Sillä, miten hyväksyvästi me lääketieteen ja mielenterveyden ammattilaiset olemme läsnä potilaillemme, toisin sanoen miten täydellisesti olemme yhteydessä heihin joita hoidamme, on tutkimusten mukaan suuri merkitys. Se on jopa eräs tärkeimpiä tekijöitä, mikä ennustaa potilaittemme paranemista. Se määrää myös, kuinka myönteisesti he reagoivat meidän terapeuttisiin ponnisteluihimme.  – Daniel Siegel, Mindful Therapist (2010)

Luo vastaanotollesi parantava hyväksyvän läsnäolon ilmapiiri!

Tärkeä asia potilaita hoidettaessa, ja erityisesti pelkääviä potilaita hoidettaessa on, että luomme vastaanotolle parantavan ilmapiirin. Lääketieteellinen koulutus on ylikorostanut opetuksessaan luonnontieteellistä tietämistä, vaikka se on kautta aikojen ollut ihmistiede, jota on aina tehty myös sydämellä.

Kun hoidat hammashoitoa pelkäävää ihmistä kokonaisvaltaisesti, joudut ylittämään oman tieteenfilosofiasi rajat ja joudut harjoittelemaan epävarmuudessa viihtymistä. Joudut opettelemaan itsetuntemusta ja kykyä ruokkia omia myönteisiä, hyväksyvästi läsnäolevia, tilojasi. Kaikkia asioita emme voi tietää, mutta ilmiöiden, kuten vuorovaikutusprosessien ymmärrys, auttaa meitä löytämään parantavan, myötätuntoisen ja läsnäolevan asenteen itseemme ja potilaisiimme.

Valitettavasti integratiivista tiedettä ja kehomielimenetelmiä, kuten mindfulnessia, hypnoosia ja ohjattuja mielikuvaharjoituksia opetetaan Suomessa turhan vähän terveydenhoidon ammattilaisille. Tämä siitä huolimatta, että tietoisuustaidoista alkaa olla valtava määrä näyttöä. Taitojen on todettu mm. auttavan terveydenhuollon ammattilaista pääsemään parempiin kliinisiin hoitotuloksiin, mutta mikä parasta, ne auttavat terveydenhuollon ammattilaista itseään huolehtimaan omasta stressistä ja psykofyysisestä hyvinvoinnistaan. On huolestuttavaa, kuinka stressaantuneita terveydenhuollon ammattilaiset itse, puhumattakana opiskelijoista, ovat tänä päivänä. Siksi meidän olisi yhä enemmän hyödynnettävä kehomielilääketieteen integratiivista tietoa.

Tärkeintä, mitä hammaslääkäri voi oman kokemukseni perusteella tehdä pelon vähentämiseksi, on se, että hän on tietoisen hyväksyvästi ja empaattisesti läsnä potilaalleen. Hoitohenkilökunta omaa tällöin luonnollisen, empaattisen, parantavan asenteen potilastaan kohtaan. Tätä empaattista asennetta voidaan onneksi nykyään opettaa (Eve Ekman & al, 2017). Ekmanin mukaan empatia lääketieteellisessä yksikössä merkitsee potilaan tunneilmaisun tukemista ja tämän ilmaisun tietoiseksi tekemistä. Ekmanin mukaan esimerkiksi stressimme syö empatiakykyämme.

 

Kehitä mielitajuasi!

Henkilökohtaisesti olen mieltynyt psykiatri Dan Siegelin interpersonaaliseen neurobiologiaan ja mielitajuun. Siegelin ajatuksiin peilaten parantava asenne terveydenhuollon ammattilaisen työssä muodostuu hyväksyvästä läsnäolosta ja mielitajusta. Tämän päivän suuri ongelma on ihmisten sisäisen maailman epämääräisyys, korostaa Dan Siegel (2014). Tämä seuraa siitä, ettei meillä ole tietoisuustaitoja eikä mielitajua. Meille opetetaan paljon ulkoista tietoa, mutta ei oman sisäisen kokemuksen hahmottamista. Dan Siegel kehoittaakin meitä sisäisen ajan viettoon!

Mielitaju on laajempi käsite kuin tietoinen hyväksyvä läsnäolo, koska siihen kuuluu myös kyky monitoroida omia ja toisen ihmisen tiloja, ja kyky sitten vaikuttaa niihin. Se kehittyy, kun opimme havainnoimaan, tunnistamaan ja integroimaan omaa sisäistä kokemustamme ja sen ristiriitaisia tiloja taitavammin. Näin minuutemme muodostaa vähitellen yhä kimmoisamman ja koherentimman kokonaisuuden. Mielitajumme kehittyessä havainnoimme yhä paremmin myös muita ja löydämme yhä helpommin parantavan tunneyhteyden toisiin ihmisiin. Löydämme empaattisen ja myötätuntoisen asenteen potilaitamme kohtaan, mutta osaamme silti puolustaa omia rajojamme. On selvää, että mikäli olemme itse reaktiivisessa tilassa (esim. stressaantuneita, ärtyneitä, pelkäämme potilaan pelkoa), emme luo hoitohuoneeseemme parantavaa tunneilmapiiriä.

Empaattisessa ympäristössä potilaamme epärealistinen kuva hammashoidosta saattaa usein parantua luonnollisesti. Annamme hänelle tilaisuuden hyväksyvässä ilmapiirissä saada korjaavia kokemuksia. Hammaslääkäri ja potilas ikään kuin virittäytyät toistensa aallonpituuksille, jolloin muodostuu optimaaliset olosuhteet sisäisten tilojen uudelleen organisoitumiselle.

 

Käytännön vinkkejä suunhoidon ammattilaisille

On paljon näyttöä, että potilas voi parantua pelostaan, kun hänet ”systeemisesti desensitoidaan”, eli altistetaan vähitellen empaattisessa ympäristössä yhä vaativammille hammashoidon toimenpiteille. Tulokset ovat hyviä ja menetelmät oikeastaan aika yksinkertaisia pelon hoidossa, mutta ongelma on hoidon keskeyttäminen.  Assan Ahmedin (2015)  mukaan n. neljäsosa jättää hoidot kesken niiden epämiellyttävyyden vuoksi  ja osa potilaista epäonnistuessaan tulee entistä ahdistuneemmiksi.

Siksi hammaslääkärin työkalupakissa on hyvä olla muitakin keinoja hammashoitopelon lieventämiseen. Hammaslääkäri voi olla pelkäävälle potilaalle hyväksyvästi läsnäoleva  ja empaattinen psykokouluttaja, joka opettaa potilaalleen ahdistushäiriöiden luonnetta ja selviytymisstrategioita, joita kävin läpi tämän blogiartikkelisarjan osissa 1 ja 2. Pelkopotilaita hoitavan hammaslääkärin kannattaa (ilman terapia-alan koulutusta) mieltää itsensä pikemminkin tunnetaitojen opettajaksi kuin terapeutiksi.

Hammaslääkäri voi havainnoida ja ohjata mindfulness-kysymyksillä potilasta tähän hetkeen (Mitä nyt tunnet?  Onko kaikki hyvin?  Mitä nyt tarvitset? Puudutusta? Hengityshetkeä? ).  Tärkeää pelkäävään potilaan kohdalla on pyrkiä saamaan hänet takaisin miellyttävään tilaan, ja tarvittaessa ”tähän hetkeen”, pois vahingollisesta ”pelon transsista”. Suggestioilla voidaan ohjata potilasta miellyttävämpiin transseihin. Ei pidä päästää potilaan mieltä eksymään menneisyyden kauhukuviin tai tulevaisuuden hirvittäviin mahdollisiin maailmoihin.

Pidä potilas tunteiden sietoikkunan sisäpuolella!

Me suunterveyden ammatilaiset näemme usein vastaanotollamme pelkääviä, stressireaktioista kärsiviä potilaita, jotka eivät ole tunteittansa sietoikkunan sisällä (kts. edellinen blogiartikkeli). Potilas on joko ikkunan yläreunan yläpuolella (stressaantunut, “pakene tai taistele”-reaktio,  paniikkikohtaus) tai hän voi olla täysin lamaantunut (toleranssi-ikkunan alapuolella). Oma kokemukseni on, että lamaantunut potilas saattaa helpommin jäädä hoitohenkilökunnalta huomaamatta kuin ylikierroksilla käyvä.

Potilaan turvallisen ja mahdollisimman mielyttävän hammashoitokokemuksen näkökulmasta on tärkeää, että hän pysyisi koko hoidon ajan tunteiden sietoikkunan sisäpuolella. Kun potilas on sietoikkunan ulkopuolella ja hammaslääkäri tekee samaan aikaan ”temppujansa”, seurauksena saattaa olla uudelleen traumatisoituminen. (Mikäli pelkäävien potilaiden hoitaminen kiinnostaa, kannattaa lukea tämä artikkeli, jossa käsitellään sitä kuinka traumaterapiasta tehdään turvallista. Sen elementtejä, voi hammaslääkärikin hyödyntää!)

Tietoisuustaitojen vaikutus ei rakennu patologisoivalle ihmiskuvalle, vaan jokaisessa meissä potentiaalisena olevalle “hyvin olemiselle” (wellbeing). (Psykiatriset sairaudet eivät tietenkään kuulu hammaslääkärin hoidettavaksi). Ihmisellä on luonnollisena sisällään olemassa läsnäolemisen taidot ja luova omien ongelmiensa ratkaisukyky. Abraham Maslow aikoinaan väitti, että luovuutemme auttaa meitä aktualisoimaan itseämme, ja hän jopa veti yhtäläisyysmerkit luovan itsensä aktualisoinnin ja terveyden välille. (Rappaport Laury, 2015). On voimaannuttava läsnäolon yhteinen parantava kokemus, kun arvostavasta vuorovaikutussuhteesta löytyy leikillinen näkökulma potilaan ongelmalliseen tilaan ja siihen liittyvään käyttäytymiseen. Luovat taideterapeuttiset menetelmät hyödyntävät paitsi “mindfulnessia” myös “playfulnessia”. Tilanteeseen sopiva huumori ja leikillisyys tuovat potilaan tunteiden sietoikkunan sisäpuolelle  ja tähän hetkeen.

Monet kliinikot väittäät (Bourne,2013 ) että rentoutumistaito on peruskivi, jolle kaikki ahdistusta ja pelkoa poistavat menetelmät rakennetaan. Kiihtynyt, stressantuneessa tilassa oleva potilas tarvitsee rentoutumisen taitoja. Niitä voimme opettaa hänelle usein eri tyylein (progressiivinen kehon rentouttaminen, erilaiset hengitysharjoitukset, lihasrentoutus jännittämällä vuorotellen eri kehon lihaksia ja sitten rentouttamalla ne).

Toisaalta tätä rentouttamistakin on kyseenalaistettu, joidenkin kognitiivis-behaviorististen tutkijoiden taholta (Assan Ahmed, 2014), koska liiallinen relaksointi vaikeuttaa kognitiivista tunnetyöskentelyä. Sensorimotorisessa (Pat Odgen et al) työskentelyssä pyritään työstämään minuuden haavoja tunteiden sietoikkunan ylärajalla eli haastetaan samalla potilasta laajentamaan omaa tunteiden sietoikkunaansa. Pelkäävien potilaiden ongelma on tunteiden sietoikkunan kapeus.

Lamaantunut potilas, tunteiden sietoikkunan alapuolella oleva potilas, tarvitsee liikettä, joten joskus voi olla hyvä pysäyttää toimenpide, ja kehoittaa potilasta vaikka liikuttelemaan jalkoja ja jalkateriään. Hänelle voi antaa vaikka myös stressipallot, jotka kuljettavat häntä tähän hetkeen. Jos potilas vaikuttaa lamaantuneelta, häntä voidaan haastaa hakemaan katseellaan viisi esinettä tai asiaa hoitohuoneesta. Häntä voidaan kehottaa jännittämään vuorotellen eri lihaksia.

Processed with MOLDIV
#hammashoitopelko #hammaslääkäripelko

Kehitä hypnoterapeuttisia taitojasi!

Potilasta voi ohjata myös hypnoosisuggestion positiivisempaan tilaan mielikuvaharjoitusten avulla.  Hänelle voi antaa kognitiivisia tehtäviä, kuten “Laske numeroita sadasta yhteen”,  “Hyräile mielessäsi jotain laulua!”.  Hänelle voi antaa opastusta sisäiseen puheeseen:  “Puhu itsellesi kauniisti!”  “Kiitä itseäsi siitä, että olet tullut hammashoitoon.”  “Ole myötätuntoinen itseäsi kohtaan – sinulla on oikeus kaikkeihin tunteisiisi!” “Mikä on lempipaikkasi… kuvittele nyt olevasi siellä… aisti paikkaa kaikilla aisteillaan (luetellaan aistit)… kuvittele, nyt paikalle tulee äärimmäisen turvallinen henkilö tai hahmo, hän ottaa nyt sinua käsistä kiinni ja tunnet kuinka lämpö, levollisuus ja tämän henkilön rauha leviävät koko kehoosi…. sinun on niin hyvä olla…”

Potilaan minuutta kannattaa vahvistaa. Hypnoosia opiskellut voi tehdä tämän hypnoositilassa vahvistavilla suggestioilla. Hypnoosia taitamatonkin voi verbaalisesti nostaa esiin kaikki hyvin sujuneet asiat. Oman kokemukseni mukaan on hyvä käytäntö myös kysyä pelkäävältä, sen jälkeen kun istunto on sujunut hyvin ja levollisesti, tyhmä kysymys: Miten hoito hänen mielestään tänään sujui? Väitän, että joka kerta kun tätä olen kysynyt, vastaus on ollut tämän tyylinen: “Hei, tämähän oli yllättävän miellyttävää…” Uskon tämän olevan myönteinen itsesuggestio, joka vahvistaa potilaan myönteistä hoitotilanteesta esille nousevaa uutta tilaa ja auttaa myönteisyyden kokemuskierteeseen.

Pienellä koulutuksella hammaslääkäri voi oppia käyttämään voimavarasuuntautuneita hypnoosisuggestioita sekä ohjattuja (kehollisia) mindfulness-harjoituksia asiakkailleen. Voimme vahvistaa ohjatuin harjoituksin potilaittemme myönteisiä resurssitiloja.

Lopuksi

Vaikka kehomielen tilat ja niiden kognitiiviset tunnesisällöt ovat subjektiivisia, ja niitä on hankala tutkia tieteellisesti, ne ovat todellisia ja tärkeitä. Voimme tulla tietoiseksi näistä ihmiselämän subjektiivisista mielen virtauksista sisällämme, sekä potilaamme ja itsemme välillä, oivaltavasti ja empaattisesti.

Kun kunnioitamme erilaisia subjektiivisia näkökulmia, on mahdollista liittyä empaattiseen kommunikaatioon, joka vahvistaa potilaamme erilaisten subjektiivisten kokemustilojen vuorovaikutusta ja integraatiota. Tämä ei tietenkään tarkoita, että olemme kaikesta samaa mieltä potilaamme kanssa. Voimme mielitajumme kehittymisen kautta luoda turvallisen tunneilmaisu- ja paranemisympäristön potilaallemme. Voimme muodostaa muodonmuutokselliselle yhdessä oppimisille otollisen, tunneherkän ympäristön.

Itse toivon, että tulevaisuudessa hammaslääkärit kykenevät aktivoimaan empaattisuudellaan  ja hyväksyvällä läsnäolollaan potilaan koherentimpaa minuutta, ja lisätä hänen (mutta myös omaa!) itseohjautuvuutta ja vastuunottoa omasta terveydestään. Mikä parasta, voimme itse paremmin kun teemme työtämme paitsi näyttöön perustuvan tiedon ohjaamana, myös ”sydämellämme”.

Lähteitä:  

Assen Alladin (2014), Integrative CBT for Anxiety Disorders, And Evidence Based Approach Enhancing Cognitive Behavioral Therapy with Mindfulness and Hypnotherapy, Wiley, Blackwell

Bourne, E.J.(2000), The Anxiety & Phobia Workbook, 3rd ed, New Harbinger

Eve Ekman and Michael Krasner, Empathy in medicine: Neuroscience, education and challenges, Medical Teacher, 2017, Vol 39

Odgen, Pat, Sensorimotor Psychotherapy Interventions for trauma and Attachment, W.W. Norton & Company, 2015

Rappaport Laury ed., (2014) Mindfulness and Arts Therapies, Jessica Kingsley Publishers

Siegel Daniel, Mindful Therapist (2010), A Clinician’s guide to Mindsight and Neural Integration, Mind Your Brain Inc.

Siegel Daniel, (2014) Nuoruuden aivomyrskyn voima ja merkitys, Basam Books

 

 

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s