ESI eli HTT

Käytän HTT-työkalua sekä terapiassa, työnohjauksessa että yksilö- ja parisuhdevalmennuksessa.

ESI:llä on nykyään omat sivut täällä.

HTT:n eli hallitsevan tilan tunnistuksen ja minätilojen kartan kautta tutustutaan ihmisen persoonan eri osiin. Prosessissa pyritään vahvistamaan tavoitteen mukaista käyttäytymistä sekä yritetään neuvotellen päästä yhteisymmärrykseen tavoitteita sabotoivien osien kanssa. Menetelmä on australialaisen Jan Skyn kehittämä. Sen pohjana on minätilojen terapia eli Ego state -terapia. Lisätietoja täältä ja sarvela.huotari(at)gmail.com. facebook.

Ote Hesarista :

Marjo ja Markku puhuvat parisuhdenäytelmästä, jossa molemmat puolisot ottavat omat roolinsa. Ne muuttuvat helposti naamioiksi, jotka estävät aidon kohtaamisen. Roolit ovat syntyneet lapsuudenperheessä peittämään ja suojaamaan haavoittuvaa minuutta.

Ne ovat luovia suojautumis- ja selviytymiskeinoja, ja yleensä niiden takaa löytyy traumaattinen kokemus. Jos toinen ottaa parisuhteessa kiltin myötäilijän roolin, toinen nappaa usein johtajan roolin. Kun toisella on taipumusta olla hoitaja, toinen saattaa luisua potilaaksi. Roolit synnyttävät riitoja ja arjen draamaa.

”Kun olen tutkinut itseäni ja historiaani, olen tullut tietoiseksi omista rooleistani. Samalla olen voinut vapautua niistä rooleista, joita en enää tarvitse suojaamaan itseäni. En ole enää hylkääjä enkä turvaton”, kertoo Marjo. Markun puheessa vilahtavat hyväksikäytetyn, masentuneen, jääräpään ja oikeassa olijan roolit.

Monet näistä rooleista kuuluvat menneisyyteen, mutta välillä joku menneisyyden varjo saattaa vilahtaa. Molemmissa on myös rajaton, ikinuori ja luova hulluttelija. Marjo kutsuu tätä osaa itsessään sirkushevoseksi. Pariskunta saattaa illalla sängyssä nauraa vedet silmissä, kun sirkushevoset ovat valloillaan.

”Se on ravitsevaa ja puhdistavaa naurua. Tässä tilassa syntyvät myös parhaat ideat”, kertoo Marjo.

Marjo ja Markku eivät juuri riitele. Kumpikaan ei odota toisen ratkaisevan omia ongelmiaan. He molemmat toteuttavat itseään työssä ja vapaa-aikana, eikä heillä ole tarvetta hallita toista.

He menevät väsyneenä mieluummin nukkumaan kuin alkavat riidellä ja purkaa omaa pahaa oloaan toiseen.

”Emme ole toistemme vihollisia vaan ystäviä. Voimme levätä tässä parisuhteessa yhdessä ja erikseen”, sanoo Marjo.

Avain on itsetuntemuksessa: siinä, että ottaa vastuun omista tunteistaan ja tarpeistaan. Marjo ja Markku ovat käyneet läpi oman historiansa ja kohdanneet kipupisteensä. He eivät odota toisen täyttävän omia tarpeitaan.

”Kestämme hyvin turhautumista. Emme ala riidellä, jos oma tarve ei toteudu juuri sillä hetkellä”, sanoo Marjo. Markku jatkaa:

”Kumpikaan ei enää loukkaannu toisen tarpeista. Jos toinen haluaa olla yksin, se on okei, vaikka itse kaipaisi juuri sillä hetkellä seuraa.”

Minätilat eivät ole vain roolejamme, ne ovat myös samaistumisiamme ja kehollisia tiloja. Ne ovat todellisen minuutemme naamioita. Tustumalla niihin, voimme riisua ne. Sammalla siirrymme itsetuntemukseen ja oman elämämme ohjaukseen, emmekä ole enää automaattisten ajatustemme uhreja. Saamme olla omia epätäydellisia itsejämme. Parisuhteessa tämä merkitsee parempaa keskinäistä kommunikaatiota.

Minätilat ovat psykoanalyyttinen työkalu, joka hyödyntää mielemme sosiaalista maisemaa. Voimme käyttää menneisyytemme tiloja ja uusia luomiamme tiloja voimavarakeskeisesti ja tavoiteorientoituneesti.