Siirtolan emäntä on vihainen… Syystäkö?

Seuraavassa pieni, vihainen, naisen sydämellä rakennettu kannanottoni hallituksen sairauspäivärahojen leikkauksiin. Tiedän, vihaisena ei pitäisi sanoa mitään. Näin itsekin opetan. Silti, olen äkäinen.  Aion huutaakin, vaikka inhoan tällaista käyttäytymistä.  Se on sivistymätöntä ja typerää. Näin minulle opetettiin jo pienenä. Harvoin enää sorrun tällaiseen. Silloin, muuten, ei vielä huudettu virtuaalisesti. Hyvä kai tätäkin on kokeilla. NYT EMÄNTÄ HUUTAA!

Antti Koivula Työterveyslaitokselta kirjoittaa HS:ssä: Suomalaiset jäävät liian varhain eläkkeelle, ja sairauspoissaoloista aiheutuu vuosittain kansantaloudelle 3,4 miljardin euron menetyksetHallitus yrittää nyt pureutua ongelmaan muuttamalla ensimmäisen sairauslomapäivän palkattomaksi ja laskemalla seuraavien päivien poissaolokorvausta.

Koivula toteaa edelleen: Tällä hetkellä haussa on siis suomalaisen yhteiskunnan suunta. Työelämän perusvirheenä on se, että kun väkeä vähennetään työpaikoilla tiukassa taloustilanteessa, jäljelle jäävät juoksevat vain entistä kovemmin. Jossain vaiheessa kovempaa juokseminen ei enää riitä. Joku tulee erilaisella toimintamallilla. Meistä on voinut tulla todella päteviä juoksemaan siinä oravanpyörässä, mutta emme osaa nähdä, mitä vieressä tapahtuu.

SAIRASTAVUUS ONGELMAAN, JA SEN TUOTTAMIIN KUSTANNUKSIIN, PUREUDUTAAN NYT OTTAMALLA SAIRAUSPÄIVÄRAHOJA POIS.  Ihmettelen, miten meidän suomalaisten asioista päätetään integratiivisen tieteen aikakautena, nojaamalla näin yksisilmäiseen katsontakantaan.  Pistää todella vihaksi, muta myös suruksi ja myötätunnoksi.

Missä näkyy päätöksenteossa se kaikki moniammatillinen kokemuksellinen viisaus, joita meillä suomalaisilla on? Meissä pitäisi olla ainesta kokonaisvaltaisiin, kannustaviin ja viisaampiin päätöksiin.

Ymmärtääkö päättäjät, että stressi on kulttuurimme pahin sairastuttaja. Stressi voi johtaa paitsi mielen ongelmiin myös ruumiillisiin seuraamuksiin. Se vaikuttaa, joitakin mainitakseni, alkoholismiin, muihin addiktioihin, masennukseen, verenpaineeseen, sydänsairauksiin, vatsakatarriin, vatsahaavaan, diabetekseen sekä tuki- ja liikuntaelin sairauksiin. Työttömiä on satojatuhansia ja samaan aikaan pistetään töissä olevat ihmiset pyörittämään oravanpyörää yhä kovempaa. Seurauksena on tietty lisästressi ja sairastavuuden lisääntyminen entisestään. IHMISET EIVÄT OLE KONEITA.

WP_20131003_06220131004182424201310020131128123946[1]

Erityisen tärkeää sairauskulujen vähentämisen kannalta on se, että lapset saisivat mahdollisimman hyvän lapsuuden.  Lapsuuden kokemuksemme määrävät stressinsietokykyämme. Mitä mahtaa seurata siitä, että nuorten lapsiperheiden elinehtoja kavennetaan ja vanhemmat pistetään kovemmin töihin? Psykiatri Dan Siegelin mukaan se, että jokainen lapsi saisi kaiken sen rakkauden mikä hänelle kuuluu, vähentäisi huomattavan paljon sosiaali- ja terveysmenoja.

Pahimman suuttumukseni purettuani, voin sanoa tämän:  On hyvä, että hallituksemme on ryhtynyt aktiivisiin toimiin. Nyt olisi sen kyettävä vielä laajentamaan perspektiivinsä vanhoista totunnaisista ajattelumalleista. Ymmärrän, että olemme vaikeiden arvovalintojen äärellä,  joudumme tekemään monissa asioissa leikkauksia. Hallituksemme on tässä asiassa täysin oikeassa. Sitä vain en ymmärrä, miksi pitää tehdä ratkaisuja, jotka edustavat näin vanhanaikaista, yksinkertaista ja materialistista insinööriajattelua. Näyttää surullisesti siltä, että olemme tekemässä rahaa nyt kansanterveytemme kustannuksella. Talouskasvun lisäksi tahkoamme sairastuvuuskasvua. Tämän tyyppiset leikkaukset tulevat meille kalliiksi. VOITTOA EI PIDÄ ETSIÄ KANSANTERVEYDEN KUSTANNUKSELLA.

Kysyn samaa, kuin Antti: MIKSI EMME KATSO MITÄ VIERESSÄ TAPAHTUU? Luullaan, että kaikki asiat ovat ratkaistavissa vanhan teollisen elämäntavan finanssimiesten talousteorioill aja niiden vanhanaikaisilla uskomuksilla leikkauksineen. Rahaa luullan säästettävän siirtämällä sitä vain astiasta toiseen.

Onko hallituksemme kuullut, että joskus VÄHEMMÄN VOI OLLA ENEMMÄN.  Näin voi tapahtua silloin, kun osataan käyttää hyväksi luovaa ajattelua ja kokonaisvaltaista viisautta. Ei katsella maailmaa vain euron kuvat silmillä ja yksipuolisten finanssimiesten laskelmat käsissä. Aletaan tosissaan moniammatillisesti pohtia, miten vähemmästä saadaan enemmän.

Nyt on aika hakea sairastuvuusasiaan myönteisiä ja kansaa työhön kannustavia uusia ratkaisuja. Väitän, että nuori sukupolvi ei etsi samalla tavalla statussymboleja itselleen kun me keski-ikäiset kalkkikset olemme tehneet.  He hakevat PERUSTOIMEENTULOA, ELÄMYKSIÄ JA MERKITYKSELLISTÄ ELÄMÄÄ.  Yhä useampi hakevat aineellisesti kohtuullista elämää. Toki vanhan liitonkin nuoria on vielä paljon, mutta asenteet ovat muuttumassa. Tämä on mielestäni erittäin hyvä asia.

On aika kannustaa suomalaisia tekemään vähemmällä enemmän.  On mahdollista vähentää sairauskuluja ilman leikkauksia.  Täytyy vain sinkaista eurosilmälasit pois silmiltä. Koivulaan viitaten, on katsottava, mitä vieressä tapahtuu. Kansainvälisesti haetaan parhaillaan uusia tapoja tehdä töitä.  Työn tuloksellisuus paranee ja sairastavuus vähenee, kun ihmiset löytävät tietoisuustaitonsa ja leikillisyytensä siihen, mitä he tekevät. Ruotsissa on kokeiltu sosiaali- ja terveydenhuollossa lyhyempiä työpäiviä hyvällä menestyksellä. Sosiaalipsykologi Ellen Langer on kiinnittänyt huomionsa siihen, että leikillinen ja yhteisöllinen tapa tehdä töitä palkitsee ihmisiä enemmän kuin suuret rahalliset korvaukset. Ihmiset luontaisesti haluavat iloa työhönsä. Meillä vain arvotetaan edelleen kaikki rahassa. Vanha statuskilpailu suuren egon symboleineen elää päättäjien keskuudessa.Tämä siitä huolimatta, ettei tutkimusten mukaan ylimääräinen raha edes lisää onnellisuuttamme. Sen sijaan onnellisuutta lisää hyvän jakaminen. On aika uudistaa uskomukset ja tuulettaa arvot.

Työnteon pitää olla mahdollisimman hauskaa. Meidän on löydettävä läsnäolo työhömme. Meidän täytyy oppia rytmittämään työ oikealla tavalla. Ei ole kauaakaan siitä, kun kuulin erään vanhan hallituksen ministerin kehuskelevan, kuinka tehdään töitä, niin, ettei edes toiletissa ehdi kunnolla käymään.  Näin kun töitä tehdään, päätökset ovat valitettavasti sen näköisiä. 

On nyt syytä etsiä miellyttäviä ja kannustavia ratkaisuja, joilla vähennetään sairauspoissaoloja ja pidennetään työuria. Meidän pitää pureutua siihen, että yhä useammat kansalaiset oppisivat tekemään töitä siten,että heille tulisi mahdollisimman vähän pitkäkestoista stressiä.

Ihmiset luontaisesti nauttivat työnteosta, kun siitä ei tehdä liian kiireistä, kuivaa ja rutiininomaista. Psykologia on kehittänyt työviihtyvyyden lisäämiseen menetelmän, työnohjauksen.  Tärkein  asia, jolla voimme  hetken tietämyksellä vähentää ihmisen stressiä ja samalla sairastuvuutta on se,että  työntekijän tietoisuustaitoja ja yhteisöllisyyttä lisätään.

MEIDÄN TÄYTYY PUREUTUA SAIRASTUVUUSONGELMAAN AIVAN UUDELLA TASOLLA: ON KESKITYTTÄVÄ SIIHEN, ETTÄ STRESSIÄ VÄHENNETÄÄN. Samalla työn tuottavuus paranee, kun työhyvinvointi lisääntyy ja poissaolot vähenevät.   Ei siihen, että ihmisiä arvoa mitätöidään, kun hän on töistä poissa, ottamalla häneltä pois rahaa. Tämä vain lisää työntekijän stressiä.

Vaikka sairauspäivärahasta jouduttaisiin leikkaamaan, hallituksen tulisi korostaa sitä, että meidän on tehtävä työstä mahdollisimman mukavaa ja leikillistä. Ja kaikista kansalaisista pidetään silti huoli.  Kun ihmisillä on hauskaa ja leikillinen suhde siihen, mitä he tekevät, työn tuloksellisuus paranee.

Kulttuurissamme tarvitaan nyt kipeästi LUOVIA UUSIA RATKAISUJA.  Ei vain asioiden katsomista samojen silmälasien läpi. 

Hallitus on pistänyt kissan pöydälle. EMME KUITENKAAN RATKAISE ONGELMIAMME NIILLÄ VANHOILLA AJATTELUMALLEILLA, JOILLA OLEMME NE LUONEET. Nyt on aika keskustella, kuinka tänä aikakautena, jossa ennen näkemätön kilpailu ja automatisaatio vie työpaikkoja, pidämme huolta samalla kaikista kansalaisistamme:  työllistetyistä, työttömistä, sairaista, vähäosaisista, eläkeläisistä jne. Ja tietty myös pakolaisista. Tämä täytyy tehdä ihan sen takia, että näin kuuluu tehdä.  

Joudumme leikkaamaan kaikilta. Toivon, että leikkaukset kohdistuvat erityisesti meihin paremmin toimeentuleviin keski-ikäisiin ja vanhempiin ihmisiin. Lisäksi tarvitsemme paljon hyvää henkeä, ja toinen toisiimme ulottuvaa hyväksyvää läsnäoloa ja rakkaudellisia tekoja. Tarvitsemme paljon vapaaehtoista välittämistä.   Emme pidä kansalaisina huolta vain omista tai ryhmämme eduista. Osoitamme aitoa välittämistä kaikista kansalaisista, erityisesti nuorista, uudesta kasvavasta työsukupolvesta.

On aika moniammatillisesti miettiä uusia ajattelumalleja, jossa osoitamme välittävämme edelleen kaikkien kansalaistemme hyvinvoinnista. On ylläpidettävä kansalaisten toivoa paremmasta. Se voi tapahtua kun numeerinen faktatieto ja kokemuksellinen sydämen viisaus syleilevät toisiaan. Kukaan ihminen ei ole kone, vaan elävä taideteos.

WP_20131003_05120131003171033201310020131006164917[1]

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s