Älä vain liiku vaan tule myös liikutetuksi!

Viime päivinä olen miettinyt paljon kehoni merkkejä ja niiden viisautta. Tajuan joskus valitettavasti vasta jälkeenpäin, että ruumiini on yrittänyt lähettää minulle merkkejä, joita en ole kuitenkaan tietoisesti vastaanottanut. Luulen kuitenkin, että intuitiivinen viisauteni on kasvanut huomattavasti viimeisen kymmenen vuoden aikana.  Osaan käyttää muuntuneita tajunnan tiloja intuitiivisen viisauteni kasvattamiseen.

Tiedämme hyvin, että älykkyyttä on monenlaista. Howard Garder loi omat älykkyytensä luokat 80-luvulla.  Hänen ajattelunsa vahvuus oli se, että hän tajusi monien erilaisten älykkyyksien merkitykset. Itse kuitenkin näen myös muita luokkia, kuin vain hänen määrittelemänsä.  Oli miten oli, moderni kulttuurimme on yliarvostanut matemaattisloogista älyä, joka on vain yksi älyn muoto.  Jos vain tämä älyn muoto ohjaa kulttuuriamme, vääristyy elämäntapamme pahasti.

Itse ajattelen intuitiivisen viisauden olevan olennainen viisauden laji.  Se ottaa huomioon sen, että myös kehomme voi olla viisas.  Intuitiiviseen viisauteen pääsee, kun päästää irti hetkiksi omasta perinteisestä opitusta luokittelevasta ajattelusta.  Henkilökohtaisesti ajattelen, että sen voi saavuttaa erilaisissa meditatiivisissa, taiteellisissa ja hypnoottisissa tiloissa. Itse olen saavuttanut sekä luovassa kirjoittavassa flowtilassa että luontokokemuksissa mystisen tuntuisia suoran tietämisen, sulautumisen, tapulikokemuksia.

Dan Siegel kirjoittaa (Mindsight), että tiedemies joka harjoittaa intuitiivista viisautta, kykenee yleensä vapautumaan hetkiksi omista mielentiloista (mind sets) ja niiden kategorioivasta ajattelusta.  Itse ajattelen, että valitettavan monet asiantuntijat roikkuvat kiinni omassa kategorisoivassa ajattelussaan ihan vain sen vuoksi, että pelkäävät menettävänsä kasvonsa asiantuntijahierarkioissa, kun he tunnustavat kuuntelevansa intuitiviista viisauttaan. Matemaattislooginen ajattelu on jyrännyt modernissa kulttuurissamme.

Olen saanut käsityksen, että monien ihmisten mielestä on pelottavaa irrottautua kategorisoivasta ajattelusta. Käsitteistä saa itselleen (harhaista?) kontrollin kokemusta. Itselleni on sen sijaan on ahdistavaa vain takertua toisten luomiin käsitteisiin, vaikka niitä voikin käyttää tikapuina syvempään ymmärrykseen.  Tiukat kategoriat varastavat vapauteni.  Joskus tunnen ylittäväni luovassa kirjoitusprosessani jotakin vanhaa ylittävää, saavutan oivalluksen hetkiä itselleni.  Siksi kirjoitan. Se on minulle oivallusmeditaatiota.

Siegel lainaa kirjassaan matemaatikko Henri Poincarèa, jonka kerrotaan sanoneen:  Logiikalla voimme todistaa, mutta intutiolla voimme löytää. Meille ei  juuri opeteta oman sisäisen viisauden –  ruumiimme merkkien –  kuuntelua.  Se tapahtuu tietoisuustaitojen mm. meditaation, hypnoosin, ja itseilmaisullisen taiteen kautta.

Amerikkalainen lääkärin Lissa Rankin kirjoittaa kirjassaan (Mind over Medicine), että lääkärin koulutuksessa hänet suorastaan opetettiin sivuuttamaan kehonsa viestit.  Hän ei saanut käydä pissalla kun pissatti. Hän ei voinut nukkua läheskään aina silloin kun nukutti. Hän ei saanut syödä kun oli nälkä, eikä hän saanut lopettaa työtä, kun olkapään lihakset olivat väsyneet.  Tiedekunnassa piti käyttäytyä kuin sotilas, eikä opastusta saanut oman ruumiin merkkien kuunteluun. Sen sijaan hän oppi erilliseksi kehostaan.  Opetuskulttuuri ”dissosioio” opiskeijan irti ruumistaan.

Psykoanalyytikko Elizabeth Lloyd Mayer (Extraordinary knowing) kiinnitti huomionsa siihen, että tutkimusten mukaan meditatiivissa flowtiloissa tietyt parietaaliset aivojenkuorikerroksen osat passivoituvat (verenkierto vähenee niissä).  Nämä kohdat aivoja ovat tekemisessä nimenomaan oman erillisyyden ja tilakokemuksen kanssa.  Näin meditatiivisissa syvissä flow-tiloissa ihminen ikään kuin sulautuu osaksi ympäristöään.  Hän alkaa näkemään asioita sellaisena kuin ne ovat ilman erillisyyttä.

Mayer esittää kirjassansa hypoteesinsä, että ehkä nk. paranormaalit kokemukset, joissa esim. esineitä löydetään meedion opastuksella selittyvät tällä intuitiivisella tietämisen tavalla.  Paranormaali onkin tavallaan ihan normaalia.   Hän kertoo kirjassan monia psykoanalyytikkojen kokemuksia tapausselostuksina ja tarinoina, joissa ihmiset tietävät epätavallisesti, intuitiivisesti asiota, jotka ovat normaalin tietämisen ylittäviä.

Jospa kulttuurimme on sairastunut  loogis-matemaattisen ajattelun vääristämään, kognitiivisesti jäykkään, materialistiseen luonnehäiriöön? Jos haluamme vähentää psykofyysistä pahoinvointiamme, pitäisi ihmiset opettaa kuuntelemaan edellisen lisäksi omaa kehoaan ja sen sisäistä viisautta. Heitä tulisi auttaa löytämään itselleen mielitajua. Ehkä tämä nk. rytmitalous on uusi elämäntapa, jossa osaamme kuunnella erilaisia älykkyyksiä, erityisesti kehome viisautta, jolloin pääsemme irti kasvavista terveys- ja sosiaalikuluista. Työkulttuurista kasvaa ihmisen eikä koneihmisen näköistä.

Voit oppia liikkua siten, että et liiku, vaan tulet liikutetuksi. Sulaudut yhteisen yhteisöllisen tanssin osaksi.   Et kirjoita vaan kauttasi tulee jotakin kirjoitetuksi, ja kynästä tai tietokoneesta tulee osa sinua.   Et maalaa, vaan maalaus tulee kauttasi maalatuksi.  Et laula  lauluasi, vaan laulu tulee lauletuksi. Elämäsi ei ole tämän jälkeen vain jotakin omaasi, vaan elämäsi tule eletyksi osana ikuista elämän ihmeellistä  kosmista verkostoa. Et ole enää leikattu irti ruumiistasi ja ympäristöstäsi ja sielullasi on jälleen koti. 

teatteri_jere

Tästä linkistä löytyy Lissa Rankinilta lainattu  Sisäinen teatteri-kirjoitusharjoitus, jonka avulla voit lähteä kuuntelemaan kehoasi.

Sisäinen teatteri on facebookissa.

Mainokset

Epävarmuudessa voi viihtyä

Tämä Matt Mumbar onkin sitten mielenkiintoinen mies, kun hänen historiaansa ja ajatuksiin perehtyy tarkemmin. Hän on onkologi eli syöpälääkäri. Hänen kirjoittajakumppaninsa, Heather Reed, on puolestaan saanut koulutuksen integratiiviseen lääketieteeseen. Itse tein, muuten, aikoinani lopputyöni integratiivisesta hypnoterapiasta.

Mumbar on muuten sitä mieltä, on riittävästi näyttöä siitä että tietoisuustaidot kehittävät harjoitukset edistävät myös syöpäpotilaiden hyvinvointia. Hän on sanonut: ”Ihmisen elämä on jatkuvaa hienosäätämistä: sisäisen hyvinvoinnin saattamista tasapainoon ulkoisen tekemisen kanssa.” Amerikoissa tietoisuuden itsereflektio kuten mindfulnessharjoitukset ovat siirtymässä paitsi potilaiden hoitoon, myös osaksi terveydenhuollon ammattilaisten työnohjausta.

WP_20131002_01620131003093647

Luovana tietoisuustaitona, olen rakentanut menetelmäni (jota toki voi hyödyntää muissakin luovissa terapeuttisissa suuntauksissa), oman itsemme hienosäätölaitoksen, joka tuottaa Elämän eeposta. Lähtökohtana minulla on ollut Ego state eli minätilojen terapia. Tämä menetelmä vastaa Mumberin käsitettä ”rewiev writing”, joka sekin on reflektiivinen kirjoitusmenetelmä.  Hänkin siis suosittelee omaa tietoisuutta peilaavaa kirjoittamista itsehoidollisena menetelmänä, niin kuin taisin jo edellisessä blogissani mainita.

Uskotteko muuten, että minäkään en olisi tämän hetkinen minä, ellen olisi kuusi vuotta kirjoittanut lähes päivittäin? Luova kirjoittaminen on minulle kokonaisvaltainen itsehoidollinen uuden oppimisen menetelmä. Itse viihdyn parhaiten erilaisten tieteellisten metaforien maailmassa, mutta arvostan ihmisiä, jotka pystyvät hakemaan omat symbolinsa ja vertauskuvansa satujen ja tarinoiden maailmasta.

Lähdin liikkeelle, muuten, työuupumuksen ja syövän täyttämässä elämänvaiheessani, kirjoittamisprosessissani minätiloihin tutustumisesta ja niiden kanssa metaforisesta työskentelystä. Minussa oli vaan valtava tarve saada kaikki paha olo ulos itsestäni! Tein sen kirjoittaen. Purin vanhat ehdollistumani paperille ja rakensin uuden minuuteni. Nykyään kirjoitan yhä enemmän kokonaisena itsenäni.

Minätilojen kanssa työskennellessä ei ole tietenkään tarkoitus, että niihin loppuiäksi takerrutaan. Sen sijaan tavoite on, että löydämme tietoisuustaitojen (esim. mindfulness, reflektiivinen kirjoittaminen) avulla yhä eheämmän itseytemme, jolloin voimme toimia yhä kokonaisempina ihmisinä kunnioittaen todellisia arvojamme ja tiedostaen omat elämämme merkitykset automaattisesti. Voimme irrottautua minätiloista, egon osistamme, yhä enemmän olemiseen ja mikä parasta, samalla kehittyy intuitiivinen viisautemme. Jotta voimme tavoittaa egovapaan olemisemme, hyödymme siitä, että tunnistamme egomme osat, minätilat.

Väitän, että vasta itsetuntemuksen kautta meistä kasvaa objektiivisia tai paremmin sanottuna, objektiivisempia. Se ei tapahdu vain lukemalla tilastotiedettä ja ymmärtämällä sen logaritmeja. Mindfulness-harjoitusten, kuten Sisäisen teatterimme erilaistumisen jälkeen, näemme todellisuuden yhä realisestisemmin monesta eri perspektiivistä käsin samanaikaisti. Moniminuus tavoittaa todellisuuden monikulttuurisuuden paremmin kuin tämä yksi normaali keskiarvoihminen, joka on rakentunut länsimaisen kulttuurin ihanteille.

Länsimaisesta kaiken hallintaan perustuva elämäntapa ei viihdy epävarmuudessa. Valitettavan usein historiamme aikana olemme saaneet huomata todellisuuden perimmäinen olemuksen olevan pikemminkin jatkuvaa epävarmuutta kuin varmuutta.  Voimme laskelmillamme tehdä vaikka kuinka turvallisia laitoksia, mutta valitettavasti yksi iso luonnonmullistus tai inhimilliset ihmisen erehdykset saattavat aiheuttaa ekokatastrofin. Yksi banaaninkuori laittalla ja siihen kompastuminen voi hajottaa niin varman entisen elämämme säpäleiksi. Itse asiassa monella työpaikalla tänä päivänä luuraa jatkuva epävarmuus tulevaisuudesta. Ehkä meidän kannattaisikin oppia viihtymään epävarmuudessa!

Seuraava lista on ideoitu Matt Mumberin ja Heather Reedin epävarmuusajatuksia peilaten.

  1. Todellisuus ei huuda vaan se kuiskaa. Jotta kuulemme sisältämme tulevat kuiskaukset, kannattaa meidän harjottaa tietoisuustaitoja.

  2. Tärkeintä elämässä on, että opimme olemaan, emme pelkästään tekemään ja suorittamaan asioita. Kouluissa ihmisiä pitäisi valmentaa ihmisiä olemisen taitoihin, eikä vain työn tekoon.

  3. Elämä ei huolehdi minusta, vaan joudun itse pitämään huolta itsestäni. Vaikka kulttuurimme tuottaa taakkoja ihmisille, voimme vapautua niistä.

  4. Ei ole sellaista asiaa kuin varmuus: Oikea elämä on jatkuvaa epävarmuudessa elämistä. Löydämme juurevuutemme tekemällä myös epävarmuuteen itsellemme kodin.

  5. Oman haavoittuvuutemme tunnustaminen auttaa meitä kohti tasapainoista elämää. Joskus sairautemme voi olla paras opettajamme.

  6. Aidosti arvokkaat asiat saavutamme vain omien henkilökohtaisten ponnistelujen kautta.  Mikä parasta, aidosti arvokkaat asiat ovat jaettavissa kaikille.

  7. Voin aina ponnistella lisää, riippumatta siitä, mitä kunakin hetkenä omistan tai olen tehnyt. Elämme tarkoitus löytyy siitä, että ponnistelemme jatkuvasti tehdäksemme maailmaa kaikille asuttavaksi viihtyisäksi, erilaisisia kulttuureija edustavien, ihmisten kodiksi.

Matt Mumbar ja Heather Reed kehoittavat meitä (yllätys, yllätys!) kiinnittämään huomiota erityisesti niihin osiimme, jotka lymyävät tietoisuutemme verhon takana. Lisäisin tähän vielä seuraavan: Niin kauan kun emme ole tunnistaneet näitä tiloja, sabotoivat nämä tilamme elämäämme.

Kun saavutamme olemisemme, tajuamme entistä paremmin, kuinka ihmisluontokappaleina olemme sidoksissa toinen toisiimme ja muihin luontokappaleisiin. Kun tämän savutamme on se kuin henkinen heräämiskokemus. Itselleni tähän kokemukseen on liittynyt tapulikokemuksia. Tämän jälkeen emme edes koe yksinäisyyttä, vaikka kuinka yksin olisimme. Paradoksaalisesti tämän juurevan olemisen tilan saavuttamiseksi tarvitsemme toinen toisiamme.

Oma kokemukseni on ollut, että nuoruuteni ongelmat eivät olleet pelkästään henkilökohtaisia. Sen sijaan tämä elämäntapa, mitä meille oli opetettu äidinmaidosta lähtien, on erityisesti herkissä ja aistivissa ihmisissä, melkeinpä pääsääntöisesti pahoinvointia tuottavaa.

Mikä parasta, nykyisessä monikulttuurisessa maailmassa, ja myös tieteessä,  on paljon hyvää, sitä ainesta, jolla ihminen voi vapauttaa itsensä yhä enemmän aitoon olemiseensa. Kun löydämme oman luovuutemme ja hyväksyvän läsnäolon taitomme, voimme itse antaa itsellemme sen arvostuksen ja rakkauden, jota tarvitsemme hyvään, eettiseen, tarkoitukselliseen elämään.

Ihmistietoisuus käy läpi evoluutiotaan. Moderni elämäntapa on ollut yksi jäätävän kylmä, mutta tärkeä vaihe tässä prosessissa. Sen yksipuolistava materialistinen elämänkatsomus on edustanut järkeä ylikorostavaa ajan henkeä ihmiskunnan historiassa. Olemme siirtymässä uuteen luovempaan aikaan – sitä voi kutsua transmoderniksi ajaksi. Tässä ajassa emme yritä kontrolloida elämää, vaan pyrimme entistä enemmän ohjaamaan sitä kaiken epävarmuudesta huolimatta eettisempään suuntaan.

Väitän tässä uudessa kulttuurissa, tiede on vain yksi tärkeä luovuuden laji.  Henkinen hyvinvointi rakentuu tulevaisuudessa yhä enemmän taitavalle itsesäätelylle, jossa sekä luovat puolemme että realiteettitajun omaavat puolemme ovat jonkinlaisessa tasapainossa. Uskon tämän pätevän tulevaisuudessa instituutioissa että yksilöissä. Todellisuutta ei voi hallita, mutta voimme ohjata sitä erilaisten näkökulmien välisessä dialogissa.

Sisäinen teatteri® – Harjoitus #4 Sisäinen viisaus I

Sisäinen viisaus asuu meissä jokaisessa. Toimimme luonnollisesti, aidon itsemme ja todellisten arvojemme mukaan silloin, kun meillä on yhteys sisäiseen viisauteemme.

teatteri_jereMiten saavutan yhteyden sisäiseen viisauteeni?  Helpompi on oikeastaan sanoa, miten en sitä saavuta:  Silloin kun samaistun voimakkaasti joihonkin yksittäiseen totunnaiseen minätilaani, en ole yhteydessä sisäiseen viisauteeni. Sen sijaan silloin, kun olen maadottanut itseni, esimerkiksi aistieni kautta (come to my senses) todellisuuteen tai keskittymällä rauhalliseen hengitykseen, ilman että mikään Sisäisen teatterin minätila  minua ohjaa. Juurruttamalla ja keskittämällä tietoisuuttani (meditoimalla) avaan kanavan sisäiseen viisauteeni. Siksi mindfulness-harjoitukset ovat tärkeitä.

Kuinka tunnen, että minulla on yhteys viisauteeni? Tunne sen siitä, että minulla on kehollisesti rento ja hyvä olo. Olen kiinni aidossa olemisessani. Sisäisen viisautemme harvoin puhuu. Sen sijaan se on voimakas intuitiivien levollinen kokemus;  tunne siitä, että näin minun kuuluu tehdä. Juuri näin on hyvä. Sen sijaan kun olen samaistuneena viisauteni ulkopuoliseen yksittäiseen minätilaan, koen sen jännityksenä kehossani tai ristiriitana mielessäni. Kun puolisoni suuttuu, voimme olla levollisessa tilassa, yhteydessä sisäiseen viisauteemme. Vaihtoehtoisesti voin olla ärtynyt minätilani (rva Otsaryppy), jolloin pulsini nousee ja rintaa puristaa.

Sisäinen viisauttaemme ei tule sotkea tähän autoritäärinen ääneen, monella hän on tiukka isähahmo (kulttuurista ehdollistettu ääni), joka patistaa ja piiskaa meitä tekemään asioita.

Harjoitukset:

A. Mieti millaisessa elämäntilanteessa olet tuntenut, että olet toiminut sisäisen viisautesi ohjaamana? Kirjoita siitä tarina.

B. Jos sisäinen viisautesi olisi henkilöitymä. Miltä se näyttäisi ja kuullostaisi? Kirjoita vaikka tarina, jossa kohtaat sisäisen viisautesi.

Itse valitsin aikoinani Sophien, joka imitoi Raamatun Sofiaa, kokonaisvaltaista naisellista viisautta. Mielikuva  hänestä syntyi spontaanissa kirjoittamisen luovassa tilassa.
(Vakavissa mielenterveysongelmissa kannatta konsultoida terapeuttia, ennen kuin ryhtyy työstämään minätiloja.  Ylipäätään kirjoittaminen on turvallisinta ryhmässä tai siten,  että sinulla on mahdollista jakaa kokemuksia jonkun kanssa.  Yksin kirjoittaessa on tärkeää, että sinulla on turvallisia, aikuisia, kehittyneitä minätiloja, jotka kykenevät kantamaan prosessissa nousevia, joskus kipeitäkin tunteita.  Joskus vasta keski-ikäisellä tällaisiä minätiloja on.)

Sisäinen teatteri ja intuitio

Mielestäni Sisäisen teatterin olemus istuu erinomaisesti intuitiiviseen viisauteen, josta Tony Dunnerfelt on kirjoittanut kirjansa ”Intuitio ja sisäinen viisaus” (2008). Hän tuo esille sen, minkä minäkin olen huomannut: Psyyken olemus dynaamisena ja elävänä luovana kokonaisuutena mitätöityy nykyajan valtavirtapsykolgiassa, missä sitä tutkitaan yhtenä elottomana esineenä muiden joukossa.

 Sisäisen teatterin kaltainen draamallinen  menetelmä vastaa mielestäni huomattavan paljon paremmin psyykeen dynaamista, jatkuvassa liikkeessä olevaa virtaavaa ja kuhisevaa olemusta. Tämän ovat näköjään muutkin oivaltaneet (esimerkiksi Marja Leena Toukonen kirjassaan ”Kuvittele itsesi”).

cc http://vinodtbidwaik.blogspot.com/2011/11/do-you-consider-your-intuition-while.html
cc http://vinodtbidwaik.blogspot.com/2011/11/do-you-consider-your-intuition-while.html

 Intuitotahan pidetaan usein väylänä äärettömään ”tietovarastoon”; joka on ihmisen sisällä tai ainakin hänen ulottuvillaan, Dunnerfelt kirjoittaa. Intutiolla ”katsotaan” tai ”kuunnellaan sisääpäin” eli havainnoidaan, mitä alitajunta tuottaa vastauksena tiettyyn ongelmaan, jatkaa Dunnerfelt. Sisäisessä teatterissa tämä merkitsee juuri sitä, että voimme olla jatkuvassa vuorovaikutuksellisessa elävässä dialogisessa oppimissuhteessa ympäristöömme sekä sisäisiin ristiriitaisiin osiimme, minätiloihin. Normaali ihmisen ei tarvitse olla keskiarvohirviö, vaan hän voi olla halutessaan intutiivisesti ristiriidoistansa ymmärrystä ja oivallusta tuottava monitilainen, sisäistä dialogiansa, hyödyntävä ihminen.

 Minulle itselleni on ollut äärimmäisen helpottavaa oivaltaa, että lukemattomista asioista saan olla montaa eri mieltä. Joudun  neuvottelemaan jatkuvasti intuitiivisen monitilaisen itseni kanssa kompromisseja. Viime aikoina olen joutunut käymään vähemmän näitä neuvotteluja, koska osaan elää elämääni läsnäolevammin, intuitiivisen viisauteni ohjaamana.

 Sisäinen Teatteri on nimenomaisesti intuitiivisten taitojen harjoittelua, sillä me kaikki olemme tietoisia vain pienestä osasta siitä, mistä voisimme olla tietoisia.  Sisäinen teatteri on aktiivista mielikuvitusta, joka on puolestaan eräs tapa harjoittaa tietoisuustaitoja. Kun Sisäinen teatterimme henkilöistää tiedostamattoman materiaalia aina uusiksi minätiloiksi ja mielikuvien ja kehotuntemustemme tuottamiksi metaforisiksi tarinoiksi, pääsee ihminen luovuutensa avulla kiinni sisäiseen maailmaansa, jossa myös Sisäinen viisautemme asustaa. Se harvoin puhuu faktojen kieltä, koska se ymmärtää ihmisen sisällä olevia monia todellisuuksia ja erilaisia rationaalisuuden tapoja.

Alitajuntamme muodostu Dunnerfeltin mukaan miljoonista skripteistä. Sisällämme on siis teatterimme  käytössä loppumaton määrä mahdollisia käsikirjoituksia. Ne ohjaavat käyttäytymistämme tavallisesti lähes tiedostamattomasti. Ne vain toimivat, kun jotain on aikaisemmin aistittu ja koettu. Ihmiset ovat yleensä hyvin epätietoisia omista skripteistään. Ongelmia syntyy, kun toimimme maailmassa vanhentuneiden käsikirjoitustensa ohjaamana.

 Psyykkeemme prosessoi automaattisesti tietoa. Voimme Sisäisen teatterin kaltaisilla menetelmillä saavuttaa ohjausta omiin sisäisiin intuitiivisiin prosesseihimme. Pysymme luovuutemme avulla tehdä tietoiseksi yhä enemmän tiedostamatonta materiaalia, jolloin meistä voi tulla oman elämämme tietoisempia käsikirjoittajia. Emme ole vain automaattisten luutuneiden, jäykkien skriptiemme tuotteita, vaan olemme aktiivisesti omaa  ainutkertaista elämäämme toteuttavia ihmisiä.

 Inutitio on ennen kaikkea havaitsemisen oppimista. Opimme tietoisuustaitojen kautta intuitiivista viisautta: Näemme tämän jälkeen todellisuuden olemuksen realistisella tavalla, ilman että meidän tarvitsee edes pysähtyä ja tutkia tilannetta suhteessa menneisyyden malleihimme. Kun tietoisuustaitomme kehittyvät, alitajuntamme tuottaa automaattisesti tilanteeseen nähden oikean käyttäytymismallin. Alamme nähdä todellisuuden perimmäisen luonteen automaattisesti objektiivisesti monipuolisen Sisäisen viisautemme ohjaamana.

Kehitämme intuitiivista viisauttamme mm. tarinoiden ja myyttien avulla. Tiede on mielestäni vain yksi realiteettitajuamme kehittävä myytti. Kun heijastamme erilaisia tarinoita Sisäiseen taetteriimme, eläydymme samalla syvempiin kerroksiimme tietoisuuttamme ja voi olla mahdollista saavuttaa tervehdyttävä ja tyydyttävä yhteys oman itseyden keskukseen ja samalla koko ihmiskuntaan.

 Sisäinen teatteri on elämyksellistä matkaa omaan sisätodellisuuteen, jota kautta ihminen saavuttaa kokemuksellisen yhteyden maailmankaikkeuteen. Prosessini läpikäytyä huomaan olevani merkityksellinen ja tarkoituksellinen osa  yhteisöni sekä maailmankaikkeutta. Elämälläni on tarkoitus.

 Tony Dunnerfelt huomauttaa kirjassaan, että vain rentoutuessamme sisäinen intentionaalinen viisautemme pääse toimimaan. Itse kutsun tätä tilaa Sisäisesssä teatterissa psykodraamalliseksi transsiksi. Yhtä hyvin voimme puhua, että ihminen on luovassa meditatiivisessa tilassa. Vasta tässä tilassa ihmisen intuitio näyttäytyy välähdyksenomaisena ideana, symbolina, kehon tuntemuksena tai unena.

 Tony pukee kirjassaan sanoiksi hienosti asioita, jotka pätevät myös Sisäiseen teatteriimme. Tavallinen ajatteleminen vaatii hänen mukaansa puristamista, kontrollia, supistamista. Inuitiivinen luova ajattelu vaatii avautumista, hellittämistä ja vastaanottamista. Jos vain keskityy tavalliseen ajatteluun ja aistimiseen, saattaa Dunnerfeltin mukaan sulkea tien intuitiolta. Psykodramallinen transsi vaatiiiin rohkeutta päästää irti totunnaisista ajattelumalleista.

 Kaikilla ei ole uskallusta heittäytyä täysillä erilaisten näkökulmien väliseen leikkiin. Joskus se voi olla viisastakin. Ihminen tarvitsee aikuisia vahvoja egon osia, jotta hän kykenee kantamaan tässä leikissä nousevat moninaiset ristiriitaiset tunteet. Silti retki omaan tietoisuuteen kannattaa tehdä vaikka yhdessä terapeutin kanssa. Niin kauan kun et itse ohjaa teatteriasi, joku toinen tekee sen.

Massaihmisestä tietäjäksi – tietoisuutaitojen perusteita

Eräs lukijani moitti minua, että kieleni on vaikeaselkoista. En tiedä tuleeko se nyt tässä seuraavassa mietelmässä yhtään sen helpommaksi. Minkäs teet? Olen sitä mieltä, että oppimalla kielipelejä, aukeaa uusia maailmoja. Oppiminen ei aina ole helppoa.

Omasta mielestämme kulttuurimme on ollut kummallisesti yksipuolinen. Se korostaa yhden sortin järkeä ja sen ”aikuista” kylmän järjen numeerista logiikkaa, vaikka todellisten tietäjien valtakunta on myös lasten valtakunta. Sydämen viisautemme avautuu nimittäin muuntuneiden tajunnan tilojemme kautta.

Lasten valtakunnalla tarkoitan sitä, että nykyajan tietäjällä on paitsi riittävän vahva aikuinen tila, hän osaa hyödyntää kokonaisvaltaisesti erilaisia muuntuneita tajuntansa tiloja. Näitä tajunnan tiloja voidaan kutsua myös transseiksi tai meditatiivisiksi tiloiksi. Lapsi osaa käyttää luovasti omaa tajuntaansa, esimerkiksi mielikuvitustansa, ja hänessä on olemassa vielä erilaisten tajunnan tilojen koko kirjo. Tietäjälle luovat tilat avaavat intuitiivisen viisauden.

Tavallinen aikuinen Virtuaali Ville tai Vilma ei tiedä itsestään juuri muita tiloja kuin että joskus hän nukkuu ja toisinaan hän on hereillä. Hän on tappanut itsestään lapsen tilat. Meillä on ollut yksipuolisen järjen kulttuuri, joka on kieltänyt meiltä tietoisuutemme laajenemisen mahdollisuudet, rajoittamalla tajunnan tilojemme runsautta. Ne ovat olennaisia luovassa kokemuksellisessa oppimisessa. Ehkä tämä on ollut kuitenkin tärkeä vaihe ihmiskunnan historiassa, sillä hyvin kehittynyt realiteettitaju sekin on tärkeä. Lapsi kasvaa aikuiseksi kun hänelle kehittyy vahva tietoinen minä.

Itseohjautuvuutemme ytimessä on se, että ihminen oppii laaja-alaisesti hyödyntämään kokemukselliseen oppimiseensa tajuntansa erilaisia muuntuneita tiloja. Itse kutsun näitä taitoja tietoisuustaidoiksi.

Tässäpä on erinomainen kuva, joka kertoo millaisia muuntuneita tajunnantiloja meillä voi olla:

page30_1Ergotrooppisella puolella on erilaiset luovat ”hallusinatooriset” kiihotustilat. Tänne sijoitan mm. aktiivisen mielikuvituksemme, terapeuttisen tanssin, shamanistiset tanssit, psykodraaman, runonlaulannan ja itkuvirreit. Myös skitsofreeniset tilat ovat tällä puolella. Itse ajattelen, että varsinaisesta skitsofreniasta kärsii ihminen, jolla ei ole vahvaa aikuista realiteettitajun omaava tietoisen minän keskusta, egoa, jolla hän kykenee ohjaamaan meditatiivista kokemustaan. Hän jää transsiensa lumoihin. Tämä tila ei pelkästään ole skitsofreenikolla tahdonalainen, vaan sillä on ilmeisesti biologinen perustansa.

Muuntuneitten tajunnan tilojen kanssa työskentely ei ole täysin vaaratonta. Itse pidän tärkeänä, että kun ihminen lähtee työstämään tajuntaansa, hän on kehittänyt itselleen vahvan aikuisen tietoisen minän keskuksen. Hänellä on hyvin kehittynyt ego. Nykyään ajattelen, että skitsofreeniset ja hallusatooriset tilat nekit ovat loogisia. Niiden logiikka ei ole kuitenkaan tätä luonnontieteellistä logiikkaa, vaan niillä on oma symbolinen logiikkansa. Toisen kutsuvat sitä runolliseksi logiikaksi.

Tropotrooffiset tajunnan tilat, kuten monet hypnoottiset ja meditatiiviset rentouttavat tilat, kuten zazen (hengitysmeditaatiotyyppiset meditatiiviset tilat, tietämättömyyden pilvi), voivat kuljettaa meidät samadhin kaltaisiin ykseyden rentoutuneisiin tiloihin, jossa kehon, mielen ja ympäristön väliset rajat katoavat. Puhutaan transsendentaalisista kokemuksista. Tämä samandhi on rinnakkainen kokemus ergotrooppisen kokemuksen mystiselle ekstaasille, joka sekin on yliyksilöllinen, siis itseytemme rajat ylittävä transsendentaalinen kokemus.

Kuten näemme, sekä ergotrooppinen että troptrooppinen kokemus voi kuljettaa meidät myös tietoisen egon ulkopuoliseen itseyden (Self) keskukseen. Sydämen viisaus, intuitiivinen viisaus, syntyy sitä kautta, että kykenemme irrottautumaan hetkiksi egostamme. Meissä on paljon viisautta, jota järkemme ei ymmärrä.

Itse ajattelen, että monipuolinen, luova tietäjä kykenee hyödyntämään useanlaisia tajunnantiloja. Hän osaa käyttää sekä aivojensa luovaa että rationaalista puolta. Jokaisesta voi tulla tietäjä, kun hän uskaltaa hetkiksi irottautua arkisista egon ja sen järjen syy- ja seuraussuhteista monipuolisiin tajunnan muuntuneisiin intuitiivisen viisauden tiloihin.

Nämä meditatiiviset prosessit eivät ole täysin vaarattomia, joten mielestäni on tärkeää, että ihmisellä on tukihenkilöitä tällaisiin prosesseihin. Mikäli ihmisellä ei ole riittävän vahvaa tietoisen minän keskusta, egoa (kaaviossa ylhäällä keskellä),  voi hän hukkua erilaisiin transsitiloihinsa.