Millaisissa transseissa elät? Kapeissa? Leveissä?

Jokainen meistä on ollut pieni ihmelapsi. Lapsi kun osaa luontaisesti olla läsnä tässä hetkessä. Hän osaa suhtautua todellisuuteen leikillisesti, läsnäolevasti ja uteliaasti. Lapselle voi olla monta asiaa samanaikaisesti totta. Hän on taiteilija. Hän on filosofi.

Processed with MOLDIV
#tietoisuustaidot #toivovalmennus

 

Tärkeä osa aikuiseksi kasvamistamme on ympäristöstämme arvojen ja uskomusten omaksuminen. Tämä on osa normaalia kehitystämme ja luo pohjaa aikuisuudellemme. Valitettavasti samalla suurin osa meistä unohtaa tässä aikuistumisesta läsnäolon taitonsa. Meidät karkoitetaan lapsen läsnäolon paratiisista.  Alamme elää poissaolevissa, opituissa tiloissa, joita Tara Brach kutsuu kapeiksi transseiksi.

Kun ympäristössä asiat eivät ole niin kuin toivoisimme, siirrymme  oppimaamme tunnetilaan, kapeaan transsiin,  omine minäkeskeisine ajattelumalleineen. Olemme tällöin kiinni pakkomielteisessä vatvovassa sisäänpäin kääntyneestä apina-ajattelussa. Tätä käyttäytymismallia olemme toiston kautta vahvistaneet vuodesta toiseen.  Kutsun näitä kokemuksellisesti oppimiamme tiloja minätiloiksi tai nykyään kokemustiloiksi, koska ne ovat toiston kautta opittuja ajatus- ja käyttäytymismalleja, joissa olemme takertuneena  ”kapeaan transsiin”.

Tietoisuutemme muodostuu  siis osista, tai täsmällisemmin kuvattuna  kokemustiloista, jotka olemme oppineet kokemuksellisesti.  Meitä on moneksi. Kun olemme samaistuneena tällaiseen oppimaamme kapean transsin tilaan, emme ole läsnä ympäristöllemme emmekä muille ihmisille.

Processed with MOLDIV
#tietoisuustaidot #toivovalmennus

 

Kapeasta transsista pääsemme irti kehittämällä niin kutsuttuja metakognitiivisiataitojamme. Opimme katsomaan itseämme tilojemme ulkopuolelta käsin. Näitä voimme kehittää monin tavoin, esimerkiksi meditaation avulla, sekä luovin terapeuttisin tietoisuustaitomentelmin.   Opimme  olemaan samaistumatta tiloihimme. Keskitymme läsnäolevaan hetkeen, esimerkiksi  suuntaamalla huomiomme hengitykseen tai jalkapohjiimme.  Tällöin teemme ikään kuin  lisää tilaa kapealle transsillemme, emmekä jää sen pakkomielteisen apina-ajattelun vangiksi. Muistathan Viktor Franklin sanat: ”Ärsykkeen ja reaktion välissä on pieni tila, jossa voimme vaikuttaa siihen, miten toimimme.” (Tämä tila tässä yhteydessa on erilainen tila kuin kokemustilat).

Hypnoterapeuttina olen ollut kiinnostunut erityisesti luovasta tavasta vaikuttaa kapeaan transsiimme.  Uskon mielikuvituksen ja luovuuden voimaan. Luoviin terapeuttisiin menetelmiin on sisäänkirjoitettuna tietoinen hyväksyvä läsnäolo.  Voimme laajentaa transsiamme, suhtautumalla kokemustiloihimme leikillissti,  luovasti ja uteliaasti. Emme toisin sanoen ota ajatuksiamme liian vakavasti.   Voimme oppia antamaan mielikuvituksellamme muotoa,  kapeiden transsien, kokemustiloillemme. Voimme muuttaa näin  kapean transsimme leväksi transsiksi, jossa on tilaa monenlaisille kokemustiloillemme. Sen sisällä voimme voimme rakentaa koherentipaa kokonaisuutta itsestämme.   Emme ota tilojamme ja niiden ajatuksia liian vakavasti vaan ryhdymme nimeämään niitä ja alamme ilmaista sisäistä kokemustamme mielikuvituksen voimalla, taiteen keinoin.

Henkilökohtaisesti olen mieltynyt luovaan kirjoittamiseen tietoisuustaitona.  Voit ilmaista runollisesti tai proosallisesti  sisäisiä tilojasi.

Chade Meng Tang kuvaa omia hirviöitään seuraavasti: 

Minun hirviöni tulevat sisälleni eri muotoisina ja kokoisia.

Vuosien mittaan olen oppinut käsittelemään niitä.

Teen sen päästämällä niistä irti.

Ensinnäkin annan mennä toiveeni tukahduttaa niitä.

Kun hirviöni saapuvat, huomioin ne.

Anna niiden vain olla.

Seuraavaksi päästän irti vaistostani parjata niitä.

Pyrin ymmärtämään niitä.

Katson niitä sellaisina kuin ne ovat.

Ne ovat vain ruumiini ja mieleni luomuksia. 

Pelleilen niiden kanssa hetken.

Heitän läppää.

Annan niiden leikkiä.

Sitten päästän irti halustani ruokkia niitä.

He voivat tehdä sisälläni mitä ne haluavat.

Mutta minulta hirviöni eivät saa ruokaa.

Ne voivat jäädä, mutta syötävää minulta ne eivät saa.

Ne voivat jäädä sisälleni olemaan nälkäisinä, jos ne näin haluavat.

Annan niiden olla.

Ja joskus hirviöni vain lähtevät.

Toisinaan huomaan vain päästäväni irti otteeni halustani takertua niihin kiinni.

Ja ne ovat vapaat lähtemään kukin omalla tavallaan.

Annan niiden mennä.

Olen vapaa.

Toistaiseksi.

En voita niitä.

Ne eivät voita minua.

Elämme yhdessä.

Harmoniassa.

Sisäisen teatterin lempilapseni on näytelmällinen kirjoittaminen.  Nimeät leikillisesti tilasi (rva Otsaryppy, Mielikki, Tiedemies, Tyttönen jne.) ja annat mielikuvituksesi tuottaa tekstiä jostain sinua askarruttavasta teemasta.  Kun saavutat flow-tilan tekstiä alkaa syntyä kuin itsestään,  ja voit  yllättää itsesi, minkälaista kaikenlaista viisautta sinusta löytyy.  Hypnoosiperinteessä puhutaan automaattisesta kirjoittamisesta, silloin kun kirjoitat syvässä transsissa. Voit todistaa jälkeenpäin tietoisesti omaa tekstiäsi, ja näin voit  käynnistää uuden luomisprosessin edellisestä tekstistäsi.  Tällöin tekstisi voivat synnyttää mietiskelevän oivallusspiraalin, jossa pääset kiinni aina vain syvempiin tietoisuutesi tiloihin.  Prosessissa kun tuppaa löytymään aina vain uusia nimeämättömiä tiloja.  Löydät laajennetussa transsista tiedostamattoman mielesi romu- ja aarreaitan luovuutesi materiaaliksi!

Voit tehdä myös toisista ihmisistä leikillisiä hahmoja teatterisi.  Jos vaikka koet jonkun työkaverin hankalaksi, voit tehdä hänestä antisankarin Sisäiseen teatteriisi.  Samaistut tekstistäsi leikillisesti työkaveriisi, ja voit tuottaa mielikuvituksesi avulla selityksiä hänen oudolle käyttäytymiselleen.  Teemme vierautta tutuiksi itsellemme luovuutemme avulla.  Sisäisen teatterisi ”Työkaveri”, ei tietenkään ole oikea realistinen työkaverisi, mutta empaattisella samaistumisella voimme tuottaa myötätuntoisempaa ymmärrystä ja joskus myös uutta parempaa todellisuutta, kun suhtautumisesi työkaveriisi muuttuu.

Processed with MOLDIV
#tietoisuustaidot #sisainen teatteri

Tutustuminen omaan itseen (self-investigation), muodostaa Tara Brachin mukaan tärkeän osan mindfulnessia eli tietoista hyväksyvää läsnäoloa. Sisäinen teatteri tarjoaa erään tavan harjoittaa itsetutkiskelua. Myötätunto ja arvostava asenne kaikenlaisia kokemustilojamme kohtaan, on itsetutkimuksen peruspilari. On mahdollista luovuuden avulla, antautumisen asenteella,  löytää itsestä jälleen ihmettelevä, läsnäoleva lapsi.

Oikeastaan ajattelen, että meissä jokaisessa on olemassa mahdollisuuksina koko ihmiskunnan kokemustilojen kirjo. Ankaruus omia herkkiä ja keskeneräisiä osia kohtaan tekee meistä yleensä myös armottomia muita ihmisiä kohtaan.  Elämästämme tulee helpompaa, kun tajuamme kaiken elämän keskeneräisyyden.

PS.  Tule syventämään mindfulness-tietojasi työpajallamme Ruukkiin.  Tällä kurssilla teemme mm.  kokemustilakartat toinen toisillemme. Saat tietoa ja pientä omakohtaista kokemusta siitä, kuinka voit luovasti tehdä tuttavuutta monien puoliesi kanssa.  Juurrutamme itseämme vuorovaikutuksellisella hieronnalla Mustosen Pian ohjauksessa. Voit ilmottautua suoraan minulle (esisuomi(at)gmail.com).

Tässä tietoa Mindfulness-kurssistamme!  Tervetuloa mukaan.

 

LUETTAVAA:

Tara Brach, The Refuge – Finding Peace and Freedom in Your Own Awakened Heart, Bantam, 2013

Kati Sarvela, Sisäinen teatteri – Luova kirjoittaminen tietoisuustaitona, Kuumussa Virtaa Oy, 2013

Chade Meng Tan, The Search Inside Yourself, HarperOne, 2013

 

 

 

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s