Mielitaju – keskeinen osa tietoisuustaitoja

Huomaan mielen salojen tutkimusretkilläni palaavani aina toistuvasti psykiatri Dan Siegelin ajatuksiin.  Hän on kokonaisvaltaisen, integratiivisen lääketieteen, uranuurtaja. Hänen käsitteensä mielitaju, on laajentanut huomattavasti käsitystä hyväksyvästä läsnäolosta (mindfulness) tai tietoisuustaidoista niin kuin niitä itse mieluiten kutsun.

Vähitellen tietoisuustaidot alkavat yleisestikin lähentyä sitä käsitystä, mikä itselläni on ollut niistä jo pitkään. Käsite tietoisuustaidot pitää sisällään valtavan kirjon erilaisia meditatiivisia, mielikuva- ja itsehypnoosimenetelmiä. Tietoisuustaitoja voi harjoittaa myös luovilla menetelmillä. Yhtäkaikki tietoisuustaitojen harjoittaja käy läpi usein hyvin syvällisen tietoisuuden muodonmuutoksen jokapäiväisten arkisten tietoisuustaitoharjoitusten kautta.

Haastattelussa Dan Siegel kuvaa tietoisuustaitojen kautta tapahtuvaa mielitajun kehittymistä seuraavalla tavalla:

Paljon siitä, mitä tapahtuu mielessä, tapahtuu tietoisuutemme ulkopuolella, mutta silti nämä ei-tietoiset prosessit vaikuttavat terveyteemme. Kun nämä negatiiviset ajatukset, kuten pelko, vihamielisyys, pettyminen, suru, tuodaan tietoisuuteen, ne muuttuvat osaksi terveyttämme. Nämä ajatuksemme, joita minun alalla kutsutaan integroitumattomiksi hermoprosesseiksi, ovat pohjimmiltaan kuin mustia aukkoja. Niillä on niin paljon painovoimaa, että he imevät energiaa irti elämästä. Ne vaikuttavat terveyteemme, mieleen, sen joustavuuteen ja sujuvuuteen, sen tunneiloon ja kiitollisuuteen.

Tilamme vaikuttavat myös ihmissuhteisiimme. Ne tekevät meistä jäykästi käyttäytyviä tai ne  saavat meidät olemaan räjähtävällä tavoilla vuorovaikutuksessa. Ne myös vaikuttavat kehoon itseensä, mukaan lukien hermosto ja immuunijärjestelmän.

Tutkiva prosessi, kuten hyväksyvä läsnäolo, tuo näitä pelottavia negatiivisia ajatuksia tietoisuuteemme ja se voi olla erittäin hyödyllistä. Joskus sinun täytyy nimetä ja kesyttää tilojasi. Useat tutkimukset viittaavat siihen, että kun tuot jotain tietoisuuteesi, ja kuvaat sen, voit siirtyä tämän negatiivisen energiatyhjennyksen kautta uuteen ajatukseen tai tajunnan uuteen muotoon.

Mielitajun näkökulmasta Jan Skyn ESI työkalu (hallitsevan tilan tunnistus) on erittäin käyttökelpoinen työkalu. Mielestäni Skyn menetelmä on nerokkaampi apuväline tietoisuustaitoihin, tilojemme nimeämiseen ja tunnistamiseeen, kuin esimerkiksi enneagrammi, koska se antaa asiakkaalle itselleen täyden vapauden antaa omalle tietoisuuden tiloille omien tuntemusten ja  havaintojensa mukainen muoto, ilman minkäänlaisia etukäteisoletuksia. Valmentaja tai terapeutti on vain prosessin fasilisaattori. Asiantuntija ei määrittele asiakastaan vaan asiakas koulutetaan määrittelemään itse itsensä.

Meissä on lukemattomia erilaisia tunnepitoisia tiloja, jotka ihminen itse voi tietoisuustaitojensa kehittymisen kautta tunnistaa. Mitä paremmin kykenemme tunnistamaan, erilaistamaan ja integroimaan tilojamme, sitä paremmaksi mielitajumme kehittyy.

Tilamme lakkaavat syömästä energiaamme.  Löydämme vähitellen armollisuutta itsessämme ja toisissamme olevaa erilaisuutta kohtaan, mikä saa meidät voimaan  kokonaisvaltaisesti paremmin.

Mainokset

Kuinka apinoita pyydystetään

Jatkan välillä blogejani taas  kevyemmällä sarjalla eli tällä apinateemalla.

Länsimaisessa elämäntavassamme on ylikorostettu ulkoisen vapauden merkitystä. Todella vapaa ihminen on vapaa myös sisäisesti. Edellisessä blogissa australialainen psykoterapeutti ja valmentaja Jan Sky kirjoitti sosiaalisesta maisemasta ja siitä kuinka itse asetamme omalle mielellemme ja toiminnallamme rajoja.

Emme kykene maksimoimaan suoritustamme , koska mielenmaisemassamme on estäviä  puolia meitä, minätiloja, jotka sabotoivat suoritustamme. Humanisti osa minua sanoo saman asian toisella tavalla: Emme pysty toteuttamaan täysillä niitä lahjoja, joita meissä on, koska ristiriitamme estävät meitä kanavoimasta energiaamme todellisten tavoitteittemme mukaiseen toimintaan.

cc magnus manske

Tästä tuleekin mieleeni tarina siitä, kuinka eräässä intialaisessa kylässä alettiin pyydystää apinoita. Pikkukylä oli nimittäin täynnä villejä apinoita, jotka häiritsivät kylän normaalia elämää. Niitä oli lähes mahdotonta saada kiinni, eikä ampuakaan saanut. Eräs kyläläinen oli keksiliäs: Hän sitoi ison lasisen purkin puuhun, sellaisen, jonka suusta juuri ja juuri mahtui sisään appelsiini. Kun apina näki purkin, ei se malttanut olla tarttumatta herkullisen näköisen appelsiiniin. Tämän jälkeen käsi ei kuitenkaan tullut ulos purkista ja apina jäi loukkuun, koska se ei haluanut päästää otetaan herkkupalasta. Näin apinoita saatiin pyydystettä ja siirrettyä muualle.

Monet meistä rajoittavat omaa elämäänsä sillä, että ovat kiinni koko elämänsä appelsiinipurkeissa, joiden hedelmät ovat jo ajat sitten kuivettuneet. Meidät on näin kuljettu mielemme vankilaan.  Olemme oppineet toiston kautta jonkun käyttäytymis- tai toimintamallin, joka ei ole enää ajankohtainen. Maailmamme rakentuu tällöin muilta henkilöiltä opituille minätiloille, jotka muodostavat tietämättämme sisäisen, sosiaalisen mielenmaisemamme. Emme ole valinneet itseämme.

Voimme tutustua sisäiseen sosiaalisen maisemaamme esimerkiksi terapeuttisissa ryhmässä kirjoittaen (Sisäinen teatteri®). Teemme näkyväksi ensiksi minätilamme hyödyntäen vaikka Jan Skyn ESI®– eli HTT® menetelmää. Toki niitä voi tehdä näkyväksi ihan vain tarkkailemalla omaa kokemusta. Aina kun tunnemme hämmennystä tai sisäistä ristiriitaa, minätilamme pitävät neuvottelujaan.

Voimme tulla luovissa meditatiivisissa tiloissa tietoiseksi uskomustemme ja ehdollistumiemme juurista, jonka jälkeen voimme tässä hetkessä valita itsemme yhä tietoisemmin joka päivä aina uudelleen. Työ ei ole vain järjellä asioiden työstämistä, vaan tärkeimmät oivallukset tulevat silloin, kun uskallamme päästää irti siitä. Retki omaan sosiaaliseen mielenmaisemaamme on järjen ja mielikuvituksen  yhteistyötä. Voimme hyödyntää tässä työssä erilaisia muuntuneita tajunnantiloja (meditaatio, mietiskely, luovat transsit).

Se, ettemme tunne sosiaalista mielenmaisemaamme, aiheuttaa meissä apina-ajatuksia ja tunnelukkoja, jotka ovat selityksenä monille psykosomaattisille vaivoillemme. Esimerkiksi jonkun henkilön yksi sana voi herättää meissä suurta ahdistusta, jonka syytä emme ymmärrä. Kokemus voi olla selittävänä tekijänä esimerkiksi tämän jälkeen tulevassa selkäkivussamme. Mielemme ja kehomme ovat erottamaton osa toisiaan. Kokonainen ihminen tuntee osansa minäitilansa, ja saattaa niiden keskeneräiset tarinat turvallisessa ilmapiirissä päätökseen. Terveet osat, onnellinen ihminen (Helthy Parts, Happy Self) , kirjoittaa australiainen Ego State -terapian yksi merkkimies, Gordon Emmerson.

Hoitamalla kehoamme, voimme hoitaa mieltämme, ja työstämällä mietämme, voimme hoitaa kehoamme. Meidän ei tulisi liikkua vain erilaisissa ulkomaastoissa, ja tehdä kodistamme kaunista, vaan meidän tulisi löytää myös sisäinen koti, ja tutkia sitä ympäröivää mielenmaisemaa.

cc Ugly Alien 1, John Malcolm

Henkilö, joka ei ole tutustunut, omia keho- ja mielen tiloja kuuntelevasti, sisäiseen sosiaaliseen maisemaansa, ei ole oma itsensä. Sen sijaan hän on toisten ihmisten muodostama satunnainen muotokuvakokoelma, joka ei ole edes välttämättä hänen itsensä maun mukainen. Suurimpana maalauksena kokoelmassa saattaa olla vastenmielinen kuva henkilöstä, jonka vääristyneitä ehdollistumia hän elämässään toteuttaa.

Tietoisuustaidot facebookissa.

Kuu mussa virtaa…

Full_moon.jpeg

Olipa mahtava viikonloppu Domnan Pirtillä. Kokeilin ensi kertaa HTT® (ESI)-menetelmää parien valmennukseen. Tätä ei tietojeni mukaan ole kukaan koskaan aikaisemmin tehnyt Suomessa. Toinen pareista tuli lähialueelta, ja toinen Etelä-Suomesta.

Kurssin vetäminen osoittautui yllättävän helpoksi. Molemmilta pareilta kun löytyi laaja skaala erilaisia minätiloja varsin nopeasti. Kokemuksieni mukaan tämä ei ole kaikille ihmisille aina näin helppoa. Ehkä tällaiselle ”Minua on moneksi” -kurssille hakeutuu ennakkoluulottomia ja joustavia ihmisiä, joilla ei ole vaikeuksia käyttää mielikuvitustaan. Tietysti tämän otoksen perusteella ei voi tehdä mitään yleistyksiä…

Terapeuttisessa kirjoittajaryhmässä olen huomannut, että toisille minätilojen luominen on hyvin helppoa, ja toisilta tämä käy vaikeammin. Tämä ei välttämättä tarkoita sitä, että ne jotka eivät löydä itsestään nopeasti tiloja, olisivat jotenkin huonompia kuin nämä nopeasti monipuolisuutensa löytävät toiset. Ehkä he ovat saaneet elää vähemmän traumaattisen menneisyyden tai sitten heillä on ollut luontainen kyky jäsentää omalla tavallansa tarinaansa eheäksi, ilman minätiloja. Toisaalta hekin voivat hyötyä minätiloista, koska ne voivat olla työkaluja, joilla he voivat avata luovuuttaan ja kehittää ongelmanratkaisutaitojaan.

Mikä erikoisinta, toisella parilla oli jo valmiina rikas varasto erilaisia tiloja, jotka he olivat nimenneet ilman minkäänlaista tietoa HTT® stä. Nimet tiloilla olivat tosi hauskoja, mutta en valitettavasti voi kirjoittaa tietenkän niitä tähän. En ole ennen törmännyt tällaiseen, että ihminen saatikka pari on arkijärjellään luonut itselleen tällaisen määrän minätiloja (tietysti kirjalijoista altertiloineen löytyy tällaisia ihmisiä). Toinenkaan pari ei silti jäänyt toiseksi. Puolisot olivat nimenneet jo joitakin tiloja, mutta he löysivät tiloja lisää tällä kurssilla. Ja heidänkin mielikuvituksensa oli avautunut kiitettävään lentoon…

Kun kuuntelimme oman puolisoni kanssa kurssilaisten minätilat läpi, emme voineet muuta kuin olla hiljaa. Tutustuessaan toisen ihmisen minätiloihin, tulee sellainen tunne, että koskettaa toisessa olevaa jotakin suurta ja pyhää. Meistä tulee humaaneja ihmisiä, kun tajuamme jokaisessa olevan sielun heikkouden, joskus jopa pahuuden, mutta myös vahvuuden ja sen kauneuden.

Niin, osamme eivät ole läpikohtaisin pahoja. Meidän on vain hyväksyvän läsnäolon ja aikuisten, kypsien tilojen avulla, löydettävä heikkojen ja pahoilta vaikuttavien osiemme hyvät puolet. Kuten kurssilla opimme, ainoastaan introjektiot, eli sisäistetyt toiset ihmiset, voi halutessaan kokemuksellisesti poistaa omasta itsestään.

Rakkautta parisuhteessa on se, että rakastaa ja suhtautuu armollisesti omiin ja puolisonsa minätiloihin. Läsnäoleva ja hyväksyvä rakkaus on se, joka paljastaa meidän sielumme kauneuden ja voimme vapautua kasvamaan ihmiseksi, jotka meidät on tarkoitettu. Saamme kyllä mojovia riitoja aikaiseksi, kun pistämme personaamme ikävät, joskus voitontahtoiset ja jopa alistavat puolet keskustelemaan keskenään.

Ja sitten vielä tämä Kuu Mussa virtaa -juttu. Yksi pareista oli miettinyt matkalla, että varmaankin meidän tämä yrityksen nimemme Kuumussa Virtaa Oy tarkoittaa, että ”kuu minussa virtaa”. Tämä oli fantastisin tulkinta mitä olen koskaan kuullut!

Kuuhan on mytologioissa feminiinisyyden arkkityypi. Se on myös se naiseus, jota jokaisessa miehessä on mahdollisuutena olemassa, ja jota on meidän kulttuurissamme mitätöity (aurinko vastaavasti naisella). Täysikuulla pakkasmetsässä voi nähdä sen saman kimaltelevan salaperäisen, – ehkä vähän pelottavankin – kauneuden, minkä kuun valaisemana voi nähdä jokaisen ihmisen sielussa.

Kiitos vielä teille ihanille pareille, jotka osallistuitte tähän pilottikurssiin. Opin teiltä paljon asioita. Kuu mollottaa hopeaisena ja  täytenä Kuumussa (on siis paikka Kuhmossa) tämän jälkeen entistä kirkkaampana. Ja se on teidän ansiotanne.

Kuu mussa Virtaa on facebookissa! 

HTT® Minätilat parisuhdetta palvelemaan

ESI LOGO.new

Minua on moneksi -parisuhdevalmennuksessa lähdetään liikkeelle siitä Ego state -terapian perusolettamuksesta, että meitä on moneksi: Itse kukin meistä muodostuu monesta minätilasta, jotka ovat ikään kuin pieniä itsenäisiä ihmisiä, rooleja, sisällämme. Ne ovat muodostuneet oman historiamme aikana erilaisissa tilanteissa, joissa aivomme ovat oppineet tiettyjä totunnaisia käyttäytymismalleja. Joku ulkoinen ärsyke, laukaisee meissä tietyn minätilan hallitsevaksi minätilaksi, jolloin käyttäydymme sen totunnaisella tavalla.

Kun tulemme tietoiseksi meitä hallitsevista minätiloistamme, itsetuntemuksemme ja puolisomme tuntemus lisääntyy. Meidän ei tarvitse olla enää satunnaisten minätilojemme reaktiotapojen uhreja, vaan me molemmat parin puoliskot voimme oppia ohjaamaan ja tiedostamaan minätilojamme.

Perimmiltään kysymys on kysymys tietoisuustaidoista, tästä samasta asiasta, mikä kovasti on viime aikoina ollut tapetilla, eli hyväksyvään läsnäoloon (mindfulness) rinnaisesta menetelmästä. Onnistuneessa valmennusprosessissa parien läsnäolon taidot, hyväksyntä, itsetiedostus ja ymmärrys lisääntyvät, jolloin kommunikaatiokin saadaan toimimaan paremmin.

Onnistumisen edellytys on, että molemmilla on tahtotila tehdä töitä parisuhteen eteen.

Parien onnistuneessa minätilojen prosessissa on seuraavat vaiheet:

  1. Informaation kerääminen. Kartoitetaan parisuhteen yhteinen tavoite, sekä kumankin parin puolen hallitsevat minätilat käyttäen hyväksi Jan Skyn kehittämää HTT® eli  ESI-menetelmää.
  2. Yksilöllinen vaihe. Mikäli jommalla kummalla tai molemmilla on vakavia mielenterveyden ongelmia (esim. masennusta, alkoholiongelma), kannattaa niitä työstää yksilöllisesti terapeutin, vertaisryhmien tai itsehoito-oppaiden kanssa. Pelkästään tilojen kartoittamisesta ja tiedostamisesta voi kuitenkin joskus löytyä apua myös lapsuudessa syntyneiden ongelmien työstämiseen tässä ja nyt. Esimerkki. Toinen pareista voi reagoida riitatilanteessa pariin ”vihalla”, jonka oikea kohde olisi häntä kaltoin kohdellut isä. Hänessä asuu ratkeamattoman lapsuudenongelman takia ”Pieni vihainen tyttö”. Tämä viha kohdistuu kinkkisen tilanteen laukaisemana nyt puolisoon. Kun asianomainen henkilö tiedostaa yksilöllisen vaiheessa kautta oman vihaisen tilansa, ja alkaa suhtautua tähän osaansa myötätuntoisesti, ei torjuen, tämä minätila voi lakata kiusaamasta häntä. Kun aikuinen osa meitä hyväksyy ”Pienen vihaisen tyttönsä”, muuttuukin tila vähitellen hänen voimavaraksensa. Tärkeää olisi, että myös puoliso ymmärtää, mistä on kysymys, jolloin hänkin voi suhtautua, samaistumalla aikuiseen minätilansa, myötätuntoisesti kyseiseen osaan, ”Pieneen vihaiseen tyttöön”. Tällöin saattaa parhaassa tapauksessa käydä niin, ettei hän enää provosoidu puolustuskannalla olevaan hallitsevaan minätilaan, vaikkapa ”Pakenijaan”, ja tilanne laukeaa. Tällöin ollaan jo yhdessä oppimisen vaiheessa. Harjoitellaan myötätuntoista suhdetta toiseen ihmisiin, koska jokainen meistä on epätäydellinen. Rakkaus on sitä, että pystymme hyväksymään toisen kaikkine osinensa.
  3. Yhdessä oppimisen vaihe. Tutustutaan toisen sekä omiin minätiloihin, niiden heikkouksiin ja vahvuuksiin. Emme kehity ihmisinä sitä kautta että torjumme ikäviä minätilojamme, vaan olemalla armollisia niitä kohtaan. Suhtaudumme hyväksyvän myötätuntoisesti omiin ja parimme minätiloihin. Myötätunto ei merkitse sitä, että annamme toisen traumaattisen minätilan melskata suhteessamme. Joskus myötätuntoa on se, että ohjaamme, aikuisen tilamme ohjaamana, asiallisesti ja rakkaudellisesti lähimmäisemme esimerkiksi terapeutille, mikäli hänen joku minätiloistaan terrorisoi jatkuvasti ja toistuvasti käyttäytymisellä suhdettamme.
  4. Neuvotteluvaihe. Harjoitteluvaiheessa harjoitellaan parin kanssa hyvää neuvottelutekniikkaa, jonka periaatteet käydään Minua on moneksi- parisuhdekurssilla läpi. Hyvää neuvottelutekniikkaa hyväksi käyttäen voidaan pohtia mm. seuraavia kysymyksiä. Mietitään, että kun parisuhteessa syntyy ongelmatilanteita, mitkä puolisojen tilat olisi järkevintä ottaa mukaan ongelmanratkaisuun. Esimerkiksi voi olla niin, että Pekan ”Pakenija” ei halua keskustella ongelmatilanteissa Maijan ”Vihaisen pikkutytön” kanssa. Tällöin ongelmatilanteeseen täytyy ottaa toiset minätilat ratkomaan ongelmia, sellaiset joilla kommunikaatio toimii paremmin. Kun Maijan ”Vihainen pikkutyttö aktivoituu”, voi tilanne laueta, kun Pekan aikuinen ”Läsnäoleva ja rakastava tila” ryhtyykin halaaman Maijaa. Vähitellen tiedostuksen lisääntyessä, pari oivaltaakin, että Maijan ”Luova minätila” ja Pekan ”Pitkäjännitteinen tila” saattavatkin olla huomattavan paljon parempi vaihtoehto kommunikaatioon ongelmien ratkaisua vaativassa tilanteisa..Jokainen tilamme on potentiaalisesti hyvä, siinä on vain heikot ja hyvät puolensa. Ainoastaan introjektiot, eli sisäistetyt toiset ihmiset ja niiden automaattiset ajatukset ovat sellaisia, jotka kannattaa joskus poistaa kokonaan. Joskus nämäkin minätiltat voi pitää, jos ne ovat kannustavia.

    Voimme kehittää itseämme luomalla uusia minätiloja tai kehittämällä aikuisia vanhoja tilojamme, kasvattamalla niille esimerkiksi myötätuntoisia ominaisuuksia. Omaksi itsekseen kasvaminen on ikuisesti keskeneräinen haaste. Minua on moneksi – parisuhde kurssilla käydään läpi Jan Skyn kehittämillä terapiakorteilla ne ominaisuudet, joita suhteessa puolisoiden mielestä tarvittaisiin lisää. Voimme synnyttää läpi elämämme uusi minätiloja sekä voimme kehittää vanhojen minätilojemme ominaisuuksia.

  1. Harjoitteluvaihe. Sen jälkeen kun tilat on tunnistettu, voi niiden kanssa ryhtyä harjoittelemaan, esimerkiksi leikkimään draamallisesti ilman, silloin kun ei suurempia ongelmia ole akuuttia ratkaisua vaatimassa. Draamalliset harjoitukset vaativat jo hyvää itsetuntoa ja luottamuksellista, hyväksyvään läsnäolevaan kykenevää parisuhdetta.  Draamalliset harjitukset ovat vahvoja harjoituksia, joskus tällaiset harjoitukset on hyvä aloittaa terapeutin ohjaamana. Perusperiaate on, että harjoituksia tehdään sisäisesti hymyillen. Elämä ei ole vakava prosessi, vaan joskus ratkaisut löytyvät huumorista ja mielikuvituksesta.Tämän leikin sääntö on se, että harjoitellaan keskustelemaan draamallisesti eri osien kanssa.Voidaan sijoittaa minätilat esimerkiksi istumaan vuorotellen useampaan tuoliin, ja toinen puhuttelee kunnioittavasti yhtä tilaa kulloinkin. Täytyy pitää mielessä, että kullakin tilalla on oikeus leikissä myös vaieta: ”Tämä tila ei halua nyt sanoa tähän mitään…”. Emme voi pakottaa toista ihmistä muuttumaan ja tiloillamme on oikeus olla sanomatta mitään. Kunnioitusta on myös se, että antaa toiselle ihmiselle tilaa. Meillä saa olla asioita elämässämme, joista haluamme vaieta. Usein tilanne on sellainen, että ihminen ei ole vielä valmis puhumaan tästä asiasta, ja joskus puolestaan siitä, että hän ei halua koskaan puhua puolisolleen kyseisestä asiasta. Perusoikeutemme on, että meillä saa olla sisäistä elämää, joka ei kuulu toiselle.

    Lapsi oppii leikkimällä hahmottamaan maailmaa. Leikkiminen on eräs tärkeä, aliarvostettu tapa oppia kulttuurissamme.

  2.  Arviointivaihe. Yhdessä keskustellaan siitä, kuinka prosessi on kummankin mielestä edistynyt. Katsotaan ”katosta käsin”, miltä parisuhteen kommunikaatio nyt näyttää.

Jotta parisuhteen monipuoliset mahdollisuudet realisoituvat, täytyy käydä nämä kaikki vaiheet läpi. Prosessi voi kestää kuukausia, usein vuosia. Minua on moneksi – parisuhdekurssilla on tarkoitus antaa eväitä parin yhteiselle laajemman tiedostuksen matkalle.

ONNISTUNUT PARISUHDE RAKENTUU IHMISISTÄ, JOTKA TUNTEVAT ITSENSÄ JA HYVÄKSYVÄT SEKÄ OMAT ETTÄ TOISEN MINÄTILAT. ON VAIKEAA MUUTTAA ITSEÄ – VIELÄ VAIKEAMPI TOISTA. VOIMME KUITENKIN MUUTTAA OMIEN MINÄTILOJEMME SUHDETTA TULEMALLA NIISTÄ TIETOISIKSI.

Suositeltavaa luettavaa: Jan Sky:  Minäsi monet puolet, kustantaja: Kuva ja Mieli