Kuinka hyödyntää tietoisen hyväksyvän läsnäolon ”RAIN” mallia Sisäisessä teatterissa

Michelle McDonald kehitti tämän RAIN-mallinsa mindfulnessiin eli tietoiseen hyväksyvään läsnäoloon parikymmentä vuotta sitten.  Sitä on sanallistettu monin eri tavoin, ja tässä oma  Sisäisen teatterin versioni siitä.

Processed with MOLDIV
Sisäisen teatterin RAIN malli #tietoisuustaidot #luovuus #mindfulness

Ihmismielellä on kummallinen luonnollinen pyrkimys. Se pyrkii jäsentämään jatkuvasti omaa identiteettiä kannattelevaa tarinaa.  Jotta eheämpi tarina syntyy, on tärkeää oppia huomioimaan, aistimaan, havainnoimaan ja nimeämään eri puoliamme, kokemustilojamme.  Meidän täytyy löytää sisällemme erilaisuuden salliva ilmapiiri.

Meidän löydettävä tutkiva suhde itseemme: on annettava tilaa tunnelatautuneille monenkirjaville puolillemme. Tärkeää on, ettemme samaistu pitkiksi ajoiksi esimerkiksi ahdistukseemme, vihaamme tai alakuloomme, vaan tarkkailijaasemaa hyödyntäen, voimme punoa eri kokemustilojemme kokemuksia ja näkökulmia osaksi elämäämme kannattelevaa tarinaa, Elämän eeposta. Ikävillä puolillammekin kun hyvin usein on tärkeää kerrottavaa meille, jota on vain pysähdyttävä vain kuuntelemaan.

Mikä kummallisinta, kun olemme löytäneet hyvän tarinan elämästämme, voimme kyetä päästämään siitä irti.  Tiedostamme, että olemme jotakin paljon, paljon, enemmän kuin mikään lukemattomista tarinoistamme.

Rikkinäinen tarinaa kannattelee rikkinäistä persoonaa,  minkä vuoksi tarinamme punominen merkitykselliseksi, omaa elämäämme kannattelevaksi, on tärkeää. Esimerkiksi voimme samaistua häpeän tai vihan kokemuksiin, jolloin katsomme maailmaa jatkuvasti kapeasta näkökulmasta käsin. Kun meillä ei ole tietoisuustaitoja, samaistumme tunnelatautuneisiin kokemustiloihimme; annamme niiden vääristyneiden näkymien määrätä käyttäytymistämme.

Meidän on opittava Sisäisessä teatterissa havainnoimaan tarinaamme kuin eri-ikäisten minuuksiemme draamana, jonka ohjauksesta ja käsikirjoituksesta vastaamme itse.  Hyvä, elämää kannatteleva tarina on tarina, jossa ihminen ottaa vastuun omista elämänsä käänteistä.  Hän ei uhriudu vaikeidenkaan elämäntilanteiden seuraamuksena, vaan kärsimykset käännetään elämään oppimiskokemuksiksi.

En väitä, että Elämän eepoksen rakentaminen on aina helppo tehtävä, varsinkaan ilman ympäristön riittävää tukea.  Ryhmässä tai terapiassa se on turvallisinta ja helpointa. Jotta tarinan kirjoittaminen yksin luonnistuu, täytyy persoonaan olla kehittynyt turvallisia aikuisia tiloja ja läsnäolon taitoja, mutta aina hyödyt siitä, että voit peilata kokemuksiasi johonkin toiseen aikuiseen, sallivaan, kuuntelevaan ja läsnäolevaan ihmiseen.

Omaa identiteettiä kannattelevan, jatkuvassa muutostilassa olevan eepoksen kun onnistuu kokoamaan, on seurauksena hyvää ja yhteisöä rikastavaa elämää. Siksi hyvää elämäntarinaa kannattaa luovuuden avulla etsiä.  Tarinaa rakennamme tavallisesti tiedostamattamme, kirjoitamme sitä sitten tahi emme.

Meillä on luontaisesti kummallinen tarve selittää tekemisiämme.  Ja mikä huvittavinta, usein käytämme valtavasti aivojen kuorikerroksen rationalisoivaa kapasiteettia, selittääksemme huonosti tiedostamiemme kokemustilojemme, joskus kovinkin mielettömiä,  tekemisiä. Haluamme löytää järjettömille teoillemme järjen.  Kun teemme huonosti näkyviä puoliamme läsnäollen ja arvostavasti näkyviksi,  vähenee vähittellen selittelyn tarpeemme,koska mopo karkaa yhä harvemmin käsistä. Eri puoliemme motiivit tehdään näkyviksi, ja osien kanssa tehdään sovinto.

Elämän kriisit ovat hetkiä, jolloin juoni eepoksessamme saattaa mennä kaaokseen, mutta taitava ohjaaja kykenee jälleen muuttamaan tarinan käänteen uudeksi, persoonaa jälleen eheyttäväksi.  Vertaisryhmät, kehomieliterapiat, erilaiset luovat terapeuttiset ryhmät ja mindfulness-ryhmät voivat olla tärkeitä sisäisten kokemustemme peilausryhmiä. Tarvitsemme hyvään tarinaan toinen toisiamme.

Eri elämän vaiheessa meitä hallitsee erilaiset tilat.  Vanhemmiten tiloista tulee yleensä yhä integroituneempia, eli monet tilat saavat yhdistyä uusiksi kokonaisvaltaisemman viisauden tiloiksi.  Olemisestamme tulee yhä joustavampaa ja läsnäolevampaa, eikä tietoisuutemme takerru ikäviin näkökulmiin. Voi olla, ettemme koskaan löydä täydellistä sopua eri puoliemme kanssa, mutta voimme oppia tekemään tyydyttäviä kompromisseja. Tämä näkyy luovana, läsnäolevana ja sopusointuisena elämänä.

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s