Hidasta lääketiedettä- olemmeko rikkimenneitä koneita vai hoivaa tarvitsevia kasveja?

Kuten tapaus Immosesta huomasimme, hänen sotainen vertauskuvallinen retoriikkansa ei sopinut politiikkaan. Hän joutui jälkeenpäin selittämään, ettei hän taisteluhenkisissä puheissaan tarkoittanut todellista sotaa, vaan vertauskuvallista sotaa poliittisilla keinoilla ja välineillä.  Kun kielenkäyttömme ei istu vallitsevaan valtapuhekäytäntöön, syntyy helposti väärinkäsityksiä ja jotkut ihmiset ymmärtävät monin tavoin tarkoitusperiämme. Siitä voi seurata jopa suuria vahinkoja. Jotta väärinymmärryksiä ei synny, joudumme avaamaan käyttämäämme vertauskuvallista kieltä.

Kielemme vertauskuvat paitsi jäsentävät myös muokkaavat todellisuutta.  Metaforia on käytetty kautta aikojen ihmisten manipulaatioon. Harva tiedostaa käyttämänsä kielen metaforista luonnetta  ja kuinka niiden vertauskuvien käytöllä voimme muokata yhteisöllistä ymmärrystä ja käyttäytymistä.

The-Slow-Medicine-Benefits-for-a-Medical-Practice
Käytämme itse asiassa aina jossain määrin vertauskuvallista kieltä, tiedostamme sitä tahi emme.  Askel tietoisuutemme laajenemiseen on se, että itse tulemme entistä tietoisemmiksi käyttämistämme metaforista ja kykenemme luomaan uusia. Kykenemme viisaasti valitsemaan tilanteessa kuin tilanteessa puhekäytäntömme.

Hammaslääkärinä minua kiinnostaa oman lääketieteellisen perinteemme keskustelukäytännöt. Perinteisesti lääketieteen tapa keskustella on ollut monissa tilanteissa armeijan sotaisaa retoriikkaa.  Jotkut puhuvat biomilitaarisesta kielenkäytöstä. Taistelemme sairauksia vastaan ja lääketieteen voittokulku on jatkanut näihin päiviin saakka.

Sotaretoriikka on ollut erityisen vahvana syöpäsairauksista puhuttaessa. Tämä tapa puhua ihmisestä on yksilökeskeinen ja vastuu terveydestä on siirretty asiantuntijoille:  Olemme sairautemme ja asiantuntijoiden passiivisia ohjattavia. Lääkärit auttavat meitä sotakoneistonsa kanssa taistelemaan sairauttamme vastaan. Mikäs sen ihanampaa kuin katsoaa Holby Cityn lääkäreitä, jotka ovat kuin kreikkalaisen mytologian sankareita, jotka käyvät tukimustuloksia hyväksi käyttäen vaihtelevasti onnistuvia hyökkäyksiä potilaiden sairauksia vastaan. 

Konemetaforat ihmisestä ovat olleet suosittuja lääketieteessä.  Esimerkiksi sydämen toiminnassa ja ongelmissa käytetään paljon putkimiehen sanastoa.  Lääkäri on mekaanikko, joka vähän rassaa vioittunutta putkijärjestelmää.  Hän on ylipäätään se, joka etsii, löytää ja korjaa viat.

Toki välillä olemme monimutkaisempiakin koneistoja kuin vain talon putkijärjestelmiä, nykyään hyvin usein tietokoneita.  Viime aikoina lääketieteessä on ollut nousussa bioinformationistiset teoriat, joissa ihmisen keho nähdään systeemisenä informaatiojärjestelmien muodostamina kokonaisuutena.  Välittäjäaineet, hormonit, reseptorit,  hermoverkostot jne. muodostavat dynaamisen tasapainoa hakevan informaatiosysteemin. Sairaus on häiriö systeemissä. Se on jo mielenkiintoinen ja uusi, hieman erilaisen tason metafora.

Oli miten oli, tällainen mekanistinen lähestymistapa, jossa lääkäri pelastaa potilaansa, on ollut 1900-luvun valtapuhekäytäntö. Erotan vastaanotollani, erityisesti iäkkäiden potilaiden kielenkäytöstä, tämän tyypillisen vastauksen tarjoamiini hoitovalintoihin:  Sinähän se lääkäri olet, päätä sinä...”. Ihminen ei kykene ottamaan vastuuta omista terveysvalinnoistaan, ehkä nimenomaisesti siksi, että hänet on kasvatettu ja koulutettu mitätöimään oman ruumiinsa kokemukset, tunteet ja tuntemukset. 

Lääketieteen takana on vaikuttanut biologispainotteinen materialistinen asiantuntija-ajattelu, jossa meidän ajatellaan olevan ensisijaisesti geeniemme sekä materialististen asioiden uhreja, kuten hormonien, lääkkeiden, ympäristömyrkkyjen ja yhä enemmän myös epäterveellisen ravinnon. Lääkkeillä, liikunnalla  ja syöttämällä oikeita ravintoaineita elimistöömme, voimme korjata elimistömme virheellisiä toimintoja.

Yhtä kaikki lääketieteen 1900-luvun metaforat ovat olleetbottom-upmetaforia eli ne ovat lähteneet yksilöstä. Potilasta on pidetty ikään kuin täysin tietoisena, vastuullisena ja järkevänä toimijana, joka itse ohjaa tietoisesti terveyskäyttäytymisestään. Jos ihmisellä ei ole tahtoa tai järkeä riittävästi, jos hän toimii typerästi vastoin ruumistaan ja sen terveyttä.  Olemme ajattelumallissamme lähtökohtaisesti viisaita ja viisautemme tulisi opettaa sellaiseksi, joka olisi  samaa sorttia kuin lääkärin.  Tässä on kuitenkin sellainen mutka matkassa, ettei lääkärien omakaan kokonaisvaltainen hyvinvointi ole kovin häävi. Väitän, että jopa terveydenhuoltohenkilökunta itse kärsii siitä, ettei osaa hoivata ja kuunnella omaa ruumistaan.  Tämähän näkyy esimerkiksi lääkärien itsemurhatilastoissa. Ei kannata naivisti uskoa, että asiantuntija on sinun ruumiisi ainut ja paras asiantuntija.

Ihmisten hoitamisessa näin 2000-luvun alussakaan, ei ole vielä otettu juuri lainkaan huomioon sitä, että kokonaisvaltaista terveyttämme, myös lääkäreiden terveyttä ja terveysvalintoja, ohjaa esi-isien, vanhempien,  sikiövaiheen, lapsuuden tai myöhempien aikojen yhteisölliset uskomukset, arvot,  traumat ja stressi. Ne ohjaavat joskus hyvinkin mielivaltaista ja tuhoisaa terveyskäyttäytymistämme.  Onneksi elämme tässä asiassa parhaillaan muutoksen aikaa. Ihmisten tietoisuustaidot lisääntyvät.

Lääketieteen vanhoissa metaforissa ei ole mitään vikaa sinänsä, muuta kuin se, että ne kaipaisivat kipeästi holistista eli kokonaisvaltaista täydennystä ihmiskuvaansa.  Jotta siirrymme kulttuuriin, jossa ihmisten vastuu ja  tietoisuus omasta terveydestä ja hyvinvoinnista laajenee, tarvitsemme kapeita ihmiskuvia täydentämäätop-downmetaforia, eli metaforia, jotka auttavat meitä oivaltamaan, että psykososiaaliset ja historialliset tekijät aktivoivat geenejämme.  Olemme yhteisömme, historiamme ja ympäristömme tuotteita. Ne muokkaavat geenejämme,  RNA:ta ja DNA:tamme. 

Pahoinvointi ja sairaus pesii paitsi myrkyllisessä ympäristöissä myös  psykososiaalisesti epäterveissä rakkaudettomissa yhteisöissä ja perheissä. Kannamme ruumiissamme esi-isiemme murheita, traumojamme ja stressejämme, jotka vaikuttavat paitsi onnellisuuteemme, myös henkiseen hyvinvointiimme ja terveyteemme. Apua tähän ymmärrykseen lääketieteilijä saa integratiivisesta lääketieteestä, joka tutkii esimerkiksi hypnoosi-,meditaatio- ja flow-ilmiöitä.

Hidas lääketiedekirjan kirjoittanut amerikkalainen lääkäri Michael Flinkenstein käyttää puutarhan hoidosta löytämiä terveysmetaforia.  Kasvi voi hyvin, kun maaperä on sopivaa ja se saattaa selvitä suuristakin rajuilmoista, kun se kehittää itselleen vahvan varren.  Lääkäri on Flinksensteinin mukaan puutarhuri, joka opettaa potilaalle kuinka elämää hoidetaan. Parhaan lääkärin oma puutarha on esimerkillinen. Hän hoivaa itse myös itseään.  Kun otollista  olosuhteiden luomista opetetaan potilaalle (mm. meditaatio, luontokokemukset,  joogan kehotietoisuus, omien sisäisten äänien ja kehon kuuntelu esim. taideterapeuttisin menetelmin) tapahtuu luontainen käänne kohti hyviä terveysvalintoja, optimaalista terveyttä ja tietoisuuden muodonmuutosta.

Ihmisen omat elämää ja kokonaisvaltaista terveyttä ja hyvinvointia vahvistavat voimat aktivoidaan aistimalla, hoivaamalla ja rakastamalla omaa ruumistaan. Tähän hoivatyöhön voi osallistua kaikki yhteisössä: lasten vanhemmat, naapurit, opettajat ja terveydenhuoltohenkilökunta.  Voimme olla toinen toistemme puutarhakonsultteja. Hyvin puutarhaansa hoitava ihminen lakkaa olemasta vain kulttuurinsa passiivinen ehdollistumien tuote, ja hän kasvaa aidosti oman itsensä näköiseksi.
Puutarhan metaforat soveltuvat erityisen hyvin sairauksien ennaltaehkäisyyn sekä kroonisten sairauksien ja lukuisten mielenterveysongelmien hoitamiseen.  Akuuteissa terveyskriiseissä suosittelen ottamaan vakavasti länsimaisen lääketieteen. (Kun melanoma löytyi varpaastani, luotin kirurgiini, joka poisti varpaani, enkä vain meditoinut itseäni terveeksi).

Mikäli haluamme vähäntää sairastavuutta, sosiaalisia ongelmia ja henkistä pahoinvointia, on meidän kaikkien,  lääkäreiden, opettajien, hoitajien ja palveluiden käyttäjien, laajennettava vertauskuvarepertuaariamme eikä pidä jäädä vanhojen kapeanäkökulmaisten metaforien vangeiksi. Meidän on tultava tietoiseksi siitä, millaisilla vertauskuvilla haluamme meitä ohjattavan. Muuten voimme joutua yhteisöllisesti meitä vahingoittavien ja manipuloivien metaforien uhreiksi.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s