Kiitokset taas KYS:in henkilökunnalle koulutustilaisuudesta, jossa sain ilon jo kunnian, jo toiseen kertaan, jakaa omia kokemuksiani ja ymmärrystäni tietoisuustaidoista, itsensä johtamisesta ja traumainformoidusta perusterveydenhoidosta.
Jotkut väittävät, kun opiskelet tietoisuustaitoja, rationaaliset aivot täytyy heittää narikkaan. Se on totta. Totta on myös se, että toiset ihmiset ovat sen kaltaisia, että haluavat ymmärtää ilmiöitä, ennen kuin uskaltavat heittäytyä syvällisemmin johonkin uuteen.
Itselläni on lääketieteilijänä sellainen ”valuvika”, että minulla on tarve sanoittaa hyväksytyin tieteellisin käsittein oppimaani, jotta kokemusta voi jäsentää itselle. Sen seurauksena samalla kykenen välittämään ymmärrystä muille sote-alan ammattilaisille.
Traumainformoitu hoito tarjoaa erinomaisen viitekehyksen, joka avaa ja yhdistää tietoisuustaidot sosiaali- ja terveydenhoidon parantaviin käytäntöihin. Syvempi asioiden ymmärrys pitää huolen siitä, ettei meistä tule pinnallisen McMindfulnessin edustajia, jolla saatetaan vain ruokkia yltiöindividualistista kulttuuuria. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö asiaa voisi syvällisesti tehdä myös toiste päin; ensin kokea ja sitten ehkä sanoittaa.
Kulun niihin tietoisuustaitojen harjoittajiin, jotka haluavat ymmärtämystä ja sanoja kokemisen edelle ja rinnalle. Minusta se on oikeastaan aika luonnollista, että olemme erilaisia ihmisiä. Näppituntumani on, että luonontieteilijät ja lääketieteilijät kuuluvat useammin samaan kategoriaan kanssani. He ovat varovaisia, ennen kuin heittäytyvät tuntemattomaan, eikä se ole suinkaan pelkästään huono asia. Päivänselvää tietysti on, ettei tietoisuustaitoja varsinaisesti opi muuta kuin itse kokemalla.
Eräs maailman tunnetuimpia buddhisti meditoijia Mathieu Ricard muistutti viimekesäisessä Time-lehden haastattelussa, että eläminen tässä hetkessä voi olla muutakin kuin tietoista läsnäoloa. MBRS ei ole ainut tie onnen. Tässä hetkessä oleminen voi olla hänen mukaansa esimerkiksi ”flowssa” olemista. Myöskään kaikki tietoinen läsnäolo ei ole yksilöllistä ja yhteisöllistä hyvinvointia edistävää. Esimerkiksi sala-ampuja psykopaatti voi olla Ricardin mukaan sataprosenttisen läsnä ja fokusoitunut tekemisessään.
Hypnoterapeuttina lisäisin tässä hetkessä olemiseen luovan flow-tilan ja meditaatioon lisäksi vielä hypnoosin. Sisällytänkin itse tietoisuustaitoihin kaikki muuntuneet tietoisuuden tilat, joilla lisätään yksilöllistä ja yhteisöllistä hyvinvointia. Elämme luovassa flow- tilassa tätä hetkeä, ja sitä voidaan käyttää eheyttävästi. Muutuneissa tajunnan tiloissamme (luova flow, hypnoosi ja mielikuvitusta hyödyntävät meditaatiot), voimme elää menneisyyttä ja tulevaisuutta uudelleen tässä hetkessä, uudenlaisina fiktiivisinä, symbolisina ja vertauskuvallisina kokemuksina. Tällä voi olla myönteisiä vaikutuksia aivoihimme ja autonomiseen hermostoomme. Voimme käyttää hyväksemme, erilaisissa muutuneissa tietoisuuden tiloissa , aivojemme muovautuvia ominaisuuksia, ja näin voimme yhä taitavammin oppia hallitsemaan (joskus traumaperäistä) stressiä ja tunnetilojamme. Tällä on hyvinvointiamme edistäviä vaikutuksia.
Traumainformoitu hoitaminen tarjoaa uuden nuoren viitekehyksen sote-ammattilaisille. Sen näkökulmien kautta tietoisuustaitoja voidaan integroida hyviksi hoiva- ja itsehoivakäytännöiksi. Mikäli vaadimme, että hoitohenkilökunta tarjoaa laadukasta hoitoa asiakkailleen, täytyy heidän itsensä voida hyvin. Meillä täytyy olla itsetuntemuksen kautta saavutettuja taitoja itsemme johtamiseen: itseohjautuvuutta, itsemyötätuntoa, itsehavainnointia, itsetiedostusta ja itsesäätelykykyjä. Lisäksi meidän täytyy vaatia johtajiltamme, että meistä pidetään hyvä huoli. Emme voi tarjota potilaillemme laadukasta hoitoa, mikäli meille ei tarjota hyviä puitteita ”antistressi” työskentelylle.
Henkilökunnan hyvinvointi onkin asia, jota täytyisi lähteä tulevaisuudessa mittamaan, mikäli sote:ssa siirrymme kilpailuttamaan yrityksiä. Huonosti voiva henkilökunta ei voi tarjota laadukkaita sotepalveluja tehokkaasti. Ilman henkilökunnan hyvinvointimittareiden seuraamista, kauniit tehokkuusluvut, revitään paradoksaalisesti työntekijöiden terveydestä.
Sisällytän tietoisuustaitoihin sekä meditatiivisen mindfulnessin että sosiokognitiivisen mindfulnessin, mitä perinnettä edustaa Harvard yliopiston professori Ellen Langer, mindfulnessin äiti. Hän on ollut yllättävän vähän esillä Suomessa. Langer korostaa luovaa ja leikillistä tapaa olla läsnä itselle ja ympäristölle, sekä tietoisuustaitoihin sisältyviä hyväksyvän läsnäolon oppimisprosesseja.
Tietoisuustaitokoulutuksissani opetan sekä meditatiivista mindfulnessia, mutta myös sosiokognitiivista mindfulnessiaa: luovia flow- ja itsehypnoositiloja. Matka itsetuntemukseen ja tähän hetkeen voi jokaisella olla ainutkertainen polku, johon voi hakea apua monenlaisista menetelmistä mm. MBSR:stä, joogasta, terapeuttisesta taiteesta, EFT:stä, erilaisista mietiskelymenetelmistä, kehotietoisuutta kehittävistä menetelmistä, itsehypnoosista jne.
Tässä diasarjani KYS:in henkilökunnan koulutuksesta ”Mindfulness työelämässä -Ota vastuu itsesi johtamisesta”.
Lisätietoja: katisarvela.com. hammashoitopelko.fi. esisuomi@gmail.com
Anna ja hänen ystävänsä 