Luovuudesta ja sen esteistä

Luovuus aiheena kiehtoo minua. Ehkä myös siksi, että isäni on ollut harvinaisen luova ja kekseliäs ihminen.  Kutsummekin häntä lempinimellä Pelle Peloton. (Tässä on hänen elämänsä tarinaa). Jussi Sarvela on perustanut yhden suuren yrityksen veljensä kanssa, jonka tuotteet enimmäkseen hän oli suunnitellut (pienmetsäkoneita ja -maatalouskoneita). Nyt hän lähenee yhdeksääkymmentä, ja mitä todennäköisimmin, hänen uusimmat ekologisesti kestävät keksintönsä lähtevät tuotteistumaan. Oman luovuuteni juuria ei siis tarvitse hakea kaukaa.

Minulle luovassa virtauksessa, ”flow-tilassa”, eläminen on oikeastaan hyvän elämän elinehto. En olisi minä ilman luovuuttani. Sen kautta koen olevani osa luovaa luomakuntaa, kaiken luojaa. Luovuutemme yhdistää Mihaily Csikszentmihailyn mukaan meidät evoluution prosessiin. Jotkut pitävät taidetta, uusia tieteellisiä oivalluksia ja innovaatioita tuottavaa “flow-tilaa” ja tietoista hyväksyvää läsnäoloa samoina tietoisuuden tiloina. Henkilökohtaisesti ajattelen tietoisen läsnäolon, ”antautumisen ei-tietämiseen”,  olevan luovan flowtilan ennakkoehto.

Jokaisella ihmisellä on Mihaily Csikszentmihalyin mukaan psyykkinen energia, joka tarvitaan luovaan elämään. Luovuus ei siis kuulu vain harvoille ja valituille. Silti vain harva meistä elää luovaa elämää. Itselläni on tunne, että yhä useampi suomalainen on tunnistanut luovuutensa kaipuun, ja yrittää toteuttaa sitä jollain tavoin. Se on hieno asia se. Csikszentmihalyiä lukenut tämän ymmärtää, koska luovat flow-tilat pääsääntöisesti tuottavat sivutuotteena onnellista elämää. Se tekee sitä paljon enemmän kuin materiakeskeinen omille, aina vain uusille aineellisille tarpeille, rakentuva elämä.

Jotta ihminen on maksimaalisen luova omalla alallansa, täytyy hänen ottaa tietysti haltuunsa viitekehys, josta käsin hän lähtee luovuuttansa toteuttamaan. Esimerkiksi luova fyysikko joutuu opiskelemaan matematiikkaa ja fysiikkaa. Luova hammaslääkäri joutuu opiskelemaan hammaslääketiedettä. Vaikka viitekehys olisi hallussa, meillä voi olla monenlaisia esteitä luovuudellemme.

Jatkan ajatuksia luovuuden esteistä, Mihaily Csikszentmihalyin ajatuksenjuoksuja seuraten. Elämässämme voi olla liian monta samanaikaista vaadetta. Kun omat lapseni olivat pieniä, meni minultakin kaikki energia kliiniseen työhön ja kotihommiin. Silloin katosi minulta jopa ruuanlaitosta luovuus. Työ ja arki voi olla niin aikaa vievää ja kuormittavaa, ettei jää tilaa luovuuden toteuttamiselle ja sen energian kanavoimiselle. Tätä en tietenkään harmittele jälkeenpäin. Kaikella on aikansa.

Elämässämme voi olla niin paljon häiriötekijöitä, ettei luovuuden energia pääse virtaamaan. Joku toinen asia tai henkilö kerjää koko ajan huomiotamme. Olen ollut kaikkein luovimmillani “Kuumun Yliopistossani”, korven keskellä, soilla huutavien kurkien, suopursujen, marjanpoiminnan ja puutarhan hoidon parissa. Siellä arkiset vuodenajan rytmit ja hiljaisuus ovat avanneet tilaa luovuudelleni. Jollekin toiselle luova ympäristö voi olla jotakin aivan muuta. Kaikkien ei ole tietenkään pakko muuttaa maalle. Nykyään kyllä pystyn jo kantamaan luovaa ympäristöä mukanani. Nytkin luon tekstiä ja kuvia junassa.

Ihminen voi olla myös laiska ja kyvytön säätelemään oman luovuutensa virtaa. Hänellä kun  ei ole tietoa paremmasta. Ihminen ei tunnista luovuutensa energiaa, ja jos tunnistaa, niin ei tunnista sitä, mihin energiansa suuntaisi. Häneltä saattaa puuttua intohimoinen asenne elämään ja uusiin asioihin. Hän on kadottanut uteliaan lapsen oppivan asenteen ja suhteen elämään.

Useinmiten luovuuden este onkin Csikszentmihailyin mukaan nimenomaan sisäsyntyinen. Egomme pelot ja uhkakuvat ovat luoneet esteet luovuudellemme. Esimerkiksi kaltoinkohdellut lapset kadottavat helposti luovuutensa, ja heidän koko aikuinen persoonansa rakenne voi perustua egon puolustusmekanismeille.

Minän osiemme kielellä, ihmisen minuus samaistuu jatkuvasti jonkin egon osan tarpeisiin, kokemuksiin ja tuntemuksiin. Psyykkinen elämä muodostuu pelkäksi jäykiksi käytännöiksi, lukkiutuneeksi, rutinoituneeksi, arjeksi ja energia valuu uhkakuvista selviytymiseen. Ihmisen mukavuusalue jää pieneksi. Hän takertuu pelon täyttämään maailmankuvaansa ja ehkä vain uusien minäkeskeisten tarpeiden etsimiseen. Tämä estää luovuuden, uuden oppimisen ja joustavuuden kehittymisen.

Toinen luovuuden energian este onkin, jälleen hankalanimisen luovuustutkijamme mukaan, huomion suuntaaminen vain itsekkäisiin päämääriin. Toki jokaisella on perustarpeita, jotka pitää tyydyttää, jotta luova arki mahdollistuu. Nälkäisellä, jatkuvasti palelevalla tai ulosottomiehen vainoamalla yksilöllä vain harvoin on energiaa luovuuteen. Heitäkin kyllä löytyy.  Esimerkiksi koko elämänsä köyhyydessä eläneen sokean  Blind Willie Johnsonin musiikkia on lähetetty jopa Voyager-satelliitissa galaksimme ulkopuolelle. Usein kuitenkin taloudellisessa ahdingossa elävän luovuuden energia kanavoituu arjesta selviämiseen.

Monelle kansalaiselle on kultturisamme muodostunut itsekkyydestä opittu elämäntapa, joka rakentuu minäkeskeisille jatkuville uusille tarpeille. Kasvavista egon tarpeista on muodostunut jopa pakkomielle. Mietin, onko tällainen luovuuden vastainen maailmankuva jo sisäänrakennettu yhteiskunnallisiin rakenteisiin? Meitä on jopa kannustettu jatkuvaan uusien tarpeiden suohon.

Sodan jälkeen oli kovan työnteon ja yhdessä tekemisen meininki, jotta sotavelat ja kansalaisten perustarpeet saatiin mahdollisimman monille tyydytettyä. Vähitelleen kuitenkin luotiin aina vain uusia tarpeita. Yhtäkkiä aineellisesta ylikuluttamisesta muodostui jo hyve. Arki ja ihmisen ihanneidentiteetti muutti muotoaan yhä yksilökeskeisemmäksi ja vähitellen se  muuntautui täksi kuuluisaksi sitten kun elämäksi. Sitten kun minä olen saanut sitä ja sitä, sitten aloitan oikean, oman itseni, näköisen luovan ja mukavan elämän.

Luovuus on vaikeaa paitsi köyhälle myös joillekin rikkaille ihmisille, joiden kaikki energia kuluu egonsa pönkittämiseen rahalla. Toisaalta on tietenkin myös luovia ja varakkaita ihmisiä, jotka rakentavat elämänsä muulle kuin egokeskeisille tarpeille, esimerkiksi edistämään yhteisöllistä hyvää.Valoa on jo näkyvissä.  Ajassamme on näkyvissä uutta yhteisöllisyyttä ja yhä useampi ihminen haluaa olla onnellinen tässä ja nyt.

Luova ihminen joutuu päästämään irti monista ulkoisista tarpeista, kuten varmuudesta ja kontrollin tarpeesta. Hän joutuu opettelemaan taidon epävarmuudessa viihtymiseen. Luovaan asenteeseen tarvitaan intohimoista kiinnostusta johonkin asiaan ja uteliaisuutta. Se merkitsee sitä, että ollaan kiinnostuneita jostain asiasta maailmassa sen itsensä vuoksi, sisäsyntyisesti, eikä sen vuoksi, että sillä saavutetaan jotakin.


Luova asenne maailmaan on oikeastaan tätä lapsen ennakkoluulotonta ja mielikuvitusrikasta  asennetta, jota aikuisella parhaimmillaan täydentää hyvä realiteettitaju. Emme ratkaise luovasti ongelmia (olkoon ne sitten omia sisäisiä tai itsemme ulkopuolella olevia ongelmia), takertumalla vanhan tietoisen minän jonkun osan rakentamaan yksittäiseen maailmankuvaan, vaan päästämällä hetkeksi irti siitä. Juhlimme maailmankuvien moninaisuutta.

Antaudumme ennakkoluulottomuuteen ja uteliaisuuteen. Annamme itsemme olla hetkittäin lapsenmielinen. Mihaleyin Csikszentmihalyin mukaan luovalla on vielä yhdeksänkymmentä vuotiaana tallella lapsenomainen uteliaisuus. Sen johtuu siitä, että he viihtyvät ei tietämisen ihmettelevässä tilassa. Luova pääse yllättymään ja ihastuttamaan itseään, lähes päivittäin, aina vain uusilla ihmettelyn aiheilla.

Tästä Mihaily Csikszentmihailyin kuvaamasta luovasta isäni on elävä esimerkki. Hänellä on tallella pienen lapsen aktiivinen ja jatkuvasti uusia asioita luova mielikuvitus.

Täältä löytyy kirjoittamani artikkeli luovuudesta ja lääketieteestä.

Lähde:

Mihaily Csikszentmihailyi, Csikszentmihalyi Mihaly, Creativity, The Psychology of Discovery and Invention, Audiobook

#luovuus #flow #csikszentmihailyi #mindfulness

Mainokset

Pohdintaa Ken Wilberin integraalista meditaatiosta

On kaksi erilaista tietoisuustaitotyyliä, joita Ken Wilber jäsentää ja opastaa harjoituksin kirjassaan ”Integral Meditation – Mindfulness as a Way to Grow Up, Wake Up, and Show Up in Your Life” oivaltavalla tavalla. Tietoisuustaidoillahan tarkoitetaan mm. henkisestä kasvua ja itsen tiedostamisen lisäämistä erilaisilla tietoisuustaitoharjoituksilla. Tällä on moninainen vaikutus yhteisölliseen hyvinvointiimme, stressiin ja terveyteen.


Wilberin mukaan ei ole ollut uskontoa tai muuta henkistä perinnettä, joka yhdistäisi nämä molemmat perinteet, heräämisen (waking up) ja henkisen kasvun (growing up). Yleensä uskonnot ovat keskittyneet vain ensimmäiseen näistä. Joskus voi olla niin, että yksilö on herännyt kaiken ykseyteen ilman, että hän on juurikaan kasvanut henkisesti. Esimerkiksi meditoija voi olla pitkälle herännyt, “valaistunut”, mutta saattaa olla henkisen kasvun suhteen hyvinkin keskeneräinen, esimerkiksi psykoseksuaalisesti. Tämä voi johtaa vaikkapa toisten haavoittuvaisten yksilöiden seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Näitä surullisia hyväksikäytön tarinoita aina silloin tällöin putkahtaa esiin “valaistuneista” ja uskonnollisista piireistä.

🌺
Kun ihminen on sekä herännyt että henkisesti kasvanut, hän on hyvin integroitunut, eheämpi ihminen. Hän ei ole enää pirstoutunut tietoisuus, egonsa osien puhaltamien satunnaisten tuulenhenkäysten ohjauksessa oleva ihmispoloinen. Tämä ilmenee siten, että tasapainoisempi ja kokonaisempi ihminen osaa ohjata tarkkailevan minuutensa avulla primitiivisempiä osiansa muiden osien yhteyteen. Hänellä on tällöin nk. kaksoistietoisuus. Mielen osat muodostavat harmonisemman kokonaisuuden, ilman että alkukantaiset mielen osat, kuten vihaa, ahdistusta tai kateutta täynnä olevat “ego tilat” kaappaavat huomaamatta mielen, terrorisoiden itseä ja ympäristöä. Itse näen henkisessä kasvussa tarpeelliseksi tietyn nöyryyden. Henkisestä kasvusta huolimatta, meidän täytyy osata olla asettamatta itseämme toisten ihmisten yläpuolelle.  Henkinen kasvumme on kuitenkin viime kädessä meille annettu yhteisöllinen lahja, eikä vain omaa ansiotamme.

🌺
Heräämiseen opastavat henkiset perinteet ovat Wilberin mukaan vanhoja. Niitä löytyy kaikista suurista uskonnoista ja monista alkuperäiskansojen rituaaleista. Sen sijaan henkiseen kasvuun opastavat opit ovat uudempia, vasta noin sata vuotta vanhoja. Ne korostavat ihmisen yksilöllisen kypsymisen psykologisia kehitysasteita, ja ne ovat kehittyneet psykoterapeuttisista perinteistä käsin. Itse lisäisin tähän sielunhoidolliset perinteet, koska niissähän lepää länsimaisen psykoterapian juuret.

❤️
Prototyyppi henkisen kasvun kehitysvaiheista on professori ja teologi Fowlersin uskon kehitysasteet: 


 1) Lapsen intuitiivinen usko, jossa fantasia ja todellisuus sekoittuvat.

 2) Myyttis-kirjaimellinen usko, jossa myyttiset tarinat otetaan kirjaimellisesti.

 3) Synteettiskonventionaalinen, jolle tyypillistä on kollektiivisuus. 

4) Individualisreflektiivinen, jossa ihminen oppii peilaamaan kokemustaan ja ottaa vastuun omista arvoista ja uskomuksistaan.

 5) Konjuktiivinen usko, jossa ihminen antautuu uskon paradoksille ja monille näkökulmille.

 6) Universaali usko, jota jotkut kutsuvat valaistumiseksi: ihminen tajuaa kaiken olemisen ykseyden.

❤️

Henkisen kasvun kautta ihmisen tietoisuudesta tulee yhä monimuotoisempi, sisältörikkaampi, hienostuneempi ja kypsempi. Heräämiskokemukset ovat välittömiä kokemuksia, joissa ihminen saavuttaa yhteyden tunteen esimerkiksi meditaatiossa tai transsissa kaiken olemisen perustaan. Tämä ei suinkaan aina johda automaattisesti henkiseen kasvuun. Mooseksella, Jeesuksella, Buddhalla ja muilla pyhillä on tuhansia vuosia ollut näitä heräämisen kokemuksia.

🌺
Henkisen kasvun tiellä ei riitä pelkkä sisäisyyden tutkimus, koska siinä joudumme paneutumaan myös kulttuurisiin ilmiöihin. Tulemme tietoiseksi kulttuurisista uskomuksistamme tietoisuutemme kartoista,  autopilottimme takana. Wilber kuvaa ilmiötä siten, että moni puhuu sujuvasti englantia, mutta jos hänen pitäisi kuvata kielioppi ja säännöt puhumisen takana, ei siitä tulisi mitään.


Henkisessä kasvussa tulemme yhä tietoisemmaksi kulttuurien ja uskontojen moninaisuudesta, ja miten ne ovat vaikuttaneet omaan käyttäytymiseemme, omiin uskomuksiimme ja arvoihimme. Tutustumme uskomuksiimme ja arvojemme takana oleviin karttoihin, jotka määrittelevät ja ohjaavat tietämättämme käyttäytymistämme, mikäli emme tee niitä näkyviksi.

❤️

Sisäistämme henkisen kasvun kautta sotaisan, vastakkainasettelun sijaan, vähitellen myötätuntoisen ja erilaisuuden hyväksyvän rakkauden ja levollisuuden.  Lukisin kreikkalaisroomalaisen ja myöhemmin kristilliseksi perinteeksi muuntautuneen Lectio Divinan mietiskelytradition tähän perinteeseen:  Luemme tekstejä, esimerkiksi pyhiä kirjoja, jonka jälkeen peilaamme ne sisätodellisuuteemme, sen erilaisiin uskomuksiin ja arvoihin.

🌺

Wilberin mukaan vasta sitten kun harjoitamme sekä heräämiseen että henkiseen kasvuun johtavaa henkisyyttä, meistä tulee kokonaisia ei-pirstoutuneita, myötätuntoiseen rakkauteen kykeneviä ihmisiä. Koko ihmiskunnan historia on ollut rikkonaisten ja henkisesti keskenkasvuisten ihmisten historiaa. Wilberin mielestä tiedämme syyn nyt tähän: henkisten traditioiden vajaavaisuuden. Nyt tietoisuutemme evoluutio on päässyt siihen pisteeseen, että on mahdollista rakentaa siltoja yli uskontojen ja aatteiden.  Se tapahtuu harjoittamalla molempia, sekä heräämiseen johdattavaa meditaatiota että henkiseen kasvuun ohjaavaa meditaatiota.

Kuhmolaiset selviytyvät kyllä!

Kuhmolaiset selviytyvät kyllä!

Jotenkin talvi 2016-2017 oli tuntunut ankealta Kuhmossa, vaikka työttömyys oli vähentynyt ja positiivista yhteisöllisyyttäkin oli ympärillämme. Kuitenkin oli myös yksinäisyyttä, avuttomuutta ja henkilökohtaista hätää. Varsinkin nuorempien ihmisten itsetuhoisuus järkytti montaa sellaistakin kuhmolaista, jonka lähipiiriä murhe ei ollut koskettanut.

Useammallakin taholla tuntui syntyneen tarve keskustella tapahtuneesta ja päivittää sitä tietämystä mitä eri tahoilla on olemassa ihmisten tukemiseksi erilaisissa vastoinkäymisissä. Sosiaalityön puoli taisi olla se, jolta aloite varsinaisesti tuli ja Kuhmon Mielenterveysseurassa asiaa oli myös pohdittu. Ja kun mielenterveyspalvelut, seurakunta ja Kuhmon kriisiryhmä olivat heti valmiit osallistumaan, päätettiin huhtikuisesta tapahtumasta, jonka nimeksi tuli Elämän kriiseistä ja menetyksistä selviytyminen – yhteisöllisyydestä voimaa.

Kinnusen Annelin johdolla tilaisuuteen saatiin sellaisen ammattilaisen ote, että myös tunteelle oli koko ajan sijansa. Alkutervehdyksen jälkeen sytytettiin hiljaisuudessa muutama kynttilä symboloimaan niitä menetyksiä, mitä kullakin osallistujalla mielessään oli. Ilman menetyksiähän meistä ei kukaan elämässään selviä.

Processed with MOLDIV

Pari läheisensä menettänyttä käytti sitten oman puheenvuoron. Niihin emme mene tässä sen syvemmin, mutta ensimmäisessä puheenvuorossa rohkea äiti Sirkku Piironen jaksoi jakaa tunteensa, kiitoksensa ja risunsakin kokemuksensa vaikeudesta huolimatta. Jopa ihmisten sanattomat osanotot voivat merkitä paljon. Mutta sitten on sitä “asioiden tietämisen” perusteella tapahtuvaa paskanjauhantaakin, joka ihmetyttää meistä jokaista, kun sitä täydellistä ja virheetöntä elämää elävää perhettä ei sitten etsittäessä kuitenkaan löydy, että heiltä saisi sen oikean elämän reseptin.

Eri tahojen kertoessa heidän mahdollisuuksistaan auttaa erilaisten kriisien keskellä on pakko nostaa esille muutamat ilahduttavat asiat:

1. Kuhmon kriisiryhmä on laajapohjainen, ammattimainen, kokenut ja ennen kaikkea valmiudessa niin, että joku ryhmän jäsen kyllä saadaan kohtuullisessa ajassa kiinni. Kehuja kriisiryhmän toiminnasta on saatu oman maakunnan ulkopuoleltakin

2. Mielenterveyspalvelujen puolella psykiatriseen sairaanhoitajaan saadaan yhteys kahden arkipäivän kuluessa akuutissa kriisitilanteessa.

3. Seurakunnan antama tuki kyselemättä ihmisen taustaa ja tekoja sai kiitosta.

4. Valtakunnallisesti auttavia tahoja on puhelimen tai internetin kautta saavutettavissa paljon.

+++
Kalevalan työterveyden lääkäri Lyyli Seer kertoi, miltä kriisit näyttävät lääkärin työssä. On tilanteita, joissa lääkehoidolla saadaan tilannetta rauhoitettua niin, että ihminen löytää voimavaroja itsestään kriisin käsittelyyn. Elämän kriisien hoitaminen on moniammatillista yhteistyötä!

Anne Tuikka, tämän tilaisuuden keskeinen ideoija ja moottori kertoi, kuinka sosiaalitoimi voi tukea erilaisiin sosiaalisiin ongelmiin joutuneita ihmisiä. Aikuossosiaalityöhön voi ottaa yhteyttä, jos tarvitset apua ja ohjausta erilaisiin elämän kriiseihin kuten esim.velkaantumiseen tai kun tarvitset palveluohjausta. Sosiaalitoimeen kuuluvat myös vammaispalvelu, kehitysvammahuolto, lastensuojelu ja lastenvalvonta. Lisäksi sosiaalitoimi tekee monialaista yhteistyötä tarvittaessa. Olet arvokas juuri sellaisena kuin olet: ota heihin rohkeasti yhteyttä.

Kajaanin Spartakin edustajan Mikko Leskinen puheenvuoro itsetuhoisesta elämästä oli karu ja pysäyttävä. Hengissä selviytyminen erilaisista tempauksista on välillä ihan tuurista kiinni, ja jotkut päihteitä ja huumeita käyttäneestä kaveriporukasta olivatkin jo menehtyneet. Mikko lohdutti meitä kuhmolaisia kertomalla, että paskanjauhantaa on muuallakin kuin vain Kuhmossa.

Seurakunnan edustajan Jaakko Kupiaisen puheenvuorossa oli sitä ihmettelyä ja hämmennystä kuin jokaisen tavallisen kuolevaisen elämässä kriisien keskellä pitääkin. Yksin pärjäämisen ja täysillä puurtamisen mentaliteettia olisi pyrittävä horjuttamaan ja osattava olla ennen kaikkea itselleen armollinen.

Illan nuorena helmenä oli nuori pirteä nainen, Kati Pöllänen, joka turhaan itseään väheksyen kertoi parista kaveriensa kanssa järjestämästä yksinäisten tapaamisesta. Ensimmäisellä kerralla osallistujia ei vielä ollut paljoa, mutta seuraavalla kerralla jo parikymmentä. Ja tulipa tosiaan mieleen, että joskus voi olla aloitteellinen ilman taustaryhmääkin – jos me mielenterveysseuran jo harmaantuneet edustajat järjestäisimme illan yksinäisille, niin moni jäisi tulematta paikalle leimautumisen pelossa.

Me Kuhmon Mielenterveysseurasta toimme kehään ilouutisen Kainuun kriisikeskuksesta: Saamme jatkossa kerran viikossa, keskiviikkoisin, Kuhmoon kriisityöntekijän Peppiina Hakkaraisen, kuuntelemaan ihmisiä arjen kriiseissä ja murheissa. “Kriisipuuroa” joutuu jokainen syömään jossain elämän vaiheessa. Esittelimme sitten myös monipuolisia Suomen Mielenterveysseuran nettipalveluita, esimerkiksi nuorten Sekaisin-chattia, työikäisten Solmussa-chattia sekä kriisistä selviytymisen Selma-ohjelmaa.

Illan synkästä teemasta huolimatta keskustelu oli hengeltään kohottavaa ja kannustavaa, ja illasta jäi Aleksi Kiveä lainaten tuntu: “Hyvä täällä sittenkin päällimmäisenä keikkuu!”

Kiitos yleisölle. Kiitos alustajille.

Tämän blogin kirjoittivat yhdessä Kuhmon Mielenterveysseurasta Kati Sarvela ja Ari Huotari. (Tykkää sivustamme facebookissa)

Yhteystietoja – Mistä voi hakea apua kun elämä kriisiytyy?
Kainuun Kriisikeskus

peppiina.hakkarainen@kainuunkriisikeskus.fi , Ajanvarausta 044 7826030
Kuhmon mielenterveystoimisto, ajanvaraus p. 044 7970366

– mielenterveyspalvelut http://sote.kainuu.fi/aikuispsykiatria

– kriisiryhmä http://sote.kainuu.fi/kriisiryhmien_yhteystiedot

– riippuvuuksien hoito, päihdetyö http://sote.kainuu.fi/paihdehuollon_palvelut
Kuhmon seurakunta, ma – pe klo 9.00 – 14.00 Kirkkotie 6-8 88900 Kuhmo  puh. (08) 6172 371 (vaihde), 044 738 4300 sähköposti kuhmo.seurakunta(at)evl.fi

Kuhmon sosiaalitoimisto, ajanvaraus ma-pe klo 9-12, p. 08-61565730http://sote.kainuu.fi/sosiaalityo

Spartak Kajaani Ry, Mikko Leskinen, Hankevastaava, VpjPuh. 044 9811125 https://www.facebook.com/spartakkajaani/

Tuki- ja kriisipuhelimia sekä nettipalveluita http://sote.kainuu.fi/tuki_ja_kriisipuhelimet_seka_nettipalvelut
Kuhmon Mielenterveysseura , sarvela.huotari@gmail.com, Suomen Mielenterveysseuran tietoa kriiseistä: http://www.mielenterveysseura.fi/fi/tukea-ja-apua
Chatteja ja puhelinpalveluita:
Palvelevan puhelimen palveleva chat, http://www.kirkonkeskusteluapua.fi/
tukinet.net : sekasin-chat nuorille ja solmussa-chat aikuisille
MLL nuortennetin chat
Kriisipuhelin: 010 195 202 arkisin klo 9.00– 07.00 sekä viikonloppuisin ja juhlapyhinä klo 15.00–07.00

Vihan monet kasvot

Vihan monet kasvot

Miksi viha kiinnostaa?

Olen aina rakastanut kaikenlaisia tunnetiloja. Viha on kiehtova, suurienerginen, mutta pelottava tunnetila. Vihan energialla voi rakentaa tasa-arvoa ja kauneutta, tai sillä voi aiheuttaa kärsimystä; häväistä ihmisiä sekä tuhota omaa terveyttä tai kansoja.

Itselläni on vihaan viharakkaussuhde.  Minulla on ollut elämänvaiheita, joissa olen purkanut sydämeni vihaa mm. kiukuttelemalla muille ihmisille sekä suuntamalla sen energian itsetuhoiseen addiktiokäyttäytymiseen. Nykyään kanavoin vihantunteeni enimmäkseen kirjoittamiseen ja taiteelliseen ilmaisuun. En olisi minä ilman vihaani ja sen ilmaisua. Olen kiitollinen vihalleni.

Jokainen meistä on enemmän tai vähemmän rikkinäinen astia. Jokainen tuntee joskus vihaa. Ihmiselämän tekee kiehtovaksi juuri se, että kaikissa meissä on koko ihmeellinen tunnetilojen kirjo sisällämme.

Olen halunut tutustua vihan moniin kasvoihin. Sen vaihtelevia ilmenemismuotoja ovat esimerkiksi katkeruus, vihamielisyys, raivo, vähimmistöjen syrjintä, halveksunta tai ylimielisyys. Vihan voimakkuus voi vaihdella ja vihakäyttäytymisen tavoite voi vaihdella.

Processed with MOLDIV

Vihan syväanalyysiä

On normaalia tuntea joskus ärtymystä vaikkapa kiukuttelevasta lapsesta ja tai vihamielisyyttä poliittista opponenttia vastaan.  Eri asia on, minkälaisen suhteen otamme tähän tunnetilaamme. Vaihtoehtoja on monia.

Voimme samaistua tunnetilamme ja  saattaa itsemme raivon tilaan. Voimme tukahduttaa epäterveesti tunteemme tai  voimme uteliaasti tutkia tunnetilaamme. Miksi kommari/sovinisti/feministi/kapitalisti aiheuttaa minussa tällaisen tunnetilan? Tutkimalla tunnettamme näin, tai esimerkiksi taiteen keinoin, voimme oppia käyttämään sen energiaa harkiten, itsetutkimukseen ja hyvän rakentamiseen.  Tunteemme ovat oppaitamme omaan uskomus- ja  arvomaailmaamme tuntemukseen.

Vihan psykoanalyyttinen ulottuvuus on mielenkiintoinen. Mikäli lapsi ei saa hyväksyvää tunnetilojensa kuuntelua ja peilausta, vaan häntä kohdellaan kaltoin, välinpitämättömästi ja hänen vapaa tunneilmaisunsa vaiennetaan, lapsen  eheän minuuden muotoutuminen vaarantuu.

Kaltoinkohdellusta lapsesta kasvaa pirstoutunut aikuinen, jonka tunnetilat voivat purskahtaa säätelemättöminä erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa.  Ihminen kadottaa kykynsä myötätuntoiseen läsnäoloon itseään ja muita kohtaan.

Kaltoin kohdellusta lapsesta voi kasvaa myös näennäisesti normaali, ulkonaisesti tasapainoinen, ihminen, ”valekokonainen ihminen”. Kun ulkoinen todellisuus muuttuu epävarmaksi, vakaa tuttu ja turvallinen ympäristö katoaa, purskahtavatkin vihan tunteet säätelemättömästi esille. Vihan tunteet voivat epävarmassa uudessa tilanteessa suuntautua täysin viattomiin ihmisiin, ihmisryhmiin tai omaan itseen.

Viha voi sumentaa järjen.  Tämä siksi, että vihan taakse on piiloutuneena herkkä, rikkinäinen ihminen, jolta on puuttunut elämästä turvallisuuden ja terveen tunneilmaisun kokemus. Haavoitettu sielu, pieni herkkä lapsi sisällämme,  voi raivota mitä pienemmistä asioista.  Tämä puolestaan voi ruokkia häpeää.

Vihan takana voi olla juuri häpeä ja nöyrytyys.  Kun ihmisryhmiä syrjäytetään, vähätellään ja nöyryytetään, on se hyvää kasvualausta vihalle.  Yhteisöllinen välinpitämättömyys  ja kansanosien mitätöinti ja vähättely ovat vihan superlannoitetta.

Tämän päivän yhteisöissä näemme paljon vihaa.  Viha on salakavala kaveri, että se voi olla peitettynä itkun, hymyn, näennäisesti korrektin käyttäytymisen tai raivon kaapuun. Vihainen ihminen voi saada raivokohtauksen, mutta hän voi yhtä hyvin myös kylmäpäisesti hymyillen toteuttaa järjestelmällisesti suunniteltuja  koston tai terrorin tekoja.

Yhteisöllinen viha

Kun ihmistä ei opasteta terveeseen tunneilmaisuun, se hajoittaa yhteiskuntaa.  Se saa meidät jakamaan ihmisiä luokkiin.  Se etäännyttää meitä toinen toisistamme.  Se jakaa meitä ”meihin” ja ”niihin”.

Kun opetamme ihmisiä turvalliseen ja terveeseen tunneilmaisuun, viha voi lähentää meitä toinen toisiimme. Padotut tunteet haluavat saada ilmaisunsa turvallisessa ja hyväksyvässä ilmapiirissä. Olemme kaikki lähimmäisiä samassa veneessä.

Kukaan ei  hyödy vihasta, jonka ihminen suuntaa toisia ihmisiä, ihmisryhmiä tai omaa itseään kohtaan.   Vihan energia on suunnattava yhteiskunnalliseen terveeseen ilmaisuun.Kun ihminen ei osaa käsitellä vihantunteitansa, voi hän houkutella muita haavoittuneita ihmisiä seuraukseen. Viha voi paisua tällaisessa haavoitettujen, häpeällä ruokittujen,  yhteisössä kuin pullataikina.  He voivat yhdessä vatvoa vihantaikinaansa.

Vihan umpikujassa oleva ihminen voi alkaa elämään koston fantasioista, jotka ovat tiedostamattomasta purkautuvia mielikuvia. Vain aniharva todentaa fantasiansa. Humalassa, muissa aineissa  tai voimaakkaassa ”dissosioituneessa tilassa ”  nämä fantasiat voivat kuitenkin muuttua terrorismiksi, tai silmittömäksi toiselle aiheutetuksi vahingoksi, kostoksi tai itseä vahingoittavaksi toiminnaksi ja itsemurhaksi.

VIHAN LÄÄKKEET

Vihan vastaääkettä ovat lähimmäisistä välittäminen, myötätunto ja turvallisen tunneilmaisun kehittäminen.  Se on tunnetaitojen kehittämistä ja oman sydämen päivittäistä tutkimusta ja sen puhdistamista.

Jos joku ilmaisee epäasiallisissa tilanteissa vihaansa, ei hänen käyttäytymistään pidä hyväksyä. Silti hänelle on samanaikaisesti hyvä luoda tunne siitä, että hyväksymme hänet ihmisenä kaikesta huolimatta.  Emme hiero suolaa hänen haavoihinsa. Itsetuntemus ja tunnetaidot kehittävät mielitajua, joka ohjaa terveelle vihan ilmaisun polulle.

Nyt tarvitsemme paljon yhteistä hyvää tahtoa, jotta viha kanavoidaan rakentavaksi ja kansaa yhdistäväksi voimaksi. Meidän on opastettava ihmisiä terveeseen sisäisyyteen.

Hups… Näin siinä nyt kävi, aloin vihertää!

En ole ikinä ollut kiinnostunut politiikasta, vaan viime aikoina olen Kuhmon paikallispolitiikka on ollut sen verran myrskyisää, että täytyyhän sitä yrittää päästä mukaan näihin ”extreme-elämyksiin”.  Olkoon ehdokkuuteni nyt se minun benji-hyppyni.

Olisin voinut olla monenkin puolueen sitoutumattomana edustajana, vaan tällä hetkellä paikallisten vihreiden arvot osuivat nappiin. Kuka tietää, ehkä ensi kerralla olen jonkun muun puolueen edustajana.   Minulle on tärkeintä, että tunnen jakavani ryhmäni kanssa yhteisest arvot ja uskomukset.WP_20150619_00920150619183600[1]

Seuraavassa kolme teesiäni vaaleihin:

  1. Meidän on satsattava kuhmolaisten mielenterveyteen ja henkiseen hyvinvointiin. Kaikki eivät voi Kuhmossa tälläkään hetkellä hyvin. Osalla kuhmolaisista on ollut surullinen talvi. Olemme tänä talvena menettäneet liian monta ihmistä ennenaikaisesti (yksikin on jo liikaa!). On työttömyyttä. On vihaisia ja pelkääviä ihmisiä. Vaikka työllisyys on hieman parantunutkin, on tärkeää saada kaikille se tunne, että hekin ovat mukana. Meidän on saatava kaikki paikalliset ihmiset tuntemaan itsensä tärkeiksi ja kuulluiksi.
  2. Tärkeimpiä välineitä henkisen hyvinvoinnin lisäämiseen on se, että ihmiset löytävät elämäänsä merkityksellisyyttä työn tai kulttuurin kautta. Tutkimusten mukaan kulttuurilla – ei pelkästään ruumiinkulttuurilla eli liikunnalla vaan muullakin kulttuurilla – on merkittävä ennaltaehkäisevä vaikutus sekä henkiseen että fyysiseen hyvinvointiin. Olemme etulyöntiasemassa Kuhmossa, kun meillä on olohuoneenamme mm. Kuhmo-talo. Se olisikin saatava yhä enemmän kaikkien kuhmolaisten olohuoneeksi. Toki rinnalla kannattaa pitää myös muita kohtaamispaikkoja kultuurisesti virkeinä sekä keskustassa että kylissä – Lentiiran piirakkapuodissa on lauantaisin mukava piipahtaa ja kyläläisten talkoohengelle nostan hattuani!
  3. Kuhmolainen henki on pidettävä elävänä. Tärkeä osa tätä henkeä mielestäni on yhdessä tekeminen ja se, ettei kaveria jätetä. Kaverimme eivät rajoitu kuitenkaan kavereihin tällä paikkakunnalla. Kaikki ihmiset voivat olla kavereitamme uskonnosta, asemasta ja kulttuurisesta taustasta huolimatta. Se, että saisimme tänne lisää asukkaita, elävöittäisi, ruokkisi yrittäjyyttä ja toisi lisää työpaikkoja. Kuhmoa voi johtaa rohkeasti, ennakkoluulottomasti ja sydämellä, unohtamatta hyvää realiteettitajua. Kun uusia asukkaita otetaan vastaan, täytyy asiaan valmistautua hyvin, jotta saamme heidät viihtymään Kuhmossa.

Hammaslääkäripelon syväluotausta – Integratiivista pelon hoitamista, osa 4

KOHDEN TRAUMAINFORMOITUA TERVEYDENHOITOA

Tietoisesta hyväksyvästä läsnäolosta eli mindfulnessista on niin paljon tieteellistä näyttöä, että pelkäävän potilaan hoitaminen ensisijaisesti nukuttamalla voi näyttää hyvinkin kyseenalaiselta toiminnalta. Ymmärrän varsin hyvin, että nukutus tai sedaatio voivat olla tärkeitä hammaslääkäriaseman tukimenetelmiä, jotta pitkällinen, mahdollisesti hyvinkin vaativa pelkäävän potilaan hoitorupeama, saadaan nopeasti ja ei-traumatisoivasti eteenpäin. Ainoana hoitokeinona hammashoitopelkoon se on huono. Kivuttomuudella ehkäistään tietenkin uutta traumatisoitumista, ja siinä mielessä sedaatio tai nukutus on hyvä.

Integratiivisen pelon hoitamissa olennainen asia on, että terveydenhuollon ammattilainen tiedostaa traumojen vaikutuksen ihmisen psykofyysiseen terveyteen. Tällä hetkellä lääketieteessä puhutaan jo trauma informoidusta potilaan hoitamisesta (TIPC trauma informed primary care). Tässä on yhteenveto, millaisia asioita traumoihin liittyen olisi hammashoitopelosta ja omasta hyvinvoinnista kiinnostuneen suunterveyden ammattilaisen hyvä opiskella.

Hammaslääkärit  toimivat potentiaalisesti traumatisoivien toimenpiteiden äärellä ja siksi heille olisi erityisen tärkeää olla tietoisia traumojen  vaikutuksista ihmisen kokonaisvaltaiseen terveyteen. Osa hammashoitopeloista on kivuliaitten (hammas)lääketieteellisten toimenpiteiden seurauksia eli traumojen olemuksesta tietämättömien tai välinpitämättömien terveydenhuollon ammattilaisten itsensä aiheuttamia. Toki on tilanteita, joissa kivun tuottamista ei voi välttää, mutta väitteeni on, että näissäkin tilanteissa potilaan kokemus on riippuvainen hoitohenkilökunnan asenteesta ja tunnetaidoista.

Erityisen tärkeää TIPC:n näkökulmasta olisi, että pienten lasten vanhemmat (kuin myös terveydenhuollon ammattilaiset itse) olisivat yhä eheämpiä persoonia, jotta emme siirtäisi enää traumojamme sukupolvesta toiseen. Siksi on tärkeää, että mahdollisimman moni, erityisesti nuori vanhempi, saisi apua ahdistustensa ja pelkojensa käsittelyyn. Ideaalisessa tilanteessa katkaisemme traumatietoisuudellamme yli sukupolvien ylittävän ahdistusten ja pelkojen taakkakierteen. Dan Siegel toistuvasti on korostanut haastatteluissaan sitä, että suurin yhteiskunnallinen muutos, jolla parannettaisiin kansanterveyttä, olisi se, että jokainen lapsi saa kaiken sen hyväksynnän ja rakkauden, joka hänelle kuuluu.  Oma olettamukseni on, että tällä parannettaisiin ratkaisevasti myös hampaiden terveyttä.

Mikäli emme itse kykene terveydenhuollon ammattilaisina integroimaan omaa persoonaamme koherentiksi kokonaisuudeksi, on meidän vaikea luoda kokonaisvaltaisesti parantavaa suhdetta potilaisiimme. Lisäksi sairastumme itse helposti stressiperäisiin vaivoihin ja myötätunto-uupumukseen. Oman kehomielen hyvinvointi on erityisen tärkeää silloin, kun potilas itse kärsii tunteiden säätelyongelmasta, kuten vaikkapa hammashoitopelosta. Terveydenhuollon ammattilaisten koulutuksessa tulisi korostaa oman stressin hallintataitoja ja omia tunne- ja tietoisuustaitoja.

Traumainformoitu hoitaminen on väkevä, parantava mahdollisuus myös terveydenhuollon palveluita tarjoavalle yhteisölle, sillä emme voi auttaa potilaitamme paranemaan kokonaisvaltaisesti, jos itse olemme töissä kaottisessa, stressaavassa ja huonosti tukea antavassa työyhteisössä (Edvard L. Machtinger & al, 2015). On pidettävä huoli siitä, että voimme harjoittaa ammattiamme tunneilmapiireiltään terveissä työyhteisöissä, jotka tukevat meitä  tasapainoiseen tunne-elämään ja tietoiseen hyväksyvään läsnäoloon.

🌹🌹🌹🌹
MINDFULNESS-VALMENNUS JA HAMMASHOITOPELKO

Tietoisesti läsnäoleva tunteiden säätely on sitä, että ihminen omaa aina kyvyn pysyä hyväksyvästi läsnä tunnetilallensa, riippumatta sen suuruudesta ja sen valenssista tai voimakkuudesta. Se ei ole sitä että henkilö tukahduttaa tunteensa tai yrittää muuttaa asiantiloja jotenkin. Sen sijaan tietoinen hyväksyvä läsnäolo on systemaattista tietoisuuden koulutusta ei-reaktiivisuuteen, jolloin hyväksyvän läsnäolon kautta henkilö kykenee irtaantumaan mistä tahansa tunnekokemusta. Hän tietoisesti saavuttaa kyvyn valita ajatuksensa, tunnetilansa ja tuntemuksensa, samaistumatta niihin , sen sijaan että hän tavanomaisesti reagoisi koettuun. (Richard Chambers et al, 2009) (käännös Kati Sarvela)

Nykyään eritasoisia mindfulness-harjoituksia on tuhansia ellei kymmeniä tuhansia youtubessa. Kehittääksesi läsnäolotaitojasi on hyvä aloittaa siitä, että olet päivittäin läsnä itsellesi. Kehität omia mindfulness-taitojasi. Harjoittelet olemaan kehossasi.

Mindfulness-taitoja voi opetella monin tavoin. Alunperin  Jon Kabat-Zinin kahdeksan viikon MBSR-kurssi on tunnetuin ja vankkaan näyttöön perustuva. Itse olen oppinut tietoisuustaitoja hypno- ja psykoterapiakoulutukseni kautta ja lisäksi olen käynyt lisäksi lyhyempiä mindfulness-kursseja. Olen harjoittanut tietoista hyväksyvää läsnäoloa monin eri tavoin. Tällä hetkellä olen sensorimotorisessa psykoterapiakoulutuksessa, jonka keskeisempiä työkaluja on ohjattu mindfulness, erityisesti ohjattu mindfulness (directed mindfulness).

Voit löytää oman mieltymyksen mukaisia harjoituksia netistä.  Oma lemmikkini on psykologi ja joogan opettaja Tara Brach, joka on kirjoittanut mm. kirjan Radical Acceptance.  Psykitari Dan Siegelillä on myös hieno perusharjoitus, jota hän kutsuu ”tietoisuuden pyöräksi”.  Jos pelot ja ahdistushäiröt kiinnostavat, tässä erinomainen kirja liittyen mindfulnessiin ja ahdistuksiin:


Kuten aikaisemmin mainitsin, potilaan desensitaatiolla eli sillä, että häntä pikkuhiljaa altistetaan turvallisessa, empaattisessa ilmapiirissä yhä vaativimmille toimenpiteille, on saatu hyviä tuloksia. Tässä desensitaatiossakin pidän keskeisenä hammaslääkärin asennetta. Hänen täytyy olla mahdollisimman tietoisen hyväksyvästi läsnä potilaalleen, toisin sanoen hänellä itsellään tulee olla tietoisuustaitoja. Tutkimusten mukaan tietoisen läsnäolevasti oleva lääkäri antaa parempaa potilaslähtöistä hoitamista.

Omissa koulutuksissani korostan luovien taideterapeuttisten menetelmien sisään kirjoitettua hyväksyvää läsnäoloa. Ne lähtökohtaisesti sisältävät jo hyväksyvän tietoisen läsnäolon, ja niitä voi sekä terveydenhuollon ammattilainen että potilas käyttää oman tunneilmaisunsa kehittämiseen. Mielikuvituksemme ja luovuutemme ovat tärkeitä yhteistyökumppaneita, kun haluamme olla tietoisen hyväksyvästi itsellemme läsnä. Mindfulnessin luovaa ulottuvuutta korostaa Harvardin yliopiston pitkäaikainen sosiaalipsykologian professori Ellen Langer. Toki myös monet keholliset idän menetelmät, kuten jooga sisältävät lähtökohtaisesti jo hyväksyvän läsnäolon asenteen.

Tietoisuustaidot ovat kokemuksellista oppimista. Niitä emme opi vain oppikirjoista. Lääketieteilijät ovat tottuneet faktatietoon. Tietoinen hyväksyvä läsnäolo rakentuu sen sijaan ensisijaisesti kokemukselliselle oppimiselle. Oivalluksia on tehtävä omakohtaisten harjoitusten kautta.

Tietoisuustaidot ovat erityisen tärkeitä, kun potilas esimerkiksi itkee, kiukuttelee tai saa paniikkioireita. On tärkeää, ettemme päästä terveydenhuollon ammattilaisina itseämme reaktiiviseen tilaan. Mikäli voimakkaita tunteita nousee potilaan kehomieleen, kannattaa potilasta lempeästi rauhoittaa ja auttaa häntä pääsemään takaisin tähän hetkeen, jonka jälkeen toimenpiteitä voi jatkaa, mikäli asiasta ollaan yksimielisiä.

Hammaslääkäri ja hänen tiiminsä voi luoda potilaalle turvallisen tunnetaitojen oppimisilmapiirin, jossa potilas kokee tulevansa hyväksytyksi kaikkine tunnetiloineen. Yleensä pelko ja ahdistus ovat täysin normaaleja opittuja kehomielen tiloja ja niihin liittyviä reagoimismalleja, ja hyväksyvässä ilmapiirissä tilat voivat tuoda potilaalle oivallusta hänen omasta identiteetistään. Pelkojen taakse kätkeytyy usein vanhentuneita, opittuja epärealistisia uskomuksia ja käyttäytymismalleja.

Processed with MOLDIV

KÄYTÄNNÖN VINKKEJÄ MINDFULNESS-KOULUTETULLE HAMMASLÄÄKÄRILLE TUNNETAITOJEN VALMENNUKSEEN:

1. Keskustele ja rakenna potilaalle ja itsellesi riittävän vahvat rajat

Voit auttaa potilasta rakentamaan itselleen terveet rajat ja rajojen puolustuksen. Mikäli hammaslääkäri ei kunnioita potilaan rajoja, esimerkiksi ei puuduta pyydettäessä, potilas voi kieltäytyä hoidosta ja valita toisen lääkärin.

1. Opeta erilaisia tunteiden säätelykeinoja

Mindfulness-koulutettu hammaslääkäri voi opettaa erilaisten tunnetilojen tunnistamista, hyväksyntää ja mielen keskittämistä.  Erityisen tärkeää on opetella vatvovien (viimeksikin hammaslääkärissä oli ihan hirveetä… se ei saanut mitään tehtyä… sain paniikkikohtauksen…)  tai huolta kantavien tilojen (varmasti nyt kun huomenna on juurihoito, hammas ei taaskaan puudu, ja on ihan hirveää kun sattuu…) tunnistusta, nimeämistä ja niiden ohjausta. Potilas voi kokeilla kotona vaikka märehtimistuolia, johon rajoittaa vatvoimisen tai hän voi kirjoittaa päiväkirjaa erilaisita tunnetiloistaan ja niiden ajatuksista.

2.   Vahvista resurssitiloja

Tämän voi tehdä rentouttamalla potilas ja tämän jälkeen miettimällä potilaan kokemusmaailmasta tapahtumia, joissa hän on kokenut tyytyväisyyttä ja onnistuneensa.  Niiden ei tarvitse olla suuriaasioita. Kysymyksessä voi olla vaikka kauniiden lapasten neulominen tai onnistuneen päivällisen valmistaminen. Tämän jälkeen aistitaan onnistumisen tilaa  kehossa, ja havainnoidaan millaisia aistimuksia, tuntemuksia ja mielikuvia kokemus tuo mieleen.  Entä liittyykö tunteeseen jotain muutosta ja liikettä?

(Mikäli potilas ei löydä mitään onnistumiskokemusta, voidaan hakea resurssitilaa hypnoosin kautta mielikuvaharjoituksista.)

3. Hanki itsellesi ja valmenna potilaan metakognitiivisia taitoja

Metakognitiivisillä taidoilla tarkoitan kykyä tarkastella omaa oppimista, myös tunnetaitojen oppimista ja erilaisten tunnelatautuneiden tilojen, ”kokemustilojen” tai ”minätilojen”, havainnointia. Metakognitiivisia taitoja omaava osaa eritellä ja nimetä tilojaan, hän tiedostaa omia vahvoja ja heikkoja puoliansa. Taitojen karttuessa hän osaa suunnitella, seurata ja arvioida tunnetaitojensa oppimista.

Hammaslääkäri voi valmentaa potilastaan ottamaan uteliaan suhteen tunnetiloihinsa ja niiden kehollisiin ilmenemismuotoihin. Pelko ei ole vältettävä mörkö, vaan se voi olla tärkeä opettaja. Hammaslääkäri voi kannustaa potilastaan tekemään kotona mindfulness-harjoituksia ja ilmaisemaan tunteitaan luovasti esimerkiksi taiteen keinoin.

Meillä jokaisella on monenlaisia erilaisia tunnelatautuneita tiloja, joita voimme tutkia, opettelemalla olemaan niille hyväksyvästi läsnä, sen sijaan että vatvomme, kannamme huolta tai torjumme niitä. Tunteet ovat osa inhimillistä olemustamme. Voimme ottaa tutkivan asenteen erilaisten tilojemme emotionaalisiin, kognitiivisiin ja kehollisiin ilmenemismuotoihin.

4. Valmenna omia ja potilaan maadoitustaitoja

Ohjaamme potilasta aistimaan tarkkailijatilasta käsin kehollista pelkotilaa, minkälaisia ajatuksia, tuntemuksia ja aistimuksia kokemukseen liittyy.  Mikäli potilas on menossa johonkin tunnetilaan,  pakene ja taistele”-tilaantaijähmettymisentilaan, ohjaamme häntä taidoillamme takaisin tähän hetkeen. (Pysähdytäänpä nyt hetkeksi… katsopas vähän ympärillesi, mitkä viisi esinettä näet tässä huoneessa. Hengittelepä välillä hiukanja tehdään sitten rauhoittavaa hengitysharjoitusta. Jähmettyneelle henkilölle tuodaan kehoon liikettä…).

Potilasta voidaan rauhoittaa myös auttamalla suggestioin hänet takaisin resurssitilaan. Se, että ihminen oppii vaihtamaan tietoisesti tilojaan, on merkittävä rauhoittumisen tapa. Eheyttävä kokemus voi syntyä, kun tilalle ollaan hyväksyvästi läsnä, ilman fysiologista ylikiihtymistilaa.

6.  Toista onnistumiskokemuksia

Jokainen onnistunut hoitokokemus vahvistaa uutta kokemisen tapaa ja samalla uutta opittua käyttäytymismallia.  Toiston kautta vahvistetaan näin uutta opittua toimintamallia ja siihen liittyvää tilaa.

LOPUKSI

Pääsääntöisesti potilaan kokemus muuttuu suhteellisen helposti, mikäli hänellä ei ole vakavia mielenterveysongelmia, vaikeita kehityksellisiä traumoja ja niihin liittyviä vakavia dissosiaatio-ongelmia (jotka kuuluvat psykoterapian ammattilaisille).   

Mikäli myönteistä muutosta mindfulness-valmennuksella ei saada helposti aikaiseksi, kannattaa ohjata potilas osaavimpiin käsiin. Oman osaamisen rajat on tiedostettava.

Hammashoitopelon syväluotausta – Integratiivista pelon hoitamista, osa 3

Hammashoitopelon syväluotausta – Integratiivista pelon hoitamista, osa 3

Sillä, miten hyväksyvästi me lääketieteen ja mielenterveyden ammattilaiset olemme läsnä potilaillemme, toisin sanoen miten täydellisesti olemme yhteydessä heihin joita hoidamme, on tutkimusten mukaan suuri merkitys. Se on jopa eräs tärkeimpiä tekijöitä, mikä ennustaa potilaittemme paranemista. Se määrää myös, kuinka myönteisesti he reagoivat meidän terapeuttisiin ponnisteluihimme.  – Daniel Siegel, Mindful Therapist (2010)

Luo vastaanotollesi parantava hyväksyvän läsnäolon ilmapiiri!

Tärkeä asia potilaita hoidettaessa, ja erityisesti pelkääviä potilaita hoidettaessa on, että luomme vastaanotolle parantavan ilmapiirin. Lääketieteellinen koulutus on ylikorostanut opetuksessaan luonnontieteellistä tietämistä, vaikka se on kautta aikojen ollut ihmistiede, jota on aina tehty myös sydämellä.

Kun hoidat hammashoitoa pelkäävää ihmistä kokonaisvaltaisesti, joudut ylittämään oman tieteenfilosofiasi rajat ja joudut harjoittelemaan epävarmuudessa viihtymistä. Joudut opettelemaan itsetuntemusta ja kykyä ruokkia omia myönteisiä, hyväksyvästi läsnäolevia, tilojasi. Kaikkia asioita emme voi tietää, mutta ilmiöiden, kuten vuorovaikutusprosessien ymmärrys, auttaa meitä löytämään parantavan, myötätuntoisen ja läsnäolevan asenteen itseemme ja potilaisiimme.

Valitettavasti integratiivista tiedettä ja kehomielimenetelmiä, kuten mindfulnessia, hypnoosia ja ohjattuja mielikuvaharjoituksia opetetaan Suomessa turhan vähän terveydenhoidon ammattilaisille. Tämä siitä huolimatta, että tietoisuustaidoista alkaa olla valtava määrä näyttöä. Taitojen on todettu mm. auttavan terveydenhuollon ammattilaista pääsemään parempiin kliinisiin hoitotuloksiin, mutta mikä parasta, ne auttavat terveydenhuollon ammattilaista itseään huolehtimaan omasta stressistä ja psykofyysisestä hyvinvoinnistaan. On huolestuttavaa, kuinka stressaantuneita terveydenhuollon ammattilaiset itse, puhumattakana opiskelijoista, ovat tänä päivänä. Siksi meidän olisi yhä enemmän hyödynnettävä kehomielilääketieteen integratiivista tietoa.

Tärkeintä, mitä hammaslääkäri voi oman kokemukseni perusteella tehdä pelon vähentämiseksi, on se, että hän on tietoisen hyväksyvästi ja empaattisesti läsnä potilaalleen. Hoitohenkilökunta omaa tällöin luonnollisen, empaattisen, parantavan asenteen potilastaan kohtaan. Tätä empaattista asennetta voidaan onneksi nykyään opettaa (Eve Ekman & al, 2017). Ekmanin mukaan empatia lääketieteellisessä yksikössä merkitsee potilaan tunneilmaisun tukemista ja tämän ilmaisun tietoiseksi tekemistä. Ekmanin mukaan esimerkiksi stressimme syö empatiakykyämme.

 

Kehitä mielitajuasi!

Henkilökohtaisesti olen mieltynyt psykiatri Dan Siegelin interpersonaaliseen neurobiologiaan ja mielitajuun. Siegelin ajatuksiin peilaten parantava asenne terveydenhuollon ammattilaisen työssä muodostuu hyväksyvästä läsnäolosta ja mielitajusta. Tämän päivän suuri ongelma on ihmisten sisäisen maailman epämääräisyys, korostaa Dan Siegel (2014). Tämä seuraa siitä, ettei meillä ole tietoisuustaitoja eikä mielitajua. Meille opetetaan paljon ulkoista tietoa, mutta ei oman sisäisen kokemuksen hahmottamista. Dan Siegel kehoittaakin meitä sisäisen ajan viettoon!

Mielitaju on laajempi käsite kuin tietoinen hyväksyvä läsnäolo, koska siihen kuuluu myös kyky monitoroida omia ja toisen ihmisen tiloja, ja kyky sitten vaikuttaa niihin. Se kehittyy, kun opimme havainnoimaan, tunnistamaan ja integroimaan omaa sisäistä kokemustamme ja sen ristiriitaisia tiloja taitavammin. Näin minuutemme muodostaa vähitellen yhä kimmoisamman ja koherentimman kokonaisuuden. Mielitajumme kehittyessä havainnoimme yhä paremmin myös muita ja löydämme yhä helpommin parantavan tunneyhteyden toisiin ihmisiin. Löydämme empaattisen ja myötätuntoisen asenteen potilaitamme kohtaan, mutta osaamme silti puolustaa omia rajojamme. On selvää, että mikäli olemme itse reaktiivisessa tilassa (esim. stressaantuneita, ärtyneitä, pelkäämme potilaan pelkoa), emme luo hoitohuoneeseemme parantavaa tunneilmapiiriä.

Empaattisessa ympäristössä potilaamme epärealistinen kuva hammashoidosta saattaa usein parantua luonnollisesti. Annamme hänelle tilaisuuden hyväksyvässä ilmapiirissä saada korjaavia kokemuksia. Hammaslääkäri ja potilas ikään kuin virittäytyät toistensa aallonpituuksille, jolloin muodostuu optimaaliset olosuhteet sisäisten tilojen uudelleen organisoitumiselle.

 

Käytännön vinkkejä suunhoidon ammattilaisille

On paljon näyttöä, että potilas voi parantua pelostaan, kun hänet ”systeemisesti desensitoidaan”, eli altistetaan vähitellen empaattisessa ympäristössä yhä vaativammille hammashoidon toimenpiteille. Tulokset ovat hyviä ja menetelmät oikeastaan aika yksinkertaisia pelon hoidossa, mutta ongelma on hoidon keskeyttäminen.  Assan Ahmedin (2015)  mukaan n. neljäsosa jättää hoidot kesken niiden epämiellyttävyyden vuoksi  ja osa potilaista epäonnistuessaan tulee entistä ahdistuneemmiksi.

Siksi hammaslääkärin työkalupakissa on hyvä olla muitakin keinoja hammashoitopelon lieventämiseen. Hammaslääkäri voi olla pelkäävälle potilaalle hyväksyvästi läsnäoleva  ja empaattinen psykokouluttaja, joka opettaa potilaalleen ahdistushäiriöiden luonnetta ja selviytymisstrategioita, joita kävin läpi tämän blogiartikkelisarjan osissa 1 ja 2. Pelkopotilaita hoitavan hammaslääkärin kannattaa (ilman terapia-alan koulutusta) mieltää itsensä pikemminkin tunnetaitojen opettajaksi kuin terapeutiksi.

Hammaslääkäri voi havainnoida ja ohjata mindfulness-kysymyksillä potilasta tähän hetkeen (Mitä nyt tunnet?  Onko kaikki hyvin?  Mitä nyt tarvitset? Puudutusta? Hengityshetkeä? ).  Tärkeää pelkäävään potilaan kohdalla on pyrkiä saamaan hänet takaisin miellyttävään tilaan, ja tarvittaessa ”tähän hetkeen”, pois vahingollisesta ”pelon transsista”. Suggestioilla voidaan ohjata potilasta miellyttävämpiin transseihin. Ei pidä päästää potilaan mieltä eksymään menneisyyden kauhukuviin tai tulevaisuuden hirvittäviin mahdollisiin maailmoihin.

Pidä potilas tunteiden sietoikkunan sisäpuolella!

Me suunterveyden ammatilaiset näemme usein vastaanotollamme pelkääviä, stressireaktioista kärsiviä potilaita, jotka eivät ole tunteittansa sietoikkunan sisällä (kts. edellinen blogiartikkeli). Potilas on joko ikkunan yläreunan yläpuolella (stressaantunut, “pakene tai taistele”-reaktio,  paniikkikohtaus) tai hän voi olla täysin lamaantunut (toleranssi-ikkunan alapuolella). Oma kokemukseni on, että lamaantunut potilas saattaa helpommin jäädä hoitohenkilökunnalta huomaamatta kuin ylikierroksilla käyvä.

Potilaan turvallisen ja mahdollisimman mielyttävän hammashoitokokemuksen näkökulmasta on tärkeää, että hän pysyisi koko hoidon ajan tunteiden sietoikkunan sisäpuolella. Kun potilas on sietoikkunan ulkopuolella ja hammaslääkäri tekee samaan aikaan ”temppujansa”, seurauksena saattaa olla uudelleen traumatisoituminen. (Mikäli pelkäävien potilaiden hoitaminen kiinnostaa, kannattaa lukea tämä artikkeli, jossa käsitellään sitä kuinka traumaterapiasta tehdään turvallista. Sen elementtejä, voi hammaslääkärikin hyödyntää!)

Tietoisuustaitojen vaikutus ei rakennu patologisoivalle ihmiskuvalle, vaan jokaisessa meissä potentiaalisena olevalle “hyvin olemiselle” (wellbeing). (Psykiatriset sairaudet eivät tietenkään kuulu hammaslääkärin hoidettavaksi). Ihmisellä on luonnollisena sisällään olemassa läsnäolemisen taidot ja luova omien ongelmiensa ratkaisukyky. Abraham Maslow aikoinaan väitti, että luovuutemme auttaa meitä aktualisoimaan itseämme, ja hän jopa veti yhtäläisyysmerkit luovan itsensä aktualisoinnin ja terveyden välille. (Rappaport Laury, 2015). On voimaannuttava läsnäolon yhteinen parantava kokemus, kun arvostavasta vuorovaikutussuhteesta löytyy leikillinen näkökulma potilaan ongelmalliseen tilaan ja siihen liittyvään käyttäytymiseen. Luovat taideterapeuttiset menetelmät hyödyntävät paitsi “mindfulnessia” myös “playfulnessia”. Tilanteeseen sopiva huumori ja leikillisyys tuovat potilaan tunteiden sietoikkunan sisäpuolelle  ja tähän hetkeen.

Monet kliinikot väittäät (Bourne,2013 ) että rentoutumistaito on peruskivi, jolle kaikki ahdistusta ja pelkoa poistavat menetelmät rakennetaan. Kiihtynyt, stressantuneessa tilassa oleva potilas tarvitsee rentoutumisen taitoja. Niitä voimme opettaa hänelle usein eri tyylein (progressiivinen kehon rentouttaminen, erilaiset hengitysharjoitukset, lihasrentoutus jännittämällä vuorotellen eri kehon lihaksia ja sitten rentouttamalla ne).

Toisaalta tätä rentouttamistakin on kyseenalaistettu, joidenkin kognitiivis-behaviorististen tutkijoiden taholta (Assan Ahmed, 2014), koska liiallinen relaksointi vaikeuttaa kognitiivista tunnetyöskentelyä. Sensorimotorisessa (Pat Odgen et al) työskentelyssä pyritään työstämään minuuden haavoja tunteiden sietoikkunan ylärajalla eli haastetaan samalla potilasta laajentamaan omaa tunteiden sietoikkunaansa. Pelkäävien potilaiden ongelma on tunteiden sietoikkunan kapeus.

Lamaantunut potilas, tunteiden sietoikkunan alapuolella oleva potilas, tarvitsee liikettä, joten joskus voi olla hyvä pysäyttää toimenpide, ja kehoittaa potilasta vaikka liikuttelemaan jalkoja ja jalkateriään. Hänelle voi antaa vaikka myös stressipallot, jotka kuljettavat häntä tähän hetkeen. Jos potilas vaikuttaa lamaantuneelta, häntä voidaan haastaa hakemaan katseellaan viisi esinettä tai asiaa hoitohuoneesta. Häntä voidaan kehottaa jännittämään vuorotellen eri lihaksia.

Processed with MOLDIV
#hammashoitopelko #hammaslääkäripelko

Kehitä hypnoterapeuttisia taitojasi!

Potilasta voi ohjata myös hypnoosisuggestion positiivisempaan tilaan mielikuvaharjoitusten avulla.  Hänelle voi antaa kognitiivisia tehtäviä, kuten “Laske numeroita sadasta yhteen”,  “Hyräile mielessäsi jotain laulua!”.  Hänelle voi antaa opastusta sisäiseen puheeseen:  “Puhu itsellesi kauniisti!”  “Kiitä itseäsi siitä, että olet tullut hammashoitoon.”  “Ole myötätuntoinen itseäsi kohtaan – sinulla on oikeus kaikkeihin tunteisiisi!” “Mikä on lempipaikkasi… kuvittele nyt olevasi siellä… aisti paikkaa kaikilla aisteillaan (luetellaan aistit)… kuvittele, nyt paikalle tulee äärimmäisen turvallinen henkilö tai hahmo, hän ottaa nyt sinua käsistä kiinni ja tunnet kuinka lämpö, levollisuus ja tämän henkilön rauha leviävät koko kehoosi…. sinun on niin hyvä olla…”

Potilaan minuutta kannattaa vahvistaa. Hypnoosia opiskellut voi tehdä tämän hypnoositilassa vahvistavilla suggestioilla. Hypnoosia taitamatonkin voi verbaalisesti nostaa esiin kaikki hyvin sujuneet asiat. Oman kokemukseni mukaan on hyvä käytäntö myös kysyä pelkäävältä, sen jälkeen kun istunto on sujunut hyvin ja levollisesti, tyhmä kysymys: Miten hoito hänen mielestään tänään sujui? Väitän, että joka kerta kun tätä olen kysynyt, vastaus on ollut tämän tyylinen: “Hei, tämähän oli yllättävän miellyttävää…” Uskon tämän olevan myönteinen itsesuggestio, joka vahvistaa potilaan myönteistä hoitotilanteesta esille nousevaa uutta tilaa ja auttaa myönteisyyden kokemuskierteeseen.

Pienellä koulutuksella hammaslääkäri voi oppia käyttämään voimavarasuuntautuneita hypnoosisuggestioita sekä ohjattuja (kehollisia) mindfulness-harjoituksia asiakkailleen. Voimme vahvistaa ohjatuin harjoituksin potilaittemme myönteisiä resurssitiloja.

Lopuksi

Vaikka kehomielen tilat ja niiden kognitiiviset tunnesisällöt ovat subjektiivisia, ja niitä on hankala tutkia tieteellisesti, ne ovat todellisia ja tärkeitä. Voimme tulla tietoiseksi näistä ihmiselämän subjektiivisista mielen virtauksista sisällämme, sekä potilaamme ja itsemme välillä, oivaltavasti ja empaattisesti.

Kun kunnioitamme erilaisia subjektiivisia näkökulmia, on mahdollista liittyä empaattiseen kommunikaatioon, joka vahvistaa potilaamme erilaisten subjektiivisten kokemustilojen vuorovaikutusta ja integraatiota. Tämä ei tietenkään tarkoita, että olemme kaikesta samaa mieltä potilaamme kanssa. Voimme mielitajumme kehittymisen kautta luoda turvallisen tunneilmaisu- ja paranemisympäristön potilaallemme. Voimme muodostaa muodonmuutokselliselle yhdessä oppimisille otollisen, tunneherkän ympäristön.

Itse toivon, että tulevaisuudessa hammaslääkärit kykenevät aktivoimaan empaattisuudellaan  ja hyväksyvällä läsnäolollaan potilaan koherentimpaa minuutta, ja lisätä hänen (mutta myös omaa!) itseohjautuvuutta ja vastuunottoa omasta terveydestään. Mikä parasta, voimme itse paremmin kun teemme työtämme paitsi näyttöön perustuvan tiedon ohjaamana, myös ”sydämellämme”.

Lähteitä:  

Assen Alladin (2014), Integrative CBT for Anxiety Disorders, And Evidence Based Approach Enhancing Cognitive Behavioral Therapy with Mindfulness and Hypnotherapy, Wiley, Blackwell

Bourne, E.J.(2000), The Anxiety & Phobia Workbook, 3rd ed, New Harbinger

Eve Ekman and Michael Krasner, Empathy in medicine: Neuroscience, education and challenges, Medical Teacher, 2017, Vol 39

Odgen, Pat, Sensorimotor Psychotherapy Interventions for trauma and Attachment, W.W. Norton & Company, 2015

Rappaport Laury ed., (2014) Mindfulness and Arts Therapies, Jessica Kingsley Publishers

Siegel Daniel, Mindful Therapist (2010), A Clinician’s guide to Mindsight and Neural Integration, Mind Your Brain Inc.

Siegel Daniel, (2014) Nuoruuden aivomyrskyn voima ja merkitys, Basam Books