Oletko sodassa itseäsi vastaan?

Tänään törmäsin lukiessani kirjaa mielenkiintoiseen asiaan, jota en ole tullut aikaisemmin ajatelleeksi. Moni maallikkokin varmaan tietää parasympaattisen ja sympaattisen hermoston, jotka ovat siis autonomisen hermostomme osia.

Näiden hermostoamme kuvaavien sanojen etymologia on kiinnostava. Sympaattinen hermosto tulee sanoista ”sym pathos”, koska se toimii voimakkaiden tunnetilojemme aktivoituessa. Nimityksen antoi Galen pari tuhatta vuotta sitten. Se kuljettaa verta nopeaan toimintaan, ja nostaa mm. sykettä ja verenpainetta. Parasympaattinen tarkoittaa ”tunteita vastaan”, ja parasympaattinen hermosto aktivoi meissä parantavia ja rauhoittavia toimintoja.

Tietoisuustaitojen tavoite on oppia säätelemään autonomista hermostoa. Autonomisen hermostomme ei tarvitse toimia täysin automaattisesti.  Stressitilassa sympaattinen hermostomme dominoi, ja elimistömme rasittuu, mikäli tämän aktivoituminen on pitkäaikaista.

Ongelma monilla meistä on se, että samaistumme tiloihimme ja taistelemme samalla erilaisia tunnetilojamme vastaan. Tämä ylläpitää sympaattisen hermoston aktiivisuutta. Kun samaistumme alakuloiseen tilaamme, syntyy sairaus nimeltä ”depressio”. Tällöin siitä, kuinka olemme yrittäneet ratkaista ongelmiamme, tuleekin ongelma.  Oikeastaan me lääketieteilijät olemme 1900-luvulla puhuneet liian paljon taisteluista erilaisia sairauksia vastaan ja olemme valitettavasti myös medikalisoineet normaaleja elämän vastoinkäymisiä sairauksiksi. Tällöin taisteleva tapamme ratkoa ongelmaa onkin muuttunut yhteisölliseksi ongelmaksi.  Tällä en tarkoita sitä, etteikö lääketieteelliset hoidot voisi auttaa masentunutta. Erityisesti vakavasti masentuneelle lääketiede voi tarjota apuansa.

Niin kauan kuin taistelemme tilojamme vastaan, olemme jatkuvassa sota- ja stressitilassa itseämme vastaan. Voi ei taas olen hermostunut ja stressaantunut. Hemmetti vieköön, miksi olen aina tälläinen. Mietin, että ehkä meidät on opetettu tähän. Samaistumaan ja taistelemaan erilaiisa sairauksia ja kokemustilojamme vastaan. Asiantuntijat auttavat meitä tässä taistelussa. Meidät on kasvatettu myös siihen, että ikäänkuin mielihyvä olisi normaalia ja se olisi onnellisuuden synonyymi. Jos ongelmia on, ne ratkoo asiantuntija – emme me itse.  Sota on voitettava yhdessä asiantutijan kanssa!

Kivutta ei kukaan selviä elämässä. Sen sijaan onnellinen ihminen kykenee hyväksymään elämäänsä erilaisten kokemustilojen kirjon. Hän siirtyy pois sodasta, jota hän käy itseään vastaan. Hän ei samaistu pitkiksi ajoiksi tiloihinsa, vaan osaa havainnoida niitä ja ohjata niitä. Kas, sieltä tule alakuloinen rouva Otsaryppyni.  Voin havainnoida ja tutkia tilaa, antaa sen tulla, hetken viivähtää  ja sitten antaa sen mennä. Entä jos 2000-luvulla tarvitsemme nyt vähemmän asiantuntijoita ja enemmän valmentajia, jotka opettavat meille itsetuntemusta ja omien kokemustilojen ohjausta, tietoisuustaitoja.

kuva Dan Siegelin
kuva Dan Siegelin ”Nuoruuden aivomyrsky” -kirjasta

Psyykkinen kärsimys on osa jokaisen ihmisen elämää. Emme voi poistaa elämästämme kipuja ja vastoinkäymisiä. Voimme sen sijaan oppia säätelemään niiden aihettamaan kärsimystä itsessämme. Et pääse eroon ikävistä tunnetiloistasi yrittämällä voittaa niitä.  Sen sijaan löydät kärsimyksenkin keskeltä levollisuuden, kun jätät taistelukenttäsi ja suhtaudut myötätunnolla ja armolla koko elämän kokemustilojen kirjoon.

Hyväksyvän läsnäolon kautta opit havainnoimaan kokemustilojasi.  Voit it oppia ohjaamaan tilojasi ja halutessasi voit jopa pistää tilasi oivallusta tuottavaan mielikuvituksen draamalliseen leikkiin.  Niin kuin ystäväni Kati kirjoittaa, Mielesi monet puolet -blogissa. Teatteri on hyväksyvän läsnäolon pyhäkkö. Sinun ei tarvitse samaistua ikäviin tiloihisi, vaan voit olla kokemustilojasi näytelmä. Olet jotakin paljon enemmän kuin vain osasi!

Erilaisten kokemustilojesi hyväksyntä on askel kärsimyksen vähentymiseen. Mitä paremmin opit ohjaamaan erilaisia tilojasi, sitä enemmän elät myös elämää tässä ja nyt. Joskus menneisyyden haamujen poistamiseen tarvitset apua, ja kannattaa ottaa vastaan terapeuttista apua. Joskus tarvitsemme ulkopuolisia peilejä, nähdäksemme itsemme kirkkaammin.  Mikä parasta, paljon voit tehdä itse, opettelemalla tietoisuustaitoja. Näillä taidoilla lopetat sotasi itseäsi vastaan.

LUETTAVAA

Kati Sarvela, Sisäinen teatteri – Luova kirjoittaminen tietoisuustaitona, Kuumussa Virtaa Oy, 2013

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s