Käytkö energiaa syövää sotaa itseäsi vastaan?

Törmäsin loistaviin Tara Brachin videoihin. On hauska kuunnella hänen tarinoitaan mielen eri osista, koska hänen ajatuksensa ovat täysin synergiassa Sisäisen teatterin kanssa. Brach  on suosittu amerikkalainen psykologi, kirjailija ja meditaation opettaja, joka on tehnyt satoja podcastejä ja videoita myötätunnosta sekä tietoisesta hyväksyvästä läsnäolosta. Kuuntelen mm. hänen podcastejä säännöllisesti ollessani lenkillä.

Oikeastaan hivelee tietokirjailija-osani itsetuntoa, että  jo vuosia sitten tekemäni havaintoni ja oivallukseni Sisäisestä teatterista, alkavat vakiintua mindfulness-asiantuntijoiden mukaan,  aina vain vahvemmin, osaksi suurta kokemuksellista tietoisuustaitoviisauttamme.

logo
tarabrach.com

Ihmispersoonan hahmottaminen moniosaiseksi  tai -tilaiseksi minuudeksi alkaa päivä päivältä olla yhä enemmän valtavirtaa.  Hyväksyvä läsnäolo suhteessa omaan sisäiseen maailmamme ja sen erilaisiin tiloihin, auttaa meitä avautumaan hyväksyvään ja myötätuntoiseen suhteeseen muihin ihmisiin. Lempeä ja ystävällinen suhde itseen, myös ”ikäviin puoliimme”  – hyvä itsetuntemus –  ovat sopusointuisen henkilökohtaisen ja yhteisöllisen elämän peruskiviä. Peilaan ja referoin seuraavassa lyhyesti, joitakin asioita, joita  Brach kertoo meille persoonamme osien luonteesta ja kommunikaatiosta.

Tara Brach korostaa, että meidän on löydettävä läheinen ja kotoinen, intiimi,  suhde itseemme. Kun löydämme levollisuuden tilan sisältämme, on mahdollista löytää mielenrauhan täyttämä, hyvä,  elämä.  Liian monet meistä ovat ehdollistaneet arvostelevan ja arvioivan suhteen itseensä ja omiin erilaisiin puoliinsa.  Me haluamme muuttaa itseämme, emmekä tunne, hyväksy ja salli itsemme olla aidon itsemme näköisiä. Haukumme, arvostelemme ja kritisoimme itseämme eri puolia. Luulemme näin kehittävämme itseämme,  mikä todellisuudessa estää vain persoonamme eheytymistä.

Hyvän elämän esteenä, ja persoonamme kehittymisen esteenä, on tavanomaisesti hyväksyvän läsnäolon puute.  Emme ole läsnä omille eri puolillemme, emmekä myöskään hyväksy toisia ihmisiä, sellaisena kuin he ovat. Haluamme sekä oman itsemme että toisen ihmisen olevan erilainen, sellainen joka vastaa ehdollistamiamme kulttuurisia unelmiamme ja toiveitamme.

Tara Brach korostaa, että itsetuntemus ja oman tunne-elämän ohjaus lähtee liikkeelle siitä, että opimme nimeämään erilaisia tilojamme. On suuri askel eteenpäin tiedostamisessa, kun emme samaistu vihaa, häpeää tai pelkoa kantavaan tilaan, vaan aistimme kehomme reaktioita, tunnistamme ja nimeämme tilan. Suhtaudumme luovan uteliaasti ja hyväksyvästi erilaisiin puoliimme.  On täysin eri asia olla vihainen, kuin havainnoida itsessä olevaa vihatilaa.

Tärkeä lause mitä Tara Brach opettaa toistuvasti on: “Todentuntuista, mutta ei totta…”  (Real but not true…).  Kun katson poissaolevan, pelon, vihan tai ankaruuden täyttämien silmälasien kautta todellisuutta, on se hyvin toden tuntuinen, mutta ei kuitenkaan totta. Samoin voi  tuttavamme elää omaa toden tuntuista todellisuuttansa totena, vaikka se perimmältään onkin vain hänen kapeaan todellisuuskuvaan kiinnittyneen mielenosansa todentuntuista todellisuutta (Ohhoh!  siiäpä oli haasteellinen lause! 😀 ).

Se että reagoimme toiseen poissaolevasti ärtyneellä tilalla, ei auta meitä pääsemään eteenpäin eettisessä yhteisöllisessä elämässä.   Sen sijaan tietoinen hyväksyvä läsnäolo auttaa meitä paitsi kokonaisempaan henkilökohtaiseen elämään, myös  eheämpään yhteisölliseen elämään. Se pistää energia- ja informaatiomolekyylit liikkeeseen sekä sisällämme että toinen toisiemme välillä.

Processed with MOLDIV
#tietoisuustaidot #mindfulness #sisainen teatteri

Huomaan omassa sisäisessä prosessissa tietoisen hyväksyvän läsnäolon tuoneen mukaanaan laajemman todellisuuskuvan.  Ennen minulla oli hirveä tarve taukoamatta puolustaa näkökulmiani, koska olin aina kiinnittyneenä jonkun osani  kapeaan perspektiiviin.  Jos joku oli eri mieltä kanssani, oli minulla suuri tarve todistaa, että sinä olet väärässä ja minä oikeassa.  Kuinka paljon virtuaalisessa todellisuudessa ja vaikkapa parisuhteessä käydään näitä samoja lapsellisten  vääristyneiden silmälasien läpi katsovien osiemme väittelyitä!

Tara Brachin mukaan, kun emme ole hyväksyvästi läsnä erilaisille puolillemme, olemme jatkuvassa sodassa itseämme vastaan. Tämä lukiuttaa energia- ja informaatiovirrat sisällämme ja läheisten kanssa. Eheä minuus on joustava ja virtaava, se ei takerru näkökulmiin, vaan katsoo todellisuutta läsnäolevasti.

Nykyään vieläkin saatan olla eri mieltä, tietty, jonkun toisen ihmisen kanssa, vaan minun ei tarvitse enää reaktiivisesti reagoida ja puolustautua.  Joka kerta, kun huomaan, että vanha opittu reaktiomalli ei minussa aktivoidukaan, tunnen suurta iloa.  Osaan nykyään tavallisesti kiusallisessa tilanteessa hengittää muutaman kerran syvään ja rauhallisesti, ja harkita tilannetta. En tietenkään vieläkään ole pyhimys, ja joskus mopo vieläkin karkaa hetkeksi, vaan saan sen yleensä hallintaan jo nopeammin.  Tiedostan kirkkaammin, että minua ”ärsyttävän” henkilön näkökulma on hänelle todentuntuinen, mutta ei kuitenkaan totta. Hänen mielipiteensä ei muutu väittelemällä, vaan hyväksynnän ilmapiirillä, yhteistä, aidon kohtaamisen ja tasa-arvoisen vuorovaikutuksen tilaa laajentamalla. Tätä voin stimuloida kuuntelemalla ja arvostamalla erilaisuutta. Vaikka olen eri mieltä kanssasi, tiedän, olet osa samaa ihmisyytä  kanssani.

Meissä jokaisessa on pyhimys ja demoni sisällämme. Voimme miettiä kumpaa haluamme ruokkia.  Kun oivallat mielesi eri puolet, ja löydät niiden hyväsksyvän ja arvostavan ohjaajan, löydät henkisen vapautesi ja yhä levollisemman olotilan. Kykenet vapaampaan, takertumattomaan,  kommunikaatioon muiden ihmisten kanssa.

13331093_10154256987684375_3554807242333241419_n

Oikeastaan koko kulttuurimme on ollut reaktiivisen, tunnepitoisten, käyttäytymismallien taistelukenttä. Meidät on ehdollistettu kapeisiin näkökulmiin. Kun olemme kiinnittyneitä yksittäisten emotionaalisesti poissaolevien osiemme, kokemustilojemme, ajatus- ja tunnemaailmoihin, olemme reaktiivisia, teemme nopeita tunnepitoisiä päätöksiä.  Meillä on tarve puolustella itseämme, osoittaa ylemmyyttä toista ihmistä kohtaan  ja todistaa oikeassa olemistamme.

Neurofysiologisesti ajatellen, reagoimme tunneperäisesti eli nk. limbinen järjestelmä ohjaa päätöksentekoamme. Elämme kapeasti katsovien, ei läsnäolevien, usein hyvinkin itsekkäitten ja epämääräisillä motiiveillä varustettujen osiemme,   automatisoitunutta käyttäytymistä. Ne ovat usein huonosti tiedostamiamme tiloja, joita voimme tehdä näkyväksi muuntunein tajunnan tiloin (luovat flowtilat, ”psykodraamallinen transsi” Sisäisessä teatterissa, hypnoosi, meditaatio).

Oletteko huomanneet saman kuin minä: Hyvin usein näennäisesti rationaalisesti käyttäytyvien ihmisten toiminnan takana onkin kovin primitiivisiä motiiveja. Pitkä koulutuksemme ei ole valitettavasti taannut sydämen sivistystä. Olemme mestareita selittämään rationaalisesti alhaisella tavalla toimivien tilojemme, esimerkiksi ahneiden tai vihaa täynnä olevien tilojemme,  motiiveja.

Satuitteko  muuten katsomaan erinomaisen suomalaisen dokumentin, Valkoinen raivo? Siinä oli tarinaa koulujen, mutta myös  yliopistojen ”sivistyneistön” pimeiden puolien ohjaamista käyttäytymismalleista. Suuri tietomäärä akateemisillakaan ei ole ollut tae sydämen viisaudesta. Siksi kulttuurimme tarvitsee kipeästi tietoisuustaitoja.

image
#tietoisuustaidot #sisainenteatteri #toivovalmennus #ellenlanger #dansiegel

Kun puolestaan olemme kiinnittyneenä hyväksyvän läsnäolon tiloihimme, teemme hitaita, harkittuja ja viisaita päätöksiä.  Hyväksyvän läsnäolon tilasassa, olemme löytäneet uteliaan, kepeän, läsnäolevan ja leikillisen suhteen eri puoliimme.  Aivojemme kuorikerroksen kokemuksia integroiva tila aktivoituu. Kiitos tämän, kykenemme vähitellen yhä myötätuntoisemmin ja rauhallisemmin peilaamaan omia tunnepitoisia puoliamme. Ja kas, tämän seurauksena opimme suhtautumaan arvostavasti, uteliaasti ja avoimesti toisen ihmisen tiloihin. Mielitajumme kehittyy. Vasta kun näemme epätäydellisyyden itsessämme, opimme olemaan myötätuntoisia ja armollisia toisten ihmisten erilaisuutta kohtaan.  Ja mitä ihanaa vapauden huimausta tuottaakaan saada olla epätäydellinen, vajaavainen, ihminen!

Kuinka monissa kouluissa, työpaikoilla, yliopistoissa, kodeissa jne. käydään kovin primitiviisiä, kyseenalaisilla motiiveilla varustettujen minänosien ohjaamia, epäkunnioittavia draamoja.  Olen monta kertaa pohtinut, että onko koulumme ja kotimme ehdollistanut meihin täydellisyyteen pyrkimistä  ja oikeassa olemisen tarvetta. Sen sijaan, kuinka surkeat eväät onkaan annettu meille siihen, että oppisimme olemaan armollisia kaiken epätäydellisyyttä kohtaan.

Kun löydämme läsnäolevan suhteen itseemme, sisäinen kommunikaatio toimii. Runollisesti voisi ilmaista, että löydämme sielullemme kodin.  Sen seurauksena kommunikaatio paranee myös muiden ihmisten kanssa. Me emme pelkää enää hylätyksi tulemista emmekä arvostelua.

WP_20131019_003[1]

Reaktiiviset, tunnepitoiset osamme,  nopeat, huonosti tiedostamamme puolet meitä, ovat esteenä myötätuntoisille  ja rakkaudellisille intiimeille suhteillemme.  Mitä enemmän vatvomme asioita samaistumalla yksittäisiin ikäviin tiloihimme, sitä kauemmaksi ajaudumme läsnäolevan hyväksynnän tilasta, tilasta, joka kuitenkin on annettu meille kaikille synnyin lahjana.

Osiemme  opitut, automatisoituneet käyttäytymismallit, ja niiden todentuntuiset näkymät, tappavat läheisyyden ja rakkauden ihmissuhteistamme.  Jotta löydämme sillat erilaisten ihmisten ja ihmisyhteisöjen välille, täytyy kansalaisten löytää yhä lempeämpi ja läheisempi suhde oman persoonan osiin. Vaikka poliittisella päätöksenteolla on merkitystä ihmiskunnan tulevaisuutta ajatellen, vielä suurempi merkitys on sillä kuinka yksittäiset kansalaiset, myös poliitikot, kommunikoivat oman sisäisen maailmansa kanssa. Kun olemme ankaria, arvostavia tai välinpitämättömiä itsessämme olevaa moniäänisyyttä kohtaan,  olemme hyvin usein sietämättömiä myös toisia ihmisiä kohtaan.  

Myönteinen eettinen ja ekologinen yhteiskunnallinen muutos lähtee liikkeelle ihmistä, jotka osaavat suhtautua itseensä ja muihin ihmisiin myötätuntoisesti.Tiede kehittää realiteettitajuamme ja meditaatio,  mielikuvaharjoitukset, kehotietoisuustaitoharjoitukset,  leikillisyys, huumori, kulttuuri ja taiteet, hyväksyvää läsnäoloamme.

 

LUETTAVAA:

 

Kati Sarvela, Sisäinen Teatteri – Luova kirjoittaminen tietoisuustaitona, Kuumussa Virtaa Oy,2013

 

 

 

Advertisements

2 kommenttia artikkeliin ”Käytkö energiaa syövää sotaa itseäsi vastaan?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s