Miksi tietoisuustaitoja terveydenhoidon ammattilaisille?

 

Aijan Hampaan ja yritykseni yhteisenä työhyvinvointipäivänä teimme hyväksyvän läsnäolon kokemuksellisia harjoituksia.  Teimme kaksi erilaista meditatiivisen kävelyn harjoitusta ja harjoittelimme hyväksyvästi läsnäolevaa kuuntelua.


Teimme yhdessä monia oivalluksia. Totesimme mm. meditatiivisessa tilassa ajan tajun muuttuvan. Totesimme myös olevan kummallista, että jotkut jaksavat tehdä pitkiä työrupeamia esim. päivystyksessä uupumatta, kun taas toiset uupuvat nopeasti.  Arkijärjelläkin ajatellen, sillä on merkitystä, kuinka teemme töitä ja mitä päässämme pyörii työntekomme aikana. Kun olemme työssä läsnäolevasti, rasittaa se meitä paljon vähemmän, kuin ollessamme ”kapeassa transsissa” (esim. säheltäjätilan ollessa hallitsevana tilanamme).

Tämän päivän terveydenhuollon ammattilaisilla itsellään on aivan liikaa uupumusta, päihderiippuvuutta ja lääkkeiden väärinkäyttöä. Jopa kurinpitotoimenpiteet ovat siksi alalla lisääntyneet.  Näitä ongelmiamme tuskin ratkaisemme vain kepillä. Joskus mietin, että mahtaako asia olla jopa niin, että hierarkkinen, yksilökeskeinen ja perfektionistinen kulttuuri ajaa ihmisiä helposti depressioon ja itsemurhiin. Onko pahoinvointi sisäänkirjoitettuna vanhoillisiin lääketieteellisen kulttuurin rakenteisiin?

Harva terveydenhuollon ammattilainen uskaltaa tunnustaa olevansa rikkinäinen ruukku, erehtyväinen ja epätäydellinen ihminen. Omat ongelmat suljetaan liian usein häpeän kaappiin.  Oman terveyden edistäminen on valitettavasti jätetty edelleen terveydenhoidon yksiköissä hyvin yleisesti vain yksilön omille harteille. Esimerkiksi työnohjaus hammashoitoalalla on harvinaista herkkua.


Tietoisen hyväksyvän läsnäolo lähtökohtana työhyvinvoinnin edistämisessä on aivan toisen tason ratkaisu kuin ”kurinpitotoimenpiteet”. Sillä pyritään pureutumaan pahoinvoinnin todellisiin syihin. Yhtälailla potilaan kuin ammattilaisen itsensä tulisi oppia kuuntelemaan omaa kehomieltään. Ruumiillamme on suurta viisautta kerrottavanaan.

Harva terveydenhuollon ammattilainen enää kiistää hyväkysvän läsnäolon voimaa. Siitähän on jo tuhansia tieteellisiä tutkimuksia olemassa. Mindfulness- eli tietoisen läsnäolon harjoituksilla hoidamme kokonaisvaltaisesti sekä itseämme että saamme eväitä potilastyöskentelyymme. Parannamme henkilökohtaisia ihmissuhteitamme kuin myös suhdettamme työyhteisömme jäseniin, potilaisiin ja itseemme. Edistämme kehotietoisuuttamme, harjoittelemalla kuuntelemaan potilaan lisäksi myös omia tarpeitamme. Kehomme kertoo sen, minkä mieli vaientaa.  Mikäli vuodesta toiseen jyräämme vastoin ruumiimme tarpeita, on selvää ettää uuvumme ja kehomielemme alkaa voimaan pahoin.

Ajassamme on suuri tarve helpottaa terveydenhuollon ammattilaisten omaa uupumusta ja psykofyysistä pahoinvointia. Ehkä yksisilmäinen tehokkuusajattelu, konemaisine malleineen ja keppeineen, on osasyyllinen terveydenhuollon ammattilaisten uupumiseen.

Stressi vaikuttaa niin moniin yhteisöllisiin asioihin kuin myös sairauksiin. Se on yhteydessä mm. kroonisiin kipuihin,  yleiseen väsymiseen, unettomuuteen, addiktioihin, sydänsairauksiin, depressioon, ylipainoon, verenpaineeseen, moniin infektioihin ja jopa syöpiin (puolustusvaste heikkenee) ja diabetekseen. Stressaantuneella työn merkityksellisyyden kokemus katoaa.  On melkoisen paradoksaalista, että monet terveydenhuollon stressaantuneet ammattilaiset, eivät osaa hoitaa itseään, vaan ajautuvat esimerkiksi aineiden väärinkäyttöön ja uupumukseen.

Muistan varsin hyvin itseni työuupuneena. Halusin vaihtaa kokonaan alaa. Olin kertakaikkisen tympääntynyt koko hammaslääkärin työhön. Potilaan suu ja sen terveys ei olisi voinut vähemmän kiinnostaa. Empatiataitoni vähenivät. Kärsin kroonisista unihäiriöistä ja meinasin jäädä unilääkekoukkuun. Potilaan tarinat eivät kiinnostaneet ja työnlaatukin motivaation puutteessa luultavasti heikkeni. Tein työtäni mekaanisesti, kylmänä koneihmisenä.

Pelastusrengas löytyi hypnoterapiakoulutuksestani ja tietoisuustaidoista. Minulle mindfulness eli tietoinen hyväksyvä läsnäolo on osa laajempaa yläkäsitettä, tietoisuustaitoja. Siihen kuuluu myös peilaavan minuuden kehittyminen. Opimme tunnistamaan millaisissa tiloissa ja transseissa kulloinkin olemme ja opimme ohjaamaan yhä paremmin näitä tiloja. Tunnistamme ja olemme avoimia yhä enemmän omille erilaisille kehomielitiloillemme,  sekä niihin kiinnittyneille ajatuksillemme, aistimuksillemme ja mielikuvillemme. Tulemme tietoisemmiksi omista ja toisten ihmisten kehomielen rakenteista ja prosesseista.  Kehitämme ”mielemme silmää”, mielitajuamme (mindsight/psykiatri Dan Siegel). Tiedostamisemme lisääntyy ja tietoisuutemme ohjauskyky paranee.

Yhä enemmän uskon laadukkaan terveydenhoidon nousevan siitä, että terveydenhuollon ammattilainen osaa paitsi ammatillisesti kehittää itseään, hän osaa  pitää huolta myös omasta kehomielestään. Jos uupunut  tai aineiden väärinkäyttöön eksynyt terveydenhuollon ammattilainen hoitaa potilaansa terveyttä, taluttaa sokea sokeaa.

Tietoisuustaidoilla tuetaan sekä oman itsen että potilaansa parantavaa terveyskäyttäytymistä. Emme ole erillisiä ihmisiä, vaan vaikutamme toinen toisiimme. Terveessä yhteisössä yskilökin voi paremmin.

Parantavaan terveyskäyttäytymiseen ei kuulu vain liikunta ja terveellinen ravinto, vaan myös tietoisuustaitojen, erityisesti oman mielitajun kehittäminen. Terveydenhuollon ammattilainen  oppii tietoisuustaitojensa kehittymisen kautta tunnistamaan ja nimeämään omaa sisäistä todellisuuttaan, ja tajuaa terveyden ja sairauden monimerkityksellisyyden. Hän löytää omista ja potilaittensa tarinoista yhä  uusia rikkaampia merkitysyhteyksiä. Ammattilainen oppii viihtymään dialogisessa tasavertaisessa potilassuhteessa, kaiken epävarmuudessa ja hän osaa kunnioittaa potilaan tarinaa.  Kun oikeassa olemisen tarve vähenee ja läsnäolo lisääntyy, paranevat potilaatkin paremmin.

Toivon, että omalla sektorillani,  hammashoitoalalla,  meillä olisi yhä enemmän mahdollista osallistua sairauksia ennaltaehkäiseviin koulutuksiin, kuten mindfulness-koulutuksiin ja erilaisiin luoviin terapeuttisiin ryhmiin (niihinhän on myös sisäänkirjoitettuna hyväksyvä läsnäolo). Alkaa olla melkoisen paljon näyttöä siitä, että  terveydenhuollon ammattilaisten mindfulness-koulutuksiin osallistuvat, voivat paljon paremmin kokonaisvaltaisen terveyden ja hyvinvoinnin kaikilla mittareilla katsottuna. He kun ovat huomattavan paljon vähemmän stressaantuneita.

Olisi aika alkaa mittamaan työn tehokkuutta muutenkin kuin vain toimenpiteiden määrällä.  Kun terveydenhuollon ammattilaista tuetaan ottamaan vastuuta omasta terveyskäyttäytymisestään, vähenevät sairauspoissaolot ja heidän oma potilaana oleminen vähenee.  Jo tätä kautta terveyspalveluiden käyttö vähenee, kun terveydenhuollon ammattilaiset itse eivät enää kuormita stressaantuneina terveydenhuotoa. Depression, itsemurhien ja adiktioiden määrää on täysin mahdollista  vähentää terveydenhuollon ammattilaisten itsensä keskuudessa.  Mitä enemmän ihminen oppii ottamaan vastuuta omasta terveyskäyttäytymisestään sitä vähemmän tarvitsemme terveyspalveluita.


Terveydenhoitoalojen ammattilaisten itsensä itseohjautuvuutta tulisi lisätä erilaisilla valmennuksilla. Meidän tulisi lisätä yhteisvastuullisuutta, vastuuta toinen toisistamme, eikä kaikkea pahoinvointia tulisi sysätä vain yksilön itsensä hartioille. Tarvitsemme lisää yhteisöllistä ajattelua myös terveydenhuollon sisäiseen kulttuuriin.

Hyödymme terveydenhoitopalveluiden kehittämisessä kokonaisvaltaisemmasta ajattelusta, jossa osataan antaa arvo myös kokemusperäiselle näytölle. Mekanististinen ajattelu, jossa kaikki selitetään ja mitataan vain määrällisellä tutkimuksella, sen aika alkaa olla auttamattomasti ohi. Tarvitsemme eri tieteenperinteitä yhdistävää tietoa ja kokemusperäistä viisautta.

Niinpä niin.  On montaa hyvää syytä parantaa terveydenhoidon ammattilaisen tietoisuustaitoja. Edellä oli mielleyhtyminä joitakin. Summa summarum. Ammattilainen itse voi tietoisuustaitojen kehittymisen kautta paremmin, sekä vuorovaikutus potilaan kanssa toimii paremmin. Ammattilainen itse alkaa nähdä oman jaksamisensa rajat ja osaa tehdä työtään omaa kehoaan, rajojaan ja omia rytmejään kunnioitaen. Potilastyytyväisyys lisääntyy, kun terveydenhoitoalan ammattilainen jaksaa itse hyvin, ja osaa olla myötätuntoisesti läsnä potilaalleen.

Terve ruumis terveessä sielussa. 😀

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s