Dukkha – Kuinka kohdata puolemme Sisäisen teatterin keinoin

Olen vuosia pohtinut tietoisuustaitomenetelmäni rajoitteita ja haasteita. Nyt sen tajuan yhä selkeämmin, tietoinen hyväksyvä läsnäolo  eli mindfulness-meditaatiomenetelmät, ovat vasta hyvän ja tasapainoisen elämän alku. Ne tarjoavat eheytymisellemme kohdun, josta voimme synnyttää itsemme uudelleen.

En voi väittää kaikille ihmisille olevan turvallista, lähteä  yksin tutkimaan omaa mieltään, hyödyntäen Sisäisen teatterin periaatteita.  Olen saanut kantapään kautta oppia, että kun juosten mennään sotaan, ongelmia voi syntyä.  Pahimmassa tapauksessa ihminen voi uudelleen traumatisoitua, mikäli hän lähtee kylmiltään, ilman riittävää ohjeistusta, elämään menneitä kokemuksiaan uudelleen, samaistuen johonkin traumaperäiseen tilaansa.  Jos ihmisellä on vakavia mielenterveyhsongelmia, suosittelen ilman muuta, että tilojen luova peilaus kirjoittaen  aloitetaan terapiassa/terapeuttisessa ryhmässä.  Peilaavaa Sisäinen teatteri -kirjoittamista voidaan käyttää  siis myös terapian tukena.

Toisaalta ihmisiä tulisi yhä enemmän kannustaa sisäiseen työhön, retkelle oman mielensä tiloihin. Paljon pahaa oloa syntyy siitä, että olemme automaattisten, kyseenalaistamatta jääneiden uskomustemme vankeja.  Ennen mietiskellen tapahtuva itsetutkimus oli vain joidenkin harvojen, esimerkiksi munkkien etuoikeus.  Onneksi nykyään on  jokaisen ihmisen perusoikeus tutustua omaan tietoisuuteensa. Ja oma käsitykseni on, että yhä useampi on alkanut käyttää tätä oikeuttaan.  Pääsääntöisesti jokainen voi löytää itsetuntemuksensa välineeksi oman kaksoistietoisuutensa, kokevan minänsä, erilaisine tiloineen ja tarkkailevan, havainnoivan minänsä.

Mietiskellen tapahtuvan itsetutkimuksen riskejä ei pitäisi myöskään liioitella. Ihmiset ovat kautta aikojen käyttäneet hyväksi luovaa taiteellista flowtilaa, tunteiden taiteellista ilmaisua ja tilojensa eheyttämistä tätä kautta, oman elämänvoimansa vahvistajana. Elämä on kaiken kaikkiaan vaarallinen projekti, tutkit sitten mieltäsi, tahi et. Erityisesti se on sitä silloin, kun jätät itsetutkimusretkesi tekemättä.

Elämme oikeastaan melkoisen kummallisessa kulttuurissa. Ulkoista tietoa on valtavasti, mutta edelleen liian harva tuntee omaa kehomieltänsä ja tunne-elämänsä dynamiikkaa. Näemme tänä päivänä pilvin pimein ihmisiä, joiden elämää ohjaa satunnaiset muihin ihmisiin siirretyt tunnetilat,  kuten viha ja pelko. Inhimillisen kärsimyksen lisäksi sillä, ettei ihminen osaa kuunnella itseään, on valtava sosiaali- ja terveydenhoitojärjestelmää kuormittava vaikutus. Terve yhteisöllinen elämä rakentuu tunnetaidoille, erityisesti hyväksyvälle läsnäololle. Hyvinvoiva ihminen uskaltaa kunnioittaa ja antautua oman kehomielensä rytmeille.   Uskon, että tulevaisuudessa, tietoisuustaitojen yhä enemmän kehittyessä, kansalaisista tulee yhä  enemmän itseohjautuvia, jolloin he kykenevät ohjaamaan paremmin sosiaalista ja terveyskäyttäytymistään.

Kuinka monet kansalaista puuduttavat tunteensa alkoholiin, huumeisiin, muihin addiktioihin, kuten työnarkomaniaan (puhun asiasta kokemusasiantuntijana). Kuinka monet hukuttavat itsensä ahdistavaan asioittensa vatvontaan, itsekritiikkiin, häpeään, syyllisyyden tunteisiin  ja elämänongelmien ulkopuolisten syyllisten etsintään. Me onnettomat ihmiset tietoisuustaitojen puutteessa samanaikaisesti kuormitamme elämäntavoillamme sosiaali- ja terveydenhuoltoa. On lukemattomien työpaikkojen ja kotien arkipäivää, että ihmiset ottavat tilansa ja niihin liittyvät ajatukset ja tunnetilansa liian vakavasti, kyseenalaistamatta.

Psykiatri Mark Epstein on kirjoittanut kirjansa arjen traumoista. Hänen mukaansa kaikki ihmiset elävät  suuren osan elämäänsä ”posttraumaattisessa  tilassa” (trauman jälkeisessä)  ja yhtä lailla myös ”pretraumaattisessa” tilassa (pelkäämme etukäteen tulevia meneteyksiämme). Traumat ovat osa  normaalia arkeamme.  Epstein muistuttaa, että buddhalaisuudessa dukkha, käännetään yleensä kärismykseksi, mutta oikeammin käännettynä, se tarkoittaa ”vaikeasti kohdattavia” (hard to face) tunnetiloja.  Ihmiset eivät uskalla kohdata tilojaan eikä elämän realiteetteja  ja se tuottaa meissä kärsimystä.   Terveessä kehomielessä erilaiset tilat virtaavat  tai oikeastaan hengittävät rytmiseti ja jouhevasti. Ne muuttuvat, kasvavat, kehittyvät ja yhdistyvät. Tätä tilojemme rohkeaa kohtaamista ja kommunikaatiota pyritään juuri Sisäisen teatterin kaltaisessa luovassa tietoisuustaitomenetelmässä edistämään.

Traumamme kun  eivät ole pelkästään huono asia. Niillä on lähtökohtaisesti potentiaali aktivoida henkistä kasvuamme, tämä siitä huolimatta, ettei tietenkään kenellekään toivo vaikeita asioita kohdattavaksi. Toisaalta trauma ei myöskään Epsteinin mukaan ole henkilökohtainen. Traumat vuotavat.  Ne vuotavat erityisesti tässä nykyisessä multimediaalisessa informaatiotulvan täyttämässä maailmassa. Toisen traumasta sinäkin saat osasi.

On mieletöntä ajatella, että kaikki terapiasta hyötyvät ikäpäivänä pääsivät terapiaan. Siksi meidän on kehitettävä menetelmiä, joissa  opettelemme olemaan kasvokkain tunne-elämämme ja sen traumojen kanssa.  Kipua ja traumoja emme voi välttää elämässämme, mutta voimme vähentää kärsimystämme. Henkinen itsetutkimus ja kasvu eivät ole helppoja, jos oma egomme ei ole kasvanut riittävän vahvaksi.  Emme voi luopua jostakin, jota meille ei ole edes kehittynyt. Varhaiskasvatuksen tulisikin tarjota tiedon lisäksi vahvistusta ihmisen tunnetaitoihin.

Jos lähdet jollakin (luovalla) menetelmällä itse tutkimaan omaa tietoisuuttasi, seuraavassa on joitakin turvallisuusasioita, joita sinun on hyvä tietää ennen eri puoliesi, ”kokemustilojesi” peilityöskentelyä:

  1.  MINDFULNESS

Mindfulness-harjoituksilla voit löytää mielellesi tutkimusretkellesi vakautta. Mindfulness-harjoitukset tarjoavat tasapainottavan ponnahduslaudan itsetuntemukseen.

Suosittelenkin, että aloitat itsetutkimusretkesi harjoittamalla oman tietoisuutesi keskittämistä ja itsesi juurruttamista erilaisilla mindfulness-meditaatioharjoituksilla. Näin voit oppia löytämään oman   ”tunnesietoikkunasi”.  Kun vaikuttaa siltä, että nyt meinaa mennä prosessi liian emotionaaliseksi (on sitten kysymyksessä ulkoinen vaativa tilanne tai sisäinen voimakas tunnetila), voit rauhoittaa  kehomielesi tekemällä sinulle sopivaa mindfulness-harjoitusta. Keskeistä on, että opit havainnoimaan ja säätelemään kehomieltäsi.

Erilaiset rakastavan ystävällisyyden ja itsemyötätunnon  kehittämismeditaatiot ovat hyviä, sillä tarvitset paljon itseesi kohdistuvaa hyväksyntää ja rakkautta, jotta hyväksyt prosessissa näkyväksi tulevia tunnetilojasi.  Hengitysharjoitukset vakauttavat sekä mieltä että kehoa.  Onhan Sisäinen teatterikin oikeastaan fysiologiseen tilaamme liittyvää mielen hengitystä. Itselleni läsnäolo luonnon tarjoamassa rauhassa, tuo tullessaan levollisuuden tilaa, jossa kehomieleni alkaa hengittämään mielikuvia, symboleja, vertauskuvia ja uusia mielleyhtymiä.

Processed with MOLDIV
#tietoisuustaidot #toivovalmennus #mindfulness #tietoinen hyväksyvä läsnäolo

2. TILOJA VAHVISTAVAT MIELIKUVAHARJOITUKSET

Jotta pystyt peilaamaan omaa sisäisiä tilojasi, on sinun mieleesi kehityttävä aikuisia, turvallisia tiloja.  Jos tällaisia ei ole, tunteiden peilaus ja elämää kannattelevan eepoksen luominen eivät välttämättä onnistu.  Ihminen ikään kuin luonnostaan kaipaa elämästään eheää tarinaan, ja sellaisen kun on synnyttänyt, vapautuu persoona yhä enemmän elämään tätä hetkeä. Et tarvitse enää tarinaasi.  Sisäisen teatterin tarkoitus on auttaa sinua löytämään elämäsi tarinalle ja sen käännekohdille persoonaasi eheyttäviä, ”integroivia”, merkityksiä.

Mikäli sinulla ei ole aikuisia persoonan osia, tarvitset kipeästi toisen ihmisen hyväksyvän läsnäolon ja peilauksen päästäksesi alkuun uudessa tarinassasi.  Helpointa aikuisia tiloja on ”kasvattaa” terapiassa, mutta voit tehdä myös erilaisia vahvistavia itsesuggestioharjoituksia (esim. energiapsykologiset menetelmät kuten EFT), ja egoa vahvistavia mieikuvaharjoituksia.  Voit myös ”kehittää” luovasti ja leikillisesti uusia aikuisia tiloja mielesi Sisäiseen teatteriin. Mieti, kuka on ollut elämässäsi tai mediassa/kirjallisuudessa sellainen henkilö, jonka vahvoja, aikuisia, viisaita ominaisuuksia ihailet.  Tämän jälkeen luo hänestä hahmo sisäiseen teatteriisi. Peilaa lapsenomaisia tilojasi mielikuvituksesi kanssa tähän aikuiseen tilaan.

Processed with MOLDIV
#tietoisuustaidot #toivovalmennus #mindfulness #tietoinen hyväksyvä läsnäolo

3.  LEIKILLISYYS

Muista  Sisäisen teatterisi taideilmaisussa keveys ja leikillisyys.  Leikin symboliikka ja vertauskuvalliset tarinat tuovat tarvittavaa tunne-etäisyyttä tapahtumiin.  Älä inhorealisesti samaistu menneisyyden tarinaan, vaan käytä runollista kieltä ja sadunomaisia tarinoita, joiden kautta voit tehdä raskaitakin tunnetilojasi näkyväksi pehmeästi.

Eräs tapa säädellä leikillisessti sieto-ikkunaasi on vaihdella rytmisesti tiloja.  Kirjoitat dialogia erilaisten puoliesi välillä. Vaihtelet repliikkejä herkästä, satutetusta lapsitilastasi, turvalliseen aikuiseen tilaan ja humoristisen puolesi kommentteihin.

4.  ÄLÄ KIRJOITA YKSIN TAI HUONOSSA SEURASSA

On hyvä, että voit peilata omaa kokemustasi toisen ihmisen kokemuksiin. Oma kirjoitusprosessini alkoi hypnoterapeuttikoulutuksessani, mutta se jatkui kotona, korvessa, luonnon hiljaisuudessa.  Kuuntelijana oli viisas puolisoni, joka suhtautui hyväksyvästi ja huumorilla, kaikkiin niihin tunnetiloihini, joita kirjoittamisprosessini tuotti. Välillä itkin kuin pikkulapsi.

Muistakaa ryhmässä, että ette arvota toistenne tarinoita, vaan kuuntelette ja hyväksytte kaikki tunnetilat, mitä prosessi synnyttää. Taito kuunnella ja olla toisen tunneilmaisun todistajana on tärkeää.  Tämä on erityisen tärkeää, kun sanoitamme herkkiä, häpeää, surua tai syyllisyyttä kantavia puoliamme. On tärkeää saada kokea ympäristö, jossa kirjoittaa tai ilmaisee muuten eri puoliaan, turvalliseksi.

5.  OLET ITSE VASTUUSSA OMASTA KIRJOITUSPROSESSISTASI

Sisäinen teatterikirjoittamisen päämäärä on, että lisäät itseohjautuvuuttasi. Kirjoittamisessa joudut ottamaan vastuun tunteistasi ja niihin liittyvistä erilaisista tiloistasi.  Näin ollen sinun täytyy olla valmis kohtaamaan myös kipeitä asioita.

++++++++++

Meihin kaikkiin on kätkettynä koko elämän erilaisten tilojen kirjo. Läsnäolon kulttuurissa luomme kollektiivisen ilmapiirin, jossa on aikansa ja paikkansa kaikenlaisten tunteiden ilmaisulle.  Vasta kun olemme tutut omien haamujemme kanssa, löydämme itsestämme kaiken sen potentiaalin, minkä voimme tarjota yhteisöllemme lähimmäistemme hyväksi. Tietoisuustaidot eivät tee meistä täydellisiä, mutta ne auttavat meitä hyväksymään rakkaudessa kaiken, myös itsemme, epätäydellisyyden ja  ikuisen muutoksen.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s