Huslabissa palkitaan nopeudesta – Terveydenhoidosta tullut osa oravanpyörää?

Ei mahda mitään, että tämäerilainen hammaslääkäri” (sellaiseksi minua kutsui eräs naamakirjan blogini jakaja) kummeksuu terveydenhuollossa yleistynyttä työkulttuuria, jossa ihmisen hoitamisesta on tehty nopeuskilpailu. Sitten kauheasti ihmetellään ja kauhistellaan, kun potilaita valuvat täydentäviin hoitomuotoihin. Oravanpyöräajattelullamme luomme uusia potilaita. Veikkaan, että Huslab tuottaa piikkikammoisia ihmisiä, hypnoterapeuttien ym. ammattilaisten hoidettavaksi.  Emme hyödynnä parantavan kohtaamisen, hoivavaikutuksen, mahdollisuuksia.

Hyväksyä tietoinen läsnäolo pitäisi olla osa jokaista virallisen lääketieteen hoitoporrasta. Minun on vaikea kuvitella parantavaa kohtaamista, kun toimenpidenopeudesta tehdään hyve. Nykytietämyksemme mukaan parantavalla kohtaamisella on myönteinen vaikutus sekä hoitajaan, että hoidettavaan.  Eikö  ihanteellisessa tilanteessa, jokainen potilas tulisi  kohdata hoitoputken jokaisessa portaassa?  Tämän pitäisi olla osa mentaalista hygieniaa, jolla kevennetään terveydenhuollon kuormaa.  Tietoisuustaidoilla kun parannetaan sekä työntekijän että potilaan hyvinvointia.  Pitkällä tähtäimellä tehokkaimpiin kansanterveydellisiin tuloksiin päästään, kun ihmiset hoitolaitoksessa kohtaavat läsnäolevasti toinen toisensa.

The-Slow-Medicine-Benefits-for-a-Medical-Practice
Tietoisuustaitoja opetetaan nykyään kansainvälisesti lukemattomissa lääketieteellisissä tiedekunnissa, varsinkin rapakon tuolla puolen.  Kuulin, että esim. Turussa kandeille opetus on vapaehtoista.  Mielestäni sen tulisi olla pakollista – myös hammaslääketieteellisissä tiedekunnissa.  Muualla maailmassa mindfulness on siirtymässä valtavirtaan.

Tietoisella hyväksyvällä läsnäololla kun emme hoida vaan potilasta, vaan samalla hoivaamme itse itseämme.  Tunnetusti terveydenhuollon ammattilaiset kuormittuvat työssään tänä päivänä siinä määrin, että he itse kuormittavat myös omalla terveyesongelmillaan hoitojärjestelmä. Tilanne on merlkoisen korni.
Terveydenhuoltomme kuormittuu tällä hetkellä elämän monipuoliset ilmiöt yksipuolistavasta koneajattelusta ja stressiperäisistä sairauksista. Keskeinen selitys omasta mielestäni on tämä tilastotieteellinen materialistinen yksipuolinen taloustieteellinen tehokkuus, jossa ihminen tarinana unohdetaan. Tietoisuustaidoilla otamme oman elämämme haltuun: otamme vastuun elämäntavoistamme, hyvinvointitarinastamme: lähdemme hoivaamaan toisen ihmisen lisäksi itseämme.

On ensiarvoisen tärkeää, että terveydenhuollon amamttilainen voi tehdä työtään ylikuormittamatta itseään. Tärkeä osa itsehoivaa on hyväksyvästi läsnäoleva itsen ja toisen ihmisen kohtaaminen.

Oma työpaikkani ei ole hammaskorjaamo.  Sen sijaan on teatterinäyttämö, jossa näytellään potilasta parantavia näytelmiä.  Tärkeimmät työkalumme ovat länsimaisessa lääketieteessä, mutta jokaisen hoitohenkilökunnan jäsenemme oma persoona näyttelee keskeistä roolia parantavassa näytelmässä, jossa pyrimme kohtaamaan potilaamme tarinana. Olemme viime vuosina panostaneet koko ajan enemmän ja enemmän myös omaan työhyvinvointiimme.

Ei ihme, että taiteet ja kulttuuri elävät tällä hetkellä noususuhdannetta myös ihmisen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin vaalimisessa. Konekuva ihmisestä syö tällä hetkellä hyvinvointiamme. Parantava kohtaaminen on taidetta.  Taitavat lääkärit ovat tienneet tämän aina. Mikä parasta, nykyään näitä kohtaamisen taitoja voidaan opettaa!

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s