Hammashoitopelon syväluotausta – Integratiivista pelon hoitamista, osa 1

Seuraavassa artikkelisarjassa peilaan omaa terapeuttista kokemustani hammashoitopelosta alan kirjallisuuteen. Toivon, että artikkelisarjasta hyötyvät paitsi suunterveyden myös muut terveydenhuollon ammattilaiset, jotka toimivat potentiaalisesti traumatisoivien toimenpiteiden äärellä. Olen energiapsykologista koulutusta saanut hypnoterapeutti, hammaslääkäri, mindfulness-ohjaaja ja tällä hetkellä olen sensorimotorisessa psykoterapiakoulutuksessa, joka keskittyy potilaan/asiakkaan kehon tarinaan ja hyödyntää mm. ohjattuja mindfulness-harjoituksia ja kehon liikeimpulsseja potilaan terapiassa. 

I. HAMMASHOITOPELON TAUSTAA

Hammashoitopelko kuuluu ahdistushäiriöihin, ja niiden sisällä määräkohtaisiin pelkoihin. Hammashoitotilanne ja jopa sen kuvittelu voi aiheuttaa hammashoitopelosta kärsivässä potilaassa ahdistusreaktion. Wolfen (2005) teorian mukaan sekä ahdistushäiriöiden etiologia että hoitaminen on integatiivista.  Tällä tarkoitetaan, että sitä voidaan lähestyä monenlaisista näkökulmista käsin.

Monenlaiset teoriat avaavat oivalluspolkuja ahdistushäiriöihin ja niiden etiologiaan.  Näin tekevät esimerkiksi psykoanalyyttinen teoria, behavioristinen psykologia, kokemuksellinen muodonmuutoksellinen  oppiminen  ja biomedisiina.  Myös kulttuuriset, sosiaaliset ja ontologiset tekijät vaikuttavat ahdistuksen olemukseen. (Assen Alladin, 2016)

Hammashoitopelon syyt voivat olla moninaisia (Rathad Hmud & al, 2009).  Hmudin mukaan se voi johtua persoonallisista ominaisuuksista, kivun pelosta, aikaisemmista ikävistä hammashoitokokemuksista, läheisten ihmisten ikävistä kokemuksista ja veren näkemisen pelosta. Oman kokemukseni mukaan kivuliaat muutkin  lääketieteelliset lapsuuden kokemukset voivat olla syynä hammashoitopelkoon.

Ahdistushäiriöiden hoitaminen on sekin Alladinin (2016) mukaan integratiivista, eli terapeutti/terveydenhuollon ammattilainen voi yhdistää käytäntöihin erilaista, näyttöön (myös kokemuksellisen näyttöön) perustuvaa osaamistaan. Ahdistushäiriöiden hoitamiseen kannattaa syntetisoida elementtejä behavioristisista, kognitiivisista, psykodynaamisista ja tietoisen hyväksyvän läsnäolon menetelmistä sekä hypnoosista (Assen Alladin, 2016). Paljon voi tehdä asioita myös psykoedukaation, desensitaation (vähittäinen altistuminen) ja kokemuksellisen oppimisen keinoin. 

Assen Alladinin (2016) mukaan ahdistus on kaksitasoinen. Siinä on tietoinen taso, jolla ihminen odottaa ja pelkää katastrofia (minätilojen terapian näkökulmasta panikoiva, pelkäävä tila, joka suojelee haavoittunutta tilaa), ja toinen tiedostamaton taso, jossa sijaitsee tulkinnat siitä, mitä pelko merkitsee potilaalle. Alladinin mukaan pelon takana on haavoittunut minuus (self-wounds, lapsellinen haavoittunut, huonosti sanoitettu tilamme), johon ajautumisen pelko tuottaa potilaassa  ylivoimaisen suuria affekteja, epätoivoa ja hallinnan menettämisen pelkoa.  

alladin-anxiety-book-199x300

Assen Alladin viittaa kuvassa olevassa kirjassaan toistuvasti minätiloihin (ego states). Minätilojen terapia, hypnoterapiasuuntaus, on ollut oman työskentelyni mieliviitekehys sekä fobisten potilaiden hoitamisessa että myös hypnoosivalmennuksissani sekä työnohjauksissani. Minätilojen terapiassa lähtökohtana on, että olemme muodostuneet erilaisista, eri elämänvaiheista syntyneistä tiloista, “puolista”  ja ahdistusta meissä aiheuttaa joku lapsenomainen, huonosti sanoitettu minätilamme, ”dissosioitunut osamme”, joka kantaa traumaa.

Monien tutkijoiden, kuten Pat Odgenin ja  Dan Siegelin mukaan traumat ovat yleensä sanoittamattomia kehollisia tiloja, koska elimistön ollessa stressitilassa muistomme eivät säilöydy tavanomaisesti hippokampukseen eli aivotursoon. Sen sijaan ne tallennetaan kehomuistiin. Hammashoitopelossakin ollaan tekemisissä usein huonosti sanoitettujen kehollisten tilojen kanssa. Potilaat tietävät pelkonsa olevan epärationaalista, mutta silti he pelkäävät.

Trauma hammashoitopelon takana voi olla joko I-tyyppiä (takana yksittäinen trauma) tai II-tyyppiä (kompleksinen kehityksellinen trauma, pitkittynyt trauma, esim. koulukiusaaminen, perheväkivalta, työpaikkakiusaaminen). Traumaterapiakeskuksen sivuilta löytyy lisätietoa traumoista. Traumatisoituneita tiloja voimme integroida eli yhdistää muihin tiloihin luovassa flowtilassa,  dissosioituneessa “transsissa”.  Jotkut hypnoositutkijat väittävät, että koska traumaa kantavat tilamme ovat syntyneet henkilön ollessa dissosioituneena, ne voidaan myös integroida eli yhdistää muihin tiloihin helpoimmin dissosioituneessa hypnoositranssissa.

Trauma ja ahdistushäiriöt ovat monitieteellistä tutkimusaluetta

Viime aikoina on herätelty keskustelua siitä, onko “trauma” ylipäätään mikään sairaus, ja voidaanko sitä medikalisoida lääketieteelliseksi ongelmaksi. Kukaan ihminen ei kasva ilman kolhuja, ja jokainen joutuu eheyttämään, integroimaan itseään, voidakseen hyvin. Voimme kokemuksellisen peilaavan oppimisen kautta kehittää kimmoisuuttamme eli resilienssiämme.

Psykiatri Boris Cyrilnikin mukaan trauma ei ole sairaus, mutta se tekee ihmisestä herkän. Resilienssi on Boris Cyrulnikin kehittämä teoria aivojen, mielen ja sielun kimmoisuudesta. Se ei kuitenkaan tarkoita persoonallisuuden piirrettä vaan prosessia. Kimmoisuuteemme vaikuttaa kolme tekijää. Onko henkilöllä ollut turvallinen suhde ennen traumaa ja onko hänellä mahdollisuus siihen trauman jälkeen? Saako hän puhua traumastaan ja pystyykö hän saamaan mitään järkeä kokemuksilleen?  Nämä kolme tekijää voivat avata resilienssi-prosessin, väittä Cyrulnik.

Pelon hoito paitsi terapiaa, psykoedukaatiota ja kokemuksellista oppimista

Korostan omissa koulutuksissani  kimmoisuutemme lisäämisessä tietoisuustaitoja ja kokemuksellista oppimista. Tietoisuustaidoista – itsehoidollisesta muuntuneitten tajunnan tilojen hyödyntämisestä – hyötyvät paitsi terveydenhuollon asiakkaat/potilaat myös terveydenhuollon ammattilaiset itse oman hyvinvointinsa hoitamisessa. Tässä yhteydessä on hyvä muistaa, että moniin kokemuksellisiin menetelmiin mm. taideterapeuttisiin menetelmiin on sisäänkirjoitettuna tietoinen hyväksyvä läsnäolo. Harjoittelemme olemaan avoimia leikillisyytemme ja luovuutemme avulla omalle sisäiselle kokemukselle ja kehotuntemuksille. 

Minätilojen näkökulmasta hyvinvoiva ja tasapainoinen ihminen on integroitunut tilojensa yhdistelmä, jossa minätilat virtaavat vapaasti. Hän kykenee reagoimaan elämän vaateisiin joustavasti ja henkilö kykenee tarkkailijatilasta käsin ohjaamaan omaa tietoisuuttaan. Kykenemme ohjaamaan stressaavassa tilanteessa, myös hammashoitotilantessa tilojamme, emmekä lukkiudu johonkin huonosti integroituneeseen minätilaamme.

Tietoisuustaitokoulutuksissani olen nimennyt minätilat  kokemustiloiksi, koska tilamme ovat yleensä eri elämän vaiheissa kokemuksellisesti oppimiamme, tunnelatautuneita toimintastrategioita ja ajattelumalleja. Löydämme tasapainoa elämäämme, kun ”päivitämme” jatkuvasti  itseämme, eikä epäajankohtaiset tilat ohjaa meitä uusissa sosiaalisissa tilanteissa. Hammashoitopelossakin usein ongelmana on välttämiskäyttämisen oppinut tila, joka suojelee jotakin herkempää ja lapsellisempaa, huonosti sanoitettua ja tiedostettua, tilaamme. Ihmisen personaan osat ovat tällöin huonosti integroituneet ja häneltä puuttuu kimmoisuus.

Koska pelon etiologia on integratiivista, on luonnollista, että sen hoitaminenkin on integratiivista.  Hypnoterapia sinänsä on jo lähtökohtaisesti integratiivista, eli hypnoterapeutti yhdistää käyttämiinsä menetelmiin osaamistaan erilaisista terapeuttisista viitekehyksistä, asiakkaan subjektiivista maailmankuvaa arvostaen.(Esimerkiksi mielikuvaharjoitukset ja ohjatut mindfulness-harjoitukset räätälöidään asiakkaan maailmankuvan mukaisesti).

Nykyään hypnoterapeutti, mutta myös terveydenhuollon terapeuttista koulutusta saanut ammattilainen voi yhdistää luontevasti hoitamiseen myös menetelmiä sekä hypnoosista että mindfulnessista. Hypnoosissa ja tietoisessa hyväksyvässä läsnäolossa on paljon päällekkäisyyttä (Michael Yapko, 2013, ). Myös Assan Alledin yhdistää potilaslähtöisesti ahdistushäiriöiden hoitamisessa  minulle ennestään tuttuja hypnoosi-  ja mindfulness-menetelmiä.

Kun joka kolmas pelkää, on selvää, että kaikki pelkäävät potilaat eivät voi saada terapiaa ja onko se ylipäätään tarpeen? Onneksi nykyään on paljon asioita, joita potilas  ja hammaslääkäri ja muu henkilökunta voivat tehdä, helpottaakseen potilaan ahdistusta ja hoitoprosessin turvallista ja levollista etenemistä.

Vaikeat traumat ja niihin liittyvät fobiat on hyvä lähettää terapeutille. Hälytyskellojen tulisi soida, jos potilasta ei saada yhteisistä ponnisteluista huolimatta  levolliseen tilaan. Levollinen tila on myös hoitotilantessa erotettava lamaantuneesta tilasta, joka sekin on tunteiden sietoikkunan ulkopuolella olemista. Kun toimenpiteitä tehdään potilaan ollessa sietoikkunan ulkopuolella, stressaantuneessa tilassa,  on aina olemassa uudelleen traumatisoitumisen mahdollisuus. Muisto ei tallennukaan hippokampukseen vaan huonosti sanoitetuksi keholliseksi kokemukseksi. (Tunteiden sietoikkunaan palaan tämän artikkeli sarjan osassa 2.)

Millaisia oireita?

Hammashoitoon liittyvään ahdistukseen liittyvät kognitiiviset vääristymät, välttämiskäyttäytyminen, vatvominen ja mielen täyttäminen ahdistuksen oireilla, sen sijaan että henkilö tutkisi uteliaasti ja läsnäolevasti oireittensa implisiittisiä, tiedostamattomia tai huonosti tiedostettuja merkityksiä. (Alladin 2016)  Lisäksi aktiiviseen pelkoon liittyvään ahdistuksen liittyy tunteiden sietoikkunan ulkopuolella oleminen.

Ahdistusoireisiin voimme hakea selityksiä mm. autonomisen hermoston toiminnasta. Porgesin polyvagaaliteorian vagus hermolla on keskeinen merkitys tunnetilojemme säätelyssä. Alkukantaisin, autonominen ohjaus,  johtaa elintoimintojen lamaantumiseen, kehittyneempi taisteluun tai pakoon ja kehittynein sosiaaliseen liittymiseen, kirjoitetaan tuossa Duodecimin artikkelissa.

Mikäli haluat ymmärtää syvällisemmn biomedisiinan näkökulmasta pelkoihin liittyvää kehon stressitilaa, täytyy sinun ymmärtää syvällisemmin ihmisen autonomisen hermoston toimintaa.  Tässä on selkokielinen artikkeli autonomisesta hermostosta ja turvallisuuden kokemuksesta.

PS.  Toukokuussa järjestän terveydenhoidon ammattilaisille suuntaamani tietoisuustaitokurssin.  Tässä tapahtuman facebook-ryhmä.

Lähteitä:

Wolfe, B.E. (2006), An integrative perspective on the anxiety disorders, In G. Stricker & Gold, A casebook of psychotherapy integration, Washington, DC, American Psychological Assosiation

Yapko, Michael, (2011), Mindfulness and Hypnosis  – The Power of Suggestion to Transform Experience, 2011, WV Norton & Company

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s