Yhdeksän syytä ihastua Dan Siegelin ajatteluun

1.  Dan Siegelillä on tieteellinen tausta, mutta silti hän rikkoo rohkeasti perinteisiä ajattelumalleja

Vaikka Siegel on arvostettu, Havardin yliopistossa tutkitonsa suorittanut psykiatri, hän uskaltaa kyseenalaistaa vanhoja, perinteisiä, yksilökeskeisiä, ihmistä pirstovia ajattelumalleja.  Hän on integratiivinen tiedemies. Mielemme ei hänen mukaansa ole vain meissä, vaan se on myös meidän välillämme.  Mieli ja keho eivät ole erillisiä toisistaan, vaan mieli on energia- ja molekyylivirtaa. Se liikkuu sisällämme ja välillämme.  Siegel ei edusta vain perinteisiä tieteellisiä hierarkioita vaan hän on aidosti dialoginen.  Siegelin biografia löytyy täältä.

2. Siegel kykenee selittämään asioita kansantajuisesti

Siegelin käsimalli aivoista auttaa tavallisiakin kansalaisia ymmärtämään aivojen toimintaa.  Hän antaa myös neurobiologista ja muuta hyödyllistä tietoa ihmiselle ilman, että hän tekee siitä suurta rakettitiedettä.

handybrain

3. Dan Siegel on sekä kovanluokan tieteen ammattilainen että myös tavallinen ihmisenviranhaltija

Siegel ei pelkää tuoda esiin esimerkkejä omista puutteistaan ja heikkouksistaan. Hän kykenee reflektoimaan  paitsi onnistumisiaan, myö omia epäonnistumisiaan.  Hän kertoo hienotunteisti mutta valaisivasti tarinoita itsestään, perheestään, ystävistään ja potilaistaan. Tietänet tarinoiden voiman kuljettaa kokemuksellista viisautta ihmisten välillä.

4. Dan Siegel osaa käyttää käsitteitä ja vertauskuvia oivaltavasti

Mieli on syvä meri tai nuorella se on kuin huoneisto, jossa välillä sähköt ja vesi katkeaa. Tietoisuutemme on kuin pyörä, jonka napa edustaa tietoisuudessa tapahtuvaa tietämistä, kehä puolestaan aistihavaintoja ja henkisiä prosessaja.  Aivot ovat kuin käsi.

DrDanSiegel_WheelOfAwareness

5. Dan Siegel pitää ihmisen sisäisyyttä, mielitajun kehittämistä tärkeänä

Jotta kasvat ihmisenä, on sinun oman sisäisen työn kautta kasvettava itsesi parhaaksi ystäväksi.  Parhaimillaan nuoruus on oman minuuden eheytymistä, kun se saa monet puolemme yhdistymään. Tunteemme kesyyntyvät kun opimme tunnistamaan ja nimeämään niitä.  Kasvamme itsemme ystäviksi. Monilla eheytymisprosessi jää, enemmän tai vähemmän keskeneräiseksi, mutta voimme jatkaa koko elämämme läpi, kehittämällä mielitajuamme ja olemalla läsnä omille sisäisille kokemuksille. Jatkamme keskeneräistä tutkimusmatkaa sisäisyyteemme viettämällä sisäistä aikaa.

6. Dan Siegelille yhteisöllisyys ja empatia ovat hyvän elämän keskiössä

Kun opimme olemaan läsnä itsellemme myötätuntoiseksi, emme  kasva vain oman itsemme parhaiksi ystäväksi, vaan myötätuntomme erilaisia ihmisiä kohtaan lisääntyy. Mielitajumme kehittyessä, näemme yhä paremmin toisten ihmisten tilat ja osaamme virittäytyä myös erilaisten ihmisten erilaisille aallonpituuksille. Osaamme suhtautua kunnioittavasti ja arvostavasti itsessämme ja toisessa ihmisessä olevaan erilaisuuteen, emmekä yritä pakottaa häntä samanlaisuuteen kanssamme. Omaan kehoomme sitoutunut minä laajenee ja avautuu ”Minäme”:ksi  (englanniksi M We). Laajenemme yli yksilöllisen, kehomme rajaaman minän, ja liitymme yhdessä laajempaan kokonaisuuteen, minuuteen, joka määrittyy, ei vain minun, vaan meidän kautta.

7.  Dan Siegel uskoo ihmisen omiin voimavaroihin ja eheyttäviin luoviin kykyihin

Mieitajua voi jokainen kehittää ihan itse.  Voimme tehdä sen käyttäen peilinä muita ja itseämme. Emme tarvitse siihen yleensä kursseja tai terapiaa.  Toki,  jos mieli jäykistyy  tai muuttuu pitkäksi aikaa kaoottiseksi, niin että elämänhallinta heikkenee, hyödymme terapiasta ja psykiatrien näkemyksistä. Mielemme on itseään organisoiva prosessi, jonka ohjauskeskuksen voimme itsestämme löytää. Mielitajuamme kehittämällä voimme kasvaa oman itsemme parhaiksi asiantuntijoiksi.

8. Dan Siegel suhtautuu kunnioittavasti nuoriin ja heidän tapaansa ajatella

Hän kirjoittaa kirjassaan Aivomyrsky, että nuoruuden haaste ja lahja on juuri se, mitä myös aikuiset tarvitsevat saadakseen elinvoimansa säilymään.  Aivot jatkavat kasvamistaan koko ihmisen eliniän läpi.  Nuoressa olevat ominaisuudet, luovuus, tunteikkuus, sosiaalisyys ja elämyshakuisuus, ovat ominaisuuksia, joista myös aikuiset voivat hyötyä. Joustavuuteme lisääntyy, kun osaamme säilyttää itsessämme nämä nuoren ominaisuudet.

9. Ekologisuus ja eettisyys

Annan tässä viimeisessä syyssä ihastua Siegelin ajatuksiin puheenvuoron hänelle itselleen (Aivomyrsky – Nuoruuden aivomyrskyn voima ja sen merkitys):

Kun yhdistämme kykymme, intomme ja tietomme, meillä on paremmat mahdollisuudet ratkaista maailman käytännölliset ja moraaliset ongelmat. Käytän ilmausta ”moraalinen”, koska maailmanlaajuisten haasteiden käsitteleminen yhteistyössä on moraalinen velvollisuutemme. Meillä on yhteinen ilma, yhteinen vesi, yhteinen kotiplaneetta Maa. Hyviä planeettoja ei ole joka nurkan takana, joten pitäkäämme yhdessä huolta tästä, jonka olemme saaneet. Ihmisten on aika löytää uusi identiteetti ja kohdata vaikeat ajat yhdessä.

Joko sinä olet lähtenyt kehittämään mielitajuasi,  löytääksesi itsellesi identiteetin, jossa tunnet olosi kotoisaksi? Matka voi olla läpi elämän kestävä tie, ja sen sivutuotteena syntyy usein paitsi itseymmärrystä myös onnellisuutta.

Dan Siegelin Helsingin ja Turun luennoista keväällä 2015 löytyy tietoa täältä! 

Mainokset

Mikä meitä aikuisia vaivaa?

Alle kouluikäinen lapsi osaa käyttää mielikuvitustaan ja hän osaa leikkiä.  Kasvaessaan aikuiseksi hänet on surullisen usein ajettu laatikkoajatteluun.  Dan Siegelin mukaan valitettavan usein ihmisen elämä urautuu, hänen ajattelunsa kadottaa joustavuutensa ja hän kokee olevansa henkisesti tyhjä.  Elämä on tylsää ja hän toistaa ”tiedostamattomasti poissaolevasti” (mindlesness) oppimiansa ajattelumalleja.

Tunteet laimentuvat ja pahimmillaan elämä muuttuu apatiaksi, masennuksi ja suoranaiseksi epätoivoksi. Mikään ei tunnu enää väkevältä ja oikealta elämältä.  Siegel kirjoittaa, että kun aikuinen lakkaa käyttämästä luovia kykyjään, hänen ainoa mahdollisuutensa ongelmanratkaisussa on turvautua vanhoihin tuttuihin rutiineihin ja unohtaa mielikuvitus.  Ja näitä vanhoja kangistuneita rutiineja meille opetetaan sitten tosiasioina.

Lahjoitamme tietoisuutemme laatikkoajattelulle ja annamme tietoisuutemme autopilotille.  Olemme tällöin mielestämme vain  järkeviä ja viemme asiat oppimillamme yksipuolisilla rutiineilla läpi.  Miksi minusta tuntuu siltä, että valtaosa politiikoistakin puhuu järjestelmän uudistamisesta, mutta he silti tarjoavat ratkaisuksi vain laatikon sisällä olevia vanhoja uskomuksia, ja niille pohjautuvia ratkaisuja.

Dan Siegelin mukaan nuoruuden haaste ja lahja on juuri se, mitä aikuiset oikeasti tarvitsisivat saadakseen elinvoimansa säilymään. Uudet mullistavat ajattelumallit syntyvät laatikon ulkopuolella.

Siegel ei puhu mitään näistä kulttuurissamme niin suosituista ulkoisista nuoruuden säilyttämiskeinoista, naamaan kiristämisestä tai riippuvien rintojen kohentamisesta.  Sen sijaan Siegel puhuu siitä, että aivomme voivat pysyä nuorena, ja ne voivat jatkaa kasvamistaan koko elämän läpi. Valitettavan monet kiinnitävät enemmän huomiota riippuviin rintoihinsa tai silmäpusseihinsa kuin aivoihinsa.

On hyvä pitää mielessä, että Siegelille aivot eivät ole vain pääkopassa oleva elin, vaan hän käsittää aivomme laajasti:  Ne ovat koko älykäs ja nerokas informaatiojärjestelmämme, mukaan lukien hermostomme pikkuvarpaasta päälakeen saakka.

Ne neljä ominaisuutta, joilla bodaamme aivojamme, ja autamme itseämme pysymään elinvoimaisina ovat Siegelin mukaan seuraavat:

1) Luovuus. Käsittellinen ajattelu, abstrakti päättely ja tajunnan laajeneminen auttavat näkemään maailman uusin tavoin.

2) Tunteikkuus. Tunteet ovat voimakkaimmillaan silloin, kun ihminen on nuori, mutta ne tekevät elämästä mielekästä ja antavat energiaa myöhemminkin.

3) Sosiaalisuus. Yhteydessä toisiin ihmisiin syntyy merkittäviä, vastavuoroisesti palkitsevia ihmissuhteita.

4) Elämyshakuisuus. Uudet kokemukset, joihin voi uppoutua täysin, kiihdyttävät aisteja, tunteita, ja kehoa uusin ja haastavin tavoin.

Nuorena pysymisen taitoja voimme harjoittaa antamalla itsellemme sisäistä aikaa ja peilaamalla kokemuksiamme ryhmässä erilaisiin ihmisiin.  Molemmissa näissä on tärkeää, että hyväksymme ja kunnioitamme ihmisten välillä olevaa erilaisuutta.

Eri taustaiset ja erilaisilla maailmankuvalla varustetut ihmiset voivat toinen toistaan kunnioittavassa ilmapiirissä rikastaa toistensa maailmankatsomuksia. Voimme laajentaa myös omaa tietoisuuttamme, kunnioittamalla itsessämme sisällä olevaa äänien moninaisuutta. Erilaisilla tunnetiloilla ja ruumiin tuntemuksillamme, vaikkapa ”perhosilla vatsassa” tai ”möykyllä rinnassamme” on meille kerrottavaa.

Tunnetilamme ovat kaikuja menneisyydestämme ja ne ansaitsevat tulla kuulluksi.  Näitä ääniä emme kuule, mikäli kadotamme leikillisyytemme, mielikuvituksemme ja asutamme itsemme laatikkoajatteluun.

Lääketietelijinä olen kiinnittänyt huomioni siihen, että meillä on taipumusta nähdä asiat vain biologisesta näkökulmasta ja jäykistä uskomuksista käsin.  Kun parannamme tietoisen läsnäolon taitojamme, olemme uteliaasti ja avoimesti läsnä erilaisille maailmankatsomuksille ja tiedollisille näkökulmille, voi ymmärryksemme laajentua kummasti. Tähän voit Siegelin mukaan päästä, vaalimalla niitä samoja ominaisuuksia, jotka ovat nuoruuden ytimessä.

Mieleeni tässä yhteydessä tulee tietoisuustaitojen tutkijan,  sosiaalipsykologin, professori Ellen Langerin tutkimus, jossa vanhukset v. 79 (8 miestä)  laitettiin elämään uudestaan viisikymmentälukua.  He leikkivät viikon elävänsä kaksikymmentä vuotta nuorempaa elämää kyseisessä aikaisemmassa aikakaudessa. Ja kas, heidän terveytensä ja elinvoimansa näytti kohenevan kummasti viikon aikana.  Toisessa hänen kokeessaan diabeetikoille annettiin aikaa hidastavat kellot ja toisille aikaa nopeuttavat kellot.  Tulokset osoittivat, ettei heidän verensokerinsa reagoineet todelliseen aikaan vaan koettuun aikaan. Aika ei olekaan sellainen jäykkä vakio, jollaiseksi meidät on opetettu se ajattelemaan. Käy vain mielessä, millaisia muita kyseenalaisia itsestään selvyyksiä meille on opetettu.

Langerin mukaan monet vanhenemisen mukaanaan tuomista oireista johtuvat selittyvät sillä,   passivoimme itsemme, ja otamme vastaan vanhuuden kulttuurissamme meihin iskostamat roolit.  Tapamme meissä olevamme läsnä olevan,  nuoren ja dynaamisen puolen, mikä heikentää fyysistä hyvinvointiamme. Tässä yhteydessä tulee vääjäämättä mieleeni isäni, Jussi Sarvela, joka ei vielä 85-vuotianakaan ole ottanut vastaan hänelle tarjottua vanhuksen passiivista roolia. Hän edelleen toimii aktiivisena ammatissaan, Pelle Pelottamana. Näyttää siltä, että hänen uusia keksintöjään aletaan taas ehkä jopa valmistamaan.

Ei vain sillä, mitä syömme tai kuinka liikumme, vaan asenteillamme ja uskomuksillamme on suuri merkitys paitsi  henkilökohtaiseen kokemukseen terveydestä, myös ilmeisesti ihan oikeaan, mitattavaan,  terveyteemme.  Meillä on ollut kulttuurissamme kummallinen varmuuden ja kontrollin jano, jota tyydytämme ottamalla vastaan jäykkiä uskomuksia. Rakentamalla kyseenalaisia stereotypioita elämästä,  luulemme kykenevämme hallitsemaan elämää.  Kun ihminen saavuttaa tietoisuustaitoja, hän oppii viihtymään myös leikissä ja epävarmuudessa.

Oma vastaukseni otsikon kysymykseen, mikä meitä aikuisia vaivaa on seuraava:  Meitä  vaivaa mielikuvituksen puute. Tapamme liian usein luovat ja leikkisät puolet itseämme.  Ilkeä puoleni, rouva Otsaryppy, meinasi lisätä tähän vielä jotakin, mutta Siirtolan Emäntä hiljensi hänet lempeästi. Hyvä näin.

PS.  Jos haluat tavata kaksi kuuluisuutta, kuhmolaisen Siirtolan Emännän ja Dan Siegelin samanaikaisesti, kannattaa tulla hänen luennolleen Helsinkiin.  Turussa valitettavasti tapaat vain Dan Siegelin.  Tai mistä sitä tietää,  voi olla mahdollista, että Emännän rakkaan ystävättären,  Kuumun Kuningattaren, impulssiivisuus vie heidät sinnekin.  Vain Luoja tietää, jos hänkään. Lisää tietoa  Dan Siegelin vierailusta löytyy tästä ryhmästä.

Lähteet:

Daniel J. Siegel, Brainstorm, Nuoruuden aivomyrskyn voima ja merkitys.

Ellen Langer, Counterclockwise, Mindful Health and Power of Possibility

New York Times: What if Age is Nothing but a Mind–Set

Mielitaju – keskeinen osa tietoisuustaitoja

Huomaan mielen salojen tutkimusretkilläni palaavani aina toistuvasti psykiatri Dan Siegelin ajatuksiin.  Hän on kokonaisvaltaisen, integratiivisen lääketieteen, uranuurtaja. Hänen käsitteensä mielitaju, on laajentanut huomattavasti käsitystä hyväksyvästä läsnäolosta (mindfulness) tai tietoisuustaidoista niin kuin niitä itse mieluiten kutsun.

Vähitellen tietoisuustaidot alkavat yleisestikin lähentyä sitä käsitystä, mikä itselläni on ollut niistä jo pitkään. Käsite tietoisuustaidot pitää sisällään valtavan kirjon erilaisia meditatiivisia, mielikuva- ja itsehypnoosimenetelmiä. Tietoisuustaitoja voi harjoittaa myös luovilla menetelmillä. Yhtäkaikki tietoisuustaitojen harjoittaja käy läpi usein hyvin syvällisen tietoisuuden muodonmuutoksen jokapäiväisten arkisten tietoisuustaitoharjoitusten kautta.

Haastattelussa Dan Siegel kuvaa tietoisuustaitojen kautta tapahtuvaa mielitajun kehittymistä seuraavalla tavalla:

Paljon siitä, mitä tapahtuu mielessä, tapahtuu tietoisuutemme ulkopuolella, mutta silti nämä ei-tietoiset prosessit vaikuttavat terveyteemme. Kun nämä negatiiviset ajatukset, kuten pelko, vihamielisyys, pettyminen, suru, tuodaan tietoisuuteen, ne muuttuvat osaksi terveyttämme. Nämä ajatuksemme, joita minun alalla kutsutaan integroitumattomiksi hermoprosesseiksi, ovat pohjimmiltaan kuin mustia aukkoja. Niillä on niin paljon painovoimaa, että he imevät energiaa irti elämästä. Ne vaikuttavat terveyteemme, mieleen, sen joustavuuteen ja sujuvuuteen, sen tunneiloon ja kiitollisuuteen.

Tilamme vaikuttavat myös ihmissuhteisiimme. Ne tekevät meistä jäykästi käyttäytyviä tai ne  saavat meidät olemaan räjähtävällä tavoilla vuorovaikutuksessa. Ne myös vaikuttavat kehoon itseensä, mukaan lukien hermosto ja immuunijärjestelmän.

Tutkiva prosessi, kuten hyväksyvä läsnäolo, tuo näitä pelottavia negatiivisia ajatuksia tietoisuuteemme ja se voi olla erittäin hyödyllistä. Joskus sinun täytyy nimetä ja kesyttää tilojasi. Useat tutkimukset viittaavat siihen, että kun tuot jotain tietoisuuteesi, ja kuvaat sen, voit siirtyä tämän negatiivisen energiatyhjennyksen kautta uuteen ajatukseen tai tajunnan uuteen muotoon.

Mielitajun näkökulmasta Jan Skyn ESI työkalu (hallitsevan tilan tunnistus) on erittäin käyttökelpoinen työkalu. Mielestäni Skyn menetelmä on nerokkaampi apuväline tietoisuustaitoihin, tilojemme nimeämiseen ja tunnistamiseeen, kuin esimerkiksi enneagrammi, koska se antaa asiakkaalle itselleen täyden vapauden antaa omalle tietoisuuden tiloille omien tuntemusten ja  havaintojensa mukainen muoto, ilman minkäänlaisia etukäteisoletuksia. Valmentaja tai terapeutti on vain prosessin fasilisaattori. Asiantuntija ei määrittele asiakastaan vaan asiakas koulutetaan määrittelemään itse itsensä.

Meissä on lukemattomia erilaisia tunnepitoisia tiloja, jotka ihminen itse voi tietoisuustaitojensa kehittymisen kautta tunnistaa. Mitä paremmin kykenemme tunnistamaan, erilaistamaan ja integroimaan tilojamme, sitä paremmaksi mielitajumme kehittyy.

Tilamme lakkaavat syömästä energiaamme.  Löydämme vähitellen armollisuutta itsessämme ja toisissamme olevaa erilaisuutta kohtaan, mikä saa meidät voimaan  kokonaisvaltaisesti paremmin.

Mielitajusta potkua terveydenhuollon kustannuksiin?

Psykiatri Dan Siegelin aatokset ovat olleet minulle avainasemassa, kun olen pohtinut kokonaisvaltaista hyvinvointia ja terveyttä, mielen ja kehon erottamattomuutta. Aina kun siis puhun mielestä, tarkoitan myös kehoa, koska ne ovat itselleni sama asia.
Mielikeho on oikeastaan huono sana, koska se sisältää jo itsessään kaksijaottelun. Kun meillä on ”paha mieli” tai olemme valoisassa ja myönteisessä tilassa, on tila aina paitsi tunnetila mahdollisine sanoitetuin ajatuksin, se on yhtä lailla myös fysiologinen tila. Yhtäkaikki olen pitkään jo hahmottanut niin, että kun puhun tai kirjoitan mielestä, tarkoitan aina myös mieleen, uskomukseen, ajatukseen, muistoon jne. liittyvää fysiologista tilaa.
Dan Siegel korostaa, että kun pohdimme ihmisen terveyttä, avainasemassa on tilojemme integraation ymmärrys. Ymmärrämme mielen systeemisesti ja ”matemaattisesti ajatellen” pohdimme tilojen yhdistymisilmiöitä.

INTEGRAATIO JA ERILAISTUMINEN

Integraatiolla tarkoitaan erilaistuneiden osien yhteyttä toinen toisiinsa. Monimutkaisessa systeemissä, kuten ihmismielessä, integraatio tapahtuu, kun hyvin erilaistuneet ja kehittyneet erilaiset tilat yhdistyvät. Minätilojen kielellä sanoisin, että lapsenomaiset tilamme on saatettava aikuisiksi, ja sen jälkeen ne on integroitava osaksi mieltämme.
Erilaistumista ja integraatiota voi tapahtua hyväksyvää läsnäoloa ja aktiivista mielikuvitustamme hyödyntäen: Voimme antaa tilallemme uuden luovan muodon. Kehomenetelmissä tämä voi tapahtua liikkeen avulla (terapeuttinen liike), Sisäisessä teatterissa mielikuvituksen avulla sanoittaen mielemme kokemusta luovasti kirjoittaen.

ONGELMIA? SISÄINEN JÄRJESTELMÄ KAAOKSESSA TAI JÄYKISTYNYT

Tiedämme systeemiajattelusta, että epätasapainossa oleva systeemi voi mennä kaaokseen. Käytännön elämässä tämä tarkoittaa sitä, että ihmissuhteemme ja oma elämämme menee esimerkiksi ahdistuksemme vuoksi solmuun.
Toinen systeemimme ongelma voi olla sisäisen järjestelmämme jäykkyys: Meiltä on heikentynyt luovat ongelmanratkaisutaitomme. Mielestäni 1900-luvun yltiörationaalinen tapa jäsentää maailmaa on ollut kognitiivisesti jäykkä. Siksi monet meistä akateemikosta duunaariin ovat kriittisen järkemme orjia. Monet meistä ovat tukahduttaneet luovat puoleensa, ja meidän on hankala irrottautua kriittisestä järjestämme.

UUSI AIKA ON LUOVASSA JA SYSTEEMISESSÄ AJATTELUSSA

Elämme parhaillaan uuden yhteisöllisyyden ja luovuuden noususuhdannetta. Tämä on oikein hyvä asia, koska mielemme on itseään koko ajan uudelleen organisoiva järjestelmä. Kun saamme riittävästi taitoa ja tukea, voimme itse ohjata tietoisuutemme uuteen tasapainoon. Tästähän on kysymys erilaisissa terapiassa, terapeuttisissa prosesseissa ja erilaisissa luovissa prosesseissa: Voimme löytää flow-tiloja (meditaatio, hypnoosi, itsehypnoosi, luovat tilat), joissa päästämme irti vanhoista ajattelumalleistamme.
Dan Siegelin mukaan juuri kaoottinen tai jäykkä mielen järjestelmä ovat ”epä-terveyden” (un-health) ytimessä (sekä fyysisen että psyykkisen pahoinvoinnin ytimessä). Perinteisessä lääketieteessä on paljon tutkittu geenejämme, ja mitkä niistä aiheuttavat sairauksia. Vähemmän on kuitenkin tutkittu sitä, kuinka geenimme aktivoituvat. Miksi kaikki ihmiset, joilla on esimerkiksi periytyvä syöpä, eivät ole geeniensä tuottaman sairauden uhreja? Mitkä asiat meissä laukaisevat sairausgeenejä? Ne eivät ole nykytietämyksen mukaan vain materialistisia tekijöitä, vaan myös sosiaalisia tapahtumia.

TERVEELLÄ IHMISELLÄ ON MIELITAJUA

Dan Siegel korostaa, että meissä olevat huonosti toimivat ja integroitumattomat tilamme aiheuttavat meissä pahoinvointia. Mielitajun kehittämisen kautta voimme treenata mieltämme ja sen mukana koko aivojamme, ja vähitellen tulemme tietoiseksi huonosti integroituneista tiloistamme. Voimme auttaa näitä tiloja erilaistumaan ja yhdistymään tietoisuuteemme..
Emme kasva kokonaisvaltaisesti viisaiksi ihmisiksi vain kehittämällä realiteettitajua, vaan yhtä kipeästi tarvitsemme myös luovuuttamme, kykyä päästää hetkeksi irti vanhoista opituista tiloista, ja niiden käyttäytymismalleista.
Kokonaisvaltaisen terveyden optimoimiseksi, meidän on saatettava sisäiset tilamme integraatioon ja sopusointuun. Tämä integroitunut tila on yleensä vain hetkellinen. Uusissa ympäristönvaateissa tilamme voivat mennä hetkellisesti kaaokseen, ja meidän on saatettava ne jälleen uuteen tasapainoon. Ihminen ei ole koskaan valmis vaan hän on ikuisesti keskeneräinen. Tilamme erilaistuvat jatkuvasti, ja ne on saatettava aina uuteen harmoniaan.

TILAMME MUODOSTUVAT SOSIAALISISSA SUHTEISSAMME

Tilamme eivät ole vain omiamme. Sen sijaan ne muodostuvat suhteissamme eri ihmisiin. Dan Siegelin mukaan se, että meidän mielemme on vain jotakin joka on ihomme sisäpuolella on länsimaisen ihmisen harhaa, Siegelin sanoin jopa ”kusetusta”.
Mielemme samoin kuin kokonaisvaltainen terveytemme kypsyy aina ihmissuhteissamme. Lapsen epäterveet ihmissuhteet ja ympäröivien kypsien aikuisten puute näkyvät meissä siten, että systeemimme menee helposti kaaokseen tai muuttuu jäykäksi. Joskus epäonnistuneet ihmissuhteemme ovat kehollisia oireita, vaikeasti sanoitettavia, koska ongelman syntymisvaiheessa meillä on ollut vajavaainen kielellinen kyky hahmottaa ja käsitteelistää kokemuksiamme. Kun emme ole saaneet aikuisen vanhemman kautta riittävää tunteiden ja ajatusten peilausta, joudumme itse tekemään peilauksen esimerkiksi terapiassa tai kehittämällä tietoisuustaitojamme.
Ilman hyvää vanhemmuutta, altistumme epäedullisille tiloille sekä psyykkisesti tai fyysisesti. Toki geeneillä on merkitystä, mutta sosiaaliset suhteet ja niiden pohjalle rakentuva elämäntapamme (esim. addiktiomme) aktivoivat geenejämme. Epigenetiikka on suhteellisen uusi tieteenala, joka tutkii sitä, kuinka geenimme aktivoituvat. Ne eivät vain aktivoidu myrkkyjen tai säteilyn seurauksena, vaan myös sosiaaliset paineet voivat aktivoida geenejämme.

Kuhmo syksy 2007 002

TERVE IHMINEN ON JATKUVASTI ITSEÄÄN UUDELLEEN SUHTEUTTAVA

Terve ihminen kultivoi tilojensa erilaistumista ja jatkuvaa uudelleen suhteutumista, jota kautta hän elää tasapainoisemmin. Hän hyödyntää aivojensa muovautuvia eli neuroplastisia ominaisuuksia. (Dan Siegel lukee aivoiksi koko kehomme hermoratajärjestelmän varpaista päälakeen saakka). Tämä merkitsee käytännössä sitä, että ihminen oppii rakentamaan jatkuvasti uusia synaptisia ratoja aivoihinsa. Avainasemassa tässä työssä on ihmisen (keho)tietoisuustaidot.
Oppimalla uusia hermoratayhteyksiä ja toistamalla näitä uusia käyttäytymismalleja, erilaistamme aivojamme. Tietoisuutemme on kuin kamera: Kun sitä ei ole keskitetty tietoisuustaidoilla, hyppii se sinne sun tänne apinamielenä, eikä mielemme kykene muodostamana kirkasta kuvaa todellisuudesta. Tilamme ovat kuin filttereitä, joiden kautta maailma näyttäytyy aina erilaisina. Kun opimme käyttämään kameraamme, näemme maailmaan vakaammin.
Tietoisuutaitojen avulla valitsemme mielellemme sopivat linssit ja tasapainotamme kameramme, jolloin näemme asiat selkeämmin: Tunnistamme tilojamme ja niiden filttereitä sekä muovaamme ja osaamme valita taitavammin fillterimme ja löydämme niille hyvät käyttötarkoitukset.
Emme ole enää jäykkien totunnaisten tilojemme orija. Kykymme joustavuuteen, myötätuntoon paranee ja psykofyysinen hyvinvointimme lisääntyy.

IHMISEN TERVEYDEN MUODOSTUMINEN ON SOSIAALINEN OPPIMISPROSESSI

Siegelin mukaan mieli on itseään uudelleen organisoiva kehollinen ja suhteellinen prosessi. Mielemme rakentuu siis suhteessa muihin ihmisiin. Sen toiminta ohjaa informaatio- ja energiamolekyylivirtaamme. Olemme toisitamme riippuvaisia, toisiimme liittyviä ja terveytemme lisääntyy sosiaalisen ja tunneälyllisen koulutuksen kautta, kun mielitajumme kehittyy.
Keskeisin taito tietoisuustaidoissa on, että opimme ohjaamaan huomiotamme, tietoisuutemme fokusta. Se tapahtuu erilaisin mielen keskittämisharjoituksin eli tietoisuustaidoilla. Harjoittelemme tunnistamaan ja ohjaamaan tietoisuustemme tilojen muoto- ja sisältövirtaa. Emme jää ikävien tunnepitoisten opittujen tilojen vangeiksi.

SISÄINEN OPPIMISPROSESSI

Sisäisen ja sosiaalisen tunneälyllisen oppimisen kautta kehitymme kokonaisvaltaisesti viisaiksi ihmisiksi, emme ole apinamieliä, joiden mieli ohjautuu minne sattuu. Kokonaisvaltaiseen viisauteen tarvitaan realiteettitajun lisäksi myös kehotietoisuuttamme ja sen erilaisia tiloja. Tulemalla tietoisiksi tietoisuudestamme, voimme oppia käyttämään vaeltavaa mieltämme uuden oivallukseen. Apinamielemme kesytetään aktiivisen mielikuvituksen avulla luovuutemme lähteeksi.
Terveytemme vaalimista on se, että olemme tietoisia tietoisuudestamme, tilamme ovat hyvin erilaistuneita, ne ovat tasapainoisessa suhteessa keskenään ja kykenemme monitoroimaan ja muokkaamaan luovuutemme avulla tietoisuuttamme.

TERVEYDENHUOLTOJÄRJESTELMÄMME ON VANHENTUNUT

Jotenkin on surullista, että koko terveydenhuoltojärjestelmämme rakentuu täysin vanhentuneelle ihmiskäsitykselle. Hyvän terveyden paras lähtökohta Siegelin mukaan on hyvä vanhemmuus. Lapsiperheitä olisi tuettava kaiken mahdollisin taloudellisin ja valistavin keinoin, jotta he olisivat läsnäolevia vanhempia lapsillensa. Tämä on kokonaisvaltaisen fyysisen ja henkisen hyvinvoinnin ytimessä.
Niin kauan kun tätä emme tajua, keskitymme hoitamaan vain epätasapainoisen sisäisen maailman seuraamuksia.
Suhteemme lapsiimme, kiintymyssuhteemme, luovat hyvän perustan terveydelle. Tämä ei tietenkään pelasta meitä kaikista sairauksista, mutta se antaa hyvät lähtökohdat terveelle ja harmoniselle elämälle. Onnellinen lapsuus turvallisten ja läsnä olevien vanhempien parissa ovat sen pohja.
Onneksi ihmismieli on taipuisa; voimme aikuisena aktiivisesti korjata terapeuttisessa suhteessa läsnäolevan vanhemmuuden puuttumista: Korjaamme jälkikäteen ongelmia, joita epäonnistuneet kiintymyssuhteet meissä ovat tuottaneet. Kustannustehokkaampaa olisi antaa jokaiselle lapselle kaikki se rakkaus mikä hänelle kuuluu.

LOPUKSI

Hyvä terveys on sitä, että ihminen kykenee erilaisin tietoisuustaitoharjoituksin monitoroimaan ja ohjaamaan mielensä muotoja ja sisältöjä. Toisin sanoen terveytensä optimoiva ihminen kykenee ohjaamaan tietoisuutensa informaatio- ja energiamolekyylivirtaa kohti tilojen harmoniaa.

Tietoisuutemme erilaistuminen tapahtuu uusina sanoitettuina ja joskus vain taiteellisina kuvallisina tai liikkeellisinä muotoina. Vähitellen totunnaisten tunnetilojen harhaiset käsitykset todellisuudesta taikka satunnaiset mielihalut eivät ohjaa elämäämme muuta kuin tietoisina valintoina. Mielitajuansa kehittämällä sisäinen näkö, “sydämen silmät” (mielitaju englanniksi mindsight) kirkastuu, ja ihminen näkee itsensä ja toiset ihmiset selkeämmin, mutta myös armollisemmin.

Itsensä kanssa harmoniassa elävä ihminen tuskin hukuttaa itseään erilaisiin opittuihin terveyttä vahingoittaviin käytäytymismalleihin.

Salatut elämät – Miten saavutan yhteyden omaan itseeni, nr. 2

Elätkö salattua elämää?

Löysin New York Timesista seuraavan testin omien äänien vaientamista. Jos vastaat kolmeen kysymyksistä selkeästi myönteisesti, on sinulla taipumusta salata itseltäsi ja muilta tunnetilojasi.

1. En ilmaise tunteitani henkilökohtaisissa läheisissä ihmissuhteissani, silloin kun tiedän, että asia tuottaisi vain erimielisyyttä.

2.  Toisesta ihmisestä välittäminen merkitsee sitä, että pistän toisten tarpeet omieni edelle.

3. Näytän usein iloiselta ja tyytyväiseltä, mutta sisälläni on vihaa ja kapinaa.

4. Tunnen usein olevani vastuullinen toisten ihmisten tunnetiloista.

Omien tarpeittemme huomioiminen ei merkitse sitä, ettemmekö voisi aidosti välittää muista ihmisistä. Itsetuntemus kuljettaa meidät yleensä parempaan ja eettisempään elämään, jossa saamme aitoa iloa hyvän tekemisestä muille ihmisille ja luontokappaleille. Hyvän toteuttaminen tunnetaitoisella ihmisellä ei tapahdu oman itsensä vahingoittamisen kautta. Tutkimusten mukaan hyvän jakaminen tuottaa enemmän iloa kuin henkilökohtaisen edun tavoittelu.

Tunnetilojen tukahduttaminen ja fyysinen terveys

Kun hiljennämme tai emme kykene tunnistamaan ja antamaan muotoa erilaisille tunnetiloillemme, näyttää sillä olevan yhteys sekä henkiseen että fyysiseen pahoinvointiinmme. Esimerkiksi, kun emme kykene ilmaisemaan vihaa kantavaa tilaa itsessämme, heikkenee immuunivasteemme ja meillä  on mm. suurempi riski sairastua mm. sepelvaltimotautiin, korkeaan verenpaineeseen ja joihinkin syöpätyyppeihin.

Narratiivinen kyky – kyky ilmaista tunnetiloja tarinallisesti vaikkapa draamallisesti tai kirjoittaen – näyttää vaikuttavan myönteisesti paitsi henkiseen myös fyysiseen terveyteemme. Kun narratiiviset taitomme kehittyvät, kykenemme tunnistamaan erilaiset tunnetilamme, ja niiden erilaiset tarpeet. Itsetuntemuksen rinnalla kehittyy myös joustavuutemme. Ihmiset jotka tukahduttavat tilojaan, ovat jäykkiä ajattelultaan.

Kun olemme toipumassa esimerkiksi sydänkohtauksesta tai syövästä, olisi ensiarvoisen tärkeää opettaa ihmisiä tunnistamaan tunnetilojaan ja niiden tarpeita. Paljon fyysistä pahoinvointia syntyy siitä, että elämme ulkoisen auktoriteetin mukaista normielämää, emmekä kuuntele omia henkilökohtaisia tarpeitamme. Vertaistukiryhmissä voimme tehdä tarinallista työtä, joka on yhtä tärkeää kuin itse fyysisen oireen hoitaminen.

Kun tunnistamme ihmissuhteissamme syntyneet kulttuuriset ja historialliset minätilamme, ja niiden kunkin tarkoituksen, on prosessilla myönteinen vaikutus sekä fyysiseen että henkiseen terveyteemme.  Tämän jälkeen osamme eivät elä meissä enää satunnaisesti, salattuja elämiään, vaan kykenemme ohjaaman yhä paremmin tilojamme.

Prosessissamme mielitajumme (Dan Siegel) kehittyy, ja alamme yhä täsmällisemmin havainnoimaan paitsi itseämme myös muita ihmisiä. Energia- ja informaatiomoleyylivirtamme kulkevat vapaammin sekä sisällä itsessämme että ihmissuhteissamme. Vaiennetut tunnetilamme eivät aiheuta fysiologiassamme tukoksia.

Syömishäiriöt ja itsensä vaientaminen

Näyttää siltä, että esimerkiksi syömishäiriöihin liittyy voimakkaasti omien sisäisten tunnetilojen tuottamien äänien vaientamista. Tällainen toiminta opitaan sosiaalisaation kautta. Esimerkiksi, kun pieni lapsi ilmaisee negatiivisia tunteita, häntä rangaistaan nuuhtelemalla tai fyysisellä rangaistuksella (”Miehet eivät itke!”, ”Kiltit tytöt eivät kiukuttele!”). Vanhempien vaikeneminen tällaisissa tilanteissa on myös tehokas rankaisumuoto. Ihminen opetetaan tukahduttamaan kielteiset tunteensa. Lapsi ei opi säätelemään sisältäpäin tunnetilojaan, vaan häntä alkaa ohjata ulkoiset normit.

Koska meillä ei ole ollut tunnetaitoja, oireemme helposti somatisoituvat, tuleva kehollisiksi oireiksi. Erilaiset syömishäriöt ovat aikamme ongelma. Niitä on käsitykseni mukaan paljon enemmän kuin tilastoidaan. Kun nuoria ei opeteta kohtaamaan ja ilmentämään kaikenlaisia tuneitaan, alkavat he oireilla fyysisesti esimerkiksi suhteessaan ravintoon.

Syömishäiriöinen on usein yliherkkä toisten arvostelulle. Lisäksi tavanomaisesti hän vaientaa erityisen voimakkaasti joitakin ääniään. Sisäisistä äänistä voimistuneina ovat kriittiset, omaa itseä ja ulkonäköä mollaavat äänet, jotka on sosiaalisaation kautta omaksuttu ukonäkökeskeisestä kulttuurista.

Tänä päivänä syömishäiriöt eivät ole vain nuorten naisten ongelma. Olemme olleet vaiennettujen sisäisten äänien, ja ulkoisten normien ohjaama ulkokultainen kulttuuri. Yhä useampi aikuinen nainen ja mies kärsii jonkinlaisesta syömishäriöstä (anoreksia, bulimia, binge-eating, orthorexia).  Jospa on niin, että kun emme osa nauttia hengen ravintoa kehittääksemme luovaa tunne-ilmaisuamme, siirtyy ongelmamme kohde sairaaseen ravintosuhteeseemme. Olen itse tässäkin asiassa kokemusasiantuntija – olen nuorena sairastanut bulimian.

Pullotettujen tunteiden kulttuuri

Meitä on opetettu pullottamaan tunnetilamme. Ei muuta kuin korkki päälle, ja komeroon säilöön. Vaikeneminen ei olekaan aina kultaa. Päin vastoin, paljon paitsi henkilökohtaista pahoinvointia, myös yhteiskunnallista epäoikeudenmukaisuutta ja syrjintää tapahtuu näiden pullotettujen tunteiden nimissä.

Ihmiset hiljenevät ja purevat kieltään tilanteissa, joissa kannattaisi ilmaista itseään. Tunteemme ja niiden asianmukainen ilmaisu ovat kokonaisvaltaisennhyvinvointimme ja viisautemme ytimessä.

Moni ihminen voi näyttää ulospäin hyvinkin kiltiltä ja vakaalta, mutta hänellä voi olla hyvin voimakas vihatila, jonka energia kohdistuu omaan itseen. Tälla voi olla terveydelle kohtalokkaat seuraukset. Viha voi olla avaintilamme. Kun ymmärrämme sen tarkoituksen, avautuu hyvin usein vapaammin virtaava minuutemme.

Tutkimusten mukaan, puolisolla,  joka parisuhderiidassaan ei kykene ilmaisemaan tunnetilojaan, on huomattavan paljon suurempi riski kuolla kymmenen vuoden sisällä kuin hänellä, joka kykenee ilmaisemaan tunnetilojaan. Suhde toiseen ihmiseen voi muuttua syvälliseksi vain sitä kautta, että opimme ilmaisemaan asianmukaisesti  tunnetilojamme ja tarpeitamme.

Tietoisuustaidot ovat laaja käsite

Tietoisuustaito ei ole vain sitä, että osaamme hiljentää sisällämme olevan metelin.  Sen sijaan eräs tärkeä tietoisuustaidon muoto on se, että tunnistamme sisäiset äänemme esimerkiksi kykenemällä henkilöimään ajatuksemme ja tunteemme minätiloiksi. Lähes kaikilla minätilojemme tuottamilla äänillä on oman itsemme kannalta myönteinen tarkoitus. Myös vihalla. Kun tunteittemme merkitykset avautuvat, kykenemme päästämään niistä irti, ilman niiden tukahduttamista tai tunteiden siirtämistä muihin ihmisiin. Länsimaisessa psykoterapiaperinteessä on paljon tietoa, jota ihminen voi hyödyntää omien tietoisuustaitojensa kehittämisessä.

Tietoisuustaitona tunteiden tunnistaminen ja niiden käsittely auttavat meitä siirtymään olemiseen ja virtaavaan minuuteen.  Emme enää takerru katsomaan maailmaa jonkun tunnetilamme silmälasien läpi, vaan näemme todellisuuden intuitiivisesti yhä kokonaisvaltaisemmin ja selkeämmin. Tunnetaitoinen ihminen ei elä itseltään salattua elämää, vaan hän on tietoinen, oman elämänsä erilaisten tunnetilojen taitava ohjaaja.

Tietoisuustaidot facebookissa.