Elämää voi ymmärtää taaksepäin – eteenpäin sitä on elettävä!

Työn ja elämän yhdistäminen on minulle pikemminkin päämäärä kuin tasapaino.  Se, että alueet ovat keskenään tasapainossa, jakaa elämän ikään kuin kahteen erilliseen osaan.  Mitä enemmän olemme läsnäolevia, sitä vähemmän jaamme elämäämme osiksi.  – Ellen J. Langer, Mindfulness

Elämästä tulee parhainta kun emme ajattele elämäämme tai toisia ihmisiä vain valmiiksi pureskeltujen luokittelujen kautta. Omassa hammaslääkärintyössäni tiede antaa työkalut työhöni, mutta itse työ muodostuu iloksi, kun pääsen asiakkaani ja hoitajan kanssa yhteiseen läsnäolon flow-tilaan.  Aina se ei onnistu.  Joskus virtauksen esteenä on oma väsymys, asiakkaan pelko tai hoitajalla on huono päivä.

WP_20131003_06220131004182424201310020131128123946[1]

Voimme parhaiten silloin kun elämme elämäämme tietoisen läsnäolevasti ja teemme työtämme läsnäolevassa flow-tilassa.  Työ ei ole hyvässä elämässämme elämisemme erillissaareke, vaan se on osa merkityksellistä elämäntapaamme.

Suhde perheenjäseniimme ja työtovereihimme on parhaimmillaan kun olemme heille läsnä, eikä silloin kun olemme jonkinlaisessa suhteessa heihin.  Voimme hyvin, kun elämästämme muodostuu yhtesöllinen virtaava läsnäolon tila.

Hyväksyvä läsnäolo on Ellen Langerin mukaan sitä että

1) Katsomme asioita monesta eri perspektiivistä.

2) Näemme tilanteen tuoman informaation tuoreesti.

3) Astumme tilanneyhteyteen, josta informaatio nousee.

4) Luomme uusia kategorioita, jota kautta informaatio voidaan ymmärtää.

+++

Viime vuosisatojen vitsaus on ollut, että ihmiset lokeroituvat, ja ajattelevat jäykästi, vain oman oppimansa aina asioita yksipuolistavan tieteenfilosofiansa näkökulmasta. Oma työni on sitä, että kirjoitan rakkaudesta tietoon. En halua katsoa asioita vain toisten valmiista kategorioista, vaan haluan peilata kokemani ja lukemani sisäiseen kokemukseeni, ruumiini tiloihin. Tämä peilaus työ on parhaimmillaan silloin kun saavutan spontaanin kirjoittavan ja virtaavan tilan.  Se on joskus syvä transsitila.

Asia on niin, että näyttöön perustuvaa tiedettä ehdottomasti tarvitaan, mutta tämä näytön innostus on noussut liian suureksi oman kokemuksellisen viisauden kustannuksella. Tämä ilmenee juuri kognitiivisena jäykkyytenä ja mm. ilmiöiden medikalisoimisesta: Siirrämme omien yksipuolistavien kategorioittemme kautta  yksilön sairauksiksi yhteisöllistä ja yhteiskunnallista pahoinvointia.

Viisaus ei synny vain lukemalla faktoja.  Se syntyy kun peilaamme asioita jatkuvasti aloittelijan mielellä omaan sisäiseen kokemukseen.  Miltä tuntuu kun katson tätä tapahtumaa?  Miltä minusta tuntuu kun luen tämän tekstin?  Miltä tuntuu, kun kuuntelen tätä keskustelua?   Ruumiimme on viisaampi kuin päämme, jossa valitettavan usein on vain valmiiksi opittuja luokitteluja!

Harjoittele siis leikkimään erilaisilla näkökulmilla. Katso asioita tuoreesti ja humoristisesti. Muista, että suuri osa tietoamme on tilannesidonnaista.  Jokainen ihminen on ainutkertainen tarinansa. Luo uusia luokitteluja, joilla kyseenalaistat vanhoja.  Älä jää oppimiesi, valmiiksi pureskeltujen ,kategorioiden vangiksi. Älä yritä kontrolloida elämää vaan elä sitä.  Kuuntele tiedettä, peilaa kaikki kokemuksesi faktoihin, mutta kuuntele myös sydäntäsi.  Jos haluat ”sydämesi äänen” pukea tieteen kaapuun, kehitä ja kuuntele ”mielitajuasi” (mindsight/psykiatri Dan Siegel).

12196065_917358995010086_968289782822455417_n
tietoinen läsnäolo, mindfulness, tietoisuustaidot, toivovalmennus

Sören Kierkegaardin sanoin, elämää voi ymmärtää vain taaksepäin, eteenpäin sitä on elettävä.  Hyvää elämää elettävä läsnäolevasti aistien tätä hetkeä, uteliaana, arvottamatta, lapsen aloitteiljan mielellä. Ei ihme, että omakohtainen taide ja sen elämykset elävät noususuhdannetta.  Taiteeseen sisään kun on valmiiksi kirjoitettuna läsnäolo. Hyvä elämä on minulle improvisoitu taideteos eikä mikään toisten varmiiksi pureskelema tieteellinen projekti. Se on jatkuvaa kokemuksellista oppimista ja erilaisten muotojen juhlaa!

En ole koskaan mahtunut siihen kaapuun, joka minulle tiedekunnassani aikoinaan yritettiin pukea.  Onneksi ajat muuttuvat. Poikani opiskelee Turussa lääketiedettä, ja hän kertoi, että viime viikolla hän tuutorinsa kanssa keskusteli kuolema- teemasta.  Tuutori on minun ikäinen vapaaehtoistyöntekijä,  naislääkäri, jonka kotona keskustelut käytiin. Aivan mahtavaa. Kokemuksellista oppia on alettu yhä tehokkaammin siirtää opiskelijoihin.   Ajat ovat tosiaan muuttumassa!

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s