Tarinaa Sioux intiaanien kapaloista ja hirven syömistä koivun taimista

Sioux-intiaanien lastenkasavatukseen kuului, että poikavauvat sidottiin tiukkaan kapaloon yhteen ikävuoteen saakka. Heitä myös itketettiin paljon. Tästä seurasi, että varttuessaan näistä lapsista tuli hyvin aggressiivisia. Juurikaan muunlaisia tunneilmaisuja heillä ei ollut. Tämä heimon kulttuurin kannalta tarkoituksenmukaista: siouxit olivat soturikansa. Pojista kasvatettiin vain sotureita. Siouxit olivatkin kuuluisia sotaisuudesta. He eivät tulleet sotaisuutensa vuoksi toimeen muiden ympäröivien heimojen kanssa. Yhdysvalloissa 1800-luvun lopulla käydyt suuret intiaanisodat käytiin nimenomaan siouxeja vastaan.

Nyt vedän yhtäläisyysmerkkejä suomalaiseen kulttuuriin. Suomalaisuus on ollut tuhannen vuoden ajan pellonraivausta ja kaskeamista. Tämä on vaatinut miehiltä tietynlaista mielenlaatua ja asennetta. Tunneilmausten näyttäminen ja esiintuomisen vähyys on suomalaisille miehille hyvin tyypillistä. Se on tietynlaisen kasvatuksen tulosta. Niiden näyttäminen ja purkautuminen kanavoitui työntekoon. Tätä on sitten kutsuttu suomalaiseksi sisukkuudeksi.

(Edellinen tarina on  Facebook-ystäväni Ilkka Hallamäkisen luvalla hänen facebook-kommenttinsa.  Sioux-tarina on hänen mukaansa psykoanalyytikko Erik Eriksonilta)

 *
Olemme, paitsi suomalaisten miesten kasvatuksessa,  myös lääketieteessä, mitätöineet vuosisatoja ihmisen tunteita. Asianmukaistakin tunneilmaisua on luokiteltu vain hysteeristen naisten ominaisuudeksi.   Nykyisissä monitieteellisissä integratiivisissa näkemyksissä terveydenhuoltomme parantajan  tulisi olla  paitsi luonnontieteitä hallitseva ruumiin asiantuntija, myös erilaisten tunnetilojen – sekä potilaansa että omien – asiantuntija.
*
Sioux-tarinasta huomaamme, että tunteet ovat eettisen toiminnan ytimessä (Sitä vain miettii, minkälaisissa kapaloissa tämän ajan terroristit ovat joutuneet kasvamaan.) Nykyisessä narratiivisessa eli ”tarinallisessa” etiikassa ymmärrätetään varsin hyvin identiteettitarinamme käyttäytymistämme ohjaava puoli.  Epigenetiikasta ja psykoneuroimmunologiasta tiedämme senkin, että tunnetilamme ohjaavat paitsi terveyskäyttäytymistämme, myös melkoisessa määrin sairauksiemme puhkeamista ja niistä parantumista. Epäedulliset kiintymyssuhteemme,  eli epäonnistunut tunteiden peilaus lapsuudessa, johtaa paitsi psyykkiseen pahoinvointiin, kuten aggressioon tai masennukseen,  myös fyysisen sairastavuuden lisääntymiseen. Se, että jokainen lapsi saisi mahdollisimman hyvän tunnetilojen peilauksen, säästäisi valtavan määrän terveydenhuollon kustannuksia.
cc wikipedia
 *
Koskaan ei ole liian myöhäistä peilata kokemuksiaan. Erityisesti hoitoalalla olevien tulisi sisäistää tämä mahdollisuus. Tunnelatautuneet kokemustilamme ovat nimittäin terveydenhuollon ammattilaisen laadukkaan hoitotyön ja  eettisen toiminnan lähtökohta.
*
Puhutaan eettisestä hyväksyvästä tietoisesta läsnäolosta, mikä tarkoittaa:
1) Olemme herkkiä tunteille kliinisessä jokapäiväisessä työssämme.
2) Huomioimme ja ymmärrämme, kuinka tunteemme ovat merkityksellisiä vastaanottotyössämme.
3) Osaamme sanoittaa tunteita eettisesti tärkeinä potilastyömme hetkinä.
4) Olemme peilaavia tunnetiloille, ymmärrämme niiden luovat ulottuvuudet mutta myös rajoitukset.
5) Olemme rohkeita.       (kts.  Emotions, Narratives and  Ethical Mindfulness)
*
Tuo rohkeus listan viimeisenä on kiintoisa.  Meillä lääketieteilijöillä on suuret normatisoivat paineet. Harva uskaltaa astua ulos ruodustaan, koska pelkäämme leimautumista ”huu-haa-tieteilijöiksi”.  Meidät on koulutettu siihen, ettemme saisi käyttää omaa luovaa ajatteluamme, vaan meidän tulisi jokaisessa lauseessamme aina viitata johonkin uskottavaan ulkopuoliseen koululääketieteelliseen lähteeseen. Tämä, ettei ihmiset osaa kuunnella enää omaa sisäistä viisauttaan, on oikeastaan eräs uusavuttomuuden laji. Vaikka rakastan eri filosofeja ja lääketieteen tutkijoita, tärkein viisauteni ja eettisyyteni lähteeni on oma ruumiini ja sen sisältämä kokemusviisauteni.
*
Tunnetaitojamme voi sekä potilas että hoitohenkilökunta kehittää, paitsi mielikuvaharjoitusten ja meditaation, myös tietoisesti läsnäolevan luovan toiminnan, kuten peilaavan kirjoittamisen kautta: olemme avoimia hyväksyvästi ja luovasti tunnelatautuneille erilaisille kokemustiloillemme.
*
Tunnistetut kokemustilamme ovat silta eri maailmankatsomusten välillä. Annamme  tietoisen muodon ristiriitaiselle sisäiselle kokemuksellemme.  Kokemustilamme aktivoituvat erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa, ja ne ovat paitsi mielensisältöjä (vaikkapa vihaisia ajatuksia) myös fysiologisia tiloja (adrenaliinia, kortisolia). Terveytemme kannalta ei ole yhdentekevää, elämmekö kokemustilojemme synnyttämää ”uhritarinaa”  vai ”Fenix-lintu nousee tuhkasta” tarinaa.  Tarinoillamme on merkitystä.
 *
Jokaisella meistä on erilaiset kapalomme – enemmän tai vähemmän epäonnistuneet kiintymyssuhteet.  Meidän ei tarvitse jäädä kapalotarinoittemme uhreiksi, vaan voimme työstää tarinoitamme paitsi terapiassa,  myös itseohjautuvasti. Meitä voidaan opettaa tietoisuustaitoihin, jolloin voimme itse jatkaa keskeneräiseksi jäänyttä kokemustilojemme peilausta, aistimalla, havainnoimalla ja luokittelemalla erilaisia tunnelatutuneita kokemustilojamme.
 *
Kärsin nuoruudessa monenlaisista tunneongelmista. Voin muun muassa huonosti  Helsingin Yliopiston hammaslääketieteen laitoksen autoritaarisessa ilmapiirissä.  Jälkeenpäin olen tajunnut, ettei minussa ole ollut mitään sen kummempaa vikaa kuin se, etten osannut sanoittaa sisäisiä tilojani.  Vielä taimina kasvavien kokemustilojeni vastavuoroinen peilaus oli jäänyt keskeneräiseksi.   Riivitty, hirven syömä koivuntaimi, voi kasvaa onneksi vaurioistaan huolimatta ihmeen kauniiksi aikuiseksi ja erikoiseksi puuksi.
 *
Ongelmani oli, että tiesin hirveästi ulkonaisia asioita, mutta sisäisyyteeni oli huonosti kehittynyt. Väitän, etten ole ollut yksin tilanteessani. Moni tietää tänä päivänä valtavasti ulkoisesta maailmasta, muttei  osaa olla hyväksyvästi läsnä omalle sisäiselle kokemusmaailmalleen.
 *
Lääketieteilijöitä tulisi kouluttaa sekä kriittiseen että luovaan ajatteluun.  Emme voi tietää kaikkia maailman asioita, vaan meidän täytyy oppia sietämään tiedollista epävarmuutta.  Kriittinen ajattelu sisältää ymmärryksen siitä, että oppimamme tietoperinne, on vain yksi tärkeä perinne muiden joukossa.   Voimme oppia tunneviisautta ja suhteellisuuden tajua olemalla avoimina uteliaina, ja aloittelijan asentein, maailmankaikkeuden eri äänille.  Kokonaisvaltaista parantamista emme opi tietokoneen näyttöön katsomalla vaan olemalla avoimena omille ja potilaittemme tarinoille. Peilaamme jatkuvasti hyvin kehittynyttä realiteettitajuamme muihin elämänkatsomuksiin ja viisausperinteisiin.
 *
Käytännössä tämä merkitsee, että hyväksyvästi peilaamme  ja rakennamme jatkuvasti eheämmäksi omaa sisäistä kokemusmaailmaamme, ja sen tarinaa. Rakennamme itsellemme hyvän, väkevän ja elämäämme kannattelevan identiteettitarinan, Elämän eepoksen.  Lähdemme mukaan  narratiiviseen prosessiin, jossa eettinen silmämme – mielitajumme – päivä päivältä kehittyy. Meissä kaikkissa, sekä potilaissa että lääketieteen ammattilaisissa, voi peilaavan tietoisen läsnäolon kautta tapahtua jatkuvaa muodonmuutoksellista kokonaisvaltaista oppimista.
 *
Mitä on muodonmuutoksellinen oppiminen?
*
  • Se on sitä, että kykenemme peilaamaan erilaisia tunteitamme, uskomuksiamme ja  asenteitamme, jotka ottavat tietoisuudessamme tilasidonnaisen muodon.  Opimme, kun havainnoimme, aistimme ja nimeämme kokemustilojamme,  ja tutkimme niitä avoimen uteliaana. Puramme vanhoja uskomuksiamme, jolloin näemme jopa kirkkaasti sen kapalon, mihin meidät on lapsuudessa kapaloitu.  Kas, alakulo nousee… Mitä se ajattelee maailmasta? Milloin se on syntynyt? Mitä se haluaa minusta? Nyt tulee innostus, ja nyt viha… Hyväksyvän itsetutkimuksen kautta syntyy uusia integraaleja – yhdistyneitä – tiloja, kokonaisvaltaista viisautta.
  • Muodonmuutoksellisen oppimisen kautta kykenemme sietämään yhä paremmin ristiriitaista sisäistä kokemustamme, elämän kaoottisuutta ja  monimerkityksellisyyttä. Me hyväksymme sen, että ei ole vain yhtä oikeaa näkökulmaa todellisuuteen vaan on monia sellaisia. Tämä vapauttaa meidät sietämään elämän epäennustettavuutta ja tiedollista jatkuvaa epävarmuutta. On ahdistavaa kun täytyy yrittää olla aina oikeassa. Samalla paranee myös dialogin taitomme ja tasavertainen yhteistyökykymme muiden sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten kanssa.  Kykenemme moniammatilliseen yhteistyöhön, ja parannamme kokonaisvaltaisesti sekä itseämme että potilaitamme.
     *

Lääketiede on lääkärin tärkein työkalu, mutta se on vain yksi osatotuus muiden joukossa. Sen kun oivalsin, niin hammaslääkärin vastaanoton hoitohuoneestani kasvoi näyttämö, jossa näytellään potilasta parantavia näytelmiä. Joskus voi potilaan terveyden kannalta olla huomattavan paljon tärkeämpää, että kysyn potilaaltani draamassamme  ”Mitä sinulle muuten kuuluu?” kuin se, että vetäsen oikeaan yläneloseen kahden pinnan yhdistelmämuovipaikan.

*

Tietoisuustaidot facebookissa.

 *

LUETTAVAA JA LÄHTEITÄ:

  • Monograph, Chaos to capability, Educating Professionals for the 21st Century, Jay Martin Hays
  • Emotions, Narratives, and Ethical Mindfulness Academic Medicine, June 2015, vol 90, Issue 6, Guillemin, Marilys MEd, PhD; Gillam, Lynn MA, PhD
  • Sisäinen teatteri – Luova kirjoittaminen tietoisuustaitona, Kati Sarvela, Kuumussa Virtaa Oy, 2013
Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s