Evätäänkö meiltä tietoisesti tietoisuustaidot? – Pohdintaa salaliittoteorioista ja vähän muustakin

Päivä päivältä minulle tulee yhä käsittämättömäksi, miksei meille opeteta jo lapsuudesta lähtien tietoisuustaitoja. Mietin joskus, onko syy syynä se, että miljoonia euroja siirretään mieluimmin osaamiseen, joka  edistää vain taloudellista kasvua. Yliopistot tukevat vain tutkimusprojekteja, jotka tuovat materialistista lisäarvoa elämään. Markkinatalouden pyörät on pidettävä pyörimässä.  Se, että kansalaisten tietoisuustaidot lisääntyvät, ei välttämättä lisäisi bruttokansantuloa, mutta vähentäisi mitä suuremmalla todennäköisyydellä roimasti yhteiskunnan  sosiaali- ja terveysmenoja.  Parantaisi ihmisten elämänlaatua.

Yksipuolistava materialistinen talousajattelu ja vanhoilliset institutionaaliset yhteiskunnalliset hierarkiat, ovat monien mielestä keskeinen selitys siihen, ettemme rahoita tätä tärkeää toimintaa; ihmisen tutustumista omaan tietoisuuteensa.  Meillä on olemassa kaikki tietotaito, jotta voimme kasvattaa kansalaisista kokonaisvaltaisesti terveempiä, taitavampia ja lempeämipä oma tietoisuutensa ohjaajia.  Meidän tarvitsisi vain suunnata yhä enemmän varjoja ja henkisiä resursseja neuvolatoimintaan ja varhaiskasvatukseen sekä tietoisuustaitojen opetukseen ja terapeuttiseen taiteeseen.

Kun sisäistää tietoisuustaidot, tajuaa, että sen sisälle on kirjoittettuna myönteinen, rauhanomainen vallankumous.  Time-lehti kirjoitti tästä vallankumouksesta tammikuussa 2014.  Sen etusivu julisti  Mindfulness- vallankumousta (Mindful Revolution). Mindfulness  – hyväksyvä tietoinen läsnäolo -muuttaa parhaillaan ihmisiä kaikissa kansankerroksissa, iästä, rodusta ja sosiaalisesta taustasta riippumatta. Itse käytän mieluiten käsitettä tietoisuustaidot, johon luen kaikki itsehypnoosi, meditaatio ja luovat transsit, joilla ihminen pyrkii ottamaan oman tietoisuutensa ohjaukseensa.  Kansalaiset siirtyvät näiden taitojen lisääntyessä elämään yhä enemmän omien arvojensa mukaista elämää, joka voi kovastikin poiketa valtavirtaelämäntavasta, sen uskomuksista ja arvoista. Monet uskovat, että tätä ruohonjuuritasolla tapahtuvaa arvo- ja uskomusmuutosta seuraa väen väkisin kulttuurimme muodonmuutos.

kuva Dan Siegelin
kuva Dan Siegelin ”Nuoruuden aivomyrsky” -kirjasta

Pessimistinen ja kyyninen puoli minua väittää, että päättäjien nihkeässä suhtautumisessa tietoisuustaitoihin, on kyseessä yhteiskunnallinen globaali suurkapitalistien ja valtaapitävien salaliitto.  Kansalaisille ei tahdota opettaa tietoisuustaitoja, jotta he pysyisivät yksisilmäisen järjestelmän kuuliaisina palvelijoina.   Optimistinen äidillinen puoli minua taas on sitä mieltä, että höpön, höpön, valtaapitävillä ei ole vain kokonaisvaltaista viisautta paremmasta. He pohtivat aktiivisesti asioita, mutta eivät tiedä, kuinka luotsata laiva nykyisestä myrskystä tyynille vesille, ilman että laiva uppoaa kokonaan.

Oma intohimoni on ollut jo vuosia selvittää oman tietoisuuteni ja samalla tietty muiden ihmisten tietoisuuksien olemusta. Olen tehnyt tutkimustyötäni lukien ja kokemuksellisesti oppien (meditaation, terapian, terapeuttisen tiedon, filosofian, henkisen kirjallisuuden ja niiden luovan kirjoittavan peilauksen kautta).

Nyt sen tiedän, hyväksyvän läsnäolon perusharjoitukset ovat tärkeitä siksi, että opimme säätelemään tietoisuutemme fokustaemme, siis sitä, mihin tietoisuutemme keskitämmeKun esimerkiksi joku kauhukuva (vaikkapa poraavasta hammaslääkäristä) meinaa kaapata tietoisuutemme, osaamme fokusoida huomiomme haluamaamme kohteeseen. Emme anna ikävien tilojen kaapata mieltämme.Tietoisuuden peruskauraa ovat siis mindfunessharjoitukset, joissa keskitymme  hengitykseen, sydämen lyöntiimme tai kynttilän liekkiin.  Mitä enemmän näitä perusharjoituksia teemme, sitä helpommaksi käy tietoisuutemme fokuksen ohjaus. 

Tietoisuustaitoja omaavaksi oman tietoisuuden ohjaajaksi kasvamiseen eivät riitä nämä perusharjoitukset, vaan meidän on laajennettava taitojamme siihen,  että kykenemme peilaamaan, suuntamaan ja yhdistämään, integroimaan, erilaisia kokemustilojamme. Tuomme itsellemme näin lisäoivallusta elämästä ja lujitamme ykseyden kokemustamme. Teemme huonosti tiedostamiamme kokemustilojamme yhä tietoisemmiksi. Samalla opimme luottamaan yhä enemmän ruumiimme kokemustilojen antamaan viisauteen.  Erilaiset luovat terapeuttiset menetelmät (esim. Sisäinen teatteri-kirjoittaminen), oivallusmeditaatio tai vaikkapa Lectio Divina mietiskely edistävät syvällistä tutustumista itseemme. Nämä ovat luovia itsetuntemuksellisia ”introspektio” menetelmiä, joilla voimme peilata tietoisuuttamme.

Sisäisen teatterin kaltaisessa kirjoittamismenetelmässä harjoitellaan erityisesti tätä tarkkailevan minuuden,  tietoisuuden ohjaajaan löytämistä, sekä kokemustiloihin tutustumista.  Tietoisuutemme peilauskyky on olennainen osa sitä, että saatamme dissosioituneet  eli kokonaisesta kokemuksestamme karanneet kokemustilamme osaksi tietoisuuttamme.  Joskus tähän tarvitsemme terapiaa, jos meillä ei ole vahvoja turvallisia aikuisia ja luovia osia persoonassamme.

Luovissa itse synnytetyissä transsitiloissa, taiteellisissa ”flow-tiloissa”,  on mahdollista tavoittaa unohtuneita ja traumatisoituneita tiloja, joihin joskus tietämättämme samaistumme esimerkiksi ulkoisen ärsykkeen seurauksena. Taiteellista flow-tilaa kutsun Sisäisessä teatterissa psykodraamaalliseksi transsiksi, jossa otamme leikkivän ja luovan asenteen itseemme.

Teemme Sisäinen teatteri -prosessissa omia kokemuksellisia historiallisia osiamme itsellemme tutuksi.  Muodostumme monesta eri osasta, minua on moneksi.  Ja näitä eri puoliamme voimme tavoittaa arjen transseissa. Aiemmin pirstoutunutta minuutta pidettiin sairaloisena, mutta nykyään monien tutkijoiden mukaan, siitä on tullut pikemminkin normaali olotila.  Olemme kaikki erityisesti nuorena enemmän tai vähemmän pirstoutueita persoonia.

Yhteenvetona, on kahdenlaisia tietoisuuden tiloja:

1) Dissosiatiivisia tietoisuuden tiloja eli transseja,  kuten hypnoosi, meditaatio, mietiskely, flow-tilat, unelmat, unet, päiväunet.

2) Kokemustiloja, jotka ovat tilojen tiloja”; opittuja käyttäytymismalleja ja traumatisoituneita, eheästä tietoisuudesta irtaantuneita tiloja (nämä tilat muodostavat jatkumon, jotkut voivat trauman seurauksena olla täysin irrallisia, osa enemmän tai vähemmän  tietoisia, osa tältä väliltä.)  Kokemustiloja voi kutsua myös minätiloiksi, mielen tiloiksi tai ihan vain mielenosiksi.  Ne ovat kuitenkin aina myös kehollisia tiloja. (esim. vihatilan kognitiiviseen sisältöön liittyy aina myös fysiologinen tila, esim. adrenaliini).
WP_20140717_01220140717165636

Tänä päivänä vain harva osaa hyödyntää arjen transsejaan, tietoisia meditatiivisia ja luovia transitiloja, itseänsä eheyttävästi. Hienosti sanoen  arjen transseja kutsutaan muuten normatiivisiksi dissosiatiivisiksi tiloiksi, vaan minusta on selkeämpää ja yksinkertaisempaa puhua vain arjen transseista.

Jotkut harvat osaavat läsnäolon taidot melkein luonnostaan. Itse yhdistän taidon siihen, että lapsi on saanut harvinaisen hyvän aikuisen ihmisen hyväksyvän läsnäolon ja tunnetilojen peilauksen. Toki geeneillämmekin on merkitystä: Jotkut kestävät vanhempien laiminlyöntejä paremmin ja toiset huonommin.  Keskimäärin kuitenkin hyväksyvän vanhemman läsnäolon saaneista lapsista  kasvaa luonnostaan kokonaisempia ihmisiä. He omaavat kuin luonnostaan tietoisuustaitoja.  He kykenevät ilman suurempia ponnisteluja ja tietoisuustaitoja peilamaan ja eheyttämään itseään jatkuvasti, ilman  hienoja meditatiivisia temppuja tai  terapeuttisia interventioita. He osaavat olla itselleen ja muille luontaisesti läsnä.

Juureva ja vapaa kypsä eheä tietoisuus on harvinaista, ehkäpä vain teoreettinen hypoteettinen mahdollisuus tämän päivän kiireisessä ja globaalisti traumatisoivassa elämäntavassamme.  Olemme kaikki enemmän tai vähemmän rikkinäisiä ja keskeneräisiä. Uutisista tulee joka päivä kauhistuttavia asioita, joita lapsetkaan eivät voi olla huomaamatta.

Jokainen traumatisoituu eri elämänsä vaiheissa jossain määrin.  Vanhemmat ovat uupuneita, eivätkä kykene ohjaamaan kotona tietoisuutensa fokusta läsnäoloon. He eivät pysty läheskään aina antamaan jälkeläisilleen sitä mitä lapsi eniten tarvitsee, aikuisen läsäoloa. Ihmismieli on kuitenkin ihmeellinen: Voimme aikuisena oppia kehittämään omia tietoisuustaitojamme eikä koskaan ole liian myöhäistä rakentaa onnellista lapsuutta.

Hyväksyvän läsnäolon mindfulness-tila ei ole  mikään tyhjä tila mielessä, vaan pikemminkin vapaa tila, jonne voi sijoittua avoimen ja uteliaan asenteemme kautta erilaisa kokemustilojamme, niiden tunteita, ajatuksia, ideoita. Tämän jälkeen voimme tiedostavasti ryhtyä toteuttamaan itse valitsemiamme käyttäytymismalleja.  Mielemme kokemustilat eivät ohjaa tietoisuustaitojen kehittymisen jälkeen meitä, vaan me itse yhä enemmän kokemustilojamme ja näin tietoisuutemme sisältöä.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s