eMindfulness – Tietoisuustaidot verkossa

Tiesitkö, että pienet lapset, jotka viettävät paljon aikaansa tablettinsa kanssa, ”kehittävät” itselleen helpommin ADHD:n.  Heidän kokemustilansa eivät pääse vahvistumaan, kun he vaihtavat jatkuvasti levottomasti sisäistä kanavaansa. Vastavuoroinen kaikille aisteille rakentuva inhimillinen tunnevuorovaikutus jää tapahtumatta.

Se on myös vahingollista aikuiselle ihmiselle, joka hengailevat passiivisesti sosiaalisessa mediassa, vaihtaen jatkuvasti huomionsa fokusta paikasta toiseen. Pahin yhdistelmä on se, että katselee telkkaria ja surffailet samalla sosiaalisessa mediassa.  Dementia iskee näille aikuisille neljä kertaa todennäköisemmin kuin ihmisille, jotka eivät tätä tee.

On tärkeää myös, että chattaillu ei korvaa kasvokontakteja.  Depressioriski kasvaa kääntäen verrannollisesti tekstiviestiesi ja chattiviestiesi määrään.  Mitä enemmän viestittelet ihmisten kanssa vain tekstiviesteinä tai virtuaalisesti, sitä suurempi todennäköisyys on, että masennut.  Tekstiviesteistä puuttuu syvyys, merkitysten täsmentäämis- ja syventämismahdollisuus moniaistillisesti, mikä rikastaa ja selventää kasvokkain tapahtuvaa viestintää. Pelkkä kirjallinen viestintä synnyttää helpommin väärinymmärryksiä.

Kun ihmisellä ei ole tietoisuustaitoja verkossa, voi hän helposti ohjautua nettikiusaajien ryhmään.  Verkossa tyhmyys voi tiivistyä ja kasaantua. Tietoisuustaitojen puutteesta kertoo se, että ihmiset impulsiivisesti menevät mukaan erilaisiin kiusaamisjoukkoihin ja viharyhmien toimintaan.  Tutkimusten mukaanhan nämä ihmiset eivät ole yleensä onnellisia ennen tai saatikka sen jälkeen, vaan he saattavat kärsiä moraalisesta krapulasta.   Virtuaaliseen viestitään pätee sama kuin normaaliin viestintään, ennen kuin painat lähetä nappia, pidä pieni viive. Kun ihmisillä on tietoisuustaitoja, he eivät anna vihaisten tilojensa ohjata elämäänsä, vaan he itse ohjaavat tilojansa yhteisöllisesti ja globaalisti rakentavaan myötätuntoiseen suuntaan.

Lähtökohtaisesti tietokoneen tarjoama virtuaalinen maailma ei ole hyvä eikä paha. Sen sijaan olennaista on se, miten sitä käytät.  Jos virtuaalinen todellisuus korvaa kasvokkain tapahtuvat ihmissuhteet ja luontosuhteen,  on suuri todennäköisyys, että ongelmia ilmenee.

Joskus kannattaisi kokeilla sitä, että keskittyy vain yhteen asiaan kerrallaan myös virtuaalisessa todellisuudessa.  Tätä olenkin itse tehnyt tietämättämäni melko paljon, vaikka satunnaisesti kirjoittaessa tai lukiessani olenkin käynyt  kurkkimassa, mitä naamakirjan puolella tapahtuu.  Kun nyt olen lukenut ja peilannut omiin käytäntöihini tietoisuustaitoja verkossa,  eMindfulnessia, voin selkeästi parantaa vielä mentaalisen hygienian käytäntöjäni virtuaalimaailmassa.

Käytän paljon aikaani kirjoittamiseen, johon huomioni keskus tule imaistuksi siinä määrin, että hengailu samanaikaisesti muilla sivustoilla ei enää onnistu. Kun ihminen on syvällisessä flow-tilassa, huomio ei luontaisesti siirry mihinkään muualle, vaan prosessi imaisee koko tietoisuuden tekemiseen. Näitä flowtilojahan työssä olisi hyvä tavoitella!  Kindle-kirjastossa minulla on kolmattasataa kirjaa, ja sielläkin tulee paljon hengailtua.  Naamakirjaa käytän etupäässä jakaakseni ”mindfulness ym. maailmanrauhaa tavoittelevaa propagandaa”, mutta kieltämättä joskus siellä tulee muutenkin hengailtua.  Tämän hyväksyn, kunhan entistä enemmän kehitän tietoisuustaitojani verkossa.

Sinulla on tietoisuustaitoja verkossa, ”eMindfulness-taitoja”, jos osaat asettaa itsellesi rajoja.  Keskityt esimerkiksi yhteen asiaan kerrallaan ja määräät itsellesi ajankohdat, jolloin katsot sähköpostisi. Väitetään, että aamu ei ole välttämättä paras viestien luku aika, vaan silloin voi käydä läpi päivän ohjelmana. Osaat olla myös rvirtuaalimaailmassa reagoimatta nopeasti tunteella toisten luomiin pelkomielikuviin tai aggressiivisiin viesteihin.  Et reagoi ”takapuoli edellä” reaktiivisesti,  vaan viiveellä, harkiten.

Sähköpostihygieniastani olen jo  huolehtinut vuosia. En yleensä katso illalla enkä sunnuntaisin sähköpostiani. Olen ollut helposti reagoiva, mutta proaktiiviset taitoni (reagoiminen viiveellä) ovat kehittyneet huomattavasti viimeisen kymmenen vuoden aikana.

Joitakin ehdotuksia eMindfulness taitojesi lisäämiseen:

  • Pidä joskus some-paasto:  Vietä laatuaikaa kasvokkain tapahtuvissa ihmissuhteissa ja vaikkapa luonnossa.
  • Kun olet verkossa, kokeille olla joskus niin, että keskityt vain yhteen nettisivuun kerraallaan.  Pidä siis auki vain yhtä sivua kerrallaan ja sulje se sitten, kun olet perusteellisesti hoitanut asiasi tällä sivustolla.
  • Kun vastaat tunteellisesti sähköposteihisi tai naamakirjasi viesteihin, pidä pieni hengitystauko, tee vaikka yksi hyväksyvän läsnäolon harjoitus, ennen kuin painat ”lähetä” nappia.
  • Kun olet vastannut tunteikkaasti jonkun ihmisen viestiin, ja suunnittelet viestisi lähettämistä, katso hetki viestiäsi ja mieti, mikä osistasi on sen kirjoittanut.  Onko sen kirjoittanut viisas puolesi vai ehkä kiukkuinen lapsellinen puolesi tai autoritäärinen vanhemmilta omaksumasi pomottelija tai joku muu.  Tiedäthän, meitä on moneksi!

Lähteenä jutussa on käytetty tätä kirjaa:

PS.  Mielen monet puolella blogissani tein yhteenvetoni Toivovalmennuksesta! Käy katsomassa miten hyväksyvän läsnäolon taitoja voi kouluttaa organisaatioissa.

Mainokset

Tietoisuustaitojen kaksi tietä hyväksyvään läsnäoloon

ELÄMÄN MYRSKYT

Joulut%E4hti+punainen+75488
Kun sairauden tai kriisin kaoottisen kokemuksen aikana kohtaat erilaiset tunnelatautuneet kokemustilasi, on kokemus samanlainen kuin tuntisit olevasi myrskyn silmässä. Tai hurrikaaniin, niin kuin James Welwood kirjoittaa. On helpottavaa tietää, että keskellä hurrikaania on rauhallinen, seesteinen ja levollinen paikka. Kun mielettömästä tuulesta huolimatta jatkat sitkeää kävelemistäsi, löydät myrskyn keskeltä itsellesi levon.  Meditoiden voit pysyä jopa pitkään tässä levollisessa tilassa! Välillä ehkä vain sivuat myrskyn reunaa. Joskus joudut uudestaan myrskyyn, mutta nyt askeleesi voivat olla jo vakaammat.

Edellinen pyörremyrskyni minulla oli melanoomadiagnoosini aikana. Nykyään jo hyväksyn että, että sisäinen ilmanalani on vaihteleva. Olen joutunut tekemään paljon töitä, jotta saan kaaottisten elämänvaiheitteni aikana tietoisuuteni erilaiset tilat ohjaukseeni. Olen saanut olla jo vuoden taas rauhassa harjoittaen lähes päivittäin tietoisuustaitoja.  Nyt tiedän, on tietoisuustaitojen kaksi tietä ulos myrksyn silmästä.

Joulut%E4hti+punainen+75488

KAHDENLAISIA TIETOISUUSTAITOHARJOITUKSIA   (STL JA PTL)V

Joulut%E4hti+punainen+75488

Voin tehdä päivittäin harjoituksia, joilla sieluni saa levon. Näitä harjoituksia kannattaa tehdä  ennaltaehkäisevästi, sillä aivojamme täytyy bodata, jotta me kestämme entistä vakaimmin askelein vastaamme tulevat myrskyt.

Etsin luovasti kirjoittaen ja lukien, aloittelijan asenteella, päivästä toiseen, uusia käsitteellisiä tapoja hahmottaa sisäisiä meditatiivisia tietoisuustaitoharjoituksia. Toisin sanoen teen PTL:ää. Löysin nimittäin tällä kertaa James Welwoodilta kaksi tapaa harjoittaa hyväksyvää läsnäoloa. Ne molemmat luen tietoisuustaitoihin. Voimme harjoittaa syvää tietoista läsnäoloa (STL, deep mindfulness) tai peilaavaa tietoisen läsnäolon itsetutkiskelua (PTL, mindful self-reflection).

Sekä STL:ää että PTL:ää harjoitamme, jotta löydämme jakamattoman tilan sielustamme; aukaisemme tilaa laajemmalle ehdollistumattomalle tietoisuudelle. Voisin kai käyttää sielu-sanan sijaanmieli” sanaa, mutta käytän tarkoituksellisesti sanaa sielu. Haluan nimittäin korostaa kaiken elämän, myös ihmiselämän, pyhyyttä ja perimmäistä henkistä olemusta.

Tietoisen läsnäolon harjoittajat helposti luulevat, ettäteemme syntiäkun ajattelemme ajatuksia tai koemme tunteita harjoitellessamme läsnäolon taitoja. Asia ei ole kuitenkaan näin. Welwoodin mukaan voimme löytää suhteen ehdollistumattomaan sisäiseen läsnäoloon kahta tietä, STL:n suoraa tietä pitkin (esimerkiksi hengitysmeditaatio, kehomeditaatio, läsnäolo arjen askareissa) tai PTL:n suhteellisen tietoisuuden tien kautta, jossa peilaamme kokemuksiemme luovasti. Olemme täysin hyväksyvästi hereillä tunnelatautuneille kokemustiloillemme niiden ajatuksineen, ja voimme puhaltaa ne jopa luovaan leikkiin. Tähän jälkimmäiseen PTL:ään luen taideterapeuttiset menetelmät, esimerkiksi Jungin aktiivisen mielikuvituksen, Sisäisen teatterin sekä vaikkapa autenttisen liikkeen ja länsimaisen mietiskelytradition Lectio Divinan.

WP_20141202_008[1]

Valaistuminen ei ole Welwoodin mukaan mikään ihanne päämäärä, täydellinen mielentila tai henkinen korkein tila, vaan se on matkamme täällä maankamaralla. Se on kätkettynä prosessiimme, tiehemme, jossa heräämme kaikkeen siihen, mikä saa meidät täydellistymään suhteessamme siihen. Jotta pääsemme kiinni tietoiseen läsnäoloon elämässämme, täytyy meidän harjoittaa läsnäolon hetkiä jokaisena päivänä.

Joulut%E4hti+punainen+75488

TIETOISUUSTAIDOT MUODOSTAVAT SILLAN VIISAUSPERINTEIDEN VÄLILLE

Joulut%E4hti+punainen+75488

Perinteisesti ajatellaan, että tietoinen hyväksyvä läsnäolo on uskonnotonta. Mindfulness eli tietoinen hyväksyvä läsnäolo on riisuttu uskonnollisista merkityksistä. Näin se onkin, kun ajattele asiaa STL:n näkökulmasta, mutta kun katsomme asiaa PTL:n näkökulmasta, on asia tyystin toinen. Löydämme PTL:n menetelmiä hyväksi käyttäen rakkaudellisen aloittelijan dialogisen asenteen elämäämme ja koko maailmaan. Suostumme avautumaan koko maailman viisausperinteiden kirjolle. Kieltäydymme uskonnollisesta ajattelusta, jossa erilaiset uskonnot taistelevat tai kilpailevat keskenään. Kieltäydymme myös ajattelemasta vain luonnontieteellisesti, mikä loukkaa – Skolimowskia lainatakseni – elämän pyhyyttä.

Olen kristinuskon ystävä. Olen täysin tietoisesti tehnyt tämän valinnan, ja pystyn täysin järkeenkäyvästi perustelemaan valintani. Uusi Testamentti on minulle rakkauden ja läsnäolon runoutta, joka on kyllästetty erilaisin vertauskuvin. Olen osa esi-isieni kristinuskon ystävien jatkumoa.

Tiesitkö, että metaforat eli vertauskuvat ovat aivojemme työhevosia. Kaikki kieli on perimmiltään metaforista. Mitä paremmin kykenemme uteliaasti ja läsnä olevasti vertauskuvin käsitteellistämään maailmaa, sitä onnellisemmin elämme. Metaforat ovat kuitenkin vain työhevosia, meidän ei pidä takertua niihin, koska totuutta emme koskaan voi vangita, voimme vain lähestyä sitä erilaisten näkökulmien ja niiden vertauskuvien tikapuita pitkin.Tämän jälkeen meidän pitää tyrkätä tikapuut pois ja luottaa, että saavuttamme uusi läsnäolo kannattelee meitä. Omat tikapuuni pyhyyteen muodostaa kristinuskon käsitteet ja tietoisuustaidot.

Vaikka olen kristinuskon ystävä, pidän tärkeänä dialogisuutta muiden uskontojen, ja tietty, myös tieteen kanssa (tiede kehittää realiteettitajua). Minussa on myös esimerkiksi buddhalaisuuden ystävä, se on vain huonommin kehittynyt kuin tämä kristinuskon ystäväni. Thich Nhat Hanhin sanoin, pidän erityisesti banaaneista (= minulle kristinusko), mutta haluan välillä maistaa myös mandariineja, omenoita ja päärynöitä.

Minulle Kristuksen lähetyskäskymenkää ja tehkää kaikki minun opetuslapsikseni – ei toden totta tarkoita sitä, että minun täytyisi viedä miekalla kristinuskoa eteenpäin. Minulle lähetyskäsky merkitsee rakkaudellisen läsnäolon viestin dialogista eteenpäin viemistä. Väkivallattomasta rakkaudesta voi puhua monin kielin ja käsittein. Rakkaudellisen läsnäolon harjoittaminen tietoisuustaitona on silta, joka voi ylittää eri uskontojen ja muiden viisausperinteiden, kuten tieteen, rajat.

Tämä Desmond Tutun ja Dalai Laman video sai minut kyyneliin. Heidän dialoginen läsnä olonsa on  sitä mitä tarvitsemme lisää tässä maailmassa. Emme tarvitse oikeassa olemista vaan läsnäoloa. Uskonnot ovat vain valon filttereitä, niin kuin Henryk Skolimowski kirjoittaa. Ne ovat suhteellisen läsnäolon työkaluja. Mikään niistä ei tavoita valoa yksin ja kokonaan.

Edelleen jatkan nerokkaan ekofilosofin, Henryk Skolimowskin ajatuksia. IInstitutionalisoitunut uskontomeillä kotoinen kirkkommeon ottanut oikeudet henkisyydestä ja valosta itselleen. Jumala ja Jeesus muuttuivat vähitellen instituutioiden tavaramerkeiksi ja joskus jopa ala-arvoisen mainonnan ja oikeassa olemisen välineiksi. Ja siksi ne ovat kirkon tavaramerkkeinä muuttuneet valon tyranneiksi ja niiltä on kadonnut matkalla liian usein pyhyys. Uskon, että luterilaisen kirkon maine palaa, kun teemme uuden uskonpuhdistuksen, jossa kiellämme valon pyhyyden alistamisen jonkun instituution yksinoikedeksi. Avaudumme dialogiseen olemiseen, jossa me globaalisti olemme kaikki uskonnosta riippumatta saman puun lehtiä, jotka värisevät tuulessa kukin omalla tavallaan.

Yliopistot puolestaan ovat ottaneet materialistisella maailmankatsomuksellaan ja sen yksipuolistavalla kielenkäytöllä yksinoikeuden tietoon.  Se on Skolimowskin mukaan myös elämän pyhyyden halventamista.  On surullista, kuinka monet akateemiset ihmiset kadottavat oman sisäisen viisautensa ja luovuuteensa alistaessaan itsensä tunteettomalle tieteelle.

Tietoisuustaidot facebookissa.

James Welwood, Toward a psychology of awakening: Buddhism, psychotherapy, and the path of personal and spiritual transformation. Boston: Shambala Publications.

Henryk Skolimowski, Let there be Light, The Mysterious of Cosmic Creativity, Wisdom Tree, 2009

Sarvela, Kati, Sisäinen teatteri – Luova kirjoittaminen tietoisuustaitona, Kuumussa Virtaa Oy, 2013

Kesäkuun kuulumisia hyväksyvästi läsnäollen

Monenlaista projektia on ollut menossa tässä kevään ja alkukesän aikana.  Siirtolan puutarhaa olen kuokkinut, mutta kliinisiä töitä ja erilaisia luovia projekteja on ollut, ja on parhaillaan meneillään…  Mikäs se mukavampaa. Tällä hetkellä olen pääkaupunkiseudulla!

Olen lukenut ja kommentoinut Pauliina Aarvan käsikirjoitusta vaihtoehtoisista/täydentävistä lääketieteellisistä hoitomuodoista suhteessa koululääketieteeseen, mikä oli mielenkiintoinen kokemus!  Hänen kirjallaan on epäilemättä tilaus tässä ajassamme –  tarvitsemme yhä enemmän faktaa koululääketieteestä ja täydentävistä hoitomuodoista.  Aika vähän löytyy tältä alalta tieteellisellä otteella kirjoitettua tietokirjallisuutta.  Tässä on nyt tulossa uusi selllainen.

Tällä hetkellä monia ihmisiä ja heidän hoitovalintojaan ohjaa joko liian jäykät tai liian löysät uskomukset erilaisista hoitomuodoista.  Sosiaali- ja terveydenhuollon toimijan ja asiakaan itseohjautuvuudella ja kyvyllä ohjata omaa tietoisuuttaan ja sen mukana terveyskäyttäytymistään, uskon olevan yhä suurempi merkitys tulevaisuudessa.  Todellisen asiakaslähtöisen hoitamisen keskiössä on ihminen, joka osaa ottaa vastuun omasta terveydestään.

Lisäksi olen ensimäistä kertaa tehnyt tilaushypnoosivalmennus videota.  Sekin on ollut mielenkiintoinen hanke, ja ajattelin, että näitäpä voisi tehdä jatkossakin, jos tilausta tulee!  Aika monet tuntuvat olevan kiinnostuneita omista kokemustiloistaan eli siitä millaisista erilaisista puolista he ovat muodostuneet. Jokainen meistä on eri näköisten puolien muodostama rypäs, joka muuttuu päivästä toiseen.   Jan Skyn kehittämä ESI-menetelmä on tehokas ja yksinkertainen työkalu, jolla nopeasti voi auttaa ihmistä nk. metakognitiiviseen ajatteluun.  Hän voi kasvaa omien tilojensa tarkkailijaksi.

Olen myös valmistellut kevään tai alkukesän aikana useampaan luentoon tai työpajaan materiaalia.  Tässä on viimeisimmän luentoni diat, tänään minulla on nimittäin Lahden Ammattikorkeakoulun tilaama luento tietoisuustaidoista sosiaali- ja terveydenhuoltoalan toimijoille. Luentoja valmistellessa sitä aina tuppaa itsekin tekemään uusia oivalluksia ja jotkut asiat sistäistää yhä paremmin.  Ehkä tämän kertaisen luennon valmistelun kiteytyi minulle yhä paremmin se, että mindfulness eli tietoinen hyväksyvä läsnäolo on ”transkulttuurinen” siltarakennelma, joka yhdistää idän ja lännen viisausperinteet toisiinsa.  Se muutosmenkanismi, joka sisältyy mindflunessiin, sisältyy myös lähes jokaiseen länsimaiseen terapeuttiseen viitekehykseen.  Tämä kirkastui oikeastaan minulle kun luin luentoa tehdessäni kirjaa ”Clinical Handbook of Mindfulness”.

WP_20140524_004 (1)

Uuden kirjan kirjoittaminenkin on meneillään. Sen verran voin kertoa, että kirja on tarinallinen matka syöpäsairauksiin.

Helsinki on hieno paikka, mutta niin on Kuhmokin.  Luultavasti tulen pysymään loppuelämäni kahden paikkakunnan kansalaisena. Rakastan Kuhmoa, sen rauhallisuutta ja levollisuutta. Marjastus on minulle parasta meditaatiota. Toisaalta on upeaa saada käydä katsomassa säännöllisesti perheenjäseniä ja läheisiä ystäviä Helsingissä.

Pääkaupunkimme on hieno paikka.  Mielestäni se on muuttunut viimeisten parinkymmenen vuoden aikana positiiviseen suuntaan.  Siitä on kasvanut yhä enemmän todellinen kulttuurikaupunki.