Huonojen puoliesi hyvät puolet

Todd Kasahdanin ja Robert Biswas-Dienerin  mukaan (The Upside of Your Dark Side) onnelliset ihmiset eivät ole läheskään aina rikkaita ja heidän ulkonainen elämänsä ei välttämättä ole kovinkaan ylellistä ja mukavaa. Itse asiassa he saattavat elää vaatimattomammin, tehdä asioita hitaammin ja vähemmän. 

81sygknkf7l

Meidät on opetettu ulkoisiin aineellisiin mukavuuksiin. Kiireinen  elämäntapa, palvelee  yksisilmäistä materialistista talouskasvua, lisää kuluttamista ja luo uusia näennäisiä mukavuustarpeita. Samalla kansalaisten epämukavuuden sietokyky on alentunut, väitetään kirjassa. Erilaiset addiktiot, ahdistushäiriöt ja masennukset ovat kansanvitsauksena länsimaissa.  Se, että ulkonaisesti elämämme on mukavampaa ja parempaa, kun aikaisemmilla sukupolvilla,  ei näytä johtaneen onnellisempaan elämään.

Pahaolo johtuu siitä, että meiltä puuttuu itsetuntemusta ja tunteiden käsittelytaitoja. Tämä selittyy sillä, että samaan aikaan kun addiktiivisesti haemme ulkoisille olosuhteillemme yhä parempia puitteita, meidät on opetettu välttelemään  ikäviä kokemuksia ja ei-toivottuja tunnetilojamme. Meistä ei kasva kokonaisia, onnellisia ja terveitä, välttelemällä ikäviä tunnetiloja, vaan silloin kun opimme tunnistamaan, erittelemään ja sanoittamaan kaikenlaisia tunnetilojamme. Tällöin puhumme emotionaalisesta erilaistumisesta. Tämä tietty, on mielestäni erityisen kiintoisaa, koska tästähän on Sisäisessä teatterissani ollut juuri kysymys:  Teemme mielikuvituksemme avulla leikillisesti tuttavuutta kaikenlaisia tunteita ja muistoja edustavien tilojemme kanssa. Olemme hyväksyvässä ja uteliaassa suhteessa mielemme kaikkiin puoliin. Emme kiellä erilaisia puoliamme.

Lukuisat ihmiset,  jotka elävät ulkoisessa elämässään liiankin mukavaa elämää, saattavat samaan aikaan elää emotionaalisesti hyvinkin ahdistunutta tai primitiivistä elämää. He eivät kykene erittelemään sisäistä kokemusmaailmaa, esimerkiksi tyhjyyden tunnettaan tai  tunnetilojaan liittyen vaikkapa stressiin. Itse epäilen vahvasti, että eräs tällainen mahdollinen tunnetaidoissa lapsen tasolle jäänyt  nimeltä mainitsematon USA:n presidenttiehdokas.  Hänestä tuli ainakin minuun tällainen tunnetaidoton tunne, kun katsoin ehdokkaasta dokumentin. (Tehdäänköhän muuten presidenttiehdokkaille minkäänlaista mielenterveystutkimusta?  On aika pelottavaa, mikäli valtaan, ydinaselähettimien äärelle, pääsee ihminen, jonka tunnetaidot ovat  jääneet lapsen tasolle.)

Onnellisuus juontaa siitä, että opimme sietämään sisäistä epämukavuutta ja ristiriitaa.  Myös ikävillä tunnetiloilla on viestinsä. Meidän ei tule torjua, peitellä ja vältellä omaa sisäistä pimeyttämme, sillä kun opimme arvostamaan myös näitä synkkiä puolia itsessämme, voimme valjastaa niiden energian esimerkiksi luovuutemme tai yhteisöllisen hyvän ja epäoikeudenmukaisuuden vastustamisen käyttöön. Kun emme tunne itsessämme näitä puolia on tästä ikäviä seuraamuksia.

  
Kun suhtaudumme uteliaasti ja hyväksyvästi myös ei-toivoittuihin tiloihimme, kehitämme tunneketteryyttämme.  Kykenemme tarkemmin havainnoimaan sekä sisäistä että ulkonaista todellisuuttamme. Dan Siegelin sanoin, ilmaisen asian toisin, mielitajumme kehittyy.

 Kirjoittajien mukaan viha, syyllisyys, ahdistus ja jotkut muut negatiiviset tunnetilat ovat jopa hämmästyttäviä apureita.  Ne voivat antaa meille mm.  rohkeutta, ne auttavat meitä säätelemään käyttäytymistä, ne pitävät meidät valppaana.  Näissä näennäisesti negatiivisissa tiloissa meidän täytyy kuitenkin oppia hidastamaan toimintaamme (laske kymmeneen!), jottemme tee äkkipikaisia päätöksiä. Meidän tulee oppia kuuntelemaan läsnäolevasti ikäviltä tuntuvia tunnetilojamme, jotta kykenemme erottamaan, onko tunteella jotakin tärkeää ilmaistavaa.

Ikävät tunnetilat ovat terveellisiä, normaaleja, luonnollisia ja tarpeellisia. Onni ei ole kirjan mukaan sitä, että olemme aina hyvissä ja mukavissa tilanteissa ja tiloissa. Kirjan mukaan peukalotuntumalla suhde ikävien ja myönteisten tilojen väillä voisi olla karkeasti ajatellen noin 20:80:een.  Länsimaissa  on ruokittu ajattelumalleja, joissa onnellisuutena  pidetään sitä, ettemme ole lainkaan ikävissä tiloissa. Siksi hyvin usein pakenemme ja torjumme ikäviä puoliamme.  Hei nyt tunnen vihaaen saa olla vihainen.  Nyt tunnen ahdistustapois se minusta! Olen paha ihiminen, kun koen ikäviä tunnetiloja!

Viha on tärkeä tunne.  Se voi kertoa monia asioita. Viha voi kertoa, että toinen ihminen rikkoo sinun rajojasi. Se voi kertoa vaikkapa perheväkivallan uhrille, että minun ei tarvitse sietää tätä kohtelua. Jos viha kanavoituu väkivallaksi, se on huono asia se. Ahdistuneisuus on pitkäaikaisena kokemuksena ikävä asia, mutta lyhyenä se voi kertoa meille, että nyt tässä tilanteessa kaikki ei ole kohdallaan. Emme toimi esimerkiksi sovittujen arvojen mukaisesti. Ahdistunut ihminen voi nähdä työpaikalla tilanteen mahdolliset riskit. Kirjoittajien mukaan omaat rohkeuden vahvistajan (viha), epäeettisen käyttäytymisen erottajan (syyllisyys), ja valppaan tilannetta monitoroivan hälytyskellon (ahdistus).

Mukavuuden halussamme yleisesti välttelemme ja pakenemme yhä enemmän kohtaamasta ongelmallisia elämän tilanteita, ja vähitellen meistä on kasvanut yhä enemmän kansalaisia, jotka eivät kestä ikäviä tunteita eikä sisäisiä ristiriitoja.  Olen huono ihminen, kun kaikista mukavuuksista huolimatta tunnen tunteita, joita en saisi tuntea. Onhan elämässäni kaikki ulkonaisesti hyvin.

Tunnetaitojen puutteen, torjunnan ja sisäisten tunnetilojen vähättelyn kautta ahdistus ja masennus lisääntyvät. Emme osaa kuunnella sisäisiä ääniämme. Viha saattaa ryöpsähtää väkivallaksi. Itse mietin, että onko se, ettemme saa tuntea ikäviä tunteita oikeastaan eräs aivopesun muoto?  Kun sinulla on kaikki ulkonaisesti mukavasti, täytyisi sinun olla tyytyväinen, onnellinen ja kuuliainen kansalainen. ”Hei, sinullahan on kaikki ulkonaisesti niin hyvin!”.  Et saa tuntea ikäviä tunnetiloja!

Elämme ennen näkemättömien ekologisten ongelmien äärellä, samaan aikaan kun monilla kansalaisilla on jo aivan liikaa mukavuuksia onnellisen elämän näkökulmasta katsottuna. Tässä tilassa, on luonnollista, että tunnemme negatiivisilta tuntuvia tunnetiloja.   Sosiaalinen eriarvoisuus on lisääntynyt: yläluokka rikastuu ja keskiluokka ja köyhät köyhtyvät. Onnellisuus ja hyvä elämä samaistetaan virheellisesti mukavuuksiin: Miten ihmeessä pakolaiset voivat olla onnettomia, vaikka heillä on älykännykät kourassansa?  Heillähän on kaikki liiankin hyvin, eikö niin?

Se mihin toivoisin ihmisten tänä päivänä yhä enemmän kykenevän, on negatiivisten tunnetilojen kanavoiminen yhteiskunnalliseksi vaikuttamiseksi.  On mahdollista elää onnellista elämää kohtuullisella määrällä mukavuuksia. Tämän kun oivallamme, onnellisuus tulee globaalisti yhä useammalle mahdolliseksi. Länsimainen, alunperin arvostettava pyrkimys, kohtuullisiin elämän aineellisiin lähtökohtiin, on muuttanut muotoaan yleisesti hyväksytyksi ahneuden politiikaksi.

Sisäinen teatteri facebookissa.

LUETTAVAA:

Kati Sarvela: Sisäinen teatteri – Luova kirjoittaminen tietoisuustaitona.  Kuumussa Virtaa Oy, 2013

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s