Kuinka kasvat osaksi yhteisöäsi? – Ruoki itseäsi myötätunnolla

Yksilökeskeisessä, täydellisyyteen pyrkivässä, keskinäiselle kilpailulle rakentuvassa kulttuurissamme, hyvin monia kansalaisia hallitsevat sisäiset ristiriitaiset  minuuttamme vahingoittavat mielen fasadit. Näin väittää professori Kristin Neff (2015). 

Toisaalta monessa meissä on täydellisyyttä tavoittelevia puolia, jotka haluavat olla parempia kuin lähimmäisemme. Tätä narsistista asennetta ruokitaan koulutuslaitoksissa.  ET SAA OLLA VAIN KESKIARVOINEN, SINUN TÄYTYY OLLA PAREMPI! Mitä pidemmän CV:n esität, sitä pätevämmin voit todistaa olevasi tärkempi ja parempi kansalainen kuin joku toinen ihminen.  CV:tä aloitetaan nykyään kai jo rakentamaan esikoulussa. Tällä oletamme varmistavamme, että omasta lapsesta tulee onnekkaampi ja parempi ihminen kuin naapureiden kakaroista. Lapsemme voi saavuttaa näin paremman aseman hierarkiassa.

12244162_10153261177386239_1100927433_n

Kristin Neff kertoo kirjassaan (2015) haastattelututkimuksesta, joka tehtiin erään laitoksen yliopistoopettajille. Yli yhdeksänkymmentä prosenttia tutkittavassa yliopistossa olevista opettajista uskoi olevansa parempia yliopisto-opettajia kuin muut saman laitoksen muut opettajat.  Meidät opetetaan kokemaan arvokuutta siitä, että olemme parempia kuin muut. Keski-arvoisuus ei riitä. Eikä tietenkään meille ole hyväksi se, että olemme missään suhteessa keskimääräistä huonompia.  Olisihan se noloa. Siksi meidän täytyy voida vahvistaa jatkuvasti kokemusta paremmuudestamme.

Tämä on vain toinen puoli kolikkoa. Kun taistelemme asemastamme hierarkioissa, ei meissä ole vain näitä täydellisyyteen pyrkiviä puolia. Sisällämme on monenlaisia puolia. Kaikista hienoista suorituksista huolimatta tunnemme monissa tilanteissa surkeaksi.  Tavanomaisesti meillä on (erityisesti meillä naisilla!) myös puolia, jotka jatkuvasti mollaavat, kuinka huonoja, mitättömiä, typeriä, paksuja, rumia ja tietämättömiä me olemme.  Monet meistä on kasvatettu yksilökeskeisessä kilpailukulttuurissamme säälimättömiksi itsemme piiskureksi. Taiwan (konfutselaisuus) on Neffin mukaan pahin piiskurikulttuuri, ja Thaimaa (buddhalaisuus) vähiten piiskaava kulttuuri.  Me muiden maiden kansalaiset sijoitumme johonkin välimaastoon.

Tällainen kurja, itseäni  toisaalta korottava ja toisinaan piiskaava poloinen, olin myös minä. Toisaalta koin olevani parempi kuin muut, erityisesti moraalisesti (oikein jälkeen päin huvittaa)  ja toisaalta päivittäisellä, sälimättömällä itsekritiikillä mollasin ja rankaisin itseäni. Olin nuori ja nätti, vaan aina tunsin itseni huonommaksi, rumemmaksi, paksummaksi, osaamattomammaksi, typerämmäksi, vähemmän seksuaalisesti vetovoimaiseksi ym. kuin muut naiset. Vertasin säälimättömästi itseäni koko ajan muihin ihmisiin. Yleensä sisäisellä puheillani, hallitsevasta puolestani riippuen, joko ylensin itseni tai alensin itseni. Tavallisimmin alensin. Kuinka monta kertaa toivoinkaan olevani joku muu kuin minä!

Tässä yhteydessä tulee mieleeni lääkätieteen tohtori siskoni, joka kertoi minulle eräästä peruskoulun vanhemmille järjestetystä tilaisuudesta. Siellä jokaisen vanhemman piti kirjoittaa paperille viisi asiaa, joissa he ovat hyviä. Siskoni kertoi, että oli järkytys tajuta, ettei hän millään meinannut löytää viittä asiaa itsestään, joissa hän on hyvä. Hän oli niin surkea ihminen. Hän ei osannut mitään oikein kunnolla. Tämän tiedostaminen jälkeenpäin huvitti häntä kovasti.

Tiedättekö mitä?  On äärimmäisen helpottavaa saada tunnustaa olevansa keskeneräinen, rikkinäinen ja epätäydellinen ihminen muiden joukossa.  Mitkään tittelit ja CV:n ansiot maailmassa, eivät tee sinusta sen parempia kansalaisia kuin joku toinen.  Olet vain ihminen ihmisten joukossa. Sinä ja minä, olemme pieniä osia luomakuntaa ja ihmiskunnan tuhansia vuosia vanhaa jatkumoa. Olemme osa samaa ihmisyyttä. Psykiatri Dan Siegel puhuu ”minäme” kokemuksesta.

Hyvä elämä ei rakennu suinkaan vain CV:n ansioille, vaan se versoaa myötätunnosta, sisäisestä eheydestä ja  kokemuksellisesta viisaudesta.  Myötätunnon avulla syyrialainen kuollut lapsi hiekalla tai venäläinen kuollut lapsi räjäytetyn lentokoneen jäännöksissä, ovat piikkejä meidän jokaisen lihassa.

On valitettavaa, että koko elämäntapamme rakentuu vielä tälle hierarkiselle pinnalliselle pirstottujen yhteisöjen, statussymbolien ja   titteleiden ajatukselle. Liian monet ihmiset edelleen suorittavat asiantuntijoiden ohjauksessa elämäänsä.  Luultavasti ihan vain siksi, ettei heillä ole tietoa paremmasta.  Ei ihme, että monella on paha olo ja lääkkeitä kuluu. Ihmiseltä puuttuu myötätuntoinen oman tietoisuuden ohjauskyky.

Parhaillaan vanhat hierarkiset valtarakenteet jo onneksi natisevat. Idealistinen puoleni minua näkee jo kirkkaasti sen, kuinka kulttuurimme on siirtymässä uuteen myötätuntoisempaan ja yhteisöllisempään aikaan. Tietoisuustaidot, mukaanlukien omien tuntojen ilmaisu taiteiden kautta, elävät noususuhdannetta. Emme ole maapallollamme kilpailemassa keskenämme, vaan olemme tekemässä yhteistyötä.  Ahneus ja oman edun tavoittelu eivät ole geeneissämme, vaan voimme halutessamme aktivoida itsessämme olevia ”myötätuntogeenejä”. Myötätunnon oppimisen kautta on mahdollista lievittää yhä enemmän omaa ja toinen toistemme kärsimystä. Juuri sitä olen nyt harjoitellut viimeiset vuodet. Kyyninen puoleni puolestaan ei ole huomannut kulttuurissamme mitään muutosta parempaan suuntaan: Poliittisessa ja taloudellisessa päätöksenteossa  valitsee edelleen autoritaariset epäterveet kilpailukulttuurin ”minäminä” rakenteet.

Myötätunto vapauttaa. Miten energisoivaa on huomata olevansa samanlainen kärsivä ja keskeneräinen ihminen kuin muutkin. Olen vain ihmisrukka miljardien muiden joukossa. Yksi niistä lukemattomista ihmisistä, joka etsii toiveikkaasti tai toivottomasti merkitystä ja tarkoitusta elämäänsä.  Tätä samaa sisäistä työtä globaalisti teemme me kaikki kansalaiset, uskonnosta, asemastamme ja varallisuudestamme riippumatta. Unelmoimme saavamme kokea elämämme jollain lailla merkitykselliseksi ja tarkoitukselliseksi!

 Jokaisessa meistä asuu sisällämme väkivaltainen moukka.  Tämän onnettoman ei tarvitse lähteä suoltamaan suustaan vihaa tai tekemään itseen tai toiseen kohdistuvia vihatekoja.  Niin kauan kun emme löydä itseämme kohtaan myötätuntoa, on aina riski, että piiskattu ja ruokkimamme moukkamme lähtee rettelöimään.  Siitä tulee terroristi tai sisäinen terroristi.  10-20 miljoonaa ihmistä vuodessa terrorisoi itseään, yrittämällä itsemurhaa ja vielä useammat myrkyttämällä itseään erilaisin addiktioin. Väkivallan tekojen  jälkeen henkilö saattaa kokea entistä enemmän vain syyllisyyttä ja häpeää, ja siksi hän piiskaa itseään vain lisää ja lisää. Some on täynnä armottomien ja piiskattujen lasten vihapuhetta.

Myötätuntoinen suhde muita luontokappaleita kohtaan vaatii myötätunnon kehittymisen omaa rikkinäisyyttä ja keskenkasvuisuutta kohtaan. Erilaisuuden rajat ylittävällä myötätunnolla ja rakkaudella saatamme jonakin päivänä voittaa pahuuden ja vihan. Myötätunnolla teemme tekoja, joilla lohdutamme ja autamme itseämme ja muita ihmisiä.

En olisi minä ilman rikkinäistä menneisyyttäni, ja nykyään iloitsen ja kiitän siitä, että olen juuri  minä.  Kukaan muu ei voi olla samanlainen minä kuin minä, koska vain minulla on minun kokemukseni.  Siksi aion kasvaa yhä enemmän minäksi, siksi, joksi minut on tarkoitettu. Nykyään jo ajattelen päivittäin, että kävipä minulla hyvä tuuri, että synnyin minuksi, enkä keneksikään muuksi ihmiseksi. Ajatella, minulla on ruokaa ja katto päänpäällä, ja voin tehdä päivittäin asioita ja intohimojani,  joita rakastan, esimerkiksi saan kirjoittaa.   Kiitos kuulu monelle ihmiselle elämässäni. Myötätunto on se, jolla ruokin päivittäin itseäni – ja toivon ruokkivani sillä yhä eemmän myös muita!

 

PS.  Kuinka käytännössä voit oppia itsemyötätunnon taitoja?  Lue täältä.

 

Kristin Neff, Self-Compassion, A Proven Power of Being kind to Yourself,  2015 William Morrow

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s