Turvallisuuspolitiikkaa hallitsee tunteet – ei looginen ajattelu, sanoo Niinistö

Luin YLEstä tänä aamuna tämän eilisen uutisen, ja ärsyynnyin heti otsikosta. Kun luin uutisen kokonaan läpi, huomasin, että oli Niinistön puheessa asiallistakin asiaa, tämän yllä olevan oudon otsikkoviestin lisäksi. Vai oliko sittenkin uutisessa kyse toimittajan asenteellisesta tavasta valjastaa Niinistön ajatus? Vai oliko todella Niinistön viesti näin asenteellinen?  Oli miten oli, en malta olla kommentoimatta tätä otsikkoa ja hieman myös otan kantaa Niinistön puheeseen.

Uutisen otsikko heijastaa minusta edelleen monilla hallitsevia uskomuksia, että ihmisellä on nämä typerät (naiselliset) tunteet ja sitten on tämä (maskuliininen) yksi oikea looginen ajattelutapa, jonka harva kansalainen voi saavuuttaa (ehkä ainoastaan poliittinen eliitti). Nk. asiantuntijat taitavat tämän loogisen ajattelun,  koska he osaavat puhua numeroiden kieltä. Itse olen sitä mieltä, että heillekin tekisi hyvää opetella nimeämään ja erittelemään tunteitaan.

Tunteet eivät ole paha asia. Meidän vain täytyy oppia tuntemaan ja erittelemään tunteitamme. Kokonaisvaltaiseen viisauteen kykenevä ihmisenviranhaltija, myös asiantuntija, osaa kuunnella tunteitansa. Ne ovat nimittäin kokonaisvaltaisen viisautemme ytimessä. Ne auttavat meitä elämään eettistä, vastuullista elämää. Tunteemme auttavat meitä valitsemaan erilaisista rationaalisuuden tavoista sen, joka kussakin tilanteessa pätee.

Ja joskus intuitiivinen viisautemme voi tietää paljon enemmän kuin kylmät, kuolleet numerot. Tunnetaitoinen ihminen saattaa olla täysin järkevä ja järjissään, kun hän tekee päätöksen vastoin asiantuntijan numeroita. Myös taitava johtaja joskus tekee valintoja vastoin numeroita luottaen tunteiden ohjaamaan intuitiiviseen viisauteensa.

Tämä ei tarkoita sitä, etteikö numerotkin ole tärkeitä. On kuitenkin muistettava, että ne edustavat vain yhtä rationaalisuuden tapaa, kuolleiden numeroiden ja sanojen logiikka. Se edustaa vain yhtä tärkeää todellisuuskuvaa.

Elämme mahtavaa aikaa siinä mielessä, että yhä useampi mieskin uskaltaa jo tuntea. Mieskin saa itkeä, huvittua ja tuntea vihaa. Itse olen sen verran kallellaan itämaisiin filosofioihin, että uskon, että meissä kaikissa ihmisissä, ottamatta kantaa sukupuolivärkkeihin, on puolia, jotka edustavat feminiinisyyttä ja puolia, jotka edustavat maskuliinisuutta. Kun nämä osat meitä saadaan tasapainoon, löytyy harmonia ja kokonaisvaltainen viisaus.

Laitan  tähän vielä yhteenvedon tunneälystä mukaillen Daniel Golemania. Tunneälyä omaavalla ihmisillä on seuraavia ominaisuuksia.:

Itsesäätelykykyä. Ihminen kykenee ohjaamaan tunteitaan. Ihminen kykenee erittelemään tunteitaan ja ajatuksiaan, ja hän kykenee hyödyntämään tunteitaan päätöksen teossa. Ihminen kykenee yhdistämään ristiriitaiset tunteensa ja niihin liittyvät kognitiot toimivaksi kokonaisuudeksi. Hän sietää epävarmuutta, monimerkityksellisiä ja hämmentäviä tilanteita.

Sisäistä motivaatiota. Ihmisen työtä ohjaa sisäinen motivaatio, eikä status ja raha (Onnekkaita ovat he, jotka tällaisen aseman saavuttavat!). Hänen työnsä on sisäisesti palkitsevaa, koska hän toimii omaksi tuntemansa vision ohjaamana. Ihminen on sitoutunut päämääriinsä, eikä hän pelkää epäonnistumisia. Näinäkin hetkinä hän kykenee säilyttämään optimisminsa. Tunnetaitoinen ihminen kykenee saavuttamaan työssään yhä enemmän virtaus- eli ”flow” -tiloja.

Empatiaa. Ihminen ymmärtää ja kykenee tavoittamaan toisen ihmisen tunneilmentymiä. Hän kykenee kommunikaatiossaan ottamaan huomioon toisen ihmisen tunteita. Ihmisellä on monikulttuurista herkkyyttä, hän ymmärtää erilaisia todellisuuskuvia ja erilaisia tapoja olla rationaalinen.

Sosiaalisia taitoja. Tunnetaitoisella ihminen kykenee rakentamaan toimivia sosiaalisia verkostoja ja hän kykenee luomaan tunneyhteyksiä toisiin ihmisiin. Hän kykenee löytämään erimielistenkin ihmisten kanssa yhteisen maaperän. Hän kykenee ohjaamaan muutoksia ja asiantuntijatiimejä.

Tunteet ja looginen ajattelu eivät todellakaan ole asetettavissa vastakkain. Ne ovat asioita, joita molempia tarvitaan. Kaikesta tiedosta huolimatta vanhoillisessa kulttuurissamme mitätöidään näköjään edelleen tunteitamme.

Ylen uutisessa Niinistö toivoo, että pääsisimme tunnetasoa syvemmälle asioiden ytimeen. Asioiden ytimeen pääsemme nimenomaan kuuntelemalla ja erittelemällä tunteitamme. Ihmisten turvallisuuspoliittisia kannanottoja ei kuitenkaan ohjaa tällä hetkellä tunneäly vaan satunnaiset tunteet. Epäilen, että juuri tätä Niinistö tarkoittikin. Sen olisi voisi esittää selkeämmin, mitätöimättä tunteita.

Minun puheessani turvallisuuspolitiikasta olisi otsikko:

Turvallisuuspolitiikkaa hallitsee satunnaiset tunteet – ei tunneäly.

Mielestäni tämän päivän kulttuurissa on edelleen liian paljon numeroita ja liian vähän tunneälyä.

Mainokset

Tietoisuustaidot työyhteisössä

Emäntä kuunteli matkalla Helsinkiin Jon Kabat-Zinnin ja Daniel Golemanin cd-keskustelua autossa ja hyvältähän heidän ajatuksensa kuulostivat. Tuntui sydäntä lämmittävältä, kun hän tajusi, ettei hän ole hulluudessan yksin, vaan monet arvostetut henkilöt ympäri maailmaa ovat oivaltaneet saman kuin Emäntä; tietoisuustaidot ja sosiaalinen älykkyys on onnellisen elämän ytimessä.

Jon Kabat-Zinnhän on amerikkalainen lääketieteen emeritusprofessori joka opettaa tietoisuustaitoja (mindfulness) erilaisten ahdistusten, kipujen ja stressin hoitoon. Daniel Goleman puolestan on Havard yliopistosta valmistunut psykologian tohtori, joka on lanseerannut mm. tunneälyn sekä sosiaalisen älyn kansalaisten keskuuteen.

Kabat-Zinnin ja Daniel Golemanin rinnalla Siirtolan Emäntämme näkee yksilöiden tietoisuustaidot olennaisena osana laadukasta ja hyvinvoivaa työyhteisöä. Onnistunutta organisaatiota ohjaa johtaja, jolla itsellään on tietoisuustaitoja.

Siirtolan Emännän mielestä tietoisuustaitoja voi harjoitella monin eri tavoin. Yhteistä tietoisuustaidoille on tietynlainen spontaani ajatuksenvirta, jossa ei yritetä pakottaa omaa tietoisuutta johonkin tiettyyn näkökulmaan, vaan annetaan ajatusten virrata vapaasti, ilman pakottamista. Samalla kuitenkin pyritään saamaan vapaa ajatusvirta hellävaraiseen sallivaan ohjaukseen. Tämä sama pätee sekä yksilöön että yhteisöön; sen keskiössä on vapaa pakottamaton ajatuksenvirta.

”Mindfuness meditaatiossa” egosta pyritään irtaantumaan palauttamalla pehmeästi ajatukset takaisin tiettyyn pisteeseen, esimerkiksi hengiykseen, luontoon, hitaaseen kävelyyn. Sisäisessä teatterissa puolestaan pyritään mieli vapautumaan egon painolastista aktiivisen mielikuvituksen (vrt. Carl Jung) avulla. Kun mieli täytetään kirjoittavassa mietiskelyssä monenlaisilla erilaisilla näkökulmilla, seurauksena on sama kuin mindfulness meditaatiossa: Ajatukset siirtyvät vähitellen entistä enemmän länsäoloon ja olemiseen tilaan, emmekä ole enää spontaanien ajatustemme ohjattavissa. Metaforisesti riisumme naamiomme. Tällöin tapahtuu sama kuin mindfulness-meditaatiossa, itsemme ohjauksen keskus siirtyy oman egon ulkopuolelle.

Kun organisaation työntekijät saavuttavat tietoisuustaitoja, kykenevät he paremmin olemaan läsnä toisilleen. He voivat saavuttaa toinen toisiinsa ”kollektiivisen yhteyden”; jossa asioita ei yritetä jatkuvasti pakottamalla ratkaista. Sen sijaan ratkaisut nousevat ikään kuin spontaanisti esiin, tilaa antavassa, avoimessa ja sallivassa työilmapiirissä, jossa kunnioitetaan sekä kuunnellaan erilaisten luovien näkökulmien dialogia.

Läsnäolon taitoihin liittyy läheisesti rakkaus siihen mitä ihminen tekee työkseen. On aivan sama oletko automekanikko, lääkäri, metsuri vai säveltäjä; ihmisen tulisi rakastaa sitä mitä hän tekee. Tämän päivän maailma pyörii edelleen ”sitkuttelemalla”. Meitä ohjaavat numerot, tavoitteet ja jatkuva ongelmien kanssa työskentely. Monen työn ainoa motivaation lähde on raha. Tämän tyyppinen järjestelmä tuottaa automaattisesti pahoinvointia: psykosomaattista fyysistä sairautta, ahdistusta ja masennusta. Tekemisestämme puuttuu rakkaus. Tietoisuustaitoisessa organisaatiossa ensisijainen huomio ei ole rahassa, vaan se on eräs elämänlaatua lisäävä tuotos onnistuneessa työyhteisön toiminnassa. Tavoitteita on rahan tuottamisen rinnalla muitakin; tuottaa töitä ja merkityksellisyyden kokemuksia työyhteisössä sekä ympäristössä. Toiminnan eettisyys nousee korkeimmaksi arvoksi tällaisessa työyhteisössä.

Ihmiset ovat leikanneet itsensä irti kokemus- ja tunnemaailmastaan sekä valitettavasti samalla myös intuitiostaan. Kun organisaatio saavuttaa läsnäolemisen tilan, muistuttaa se oikestaan enemmän organismia. Se on systeeminen muutoksen tilassa olevaa järjestelmää, joka yrittää koko ajan päästä tekemisessään kohti täydellisempää muotoa. Prosessia ei ohjaa ihmisten egot, vaan paremminkin intuitio. Hyvä johtaja tuntee nahoissaan, mihin projektiin kannattaa ryhtyä ja mihin ei. Hän ei luota pelkästään numeroihin.

Tietoisuustaitojen levitessä organisaatiossa, saamme olla erilailla tuntevia ja kokevia ihmisiä, jolla jokaisella voi olla tärkeää sanottavaa yhteisölleen. Jokainen tuntee tulevansa kuulluksi. Luovuus ei nouse debiteistä ja crediteistä, vaikka toki realiteettitajuisia näkökulmiakin tarvitaan. Tietoisuustaitoisessa organisaatiossa hiljaisuus ja pysähtyminen ovat luovia ja voimannuttavia hetkiä, jotka voivat säästää organisaatiota turhalta työltä. Tietoisuustaitoja omaavassa työyhteisössä keskitytään oikestaan olennaiseen sen sijaan että ollaan tekevinään hurjasti töitä.

Kabat-Zinn korostaa, että esimerkiksi terveydenhuollon organisaatioiden monet ongelmat johtuvat juuri nimenomaan siitä, että ihmiset eivät ole läsnä tekemisessään. Kun lääkäri ei kohtaa asiakastaan ymmärrystä kaipaavana potilaana, vaan toimenpiteiden kohteena ja ”business-resurssina”, syntyy ongelmia. Potilaat tekevät Kabat-Zinnin mukaan harvoin valituksia lääkäreistä, jotka ovat olleet läsnä potilailleen. Potilaat hyväksyvät jopa lääkäreitten tekemiä virheitä, kun hän on ollut aidosti kohtaamasta potilastaan. Läsnäololla on voimaannuttava vaikutus sekä potilaaseen että lääkäriin.

Emäntä itse sairastumisensa jälkeen (rintasyöpä 2007) on tehnyt sisäisen vallankumouksensa, jonka jälkeen hän elää enemmän läsnäolevasti tätä elämää. Hän on oivaltanut, että paras hetki, mikä hänellä on tämä, tässä ja nyt. Tämä siitä huolimatta, etteivät kaikki päivät tietenkään ole pelkkää aurinkoa. Tietoisuustaitojen kehittyessä hänen elämästään on tullut huomattavan paljon laadukkaampaa. Emäntä tekee töitä siten, että hän kokee toteuttavansa luovuuttaan mahdollisemman monipuolisesti. Siksi työnteko ei ole hänelle enää työtä, vaan se on elämäntapa, jota hän rakastaa. ”Downshiftaaminen” ja elämän leppoistaminen merkitseekin Siirtolan Emännälle oikeastaan sitä, että ihminen siirtyy elämässään länsäolon tilaan.