Kuumusta kuuluu kummia – Vai kuuluuko?

Siitä on jo aikaa, kun olen kirjoittanut edellisen blogini tänne.  Tämä ei suinkaan tarkoita sitä, että olisin unohtanut kirjoittamisen ja että olisin haudannut Annan sekä hänen ystävänsä. Itse asiassa puuhastelen heidän äärellä enemmän kuin koskaan.

Pidimme ensimmäisen varsinnaisen jäsennetyn peruskurssimme Sisäisestä teatterista ilmaisutaidon- ja draaman opettaja Eliisa Lintukorven kanssa Tammelassa, Forssan kupeessa.  Täältä löydät muutamia oppilaiden kirjoitusnäytteitä. Meillä oli mahtavan luova ryhmä.  Entistä vakaammin uskon ”kontemplatiiviseen”, mietiskelevään, luovaan kirjoittamiseen ja sen itseä eheyttävään  voimaan.  Länsimaissa on pitkät perinteet kirjoittamisesta ”itsetutkimusmenetelmänä”.

Toisenkin Elisa vaikuttaa Sisäisessä teatterissa.  Hän on Auvisen Elisa, joka tekee väitöskirjaansa  Sisäisestä teatterista päihdeomaisten parissa.  Orastavaa yhteistyötä on tulossa myös tutkijatohtori Karoliina Maanmielen kanssa (kirjallisuusterapia).

Itse kehitän tietoisuus- ja terapiataitojani nyt sensomotorisen psykoterapian parissa. Sehän kehollisesti suuntautunutta mindfulness-pohjaista psykoterapiaa, ja oma kiinnostukseni suuntautuu luovan mietiskelevän kirjoittamisen lisäksi kliiniseen hammaslääkärin työhöni. Siksi olenkin perustanut hammashoitopelko.fi – sivuston.

Alan ottamaan lähiaikoina vastaan pelkoasiakkaita myös Kajaanissa (kyselyt: esisuomi (at) gmail.com).  Hoidan  terapeuttisesti sekä heidän pelkojaan että hampaitaan.  Uskon, että tulevaisuudessa meitä ohjaa yhä enemmän kokonaisvaltainen ihmiskuva, jossa teemme tiivistä moniammatillista yhteistyötä.  Hammaslääkärikin hoitaa jatkossa ihmistä psykofyysisenä ja sosiaalisena, holistisena kokonaisuutena.

Perustimme moniammatillisen yhteistyön kehittämiseen, ja kokemuksellisiin menetelmiin, suuntautuneen Yhdistävän Lääketieteen Yhdistyksen.  Perustajajäseninä kanssani ovat farmasian tohtori Hanna Kortejärvi sekä terveystieteiden tohtori Pauliina Aarva. Jännä nähdä millaisia uusia verkostoja ja oivallusta sen kautta syntyy.  Ensimmäinen näyttötyömme on sisällön tuottaminen ”Toivoa ja Iloa -tapahtumaan” (linkki tässä facebook-sivuihin).

Psykiatri Anne Pelkosen kanssa olemme luoneet tieto- ja kokemuspakettia traumoista perusterveydenhoitoon (Lisätiedot esisuomi (at) gmail.com).  Traumatietous on tärkeää sote-ammattilaisille sekä oman pään kunnossapitoon sekä traumojen ennaltaehkäisyyn.  Surullinen tosiasiahan on, että terveydenhoito tuottaa, usein tietämättään, paljon traumatisoituneita uusia potilaita asiakkaikseen. Anne opastaa Toivoa ja iloa tapahtumassa osallistujia kokemuksellisesti traumainformoidun hoitamisen saloihin.

img_3506

Kuumu, Siirtolan tila, Pohjois-Kuhmossa, on edelleen sieluni lepopaikka. Sinne menen luomaan itseäni uudelleen.  Kuumussa sieluni lepää  ja sieltä ammennan voimani.  Kutsunkin Siirtolaa nykyään yrityksemme luovuuskeskukseksi.  Se on pääkonttori, jossa tapahtuu paljon asioita, varsinkin sisäisiä asioita.

Kuumussa kuu mussa (minussa) edelleen virtaa.  Kuuhan on vanha feminiinisen energian symboli.

LUETTAVAA:

 

Kati Sarvela, Sisäinen teatteri – Luova kirjoittaminen tietoisuustaitona, Kuumussa Virtaa Oy 2013

Mainokset

Luovuudesta ja sen esteistä

Luovuus aiheena kiehtoo minua. Ehkä myös siksi, että isäni on ollut harvinaisen luova ja kekseliäs ihminen.  Kutsummekin häntä lempinimellä Pelle Peloton. (Tässä on hänen elämänsä tarinaa). Jussi Sarvela on perustanut yhden suuren yrityksen veljensä kanssa, jonka tuotteet enimmäkseen hän oli suunnitellut (pienmetsäkoneita ja -maatalouskoneita). Nyt hän lähenee yhdeksääkymmentä, ja mitä todennäköisimmin, hänen uusimmat ekologisesti kestävät keksintönsä lähtevät tuotteistumaan. Oman luovuuteni juuria ei siis tarvitse hakea kaukaa.

Minulle luovassa virtauksessa, ”flow-tilassa”, eläminen on oikeastaan hyvän elämän elinehto. En olisi minä ilman luovuuttani. Sen kautta koen olevani osa luovaa luomakuntaa, kaiken luojaa. Luovuutemme yhdistää Mihaily Csikszentmihailyn mukaan meidät evoluution prosessiin. Jotkut pitävät taidetta, uusia tieteellisiä oivalluksia ja innovaatioita tuottavaa “flow-tilaa” ja tietoista hyväksyvää läsnäoloa samoina tietoisuuden tiloina. Henkilökohtaisesti ajattelen tietoisen läsnäolon, ”antautumisen ei-tietämiseen”,  olevan luovan flowtilan ennakkoehto.

Jokaisella ihmisellä on Mihaily Csikszentmihalyin mukaan psyykkinen energia, joka tarvitaan luovaan elämään. Luovuus ei siis kuulu vain harvoille ja valituille. Silti vain harva meistä elää luovaa elämää. Itselläni on tunne, että yhä useampi suomalainen on tunnistanut luovuutensa kaipuun, ja yrittää toteuttaa sitä jollain tavoin. Se on hieno asia se. Csikszentmihalyiä lukenut tämän ymmärtää, koska luovat flow-tilat pääsääntöisesti tuottavat sivutuotteena onnellista elämää. Se tekee sitä paljon enemmän kuin materiakeskeinen omille, aina vain uusille aineellisille tarpeille, rakentuva elämä.

Jotta ihminen on maksimaalisen luova omalla alallansa, täytyy hänen ottaa tietysti haltuunsa viitekehys, josta käsin hän lähtee luovuuttansa toteuttamaan. Esimerkiksi luova fyysikko joutuu opiskelemaan matematiikkaa ja fysiikkaa. Luova hammaslääkäri joutuu opiskelemaan hammaslääketiedettä. Vaikka viitekehys olisi hallussa, meillä voi olla monenlaisia esteitä luovuudellemme.

Jatkan ajatuksia luovuuden esteistä, Mihaily Csikszentmihalyin ajatuksenjuoksuja seuraten. Elämässämme voi olla liian monta samanaikaista vaadetta. Kun omat lapseni olivat pieniä, meni minultakin kaikki energia kliiniseen työhön ja kotihommiin. Silloin katosi minulta jopa ruuanlaitosta luovuus. Työ ja arki voi olla niin aikaa vievää ja kuormittavaa, ettei jää tilaa luovuuden toteuttamiselle ja sen energian kanavoimiselle. Tätä en tietenkään harmittele jälkeenpäin. Kaikella on aikansa.

Elämässämme voi olla niin paljon häiriötekijöitä, ettei luovuuden energia pääse virtaamaan. Joku toinen asia tai henkilö kerjää koko ajan huomiotamme. Olen ollut kaikkein luovimmillani “Kuumun Yliopistossani”, korven keskellä, soilla huutavien kurkien, suopursujen, marjanpoiminnan ja puutarhan hoidon parissa. Siellä arkiset vuodenajan rytmit ja hiljaisuus ovat avanneet tilaa luovuudelleni. Jollekin toiselle luova ympäristö voi olla jotakin aivan muuta. Kaikkien ei ole tietenkään pakko muuttaa maalle. Nykyään kyllä pystyn jo kantamaan luovaa ympäristöä mukanani. Nytkin luon tekstiä ja kuvia junassa.

Ihminen voi olla myös laiska ja kyvytön säätelemään oman luovuutensa virtaa. Hänellä kun  ei ole tietoa paremmasta. Ihminen ei tunnista luovuutensa energiaa, ja jos tunnistaa, niin ei tunnista sitä, mihin energiansa suuntaisi. Häneltä saattaa puuttua intohimoinen asenne elämään ja uusiin asioihin. Hän on kadottanut uteliaan lapsen oppivan asenteen ja suhteen elämään.

Useinmiten luovuuden este onkin Csikszentmihailyin mukaan nimenomaan sisäsyntyinen. Egomme pelot ja uhkakuvat ovat luoneet esteet luovuudellemme. Esimerkiksi kaltoinkohdellut lapset kadottavat helposti luovuutensa, ja heidän koko aikuinen persoonansa rakenne voi perustua egon puolustusmekanismeille.

Minän osiemme kielellä, ihmisen minuus samaistuu jatkuvasti jonkin egon osan tarpeisiin, kokemuksiin ja tuntemuksiin. Psyykkinen elämä muodostuu pelkäksi jäykiksi käytännöiksi, lukkiutuneeksi, rutinoituneeksi, arjeksi ja energia valuu uhkakuvista selviytymiseen. Ihmisen mukavuusalue jää pieneksi. Hän takertuu pelon täyttämään maailmankuvaansa ja ehkä vain uusien minäkeskeisten tarpeiden etsimiseen. Tämä estää luovuuden, uuden oppimisen ja joustavuuden kehittymisen.

Toinen luovuuden energian este onkin, jälleen hankalanimisen luovuustutkijamme mukaan, huomion suuntaaminen vain itsekkäisiin päämääriin. Toki jokaisella on perustarpeita, jotka pitää tyydyttää, jotta luova arki mahdollistuu. Nälkäisellä, jatkuvasti palelevalla tai ulosottomiehen vainoamalla yksilöllä vain harvoin on energiaa luovuuteen. Heitäkin kyllä löytyy.  Esimerkiksi koko elämänsä köyhyydessä eläneen sokean  Blind Willie Johnsonin musiikkia on lähetetty jopa Voyager-satelliitissa galaksimme ulkopuolelle. Usein kuitenkin taloudellisessa ahdingossa elävän luovuuden energia kanavoituu arjesta selviämiseen.

Monelle kansalaiselle on kultturisamme muodostunut itsekkyydestä opittu elämäntapa, joka rakentuu minäkeskeisille jatkuville uusille tarpeille. Kasvavista egon tarpeista on muodostunut jopa pakkomielle. Mietin, onko tällainen luovuuden vastainen maailmankuva jo sisäänrakennettu yhteiskunnallisiin rakenteisiin? Meitä on jopa kannustettu jatkuvaan uusien tarpeiden suohon.

Sodan jälkeen oli kovan työnteon ja yhdessä tekemisen meininki, jotta sotavelat ja kansalaisten perustarpeet saatiin mahdollisimman monille tyydytettyä. Vähitelleen kuitenkin luotiin aina vain uusia tarpeita. Yhtäkkiä aineellisesta ylikuluttamisesta muodostui jo hyve. Arki ja ihmisen ihanneidentiteetti muutti muotoaan yhä yksilökeskeisemmäksi ja vähitellen se  muuntautui täksi kuuluisaksi sitten kun elämäksi. Sitten kun minä olen saanut sitä ja sitä, sitten aloitan oikean, oman itseni, näköisen luovan ja mukavan elämän.

Luovuus on vaikeaa paitsi köyhälle myös joillekin rikkaille ihmisille, joiden kaikki energia kuluu egonsa pönkittämiseen rahalla. Toisaalta on tietenkin myös luovia ja varakkaita ihmisiä, jotka rakentavat elämänsä muulle kuin egokeskeisille tarpeille, esimerkiksi edistämään yhteisöllistä hyvää.Valoa on jo näkyvissä.  Ajassamme on näkyvissä uutta yhteisöllisyyttä ja yhä useampi ihminen haluaa olla onnellinen tässä ja nyt.

Luova ihminen joutuu päästämään irti monista ulkoisista tarpeista, kuten varmuudesta ja kontrollin tarpeesta. Hän joutuu opettelemaan taidon epävarmuudessa viihtymiseen. Luovaan asenteeseen tarvitaan intohimoista kiinnostusta johonkin asiaan ja uteliaisuutta. Se merkitsee sitä, että ollaan kiinnostuneita jostain asiasta maailmassa sen itsensä vuoksi, sisäsyntyisesti, eikä sen vuoksi, että sillä saavutetaan jotakin.


Luova asenne maailmaan on oikeastaan tätä lapsen ennakkoluulotonta ja mielikuvitusrikasta  asennetta, jota aikuisella parhaimmillaan täydentää hyvä realiteettitaju. Emme ratkaise luovasti ongelmia (olkoon ne sitten omia sisäisiä tai itsemme ulkopuolella olevia ongelmia), takertumalla vanhan tietoisen minän jonkun osan rakentamaan yksittäiseen maailmankuvaan, vaan päästämällä hetkeksi irti siitä. Juhlimme maailmankuvien moninaisuutta.

Antaudumme ennakkoluulottomuuteen ja uteliaisuuteen. Annamme itsemme olla hetkittäin lapsenmielinen. Mihaleyin Csikszentmihalyin mukaan luovalla on vielä yhdeksänkymmentä vuotiaana tallella lapsenomainen uteliaisuus. Sen johtuu siitä, että he viihtyvät ei tietämisen ihmettelevässä tilassa. Luova pääse yllättymään ja ihastuttamaan itseään, lähes päivittäin, aina vain uusilla ihmettelyn aiheilla.

Tästä Mihaily Csikszentmihailyin kuvaamasta luovasta isäni on elävä esimerkki. Hänellä on tallella pienen lapsen aktiivinen ja jatkuvasti uusia asioita luova mielikuvitus.

Täältä löytyy kirjoittamani artikkeli luovuudesta ja lääketieteestä.

Lähde:

Mihaily Csikszentmihailyi, Csikszentmihalyi Mihaly, Creativity, The Psychology of Discovery and Invention, Audiobook

#luovuus #flow #csikszentmihailyi #mindfulness

Pohdintaa Ken Wilberin integraalista meditaatiosta

On kaksi erilaista tietoisuustaitotyyliä, joita Ken Wilber jäsentää ja opastaa harjoituksin kirjassaan ”Integral Meditation – Mindfulness as a Way to Grow Up, Wake Up, and Show Up in Your Life” oivaltavalla tavalla. Tietoisuustaidoillahan tarkoitetaan mm. henkisestä kasvua ja itsen tiedostamisen lisäämistä erilaisilla tietoisuustaitoharjoituksilla. Tällä on moninainen vaikutus yhteisölliseen hyvinvointiimme, stressiin ja terveyteen.


Wilberin mukaan ei ole ollut uskontoa tai muuta henkistä perinnettä, joka yhdistäisi nämä molemmat perinteet, heräämisen (waking up) ja henkisen kasvun (growing up). Yleensä uskonnot ovat keskittyneet vain ensimmäiseen näistä. Joskus voi olla niin, että yksilö on herännyt kaiken ykseyteen ilman, että hän on juurikaan kasvanut henkisesti. Esimerkiksi meditoija voi olla pitkälle herännyt, “valaistunut”, mutta saattaa olla henkisen kasvun suhteen hyvinkin keskeneräinen, esimerkiksi psykoseksuaalisesti. Tämä voi johtaa vaikkapa toisten haavoittuvaisten yksilöiden seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Näitä surullisia hyväksikäytön tarinoita aina silloin tällöin putkahtaa esiin “valaistuneista” ja uskonnollisista piireistä.

🌺
Kun ihminen on sekä herännyt että henkisesti kasvanut, hän on hyvin integroitunut, eheämpi ihminen. Hän ei ole enää pirstoutunut tietoisuus, egonsa osien puhaltamien satunnaisten tuulenhenkäysten ohjauksessa oleva ihmispoloinen. Tämä ilmenee siten, että tasapainoisempi ja kokonaisempi ihminen osaa ohjata tarkkailevan minuutensa avulla primitiivisempiä osiansa muiden osien yhteyteen. Hänellä on tällöin nk. kaksoistietoisuus. Mielen osat muodostavat harmonisemman kokonaisuuden, ilman että alkukantaiset mielen osat, kuten vihaa, ahdistusta tai kateutta täynnä olevat “ego tilat” kaappaavat huomaamatta mielen, terrorisoiden itseä ja ympäristöä. Itse näen henkisessä kasvussa tarpeelliseksi tietyn nöyryyden. Henkisestä kasvusta huolimatta, meidän täytyy osata olla asettamatta itseämme toisten ihmisten yläpuolelle.  Henkinen kasvumme on kuitenkin viime kädessä meille annettu yhteisöllinen lahja, eikä vain omaa ansiotamme.

🌺
Heräämiseen opastavat henkiset perinteet ovat Wilberin mukaan vanhoja. Niitä löytyy kaikista suurista uskonnoista ja monista alkuperäiskansojen rituaaleista. Sen sijaan henkiseen kasvuun opastavat opit ovat uudempia, vasta noin sata vuotta vanhoja. Ne korostavat ihmisen yksilöllisen kypsymisen psykologisia kehitysasteita, ja ne ovat kehittyneet psykoterapeuttisista perinteistä käsin. Itse lisäisin tähän sielunhoidolliset perinteet, koska niissähän lepää länsimaisen psykoterapian juuret.

❤️
Prototyyppi henkisen kasvun kehitysvaiheista on professori ja teologi Fowlersin uskon kehitysasteet: 


 1) Lapsen intuitiivinen usko, jossa fantasia ja todellisuus sekoittuvat.

 2) Myyttis-kirjaimellinen usko, jossa myyttiset tarinat otetaan kirjaimellisesti.

 3) Synteettiskonventionaalinen, jolle tyypillistä on kollektiivisuus. 

4) Individualisreflektiivinen, jossa ihminen oppii peilaamaan kokemustaan ja ottaa vastuun omista arvoista ja uskomuksistaan.

 5) Konjuktiivinen usko, jossa ihminen antautuu uskon paradoksille ja monille näkökulmille.

 6) Universaali usko, jota jotkut kutsuvat valaistumiseksi: ihminen tajuaa kaiken olemisen ykseyden.

❤️

Henkisen kasvun kautta ihmisen tietoisuudesta tulee yhä monimuotoisempi, sisältörikkaampi, hienostuneempi ja kypsempi. Heräämiskokemukset ovat välittömiä kokemuksia, joissa ihminen saavuttaa yhteyden tunteen esimerkiksi meditaatiossa tai transsissa kaiken olemisen perustaan. Tämä ei suinkaan aina johda automaattisesti henkiseen kasvuun. Mooseksella, Jeesuksella, Buddhalla ja muilla pyhillä on tuhansia vuosia ollut näitä heräämisen kokemuksia.

🌺
Henkisen kasvun tiellä ei riitä pelkkä sisäisyyden tutkimus, koska siinä joudumme paneutumaan myös kulttuurisiin ilmiöihin. Tulemme tietoiseksi kulttuurisista uskomuksistamme tietoisuutemme kartoista,  autopilottimme takana. Wilber kuvaa ilmiötä siten, että moni puhuu sujuvasti englantia, mutta jos hänen pitäisi kuvata kielioppi ja säännöt puhumisen takana, ei siitä tulisi mitään.


Henkisessä kasvussa tulemme yhä tietoisemmaksi kulttuurien ja uskontojen moninaisuudesta, ja miten ne ovat vaikuttaneet omaan käyttäytymiseemme, omiin uskomuksiimme ja arvoihimme. Tutustumme uskomuksiimme ja arvojemme takana oleviin karttoihin, jotka määrittelevät ja ohjaavat tietämättämme käyttäytymistämme, mikäli emme tee niitä näkyviksi.

❤️

Sisäistämme henkisen kasvun kautta sotaisan, vastakkainasettelun sijaan, vähitellen myötätuntoisen ja erilaisuuden hyväksyvän rakkauden ja levollisuuden.  Lukisin kreikkalaisroomalaisen ja myöhemmin kristilliseksi perinteeksi muuntautuneen Lectio Divinan mietiskelytradition tähän perinteeseen:  Luemme tekstejä, esimerkiksi pyhiä kirjoja, jonka jälkeen peilaamme ne sisätodellisuuteemme, sen erilaisiin uskomuksiin ja arvoihin.

🌺

Wilberin mukaan vasta sitten kun harjoitamme sekä heräämiseen että henkiseen kasvuun johtavaa henkisyyttä, meistä tulee kokonaisia ei-pirstoutuneita, myötätuntoiseen rakkauteen kykeneviä ihmisiä. Koko ihmiskunnan historia on ollut rikkonaisten ja henkisesti keskenkasvuisten ihmisten historiaa. Wilberin mielestä tiedämme syyn nyt tähän: henkisten traditioiden vajaavaisuuden. Nyt tietoisuutemme evoluutio on päässyt siihen pisteeseen, että on mahdollista rakentaa siltoja yli uskontojen ja aatteiden.  Se tapahtuu harjoittamalla molempia, sekä heräämiseen johdattavaa meditaatiota että henkiseen kasvuun ohjaavaa meditaatiota.

Kuhmolaiset selviytyvät kyllä!

Jotenkin talvi 2016-2017 oli tuntunut ankealta Kuhmossa, vaikka työttömyys oli vähentynyt ja positiivista yhteisöllisyyttäkin oli ympärillämme. Kuitenkin oli myös yksinäisyyttä, avuttomuutta ja henkilökohtaista hätää. Varsinkin nuorempien ihmisten itsetuhoisuus järkytti montaa sellaistakin kuhmolaista, jonka lähipiiriä murhe ei ollut koskettanut.

Useammallakin taholla tuntui syntyneen tarve keskustella tapahtuneesta ja päivittää sitä tietämystä mitä eri tahoilla on olemassa ihmisten tukemiseksi erilaisissa vastoinkäymisissä. Sosiaalityön puoli taisi olla se, jolta aloite varsinaisesti tuli ja Kuhmon Mielenterveysseurassa asiaa oli myös pohdittu. Ja kun mielenterveyspalvelut, seurakunta ja Kuhmon kriisiryhmä olivat heti valmiit osallistumaan, päätettiin huhtikuisesta tapahtumasta, jonka nimeksi tuli Elämän kriiseistä ja menetyksistä selviytyminen – yhteisöllisyydestä voimaa.

Kinnusen Annelin johdolla tilaisuuteen saatiin sellaisen ammattilaisen ote, että myös tunteelle oli koko ajan sijansa. Alkutervehdyksen jälkeen sytytettiin hiljaisuudessa muutama kynttilä symboloimaan niitä menetyksiä, mitä kullakin osallistujalla mielessään oli. Ilman menetyksiähän meistä ei kukaan elämässään selviä.

Processed with MOLDIV

Pari läheisensä menettänyttä käytti sitten oman puheenvuoron. Niihin emme mene tässä sen syvemmin, mutta ensimmäisessä puheenvuorossa rohkea äiti Sirkku Piironen jaksoi jakaa tunteensa, kiitoksensa ja risunsakin kokemuksensa vaikeudesta huolimatta. Jopa ihmisten sanattomat osanotot voivat merkitä paljon. Mutta sitten on sitä “asioiden tietämisen” perusteella tapahtuvaa paskanjauhantaakin, joka ihmetyttää meistä jokaista, kun sitä täydellistä ja virheetöntä elämää elävää perhettä ei sitten etsittäessä kuitenkaan löydy, että heiltä saisi sen oikean elämän reseptin.

Eri tahojen kertoessa heidän mahdollisuuksistaan auttaa erilaisten kriisien keskellä on pakko nostaa esille muutamat ilahduttavat asiat:

1. Kuhmon kriisiryhmä on laajapohjainen, ammattimainen, kokenut ja ennen kaikkea valmiudessa niin, että joku ryhmän jäsen kyllä saadaan kohtuullisessa ajassa kiinni. Kehuja kriisiryhmän toiminnasta on saatu oman maakunnan ulkopuoleltakin

2. Mielenterveyspalvelujen puolella psykiatriseen sairaanhoitajaan saadaan yhteys kahden arkipäivän kuluessa akuutissa kriisitilanteessa.

3. Seurakunnan antama tuki kyselemättä ihmisen taustaa ja tekoja sai kiitosta.

4. Valtakunnallisesti auttavia tahoja on puhelimen tai internetin kautta saavutettavissa paljon.

+++
Kalevalan työterveyden lääkäri Lyyli Seer kertoi, miltä kriisit näyttävät lääkärin työssä. On tilanteita, joissa lääkehoidolla saadaan tilannetta rauhoitettua niin, että ihminen löytää voimavaroja itsestään kriisin käsittelyyn. Elämän kriisien hoitaminen on moniammatillista yhteistyötä!

Anne Tuikka, tämän tilaisuuden keskeinen ideoija ja moottori kertoi, kuinka sosiaalitoimi voi tukea erilaisiin sosiaalisiin ongelmiin joutuneita ihmisiä. Aikuossosiaalityöhön voi ottaa yhteyttä, jos tarvitset apua ja ohjausta erilaisiin elämän kriiseihin kuten esim.velkaantumiseen tai kun tarvitset palveluohjausta. Sosiaalitoimeen kuuluvat myös vammaispalvelu, kehitysvammahuolto, lastensuojelu ja lastenvalvonta. Lisäksi sosiaalitoimi tekee monialaista yhteistyötä tarvittaessa. Olet arvokas juuri sellaisena kuin olet: ota heihin rohkeasti yhteyttä.

Kajaanin Spartakin edustajan Mikko Leskinen puheenvuoro itsetuhoisesta elämästä oli karu ja pysäyttävä. Hengissä selviytyminen erilaisista tempauksista on välillä ihan tuurista kiinni, ja jotkut päihteitä ja huumeita käyttäneestä kaveriporukasta olivatkin jo menehtyneet. Mikko lohdutti meitä kuhmolaisia kertomalla, että paskanjauhantaa on muuallakin kuin vain Kuhmossa.

Seurakunnan edustajan Jaakko Kupiaisen puheenvuorossa oli sitä ihmettelyä ja hämmennystä kuin jokaisen tavallisen kuolevaisen elämässä kriisien keskellä pitääkin. Yksin pärjäämisen ja täysillä puurtamisen mentaliteettia olisi pyrittävä horjuttamaan ja osattava olla ennen kaikkea itselleen armollinen.

Illan nuorena helmenä oli nuori pirteä nainen, Kati Pöllänen, joka turhaan itseään väheksyen kertoi parista kaveriensa kanssa järjestämästä yksinäisten tapaamisesta. Ensimmäisellä kerralla osallistujia ei vielä ollut paljoa, mutta seuraavalla kerralla jo parikymmentä. Ja tulipa tosiaan mieleen, että joskus voi olla aloitteellinen ilman taustaryhmääkin – jos me mielenterveysseuran jo harmaantuneet edustajat järjestäisimme illan yksinäisille, niin moni jäisi tulematta paikalle leimautumisen pelossa.

Me Kuhmon Mielenterveysseurasta toimme kehään ilouutisen Kainuun kriisikeskuksesta: Saamme jatkossa kerran viikossa, keskiviikkoisin, Kuhmoon kriisityöntekijän Peppiina Hakkaraisen, kuuntelemaan ihmisiä arjen kriiseissä ja murheissa. “Kriisipuuroa” joutuu jokainen syömään jossain elämän vaiheessa. Esittelimme sitten myös monipuolisia Suomen Mielenterveysseuran nettipalveluita, esimerkiksi nuorten Sekaisin-chattia, työikäisten Solmussa-chattia sekä kriisistä selviytymisen Selma-ohjelmaa.

Illan synkästä teemasta huolimatta keskustelu oli hengeltään kohottavaa ja kannustavaa, ja illasta jäi Aleksi Kiveä lainaten tuntu: “Hyvä täällä sittenkin päällimmäisenä keikkuu!”

Kiitos yleisölle. Kiitos alustajille.

Tämän blogin kirjoittivat yhdessä Kuhmon Mielenterveysseurasta Kati Sarvela ja Ari Huotari. (Tykkää sivustamme facebookissa)

Yhteystietoja – Mistä voi hakea apua kun elämä kriisiytyy?
Kainuun Kriisikeskus

peppiina.hakkarainen@kainuunkriisikeskus.fi , Ajanvarausta 044 7826030
Kuhmon mielenterveystoimisto, ajanvaraus p. 044 7970366

– mielenterveyspalvelut http://sote.kainuu.fi/aikuispsykiatria

– kriisiryhmä http://sote.kainuu.fi/kriisiryhmien_yhteystiedot

– riippuvuuksien hoito, päihdetyö http://sote.kainuu.fi/paihdehuollon_palvelut
Kuhmon seurakunta, ma – pe klo 9.00 – 14.00 Kirkkotie 6-8 88900 Kuhmo  puh. (08) 6172 371 (vaihde), 044 738 4300 sähköposti kuhmo.seurakunta(at)evl.fi

Kuhmon sosiaalitoimisto, ajanvaraus ma-pe klo 9-12, p. 08-61565730http://sote.kainuu.fi/sosiaalityo

Spartak Kajaani Ry, Mikko Leskinen, Hankevastaava, VpjPuh. 044 9811125 https://www.facebook.com/spartakkajaani/

Tuki- ja kriisipuhelimia sekä nettipalveluita http://sote.kainuu.fi/tuki_ja_kriisipuhelimet_seka_nettipalvelut
Kuhmon Mielenterveysseura , sarvela.huotari@gmail.com, Suomen Mielenterveysseuran tietoa kriiseistä: http://www.mielenterveysseura.fi/fi/tukea-ja-apua
Chatteja ja puhelinpalveluita:
Palvelevan puhelimen palveleva chat, http://www.kirkonkeskusteluapua.fi/
tukinet.net : sekasin-chat nuorille ja solmussa-chat aikuisille
MLL nuortennetin chat
Kriisipuhelin: 010 195 202 arkisin klo 9.00– 07.00 sekä viikonloppuisin ja juhlapyhinä klo 15.00–07.00

Vihan monet kasvot

Miksi viha kiinnostaa?

Olen aina rakastanut kaikenlaisia tunnetiloja. Viha on kiehtova, suurienerginen, mutta pelottava tunnetila. Vihan energialla voi rakentaa tasa-arvoa ja kauneutta, tai sillä voi aiheuttaa kärsimystä; häväistä ihmisiä sekä tuhota omaa terveyttä tai kansoja.

Itselläni on vihaan viharakkaussuhde.  Minulla on ollut elämänvaiheita, joissa olen purkanut sydämeni vihaa mm. kiukuttelemalla muille ihmisille sekä suuntamalla sen energian itsetuhoiseen addiktiokäyttäytymiseen. Nykyään kanavoin vihantunteeni enimmäkseen kirjoittamiseen ja taiteelliseen ilmaisuun. En olisi minä ilman vihaani ja sen ilmaisua. Olen kiitollinen vihalleni.

Jokainen meistä on enemmän tai vähemmän rikkinäinen astia. Jokainen tuntee joskus vihaa. Ihmiselämän tekee kiehtovaksi juuri se, että kaikissa meissä on koko ihmeellinen tunnetilojen kirjo sisällämme.

Olen halunut tutustua vihan moniin kasvoihin. Sen vaihtelevia ilmenemismuotoja ovat esimerkiksi katkeruus, vihamielisyys, raivo, vähimmistöjen syrjintä, halveksunta tai ylimielisyys. Vihan voimakkuus voi vaihdella ja vihakäyttäytymisen tavoite voi vaihdella.

Processed with MOLDIV

Vihan syväanalyysiä

On normaalia tuntea joskus ärtymystä vaikkapa kiukuttelevasta lapsesta ja tai vihamielisyyttä poliittista opponenttia vastaan.  Eri asia on, minkälaisen suhteen otamme tähän tunnetilaamme. Vaihtoehtoja on monia.

Voimme samaistua tunnetilamme ja  saattaa itsemme raivon tilaan. Voimme tukahduttaa epäterveesti tunteemme tai  voimme uteliaasti tutkia tunnetilaamme. Miksi kommari/sovinisti/feministi/kapitalisti aiheuttaa minussa tällaisen tunnetilan? Tutkimalla tunnettamme näin, tai esimerkiksi taiteen keinoin, voimme oppia käyttämään sen energiaa harkiten, itsetutkimukseen ja hyvän rakentamiseen.  Tunteemme ovat oppaitamme omaan uskomus- ja  arvomaailmaamme tuntemukseen.

Vihan psykoanalyyttinen ulottuvuus on mielenkiintoinen. Mikäli lapsi ei saa hyväksyvää tunnetilojensa kuuntelua ja peilausta, vaan häntä kohdellaan kaltoin, välinpitämättömästi ja hänen vapaa tunneilmaisunsa vaiennetaan, lapsen  eheän minuuden muotoutuminen vaarantuu.

Kaltoinkohdellusta lapsesta kasvaa pirstoutunut aikuinen, jonka tunnetilat voivat purskahtaa säätelemättöminä erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa.  Ihminen kadottaa kykynsä myötätuntoiseen läsnäoloon itseään ja muita kohtaan.

Kaltoin kohdellusta lapsesta voi kasvaa myös näennäisesti normaali, ulkonaisesti tasapainoinen, ihminen, ”valekokonainen ihminen”. Kun ulkoinen todellisuus muuttuu epävarmaksi, vakaa tuttu ja turvallinen ympäristö katoaa, purskahtavatkin vihan tunteet säätelemättömästi esille. Vihan tunteet voivat epävarmassa uudessa tilanteessa suuntautua täysin viattomiin ihmisiin, ihmisryhmiin tai omaan itseen.

Viha voi sumentaa järjen.  Tämä siksi, että vihan taakse on piiloutuneena herkkä, rikkinäinen ihminen, jolta on puuttunut elämästä turvallisuuden ja terveen tunneilmaisun kokemus. Haavoitettu sielu, pieni herkkä lapsi sisällämme,  voi raivota mitä pienemmistä asioista.  Tämä puolestaan voi ruokkia häpeää.

Vihan takana voi olla juuri häpeä ja nöyrytyys.  Kun ihmisryhmiä syrjäytetään, vähätellään ja nöyryytetään, on se hyvää kasvualausta vihalle.  Yhteisöllinen välinpitämättömyys  ja kansanosien mitätöinti ja vähättely ovat vihan superlannoitetta.

Tämän päivän yhteisöissä näemme paljon vihaa.  Viha on salakavala kaveri, että se voi olla peitettynä itkun, hymyn, näennäisesti korrektin käyttäytymisen tai raivon kaapuun. Vihainen ihminen voi saada raivokohtauksen, mutta hän voi yhtä hyvin myös kylmäpäisesti hymyillen toteuttaa järjestelmällisesti suunniteltuja  koston tai terrorin tekoja.

Yhteisöllinen viha

Kun ihmistä ei opasteta terveeseen tunneilmaisuun, se hajoittaa yhteiskuntaa.  Se saa meidät jakamaan ihmisiä luokkiin.  Se etäännyttää meitä toinen toisistamme.  Se jakaa meitä ”meihin” ja ”niihin”.

Kun opetamme ihmisiä turvalliseen ja terveeseen tunneilmaisuun, viha voi lähentää meitä toinen toisiimme. Padotut tunteet haluavat saada ilmaisunsa turvallisessa ja hyväksyvässä ilmapiirissä. Olemme kaikki lähimmäisiä samassa veneessä.

Kukaan ei  hyödy vihasta, jonka ihminen suuntaa toisia ihmisiä, ihmisryhmiä tai omaa itseään kohtaan.   Vihan energia on suunnattava yhteiskunnalliseen terveeseen ilmaisuun.Kun ihminen ei osaa käsitellä vihantunteitansa, voi hän houkutella muita haavoittuneita ihmisiä seuraukseen. Viha voi paisua tällaisessa haavoitettujen, häpeällä ruokittujen,  yhteisössä kuin pullataikina.  He voivat yhdessä vatvoa vihantaikinaansa.

Vihan umpikujassa oleva ihminen voi alkaa elämään koston fantasioista, jotka ovat tiedostamattomasta purkautuvia mielikuvia. Vain aniharva todentaa fantasiansa. Humalassa, muissa aineissa  tai voimaakkaassa ”dissosioituneessa tilassa ”  nämä fantasiat voivat kuitenkin muuttua terrorismiksi, tai silmittömäksi toiselle aiheutetuksi vahingoksi, kostoksi tai itseä vahingoittavaksi toiminnaksi ja itsemurhaksi.

VIHAN LÄÄKKEET

Vihan vastaääkettä ovat lähimmäisistä välittäminen, myötätunto ja turvallisen tunneilmaisun kehittäminen.  Se on tunnetaitojen kehittämistä ja oman sydämen päivittäistä tutkimusta ja sen puhdistamista.

Jos joku ilmaisee epäasiallisissa tilanteissa vihaansa, ei hänen käyttäytymistään pidä hyväksyä. Silti hänelle on samanaikaisesti hyvä luoda tunne siitä, että hyväksymme hänet ihmisenä kaikesta huolimatta.  Emme hiero suolaa hänen haavoihinsa. Itsetuntemus ja tunnetaidot kehittävät mielitajua, joka ohjaa terveelle vihan ilmaisun polulle.

Nyt tarvitsemme paljon yhteistä hyvää tahtoa, jotta viha kanavoidaan rakentavaksi ja kansaa yhdistäväksi voimaksi. Meidän on opastettava ihmisiä terveeseen sisäisyyteen.