Jan Skyn vierailun jälkimaininkeja

Kiireinen, mutta mielenkiintoinen viikko Helsingissä, on nyt takana.  Jan Sky vieraili kahdeksan päivän ajan Suomessa ja piti kaksi Kuumussa Virtaa Oy:n organisoimaa työpajaa.  Toinen oli tarkoitettu terapeuteille, valmentajille, työnohjaajille ja henkilöstöjohtajille. Työpajassa oli mukana monta vanhaa tuttua ja pari uutta mielenkiintoista tuttavuutta. Mukana oli sekä kauniimman että rumemman sukupuolen edustajia (kumpi sitten onkin kenenkin mielestä kumpi). Koulutustapahtuman henki oli mielestäni erinomainen: Oivallus yhdistyi mukavaan yhdessäoloon.

WP_20150110_005

Toinen ESI-kurssimme oli luovuusryhmä, jossa pohdimme kuinka voimme käyttää tilojamme hyväksi terapeuttisessa liikkeessä ja kirjoittamisessa. Kyseessä oli pilottikokeilu:  Osien työskentelyä yhdisteltiin luoviin itseilmaisumenetelmiin. Tässä ryhmässä – Jan Skyn sanoin – oli ainutlaatuista naisenergiaa. Kolmas ryhmän ohjaajista, joogan opettaja ja terapeuttisen tanssin ohjaaja, siskoni,  Annika Sarvela ihaili Skyn naisellisuutta, lempeyttä ja kykyä improvisoida hypnnoosirentoutuksia.

Niin, meissä kypsissä naisissa ON voimaa ja viisautta.  Toivon, että me naiset siirtäisimme rohkeasti viisauttamme yhä enemmän kulttuuriimme meemeihin. Tämän seurauksena voisi elämäntapaamme tulla, keskinäisen kilpailun ja ankaruuden sijaan, yhä enemmän lempeyttä, tietoista läsnäoloa ja yhteisöllisyyttä.

WP_20150110_003

ESI menetelmä perustuu minätilojen terapiaan: Tietoisuutemme muodostuu osista, joita (minä)tiloiksikin voi kutsua. Tämä on vähintäänkin tuttu asia minulle.  Huomaan, silti aina voi silti syntyä uutta oivallusta. Niin kauan kuin elämme, tietoisuudessamme on laajentamisen ja korjaamisen varaa, koska ympäristömme vaateet muuttuvat joka päivä. Jokainen läsnäolon hetki tuo muutoksen tiloihimme. En usko kirjaviisauden koskaan korvaavan kokemuksellista oppimista.

Entistä kirkkaammaksi minulle kävi, kuinka monipuolinen työkalu ESI (HTT® Hallitsevan tilan tunnistus) on.  Voimme vaikka katsoa itseämme videolta, ja ruveta tunnistamaan tilojamme asennoistamme ja puhetavastamme.  Voimme käyttää minätilojamme luovassa kirjoittamisessa, maalauksessa ja musiikissa,  Voimme käyttää tilojamme psykodraamassa, terapiassa, hypnoterapiassa ja urheiluvalmennuksessa.  Voimme käyttää niitä työnohjauksessa.  Voimme käyttää minätilojamme oman itsemme johtamisessa, tietoisuustaitojemme kehittämisessä. Ja mikä parasta, tiloillamme on neurobiologinen vastineessa ruumiissamme.  Monitilainen tai -osainen minuus vastaa nykypäivän nerotieteiden käsitystä ihmisestä.

Mitä mieltä Jan itse oli Suomesta ja vierailustaan.  Hän kirjoitti minulle, että vierailu oli hänen kolmas vierailunsa ja ensimmäinen näin talvella. Vaikka talvi on kylmä, ihmiset ovat olleet Janin mukaan lämpimiä ja mukaansatempaavia. Kati Sarvela on toiminut emäntänäni, ja olemme ohjanneet tällä kertaa, ainakin omasta mielestämme, onnistuneen ESI-työpajan. Me kehitämme yhdessä uusia luovia tapoja hyödyntää ESI:ä. Aion tulla uudelleen upeaan maahanne opettamaan ihmisille osiensa tuntemusta. 

Niin, meissä jokaisessa on monta osaa, joita tiloiksikin voi kutsua.  Voimme suhtautua hyväksyvän läsnäolevasti ja armollisesti puoliimme. Se lisää paitsi omaa henkistä hyvinvointiamme, myös empatiaa toista ihmistä kohtaan. Psykiatri Dan Siegel kutsuu tätä ihmisen taitoa mielitajuksi.

Täältä voi löytää erään tapausselostuksen, jos minätilojen kartan rakentaminen ESI-menetelmällä kiinnostaa! Peruskursseja on yhden tai kahden päivän mittaisia.  Ensimmäisenä päivänä käymme läpi, kuinka yksilövalmennuksessa ja -terapiassa rakennetaan minätilojen karttoja.   Toisena päivänä pohdimme, miten minätiloja voi hyödytää kahden välisissä suhteissa, esimerkiksi parivalmennuksessa ja -terapiassa.

Jos  työskentely mielen osien kanssa kiinnostaa,  kysy lisätietoa tulevista koulutuksistamme täältä:   esisuomi (at ) gmail.com.  Tulen myös mielelläni pitämään lyhyen esittelyn ESI-työkalusta yhteisöösi, mikäli haluat saada työkalusta lisävalaistusta.

Jan Skyn sivut ovat täällä.

Itsekurista lempeyteen – mielentilat itsetuntemuksen välineenä

Länsimainen elämäntapamme on ollut oikeastaan melkoisen kummallinen. Me olemme nojanneet jota kuinkin kaiken energiamme aineellisen todellisuuden näkemiseen, ei niinkään sisäiseen näkemykseen.  Tämä päivän suuri ongelma on ihmisten sisäisen maailman epämääräisyys, korostaa Dan Siegel. Tämä johtuu siitä, ettei meillä ole tietoisuustaitoja, kuten mielitajua.

Mielitajukartta lisää itsetuntemusta, jatkaa Dan Siegel.  Mielitajukarttojen tekeminen lisää itsetietoisuutta ja empatiaa.  Kun opimme hahmottamaan paremmin omaa mieltämme, ja toisen mieltä, ymmärrämme paremmin itseämme ja toisiamme.  Vuorovaikutuksestamme tulee vapaampaa ja joustavampaa. Meistä tulee minäme. Emme ole enää erillisiä toisistamme.

Dan Siegelin mukaan mielitaju on taito. Tämän erinomaisen, eheyttävän kyvyn harjoittaminen ei edellytä välttämättä millekään valmennusleirille ilmoittautumista. Voimme aivan itseksemme harjoittaa itsetutkiskelua ja käydä pohdiskelevia keskusteluja itsemme kanssa. Itse tunnustan kuitenkin saaneeni paljon oppia tietoisuustaitoihin hypnoterapiasta.  Siegelin kirjassa ”Brainstorm” on useita harjoituksia, joilla voi lisätä itsetuntemusta.

Voimme rakentaa monenlaisia vertauskuvia mielestämme. Kuvaan luovan kirjoittamisen menetelmässäni mieltä eri puoliemme tai tilojemme muodostamaksi Sisäiseksi teatteriksi. Sosiaalipsykologian professori Ellen Langer kuvaa mieltä enemmän tai vähemmän läpinäkyväksi taloksi, jonka joka soppeen meidän olisi hyvä nähdä. Siegel kuvaa mieltä sisäiseksi mereksi.  Voimme ryhtyä kartoittamaan sisäistä mertamme. Henkisen sisäisen elämän kehittyessä, mielitajumme lisääntyy ja alamme aistia yhä tarkemmin sisäistä mertamme.  Näemme sen muodot tarkemmin.

Jotta mielitajua voi ymmärtää, täytyy ensiksikin ymmärtää mitä mielellä tarkoitetaan, kirjoittaa Siegel.  Sillä tarkoitetaan usein sisäistä, henkilökohtaista kokemusta ja tiedostamisen prosessia.  Olennaista tietoisuustaitojen näkökulmasta on tämä Siegelin korostama asia:  Mielemme säätelee energian ja informaation virtausta.  Sisäisessä teatterissa puhun siitä, että meidän täytyy löytää tilojemme ohjaajatila. Siegelin ajatukset ovat samoilla linjoilla.  Mielemme säätelee, seuraa ja muokkaa energia ja informaatiomolekyylivirtojamme.  Opimme ohjaamaan virtaamme toivomaamme suuntaan ja alamme nähdä paremmin sisäisen maailmamme.  Itsetuntemuksemme lisääntyessä tietoisuutemme auttaa meitä suunnistamaan sisäisessä maailmassamme.

Jospa valaisen hieman edellistä. Kun minussa aktivoituu tietyn sosiaalisen tilanteen seurauksena ärtynyt ja pessimistinen  tila (luovassa kirjoittamisprosessissani kutsun tätä tilaa leikillisesti Rouva Otsarypyksi – se on melkoinen marttyyri ja kiukuttelija), havaitsen ja tunnistan sen nopeasti. Viimeksi muutama viikko sitten sattui parisuhteessa tilanne, jossa kyseinen tilani aktivoitui. Yhdistin sen nyt  nopeasti menneisiin kaukaisiin tilanteisiin, joissa puolisoni ei ole edes ollut mukana.  Tajusin nopeasti, että nyt taitaa Isäntä saada itselleen ansaitsematontakin reppuni sisältöä. Tiedostamisen lisääntymisen kautta, osasin ohjata tilani huomaavaisesti syrjään. Osaan nykyään paremmin keskittää huomioni myönteisimpiin tiloihini.  Kiitos, olen tarvinnut sinua joskus, Rouva Otsaryppy, mutta en tarvitse sinua tässä ja nyt.  Aikaisemmin nämä tilani aktivoituivat itsestään määrätyissä sosiaalisissa tilanteissa. Olin apina-ajatusteni orja.  Tietoisuustaitojen kautta vapautamme itsemme näiden ajatusten ja tunnetilojen orjuudesta.

WP_20150103_001[1](kuva Daniel Siegelin Brainstrom kirjasta)

Silloin joskus, ärtynyt ja pessimistinen, vatvova tilani, saattoi olla minussa päiväkausia. Se mellasti erityisesti öisin. Minulla ei ollut mielitajua ja olin masentunut.  Nykyään mieltäni terrorisoivat negatiiviset tunnetilat eivät jää yleensä pitkiksi ajoiksi mieltäni terrorisoimaan. Tiedostan tilani, olen tehnyt niistä karttoja.  (Itse käytän mielitajukarttana minätilojen terapian Jan Skyn kehittämää ESI:ä  HTT:tä   – Siegel on käyttänyt joskus enneagrammia).

Kysymys mielitajussa ei ole itsekurista.  Tämä on hirveä sana mielestäni.  Tarvitsemme kulttuurissamme VÄHEMMÄN itsekuria, mutta paljon enemmän itsetuntemusta ja LEMPEYTTÄ, sekä itseämme että muita kohtaan.   Emme pääse tiloistamme eroon torjumalla niitä, vaan tunnistamalla ja tutustumalla tiloihimme, suhtautumalla niihin uteliaasti, hyväksyvästi läsnä ollen.  Ja tämä hyväksyvä läsnäolo tulisi ulottaa paitsi itseen, myös toisten ihmisten eri puoliin.  Tätä kautta mielitajumme kehittyy.

Kas, mielitajumme kehittyessä alamme nähdä toisenkin ihmisen mielitajukartan selkeämmin. Se, että tuo ihminen käyttäytyy tuolla lailla, ei johdu siitä, että hän olisi paha ihminen, sen sijaan hänessä on nyt aktivoituneena jostain syystä tuollainen ilkeä tila.  Mistäköhän sosiaalisesta tilanteesta häneen on tuollainen tila syntynyt? Ehkä jo lapsuudessa? Tietysti on hyvä pitää mielessä, että hyväksyminen ja ymmärtäminen ovat kaksi eri asiaa. Joskus käy mielessä, että monet työpaikat  ovat fiksujen mutta  mielitajuttomien kansalaisten sisäisten lasten taistelukenttiä. Ihan vain siksi, että meillä ei ole tietoisuustaitoja eikä mielitajua.

Olen nähnyt Siirtolan Isännän tilojen kartan, mikä on auttanut minua tulemaan myötätuntoisemmaksi häntä kohtaan.  Kun hänessä aktivoituu v-mäinen Jorma (valehteleva tyranni), minun ärtynyt marttyyritilani ei yleensä enää aktivoidu.  Sen sijaan aika usein löydän jo myötätuntoa tätä kiukuttelevaa pikku-Jormaa kohtaan.  Ja kas, toistemme tilakarttatuntemuksen kautta me laukaisemme toisissamme yhä harvemmin ikäviä perheriitoja.  Empatiamme toisiamme kohtaan on lisääntynyt.  Kun ymmärrämme toistemme mielitajukarttoja, empatiamme lisääntyy, näinhän se Siegel kirjoitti!

Itsekuri ei lisää itsetuntemusta vaan se vähentää sitä. Torjuminen kun syö energiaamme.  Voimme vahvistaa tai heikentää mielitajuamme riippuen siitä, miten suhtaudumme sisäisiin kokemuksiimme. Torjumalle vähennämme mielitajua ja lempeydellä lisäämme.

Kun meillä ei ole mielitajua, huomaamme vain ympärillämme olevien kohteiden pinnan, emme näe niiden sisäisen meren ulottuuvuksia. (Emme tunnista toisen Sisäisen teattein hahmoja).  Se, että teemme erilaisia tilojamme itsellemme tutuiksi ja meistä tulee parempia mielemme ohjaajia, eheyttää eli integroi aivojamme, kirjoittaa Siegel kirjassaan.  Samalla otamme ohjakset omasta elämästämme itsellemme. Kannattaa sinunkin miettiä, kuka ohjaa elämääsi sinä vai automaattiset opitut ajattelumallit.

Mielitajumme kehittyessä sosiaaliset tilanteet yhä harvemmin aktivoivat meissä ikäviä tiloja.  Voimme yhä useammassa tilanteessa valita tiedostavasti tilamme.  Tiedämme, mikä tilamme kutakin tilannetta hallitsee. Siegel kehottaa meitä joka päivä suuntaamaan katseemme sisäiseen maailmaamme. Voimme päivittäisissä rutiineissa käytää aina muutaman hetken oman mielitajumme kehittämiseen.

Dan Siegel kirjoittaa omista mielentiloistaan Brainstorm-kirjassa: Minulla esimerkiksi, kuten monilla ihmisillä, on erilaisia mielentiloja, erilaisia oman itseni puolia, joilla on erilaiset tarpeet.  Minulla on sosiaalinen puoleni ja minulla on yksinolo rakastava puoleni.  Mitä minun pitäisi tehdä? On mahdotonta tyydyttää näitä erillisiä tarpeita yhtaikaa. Teen elämästäni sopusointuisempaa järjestämällä päivän mittaan aikaa erilaisille ja keskenään ristiriitaisille tarpeilleni. Erilaisten tarpeiden huomioiminen ja tasapainottaminen lisää sisäistä joustavuutta, mukautuvuutta, yhteydentunnetta, energisyyttä ja vakautta.  Myös minä elän nykyään pajon mukavampaa elämää, kun toteutan itseäni monipuolisesti.

Kun olemme kiinnostuneita toisten ihmisten sisäisestä merestä, olemme virittäytyneet hänen sisäisen elämänsä aallonpituudelle.  Virittymällä häneen, laadit sisälläsi häntä kuvaavan mielitajukartan.  Sitä on empatia, kirjoittaa Siegel..

Mielitajun kehittäminen auttaa eheytymistä.  Se on Siegelin mukaan erillisten ja erilaisten osien liittämistä yhteen. Itsetuntemusprosessin edetessä aivoissamme tapahtuu muutoksia. Ne integroituvat.  Mikäli tätä eheytymistä ei tapahdu, meistä tulee  kognitiivisesti jäykkiä.  Samaistumme joihinkin yksittäisiin tiloihin, emmekä tunnista ja osaa nimetä muita tilojamme, koska  ”itsekurillamme” torjumme niitä.  Toinen vaihtoehto on, että systeemimme menee kaaokseen.  Vakava sairaus tai psyykkinen trauma voi viedä tilat kaaokseen, jolloin pitäisi tehdä töitä, jotta löydetään tiloille uusi järjestys ja tasapaino.  Näihin ongelmiin kannattaa joskus hakea terapia-apua.

Lähteitä:

Dan J. Siegel, Brainstorm, Nuoruuden aivomyrskyn voima ja merkitys, Viisas Elämä

Kati Sarvela,  Sisäinen teatteri ja luova kirjoittaminen tietoisuustaitona, Kuumussa Virtaa Oy

Jan Sky, Mielesi monet puolet, Kuva ja mieli

PS.

Dan Siegel tulee keväällä Suomeen.  Facebookissa on ryhmä hänen vierailustaan Helsingissä ja Turussa.

Minätilojen kartoittamisesta ja niiden käytöstä on Helsingissä kaksi työpajaa, joissa australialainen Jan Sky opettaa ESI eli  HTT- menetelmäänsä = hallitsevan tilan tunnistus.  Tietoa työpajoista löydät täältä ja täältä.

Rakkaalla lapsella on monta nimeä ja vahvuutta

Se, että olemme muodostuneet erilaisista tiloista, alkaa olla melkoinen selviö yhä useammalle tietoisuustaitojen tutkijalle.  Jotkut kutsuvat näitä tiloja minätiloiksi, toiset mielentiloiksi ja kolmannet vaikkapa vain tiloiksi tai moodeiksi. Itse kutsun näiden minätilojen muodostamaa kokonaisuutta Sisäiseksi teatterikseni. Se, että tulet tutuksi omien tilojesi kanssa, ja kykenet luomaan tarvittaessa uusia,  on osa mielitajuasi. Joustava minuus on se mitä tämän päivän moniarvoisessa kulttuurisssa tarvitaan. Meitä on oltava moneksi.

Mindfulness masennuksen hoidossa -kirjassa (Zindel V. Segal, J. Mark G. Williams ja John D. Teasdale) kirjoitetaan seuraavasti:

Erilaisten mentaalisten toimintojen, kuten kirjan lukemisen, taulun maalaamisen tai läheiselle ihmiselle puhumisen, yhteydessä aivojen hermosoluverkot ovat eri tavoin keskinäisessä vuorovaikutuksessa. Yhteen toimintoon osallistuvat hermoverkot osallistuvat hermoverkot ovat usein eri verkkoja kuin johonkin toiseen toimintoon osallistuvat.  Hermoverkot voivat kytkeytyä toisiinsa myös eri tavoin.

Ajatus minätiloista vastaa nykyistä neurobiologista käsitystä ihmisestä.  Erilaisten toimintojen yhteydessä meissä aktivoituu erilaiset tilat.  Tätä kirjoittaessa minulla on aktiivisena eri puoli kuin esimerkiksi siivotessani tai ollessani kanssakäymisessä lapsieni tai puolisoni kanssa. Joskus voimme suorastaan vaikuttaa eri ihmisiltä eri tilanteissa.

Edelleen samainen kirja kuvaa hienosti tilojemme dynamiikkaa:

Mielentilat ovat löyhästi verrannollisia auton vaihteisiin. Aivan samoin kuin kutakin vaihdetta käytetään tiettyyn tarkoitukseen (käynnistämiseen, kiihdyttämiseen, ajamiseen vakionopeudella), kullakin mielentilalla on omat ominaispiirteensä ja toimintansa. Päivän mittaan, kun mieli vaihtaa yhdenlaisesta toiminnosta toiseen, myös mielentila vaihtuu  – vähän samalla tavoin kuin auton vaihteet vaihtuvat vähän väliä ajettaessa vilkkaan kaupungin halki. Ja hyvin samalla tavoin kuin autossa vvoi olla vain yksi vaihde silmässä kerrallaan, ei mielikään voi olla samanaikaisesti kuin yhdessä tilassa.

Jan Sky on kehittänyt huippuyksinkertaisen tavan, jolla voimme lähteä kartoittamaan omia tilojamme.  Mikäli haluamme tulla oman tietoisuutemme taitaviksi tarkkailijaksi ja ohjaajaksi, täytyy meidän osata ensin käyttää vaihteitamme tietoisesti.  Voimme oppia valitsemaan yhä paremmin itsemme: Opimme tunnistamaan käyttäytymismallimme, mielentilamme, jolloin itsemme tiedostaminen lisääntyy.  Osaamme valita paremmin sopivan vaihteen kuhunkin tilanteeseen.  ESI -työkalua (HTT eli hallitsevan tilan tunnistus) menetelmää voi käyttää itsetuntemuksen, johtamisen, luovuuden, terapian ja valmennuksen välineenä.

Edelleen lainausta yllä mainitusta Mindfulness -kirjasta:

Tietoisen läsnäolon harjoittamista voidaan ajatella keinona opettaa ihmisiä tiedostamaan paremmin mielentilansa (”mielen vaihteensa”) joka hetki, irrottautumaan haitallisista mielentiloista ja kytkemään hyödyllisemmät tilat päälle. Siis ikään kuin opetellaan vaihtamaan mielen vaihteita. Käytännössä tässä on viime kädessä kysymys siitä, että tunnistaa mielen kaksi pääasiallista tilaa ja oppii siirtymästä yhdestä toiseen. Nämä kaksi mielentilaa ovat ”tekeminen” ja ”oleminen”.

Tekemisen tilassa olet assosioituneena johonkin tilaan, ja olemisen tilassa näet tilasi ikään kuin niiden ulkopuolelta käsin.  Siirryt olemisen tilassa tilojesi havainnoijaksi ja ohjaajaksi.

Jan Sky, Mielesi monet puolet kirjan kirjoittaja,  vierailee kahdessa työpajassa tammikuun alussa. Jos sinua kiinnostaa mielentilojen dynamiikka, kannattaa tulla mukaan. Vielä mahtuu mukaan!

Tässä linkit kursseihin:

Navigointimatka omassa sisätodellisuudessa – minätilat yksilö- ja parivalmennuksessa ja terapiassa

Toinen kurssi on pilottikurssi, jossa tutustumme omaan luovuuteemme hyödyntäen minätiloja.  Teemme tätä kolmen ohjaajan voimin.

Silta sisätodellisuuteesi – Lähde matkalle omaan itseesi

Jan Skyn kotisivut.

Australialainen ystäväni Jan Sky

Mitäköhän siitä mahtaa olla vuosia, kun tutustuin Janiin? Varmaankin se tapahtui joskus neljä viisi vuotta sitten. Olin innostunut hypnoosikoulutukseni kautta minätilojenterapiasta ja minua kiinnosti tietää, käyttääkö joku menetelmää ilman hypnoosia esimerkiksi työnohjauksessa ja valmennuksessa. Ja löytyihän sellainen henkilö, pieni mutta tiivis energiapakkaus toiselta puolelta maailmaa, Jan Sky, hypnoterapeutti, valmentaja ja työnohjaaja.

IMG_1815

Jan on käynyt pari kertaa aikaisemmin Suomessa kouluttamassa ja olemme saunottaneet hänet täällä Kuhmossa Jokijärvellä. Jan Sky asuu Sydneyssä, Australiassa. Hän on kahden lapsen äiti ja pienen pojan isoäiti. Vapaa-aikana hän nauttii erityisesti lukemisesta ja merenrannalla kävelemisestä, olkoon sitten kesä tai talvi. (Mahtaako siellä talvea edes olla, kysyy kuhmolainen… 🙂 ) Viime aikoina hän on alkanut käydä myös Personal Trainerillä, koska hän pitää kehonsa terveyttä tärkeänä.

Jan Sky on kehittänyt yksinkertaisen menetelmänsä minätilojen terapiasta. Sillä voi näppärästi ja nopeasti kartoittaa henkilön minätiloja. Menetelmää voi käyttää siis myös ilman hypnoosia.

Oikeastaan alkuvaiheessa en edes tajunnut menetelmän neroutta, niin yksinkertainen ESI-menetelmä (Suomeksi HTT eli hallitsevan tilan tunnistus) on. Se, että menetelmää osaa käyttää omaksi, työyhteisön tai parisuhteensa eduksi, vaatia vähän opiskelua ja erityisesti oman mielen työstämistä. Terapeutille, työnohjaajalle tai valmentajalle menetelmästä voi tulla erinomainen työkalu valmennustyökalupakkiin.

ESI-enetelmän (Suomeksi HTT – hallitsevan tilan tunnistus) avulla ihminen nopeasti oppii tiedostamaan nopeasti mielensä tiloja. Me löydämme mahdollisesti ongelmia itsellemme tuottavan tilan ja hyväksyvän ohjauksellisen suhteen omaan mielemme tiloihin. Kun tunnistamme erilaisia tilojamme, voimme oppia olemaan samaistumatta tiloihimme, jotka tuottavat ongelmakäyttäytymistä. Autamme sisäisiä tiloja kommunikoimaan keskenään ja näin yhdistämme, ”integroimme”, erilaisia tilojamme. Jotta onnistumme tavoitteissamme, täytyy tilojemme vetää rekeä yhdessä samaan suuntaan.  Olemallamme hyväksyvästi läsnä omille erilaisille tiloillemme kehitämme samalla mielitajuamme.

Itse käytän minätiloja valmennuksessa, tietoisuustaitojen opettamisessa, ja kutsun niiden muodostamaa ryhmää Sisäiseksi teatteriksi. Jan Sky puolestaan on tehnyt paljon töitä erilaisissa organisaatioissa, ja hän nimeää kunkin ihmisen minätilajoukon sosiaaliseksi maisemaksi (Social landscape). Yhtä kaikki , samasta asiasta puhumme. Kun minä kehotan sinua avaamaan luovuutesi ja tutustumaan Sisäiseen teatteriisi, Jan kehottaa sinua navigoimaan omassa sosiaalisessa maisemassasi!  Käyttämämme vertauskuvat ovat erilaiset.

Perimmiltään tilamme ovat tunnelatautuneita, opittuja hermostollisia käyttäytymismalleja, joita olemme oppineet sosiaalisissa suhteissamme. Kullakin tilalla on omat muistonsa, kun ne kukin aktivoituvat erilaisten ulkoisten ärsykeiden seurauksena. Meissä voi olla lapsenomaisia tiloja, jotka aktivoituvat esimerkiksi työpaikan tai parisuhteen erimielisyystilanteissa.

Hyvin useinhan erimielisyyksissä, vaikkapa parisuhderiidoissa, on kysymys siitä, että molemmat heittäytyvät lapsiksi, minkä näemme syntyneestä draamasta. Kun opimme tunnistamaan omia ja parin tiloja, löydämme armollisuutta itsemme lisäksi toisiamme kohtaan. Mikäli parin lapsellinen tila aktivoituu, kannattaa itse pysyä aikusessa, hyväksyvässä, läsnäolevassa tilassa, eikä antaa itsensä mennä lapselliseen tilaan. Toinen esimerkki toisesta epäsuotuisesta tilanteesta on, että toinen heittäytyy lapsenomaiseen tilaan, ja vastapeluri valitsee tilanteessa ylimielisen aikuiseen tilan. Lopputulos huonoista tilavalinnoista voi olla tragediaa (perheväkivaltaa), useinmiten kuitenkin onneksi tragikomediaa. Lapsellisissa tiloissamme ei ole mitään vikaa, joskus niiden tarpeita ei ole vain kuultu ja ne ilmaantuvat vääriin paikkoihin vääräänä aikana.

Sekä parisuhteessa että organisaatioiden kanssa työskennellessä kartoitetaan yksilöllisesti kunkin parin/tiimin jäsenen minätilat ja korttien (ESI Cards) avulla yhdessä tunnistetaan minkälaiset minätilat vahvistavat parin/työtiimin tavoitteita ja mitkä sabotoivat. Yhteistyöskentely mahdollistaa parin tai tiiimin jäsenten henkilökohtaisen oivalluksen omista parin tai yrityksen yhteistä tavoitetta sabotoivista tai tukevista tiloista.

Näistä linkeistä lisätietoa tammikuun 2015 koulutuksista:

Navigointimatka omaan sisätodellisuuteen – Minätilat pari- ja yksilövalmennuksessa

Silta sisätodellisuuteen – Lähde navigointimatkalle omaan itseesi

PS.  Jos haluat Jan Skyn työnohjaajaksesi työpaikallesi, vielä se voi olla mahdollista. Kysy tarjousta!

Lisätietoja:   sarvela.huotari ( at ) gmail.com

Navigate the Social Landscape of your Brain (Part 1)

by Jan Sky

Maximise your performance by uncovering the barriers that get in the way of your high performance.

How good it would be if you knew exactly what those barriers were? Imagine if you could identify these barriers locked away in your brain. How easy it would be for you to take the right steps to overcome these barriers?

http://www.execstateid.com.au/

What are these barriers and where exactly do they exist? Continue reading and you will discover a whole new concept of your brain – an easy working model that you can use on a daily basis.

Barriers that get in the way of your success are simply called inhibitive states. Fortunately, you also have supportive states that create a balance of function. These states are associated with behaviours or habits embedded in the neural pathways of your brain. They form part of your brain’s social landscape which represent the many different parts of you.

Ego state theorists call these parts ‘ego states’, while I will refer to them as ‘parts of you’ or ‘states’. There are states that support or inhibit you when working towards achieving a goal.

Let’s start at the beginning and understand where these neural pathways began and how they formed. From the moment you were born and maybe even prior to that, you began to learn how behaviour elicited reactions from others. As a baby you cried and your needs were met. As you grew and developed, you learned to apply the same principles to meet your needs. Neural pathways are developed through repetition of particular behaviours until they become intrinsic within the brain.

Let’s say a young boy named Paul decides to perform in front of his parents and his parents applaud and praise him. Paul will quickly learn by repetition of that behaviour, that it’s OK to do that performance or behaviour, and more importantly that he is OK. A ‘performance’ neural pathway in his brain is formed.

Now, Nick down the street, decides to behave in the same way. His parents tell him not to be silly and to go to his room and do his homework. Nick quickly learns that being a performer is not what he needs to do (certainly not at this point in his life) and he doesn’t form the ‘performance’ neural pathway like his friend Paul. Nick may develop a ‘study’ pathway that could enhance his performance throughout his life.

Neural pathways are embedded with behaviours and contain a dialogue that supports our actions. These pathways are referred to as states and their identification is key when wewant a change in behaviour to occur and particularly if that change is necessary in order to achieve a goal.

It is repetition of a behaviour that embeds a new pathway in the brain hence creating the social landscape of your brain.

Neural pathways form most rapidly during early developmental years, throughout our teens and early 20’s, and less as we grow older. Neural pathways can be developed in our mature years as we learn new behaviours, such as learning a musical instrument in our 40’s. To understand the pathways of your brain isn’t important as we mostly accept our ‘way of behaving’ as part of who we are. Our friends and family accept us and our lives continue.

So, when would it be advantageous to understand your brain’s social structure? I’d suggest when behaviours are inhibiting your performance or sabotaging your journey towards achieving a goal, it is time to understand your brain’s social structure.

Recently a client presented with the issue of ‘having a sweet tooth’ as she described it. She is a young mum with three small children juggling family life, healthy lifestyle and a career. Rationally she knows to and does, eat healthy food and exercise regularly. Grabbing three chocolate biscuits as she rushes for the car satisfies her hunger as well as her ‘sweet tooth’. I suggested it was habit behaviour embedded at a younger age that was inhibiting her from achieving her goal of reducing the additional kilos she was carrying. (Sugar consumed by the body is not burnt off through exercise hence turning to fat.)

Her goal – to reduce 10 kilos

Next step for my client was to identify the states that supported achieving her goal, along with the states inhibiting or deterring her progress. To do this, I used a mapping tool I’ve developed called ESI™ – Executive State Identification. States are embedded with behaviours and internal dialogue that, when executive or dominant, consume our thinking and control our behaviour. Sometimes these behaviours support us, while at other times these behaviours are inappropriate and inhibit us in our daily actions.

My client’s map contained three states that supported her goal and one state that inhibited her. The states were named and identified entrenched behaviours were documented on the map. The one inhibitive state was a ‘little girl’ state that was formed in her mind many years ago. This state ate food without her mother knowing; it enabled her to take and hide biscuits from the cupboard. This state that she identified and named ‘Child’, was timid, naughty and appropriate when she was young; yet inappropriate now she is an adult.

Do you have states that sometimes become executive, acting like the boss running the show and dictating behaviours inappropriate in certain situations?

After identifying all the states on the ESI™ map for my client, it became easy to understand the associated behaviours and dialogue that was taking place. It was also easy to action a plan forward. My client became very aware of her identified behaviour and internal dialogue used and was also prepared to practice operating from only the states that supported her. Sounds very simple, yet without the ESI™ map, we would never have discovered this child state. The child state needed acknowledgement and also needed the opportunity to make an agreement not to inhabit the executive position.

How can you begin to make the changes you want to increase your full potential if you don’t have an understanding of what your mental landscape is like?

The recent discovery and amazing advances in neural science has opened a world of optimism and faith that says that changes to our brain patterningcan occur at any time of our life. In other words, we’re not ‘wired’ to perform a particular way because of past experiences or behaviour patterning.

It is important to understand that patterns of behaviour within the pathways of your brain (states) can change and/or new pathways can be created. States that have been inactive for some time never leave your brain; they become part of your social landscape. Such states are referred to as either non-executive or underlying states. Perhaps the ‘performance’ state in the young child Paul may no longer need to perform now he is an adult. If the ‘performance’ state no longer has a need to be dominant, it will become underlying to Paul’s behaviour repertoire.

However, in the case of my client, her ‘child’ state was dominant or executive and causing behaviour that was inappropriate. The ‘child’ state needed to be acknowledged and sent to the underlying position. This was done by using the ESI™ mapping tool to first identify the states and secondly to design an appropriate plan of action.

Part 2, we will explore the social landscape of your brain in relation to the workplace.

 

Jan Sky is the developer of the ESI® Mapping Tool and author of the book “The Many Parts of You”. Jan is a Corporate Trainer, Coach, and Psychotherapist.

She is in the business of creating a difference to the workplace! With over 30 years of experience, she specializes in the area of leadership and team development to those organisations who want to create an environment of high performing people.

Jan works in Australia and internationally and has spoken in Finland, Netherlands, New Zealand, and Indonesia as well as extensively throughout Australia.