Psykologi Tara Brach (True Refugee) kuvaa dissosioitumistamme kapeisiin transseihin avaruuspuvuksi. Tällä kovalla kuorella ja sen opituilla selviytymisstrategioilla suojaamme minuuttamme. Jotkut näistä strategioista todella auttavat meitä kasvamaan vakaiksi, vastuuntuntoisiksi ja yhteisömme kannalta hyödyllisiksi yksilöiksi. Tämän suojapuvun jatkuva pitäminen kuitenkin paradoksaalisesti estää meitä kokemasta elämäämme spontaanisti, ilolla.
Traumat ovat osa ihmiselämää, ja voit tehdä hyvän elämään eteen paljon asioita itse. Voit opetella tietoisuustaitoja ja aktivoida luovuuttasi, joilla voit tutkia hyväksyvästi läsnäollen uskomuksesi, kehosi tuntemuksia, mieltäsi, henkisyyttäsi, energiaasi ja syömälläsi ravinnollakin on merkitystä. Tärkeä asia on, että opit ymmärtämään arjen transseja ja kokemustiloja, joista muodostut (voit tehdä vaikkapa kokemustilakartan erilaisista tiloistasi). Samaan aikaan sinun ei pidä myöskään kieltää tarvitsevuuttasi. Joskus traumasi ylittävät psyykkisen kantokykysi ja sinun kannattaa hakea apua. Terapeutti auttaa sinua käsittelemään itseäsi silkkihansikkain.
Se, että sinussa on monta eri tilaa tai ”puolta”, ei ole vain sairautta, vaan traumat ja ”kapeat ja leveät transsit” eli dissosiaatio on osa normaalia arkielämää. On kummallista, kuinka paljon meille opetetaan ulkoisia asioita, vaikkapa maantietoa, mutta meitä ei opeteta juuri yhtään näkemään omia sisäisiä karttojamme. Oman mielen kartan tunteminen on osa itsetuntemusta. Muodostumme erilaisista tiloista ja niiden transseista, joissa toimimme enemmän tai vähemmän dissosioituneena, ”poissaolevina”. Tilojemme dissosiaatioaste voi siis vaihdella:
– Meillä on arjessamme normaaleja ”poissaolon hetkiä”, dissosiatiivisia tiloja, joissa esimerkiksi suunnittelemme asioita tai luomme taidetta.
– Me päiväunelmoimme erilaisissa tiloissamme.
– Me elämme mielikuvituksemme kanssa persoonaamme eheyttäviä tai rikkovia hetkiä, riippuen siitä miten käytämme mielikuvitustamme.
– Monella meistä on traumatisoituneita tiloja, jotka aktivoituvat ympäristön ärskykkeestä (esim. bensan haju tuo mieleen auto-onnettomuuden, kolleegan ojentavat sanat tuovat mieleen isoisäni ja siihen liittyvän tunnetilan). Ne ovat usein lapsuudessa opittuja selviytymisstrategioita, kun emme ole saaneet riittävää vanhemmuutta.
– Meissä on tapettuja tunnetiloja, jotka voivat elää meissä kehollisina oireina.
– Me saattamme elää hetkiä ”epätodentuntuisessa” todellisuudessa, kuin elokuvassa (itse koin tällaisen hetken, kun äitini kuoli vierelläni ja toisen kerran silloin kun sain syöpädiagnoosin) .
– Meissä saattaa olla traumatisoituneita tiloja, joiden olemassaolosta emme tietoisesti tiedä mitään.
– Voimme käyttäytyä kuin monta eri minää (olemme erilaisia työroolissa, äitinä/isänä, alakuloisena, innostuneena, tutkijana, puolisona jne.). Tilat ovat kuitenkin eheällä eli integroituneella ihmisellä tietoisia toinen toistaan. Ihminen pystyy jouhevasti muuntautumaan tilasta tilaan, tilanteen vaatimalla tavalla. Olemme tällöin vapaasti virtaavia minuuksia.
– Joskus vakavasti traumatisoitunut ihminen voi olla täysin epätietoinen näistä eri minuuksistaan.
Dissosiaatiota kuvataan eri psykologisissa teorioissa eri tavalla. Tarkoitan dissosiaatiolla puutteellista sisäisten eri psykologisten systeemien yhdistymistä, integraatiota. Tilojemme välillä on katkoksia, jolloin joku tila saattaa kaapata mielemme ja ”mopo karkaa”. Luovassa Sisäisessä teatterissa nimetään tiloja, ja pyritään integroimaan niitä luovassa flow-tilassa, jota kutsun psykodraamalliseksi transsiksi. Transsimme voivat olla meitä parantavia, kun opimme niitä hyödyntämään. Harvoin ratkomme tunneongelmiamme järjellämme. Sen sijaan voimme hyödyntää leikkien ja luovasti erilaisia transsejamme, erilaisia muuntuneita tietoisuutemme tiloja.
Haavamme ja integraation puute johtuu joko siitä, että ihmiseltä puuttuu kyky yhdistää menneisyyden kokemuksia osaksi tarinaansa. Tarinan korjaamiseen tarvitaan usein terapiaa, etenkin silloin kun persoonaan ei ole kehittynyt riittävän vahvoja aikuisia osia kantamaan trauman tunteita, mutta joskus riittää tietoisuustaidot. Tietoisuustaitojen keinoin voi olla mahdollista yhdistää sisäisiä eri puolia. Moniin luoviin terapeuttisiin menetelmiin on sisäänkirjoitettuna tietoinen hyväksyvä läsnäolo. Oma kokemukseni on, että jotta kykenemme irrottautumaan elämäntarinastamme, on meidän kyettävä rakentamaan siitä mielekäs tarina. Tämän jälkeen emme koe enää tarvetta lähteä kaivelemaan menneitä. Voimme päästä irti tarinastamme. Tajuamme, että olemme jotakin paljon enemmän kuin pelkkä tarinamme.
Joskus ihminen tietoisesti välttelee joidenkin menneisyyden kokemusten kohtaamista; ihminen suojelee herkimpiä osiansa. Se voi olla järkevääkin, koska tapahtumien uudelleen eläminen voi traumatisoida uudelleen ihmisen. Valitettavasti ulkoiset tapahtumat voivat aktivoivat traumaattisen muiston omaavan tilan, pyytämättä, tilaamatta. Mieli täytyy ”flash backeistä”, joissa se elää traumaattisia kokemuksia yhä uudelleen. Ulkoinen ärsyke voi aktivoida meissä myös lapsellisia tiloja, vaikkapa herra Känkkäränkän tai Ahneen Annin.
Tässä joitakin merkkejä siitä, että elät dissosiatiivissa kapeissa ei-läsnäolevissa tiloissa (kirjasta Coping with Trauma-Related Dissociation, Suzette Boon & al):
1) Kadotat ajantajusi… huomaat, että olet tehnyt jotakin, vaikka et muista, että olisit tehnyt asian.
2) Puhut itseksi, ja kun kuulet äänesi, tuntuu siltä, että joku muu sinussa puhuu.
3) Tunnet olevasi kehosi ulkopuolella, ja näet ikään kuin itsesi tekemässä asioita, joita et pysty kontrolloimaan.
4) Sinulla on ajatuksia, tunteita, tuntemuksia, muistoja, kokemuksia, joita et tunne omaksesi.
5) Löydät itsesi paikasta, eikä sinulla ole aavistustakaan, kuinka olet joutunut sinne.
6) Tunnet, että ruumiisi, liikkeesi ja tekemisesi eivät ole hallinnassasi.
Ajattelen transsiemme muodostavan jonkinlaisen jatkumon. Meissä on kapeita transseja, jolloin olemme voimakkaasti dissosioituneena, samaistuneena tunnepitoisen kokemustilan transsiin. Meissä on laajempia transseja, joissa tilamme yhdistyvät ja kasvavat aikuisiksi; kykenemme niissä olemaan jo läsnä ulkopuolisille ihmisille ja itsellemme. Laajin transsi on se, jossa olemme puhtaasti kaikki tilamme. Sulaudumme niihin ja koemme samalla yhteytemme koko maailmankaikkeuteen. Näitä tilojamme löydämme meditoiden ja taideterapeuttisin transsein. Ne antavat monelle eväitä siihen, että opimme kohtaamaan maailman yhä läsnäolevammin, suojautumatta jatkuvasti avaruuspukuumme. Mielitajumme kehittyy.
Sisäisessä teatterissa kohtaamme leveässä transsissa, luovassa flow-tilassa, oman minuutemme eri puolet. Tutkimme leikkivällä mielellä erilaisia sisäisiä tilojamme, erilaisia transsejamme. Tavoitteena on lisätä omien dissosiatiivisten transsien ohjauskykyä.
Voimme täydellisissä läsnäolon hetkissä kokea tietoisuutemme laajuuden ja kärsimyksestä vapautumisen. Mieleenpainuvan mystiseksi kuvaamani hetken koin itse syöpähoitojeni lomassa, kainuulaisella karpalosuolla, raekuuron keskellä, vuosi lienee 2007. Se hetki muutti elämäni. Tämän jälkeen aloin tutkia itseäni luovasti kirjoittaen. Tarvitsemani aikuisen ohjaajatilan löysin hypnoterapiakoulutuksestani, minätilojen terapiasta eli Ego State terapiasta x).
x) Minätilojen terapia on hypnoterapiaa, jota voi käyttää integratiivisena teoriana. Sen sisällä voimme yhdistää erilaisia terapeuttisia suuntauksia asiakkaan maailmankuvan ja hänen erilaisten tilojensa mukaisesti. Minätilojen terapia hyödyntää hypnoosissa erilaisia dissosiatiivisia tiloja.
Anna ja hänen ystävänsä 