Poliitikko ja talouspamppu – täydennä päänviisauttasi sydämesi viisaudella!

Eräs naamakirjaystävistäni kirjoittaa: ”Pistetään start up -yritys pystyyn ja tarjotaan kansanedustajille koulutusta, joka tähtää parempaan päätöksentekoon laajentunutta tietoisuutta ja intuitiota hyväksi käyttäen.” Ajatus on kuulemma lainattu Göstä Ågrenilta. Ystäväni on mielestäni oikeassa.  Se on juuri sitä, mitä tämän päivän poliittinen ja taloudellinen eliitti tarvitsisi.

Minua häiritsee nykyisessä elämäntavassamme ja politiikan teossa on se, että sen rakenteet ovat auttamattomasti vanhentuneet. Me ajattelemme edelleen, että olemme ihomme rajoittamia yksilöitä, jotka yritämme valitettavan usein ajaa vain omaa tai ryhmämme taloudellista etua. Talouskasvusta on tullut aikamme uskonto. On mielenkiintoinen kysymys, että onko taloustieteen ytimessä näkymätön käsi, joka muuntaa yksityisen paheen (ahneus ja omanedun tavoittelu) yhteiskunnalliseksi hyveeksi (taloudellinen tehokkuus). Se on ristiriitainen paradoksi.

Nykyisen kaltaisilla päätöksillä, joilla tuloeroja sen kun kasvatetaan, viedään kulttuuria kohden sosiaalista epäoikeudenmukaisuutta ja epävakautta. Tämä siitä huolimatta, että   monien tutkijoiden mukaan on täysin mahdollista tasata tuloeroja ja lisätä talouskasvua samanaikaisesti. Tällaisessa kulttuurissa voidaan itse asiassa lahjakkuuspotentiaali saada jopa tehokkaammin käyttöön.

Maatamme johtaa valitettavan paljon finanssimiehet, jotka vaativat joka asiasta pelkkiä faktoja ja eurotilastoja.  Jos vain katsomme numeroita, ne voivat sumentaa moraaliamme. Tarvitsisimme päättäjäksi yhä enemmän ihmisiä, jotka kykenevät kuuntelemaan faktojen lisäksi oman ruumiinsa viisautta.  Meillä on Suomessa suurimmalla osaa kansaa jo aivan tarpeeksi materiaa, kysymys on vain kuinka sitä kuinka pidämme huolen, että jaettavaa riittää ja kuinka sitä voitaisiin jakaa oikeudenmukaisemmin. 

Fakta on, että pelkkä faktatieto ilman oman ruumiin viisauden kuuntelua, johtaa vääjäämättä surulliseen, arvoiltaan  vääristyneeseen, materialistiseen elämäntapaa.  Tavaroiden ja statussymbolien kasaaminen itselle, kun ei juurikaan lisää elämänlaatuamme ja onnellisuuttamme. En oikein ymmärrä, miksi siitä on tullut niin  monelle  meistä itsetarkoitus. Onnellisuustutkimusten mukaan onni tulee siitä, että autamme ja tuemme toinen toisiamme. Pohdin yhä useammin, että onko se materialistinen elämäntapa, jota meille on syötetty pienestä pitäen koulutuksessamme, sairas.

Ehkä syynä on se, että olemme elämäntavassamme vieraantuneet omasta ruumistamme.  Lääkettä tähän ”materialistiseen luonnehäiriöön” on se, että löydämme tietoisuustaitoja, mukaan lukien tunnetaitoja: Olemme hyväksyvästi läsnä itsellemme, muille ihmisille ja koko luomakunnalle.  Aistimme sitä kokonaisvaltaista viisautta, joka on kirjoitettu ruumiimme tuntemuksiin. Kun opimme kuuntelemaan omaa ruumistamme virittäytymällä sen tuntemuksiin, virittäydymme samalla myös muihin ihmisiin, yhteisöömme ja laajemmin koko ihmis- ja luomakuntaan.

Ruumiimme on ihmeellinen instrumentti. Se kykenee aistimaan yllättävällä täsmällisyydellä sekä ulkoista että sisäistä ympäristöään, silloin kun olemme virittäneet itsemme juurevasti läsnäoloon.  Kun olemme virittäytyneenä itseemme aistimme paitsi itseämme, myös toista ihmistä. Työttömän, pakolaisen ja yksinäisen ihmisen piikki on tällöin piikki omassa lihassa.   Kiireen ja tehokkuusvaatimusten keskellä liian usein me emme pysähdy kuuntelemaan itseämme.  Tämä henkisen poissaolon kulttuuri tuottaa paljon yhteisöllistä ja henkilökohtaista pahoinvointia.

Psykiatri Dan Siegelin mukaan kysymys on sisuskalutuntemuksesta (gut-feeling). Teemme viisaita päätöksiä, kun opimme kuuntelemaan sitä. Ruumiimme ei tietenkään aina ole oikeassa.  Sen tuottama viisaus on aina peilattava myös tosiasioihin.  Siegelin ennakkoluuloton ajattelu antaa tilaa materialistisen maailmankatsomuksen omaavalle ihmisille kummallisille asioille, kuten luovuudelle,  intuitiolle, resonanssille ja virittäytymiselle toisiin ihmisiin ja luontoon.   Siegel korostaa, että eheä ihminen on sinut omien osiensa kanssa. Kokonaisvaltainen viisaus, jota päättäjät kipeästi tarvitsevat, rakentuu itsetuntemukselle ja tietämisen eri tavoille, sille, että ihmisen eri osat erilaistuvat ja yhdistyvät, integroituvat. 

kuva Dan Siegelin
kuva Dan Siegelin ”Nuoruuden aivomyrsky” -kirjasta


Valitettavasti tämän hetkistä politiikkaa ja asiantuntijakulttuuria vaivaa materialistisen maailmankatsomuksen vääristymä, jossa kaikesta halutaan aina vain numeroita ja näyttöä.  Kokemuksellinen viisaus on kulttuurisidonnaista ja se lähtee liikkeelle jokaisen ihmisen ainutkertaisesta tarinasta.  Se taipuu huonosti materialistiseen näyttöön perustuvaan tieteeseen. Näyttöön perustuva yksipuolistava todellisuuskuva elää tällä hetkellä kriisiään. Kun pääsemme irti sen yksipuolisuudesta, saattaa mahdollistua elämäntapa, jossa vähemmän on enemmän.

Kokemuksellinen viisaus ja näyttöön perustuva tiede täydentävät hienosti toisiaa. Tätä oman ruumiin kuuntelemisen taitoa tarvitsisivat myös taloudellinen eliitti ja  poliitikot. Vauras kansanosamme on aineellisesti ennennäkemättömän vauras, mutta mikä on heidän henkien tilansa? Onko meiltä empatia hukassa?  Luulen, että yhä useampi meistä aikuisista oivaltaa, että liian monelta on  hukassa, mikä on kohtuullista.

Me emme tarvitse kipeästi vain talouskasvua, vaan vähintäänkin yhtä kipeästi koko arvo- ja uskomusmaailmamme perusteellista ravistelua mielitajun – tiedostamisen laajentamisenkautta.  Mikä parasta, tällaisesta maaperästä voi nousta uusia, luovia ajatuksia, jossa ei vaan toisteta vanhoja yksipuolistavia rajoittuneita finanssimiesten uskomuksia. Löydämme empaattisemman suhteen toinen toisiimme. Lähdemme kasvattamaan elämänlaatuamme ilman sairasta materialistista statuskuluttamista.

Piristävää uutta ajattelua näköjään löytyy kyllä taloustieteilijöidenkin keskuudesta.  Tämä taloustutkija Mika Pantzarin kirjoitus edustaa mielestäni jo uuden polven ajattelua! Arvaan, että Mikamme on opiskellut tietoisuustaitoja. Hänen ajattelunsa ylittää perinteisen yksipuolisen taloususkovaisen ajattelun.  Itse ehdotan, että kiperään tilanteeseemme otettaisiin finanssimiesten rinnalle Martat miettimään, kuinka sukanvartta voidaan kiristää siten, että töitä riittää yhä useammalle ja huolehdimme samalla vähempiosaisista ihmisistä.

Luulen, että rahaa meillä olisi jakaa, jos onnistuisimme tukkimaan verokikkailut, jotka ohjaavat rahojamme ulkomaille.  Itse kannattaisin yhä pontevampaa porkkanamafiaa, jossa tehtäisiin läpinäkyväksi, mihin yritys siirtää varansa ja maksaako se vewronsa Suomeen. Kuten tiedämme, terveydenhuollon yrityksissäkin on ilmennyt epätervettä voittojen kotiuttamista ulkomaille.    Pienet terveydenhuollonalan yritykset, kuten vaikkpa Kalevalan Työterveys täällä Kuhmossa tarjoaa hyvää palvelua, ja mikä parasta,uskon heidän maksavan veronsa tänne Suomeen.  Kuluttajia – myös meitä yrittäjiä yrityksinä-  pitäisi ohjata tekemään palveluvalintoja, jotka tukevat suomalaista taloutta.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s