Luova transsi tietoisuustaitona

Vaikka nykyään puhutaan paljon hyväksyvän läsnäolon tärkeydestä, haluan muistuttaa, että kukaan ei elä jatkuvasti läsnäolevasti. Elämme aina myös erilaisissadissosioituneissa tiloissaeli transseissa. Tietoisuustaitojemme kehittyessä tapahtuu vain sellainen muutos, että elämme yhä vähemmän itseämme vahingoittavissa transseissa,  ja yhä enemmän läsnäolevammin ja  luovissa, hyviä asioita, tuottavissa transseissa. Opimme säätelemään erilaisia muuntuneita tajunnantilojamme.


Dissosiaatio, tunne-etäisyyden ottaminen vaikeaan tilanteeseen  tietämättämme, on normaali mielen toiminto, jolla suojelemme  itseämme käsittelykykymme ylittäviltä asioilta. Dissosiaatio on huono  asia, kun tilat haittaavat keskittymistä myönteisiin asioihin, ne voivat rikkoa läsnäolon taitojamme. Olemme reaktiivisia ja dissosioidumme toistuvasti pienistäkin ärsykkeistä ja elimistömme joutuu näin stressitilaan, emmekä ole optimaalisessa työ- tai seurustelukunnossa.

Dissosiatiiviset tilat ovat minulle varsin tuttuja. Eiköhän ne ole kaikille enemmän tai vähemmän tuttuja. Vaikka minua ei ole koskaan diagnotisoitu millään lailla, olen itse löytänyt itsestäni jos jonkinlaisia diagnooseja. Minun ikäpolveni ihmisiä kun harvemmin vietiin lapsena kallonkutistajille, vaikka se olisi varmasti tehnyt hyvää. Sen olen keski-iässä tajunnut, että olen huomattavan paljon elämääni dissosioituneena. En ole ollut läsnä tekemisessäni ja fyysinen olemukseni on ollut pitkiä aikoja stressitilassa elämäni draamoissa (terveysvaikutukset?). Sosiaalisessa elämässä dissosiaatio häiritsi ihmissuhteitani ja kliinisessä työssä se puolestaan häiritsi keskittymistäniErilaiset vaihtelevat tilat Ei tästä tule nyt mitään”, ”Montako potilasta vielä?”,  En osaa… ”Mitäs tekisin tänään ruoaksi…” , ”Kaikki tämä kärsimykseni johtuu X:stä ja hänen tekemisestään…”, ”Tämä nyt vie aivan liikaa aikaa” ym. vaihtelevat ajatukset häiritsivät työflowtani.


Aivoeroni sekä kaksi syöpäkokemustani potkaisivat minut lyhyimmiksi tai pidemmiksi jaksoiksi enstistä kauemmaksi dissomaailmani  myrskyisälle merelle. Viime vuosikymmenen aikana olen oppinut surffaamaan aalloilla ja olen löytänyt  mereltä yhä useampia rauhallisia levollisuuden saaria.   

Harva muuten tulee ajatelleeksi, kuinka moni syöpädiagnoosin tai vakavan muun sairausdiagnoosin saanut ihminen traumatisoituu.  Muistan ensimmäisen syöpädiagnoosin jälkeen, kuinka istuin yksin autossa, menin kananlihalle, siirryin elämään kuin epätodellisessa elokuvassaIhmettelen jälkeenpäin, kuinka löysin perille takaisin kotiini, Leivonmäelle, viidenkymmenen kilometrin päähän Jyväskylästä.

 

image

 Myös toisen syöpädiagnoosin jälkeen elin viikon pari melko sekavassa, dissosioituneessa tilassa. Voi aviomiespoloistani, joka yritti saada tunneyhteyttä minuun.
Hypnoterapiakoulutukseni ja muuttaminen maalle, hiljaiseen ympäristöön, oli käännekohta elämässäni. Rauhallisessa ympäristössä löysin selviytymisstrategioita,   läsnäolon tiloja luonnossa sekä luovan transsini, jossa käänsin itseäni vahingoittavan sisäisen dialogin ja mielikuvat itseäni rakentaviksi. Sisäistin yhä enemmän, kuinka luovuudellamme ja mielikuvituksellamme voimme työstää omaa mieltämme, ohittaen loogisen ajattelun rajat.  Voimme rakentaa, purkaa ja paljastaa uusia identiteettiä ja maailmankuvia. Opin luonnossa ja myöhemmin myös mindfulness-koulutuksessa yhä enemmän  fokusoimaan ja rauhoittamaan levotonta mieltäni.


Olen aina ollut hyvin omapäinen tyyppi siinä mielessä, että kaikkivoipainen minuuteni ei uskonut tarvitsevansa muiden apua itsensä kokoamiseen.  Nykyään nöyrästi tunnustan, että tarvitsemme toinen toisiamme. Olisin varmasti päässyt vähemmällä, jos jo teini-ikäisenä olisin päässyt terapiaan. Ihminen ei voi olla koskaan täydellisesti itseriittoisa. Hyödymme ammattilaisten avusta ja toinen toistemme tarinoista. Ne, jotka ovat selvinneet hankalista elämäntilanteista  kokemusasiantuntijat, sekä papit ja psykoterapeutit, ovat usein hyviä toisten oppaitaOmapäisyyteni on vähentynyt ja nöyryyteni on  lisääntynyt.

 Silti olen yhä vakuuttuneempi, että voimme valtavasti tehdä itse myös asioita oman mielenterveytemme ja samalla myös fyysisen terveytemme eteen kehittämällä tietoisuustaitojamme. Kasvattaaksemme ihmisten vastuuta omasta terveydestä, tarvitsemme lisää valmentajia ja tietoisuustaitojen opettajia. On edelleen pikemminkin normi kuin poikkeus, että ihmiset elävät suuren osan aikaansa vahingollisissa transseissa tietämättään. Tämä häiritsee valtavasti työssä keskittymistä ja aiheuttaa inhimillistä kärsimystä, epäterveellisiä elämäntapoja ja turhaa stressiä.

Processed with MOLDIV
Kaksi rakkauttani:  Isäntä ja kuhmolainen suo.

Me traumatisoituneet ihmiset, jotka elämme dissosioituneissa transseissa, emme ole sairaita. Sen sijaan kärsimys ja traumoihin liittyvät dissosiatiiviset ilmiöt ovat normaalejaosa arjen elämää. Jokainen dissosioituu päivittäin. Tietoisuustaidoilla meistä voi tulla taitavampia oman kehomielen ohjaajia. Pääsemme irti negatiivisista transseista, joilla lukitsemme itsemme epäterveellisiin tai yhteisöllisesti vahingollisiin elämäntapoihin ja -käytäntöihin.  Kannattaa hakeutua terapeuttiseen ryhmään tai terapiaan, mikäli huomaat jatkuvasti olevasi reaktiivinen, etkä osaa koota omaa mieltäsi. Mieli voi täyttyä stressaavista huonommuuden, epätoivon, pelon ja vihan täyttämistä, läsnäolevan mielen sumentavista, transseista, joisa voi olla vaikea päästä eroon, ilman ammattiapua.


Me voimme oppia tietoisuustaitojatietoisuuden ohjausmenetelmiäjoiden avulla vakautamme ja keskitämme mieltämme, jonka jälkeen voimme lähtemään tutkimaan luovissa transseissa uskomuksiamme ja arvojamme. Voimme oppia ohjaamaan transseja persoonaamme eheyttävään ja uusia oivalluksia tuottavaan suuntaan. Otamme dissosiaation hyötykäyttöön.  Tällöin kutsuisin meditaatiota mietiskelyksi  Voimme tehdä valtavia oivalluksia päiväunelmoinnillammeOn mahdollista kääntää vahingolliset transsimme itseämme ja yhteisöjämme rakentaviksi.

Luova transsi on vastalääkettä dissosiatiiviselle itseämme hajoittavalle transsille. Nimeämme vaikkapa erilaisia tilojamme, ja lähdemme tutkimaan ja leikkimään itsemme kanssa parantavin ja persoonamme eheyttävin taiteellisin muodoin ja mielikuvin. Lakkaamme kiduttamasta itseämme ja muita solvaavilla ja kritisoivillaikävillä mielikuvituksilla ja ajatuksilla.

Tulemme luovissa transseissa tietoiseksi erilaisista lukemattomista identiteeteistämme ja erilaisista mahdollisista maailmoistaKun olemme löytäneet riittävän määrän  tietoisuustaitoja, vapaudumme yhä enemmän läsnäoloon, koska tajuamme kaikkien maailmankatsomusten, arjen näkökulmien ja tieteellisten näkemysten suhteellisuuden. Oivallamme  olevamme kulttuurimme tuotteita ja jotakin paljon enemmän kuin yksikään tarina meistä.  Joustavuutemme lisääntyy ja kykenemme orientoitumaan yhä läsnäolevammin, vapaammin ja uteliaammin, kuhunkin uuteen tilanteeseen.

Koen hengen vapautta, kun vietä aikaa läsnäollen ja  luovissa, itseäni kehittävissä ja eheyttävissä transseissaToki edelleen huomaan taitoni olevan  puutteelliset.  Ja tunnustan, luovat transsit varastavat minut usein arjen läsnäolosta puolisolleni. 
Mietin, tuleeko minusta koskaan täysin vakaata, koska olen pienestä pitäen ollut voimakkaasti dissosioiva? Olen niitä teinejä, joille jatkuvasti tapahtui kaikenlaisia pikku traumoja ja onnettomuuksia, koska en ollut läsnä asioissa mitä tein.  Ja tietysti tästä laskettiin perheeni parissa usein melkoistakin huumoria. Nykyään olen kyllä aika hyvin tiedostanut, missä sylttytehdas oli.  Olen kääntänyt dissosiatiivisen luonteenlaatuni identiteettitarinani eheytymisen jälkeen  voitokseni. Kiitos tästä kuuluu monille opettajille, läheisille, hypnoterapialle, luovuudelleni ja meditaatiolle.


Dissosiaatiosta ei tarvitse päästä eroon. On vain vahvistettava minuuden keskusta ja koulutettava kääntämään mieli luovien dissosiatiivisten transsien suuntaan.  Voit pikku hiljaa, joskus pitkällisen sisäisen työn kautta, yhä taitavammin valita millaisissa transseissa haluat kulloisenakin hetkenä elää. Olennaista työtehon kannalta ei todellakaan ole, kuinka pitkään olemme työpaikalla, vaan kuinka hyvin kykenemme fokusoimaan huomiomme siihen mihin haluamme ja miten hyvin osaamme havainnoida kehomieltämme ja ruokkia luovia transsejamme. Voit kesyttää tietoisuustaidoilla apinamielesi.  Sinun on treenattava kehomielesi tiloja.


Väitän, että itse ottanut apinamieleni energian melko hyvin hyötykäyttöönOta sinäkinMuista, että läsnäolo itselle oman luovuuden kautta on tietoisuustaito. Ruumiimme dissosioituneet tilat puhuvat helpoiten mielikuvien ja metaforien kieltä. On muuten  monenlaista luovuutta. On arjen kauneuden luomista, tieteellistä luovuutta, taiteellista luovuutta  Mietin, eikö jokainen ihminen ole, silloin kun hän voi hyvin, omalla tavallaan, luova osa luomakuntaa?

Mottoni on tänä päivänä:  Dissosiaatiota ei pidä vain medikalisoida, vaan se täytyy myös estetisoida.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s