Mindfulness, myötätunto ja toivo

On tärkeää asettaa elämäntyölle tavoitteita.  Syvällinen ja kestävä toivo ei nouse vain tavanomaisista tavoista ajatella päämääriä. Sen sijaan se nousee läsnäolosta ja sen luomasta elämän merkityksellisyyden kokemuksesta ja kutsumuksesta.   Kun emme kontrolloi elämää ja tapahtumia, vaan luotamme, että elämä kantaa pienillä teoillamme kohti visiotamme ja missiotamme, siitä syntyy toivo.

Toivo syntyy siitä, että luotat, että asiat menevät niin kuin niiden kuuluu mennä. Läsnäolossa luotu visiosi antaa tarvittavaa tilaa toivolle. Voit konkretisoida mielikuvituksesi avulla päämääriäsi pienemmiksi osatavoitteiksi.

Toivo nousee läsnäolosta, mielikuvituksesta ja unelmista, jota täydentää hyvä realiteettitaju. Lempifilosofini Sören Kierkegaard on kirjoittanut: ”Puhun mieluiten lasten kanssa. heistä voi sentään toivoa tulevan järjellisiä olentoja. Mutta ne, joista sellaisia on jo tullut — herra varjelkoon!” Se nousee siitä, että  osaat lasten kaltaisesti mielikuvituksellasi luoda unelmilla erilaisia mahdollisuusikkunoita. Uskallat rohkeasti lähteä elämään erilaisia mahdollisuuksiasi todeksi.

Toivo syntyy siitä, että sinulla on tietoiseksi tehdyt uskomukset, arvot ja visiot elämässäsi, joita kohden ohjaat elämääsi.  Kuolemankin äärellä, sinulla voi olla toivoa. Tällöin toivo löytyy yliyksilöllisistä ikuisista merkityksistä. Läsnäoleva elämä kantaa jokaisessa tilanteessa.

Toivo organisaatiossa lähtee siitä, että sinussa on osia, joiden kanssa olet sinut. Tällainen osa sinua puolestaan on sinut yrityksen arvojen ja visioiden kanssa. Parhaimmillaan työ on oman kutsumuksen todeksi elämistä.  Et elä vain porkkanoilla, vaan kutsumus rakentuu läsnäololle, toivolle ja myötätunnolle.

12167497_10153214471806239_1609950035_n

Energiaasi  valuu hukkaan, mikäli et tunne mukavaksi yrityksen arvioita ja visioita. Tällöin olet joko väärässä työtehtävässä tai väärässä työpaikassa. Joskus  ongelma puolestaan on se, että yrityksen käytäntö ei vastaa sen julkiarvoja eikä visioita. Käytännöt eivät vastaa julkista annettua kuvaa. Tällöin kysymys on huonosta tai epäeettisestä johtamisesta. Tällainen työpaikka voi tuottaa työntekijöissä sisäistä ristiriitaa.

Henkilökohtainen hyvinvointi, myötätunto ja toivo rakentuu monien läsnäolon tutkijoiden mukaan juuri sille, että ihminen tajuaa sen, kuinka oman mielen eriasteisesti ja -lailla tunnelatautuneet kokemustilat ovat vuorovaikutuksessa ympäristön, sisäisen kokemuksen, odotusten ja sosiaalisten tapahtumien kanssa. Sisäisten tilojesi välinen vuorovaikutus ja työtiimisi kanssa vuorovaikutus sujuu jouhevasti ja tietoisesti. Tajuat itse työssäsi, mikä ulkoinen ärsyke laukaisee sinussa tietyn tehottoman ”mindless” tilan, ja osaat tietoisesti valita, haluatko ottaa vastaan sen viestin vai valitsetko toisen tilan.  Voit tietoisesti samaistua sellaiseen , joka sopii sosiaaliseen tilanteeseen parhaiten ja kykenee läsnäoloon.  Et reagoi reaktiivisesti vaan proaktiivisesti, harkiten.

Ideaalisessa Toivon organisaatiossa työntekijät toteuttavat kutsumustaan. Tosiasia kuitenkin on, että tämä on vain ihanne, jota kaikki ihmiset/organisaatiot eivät onnistu koskaan täydellisesti toteuttamaan. Olemme tuomitut ikuiseen keskeneräisyyteen yksilöinä ja yhteisöinä. Tietoinen läsnäolo voi kuitenkin antaa meille keinot ihanteemme lähestymiselle.

Kun toivottomuus meinaa iskeä, huomaat,  osaat valita läsnäolon. Tämä ei ole aina helppoa tehtävä. Tiedän sen kaksi kertaa syöpädiagnoosin saaneena.  Hetkeksi voivat elämäsi käsikirjoituksen konsptit mennä sekaisin.  Voi iskeä vaikka pelko- jopa kauhutila. Olemisen kriisi. Läsnäolon taitojen kartuttua on mahdollista, että  toivosi palautuu nopeammin: kimmoisuutesi paranee juurevuutesi avulla.

Toivon organisaatiossa mindfulness ilmenee hyväksyvän läsnäolon älykkyydellä ja tunnetaidoilla. Läsnäolo on ankkuroitava käytännön todellisuuteen. Hyväksyvä läsnäolo työssä on on sitä, että  otat huomioon toisen ihmisen erilaiset unelmat ja toiveet. On haastava olla myötätuntoinen erilaisia ihmisiä kohtaan.

Tietoisuustaitojen harjoitusten kautta tulet tietoiseksi, siitä, kuinka sisälläsi toimii erilaisia rinnakkaisia opittuja kokemustiloja käyttäytymismalleineen,  jotka vaikuttavat itsehyväksyntään ja -luottamukseen sekä sosiaalisiin taitoihimme.  Nämä mielen tilamme, vaikuttavat vuorovaikutuksemme luonteeseen ja elämämme tyytyväisyyteen.  Kun tunnistat hyväksyvän läsnäolon ilmapiirissä  ylimielisyytesi, perfektionismisi, omahyväisyyteesi jne. huomaat, sinun ei tarvitsekaan antaa valtaa niille.  Sen sijaan voit olla valita itsesi toisin.

Myötätunnon, toivon ja myötätunnon harjoittaminen on erityisen tärkeää nykyisessä epävarmassa työelämässä.  Kun näitä taitoja olet hankkinut itsellesi, et rakenna elämääsi katoaville arvoille, vaan kestäville arvoille. Näin voit selvitä vaikeistakin elämäntilanteista. Yhä useammalle perustoimeentulon lisäksi on tärkeää, että elämässä saa elää omia todellisia elämänarvoja mielekkääksi käytännön elämäksi.

Kun onnistut yhdistämään erilaiset tilasi läsnäolevasti, huomaat yliyksilöllisen olemuksesi:   Olet pieni mutta merkityksellinen luontokappale muiden loputtomien olentojen joukossa ja historiallisessa ketjussa. Olet osa ihmiskunnan ja luonnon ikuista jatkumoa.

Toivovalmennuksesta® – mindfulnessia organisatioon tietoisuustaitokoulutuksesta – lisää tietoa täältä.

Luettavaa:

The relationship of hope to self-compassion, relational social skill, communication apprehension, and life satisfaction
Laura R. Umphrey · John C. Sherblom

Mainokset

Tietoisuustaitojen kaksi tietä hyväksyvään läsnäoloon

ELÄMÄN MYRSKYT

Joulut%E4hti+punainen+75488
Kun sairauden tai kriisin kaoottisen kokemuksen aikana kohtaat erilaiset tunnelatautuneet kokemustilasi, on kokemus samanlainen kuin tuntisit olevasi myrskyn silmässä. Tai hurrikaaniin, niin kuin James Welwood kirjoittaa. On helpottavaa tietää, että keskellä hurrikaania on rauhallinen, seesteinen ja levollinen paikka. Kun mielettömästä tuulesta huolimatta jatkat sitkeää kävelemistäsi, löydät myrskyn keskeltä itsellesi levon.  Meditoiden voit pysyä jopa pitkään tässä levollisessa tilassa! Välillä ehkä vain sivuat myrskyn reunaa. Joskus joudut uudestaan myrskyyn, mutta nyt askeleesi voivat olla jo vakaammat.

Edellinen pyörremyrskyni minulla oli melanoomadiagnoosini aikana. Nykyään jo hyväksyn että, että sisäinen ilmanalani on vaihteleva. Olen joutunut tekemään paljon töitä, jotta saan kaaottisten elämänvaiheitteni aikana tietoisuuteni erilaiset tilat ohjaukseeni. Olen saanut olla jo vuoden taas rauhassa harjoittaen lähes päivittäin tietoisuustaitoja.  Nyt tiedän, on tietoisuustaitojen kaksi tietä ulos myrksyn silmästä.

Joulut%E4hti+punainen+75488

KAHDENLAISIA TIETOISUUSTAITOHARJOITUKSIA   (STL JA PTL)V

Joulut%E4hti+punainen+75488

Voin tehdä päivittäin harjoituksia, joilla sieluni saa levon. Näitä harjoituksia kannattaa tehdä  ennaltaehkäisevästi, sillä aivojamme täytyy bodata, jotta me kestämme entistä vakaimmin askelein vastaamme tulevat myrskyt.

Etsin luovasti kirjoittaen ja lukien, aloittelijan asenteella, päivästä toiseen, uusia käsitteellisiä tapoja hahmottaa sisäisiä meditatiivisia tietoisuustaitoharjoituksia. Toisin sanoen teen PTL:ää. Löysin nimittäin tällä kertaa James Welwoodilta kaksi tapaa harjoittaa hyväksyvää läsnäoloa. Ne molemmat luen tietoisuustaitoihin. Voimme harjoittaa syvää tietoista läsnäoloa (STL, deep mindfulness) tai peilaavaa tietoisen läsnäolon itsetutkiskelua (PTL, mindful self-reflection).

Sekä STL:ää että PTL:ää harjoitamme, jotta löydämme jakamattoman tilan sielustamme; aukaisemme tilaa laajemmalle ehdollistumattomalle tietoisuudelle. Voisin kai käyttää sielu-sanan sijaanmieli” sanaa, mutta käytän tarkoituksellisesti sanaa sielu. Haluan nimittäin korostaa kaiken elämän, myös ihmiselämän, pyhyyttä ja perimmäistä henkistä olemusta.

Tietoisen läsnäolon harjoittajat helposti luulevat, ettäteemme syntiäkun ajattelemme ajatuksia tai koemme tunteita harjoitellessamme läsnäolon taitoja. Asia ei ole kuitenkaan näin. Welwoodin mukaan voimme löytää suhteen ehdollistumattomaan sisäiseen läsnäoloon kahta tietä, STL:n suoraa tietä pitkin (esimerkiksi hengitysmeditaatio, kehomeditaatio, läsnäolo arjen askareissa) tai PTL:n suhteellisen tietoisuuden tien kautta, jossa peilaamme kokemuksiemme luovasti. Olemme täysin hyväksyvästi hereillä tunnelatautuneille kokemustiloillemme niiden ajatuksineen, ja voimme puhaltaa ne jopa luovaan leikkiin. Tähän jälkimmäiseen PTL:ään luen taideterapeuttiset menetelmät, esimerkiksi Jungin aktiivisen mielikuvituksen, Sisäisen teatterin sekä vaikkapa autenttisen liikkeen ja länsimaisen mietiskelytradition Lectio Divinan.

WP_20141202_008[1]

Valaistuminen ei ole Welwoodin mukaan mikään ihanne päämäärä, täydellinen mielentila tai henkinen korkein tila, vaan se on matkamme täällä maankamaralla. Se on kätkettynä prosessiimme, tiehemme, jossa heräämme kaikkeen siihen, mikä saa meidät täydellistymään suhteessamme siihen. Jotta pääsemme kiinni tietoiseen läsnäoloon elämässämme, täytyy meidän harjoittaa läsnäolon hetkiä jokaisena päivänä.

Joulut%E4hti+punainen+75488

TIETOISUUSTAIDOT MUODOSTAVAT SILLAN VIISAUSPERINTEIDEN VÄLILLE

Joulut%E4hti+punainen+75488

Perinteisesti ajatellaan, että tietoinen hyväksyvä läsnäolo on uskonnotonta. Mindfulness eli tietoinen hyväksyvä läsnäolo on riisuttu uskonnollisista merkityksistä. Näin se onkin, kun ajattele asiaa STL:n näkökulmasta, mutta kun katsomme asiaa PTL:n näkökulmasta, on asia tyystin toinen. Löydämme PTL:n menetelmiä hyväksi käyttäen rakkaudellisen aloittelijan dialogisen asenteen elämäämme ja koko maailmaan. Suostumme avautumaan koko maailman viisausperinteiden kirjolle. Kieltäydymme uskonnollisesta ajattelusta, jossa erilaiset uskonnot taistelevat tai kilpailevat keskenään. Kieltäydymme myös ajattelemasta vain luonnontieteellisesti, mikä loukkaa – Skolimowskia lainatakseni – elämän pyhyyttä.

Olen kristinuskon ystävä. Olen täysin tietoisesti tehnyt tämän valinnan, ja pystyn täysin järkeenkäyvästi perustelemaan valintani. Uusi Testamentti on minulle rakkauden ja läsnäolon runoutta, joka on kyllästetty erilaisin vertauskuvin. Olen osa esi-isieni kristinuskon ystävien jatkumoa.

Tiesitkö, että metaforat eli vertauskuvat ovat aivojemme työhevosia. Kaikki kieli on perimmiltään metaforista. Mitä paremmin kykenemme uteliaasti ja läsnä olevasti vertauskuvin käsitteellistämään maailmaa, sitä onnellisemmin elämme. Metaforat ovat kuitenkin vain työhevosia, meidän ei pidä takertua niihin, koska totuutta emme koskaan voi vangita, voimme vain lähestyä sitä erilaisten näkökulmien ja niiden vertauskuvien tikapuita pitkin.Tämän jälkeen meidän pitää tyrkätä tikapuut pois ja luottaa, että saavuttamme uusi läsnäolo kannattelee meitä. Omat tikapuuni pyhyyteen muodostaa kristinuskon käsitteet ja tietoisuustaidot.

Vaikka olen kristinuskon ystävä, pidän tärkeänä dialogisuutta muiden uskontojen, ja tietty, myös tieteen kanssa (tiede kehittää realiteettitajua). Minussa on myös esimerkiksi buddhalaisuuden ystävä, se on vain huonommin kehittynyt kuin tämä kristinuskon ystäväni. Thich Nhat Hanhin sanoin, pidän erityisesti banaaneista (= minulle kristinusko), mutta haluan välillä maistaa myös mandariineja, omenoita ja päärynöitä.

Minulle Kristuksen lähetyskäskymenkää ja tehkää kaikki minun opetuslapsikseni – ei toden totta tarkoita sitä, että minun täytyisi viedä miekalla kristinuskoa eteenpäin. Minulle lähetyskäsky merkitsee rakkaudellisen läsnäolon viestin dialogista eteenpäin viemistä. Väkivallattomasta rakkaudesta voi puhua monin kielin ja käsittein. Rakkaudellisen läsnäolon harjoittaminen tietoisuustaitona on silta, joka voi ylittää eri uskontojen ja muiden viisausperinteiden, kuten tieteen, rajat.

Tämä Desmond Tutun ja Dalai Laman video sai minut kyyneliin. Heidän dialoginen läsnä olonsa on  sitä mitä tarvitsemme lisää tässä maailmassa. Emme tarvitse oikeassa olemista vaan läsnäoloa. Uskonnot ovat vain valon filttereitä, niin kuin Henryk Skolimowski kirjoittaa. Ne ovat suhteellisen läsnäolon työkaluja. Mikään niistä ei tavoita valoa yksin ja kokonaan.

Edelleen jatkan nerokkaan ekofilosofin, Henryk Skolimowskin ajatuksia. IInstitutionalisoitunut uskontomeillä kotoinen kirkkommeon ottanut oikeudet henkisyydestä ja valosta itselleen. Jumala ja Jeesus muuttuivat vähitellen instituutioiden tavaramerkeiksi ja joskus jopa ala-arvoisen mainonnan ja oikeassa olemisen välineiksi. Ja siksi ne ovat kirkon tavaramerkkeinä muuttuneet valon tyranneiksi ja niiltä on kadonnut matkalla liian usein pyhyys. Uskon, että luterilaisen kirkon maine palaa, kun teemme uuden uskonpuhdistuksen, jossa kiellämme valon pyhyyden alistamisen jonkun instituution yksinoikedeksi. Avaudumme dialogiseen olemiseen, jossa me globaalisti olemme kaikki uskonnosta riippumatta saman puun lehtiä, jotka värisevät tuulessa kukin omalla tavallaan.

Yliopistot puolestaan ovat ottaneet materialistisella maailmankatsomuksellaan ja sen yksipuolistavalla kielenkäytöllä yksinoikeuden tietoon.  Se on Skolimowskin mukaan myös elämän pyhyyden halventamista.  On surullista, kuinka monet akateemiset ihmiset kadottavat oman sisäisen viisautensa ja luovuuteensa alistaessaan itsensä tunteettomalle tieteelle.

Tietoisuustaidot facebookissa.

James Welwood, Toward a psychology of awakening: Buddhism, psychotherapy, and the path of personal and spiritual transformation. Boston: Shambala Publications.

Henryk Skolimowski, Let there be Light, The Mysterious of Cosmic Creativity, Wisdom Tree, 2009

Sarvela, Kati, Sisäinen teatteri – Luova kirjoittaminen tietoisuustaitona, Kuumussa Virtaa Oy, 2013

Kuinka harjoittaa rakkaudellista hyväksyntää Sisäisessä teatterissa? Harjoitus #19

Kuinka harjoittaa rakkaudellista hyväksyntää Sisäisessä teatterissa? Harjoitus #19

Tämän harjoituksen olen muokannut Elisha Goldstein kirjasta. Hänen tapansa hahmottaa tietoisuustaitoja on hyvin samanlainen kuin itselläni. Häneltä on tullut uusi kirja ”Mindful Dialoque – A Path toward Working with Stress”. Elisha Goldstein ajatukset (keho)tietoisuustaidoista ovat kaikkein lähimpinä omiani. Hän yhdistää tietoisuuden reflektiota, hyväksyvää läsnäoloa ja mielikuvaharjoituksia hyvin samaan tapaan kuin itse hypnoosivalmennuksessani teen.

Rakkaudellinen hyväksyntä (loving kindness) harjoitus, joka hyödyntää autosuggestioita:

1) Mieti joku voimaeläin tai henkilö, joka tuottaa hyväksyvää rakkautta ja valoa ympärilleen. Hän voi olla sinulle tärkeä henkinen hahmo tai ihminen, vaikkapa Jeesus, Desmond Tutu, Martin Luther King Gandhi, Dalai Lama jne.
2) Käytä hetki aikaasi siihen, että mielessäsi visualisoit hahmosi, ja kuvittelet kuinka katsot häntä suoraan silmiin.
3) Kuvittele nyt, että tämä voimahahmosi sanoo sinulle hyviä ja rakkauden täyttämiä asioita suggestioina, vaikkapa ”Sinun on lupa olla onnellinen.”, ”Olet terve hengeltäsi ja ruumiiltasi.” , ”Sisäinen ja ulkoinen kärsimyksesi vähenee joka päivä!”
4) Nyt sano hänelle samat asiat.
5) Kuvittele nyt läheisiäsi ympärilläsi (myös heitä, joiden kanssa et aina tule toimeen), toista heille mielikuvissasi samat suggestiot, ja kuvittele kuinka he vastaavat sinulle samoilla myönteisillä suggestioita.

Pistä tietoisuutesi hengittämään ja sulata itsesi rakkauteen

Tietoisuustaitojen ei tarvitse olla pelkkiä hengitysharjoituksia, mantran toistamista tai  kehotietoisuusharjoituksia, vaan voimme pistää myös mielemme hengittämään.

Arthur Zajonc kirjoitaa kirjassaan ” Meditation as Contemplative inquiry – When Knowig Becomes Love” kognitiivisesta hengittämisestä. Käsityksemme tietoisuustaidoista jää melkoisen kapeaksi, jos luulemme, että tietoisuustaidot ovat vain kehotietoisuuden lisäämistä, vaikka sitäkin ne tietenkin ovat.  Kun saavutamme meditaation ja muiden muuntuneiden tajunnantilojen kautta uusia kokemuksia, on niiden kautta saavuttavissa lisäoivallusta; lähdemme hahmottamaan kokemuksiamme taiteellisesti tai tiedollisesti eläväksi elämäksi. Laajennamme kokonaisvaltaista viisauttamme pukeamalla oivalluksiamme sanoiksi, muodoiksi ja teoiksi.

Avaamme itsemme kongtiiviseen hengitykseen, jossa vuorotellen keskitämme huomiotamme, ja avaamme sitä vapaisiin näkökulmien, mielikuvien  ja metaforien leikkiin, uusiin mielleyhtymiin. Tämä oivallus voi saada joko taiteellisen muodon (vaikka sarjakuva, tanssi, musiikki) tai verbaalisen muodon (runo, filosofia).

Meditaation kautta savuttamiemme uusien kokemuksien tiedollinen käsittely ei Zajoncin mukaan ole vain informaation prosessointia.  Sen sijaan se on kokemuksellista oppimista, joka rakentuu omalle tietoteorialleen, jota voidaan kutsua ”rakkauden epistemiologiaksi”.

Mitä on tämä mietiskelyn kautta saatu uusi tieto ja sen rakkauden epistemiologia?  Sen olemus voi avautua sekä runouden että filosofian kautta. Se on itsen ja maailman eettistä tutkimusretkeilyä, avautumista henkisyyteen ja rakkauteen. Se on ihmisen itsensä päivittäistä uudistumista, jossa tietoisuustaitojen harjoittaja puhdistaa ja järjestää uudelleen sekä sydäntään että mieltään.

Tämän oppimisen keskiössä ei ole pelkästään rationaalinen äly, vaan myös mielikuvitus.  Tätä mielikuvitusta ei käytetä oman egon tarkoituksiin, oman persoonan naamioiden kasvattamiseen. Sen sijaan paljastamme itsemme naamioittemme sisältä.

Rakkauden epistemiologian keskiössä ei ole minun egoni, joka sekin on tärkeä osa ihmistä. Tietoisuutaidoissa tavoitellaan aitoa itseyttä, sitä joka ei ole irrallinen muista ihmisistä. Näin ollen hyvä itsetuntemus, on paitsi itsestä, myös toisista ihmisistä ja luontokappaleista välittämistä. Tietoisuustaitojen kehittyessä saavutetaan yhteyden kokemusta muihin yhteisön jäseniin, luontokappaleisiin ja menneisiin sukupolviin.

Emme tyydy transmodernissa maailmassa enää moderniin ihmiskuvaan, jossa tieto on leikattu irti tietäjästä.  Modernissa kultturissa meidät on irrotettu toinen toisistamme, revitty enemmän tai vähemmän irti perinteisistä yhteisöllisyydestä. Transmoderni palautta ihmiselle yhteisöllisyyden kokemuksen ja oman kokemuksellisen viisauden, säilyttäen kuitenkin modernista maailmankuvasta sen hyvän, mitä siinä on.  Moderni tiede on kehittänyt ihmisen realiteettitajua.

Tietoisuustaitojen kautta saavutettu tieto on jotakin, joka kiinnittää ja yhdistää meidät olemisen suureen verkostoon. Olemme tasa-arvoisessa vuorovaikutuksessa keskenämme, ilman naamioitamme ja tietteleitämme.  Harjoitteita voi olla loppumaton määrä!  Suomalainen voi perinteisesti mietiskellä vaikka saunassa…

 

Ralph Waldo Emerssonin mukaan tietämisen Mielikuvitus ei ole mitä tahansa fantasiaa. Sen sijaan se on olemisessa tietämistä. Se ei ole  tilastojen, logaritmien ja faktojen tietämistä, jota meille informaatioprosessoinnin kautta kouluissa opetetaan. Tämäkin tietämisen tapa on tietenkin hyvä asia.

Tietoisuustaitojen tietäminen rakentuu toiseuden ja erilaisuuden kunnioittamiselle. Minulle se edustaa draamallista monitieteellistä ja -kulttuurista totuutta, sitä, että osaamme kellua ja viihtyä olemisen kiertokulussa erilaisten runojen, perinteiden, tarinoiden tai filosofioiden maastossa. Ja samalla pystymme kaiken epävarmuuden keskellä  säilyttämään juurevuutemme ja realiteettitajumme.

Tietoisuustaitojen lähtökohtana on läsnäoleva rakkaus, rakkauden epistemologia. Tämän tietoterian sisällä,  emme kiivastu toisessa olevasta erilaisuudesta. Emme myöskään samaistu itsessämme oleviin ristiriitaisiin puoliimme, muuta kuin tietoisesti, yhä paremmin tunnistaen ja ohjaten sisäisiä tilojamme. Olemme toiseudelle ja erilaisuudelle läsnä arvostavasti. Vuorotellen avaamme itseämme ja keskitämme itseämme.  Goethe puhui herkästä empirismistä, kokemuksellista tiedosta, jossa sulaudumme tiedon kohteeseen.

Sinä saat olla se joka olet, ja kuuntelen sinua. Sulaudun sinuun.  Minä saan ristiriitaiseni puolineni olla se joka olen, ja en torju osiani, vaan kuuntelen ja tutkin itseäni arvostavasti siirtämättä tunteitani muihin ihmisiin. Sulatan itseni.  Psykiatri Dan Siegelin sanoin: Vapautan itsessäni olevaa lukkiutunutta informaatio- ja energiamolekyylivirtaa.  Tämä ei pelkästään laajenna meidän tietoisuutta, vaan se tekee kokonaisvaltaisesti hyvää. Tilamme eivät ole vain mielen tiloja  vaan ne ovat aina samalla myös fysiologisia,  koko kehon tiloja.

Avaudumme toiseuden rikkauteen, monikulttuuriseen ja -perinteiseen kosmiseen todellisuuteen,  opettemalla puhumaan erilaisia rakkauden kieliä.  Näitä kieliä emme opi vain ajattelemalla järkevästi ja loogisesti. Sen sijaan opimme niitä muuntuneiden tajunnantilojen (mietiskely, meditaatio, transsi, itse-hypnoosi, hypnoosi, GMM= guided mindfulness meditation) avulla.  Tämä siksi, että joudumme herkistämään muuntuneiden tajunnan tilojemme avulla itsemme olemiselle, sillä oleminen ei huuda vaan se kuiskaa.

Tietoa ei ole vain se, että irtaannumme tutkimusobjektistamme ja analysoimme sitä luonnontieteellisesti.  Tietoa on myös se, että hyöydnnämme tietoisuutemme muuntuneita tajunnan tiloja. Tämä tapahtuu kehittämällä tietoisuustaitojamme: Alamme itse tuntea, aistia,  ja kokea maailmaamme avoimina, dialogisesti ja välillä puolestaan keskittäen huomiotamme. Kognitiivisen hengitysharjoituksen kantamana voimme oppia jäsentämään omaa kokemusmaailmaamme erilaisiksi runollisiksi muodoiksi. Tässä on erään tietoisuustaitoja harjoittavan henkilön meditaation lopputulos:

cc Kati Sarvela

Todellisuuden jatkuva uudellen hahmottaminen ei ole jotakin sellaista, jota teemme vain meditoidessamme, mietiskellessämme tai mielikuvaharjoituksissamme. Sen sijaan se on jotakin, jota voimme tehdä halutessamme jokaisen päivän jokaisena hetkenä olemalla avoimia ja läsnäolevia toiseudelle.

Eikö suomalainen olen harjoittanut tietoisuustaitoja kautta aikojen? Hän on riisunut itsensä naamioistaan juuri esimerkiksi saunassa ja nuotiolla. Siellä lämpimissä tervan ja savun tuoksuissa höyryissä hän on sulattanut paitsi itseään myös suhdettaan toiseuteen.

Kokonaisvaltaisesti viisas kansanihminen on voinut saada sivistyksensä olemalla avoimessa suhteessa itseensä, toiseuteen ja maailmaan, myös kirjojen maailmaan, jonka jälkeen hän on kyenneyt jäsentämään saavuttamaansa oivallusta hyväksi elämänkäytännöksi.

Olemme palauttamassa itsellemme tietoisuustaitojen avulla kokonaisvaltaista viisauttamme, sitä, joka meiltä varastettiin, kun meidät leikattiin irti yhteisöllisyydestämme, perinteisistä kulttuurisista rakenteistamme. Olemme heräämässä jälleen takaisin arjen kauneuteen.

Tietoisuustaitojen kehittymisen myötä, on elämäntapaamme onneksi kasvamassa jälleen uutta yhteisöllisyyttä ja  välittämisen kulttuuria. Valitettavasti kaikella on myös vastapoolinsa. Tämä näkynee ajassamme ideologisina ääriliikkeinä.

Tietoisuustaidot facebookissa.

Terveyshuollon asiantuntijan eettisyys ja kokonaisvaltainen viisaus

Huolimatta jatkuvista opetussuunnitelmien uudistuksista aitoa potilaskeskeistä,  itseään reflektoivaa, lääkäriä ei ole koulutusjärjestelmän avulla vielä saavutettu.  Luultavasti tämän syynä on lääketieteellisten suuri teknologia- ja tutkimusorientaatio. Tämä bioteknologinen painotus johtuu siitä, että tiedekunnat taistelevat säälimättömästi rahasta, vallasta, sijoittumisestaan erilaisissa rankeerauksissa  sekä arvovallasta. – G M Ssbunnya

”However, despite several reforms of medical ethics curricula, the patient-centred self-reflective physician has remained elusive. Arguably, the key reason is the high value attached to scientific research and technology in medical schools.[9] This emphasis on biotechnology is driven by these schools’ relentless quest for funding, power, prestige and ranking, at the expense of person-centred medical education.” (Beyond the hidden Curriculum, G M Ssbunnya).

Tämän päivän lääketieteessä on suuria eettisiä ongelmia. Eilen näin uutisen, jossa kerrottiin että vuoden aikana Amerikassa 250 000:lle teini-ikäiselle ”lääkärit” tekevät kauneusleikkauksia. Nuorilla on hirveä tarve mahduttaa itseään länsimaisiin markkinatalouden kapeisiin länsimaisiin kauneusihanteisiin.  Mielestäni on kyseenalaista, pitäisikö näitä markkinatalouden sairaita ihanteita palvelevia terveydenhuollon henkilöitä kutsua ”lääkäreiksi”.

Kun me lääketieteilijät niin helposti leimaamme joitakin vaihtoehtohoitoja puoskaroinniksi, niin olisiko aika ryhtyä pohtimaan, minkälaista ”puoskaritoimintaa” omassa lääketieteellisissä kulttuurissamme harrastetaan.  Olisi aika siivota oma pesä. Huolimatta monien terveydenhuollon ammattilaisen perspektiivin laajentumista, lääketieteen valtakulttuuri on edelleen medikalisoivan, yksipuolistavan, keskinäiselle kilpailulle rakentuvan länsimaisen yksipuolisen maailmankatsomuksen läpäisemiä.

Miten muuten tämä ilmenee? Itselläni on tuttavia runsaasti luovien terapioiden puolella. Olen huvittuneena seurannut, kuinka monet luovat terapiat yrittävät päästä Valviran ja Kelan hyväksymiksi terapiasuuntauksiksi, keksimällä persoonallisuusteorioita, jotka mahtuisivat näiden modernin instituutioiden raameihin. Tämä on herättänyt runsaasti hilpeyttä luovien terapian edustajien keskuudesta. Lisäksi on ollut runsaasti yhteiskunnallista keskustelua viimeaikoina terveysalan yritysketjuista, jotka tulouttavat voittojaan ulkomaille.  Huolimatta kauniista julkiteorioista, näiden yritysten ensisijainen tarkoitus näyttäisi olevan voittojen maksimoiminen.

Institutionaalisissa järjestelmissä on unohdettu, mikä on terapioiden ja ylipäätään terveydenhuollon ammattilaisten ensisijainen tarkoitus:  Se on auttaa ihmistä myötätuntoisessa ilmapiirissa rakentamaan hyvää ja tervettä elämää. Monikulttuurisessa maailmassa elämme ”narratoiminen”(tarinaksi rakentaminen) tapahtuu siten, että ihminen osaa itseohjautuvasti yhdistää sisällänsä itsellensä sopivia viisausperinteitä.

Terveydenhoidollisten tavoitteiden ei pitäisi olla se, että terveyskäsitykset ahdetaan vain kapeisiin, vanhanaikaista modernia maailmankuvaa edustaviin teoreettisiin raameihin ja sen autoritaarisiin hierakioihin.  Mielestäni lääketieteen tietoperinne on kunnioitettava, mutta sille on käymässä kuten kaikille ideologioiden lähteille. Se on yksipuolistanut ihmisen, ja sen vesi alkaa olla aikansa palveltua saastunutta.  Veden puhdistamiseksi ja ihmisten luottamusten palauttamiseksi tarvitsemme sen yhdistämistä muihin viisausperinteisiin. Käytännössä tämä merkitsee sitä, että terveydenhuollon ammattilainen sisäistää oman tiedollisen perinteensä suhteen muuhun tiedon maantieteeseen. Tämä integratioprosessi olisi hyvä asiantuntijoiden käydä läpi myös Baabelin torneissaan.

Medikalisoituneissa instituutioissa vanhanaikaiset yksipuolistavat materialistiset näkemykset sekä roolimallit ohjaavat edelleen asiantuntijoiden toimintaa valtaa pitävissä instituutioissa. Tämän päivän todellisuus on monikulttuurinen ja integratiivinen. Paras tulos terapiassa/kokonaisvaltaisessa ihmisen hoitamisessa syntyy, kun terapeutti/lääkäri yhdistää viisausperinteitä ASIAKKAAN MAAILMANKATSOMUKSEN MUKAAN, eikä hallinnollisten virkamiesten maailmankuvan ja heidän vanhentuneiden paradigmojensa mukaan.

Lääketieteellisen etiikan ytimessä tulisi olla ajatus siitä, että hyvällä lääkärillä on itsereflektioon ja kulttuurien tuntemukseen rakentuva  (kts. edellinen terapeutti Juhan puheenvuoro)eettinen, hyvin integroitunut  viisaus ja sen takana vaikuttava arvomaailma. Vasta tällöin terveydenhuollon ammattilainen kykenee olemaan avoin, kuunteleva ja aidosti läsnäoleva erilaisista kulttuurisista taustoista ja ihanteista tuleville ihmisille.  Mielestäni tieteen kuningastiede on filosofia. Mikäli lääketieteen ammattilainen haluaa laajentaa tietonsa perspektiiviä voi hän tehdä sen paneutumalla vaikkapa Lauri Rauhalan situationaaliseen säätöpiiriin tai Ken Wilberin integraaliteoriaa. Taiteiden ja kulttuurin monipuolinen harrastus  on vuosisatoja laajentaneet lääketieteilijöiden kapeaa maailmankuvaa. Uusimpana tulokkaana on tietoisuustaidot – oman tietoisuuden ohjauskyvyt. Näistä taidoista hyötyvät kaikki ihmiset.

Transmoderni ihmisen hoitaminen on dialogista ja aidosti potilaslähtöistä. Uuden ajan terveydehuollon ammattilainen  ei kumarra omia vanhentuneita instituutioitaan. Sen sijaan hän jälleen kumartaa nöyrästi potilastaan. Terveydenhuollon ammattilainen osallistuu mieli avoimena dialogiin, jossa hän tarjoaa omaa lääketieteellistä osaamistaan  integroitavaksi asiakkaan tarinaan. Keskiössä tällaisessa hoitamisessa on itsensä tunteva, asiallista ja monipuolista informaatiota tarjoava ja saava, itseohjautuva lääkäri ja potilas.