Siirtolan Emäntää kokee enää harvoin ahdistavia tunteita. Mikä voisi olla selityksenä tälle? Ehkä tämä käänne johtuu siitä, että Emäntä pystyy nykyään hyvin yksityiskohtaisesti kuvaamaan käsitteillä omia sisäisiä ja ulkoisia kokemuksiaan. Omien kokemusten ja tunteiden verbalisaatio, sanoiksi muuttaminen, puheen tai kirjoittamisen kautta (runoiksi, tarinoiksi, filosofiaksi) kun tutkimusten mukaan muuttaa sisäistä kokemustamme.
Kulttuurimme on ollut kummallinen. Siirtolan Emännälle ei ainakaan koskaan hänen lääketieteellisten opintojensa aikana opetettu ilmaisemaan millään lailla omaa kokemus- ja tunnemaailmaa. Ei ihme, että vähitellen Emäntä alkoi voimaan pahoin. Kaikki oppiminen keskittyi välineelliseen oppimiseen. Yhtään omaa ajatusta yliopistossa ei siihen aikaan saanut ilmaista, vaan kaikkien ajatusten tuli olla tieteellisiltä auktoriteeteiltä ja pätevistä tutkimuksista lainattuja. Emäntä pohtii, että eikö tällainen tapa opettaa ole indoktrinoitia eli ”aivopesua” yhteen materialistiseen maailmankatsomukseen? Jospa onkin niin, että tällaisen opettamistavan omaava tieteellinen instituutio on autoritaarisen uskonnollisen suuntauksen kaima?
Amerikkalainen lääketieteen professori Sirah Vollmer blogissaan korostaa, että muun muassa ihmisten aggressiivisuus vähenee kun heille opetetaan itsensä ilmaisu sanoin. Kun puemme sanoiksi kokemuksemme, muuttuu suhteemme omaan tarinaamme. Kysymys ei siis ole pelkästään siitä, että haluamme tulla kuulluksi. Elämämme tarina muuttaa muotoaan sitä muka kuin sitä kirjoitamme tai puemme muuten sanoiksi. Vollmer toteaa myös, että hänen oma suhteensa itseensä ja työhön on muuttunut sen jälkeen kun hän itse ryhtyi kirjoittamaan omaa blogiansa.
Ehkä tämä viruksien tavoin leviävä blogien kirjoittamisbuumi on osa tervettä kansalaistoimintaa, jossa ihmiset ovat havainneet, että he voivat itse tehdä jotain oman mielenterveytensä eteen. He voivat itse kirjoittaen lähteä muuttamaan oman elämänsä tarinaa. Mikä parasta, joskus virtuaalitodellisuudesta löytyy vieläpä hyviä peilejä oman persoonan syventämiseen. Emäntä on löytänyt monta uutta tuttavuutta Avattarista.
Emäntä uskoo, että mitä täsmällisemmin ihminen pystyy ilmaisemaan omaa sisäistä kokemusmaailmaansa, sitä paremmin ihminen jaksaa. Kirjoittaminen voi avata tuoksia ruumiissamme. Toivottavasti nykyään lääketieteellisissä instituutiossa vallitsee toisenlainen kulttuuri kuin Emännän nuoruudessa. Jotta ihminen kasvaa tasapainoiseksi ihmiseksi, täytyy hänelle opettaa myös subjektiivista ”henkilökohtaista” tapaa ajatella ja jäsentää kokemustaan. Emäntä ei usko, että onnellista elämää, rakennetaan vain ”objektiivisilla” merkityksillä.
Mikäli henkilökohtaista, subjektiivista ajattelua ei opeta, on oikeastaan suuri ihme, että ihminen muuttaa muotonsa tasapainoiseksi aikuiseksi ihmiseksi. Näitä pieniä ihmeitä onneksi näkyy yhteisössämme yhä enemmän. Moni on löytänyt onnen ja viisauden elämäänsä huolimatta koulutuksemme instrumentaalisesta ja teknisestä painotuksesta huolimatta.
Emäntä on sitä mieltä, että sekä omatuntomme ja onnellisuutemme avaimet ovat omakohtaisessa ajattelussa, jossa arvo annetaan myös intuitiolle. Pelkille numeroille rakentuvasta elämästä puuttuu ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta tärkeä osa. Luomakunnan kannalta parempi tulevaisuus lepää henkilökohtaisen intuitiivisen ja tieteellisen faktatiedon välisessä eettisessä vuorovaikutuksessa. Tarvitsemme molempia.
Anna ja hänen ystävänsä 