Vihan monet kasvot

Vihan monet kasvot

Miksi viha kiinnostaa?

Olen aina rakastanut kaikenlaisia tunnetiloja. Viha on kiehtova, suurienerginen, mutta pelottava tunnetila. Vihan energialla voi rakentaa tasa-arvoa ja kauneutta, tai sillä voi aiheuttaa kärsimystä; häväistä ihmisiä sekä tuhota omaa terveyttä tai kansoja.

Itselläni on vihaan viharakkaussuhde.  Minulla on ollut elämänvaiheita, joissa olen purkanut sydämeni vihaa mm. kiukuttelemalla muille ihmisille sekä suuntamalla sen energian itsetuhoiseen addiktiokäyttäytymiseen. Nykyään kanavoin vihantunteeni enimmäkseen kirjoittamiseen ja taiteelliseen ilmaisuun. En olisi minä ilman vihaani ja sen ilmaisua. Olen kiitollinen vihalleni.

Jokainen meistä on enemmän tai vähemmän rikkinäinen astia. Jokainen tuntee joskus vihaa. Ihmiselämän tekee kiehtovaksi juuri se, että kaikissa meissä on koko ihmeellinen tunnetilojen kirjo sisällämme.

Olen halunut tutustua vihan moniin kasvoihin. Sen vaihtelevia ilmenemismuotoja ovat esimerkiksi katkeruus, vihamielisyys, raivo, vähimmistöjen syrjintä, halveksunta tai ylimielisyys. Vihan voimakkuus voi vaihdella ja vihakäyttäytymisen tavoite voi vaihdella.

Processed with MOLDIV

Vihan syväanalyysiä

On normaalia tuntea joskus ärtymystä vaikkapa kiukuttelevasta lapsesta ja tai vihamielisyyttä poliittista opponenttia vastaan.  Eri asia on, minkälaisen suhteen otamme tähän tunnetilaamme. Vaihtoehtoja on monia.

Voimme samaistua tunnetilamme ja  saattaa itsemme raivon tilaan. Voimme tukahduttaa epäterveesti tunteemme tai  voimme uteliaasti tutkia tunnetilaamme. Miksi kommari/sovinisti/feministi/kapitalisti aiheuttaa minussa tällaisen tunnetilan? Tutkimalla tunnettamme näin, tai esimerkiksi taiteen keinoin, voimme oppia käyttämään sen energiaa harkiten, itsetutkimukseen ja hyvän rakentamiseen.  Tunteemme ovat oppaitamme omaan uskomus- ja  arvomaailmaamme tuntemukseen.

Vihan psykoanalyyttinen ulottuvuus on mielenkiintoinen. Mikäli lapsi ei saa hyväksyvää tunnetilojensa kuuntelua ja peilausta, vaan häntä kohdellaan kaltoin, välinpitämättömästi ja hänen vapaa tunneilmaisunsa vaiennetaan, lapsen  eheän minuuden muotoutuminen vaarantuu.

Kaltoinkohdellusta lapsesta kasvaa pirstoutunut aikuinen, jonka tunnetilat voivat purskahtaa säätelemättöminä erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa.  Ihminen kadottaa kykynsä myötätuntoiseen läsnäoloon itseään ja muita kohtaan.

Kaltoin kohdellusta lapsesta voi kasvaa myös näennäisesti normaali, ulkonaisesti tasapainoinen, ihminen, ”valekokonainen ihminen”. Kun ulkoinen todellisuus muuttuu epävarmaksi, vakaa tuttu ja turvallinen ympäristö katoaa, purskahtavatkin vihan tunteet säätelemättömästi esille. Vihan tunteet voivat epävarmassa uudessa tilanteessa suuntautua täysin viattomiin ihmisiin, ihmisryhmiin tai omaan itseen.

Viha voi sumentaa järjen.  Tämä siksi, että vihan taakse on piiloutuneena herkkä, rikkinäinen ihminen, jolta on puuttunut elämästä turvallisuuden ja terveen tunneilmaisun kokemus. Haavoitettu sielu, pieni herkkä lapsi sisällämme,  voi raivota mitä pienemmistä asioista.  Tämä puolestaan voi ruokkia häpeää.

Vihan takana voi olla juuri häpeä ja nöyrytyys.  Kun ihmisryhmiä syrjäytetään, vähätellään ja nöyryytetään, on se hyvää kasvualausta vihalle.  Yhteisöllinen välinpitämättömyys  ja kansanosien mitätöinti ja vähättely ovat vihan superlannoitetta.

Tämän päivän yhteisöissä näemme paljon vihaa.  Viha on salakavala kaveri, että se voi olla peitettynä itkun, hymyn, näennäisesti korrektin käyttäytymisen tai raivon kaapuun. Vihainen ihminen voi saada raivokohtauksen, mutta hän voi yhtä hyvin myös kylmäpäisesti hymyillen toteuttaa järjestelmällisesti suunniteltuja  koston tai terrorin tekoja.

Yhteisöllinen viha

Kun ihmistä ei opasteta terveeseen tunneilmaisuun, se hajoittaa yhteiskuntaa.  Se saa meidät jakamaan ihmisiä luokkiin.  Se etäännyttää meitä toinen toisistamme.  Se jakaa meitä ”meihin” ja ”niihin”.

Kun opetamme ihmisiä turvalliseen ja terveeseen tunneilmaisuun, viha voi lähentää meitä toinen toisiimme. Padotut tunteet haluavat saada ilmaisunsa turvallisessa ja hyväksyvässä ilmapiirissä. Olemme kaikki lähimmäisiä samassa veneessä.

Kukaan ei  hyödy vihasta, jonka ihminen suuntaa toisia ihmisiä, ihmisryhmiä tai omaa itseään kohtaan.   Vihan energia on suunnattava yhteiskunnalliseen terveeseen ilmaisuun.Kun ihminen ei osaa käsitellä vihantunteitansa, voi hän houkutella muita haavoittuneita ihmisiä seuraukseen. Viha voi paisua tällaisessa haavoitettujen, häpeällä ruokittujen,  yhteisössä kuin pullataikina.  He voivat yhdessä vatvoa vihantaikinaansa.

Vihan umpikujassa oleva ihminen voi alkaa elämään koston fantasioista, jotka ovat tiedostamattomasta purkautuvia mielikuvia. Vain aniharva todentaa fantasiansa. Humalassa, muissa aineissa  tai voimaakkaassa ”dissosioituneessa tilassa ”  nämä fantasiat voivat kuitenkin muuttua terrorismiksi, tai silmittömäksi toiselle aiheutetuksi vahingoksi, kostoksi tai itseä vahingoittavaksi toiminnaksi ja itsemurhaksi.

VIHAN LÄÄKKEET

Vihan vastaääkettä ovat lähimmäisistä välittäminen, myötätunto ja turvallisen tunneilmaisun kehittäminen.  Se on tunnetaitojen kehittämistä ja oman sydämen päivittäistä tutkimusta ja sen puhdistamista.

Jos joku ilmaisee epäasiallisissa tilanteissa vihaansa, ei hänen käyttäytymistään pidä hyväksyä. Silti hänelle on samanaikaisesti hyvä luoda tunne siitä, että hyväksymme hänet ihmisenä kaikesta huolimatta.  Emme hiero suolaa hänen haavoihinsa. Itsetuntemus ja tunnetaidot kehittävät mielitajua, joka ohjaa terveelle vihan ilmaisun polulle.

Nyt tarvitsemme paljon yhteistä hyvää tahtoa, jotta viha kanavoidaan rakentavaksi ja kansaa yhdistäväksi voimaksi. Meidän on opastettava ihmisiä terveeseen sisäisyyteen.

Hups… Näin siinä nyt kävi, aloin vihertää!

En ole ikinä ollut kiinnostunut politiikasta, vaan viime aikoina olen Kuhmon paikallispolitiikka on ollut sen verran myrskyisää, että täytyyhän sitä yrittää päästä mukaan näihin ”extreme-elämyksiin”.  Olkoon ehdokkuuteni nyt se minun benji-hyppyni.

Olisin voinut olla monenkin puolueen sitoutumattomana edustajana, vaan tällä hetkellä paikallisten vihreiden arvot osuivat nappiin. Kuka tietää, ehkä ensi kerralla olen jonkun muun puolueen edustajana.   Minulle on tärkeintä, että tunnen jakavani ryhmäni kanssa yhteisest arvot ja uskomukset.WP_20150619_00920150619183600[1]

Seuraavassa kolme teesiäni vaaleihin:

  1. Meidän on satsattava kuhmolaisten mielenterveyteen ja henkiseen hyvinvointiin. Kaikki eivät voi Kuhmossa tälläkään hetkellä hyvin. Osalla kuhmolaisista on ollut surullinen talvi. Olemme tänä talvena menettäneet liian monta ihmistä ennenaikaisesti (yksikin on jo liikaa!). On työttömyyttä. On vihaisia ja pelkääviä ihmisiä. Vaikka työllisyys on hieman parantunutkin, on tärkeää saada kaikille se tunne, että hekin ovat mukana. Meidän on saatava kaikki paikalliset ihmiset tuntemaan itsensä tärkeiksi ja kuulluiksi.
  2. Tärkeimpiä välineitä henkisen hyvinvoinnin lisäämiseen on se, että ihmiset löytävät elämäänsä merkityksellisyyttä työn tai kulttuurin kautta. Tutkimusten mukaan kulttuurilla – ei pelkästään ruumiinkulttuurilla eli liikunnalla vaan muullakin kulttuurilla – on merkittävä ennaltaehkäisevä vaikutus sekä henkiseen että fyysiseen hyvinvointiin. Olemme etulyöntiasemassa Kuhmossa, kun meillä on olohuoneenamme mm. Kuhmo-talo. Se olisikin saatava yhä enemmän kaikkien kuhmolaisten olohuoneeksi. Toki rinnalla kannattaa pitää myös muita kohtaamispaikkoja kultuurisesti virkeinä sekä keskustassa että kylissä – Lentiiran piirakkapuodissa on lauantaisin mukava piipahtaa ja kyläläisten talkoohengelle nostan hattuani!
  3. Kuhmolainen henki on pidettävä elävänä. Tärkeä osa tätä henkeä mielestäni on yhdessä tekeminen ja se, ettei kaveria jätetä. Kaverimme eivät rajoitu kuitenkaan kavereihin tällä paikkakunnalla. Kaikki ihmiset voivat olla kavereitamme uskonnosta, asemasta ja kulttuurisesta taustasta huolimatta. Se, että saisimme tänne lisää asukkaita, elävöittäisi, ruokkisi yrittäjyyttä ja toisi lisää työpaikkoja. Kuhmoa voi johtaa rohkeasti, ennakkoluulottomasti ja sydämellä, unohtamatta hyvää realiteettitajua. Kun uusia asukkaita otetaan vastaan, täytyy asiaan valmistautua hyvin, jotta saamme heidät viihtymään Kuhmossa.

Hammaslääkäripelon syväluotausta – Integratiivista pelon hoitamista, osa 4

KOHDEN TRAUMAINFORMOITUA TERVEYDENHOITOA

Tietoisesta hyväksyvästä läsnäolosta eli mindfulnessista on niin paljon tieteellistä näyttöä, että pelkäävän potilaan hoitaminen ensisijaisesti nukuttamalla voi näyttää hyvinkin kyseenalaiselta toiminnalta. Ymmärrän varsin hyvin, että nukutus tai sedaatio voivat olla tärkeitä hammaslääkäriaseman tukimenetelmiä, jotta pitkällinen, mahdollisesti hyvinkin vaativa pelkäävän potilaan hoitorupeama, saadaan nopeasti ja ei-traumatisoivasti eteenpäin. Ainoana hoitokeinona hammashoitopelkoon se on huono.

Integratiivisen pelon hoitamissa olennainen asia on, että terveydenhuollon ammattilainen tiedostaa traumojen vaikutuksen ihmisen psykofyysiseen terveyteen. Tällä hetkellä lääketieteessä puhutaan jo trauma informoidusta potilaan hoitamisesta (TIPC trauma informed primary care). Tässä on yhteenveto, millaisia asioita traumoihin liittyen olisi hammashoitopelosta ja omasta hyvinvoinnista kiinnostuneen suunterveyden ammattilaisen hyvä opiskella.

Hammaslääkärit  toimivat potentiaalisesti traumatisoivien toimenpiteiden äärellä ja siksi heille olisi erityisen tärkeää olla tietoisia traumojen  vaikutuksista ihmisen kokonaisvaltaiseen terveyteen. Osa hammashoitopeloista on kivuliaitten (hammas)lääketieteellisten toimenpiteiden seurauksia eli traumojen olemuksesta tietämättömien tai välinpitämättömien terveydenhuollon ammattilaisten itsensä aiheuttamia. Toki on tilanteita, joissa kivun tuottamista ei voi välttää, mutta väitteeni on, että näissäkin tilanteissa potilaan kokemus on riippuvainen hoitohenkilökunnan asenteesta ja tunnetaidoista.

Erityisen tärkeää TIPC:n näkökulmasta olisi, että pienten lasten vanhemmat (kuin myös terveydenhuollon ammattilaiset itse) olisivat yhä eheämpiä persoonia, jotta emme siirtäisi enää traumojamme sukupolvesta toiseen. Siksi on tärkeää, että mahdollisimman moni, erityisesti nuori vanhempi, saisi apua ahdistustensa ja pelkojensa käsittelyyn. Ideaalisessa tilanteessa katkaisemme traumatietoisuudellamme yli sukupolvien ylittävän ahdistusten ja pelkojen taakkakierteen. Dan Siegel toistuvasti on korostanut haastatteluissaan sitä, että suurin yhteiskunnallinen muutos, jolla parannettaisiin kansanterveyttä, olisi se, että jokainen lapsi saa kaiken sen hyväksynnän ja rakkauden, joka hänelle kuuluu.  Oma olettamukseni on, että tällä parannettaisiin ratkaisevasti myös hampaiden terveyttä.

Mikäli emme itse kykene terveydenhuollon ammattilaisina integroimaan omaa persoonaamme koherentiksi kokonaisuudeksi, on meidän vaikea luoda kokonaisvaltaisesti parantavaa suhdetta potilaisiimme. Lisäksi sairastumme itse helposti stressiperäisiin vaivoihin ja myötätunto-uupumukseen. Oman kehomielen hyvinvointi on erityisen tärkeää silloin, kun potilas itse kärsii tunteiden säätelyongelmasta, kuten vaikkapa hammashoitopelosta. Terveydenhuollon ammattilaisten koulutuksessa tulisi korostaa oman stressin hallintataitoja ja omia tunne- ja tietoisuustaitoja.

Traumainformoitu hoitaminen on väkevä, parantava mahdollisuus myös terveydenhuollon palveluita tarjoavalle yhteisölle, sillä emme voi auttaa potilaitamme paranemaan kokonaisvaltaisesti, jos itse olemme töissä kaottisessa, stressaavassa ja huonosti tukea antavassa työyhteisössä (Edvard L. Machtinger & al, 2015). On pidettävä huoli siitä, että voimme harjoittaa ammattiamme tunneilmapiireiltään terveissä työyhteisöissä, jotka tukevat meitä  tasapainoiseen tunne-elämään ja tietoiseen hyväksyvään läsnäoloon.

🌹🌹🌹🌹
MINDFULNESS-VALMENNUS JA HAMMASHOITOPELKO

Tietoisesti läsnäoleva tunteiden säätely on sitä, että ihminen omaa aina kyvyn pysyä hyväksyvästi läsnä tunnetilallensa, riippumatta sen suuruudesta ja sen valenssista tai voimakkuudesta. Se ei ole sitä että henkilö tukahduttaa tunteensa tai yrittää muuttaa asiantiloja jotenkin. Sen sijaan tietoinen hyväksyvä läsnäolo on systemaattista tietoisuuden koulutusta ei-reaktiivisuuteen, jolloin hyväksyvän läsnäolon kautta henkilö kykenee irtaantumaan mistä tahansa tunnekokemusta. Hän tietoisesti saavuttaa kyvyn valita ajatuksensa, tunnetilansa ja tuntemuksensa, samaistumatta niihin , sen sijaan että hän tavanomaisesti reagoisi koettuun. (Richard Chambers et al, 2009) (käännös Kati Sarvela)

Nykyään eritasoisia mindfulness-harjoituksia on tuhansia ellei kymmeniä tuhansia youtubessa. Kehittääksesi läsnäolotaitojasi on hyvä aloittaa siitä, että olet päivittäin läsnä itsellesi. Kehität omia mindfulness-taitojasi. Harjoittelet olemaan kehossasi.

Mindfulness-taitoja voi opetella monin tavoin. Alunperin  Jon Kabat-Zinin kahdeksan viikon MBSR-kurssi on tunnetuin ja vankkaan näyttöön perustuva. Itse olen oppinut tietoisuustaitoja hypno- ja psykoterapiakoulutukseni kautta ja lisäksi olen käynyt lisäksi lyhyempiä mindfulness-kursseja. Olen harjoittanut tietoista hyväksyvää läsnäoloa monin eri tavoin. Tällä hetkellä olen sensorimotorisessa psykoterapiakoulutuksessa, jonka keskeisempiä työkaluja on ohjattu mindfulness, erityisesti ohjattu mindfulness (directed mindfulness).

Voit löytää oman mieltymyksen mukaisia harjoituksia netistä.  Oma lemmikkini on psykologi ja joogan opettaja Tara Brach, joka on kirjoittanut mm. kirjan Radical Acceptance.  Psykitari Dan Siegelillä on myös hieno perusharjoitus, jota hän kutsuu ”tietoisuuden pyöräksi”.  Jos pelot ja ahdistushäiröt kiinnostavat, tässä erinomainen kirja liittyen mindfulnessiin ja ahdistuksiin:


Kuten aikaisemmin mainitsin, potilaan desensitaatiolla eli sillä, että häntä pikkuhiljaa altistetaan turvallisessa, empaattisessa ilmapiirissä yhä vaativimmille toimenpiteille, on saatu hyviä tuloksia. Tässä desensitaatiossakin pidän keskeisenä hammaslääkärin asennetta. Hänen täytyy olla mahdollisimman tietoisen hyväksyvästi läsnä potilaalleen, toisin sanoen hänellä itsellään tulee olla tietoisuustaitoja. Tutkimusten mukaan tietoisen läsnäolevasti oleva lääkäri antaa parempaa potilaslähtöistä hoitamista.

Omissa koulutuksissani korostan luovien taideterapeuttisten menetelmien sisään kirjoitettua hyväksyvää läsnäoloa. Ne lähtökohtaisesti sisältävät jo hyväksyvän tietoisen läsnäolon, ja niitä voi sekä terveydenhuollon ammattilainen että potilas käyttää oman tunneilmaisunsa kehittämiseen. Mielikuvituksemme ja luovuutemme ovat tärkeitä yhteistyökumppaneita, kun haluamme olla tietoisen hyväksyvästi itsellemme läsnä. Mindfulnessin luovaa ulottuvuutta korostaa Harvardin yliopiston pitkäaikainen sosiaalipsykologian professori Ellen Langer. Toki myös monet keholliset idän menetelmät, kuten jooga sisältävät lähtökohtaisesti jo hyväksyvän läsnäolon asenteen.

Tietoisuustaidot ovat kokemuksellista oppimista. Niitä emme opi vain oppikirjoista. Lääketieteilijät ovat tottuneet faktatietoon. Tietoinen hyväksyvä läsnäolo rakentuu sen sijaan ensisijaisesti kokemukselliselle oppimiselle. Oivalluksia on tehtävä omakohtaisten harjoitusten kautta.

Tietoisuustaidot ovat erityisen tärkeitä, kun potilas esimerkiksi itkee, kiukuttelee tai saa paniikkioireita. On tärkeää, ettemme päästä terveydenhuollon ammattilaisina itseämme reaktiiviseen tilaan. Mikäli voimakkaita tunteita nousee potilaan kehomieleen, kannattaa potilasta lempeästi rauhoittaa ja auttaa häntä pääsemään takaisin tähän hetkeen, jonka jälkeen toimenpiteitä voi jatkaa, mikäli asiasta ollaan yksimielisiä.

Hammaslääkäri ja hänen tiiminsä voi luoda potilaalle turvallisen tunnetaitojen oppimisilmapiirin, jossa potilas kokee tulevansa hyväksytyksi kaikkine tunnetiloineen. Yleensä pelko ja ahdistus ovat täysin normaaleja opittuja kehomielen tiloja ja niihin liittyviä reagoimismalleja, ja hyväksyvässä ilmapiirissä tilat voivat tuoda potilaalle oivallusta hänen omasta identiteetistään. Pelkojen taakse kätkeytyy usein vanhentuneita, opittuja epärealistisia uskomuksia ja käyttäytymismalleja.

Processed with MOLDIV

KÄYTÄNNÖN VINKKEJÄ MINDFULNESS-KOULUTETULLE HAMMASLÄÄKÄRILLE TUNNETAITOJEN VALMENNUKSEEN:

1. Keskustele ja rakenna potilaalle ja itsellesi riittävän vahvat rajat

Voit auttaa potilasta rakentamaan itselleen terveet rajat ja rajojen puolustuksen. Mikäli hammaslääkäri ei kunnioita potilaan rajoja, esimerkiksi ei puuduta pyydettäessä, potilas voi kieltäytyä hoidosta ja valita toisen lääkärin.

1. Opeta erilaisia tunteiden säätelykeinoja

Mindfulness-koulutettu hammaslääkäri voi opettaa erilaisten tunnetilojen tunnistamista, hyväksyntää ja mielen keskittämistä.  Erityisen tärkeää on opetella vatvovien (viimeksikin hammaslääkärissä oli ihan hirveetä… se ei saanut mitään tehtyä… sain paniikkikohtauksen…)  tai huolta kantavien tilojen (varmasti nyt kun huomenna on juurihoito, hammas ei taaskaan puudu, ja on ihan hirveää kun sattuu…) tunnistusta, nimeämistä ja niiden ohjausta. Potilas voi kokeilla kotona vaikka märehtimistuolia, johon rajoittaa vatvoimisen tai hän voi kirjoittaa päiväkirjaa erilaisita tunnetiloistaan ja niiden ajatuksista.

2.   Vahvista resurssitiloja

Tämän voi tehdä rentouttamalla potilas ja tämän jälkeen miettimällä potilaan kokemusmaailmasta tapahtumia, joissa hän on kokenut tyytyväisyyttä ja onnistuneensa.  Niiden ei tarvitse olla suuriaasioita. Kysymyksessä voi olla vaikka kauniiden lapasten neulominen tai onnistuneen päivällisen valmistaminen. Tämän jälkeen aistitaan onnistumisen tilaa  kehossa, ja havainnoidaan millaisia aistimuksia, tuntemuksia ja mielikuvia kokemus tuo mieleen.  Entä liittyykö tunteeseen jotain muutosta ja liikettä?

(Mikäli potilas ei löydä mitään onnistumiskokemusta, voidaan hakea resurssitilaa hypnoosin kautta mielikuvaharjoituksista.)

3. Hanki itsellesi ja valmenna potilaan metakognitiivisia taitoja

Metakognitiivisillä taidoilla tarkoitan kykyä tarkastella omaa oppimista, myös tunnetaitojen oppimista ja erilaisten tunnelatautuneiden tilojen, ”kokemustilojen” tai ”minätilojen”, havainnointia. Metakognitiivisia taitoja omaava osaa eritellä ja nimetä tilojaan, hän tiedostaa omia vahvoja ja heikkoja puoliansa. Taitojen karttuessa hän osaa suunnitella, seurata ja arvioida tunnetaitojensa oppimista.

Hammaslääkäri voi valmentaa potilastaan ottamaan uteliaan suhteen tunnetiloihinsa ja niiden kehollisiin ilmenemismuotoihin. Pelko ei ole vältettävä mörkö, vaan se voi olla tärkeä opettaja. Hammaslääkäri voi kannustaa potilastaan tekemään kotona mindfulness-harjoituksia ja ilmaisemaan tunteitaan luovasti esimerkiksi taiteen keinoin.

Meillä jokaisella on monenlaisia erilaisia tunnelatautuneita tiloja, joita voimme tutkia, opettelemalla olemaan niille hyväksyvästi läsnä, sen sijaan että vatvomme, kannamme huolta tai torjumme niitä. Tunteet ovat osa inhimillistä olemustamme. Voimme ottaa tutkivan asenteen erilaisten tilojemme emotionaalisiin, kognitiivisiin ja kehollisiin ilmenemismuotoihin.

4. Valmenna omia ja potilaan maadoitustaitoja

Ohjaamme potilasta aistimaan tarkkailijatilasta käsin kehollista pelkotilaa, minkälaisia ajatuksia, tuntemuksia ja aistimuksia kokemukseen liittyy.  Mikäli potilas on menossa johonkin tunnetilaan,  pakene ja taistele”-tilaantaijähmettymisentilaan, ohjaamme häntä taidoillamme takaisin tähän hetkeen. (Pysähdytäänpä nyt hetkeksi… katsopas vähän ympärillesi, mitkä viisi esinettä näet tässä huoneessa. Hengittelepä välillä hiukanja tehdään sitten rauhoittavaa hengitysharjoitusta. Jähmettyneelle henkilölle tuodaan kehoon liikettä…).

Potilasta voidaan rauhoittaa myös auttamalla suggestioin hänet takaisin resurssitilaan. Se, että ihminen oppii vaihtamaan tietoisesti tilojaan, on merkittävä rauhoittumisen tapa. Eheyttävä kokemus voi syntyä, kun tilalle ollaan hyväksyvästi läsnä, ilman fysiologista ylikiihtymistilaa.

6.  Toista onnistumiskokemuksia

Jokainen onnistunut hoitokokemus vahvistaa uutta kokemisen tapaa ja samalla uutta opittua käyttäytymismallia.  Toiston kautta vahvistetaan näin uutta opittua toimintamallia ja siihen liittyvää tilaa.

LOPUKSI

Pääsääntöisesti potilaan kokemus muuttuu suhteellisen helposti, mikäli hänellä ei ole vakavia mielenterveysongelmia, vaikeita kehityksellisiä traumoja ja niihin liittyviä vakavia dissosiaatio-ongelmia (jotka kuuluvat psykoterapian ammattilaisille).   

Mikäli myönteistä muutosta mindfulness-valmennuksella ei saada helposti aikaiseksi, kannattaa ohjata potilas osaavimpiin käsiin. Oman osaamisen rajat on tiedostettava.

Hammashoitopelon syväluotausta – Integratiivista pelon hoitamista, osa 3

Hammashoitopelon syväluotausta – Integratiivista pelon hoitamista, osa 3

Sillä, miten hyväksyvästi me lääketieteen ja mielenterveyden ammattilaiset olemme läsnä potilaillemme, toisin sanoen miten täydellisesti olemme yhteydessä heihin joita hoidamme, on tutkimusten mukaan suuri merkitys. Se on jopa eräs tärkeimpiä tekijöitä, mikä ennustaa potilaittemme paranemista. Se määrää myös, kuinka myönteisesti he reagoivat meidän terapeuttisiin ponnisteluihimme.  – Daniel Siegel, Mindful Therapist (2010)

Luo vastaanotollesi parantava hyväksyvän läsnäolon ilmapiiri!

Tärkeä asia potilaita hoidettaessa, ja erityisesti pelkääviä potilaita hoidettaessa on, että luomme vastaanotolle parantavan ilmapiirin. Lääketieteellinen koulutus on ylikorostanut opetuksessaan luonnontieteellistä tietämistä, vaikka se on kautta aikojen ollut ihmistiede, jota on aina tehty myös sydämellä.

Kun hoidat hammashoitoa pelkäävää ihmistä kokonaisvaltaisesti, joudut ylittämään oman tieteenfilosofiasi rajat ja joudut harjoittelemaan epävarmuudessa viihtymistä. Joudut opettelemaan itsetuntemusta ja kykyä ruokkia omia myönteisiä, hyväksyvästi läsnäolevia, tilojasi. Kaikkia asioita emme voi tietää, mutta ilmiöiden, kuten vuorovaikutusprosessien ymmärrys, auttaa meitä löytämään parantavan, myötätuntoisen ja läsnäolevan asenteen itseemme ja potilaisiimme.

Valitettavasti integratiivista tiedettä ja kehomielimenetelmiä, kuten mindfulnessia, hypnoosia ja ohjattuja mielikuvaharjoituksia opetetaan Suomessa turhan vähän terveydenhoidon ammattilaisille. Tämä siitä huolimatta, että tietoisuustaidoista alkaa olla valtava määrä näyttöä. Taitojen on todettu mm. auttavan terveydenhuollon ammattilaista pääsemään parempiin kliinisiin hoitotuloksiin, mutta mikä parasta, ne auttavat terveydenhuollon ammattilaista itseään huolehtimaan omasta stressistä ja psykofyysisestä hyvinvoinnistaan. On huolestuttavaa, kuinka stressaantuneita terveydenhuollon ammattilaiset itse, puhumattakana opiskelijoista, ovat tänä päivänä. Siksi meidän olisi yhä enemmän hyödynnettävä kehomielilääketieteen integratiivista tietoa.

Tärkeintä, mitä hammaslääkäri voi oman kokemukseni perusteella tehdä pelon vähentämiseksi, on se, että hän on tietoisen hyväksyvästi ja empaattisesti läsnä potilaalleen. Hoitohenkilökunta omaa tällöin luonnollisen, empaattisen, parantavan asenteen potilastaan kohtaan. Tätä empaattista asennetta voidaan onneksi nykyään opettaa (Eve Ekman & al, 2017). Ekmanin mukaan empatia lääketieteellisessä yksikössä merkitsee potilaan tunneilmaisun tukemista ja tämän ilmaisun tietoiseksi tekemistä. Ekmanin mukaan esimerkiksi stressimme syö empatiakykyämme.

 

Kehitä mielitajuasi!

Henkilökohtaisesti olen mieltynyt psykiatri Dan Siegelin interpersonaaliseen neurobiologiaan ja mielitajuun. Siegelin ajatuksiin peilaten parantava asenne terveydenhuollon ammattilaisen työssä muodostuu hyväksyvästä läsnäolosta ja mielitajusta. Tämän päivän suuri ongelma on ihmisten sisäisen maailman epämääräisyys, korostaa Dan Siegel (2014). Tämä seuraa siitä, ettei meillä ole tietoisuustaitoja eikä mielitajua. Meille opetetaan paljon ulkoista tietoa, mutta ei oman sisäisen kokemuksen hahmottamista. Dan Siegel kehoittaakin meitä sisäisen ajan viettoon!

Mielitaju on laajempi käsite kuin tietoinen hyväksyvä läsnäolo, koska siihen kuuluu myös kyky monitoroida omia ja toisen ihmisen tiloja, ja kyky sitten vaikuttaa niihin. Se kehittyy, kun opimme havainnoimaan, tunnistamaan ja integroimaan omaa sisäistä kokemustamme ja sen ristiriitaisia tiloja taitavammin. Näin minuutemme muodostaa vähitellen yhä kimmoisamman ja koherentimman kokonaisuuden. Mielitajumme kehittyessä havainnoimme yhä paremmin myös muita ja löydämme yhä helpommin parantavan tunneyhteyden toisiin ihmisiin. Löydämme empaattisen ja myötätuntoisen asenteen potilaitamme kohtaan, mutta osaamme silti puolustaa omia rajojamme. On selvää, että mikäli olemme itse reaktiivisessa tilassa (esim. stressaantuneita, ärtyneitä, pelkäämme potilaan pelkoa), emme luo hoitohuoneeseemme parantavaa tunneilmapiiriä.

Empaattisessa ympäristössä potilaamme epärealistinen kuva hammashoidosta saattaa usein parantua luonnollisesti. Annamme hänelle tilaisuuden hyväksyvässä ilmapiirissä saada korjaavia kokemuksia. Hammaslääkäri ja potilas ikään kuin virittäytyät toistensa aallonpituuksille, jolloin muodostuu optimaaliset olosuhteet sisäisten tilojen uudelleen organisoitumiselle.

 

Käytännön vinkkejä suunhoidon ammattilaisille

On paljon näyttöä, että potilas voi parantua pelostaan, kun hänet ”systeemisesti desensitoidaan”, eli altistetaan vähitellen empaattisessa ympäristössä yhä vaativammille hammashoidon toimenpiteille. Tulokset ovat hyviä ja menetelmät oikeastaan aika yksinkertaisia pelon hoidossa, mutta ongelma on hoidon keskeyttäminen.  Assan Ahmedin (2015)  mukaan n. neljäsosa jättää hoidot kesken niiden epämiellyttävyyden vuoksi  ja osa potilaista epäonnistuessaan tulee entistä ahdistuneemmiksi.

Siksi hammaslääkärin työkalupakissa on hyvä olla muitakin keinoja hammashoitopelon lieventämiseen. Hammaslääkäri voi olla pelkäävälle potilaalle hyväksyvästi läsnäoleva  ja empaattinen psykokouluttaja, joka opettaa potilaalleen ahdistushäiriöiden luonnetta ja selviytymisstrategioita, joita kävin läpi tämän blogiartikkelisarjan osissa 1 ja 2. Pelkopotilaita hoitavan hammaslääkärin kannattaa (ilman terapia-alan koulutusta) mieltää itsensä pikemminkin tunnetaitojen opettajaksi kuin terapeutiksi.

Hammaslääkäri voi havainnoida ja ohjata mindfulness-kysymyksillä potilasta tähän hetkeen (Mitä nyt tunnet?  Onko kaikki hyvin?  Mitä nyt tarvitset? Puudutusta? Hengityshetkeä? ).  Tärkeää pelkäävään potilaan kohdalla on pyrkiä saamaan hänet takaisin miellyttävään tilaan, ja tarvittaessa ”tähän hetkeen”, pois vahingollisesta ”pelon transsista”. Suggestioilla voidaan ohjata potilasta miellyttävämpiin transseihin. Ei pidä päästää potilaan mieltä eksymään menneisyyden kauhukuviin tai tulevaisuuden hirvittäviin mahdollisiin maailmoihin.

Pidä potilas tunteiden sietoikkunan sisäpuolella!

Me suunterveyden ammatilaiset näemme usein vastaanotollamme pelkääviä, stressireaktioista kärsiviä potilaita, jotka eivät ole tunteittansa sietoikkunan sisällä (kts. edellinen blogiartikkeli). Potilas on joko ikkunan yläreunan yläpuolella (stressaantunut, “pakene tai taistele”-reaktio,  paniikkikohtaus) tai hän voi olla täysin lamaantunut (toleranssi-ikkunan alapuolella). Oma kokemukseni on, että lamaantunut potilas saattaa helpommin jäädä hoitohenkilökunnalta huomaamatta kuin ylikierroksilla käyvä.

Potilaan turvallisen ja mahdollisimman mielyttävän hammashoitokokemuksen näkökulmasta on tärkeää, että hän pysyisi koko hoidon ajan tunteiden sietoikkunan sisäpuolella. Kun potilas on sietoikkunan ulkopuolella ja hammaslääkäri tekee samaan aikaan ”temppujansa”, seurauksena saattaa olla uudelleen traumatisoituminen. (Mikäli pelkäävien potilaiden hoitaminen kiinnostaa, kannattaa lukea tämä artikkeli, jossa käsitellään sitä kuinka traumaterapiasta tehdään turvallista. Sen elementtejä, voi hammaslääkärikin hyödyntää!)

Tietoisuustaitojen vaikutus ei rakennu patologisoivalle ihmiskuvalle, vaan jokaisessa meissä potentiaalisena olevalle “hyvin olemiselle” (wellbeing). (Psykiatriset sairaudet eivät tietenkään kuulu hammaslääkärin hoidettavaksi). Ihmisellä on luonnollisena sisällään olemassa läsnäolemisen taidot ja luova omien ongelmiensa ratkaisukyky. Abraham Maslow aikoinaan väitti, että luovuutemme auttaa meitä aktualisoimaan itseämme, ja hän jopa veti yhtäläisyysmerkit luovan itsensä aktualisoinnin ja terveyden välille. (Rappaport Laury, 2015). On voimaannuttava läsnäolon yhteinen parantava kokemus, kun arvostavasta vuorovaikutussuhteesta löytyy leikillinen näkökulma potilaan ongelmalliseen tilaan ja siihen liittyvään käyttäytymiseen. Luovat taideterapeuttiset menetelmät hyödyntävät paitsi “mindfulnessia” myös “playfulnessia”. Tilanteeseen sopiva huumori ja leikillisyys tuovat potilaan tunteiden sietoikkunan sisäpuolelle  ja tähän hetkeen.

Monet kliinikot väittäät (Bourne,2013 ) että rentoutumistaito on peruskivi, jolle kaikki ahdistusta ja pelkoa poistavat menetelmät rakennetaan. Kiihtynyt, stressantuneessa tilassa oleva potilas tarvitsee rentoutumisen taitoja. Niitä voimme opettaa hänelle usein eri tyylein (progressiivinen kehon rentouttaminen, erilaiset hengitysharjoitukset, lihasrentoutus jännittämällä vuorotellen eri kehon lihaksia ja sitten rentouttamalla ne).

Toisaalta tätä rentouttamistakin on kyseenalaistettu, joidenkin kognitiivis-behaviorististen tutkijoiden taholta (Assan Ahmed, 2014), koska liiallinen relaksointi vaikeuttaa kognitiivista tunnetyöskentelyä. Sensorimotorisessa (Pat Odgen et al) työskentelyssä pyritään työstämään minuuden haavoja tunteiden sietoikkunan ylärajalla eli haastetaan samalla potilasta laajentamaan omaa tunteiden sietoikkunaansa. Pelkäävien potilaiden ongelma on tunteiden sietoikkunan kapeus.

Lamaantunut potilas, tunteiden sietoikkunan alapuolella oleva potilas, tarvitsee liikettä, joten joskus voi olla hyvä pysäyttää toimenpide, ja kehoittaa potilasta vaikka liikuttelemaan jalkoja ja jalkateriään. Hänelle voi antaa vaikka myös stressipallot, jotka kuljettavat häntä tähän hetkeen. Jos potilas vaikuttaa lamaantuneelta, häntä voidaan haastaa hakemaan katseellaan viisi esinettä tai asiaa hoitohuoneesta. Häntä voidaan kehottaa jännittämään vuorotellen eri lihaksia.

Processed with MOLDIV
#hammashoitopelko #hammaslääkäripelko

Kehitä hypnoterapeuttisia taitojasi!

Potilasta voi ohjata myös hypnoosisuggestion positiivisempaan tilaan mielikuvaharjoitusten avulla.  Hänelle voi antaa kognitiivisia tehtäviä, kuten “Laske numeroita sadasta yhteen”,  “Hyräile mielessäsi jotain laulua!”.  Hänelle voi antaa opastusta sisäiseen puheeseen:  “Puhu itsellesi kauniisti!”  “Kiitä itseäsi siitä, että olet tullut hammashoitoon.”  “Ole myötätuntoinen itseäsi kohtaan – sinulla on oikeus kaikkeihin tunteisiisi!” “Mikä on lempipaikkasi… kuvittele nyt olevasi siellä… aisti paikkaa kaikilla aisteillaan (luetellaan aistit)… kuvittele, nyt paikalle tulee äärimmäisen turvallinen henkilö tai hahmo, hän ottaa nyt sinua käsistä kiinni ja tunnet kuinka lämpö, levollisuus ja tämän henkilön rauha leviävät koko kehoosi…. sinun on niin hyvä olla…”

Potilaan minuutta kannattaa vahvistaa. Hypnoosia opiskellut voi tehdä tämän hypnoositilassa vahvistavilla suggestioilla. Hypnoosia taitamatonkin voi verbaalisesti nostaa esiin kaikki hyvin sujuneet asiat. Oman kokemukseni mukaan on hyvä käytäntö myös kysyä pelkäävältä, sen jälkeen kun istunto on sujunut hyvin ja levollisesti, tyhmä kysymys: Miten hoito hänen mielestään tänään sujui? Väitän, että joka kerta kun tätä olen kysynyt, vastaus on ollut tämän tyylinen: “Hei, tämähän oli yllättävän miellyttävää…” Uskon tämän olevan myönteinen itsesuggestio, joka vahvistaa potilaan myönteistä hoitotilanteesta esille nousevaa uutta tilaa ja auttaa myönteisyyden kokemuskierteeseen.

Pienellä koulutuksella hammaslääkäri voi oppia käyttämään voimavarasuuntautuneita hypnoosisuggestioita sekä ohjattuja (kehollisia) mindfulness-harjoituksia asiakkailleen. Voimme vahvistaa ohjatuin harjoituksin potilaittemme myönteisiä resurssitiloja.

Lopuksi

Vaikka kehomielen tilat ja niiden kognitiiviset tunnesisällöt ovat subjektiivisia, ja niitä on hankala tutkia tieteellisesti, ne ovat todellisia ja tärkeitä. Voimme tulla tietoiseksi näistä ihmiselämän subjektiivisista mielen virtauksista sisällämme, sekä potilaamme ja itsemme välillä, oivaltavasti ja empaattisesti.

Kun kunnioitamme erilaisia subjektiivisia näkökulmia, on mahdollista liittyä empaattiseen kommunikaatioon, joka vahvistaa potilaamme erilaisten subjektiivisten kokemustilojen vuorovaikutusta ja integraatiota. Tämä ei tietenkään tarkoita, että olemme kaikesta samaa mieltä potilaamme kanssa. Voimme mielitajumme kehittymisen kautta luoda turvallisen tunneilmaisu- ja paranemisympäristön potilaallemme. Voimme muodostaa muodonmuutokselliselle yhdessä oppimisille otollisen, tunneherkän ympäristön.

Itse toivon, että tulevaisuudessa hammaslääkärit kykenevät aktivoimaan empaattisuudellaan  ja hyväksyvällä läsnäolollaan potilaan koherentimpaa minuutta, ja lisätä hänen (mutta myös omaa!) itseohjautuvuutta ja vastuunottoa omasta terveydestään. Mikä parasta, voimme itse paremmin kun teemme työtämme paitsi näyttöön perustuvan tiedon ohjaamana, myös ”sydämellämme”.

Lähteitä:  

Assen Alladin (2014), Integrative CBT for Anxiety Disorders, And Evidence Based Approach Enhancing Cognitive Behavioral Therapy with Mindfulness and Hypnotherapy, Wiley, Blackwell

Bourne, E.J.(2000), The Anxiety & Phobia Workbook, 3rd ed, New Harbinger

Eve Ekman and Michael Krasner, Empathy in medicine: Neuroscience, education and challenges, Medical Teacher, 2017, Vol 39

Odgen, Pat, Sensorimotor Psychotherapy Interventions for trauma and Attachment, W.W. Norton & Company, 2015

Rappaport Laury ed., (2014) Mindfulness and Arts Therapies, Jessica Kingsley Publishers

Siegel Daniel, Mindful Therapist (2010), A Clinician’s guide to Mindsight and Neural Integration, Mind Your Brain Inc.

Siegel Daniel, (2014) Nuoruuden aivomyrskyn voima ja merkitys, Basam Books

 

 

 

Hammashoitopelon syväluotausta – Integratiivista pelon hoitamista, osa 2

Jaan hammashoitopelon hoitamisen tässä kolmeen osaan:

  1. Mitä potilas voi itse tehdä?
  2. Mitä hammaslääkäri/hoitohenkilökunta voi tehdä?
  3. Mitä hypnoosi- ja mindfulness-koulutusta saanut hammaslääkäri ja hypnoterapeutti voi tehdä?

II. MITÄ POTILAS ITSE VOI TEHDÄ?

Mindfulness-taitojen ja taiteellisen itseilmaisun kehittäminen

Mikäli terapia ei ole mahdollista, hammashoitoa pelkäävä henkilö voi tehdä paljon asioita itse. Kysymys on yleisestä elämänhallintakykyjen kartuttamista. Pelkäävä voi opiskella ongelmansa luonnetta verkossa:  Tässä linkit Akuutin ohjelmaan ja artikkeliin 1 ja artikkeliin 2. Hän voi lukea läpi myös vaikka tämän koko artikkelisarjani.

Mikäli ihmisellä on vakavia traumoja tai kiintymyssuhdeongelmia, eikä persoonaan ole kehittynyt turvallisia aikuisia tiloja, turvallisin tie pelon hallintaan on terapia. Ihminen on lähtökohtaisesti sosiaalinen eläin. Kasvaaksemme itseksemme tarvitsemme toisen ihmisen hyväksyvät kasvot. Terapian tarve voi ilmetä potilaassa siten, että hän ahdistuu mindfulness-harjoituksista ja käy jatkuvasti ylikierroksilla ajatellessaan hammashoitoa ja yrityksistä huolimatta hän ei osaa rauhoittaa itseään.

Joillakin nuorilla ja monilla keski-ikäisillä on jo omassa persoonassa vahvoja, turvallisia aikuisia ja hyvän realiteettitajun omaavia tiloja, jolloin ihminen voi oppia säätelemään tunnetilojansa itse. Ihmisellä täytyy olla turvallisuuden kokemuksia, jotka ovat kehittäneet joitakin turvallisen kiintymyssuhteen ominaisuuksia, ja vasta sitten mahdollistuu oman kokemuksen itse tapahtuva peilaaminen ja sen säätely (Halko Weiss et al, 2015).

Tärkeää asioiden itsetyöstämisessä on, että potilaalla on turvallisia luotettavia omaisia tai ystäviä, jotka osaavat suhtautua häneen myötätuntoisesti ja ymmärtävästi. He osaavat hyväksyvän läsnäolevasti peilata potilaan tunnekokemuksia. Kun potilas lähtee itse työstämään ongelmiaan, on hänen hyväksyttävä se, että tällöin kukaan muu ei ole vastuussa prosessista kuin hän itse.

Tärkeää on minuuden vahvistaminen ja itsen maadoittaminen

Jos itse työstää asioita, kannattaa minuutta ensiksi vahvistaa (ego-strengthning, en löytänyt sopivaa äänitettä tähän, ehkä pitäisi tehdä sellainen!).  Egon vahvistus on hypnoterapiassa ohjattu mielikuvaharjoitus, jonka tarkoitus on juuri vahvistaa aikuisia, turvallisia minuuden osia, jonka jälkeen mahdollistuu turvallinen sisäisen kokemuksen itsepeilaus.

Tärkeää pelkäävälle on harjoitella tunneintensiteetin säätelyä, itsensä maadoittamista. Tämä tapahtuu tietoisen hyväksyvän läsnäolon (mindfulness) harjoituksilla esimerkiksi suuntaamalla huomio kehoon, esim. jalkapohjiin ja niiden liikkeisiin tai ulkopuolisiin aistihavaintoihin  ja itsensä maadoittamista voi myös tehdä rauhoittavilla hengitysharjoituksilla.

Implisiittisiä, tiedostamattomia pelon merkityksiä voi tutkia havainnoimalla omaa kehomieltä, erilaisia kehollistuneita emotionaalisia tiloja. Tässä keskeisessä roolissa ovat taideterapiat, kehotietoisuusmenetelmät ja mindfulness. Kehomme on tiedostamaton mielemme. Sinne on kätkettynä kadotettuja merkityksiä, jotka on hyvä avata turvallisesti esim. taiteellisessa, symbolisessa muodossa.

Potilas voi aktiviisesti psykoedukaation (terapeuttiset ryhmät, mindfulness-ryhmät, nettiterapia, terapia) kautta oppia rentoutumaan, nimeämään ja säätelemään tunnetilojensa intensiteettiä. Hän voi harjoitella tunteiden sietoikkunan sisällä pysymistä. Hän voi oppia kogniitiivista hämmennystä (harjoitellaan omien ajattelumallien kyseenalaistamista) ja hän voi oppia säätelemään omaa sisäistä puhettaan (mollaavan, kriittisen sisäisen puheen korvaaminen kannustavalla ja myötätuntoisella äänellä). Psykoedukaation ja kokemuksellisen oppimisen kautta kautta hän voi oppia uuden laajemman ymmärryksen ja  suhteen sisäiseen kokemukseensa.

Voit harjoitella myös mielesi tarkkailua, tilojesi nimeämistä ja sen sisällön peilaamista. Tämä tapahtuu luontevasti paitsi terapiassa myös taideterapeuttisella hyväksyvän läsnäolon menetelmällä. Olen kehittänyt minätilojen terapiasta luovan kirjoitusmenetelmän Sisäisen teatterin (2013) , josta alkaa jo jonkin verran olla käytännön kokemusta terapiassa ja toivon että sen toimivuudesta saadaan vähitellen lisää näyttöä. Uskon vakaasti, että luova kirjoittaminen voi olla tapa integroida, eheyttää, omaa kokemusmaailmaa.

Sisäinen teatteri-menetelmässä olet omien tilojesi ja niiden ajatusten tarkkailija, havainnoija ja todistaja. Laury Rappaportin (2014) mukaan juuri se, että taideterapiassa ollaan oman sisäisen kokemuksen hyväksyvästi läsnäolevia tarkkailijoita, mahdollistaa transsendenssin ja muodonmuutoksen. Ilokseni kirjallisuusterapiassa käytetään kirjaani jo tentittävänä oppikirjana. Rappaportin (2014) taideterapeuttisiin menetelmiin on 1) sisään kirjoitettuna tietoinen hyväksyvä läsnänolo eli mindfulnes ja 2) niihin voidaan yhdistää varsinaisia mindfulness-harjoituksia.

On tärkeää oppia leikkivä, utelias ja tutkiva asenne omaa sisäistä kokemusta, sisäisiä tiloja kohtaan eikä niiden ajatuksia kannata ottaa liian vakavasti! Ne ovat vain eri elämän varrella opittuja selviytymisstrategioita, ja niiden käsitykset maailmasta voivat olla kovinkin lapsellisia. Hammashoitopelosta kärsivälle suosittelenkin hakeutumista taideterapeuttisten ryhmien äärelle. Niissä vahvistetaan puoliasi ja voit löytää leikillisen suhteen itseesi, mikä on eräs tapa säädellä tunteiden sietoikkunaa.

Tunteiden sietoikkuna

Olennaista oman mielenterveyden itsehoitamisessa on, että henkilö oppii itse säätelemään tunteiden sietoikkunaansa. Tämä merkitsee sitä, että a)  tunnetilat eivät ole ylitsevuotavaisen voimakkaita (ylivireystila tai alivireystila) b) potilas oppii sietämään kohtuullisen määrän ikävääkin tunnetilaa (Weiss Halko& al , 2015).

Turvallinen  ja hyödyllinen ahdistuneen kokemustilan yhdistyminen tapahtuu nimenomaan sietoikkunan rajapinnalla, optimaalisen vireystilan alueella, mutta ei kuitenkaan keskellä sitä, vaan lähellä ylärajapintaa. Terapeuttisessa prosessissa terapeutti auttaa henkilöä pysymään optimaalisen ikkunan sisällä, mutta yläajapinnalla. Mikäli henkilö itse työstää itseään, hänen täytyy psykoedukaation ja harjoittelun kautta oppia rauhoittamaan itse itsensä, mutta samalla myös hänen täytyy opetella sietämään kohtuullinen määrä ikävää tunnetilaa. Tässä on mielenkiintoinen artikkeli tunteiden sietoikkunasta. 

page_11

Optimaalisessa olosuhteessa hammashoito tapahtuu vain silloin kun olet tunteiden sietoikkunan sisäpuolella.  Potilas voi kehittää monenlaisia yllä mainittuja strategioita (turvalliset sosiaaliset suhteet,  egon vahvistaminen, leikkivä asenne, mielen vakauttaminen) , joiden avulla hän kykenee säätelemään tunnetilojaan toleranssi-ikkunan sisällä turvallisesti.

Käytännöllisiä vinkkejä potilaalle itselleen rauhoittumiseen ja itsereflektioon

  1. Kerro hammaslääkärille pelostasi ja luo hänen kanssaan yhteinen toimintastrategia.
  2. Sovi merkkijärjestelmä, jolla keskeytetään toimenpide.
  3. Siirry optimaaliseen sietoikkunaan, esimerkiksi täyttämällä mielesi musiikilla (kuulokkeet ja iPod mukaan) tai laske mielessäsi numeroita, hyräile tai keskity hengitykseesi.
  4. Ota odotustilaan ystävä mukaan, jonka kanssa jutustelet ennen toimenpidettä.
  5. Kokeile liike-, kuvataide-, valokuvaus-, musiikki- tai kirjallisuusterapiaryhmiä. Esimerkki: Kirjoita kotona pelkäävälle osallesi kirje ja anna sen vastata. Harjoittele leikkivää ja humoristista asennetta itseäsi kohtaan.
  6. Harjoittele tietoista hyväksyvää läsnäoloa. Aina kun mieli meinaa karata, palaa aisteihisi/hengitykseesi/jalkapohjiisi. Muista, esim. joogassa/joogaterapiassa harjoitellaan tietoista hyväksyvää läsnäoloa ja omien kehollistuneiden tunteiden säätelyä. Tee myötätuntomeditaatioita.
  7. Ota stressipallot, ”rukousnauha” tai pehmolelu mukaan. Sen puristelu ja hypistely auttaa sinua pysymään tässä hetkessä.
  8. Tarkkaile sisäistä puhettasi. Harjoittele itseesi suuntautuvaa myötätuntoista puhetta, sen sijaan että annat kriittisen puolen sättiä itseäsi.
  9. Mikäli yrityksistä huolimatta, et saa rauhoitettua itseäsi ja yöunet toistuvasti häiriintyvät pelkosi takia, hae apua terapiasta.
  10. Sisäisessä teatterissa nimetään tila (esim. Pelko, ”Paniikki-Pirjo”), ja harjoitellaan itseen suuntautuvaa peilaavaa,  leikillistä ja humoristista asennetta .  Olennaista on löytää tarkkailija-asema suhteessa omiin sisäisiin tiloihin. #hammashoitopelko #tietoisuustaidot #hammaslääkäripelko #sisainenteatteri

Energiapsykologiset menetelmät

Alkaa olla yhä enemmän kokemuksellista näyttöä myös energiapsykologisista, kuten EFT:stä (emotional freedom techniques) ahdistusten itsehoidossa.  (Itselläni aktivoitui kuolemanpelkokohtaukset melanooma-diagnoosista, mitkä itse jälkeenpäin diagnotisoin nuoruuden paniikkikohtausten aktivoitumiseksi, koska kykenin saamaan ne hallintaan EFT:llä). Suomessa energiapsykologisia menetelmiä opettavat mm. sairaalapsykologi  Juha Siira ja psykofyysinen fysioterapeutti Karita Palomäki.  EFT:sta ja hammashoitopelosta on kirjoitettu useampikin kirja.

Tässä vielä video EFT:stä.  En tiedä, uskonko edes näihin ”akupisteisiin”. Menetelmään tutustumisen alkumetreillä minua nämä harjoitukset lähinnä huvittivat. Oli miten oli, joka tapauksessa EFT-harjoitus auttoi minua itseäni paniikkikohtauksissani palauttamaan itseni tunneikkunan sisäpuolelle. Ehkä sen suggestioillakin oli vaikutuksensa (Esim. vaikka minulla on tämä hammashoitopelko/kuolemanpelko, hyväksyn itseni syvästi ja täysin…).  Sain itseni tunteiden säätelyikkunan sisäpuolelle, ja paniikkikohtaukset loppuivat. Ei varmasti ole mitään vahinkoa siitä, että potilas naputtelee hoidon aikan kädensyrjän pistettä, ja samalla hokee itsellensä edellä mainittua suggestiota.

Kun vertaa tällaisia kehomielimenetelmiä lääkityksiin, uskoisin niiden olevan suht vaarattomia kokeiltavaksi. Kokemuksellisille menetelmillehän on tyypillistä, että ne on itse koettava, eikä välttämättä jokainen kokemuksellinen menetelmä sovi kaikille. Meillä on jokaisella omat uskomusjärjestelmämme ja ainutkertaiset polkumme persoonamme eheytymiseen.

PS.  Muistathan toukokuussa pitämäni, terveydenhuollon ammattilaisille suunnatun, tietoisuustaitotyöpajani! Lisätietoa esisuomi (at) gmail.com ja tässä on linkki facebook -tapahtumaan.

#hammaslääkäripelko #hammashoitopelko

Lähteitä:

Rappaport Laury ed., (2014) Mindfulness and Arts Therapies, Jessica Kingsley Publishers

Sarvela, Kati (2013), Sisäinen teatteri – Luova kirjoittaminen tietoisuustaitona, Kuumussa Virtaa Oy

Weiss Halko, Hakomi Mindfulness-Centered Somatic Psychotherapy, A Comprehensive Guide to Theory and Practice

Hammashoitopelon syväluotausta – Integratiivista pelon hoitamista, osa 1

Seuraavassa artikkelisarjassa peilaan omaa terapeuttista kokemustani hammashoitopelosta alan kirjallisuuteen. Toivon, että artikkelisarjasta hyötyvät paitsi suunterveyden myös muut terveydenhuollon ammattilaiset, jotka toimivat potentiaalisesti traumatisoivien toimenpiteiden äärellä. Olen energiapsykologista koulutusta saanut hypnoterapeutti, hammaslääkäri, mindfulness-ohjaaja ja tällä hetkellä olen sensorimotorisessa psykoterapiakoulutuksessa, joka keskittyy potilaan/asiakkaan kehon tarinaan ja hyödyntää mm. ohjattuja mindfulness-harjoituksia ja kehon liikeimpulsseja potilaan terapiassa. 

I. HAMMASHOITOPELON TAUSTAA

Hammashoitopelko kuuluu ahdistushäiriöihin, ja niiden sisällä määräkohtaisiin pelkoihin. Hammashoitotilanne ja jopa sen kuvittelu voi aiheuttaa hammashoitopelosta kärsivässä potilaassa ahdistusreaktion. Wolfen (2005) teorian mukaan sekä ahdistushäiriöiden etiologia että hoitaminen on integatiivista.  Tällä tarkoitetaan, että sitä voidaan lähestyä monenlaisista näkökulmista käsin.

Monenlaiset teoriat avaavat oivalluspolkuja ahdistushäiriöihin ja niiden etiologiaan.  Näin tekevät esimerkiksi psykoanalyyttinen teoria, behavioristinen psykologia, kokemuksellinen muodonmuutoksellinen  oppiminen  ja biomedisiina.  Myös kulttuuriset, sosiaaliset ja ontologiset tekijät vaikuttavat ahdistuksen olemukseen. (Assen Alladin, 2016)

Hammashoitopelon syyt voivat olla moninaisia (Rathad Hmud & al, 2009).  Hmudin mukaan se voi johtua persoonallisista ominaisuuksista, kivun pelosta, aikaisemmista ikävistä hammashoitokokemuksista, läheisten ihmisten ikävistä kokemuksista ja veren näkemisen pelosta. Oman kokemukseni mukaan kivuliaat muutkin  lääketieteelliset lapsuuden kokemukset voivat olla syynä hammashoitopelkoon.

Ahdistushäiriöiden hoitaminen on sekin Alladinin (2016) mukaan integratiivista, eli terapeutti/terveydenhuollon ammattilainen voi yhdistää käytäntöihin erilaista, näyttöön (myös kokemuksellisen näyttöön) perustuvaa osaamistaan. Ahdistushäiriöiden hoitamiseen kannattaa syntetisoida elementtejä behavioristisista, kognitiivisista, psykodynaamisista ja tietoisen hyväksyvän läsnäolon menetelmistä sekä hypnoosista (Assen Alladin, 2016). Paljon voi tehdä asioita myös psykoedukaation, desensitaation (vähittäinen altistuminen) ja kokemuksellisen oppimisen keinoin. 

Assen Alladinin (2016) mukaan ahdistus on kaksitasoinen. Siinä on tietoinen taso, jolla ihminen odottaa ja pelkää katastrofia (minätilojen terapian näkökulmasta panikoiva, pelkäävä tila, joka suojelee haavoittunutta tilaa), ja toinen tiedostamaton taso, jossa sijaitsee tulkinnat siitä, mitä pelko merkitsee potilaalle. Alladinin mukaan pelon takana on haavoittunut minuus (self-wounds, lapsellinen haavoittunut, huonosti sanoitettu tilamme), johon ajautumisen pelko tuottaa potilaassa  ylivoimaisen suuria affekteja, epätoivoa ja hallinnan menettämisen pelkoa.  

alladin-anxiety-book-199x300

Assen Alladin viittaa kuvassa olevassa kirjassaan toistuvasti minätiloihin (ego states). Minätilojen terapia, hypnoterapiasuuntaus, on ollut oman työskentelyni mieliviitekehys sekä fobisten potilaiden hoitamisessa että myös hypnoosivalmennuksissani sekä työnohjauksissani. Minätilojen terapiassa lähtökohtana on, että olemme muodostuneet erilaisista, eri elämänvaiheista syntyneistä tiloista, “puolista”  ja ahdistusta meissä aiheuttaa joku lapsenomainen, huonosti sanoitettu minätilamme, ”dissosioitunut osamme”, joka kantaa traumaa.

Monien tutkijoiden, kuten Pat Odgenin ja  Dan Siegelin mukaan traumat ovat yleensä sanoittamattomia kehollisia tiloja, koska elimistön ollessa stressitilassa muistomme eivät säilöydy tavanomaisesti hippokampukseen eli aivotursoon. Sen sijaan ne tallennetaan kehomuistiin. Hammashoitopelossakin ollaan tekemisissä usein huonosti sanoitettujen kehollisten tilojen kanssa. Potilaat tietävät pelkonsa olevan epärationaalista, mutta silti he pelkäävät.

Trauma hammashoitopelon takana voi olla joko I-tyyppiä (takana yksittäinen trauma) tai II-tyyppiä (kompleksinen kehityksellinen trauma, pitkittynyt trauma, esim. koulukiusaaminen, perheväkivalta, työpaikkakiusaaminen). Traumaterapiakeskuksen sivuilta löytyy lisätietoa traumoista. Traumatisoituneita tiloja voimme integroida eli yhdistää muihin tiloihin luovassa flowtilassa,  dissosioituneessa “transsissa”.  Jotkut hypnoositutkijat väittävät, että koska traumaa kantavat tilamme ovat syntyneet henkilön ollessa dissosioituneena, ne voidaan myös integroida eli yhdistää muihin tiloihin helpoimmin dissosioituneessa hypnoositranssissa.

Trauma ja ahdistushäiriöt ovat monitieteellistä tutkimusaluetta

Viime aikoina on herätelty keskustelua siitä, onko “trauma” ylipäätään mikään sairaus, ja voidaanko sitä medikalisoida lääketieteelliseksi ongelmaksi. Kukaan ihminen ei kasva ilman kolhuja, ja jokainen joutuu eheyttämään, integroimaan itseään, voidakseen hyvin. Voimme kokemuksellisen peilaavan oppimisen kautta kehittää kimmoisuuttamme eli resilienssiämme.

Psykiatri Boris Cyrilnikin mukaan trauma ei ole sairaus, mutta se tekee ihmisestä herkän. Resilienssi on Boris Cyrulnikin kehittämä teoria aivojen, mielen ja sielun kimmoisuudesta. Se ei kuitenkaan tarkoita persoonallisuuden piirrettä vaan prosessia. Kimmoisuuteemme vaikuttaa kolme tekijää. Onko henkilöllä ollut turvallinen suhde ennen traumaa ja onko hänellä mahdollisuus siihen trauman jälkeen? Saako hän puhua traumastaan ja pystyykö hän saamaan mitään järkeä kokemuksilleen?  Nämä kolme tekijää voivat avata resilienssi-prosessin, väittä Cyrulnik.

Pelon hoito paitsi terapiaa, psykoedukaatiota ja kokemuksellista oppimista

Korostan omissa koulutuksissani  kimmoisuutemme lisäämisessä tietoisuustaitoja ja kokemuksellista oppimista. Tietoisuustaidoista – itsehoidollisesta muuntuneitten tajunnan tilojen hyödyntämisestä – hyötyvät paitsi terveydenhuollon asiakkaat/potilaat myös terveydenhuollon ammattilaiset itse oman hyvinvointinsa hoitamisessa. Tässä yhteydessä on hyvä muistaa, että moniin kokemuksellisiin menetelmiin mm. taideterapeuttisiin menetelmiin on sisäänkirjoitettuna tietoinen hyväksyvä läsnäolo. Harjoittelemme olemaan avoimia leikillisyytemme ja luovuutemme avulla omalle sisäiselle kokemukselle ja kehotuntemuksille. 

Minätilojen näkökulmasta hyvinvoiva ja tasapainoinen ihminen on integroitunut tilojensa yhdistelmä, jossa minätilat virtaavat vapaasti. Hän kykenee reagoimaan elämän vaateisiin joustavasti ja henkilö kykenee tarkkailijatilasta käsin ohjaamaan omaa tietoisuuttaan. Kykenemme ohjaamaan stressaavassa tilanteessa, myös hammashoitotilantessa tilojamme, emmekä lukkiudu johonkin huonosti integroituneeseen minätilaamme.

Tietoisuustaitokoulutuksissani olen nimennyt minätilat  kokemustiloiksi, koska tilamme ovat yleensä eri elämän vaiheissa kokemuksellisesti oppimiamme, tunnelatautuneita toimintastrategioita ja ajattelumalleja. Löydämme tasapainoa elämäämme, kun ”päivitämme” jatkuvasti  itseämme, eikä epäajankohtaiset tilat ohjaa meitä uusissa sosiaalisissa tilanteissa. Hammashoitopelossakin usein ongelmana on välttämiskäyttämisen oppinut tila, joka suojelee jotakin herkempää ja lapsellisempaa, huonosti sanoitettua ja tiedostettua, tilaamme. Ihmisen personaan osat ovat tällöin huonosti integroituneet ja häneltä puuttuu kimmoisuus.

Koska pelon etiologia on integratiivista, on luonnollista, että sen hoitaminenkin on integratiivista.  Hypnoterapia sinänsä on jo lähtökohtaisesti integratiivista, eli hypnoterapeutti yhdistää käyttämiinsä menetelmiin osaamistaan erilaisista terapeuttisista viitekehyksistä, asiakkaan subjektiivista maailmankuvaa arvostaen.(Esimerkiksi mielikuvaharjoitukset ja ohjatut mindfulness-harjoitukset räätälöidään asiakkaan maailmankuvan mukaisesti).

Nykyään hypnoterapeutti, mutta myös terveydenhuollon terapeuttista koulutusta saanut ammattilainen voi yhdistää luontevasti hoitamiseen myös menetelmiä sekä hypnoosista että mindfulnessista. Hypnoosissa ja tietoisessa hyväksyvässä läsnäolossa on paljon päällekkäisyyttä (Michael Yapko, 2013, ). Myös Assan Alledin yhdistää potilaslähtöisesti ahdistushäiriöiden hoitamisessa  minulle ennestään tuttuja hypnoosi-  ja mindfulness-menetelmiä.

Kun joka kolmas pelkää, on selvää, että kaikki pelkäävät potilaat eivät voi saada terapiaa ja onko se ylipäätään tarpeen? Onneksi nykyään on paljon asioita, joita potilas  ja hammaslääkäri ja muu henkilökunta voivat tehdä, helpottaakseen potilaan ahdistusta ja hoitoprosessin turvallista ja levollista etenemistä.

Vaikeat traumat ja niihin liittyvät fobiat on hyvä lähettää terapeutille. Hälytyskellojen tulisi soida, jos potilasta ei saada yhteisistä ponnisteluista huolimatta  levolliseen tilaan. Levollinen tila on myös hoitotilantessa erotettava lamaantuneesta tilasta, joka sekin on tunteiden sietoikkunan ulkopuolella olemista. Kun toimenpiteitä tehdään potilaan ollessa sietoikkunan ulkopuolella, stressaantuneessa tilassa,  on aina olemassa uudelleen traumatisoitumisen mahdollisuus. Muisto ei tallennukaan hippokampukseen vaan huonosti sanoitetuksi keholliseksi kokemukseksi. (Tunteiden sietoikkunaan palaan tämän artikkeli sarjan osassa 2.)

Millaisia oireita?

Hammashoitoon liittyvään ahdistukseen liittyvät kognitiiviset vääristymät, välttämiskäyttäytyminen, vatvominen ja mielen täyttäminen ahdistuksen oireilla, sen sijaan että henkilö tutkisi uteliaasti ja läsnäolevasti oireittensa implisiittisiä, tiedostamattomia tai huonosti tiedostettuja merkityksiä. (Alladin 2016)  Lisäksi aktiiviseen pelkoon liittyvään ahdistuksen liittyy tunteiden sietoikkunan ulkopuolella oleminen.

Ahdistusoireisiin voimme hakea selityksiä mm. autonomisen hermoston toiminnasta. Porgesin polyvagaaliteorian vagus hermolla on keskeinen merkitys tunnetilojemme säätelyssä. Alkukantaisin, autonominen ohjaus,  johtaa elintoimintojen lamaantumiseen, kehittyneempi taisteluun tai pakoon ja kehittynein sosiaaliseen liittymiseen, kirjoitetaan tuossa Duodecimin artikkelissa.

Mikäli haluat ymmärtää syvällisemmn biomedisiinan näkökulmasta pelkoihin liittyvää kehon stressitilaa, täytyy sinun ymmärtää syvällisemmin ihmisen autonomisen hermoston toimintaa.  Tässä on selkokielinen artikkeli autonomisesta hermostosta ja turvallisuuden kokemuksesta.

PS.  Toukokuussa järjestän terveydenhoidon ammattilaisille suuntaamani tietoisuustaitokurssin.  Tässä tapahtuman facebook-ryhmä.

Lähteitä:

Wolfe, B.E. (2006), An integrative perspective on the anxiety disorders, In G. Stricker & Gold, A casebook of psychotherapy integration, Washington, DC, American Psychological Assosiation

Yapko, Michael, (2011), Mindfulness and Hypnosis  – The Power of Suggestion to Transform Experience, 2011, WV Norton & Company

Tietoinen hyväksyvä läsnäolo on itsen ohjaamaa omien aivojen muovaamista

Katsotko maailmaa nuppi edellä vai perä edellä?

Kehittämällä tietoisuustaitoja, voimme oppia prosessoimaan asioita tiedostavasti kahteen suuntaan: nuppiedellä (top down) ja perä edellä (bottom up). Nuppi edellä merkitsee sitä, että esimerkiksi kun näet  tutun eläimen, luokittelet sen aivojen kuorikerroksen toiminnalla välittömästi susikoiraksi. Menneisiin ikäviin kokemuksiisi nojaten, leimaat eläimen  pelottavaksi ja aggressiiviseksi koiraksi. Vetäydyt pikaisesti muihin maisemiin.

Meille on syntynyt oppimisen kautta erilaisia minuuden osia,  kokemustiloja, joiden erilaisten luokitteluiden ja käsitteiden kautta katsomme maailmaa. Kognitiiviset valmiit kategoriat ovat monessa tilanteessa tarpeen. Ne auttavat meitä toimimaan tehokkaasti ja turvallisesti maailmassa. Minun olisi melko hankala toimittaa terveydenhuollon ammattilaisen tehtäviäni, ilman oppimiani luokitteluja ja niihin perustuvia toimintamalleja.

Perä edellä asioiden kohtaaminen merkitsee uuden tilanteen kohtaamista aloittelijan mielellä, kehollisesti ja kokonaisvaltaisesti tapahtumaa aistien:  Et pistä eläintä mihinkään valmiiseen luokkaan, vaan varovasti leikkien ja hyväksyvän läsnäolon ilmapiirissä tutustut juuri tähän yksilöön. Olemme avoimia juuri tämän luontokappaleen erityispiirteille. Mitä aistin? Minkälaisia tunteita ja ajatuksia juuri tämä yksilö minussa herättää?

Kehollinen asioiden aistiminen vaatii meiltä viihtymistä epävarmuudessa. Terveydenhoidon ammattilaisen työssä, perä edellä potilaan aistiminen (hmm… löytyisikö mukavampi sana tuolle perälle😋), vaatii avoimmuutta olla aistit avoimena ja havainnoiva juuri tämän asiakkaan olemukselle ja hänen ainutkertaiselle tarinalle.

Jos aina vain tutkimme maailmaa vain nuppi edellä,  lääketieteellisinä tapauksina, pelkästään aivojemme kuorikerroksen vanhoja opittuja malleja käyttäen, riskinä on että rutinoidumme ja kognitiivisesti jäykistymme. Parantava kohtaaminen jää tapahtumatta. Yksityiskohtia potilaan sairausnarratiivista saattaa jäädä huomaamatta.

Nuppi edellä polkuamme edetessä, emme löydä uusia tapoja katsoa samoja asioita. Kadotamme ammatillisen joustavuuteen, kykymme katsoa asiakkaitamme uusista tuoreista näkökulmista käsin ja jäykistämme samalla oman minuutemme erilaiset kokemisen tapojen  mahdollisuudet. Ilman läsnäoloa toimimme autopilotilla. Monilla meistä on impulsiivisia opittuja automaattisia tunnelatautuneita toimintamalleja, jotka voivat, ilman läsnäoloa, ärsykkeestä aktivoitua. 

Voimme kohdistaa kehollisesti läsnäolevan, perä edellä kokemisen tavan, myös omaan itsemme. Tällöin elämämme tapahtumien erilaiset tulkinnat avautuvat uusille mahdollisille merkityksille. Tapahtuma, vaikkapa avioero, voi muuttua läsnäolon uteliaassa ilmapiirissä katkerasta uhritarinasta uutta elämää avaavaksi oppimiskokemukseksi.

Jotkut eivät vapaudu koskaan ”nupillisesta” autopilotistaan. Toisiin puolestaan on hyväksyvä läsnäolo siirtynyt jo äidinmaidossa. Joskus vasta elämänkriisi vetää meidät läsnäoloon, ja vapaudumme poikkeuksellisessa elämän tilanteessa kategorisesta rutinoituneiden kokemisen tapojamme vankilastamme. Onneksi tietoisuustaitoja voi myös opettaa ja tätä kautta oppia.

Sairaudet ovat monella, myös minulla, elämän kokemisen tavan käännekohtia. Vanhat nuppi-edellä rakentuneet kokemisen tavat levisivät syöpieni mukana taivaan tuuliin. Olen yhä enemmän alkanut aistimaan maailmaa ja identiteettitarinaani myös kehollisesti, aloittelijan uteliaalla mielellä. 

Toki työssäni lääketieteellisillä luokitteluilla ja merkityksillä on edelleen olennainen rooli, mutta olen avautunut näkemään potilaani myös uusin tavoin, kohdatessa heitä yhä läsnäolevammin. Kun kaksi ihmistä kohtaa aidosti ja tasavertaisesti arvostavassa dialogissa, tapahtuu katalyyttinen reaktio, jossa molemmat muuttuvat parempaan suuntaan. En vieläkään ole täydellinen, vaan olen paljon vähemmän reaktiivinen kuin aikaisemmin. 

Mikäli totumme prosessoimaan asioita vain nuppi edellä, jää oma minuutemmekin tiettyjen sovinnaisten tilasidonnaisten tarinoiden vangiksi. Olemme henkilöhistoriamme jäykän identiteettitarinan kahleissa, sen sijaan, että tulkitsisimme elämäämme tuoreesti  ja joustavasti joka päivä uudelleen. 

Kun koemme etupäässä nuppi edellä maailmaa, voi se vaikeuttaa elämäämme monin tavoin. Jäykkä ajattelu estää esimerkiksi epäterveellisistä elämäntavoista ja ihmissuhteista irti pääsemistä.

Aivojen muovautuvista ominaisuuksista

Jotta kasvamme ihmisinä, hyödymme maailman katsomisesta sekä nuppi edellä että perä edellä. Jälkimmäistä kehollista kokemisen tapaa on tietoinen hyväksyvä läsnäolo. Tässä tilassa osaamme olla kehossamme tyhjällä päällä,  aistijana, tarkkailijana, havainnoijina ja uusien kokemusten symbolisoijina. Uteliaassa hyväksyvän läsnäolon tilassa mahdollistuu läpi elämän tapahtuva oppiminen:  Uusien henkilökohtaisten kokemusten ja samalla uusien hermoyhteyksien avaaminen sekä, toiston kautta, niiden vahvistaminen ja  uusien kokemustilojen  rakentaminen. 


Kun uudelle henkilökohtaiselle onnistuneelle kokemukselle annetaan toiston kautta tietoisesti vahvistettu toiminnallinen  ja symbolinen muoto, voi uusi kokemus muuttua vähitellen automaattiseksi uudeksi tilaksi, vahvistetuksi nuppiedellä kokemisen tavaksi. Voimme näin päivittää joustavasti minuuttamme.

Tunteemme, limbinen järjestelmä, auttaa meitä orientoitumaan uusin tavoin maailmaan. Kun vaikkapa vaihdamme pelkäävän kokemustilan, uteliaaseen, havainnot ja kokemuksemme kohteesta muuttuvat uudenlaisiksi. Voimme oppia tiedostavasti valitsemaan hallitsevan kokemustilan ja samalla tapamme aistia maailmaa.

Kun osamme tiedostavasti valita ja  käyttää molempia tapoja  (nuppi edellä ja perä edellä) olla maailmassa, puhutaan itseohjautuvasta, dynaamisesta, aivojen ja sen hermoratojen muovaamisesta (self-directed neuroplasticity). Voimme muokata aivojamme valitsemiimme uusiin suuntiin. Itseohjautuvan muovauksen jälkeen emme ole kulttuurimme tarjoamien, muiden valitsemien, tai satunnaisten oppimisprosessien  tuote, vaan kasvamme omien  kokemustilojemme ja niiden uskomusten tiedostaviksi  ohjaajiksi tai johtajiksi.

Olemme parhaimmillaan sekä vanhojen opittujen mallien kautta maailmaa katsovia ihmisiä, mutta myös tietoisen läsnäolevasti maailmaa aistivia, uusien kokemustilojen luojia. On mahdollista olla läpi elämän tapahtuvan henkisen kasvun ja jatkuvan muodonmuutoksen ilmentymiä.

Meidän ei tarvitse olla yksipuolisten, kulttuuristen uskomusten, synnyttämiä klooni-ihmisiä. Mietin, onko niin, että yhteiskunnalliset asiantuntijarakenteet suosivat kloonattujen muurahaisihmisten yksipuolistavaa yhteiskuntajärjestystä? Elämäntapamme kärsii yksisilmäisten asiantuntijoiden kontrollista ja kognitiivisesta jäykkyydestä, vaikka me tarvitsemme kipeästi taitoja viihtyä myös monimerkityksellinen maailmassa ja kaiken epävarmuudessa.

LUETTAVAA:

Daniel J. Siegel, Mind: The Journey the Heart of Being Human, 2016, W.W. Norton & Company