Enkeleitä, onko heitä?

  1. Kaikkein epätoivoisimmissa hetkissämme ja tianteissa, joissa tunnemme itsemme syvästi haavoittuneiksi, rukoilemme itsemme tai muiden puolesta. Kun, joku jota rakastamme, sairastuu hänen elämäänsä uhkaavaan sairauteen, rukoilemme.  Kun jonkun ihmisen elämä riippuu onnistuneesta kirurgiasta, tai merkittävistä mittausten tuoksista, me rukoilemme. Kun itse olemme, tai läheisemme ovat, parantumattomissa sairaustiloissa, rukoilemme vielä parantumista. Rukouksessa paljastamme pelkomme ja syvimmät toiveemme; keskitymme sisimpäämme, tavallisesti kätkettyinä pitämiimme asioihin, sellaisiin,  jotka ovat todella tärkeitä meille.  Rukous voi parantaa eristyneisyytemme ja se voi auttaa meitä jaksamaan eteenpäin, ja se voi ravita henkeämme.  Kun rukoilemme, kiinnitymme pyhään elämän mysteeriin ja sen lähteeseenpäästämme itsemme suhteeseen johonkin itseämme suurempaan.  Haluamme näin löytää suhteen egomme ja itseytemme välillä, ja samalla itsemme ja Jumalan väille.”- Jean Shinoda Bolen

41hakfr5mdl-_sx319_bo1204203200_
Lääkäri ja jungiainen analyytikko Jean Shinoda Bolen on ollut merkittävä ajatteluni vaikuttajahahmo. Olen lukenut hänen tekstejään erityisesti molempien syöpäkokemuksieni aikoihin. Hän on vetänyt USA:ssa syöpäänsairastuneille lukemattomia terapeuttisia henkisiä ryhmiä.  Bolen  palautti minulle kadottamani rukouksen sekä uskoni parantavien vertauskuvien ja symbolien maailmaan. Hän on ollut eräs niitä henkilöitä, joiden avulla olen rakentanut toivoani.

Toivolla on oma kielensä.  Se on rakkauden, kiitollisuuden ja myötätunnon kieltä.  Se on sitä, että uskomme ja luotamme parantavaan rakkauteen ja omaan kokemusmaailmaamme istuviin vertaus- ja mielikuviin.  Kun harjoitan kiitollisuutta ja rukoilen hyvää toiselle ihmisille, voin kuvitella, että enkeli istahtaa hänen olkapäilleen.  Kun kuulen, että joku läheisistäni tai kaukaistakin ihmisistä voi huonosti, toivon rukouksessa hyvää ja turvaa hänelle. Lähetän hänelle enkeleitä. Yritän lähettää enkelien myötätuntoista katsetta myös ihmisille, joiden kanssa en ole tullut joskus toimeen. En ruoki ikäviä mielikuvia, en pekää pahinta, enkä lähetä vihaa,  en väkivallan mielikuvia. Sellaisiakin minulla on joskus nuorempana ollut.

Teen kaikkeni toivoakseni parasta, silloinkin kun minulla ei ole vaikuttamismahdollisuuksia tämän ihmisen elämään.  Uskon, että aina on parempi lähettää vihani ja pelkojeni sijaan myötätuntoa, toivon pilviä ja enekelien siipien haviinaa, ei mustaa vihaa ja toivottomuuden  myrkkyä ja kauhua.


Rukous voi ottaa Bolenin mukaan monenlaisia erilaisia muotoja. Se voi olla kirjoittamista, tanssia, laulua tai  (mantran) lausuntaa.  Parantavat sanat (lume) ovat laaja-alaisesti ajatellen hoitavan henkiön rukousta ja tätä on myös parantava kosketus. Rukous on mietiskelyä, joka siirtää meidät ikävistä tunnetiloista tähän hetkeen ja läsnäoloon.

 

Rukous on rakkauden ja myötätunnon ilmaisua. Se on  meditaatiota ja  se on mielen keskittämistä. Rintasyöpähoitojen aikoihin, karpallosuolla, raekuurossa tunsin traspersonaalisen, mystisen, suurenmoisen hyvän olon kokemuksen, keskellä synkkiä elämäni pilviä.  En nähnyt mitään erityistä, mutta tunsin kaoottisen mustan elämäni keskellä yhtä  suurta kiitollisuutta ja hyvänolon tunneta.  Mietin, ehkä se oli näkymättömän enkelinsiiven kosketus? Vai oliko se hetkellinen levon kokemus Jumalassa? Tästä kokemuksesta vähitellen löysin mietiskellen ja kirjoittaen tieni toivoon. Vähitellen sisimmässäni rakentui kokonaan uudenlainen uskomusjärjestelmä.

 

Sittemmin, melanomadiagnoosini aikoihin, löysin toivottomuuteni keskeltä levon sielulleni metaforista, joissa lepäsin Jumalan kämmenellä. Löysin toivon ja luottamuksen jälleen sisäisestä kokemuksestani, tällä kertaa voimakkaasta uskonnollisesta mielikuvasta: asiat menevät Jumalan kämmenellä levätessäni suuntaan, joiden niiden kuuluu mennä.


Se, että jotkut tiedemiehet kieltävät meiltä mielikuvituksen ja  transpersonaaliset kokemukset, on mytologioiden ja ihmiskunnan historian mitätöintiä ja elämän merkitysten kirjon kaventamista. Sitä samaa tekevät myös ääriuskonnolliset liikkeet, jotka sallivat meille vaan omanlaisensa kokemukset ja harjoitteet.  Uskonto voi olla myrkkyä sielulle tai se voi olla suuri toivon tuoja.  Jung muuten aikoinaan toi esille, että jos ihmisellä on viisikymppisenä vielä mielenterveysongelmia, se selittyy tavallisimmin sillä, ettei asianomainen henkilö ole löytänyt  omaa henkisyyttään.

 

Tämän päivän maailmassa toivoisin yhä useamman sisäistävänpluralistisen” uskonnollisen maailmankuvan (on monta tietä totuuteen!).  Myös Jean Shinoda Bolen vetää rukousryhmiä, joissa ihmiset tulevat hyvin monenlaisista erilaisista uskonnollisista taustoista. Rakkaudesta  voi puhua lukemattomin erilaisin kielin.  Uskontojen tulisi yhdistää meitä, eikä rikkoa perheitä, yhteisöjä ja kansakuntia.  Uskonnot ovat saman puun eri lehvästöjä.  Meidän tulisi löytää uskonnoista ja miksei myös ateistisesta maailmankatsomuksesta, yhteinen  perusarvopohja, erilaisuutta ja sekä maskuliinisuutta että  feminiinisyyttä kunnioittava rakkaus. Erilaisuuden voimalla voimme eheyttää  yhteisöjä, emmekä hajoita niitä kilpaileviin uskonto- ja koulukuntiin. 


Jean Shinoda Bolen uskoo feminiinisen energian voimaan. Toivon sydämestäni, että hän on oikeassa.  Maailma on muuttuva kohti lempeämpää ja ekologisempaa elämäntapaa, kiitos lukemattomien suorasanaisten tahtonaisten, ja heitä kannattelevien miesten. Yhteiskunnallisesti aktiiviset, individuaationsa läpi käyneet ihmiset, riippumatta sukupuolesta,  tulevat muuttamaan maailmaan. Omalla elämäntavallasi on merkitystä!  Kun kuuntelet sydäntäsi, olet oikealla polulla. Feminiinisyys ja maskuliinisuus voivat yhdistyä erilaisia kulttuureja eheyttävällä tavalla! Patriarkan luomat valtahierakiat ja teknokulttuuri, joka mitätöi femniinisiä arvoja, on väkivallan ja ekologisen välipitämättömyyden vuoksi, tuhoon tuomittu.

Enkeleitä en ole nähnyt. Olen kuitenkin monet kerrat lähettänyt enkeleitä, jos ajatellaan niitä rakkauden ilmaisuna.  Jotkut ystävistäni ovat enkeleitä nähneet, ja suhtaudun avoimen uteliaasti heidän kokemuksiin.  Voisinko joskus mennä enkeliryhmään? Ehkä. Menisin sinne kevyesti, uteliaasti ja leikillisesti, siipiäni räpytellen,  kuin enkeli.  En usko, että enkeleihin kannattaa suhtautua liian vakavasti. Enkelit ovat tarkoitettu meille keventämään elämän taakkaa, eikä painamaan hartioilla.

Bolen määrää potilailleen paitsi lääkkeitä myös mielikuvaharjoituksia. Hänen mielestään kaikkein tehokkaimmat mielikuvaharjoitukset ovat sellaisia, jotka ihminen luo itse itselleen, ja hän tuntee mielikuvansa omiksi ja intuitiivisesti oikeiksi.  Jos enkelit ovat sinulle  parantavia mielikuvia, käytä niitä. Jos et usko enkeleihin, naura niille ja valitse omat parantvat mielikuvasi.   Saatat vahvistaa valitsemillasi mielikuvillasi puolustusvastettasi. Jos on kiikun kaakun, tehoaako esimerkiksi syöpähoidot sairauteesi, saattaa Bolenin mukaan olla joissain tilanteissa, että parantavalla rukouksella ja mielikuvaharjoituksillasi, on ratkaiseva merkitys paranemisessasi. 

Ja vaikka hoidot eivät toimisikaan, Jumalan kämmenellä voi olla mukavampi lähteä tuonpuoleiseen elämään kuin huutamalla ja kiroamalla merkityksetöntä elämäänsä. Oma uskoni on muuten täysin rationaalista: Elän mielummin toivon kuin toivottomuuden täytteistä elämää. Elämälläni on merkitystä!

#toivovalmennus #rukous #mietiskely #tietoisuustaidot  #henkisyys #jungilaisuus

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s