Muuria murtamassa – Täydentävät hoitomuodot tieteellisessä seminaarissa

Kerron tarinan, jonka eräs Tampereen Yliopiston järjestämän CAM seminaarin (täydentävät hoitomuodot) osallistujista kiertoi eilen (13.11.2015):

Pieni kolmevuotias lapsi oli sairastunut reumaan, ja vanhemmat veivät hänet lääkärille, mutta samanaikaiseksi myös vaihtoehtohoitoihin. Vanhemmat päätyivät kokeilemaan puhtaasti vain vaihtoehtohoitoa lapselle. Siihen sisältyi mm. tietyn tyyppinen ruokavalio.  He päättivät kokeilla olla täysin ilman länsimaalaisen lääketieteen lääkkeitä, mutta tästäpä lääkäri suuttui, ja uhkasi lapsen huostaanotolla. Vanhemmat päättivät jatkaa vaihtoehtohoitoja kaikesta huolimatta, mutta huostaanoton pelossa he päättivät lunastaa lääkkeet apteekista ja haudata ne sitten metsään.  Tällä hetkellä lapsi on kymmenen vuotta ja hänen vointinsa on erinomainen, ja metsään on ympäristömyrkyksi kaivettu monen tuhannen euron edestä lääkkeitä.

Eräs osallistuneista lääkäreistä puolestaan puheenvuorossaan kertoo, että lääkärit näkevät vastaanotoilla valitettavasti vaihtoehtohoitojen ylilyöntejä, joissa potilas esimerkiksi kieltäytyy varhaisvaiheen syövässä syöpähoidoista.  Sen sijaan syöpään sairastunut tulee vastaaotolle vasta silloin, kun sairaus on edennyt niin pitkälle, ettei mitään ole juuri enää tehtävissä.  Lääkärikunnan tieto vaihtoehtohoidoista ei ole riittävää, eikä sitä anneta koulutuksessa. Kaikkien lasten tarinat eivät suinkaan aina saa yhtä onnellista päätöstä kuin edellisessä tarinassa.  Siksi lapset muodostavat erittäin hankalan eettisen kysymyksen.

12243930_10153743510609375_356853162_n-1

Joka toinen eurooppalainenkäyttää vaihtoehtohoitoja.  Suomessa käyttäjiä ovat erityisesti korkeasti koulutetut naiset. CAM lähestymistapoihin kuuluvat luontaistuotteet, kehomielihoidot ja perinteisistä terveydenhoitojärjestelmästä poikkeavat järjestelmät. Täydentävät hoidot, CAM hoidot eli integratiivinen lääketiede on parahaimmillaan lääketiedettä, jossa yhdistetään parasta perinteistä länsimaista lääketiedettä ja muita lääketieteellisiä (kiinalainen, intialainen ja tiibettiläinen lääketiede) ja hoidollisia (homeopatia, vyöhyketerapia, hypnoosi jne.). Vain harvoin CAM-menetelmiä käytetään yksin. Yleensä ne yhdistetään länsimaisiin menetelmiin esim. kroonisten sairuksien tukihoitona tai selittämättömissä vaivoissa.  CAM menetelmät menevät osittain päällekkäin perinteisen länsimaisen lääketieteen kanssa,  niin kuin tästä kuvasta nähdään.  Esimerkiksi hypnoosia ja akupunktiota on käytetty pitkää osana länsimaistä lääketiedettä.

FullSizeRender

CAM-mentelmillä käyttäjien mukaan,  heidän kehotietoisuutensa vahvistuu. Länsimainen kulttuuri ja elämäntapa on valitettavasti irrottanut monet omasta ruumistaan.  CAM-menetelmät eivät hoida vain ruumista, vaan ihminen voi kokea henkisyytensä ja mielenrauhansa kasvua sekä eheytymistä ja kokonaisvaltaista voimaantumista. Tutkitusti jotkut CAM menetelmät saattavat parantaa immuunivastetta. Joskus vain elämänlaatu saattaa parantua, vaikka ei aina tapahtuisikaan varsinaista ”fyysistä paranemista”.   Ihminen kokee kasvavansa henkisesti ja tuntee itsensä ihmisenä yhä kokonaisemmaksi.

Ongelmallista sekä perinteisiä lääketieteellisiä hoitoja ja CAM käyttävien ammattilaisten, kuin myös erilaisiin suuntauksiin ankkuroituneiden kansalaisten välillä, on kiihko, jolla keskusteluja käydään.  Lääketieteen piirissä esiintyy runsaasti ennakkoluuloja CAM-hoitoja kohtaan, jotka perustuvat tietämättömyyteen. Kun monista CAM menetelmistä on jo paljon näyttöä, tämä näyttö sivuuteetaan, ihan siksi vain, ettei se mahdu lääketieteiljän omaan maailmankuvaan. Esimerkiksi meditaatio ja homeopatia saattavat jo tutkimuskohteina ärsyttää, joten niiden tieteellinen näyttö sivuutetaan. Toisaalta vaihtoehtoisten hoitojen jotkut edustajat suhtautuvat kiihkolla länsimaisen lääketieteen edustajiin, ”lääketehtaiden rekrytoimiin rosvoihin”.

Holtittomasta täydentävien hoitojen käytöstä voi olla ongelmia. Niitä ei edes Suomessa tilastoida, kuten tehdään joissakin muissa maissa.  Lääkkeillä ja yrttivalmisteilla/ravintolisillä voi olla yhteisvaikutuksia.  Yleensä kehomieli-menetelmistä on vain vähän suoria haittoja, mutta epäasiallinen informaatio ja manipulaatio voivat tuottaa ongelmia.  Myös lääkärit saattavat antaa epäasiallista informaatiota CAM-hoidoista.  Suomessa ongelma on juuri tämä, ettei meillä ole lainsäädäntöä, siten kuten esim. Saksassa ja Norjassa, jossa on mahdollista raportoida myös vaihtoehtohoitojen tuottamat haitat.  On siksi mahdollista, että haitat on aliraportoitu.

Suomessa näyttäisi olevan erityisen voimakas demarkaatiolinja, muuri,  perinteisen ja CAM-hoitojen välillä.  Siksi usein potilaat eivät vastaanotoilla kerro käyttävänsä vaihtoehtoisia hoitoja.  He arastelevat keskustella vierallisen hoitojärjestelmän ammattilaisten kanssa aiheesta. He pelkäävät terveydenhuollon edustajien ylenkatsetta. Potilaat saattavat esimerkiksi olla syömättä lääkkeitä, mutta he eivät kerro lääkäreille tätä, koska pelkäävät tuomiota.  Mietenkin, että kuinka paljon lääkkeitä mahtaakaan olla Suomen metsiin kaivettuna.

Mistä tämä poteroihin kaivautuminen johtuu?  Oma käsitykseni on jo pitkään ollut, että kysymys on tieteenfilosofian pluralismista ja erilaisten menetelmien ymmärtämättömyydestä. CAM seminaarissa tulin vakuuttuneeksi siitä, että näinhän se juuri on.  Tiede on pirstonut meidät.  Hoitotieteet, terveystieteet ja lääketiede ovat eriytyneet.  Lääketiede vaatii RCT-kokeita (satunnaistetut kontrolloidut kokeet), vaikka esim. terveystieteissä ja  hoitotieteissä vallitsee metodologinen pluralismi, eli tutkimusmetodit valitaan erilaisista tiedollisista perinteistä.  Niissä käytetään RCT:n lisäksi paljon ladullista tutkimusta, koska tutkitaan vainvähän kokeellisia tilanteita ja enemmän käytännön elämän asetelmia.  CAM-tutkimuksessa korostuu hoito-olosuhteeet eli konteksti, sekä asenteet ja merkitykset, jotka vaikuttavat todellisen elämän hoitotilanteissa yhdessä ”spesifisten” tekijöiden kanssa.  Ja toinenkin syy muuriimme on tietty. Se on raha ja valta.  Olemme siirtymässä autoritaarisesta hierarkisesta tieteellisestä valtakultuurista dialogin kulttuuriin, jossa erilaisialla tiedollisilla näkökulmilla – monitieteellisyydellä –  alkaa olla painoarvoa. Suomessa olemme kyllä mielestäni poikkeuksellisen taantumuksellisia tässä suhteessa. Politiikkaa ja valvontajärjestelmiä ohjaa vanhoillinen maailmankuva.

12233496_10153743528469375_460979221_n

Voimme madaltaa muuriamme, kun ryhdymme kiihkottomasti keskustelemaan – olemaan avoimena ja läsnä – erilaisille tiedollisille näkökulmille.  Avaudumme muurimme yli hyväksyvään läsnäoloon tutkijoina ja käytännöntoimijoina toinen toisillemme. Silloin pääsemme eroon tästä  ”juupas-eipäs” ilmapiiristä. Meidän olisi yhä enemmän kyettävä siirtymään ”sekä-että” ajatteluun, jossa mahdollisemman potilasturvallisesti yhdistetään erilaisia näkökulmia.

On muuten niukasti tietoa siitä, miten paljon terveydenhuollon henkilöstö käyttää omassa työssään vaihtoehtolääkinnäksi katsottavia hoitomuotoja.  Itse käytän hypnoosista sekä tietoisesta hyväksyvästä läsnäolosta saamaani tietoa potilaitteni hoitamisessa.  Suosittelen esim. joillekin stressaantuneille purentavaivaisille mindfulness-harjoittelua. Sitä monet itse asiassa pitävätkin jo näyttöön perustuvana menetelmänä.

Lääketieteen ammattilaisten keskuudessa vallitsee yleinen leimaantumisen pelko.  Tästä kertoo mm. seuraava tarina.  Törmäsin kahvipöydässä käydyissä keskusteluissa erääseen hammaslääkäriin, joka on opiskellut vaihtoehtohoitoja mm. homeopatiaa ja hypnoosia.  Hän on opettajana eräässä Suomen hammaslääketieteellisistä laitoksista.  Tämä lääketieteellisen laitoksen opettaja kertoi, että käyttää hoitomuotojaan kollegoiden hoitamisessa, vaan kyseeseen ei tietty tule, että hän voisi käyttää niitä kadien opettamisessa saatikka potilaittensa hoitamisessa. Toinen ystäväni kertoi, että useampi lääkäri on ollut EFT-koulutuksissa (emotional freedom techniques).  He eivät kuitenkaan julkisesti uskalla kertoa, että käyttävät menetelmää potilaittensa hoitamisessa.  Lääketieteessä vallitsee edelleen autoritaarinen hierarkkinen valtajärjestelmä, jossa pelätään puoskariksi leimautumista.

Tampereen CAM-seminaarissa näimme käytännössä, että vuoropuhelu eri alojen ammattilaisten välillä voi olla uutta oivallusta tuottavaa, eikä sen tarvitse olla kiihkomielistä ja poteroihin kaivautuvaa.  CAM semiaari oli tämän vuoksi erityisen hieno kokemus. Kiitos järjestäjille!

(Kuvat Peter Zimmerman ja Pauliina Aarva).

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s