Käytätkö hyväksesi vain osaa aivoistasi?

Amerikkalainen lääkäri Martin L. Rossman on kirjoittanut erään lempikirjoistani liittyen ohjattuihin mielikuvaharjoituksiin.

Seuraavassa pohdiskelussa suurin osa ideoista on hänen kirjastaan lainattuja. Itsetuntemuksesta kiinnostuneelle mielikuvaharjoitukset avaavat ikkunan sisäiseen todellisuuteen. Ne mahdollistavat ajatusten, tunteiden ja niiden tulkintojen leikin.

Voit työstää mielikuvia monin eri tavoin. Voit tehdä sitä hypnoosivalmentajan kanssa tai itsehypnoosin ja luovien terapeuttisten menetelmien avulla. Mielikuvien leikki on siinä mielessä mukavaa leikkiä, että kun opit työstämään mielikuviasi, prosessi mahdollistaa myönteisen tietoisuutesi muodonmuutoksen. Parhaimmillaan voit onnistua muokkaamaan sisäistä todellisuuttasi omaa kokonaisvaltaista hyvinvointiasi parantavaan suuntaan.

Yksipuolistavassa järjen kulttuurissamme ole arvostettu oikeastaan muuta kuin taiteissa tai tuotteiden suunnittelussa. Palkkaakin meille maksetaan yleensä suorittamisesta, ja hyvin harvoin mielikuvituksen käytöstä. Näin elämästämme on tehty samalla tylsää. Huomiomme on elämäntavassamme ollut kiinnitettynä etupäässä vain todelliseen, käytännölliseen ja olemisen materialistiseen ulottuvuuteen. Samalla olemme kieltäneet hyvin tärkeän olemuspuolen itseämme.

Tutkija Roger Sperryn tutkimusten mukaan meillä on kaksi aivopuoliskoa, jotka toimivat eri logiikoilla ja ne kykenevät toimimaan molemmat itsenäisesti. Vasen puoli on rationaalinen ja analyyttinen ja oikea puoli toimi mielikuvien ja tunteiden logiikalla. Rossmanin mukaan asia ei ole todellisuudessa aivan näin yksinkertainen, mutta työhypoteesina tämä ajattelutapa toimii varsi hyvin.

Rossman kuvaa metaforisesti vasemman ja oikean aivopuoliskomme eroja seuraavasti:

Ajattele, että seisot junaradan varrella, mutkan kohdalla, viiden tai kymmenen metrin päästä kiskoista. Katsot suoraan kiskojen suuntaan, ja näet nyt junan kulkevan ohi. Huomaat, se on  tavarajuna, joka kuljettaa autoja. Koska katse on suoraan edessä, näet vilauksen vaunuista, sekä erivärisistä autoista,  joita se kuljettaa. Tämä näkymä on vasemman aivosi puolen näkymä.

Oikean aivopuliskon näkymä on toisenlainen. Olet kuin kuumailmapallossa, joka leijuu useamman sadan metrin korkeudella ilmassa, ja näet laajan maastoalueen, jossa rata mutkittelee. Huomaat, että kiskot kulkevat seuraavaan kaupunkiin, jossa näet taloja, teitä ja asemarakennuksen. Näet myös  koko metsä-, pelto- ja järvimaiseman, joka ympäröi mutkittelevaa rataa. Oikean aivopuoliskomme avulla voimme integroida erilaisia näkökulmia kokonaiskuvaamme todellisuudesta.

Kulttuurissamme meitä on opetettu etupäässä katsomaan junaamme läheltä. Kannattaa ihan oman terveyden kannalta ryhtyä katsomaan kokonaiskuvaa omasta hyvinvoinnista.

Mielikuvamme vaikuttavat fysiologiaamme.  Ei tarvitse muuta kuin kuvitella ja elävöittää sitruunaa, niin huomaat kuinka syljen erittyminen alkaa kiihtyä.  Stressin ja pelkojen tuottamat mielikuvat vaikuttavat epäedullisesti fysiologiaamme. Mielikuvillasi voit joko parantaa tai heikentää immuunivastettasi. Miksi et siis mieluimmin pyörittäisi tietoisuudessasi itseäsi parantavia mielikuvia?

Se että toivut vakavasta sairaudesta, ei ole tietenkään vain mielikuvaharjoitusten tekemistä.  Paranemiseesi voit saada olennaista apua lääketieteeltä, mutta hyvin koulutetun mielikuvituksesi avulla mahdollistuu koko elämäntapasi, uskomustesi, asenteittesi ja tunnetilojesi muuttaminen elämänlaatuasi parantavaan suuntaan.

Esimerkiksi kun vatsaasi polttaa (närästystä), voit tehdä mielikuvaharjoituksia, jossa jääkylmä suihku rauhoittaa vatsaasi.  Tämä ei vielä pitkällä tähtäimellä riitä tilasi parantamiseen, vaan sinun on käytävä keskusteluja myös vatsasi kanssa, mitä se haluaa. Se toivoo ehkä, että menet lääkäriin, hiljennät työtahtiasi (otat vaikka hengähdysaikaa erilaisin rentouttavin ja palauttavin harjoituksin). Ehkä vatsasi haluaa, että vähennät pizzan syöntiä tai ehkä se vaatii sinua vaihtamaan työpaikkaa ja koko elämäntapaasi.

Ajattelen psykiatri Dan Siegelin tavoin, että aivomme eivät ole vain pääkopassa, vaan ne ovat koko hermostomme päälaesta varpaisiin. Mielikuvamme ovat tämän systeemin ensisijaista kieltä. Pelko, ahdistus ja stressi mielikuvineen saavat aikaan kortisoli- ja adrenaliinieritystä. Pitkäaikainen stressihormonirasitus vahingoittaa elimistöäsi. Levolliset mielikuvat puolestaan aktivoivat parasympaattista hermostoa, ja sen tuottamia rauhoittavia välittäjäaineita,  parantavia tunnemolekyylejä. Ei ole suinkaan yhdentekevää pyöritämmäkö aivoissamme katastrofaalisia vai mielenrauhaa edistäviä mielikuvia tunnemolekyyleineen.

Amerikkalainen neurotieteilijä Candace Pert on sanonut, että ruumiimme on syvin alitajuntamme. Siksi meidän tulisi opettella kuuntelemaan sitä. Seuraava potilastarina on Martin Rosmanin.  Eräällä hänen asiakkaistaan, Jeffreyllä,  on kroonista käsikipua.  Rossmanin ohjaamassa istunnossa aletaan käydä keskusteluja Jeffreyn käsikivun kanssa. Kun tätä ihmetellään, kertoo käsi, että se on vihainen. Kun kädeltä kysytään syytä tunteeseen, se selittää Jeffreyn suulla,  että viha on tulee siitä että se on suljettu Jeffreyn elämän ulkopuolelle.  Mitä tämä oikein tarkoittaa? Vastausta ei aluksi tule, vaan Jeffrey näkee ainoastaan kaoottista muotoa ja värimaailmaa, jonka on ahdettuna säkkiin. Rossman pyytää Jeffreytä avaamaan varovasti säkin suuta. Jeffreytä pelottaa avata säkin suuta, vaan sovitaan yhdessä että suu avataan hyvin varovaisesti, siten, että sieltä vapautuu vain pieniä asioita kerrallaan.  Käy ilmi monia seikkoja, mm. että Jeffreyn isä on ollut lapsuudessa alistava. Säkistä löytyy paljon torjuttuja kipeitä tunteita. Rossmanin ohjauksessa Jeffrey oppii vähitellen ilmaisemaan tunteitaan ja sisäistä kokemustaan, ja käsikipu häviää.

Oikean aivopuoliskon vahvuus on Rossmanin mukaan myös se, että se antaa meille mahdollisuuden parantavaan sisäiseen seikkailumatkaan (minun syöpäni ovat kuljettaneet minut totta tosiaan sellaiseen). Oikea luova puolemme tulkitsee – usein tietämättämme – toisen ihmisen ilmeitä, kehon kieltä, aistii kokonaisvaltaisesti puhetta ja mm. musiikkia. Tunnetilamme eivät ole vain mielikuvia synnyttäviä mielentiloja, vaan ne ovat samaan aikaan myös fysiologisia ruumiimme tiloja. Siksi tukahdutettu pelko tai ahdistus voi ilmetä ruumiillisena sairautena. Jokaisen meidän ruumiimme on oma tarina, joka voi mielikuviemme stimuloimana saada itsemme näköisen ainutkertaisen taiteellisen tarinallisen muodon.

1800-luvun lääkärin Rudolph Virchowin sanoin, suuri osa sairauksistamme on sitä, että olemme onnettomia, mutta tämä surumme purjehtii fysiologisen, ruumiillisen, lipun alla.  Rossman väittää että jopa 50-70 prosenttia kaikesta potilaan fyysisestä  sairaudesta on psykosomaattista.  Isompiakin tutkijoiden väittämiä prosenttilukuja olen nähnyt. Fyysisellä sairaudellamme on hyvin usein tunneperäinen, sosiaaliseen tilanteeseemme, esimerkiksi perhetaustaan liittyvä juuri.  Liian usein todellinen sairautemme tunneperäinen selitys jää huomaamatta.

Materialistisen maailmankatsomuksen dominoivassa vasemman aivopuolen kulttuurissamme olemme halunneet nähdä vain sairauksien biologiset syyt ja selitykset. Jos haluamme kehittää terveydenhuoltoamme kokonaisvaltaisempaan suuntaan,  meidän pitäisi oppia ilmaisemaan tunteitamme terveellä ja luovalla tavalla. Meidän täytää opettaa ihmisiä oman ruumiinsa asiantuntijoiksi.

Se, että teemme mielemme osista keskustelukumppaneitamme, avaamme Sisäisen teatterimme, on eräs tapa kehittää tunteiden ilmaisutaitojamme. Tapoja on tietysti monia. Jollekin elämä tunnetiloineen voi olla tanssi, toiselle laulu ja kolmannelle voimaannuttava valokuva.

Se, että meillä on kaksi erilaista aivopuoliskoa, tekee meitä luovempia ja viisaampia kuin muut eläimet (täsä viisaudestammekin voi olla montaa mieltä). Tämä aivojemme kaksoislogiikka valitettavasti mahdollistaa myös sisäiset konfliktimme.  Rossmanin mukaan paitsi mielen myös fyysinen terveytemme paranee, kun opime käyttämään koko aivojamme, molempia aivopuoliskoja. Mitä paremmin opit hyödyntämään loogista ja rationaalista puoltasi täydennettynä luovalla ja leikillisellä puolellasi,  sitä taitavampi ruumiisi kielen kääntäjä sinusta kasvaa.Jos vasen, järkevä rationaalinen puolesi, on kuljettanut sinut elämässäsi umpikujaan, kannattaa sinun ilman muuta konsultoida välillä oikeaa luovaa aivopuoltasi.

Rossman kieltäytyy nimeämästä sairauksia, joihin mielikuvien avulla voi varmuudella vaikuttaa. Hän kirjoittaa, että olkoon sitten kysymyksessä jännityspäänsärky tai elämää uhkaava sairaus, mielikuvaharjoituksia kannattaa kokeilla. Niistä voi olla apua jaksamiseen ja  usein myös parantumiseen.  Erityisesti stressin seurauksena syntynyt fyysinen pahoinvointi reagoi hänen mukaansa tavallisesti hyvin mielikuvaharjoituksiin.

Päämäärämme mielikuvatyöskentelyssä on, että meistä tulee kokonaisia ihmisiä. Ryhdymme käyttämään sekä oikeaa että vasenta aivopuoliskoa. Yltiörationaalinen kulttuurimme on ollut vasemman aivopuoliskon dominoima. Kun opimme tuottamaan mielikuvia, ja opimme käymään keskusteluja erilaisten ristiriitaisten osiemme kanssa luovasti, kasvaa meistä koko aivoja hyväksi käyttäviä ihmisiä.  Voimme peilata asioita järkeemme, mutta myös sisäiseen mielikuvamaailmaamme.

Rossmanin mukaan esimerkiksi päänsärky, niskakipu, herkkä vatsa ja hermostunut paksusuoli, allergiat, sydämen sivuäänet, pyörryttäminen, voimattomuus ja ahdistus reagoivat yleensä hyvin mielikuvaharjoituksille. Ne helpottavat myös usein vakaviin sairauksiin sairastuneiden olotilaa (esim. sydänkohtaus, syöpä), ja vähentävät niihin liittyvää ahdistusta, stressiä ja masennusta. Ne saattavat parantaa vastustuskykyämme.

Rossman korostaa, että vakavissa terveysongelmissa mielikuvaharjoitukset eivät tietenkään korvaa lääketieteellistä hoitoa. Mielikuvaharjoitukset ovat erinäisten lääketieteellisten hoitojen hyvä liittolainen.

Sisäinen teatteri on facebookissa.

Stressiä? Pehmeää hengitystä, tärinää ja piirrustamista

Amerikkalainen psykiatri, Havard yliopiston kasvatti, psykiatri James S. Gordon, siinäpä mielenkiintoinen tiedemies ja ihmisenviranhaltija. Psykiatreissa, erityisesti rapakon toisella puolella,  löytyy näitä uuden ajan yhteisöllisiä ajattelijoita. Luen parhaillaan hänen kirjaansa masennuksesta. Suosittelen. On hyvä kirja.

Masennus tuntuu olevan lähellä hänen sydäntään, ehkäpä siksi, ett hän itse kävi opiskeluaikoina läpi vaikean masennuksen. Gordonin mukaan masennus ei ole päätepiste, vaan se voi olla uuden alku. Masennus on epätasapaino tai umpikuja, jota täytyy lähteä tutkimaan tarkemmin. Se ei ole sairaus tai epäonni. Sen sijaan se on kutsu matkalle.

Masennus matkalle kutsuna ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö se olisi biologista. Gordonin esimerkki: Jos joku haukkuu häntä erilaisilla nimityksillä, saattaa hän pahoittaa mielensä ja jopa suuttua. Jos tämä paha olo pitkittyy, voi siitä seurauksena olla masennus.  Sympaattinen hermosto rasittuu pitempiaikaisesti, ja elimistön biologinen tasapaino häiriintyy.

Vaikka joitakin yhteisiä piirteitä ihmisten masentuneisuudessa on, jokaisen ihmisen masennus on Gordonin mukaan ainutkertainen. Masennus liittyy hyvin usein johonkin menetykseen. Menetät läheisen ihmissuhteen, esimerkiksi avioeron tai kuoleman  kautta, menetät työpaikan tai menetät toisen ihmisen arvostuksen.

Kannattaako masentuneen käydä edes lääkärissä?  Kyllä kannattaa, sanoo Gordon. Masennus voi liittyä joihinkin fyysisiin sairauksiin, kuten syöpään, sydänsairauksiin tai kilpirauhasen vajaatoimintaan.

Hän  sanoo eräässä haastattelussa , että lääketieteen on muututtava.  Jos haluamme ehkäistä kroonisia stressiperäisiä sairauksia, meidän täytyy auttaa ihmisiä ymmärtämään paremmin itseään ja auttaa heitä auttamaan itse itseään. Suuri osa ihmisen fyysisistä sairauksista ja psyykkisistä ongelmista johtuu stressistä. Hän esittää huikean lukunsa tästä, eli 80 %.

Meidän täytyy antaa tavallisille ihmisille tukea, jonka he tarvitsevat, jotta he voivat muodostaa parantavia yhteisöjä.  Muutoksen tulee alkaa hänen mukaansa meistä lääketieteilijöistä itsestämme.

Traumaattiset kokemukset, olkoon sitten kysymyksessä sodan trauma tai syövän tuottama trauma, rasittavat hermojärjestelmäämme kauan sen jälkeen, vaikka uhka olisi jo ohi.  Näin se menee. Reagoime ”pakene ja taistele”  reaktiolla uhkaan, kuten tiikeriin. Sympaattinen hermostomme aktivoituu. Ongelma on juuri tämä stressin pitkittyminen. Tämä tuottaa meissä psykofyysista pahoinvointia. Moni meistä kantaa tiikeriään matkassa kuukausia jopa vuosia. Seurauksena on masennus. Siksi stressin purku on tärkeää.

Gordon kertoo melkoisen tarinan jugoslavialaisesta miehestä, joka oli kolme kuukautta yhteen pötköön nähnyt mielessänsä kauhukuvia teurastuksesta, jossa hän oli todistajana. Mm. hän näki toistuvia mielikuvia tapahtumasta, jossa hänen vaimonsa yritti epätoivoisesti peitellä kuolleiden lasten ruumita. Kolmattakymmenettä hänen omaistaan tapettiin. Gordon oli liikuttunut voimakkaasti miehen tarinasta.

Traumatisoitunut mies oli mukana Gordonin työpajassa, jossa mm. täristiin tanssien viiden minuutin ajan.  Mies kertoi vapautuneensa ensimäistä kertaa mielikuvista tämän tanssin aikana.  Mielikuvat  murhista olivat vain valuneet tärinän mukana johonkin. (Tärinää muuten käytetään myös TRE-menetelmässä, jota monet terapeutit käyttävät).

Gordonin mukaan on tyystin mahdoton ajatus, että kaikki traumatisoituneet ja stressaantuneet ihmiset voisivat vapautua paineistaan terapiassa. Meillä ei ole yksinkertaisesti resursseja tällaiseen. Siksi Gordon haluaa opastaa meitä parantaviin yhteisöihin, joissa voimme oppaiden avulla vapautua itsehoidollisin keinoin sisäisistä traumoistamme ja stressipaineistamme.

Parantavaa ryhmää ei ohjata ylhäältä alaspäin, vaan prosessin fasilisoija, on tasa-arvoinen ryhmän jäsen. Ryhmässä ei asiantuntijat sanele totuuksia, vaan yhdessä jaetaan kokemuksia ja kokeillaan erilaisia parantavia menetelmiä.  Näille kokonaisvaltaista hyvinvointia edistäville menetelmille on myös tyypillistä, että kaikille ei käy sama resepti.  Ihminen voi yhdistää erilaisia itsehoidollisia menetelmiä (luovia menetelmiä, joogaa, ohjattuja mielikuvaharjoituksia, autogeenista harjoittelua, meditaatiota jne.) sen mukaan mitä hänelle itselleen sopii.  Olemme erilaisia ihmisiä, eikä sama stressinpurkuresepti sovi kaikille.

Gordonin kolme tekniikkaa vapautua kotona stressistä:

1.  Pehmeä vatsahengitys

Istu mukavasti, jalat lattialla ja silmät suljettuina.  Hengitä syvään nenän kautta ja ulos suun kautta ja tunne vatsan alue pehmeänä ja rentoutuneena.  Kun hengität sisään sano itsellesi ”pehmeä”  ja ulos   ”vatsa”.  Jos muita ajatuksia tulee mieleesi, annan niiden tulla ja mennä.  Palauta mielesi takaisin lauseeseen ”pehmeä vatsa”. Aloita tekemällä harjoitus pari kolme kertaa päivässä viiden minuutin ajan.  Harjoittelun kautta koet yhä enemmän meditatiivisia hetkiä, joita harjoitus voi tuoda tullessaan.

2. Tärise ja tanssi

Tämä harjoitus tehdään seisten.  Pidä jalkasi hartioiden etäisyydellä toisistaan.  Anna polvien olla hieman koukoussa ja silmien suljettuna. Anna tärinän nousta jalkateristä polviin, lantionalueelle, hartioihin, käsiin ja päähän siten, että koko keho tärisee.
Viiden minuutin jälkeen pysähdy ja rentoudu. Aisti kehoasi ja hengitystäsi.   Parin minuutin kuluttua voit toistaa harjoituksen. Tärinä vapauttaa energiaa joka liittyy stressiin. Tanssin välissä oleva paussi antaa tilaa tietoiseen läsnäoloon.
Voit valita jonkun räväkän musikkikappaleen, vaikkapa reggen tärinän ajaksi.  Ja väliaikana kuuntele hiljaisuutta, hengitystä ja kehoasi. Ja tämän jälkeen voit taas valita jonkin inspiroivan kappaleen.

3. Käytä piirroksia pistämään mielikuvitusta liikkeelle

Gordonin ryhmissä käytetään myös piirroksia. Varaa paperia ja liituja tai tusseja. Piirrä ensimmäiseen paperiin kuva itsestäsi. Seuraavaan kuvaan piirrä kuva suurimmasta ongelmastasi ja kolmanteen piirrä kuva itsestäsi kun ongelma on ratkennut.
Piirrokset auttavat ohittamaan tietoisen sensuurin, joka usein estää meitä puhumasta asioista. Kuvat kuljettavat meidät leikilliseen lapsen mielikuvitustilaan. Ensimmänen kuva pistää mielikuvitukseen liikkeelle. Toinen kuva auttaa meitä identifioimaan ongelmamme ja kolmas pistää liikkeelle ratkaisuja jotka saattavat ylittää meidän loogisen ajattelun.

Mikäli mielimme ihmisille pitkiä työuria, täytyy meidän opettaa meille kansalaisille erilaisia stressinpurkumenetelmiä. Ja harjoituksia olisi hyvä tehdä työpaikoilla.  Uskon, että täten on mahdollista päästä eroon monista sairauksista mm. kansantaudistamme, masennuksesta.

Ei ihme, että taiteet, leikillisyys  ja tietoinen läsnäolo ovat valtaamassa työelämää. Yksipuoliselle  tehokkuusajattelulle rakentuva asiantuntija- ja työkulttuurimme on kuitenkin  valitettavasti  suurimmaksi osaksi edelleen sairas.  Parantumisen merkkejä on onneksi jo näkyvissä.

Uskon, että parantavilla yhteisöillä on mahdollista laskea vuosikymmenestä toiseen nousseita sosiaali- ja terveysmenoja.  Tarvitsemme tähän ainoastaan yhteistä hyvää tahtoa ja kokonaisvaltaisesti viisaita tavallisia ihmisiä.

Täältä löytyy mielenkiintoisia artikkeleita ja haastatteluja James S. Gordonista.

Tutki tunnetilojasi ja opi luottamaan itseesi

Psykiatri James S. Gordon väittää, että syöpä, depressio ja trauma ovat hyvin läheisesti naimisissa keskenään.  Usein syöpää on saattanut edeltää jo masennus ja traumaattinen elämänvaihe, ja syöpädiagnoosi on aina suurempi tai pienempi trauma.  Vakava sairaus voi traumatisoida sinut, ja se voi johdattaa sinut masennukseen, vaikka et aikaisemmin olisi ollut masentunut.  Siksi sairastuessasi sinun on tärkeää hoitaa itseäsi kokonaisvaltaisesti.

Tänä päivänä ei pitäisi hoitaa vain ruumista vaan myös mieltä. Itse puhun mieluiten sielusta. Halutessamme saamme olla jälleen sieluja.

Amerikkalainen psykiatri James S. Gordon suosittelee seuraavia menetelmiä masennuksen hoidossa (näitä samoja itsehoidollisia menetelmiä hän suosittelee myös trauma- ja syöpäpotilaille): Liikuntaa, meditaatiota, ohjattuja mielikuvaharjoituksia, omien tunteiden ilmaisua sanoin, piirroksin ja liikkeen kautta, joogaa, ravintotietoisuuden lisäämistä (mahdolliset ravintolisät ja herbaaliset hoidot), akupunktio sekä henkisiä/hengellisiä harjoitteita.

WP_20140705_001[1]

Psykiatri James S. Gordonin mukaan jokaisesta näistä alkaa olla yksin riittävästi näyttöä depression hoidossa. Samat menetelmät toimivat hyvin myös traumojen, mm. syöpätraumojen hoidossa. Usein ne saavat aikaan aivoissa anatomisia muutoksia, ilman lääkkeiden haitallisia tai hankalia sivuvaikutuksia. Kaikki ne ovat tehokkaampia kuin lume, ja vähintään yhtä hyviä kuin masennuslääkkeet ja joskus jopa parempia. Edelleen Gordonin mukaan maailmassa on suuri määrä parantavia viisausperinteitä,  itsehoitomenetelmiä, joilla ihminen voi auttaa itseään.

Toivovalmennuksessa käyttävät menetelmät, luova kirjoittaminen ja piirtäminen, ohjatut mielikuvaharjoitukset, meditaatioharjoitukset ja henkiset harjoitteet eivät ole siis enää mitään ”huuhaata”.  Ne ovat itsehoidollisia menetelmiä, joista alkaa olla jo melkoinen näyttö.   Kolme asiaa Gordonin mielestä tärkeää masennuksesta paranemisessa:  Itseapu, itsetiedostaminen (self-awareness)  ja vertaistuki.

Gordon väittää, että aivan tavalliset ihmiset voidaan opettaa melko nopeasti hoitamaan toinen toisiansa. Hän on toiminut monilla maailman kriisialueilla mm. Gazassa ja Kosovossa.  Hän on kiinnittänyt huomiota että ihmiset eivät tarvitse yleensä terapiaa, vaan he tarvitsevat voimaannuttavan ryhmän, jossa opetetaan jakamaan kokemuksia ja itsehoidollisia,  itsetuntemusta ja -tiedostamista lisääviä, menetelmiä.

Gordon kertoo, että esimerkiksi Kosovossa raiskattiin kymmeniätuhansia naisia.  Kun raiskatuille annettiin mahdollisuus saada psykiatrista hoitoa, vain neljä ilmaantui paikalle. Sen sijaan itsehoidollisiin ryhmiin saapui satoja naisia. Ihmiset haluavat mieluimmin keskustella vapaasti ja luontevasti asioistansa, ja he haluavat oppia uusia itsehoidollisia taitoja.

Meissä jokaisessa on potentiaali hoitaa itse itseämme. Uskon, että tämä ei vaadi pitkiä koulutuksia. Tunnen myötätuntoa tätä modernia kulttuuria kohtaan, jossa asiantuntijat ovat varastaneet meiltä oman itseohjatuvuuden ja arkijärjen.  En pidä pelottelun kulttuurissa, jolla estetään ihmisen aktivoituminen oman elämänsä vastuullisena asiantuntijana.

Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että meidän tarvitsee olla itseriittoisia.  Matkalle omaan itseen on hyvä ottaa mukaan opas, johon luotat.  Mikäli et ole lapsena kokenut turvallista ja hyväksyvää läsnäoloa, saatat tuntea polkusi alkumetreillä ahdistusta, ja tarvitset tällöin turvallisen ja asiantuntevan oppaan.  Saatat ehkä kärsiä vakavista mielenterveysongelmista. Terapia voi tällöin olla hyvä vaihtoehto.

Mikäli kuitenkin olet jo luonut sisällesi terveitä, aikuisia ja turvallisia osia, voit tehdä paljon asioita yksin ja peilaten ajatuksia luottamiisi, kokonaisvaltaisesti viisaisiin, tavallisiin ihmisiin.  Tarpeen tullen voit tehdä tämän myös terapeuttisessa ryhmässä esimerkiksi Toivovalmennusryhmässä. Voit tällöin luottaa itseesi yhä enemmän oman polkusi kulkijana. Voit valita omaan henkiseen kasvuusi itsehoitomenetelmät, ne joihin itse parhaiten luotat.

Toivovalmmennus ei ole terapiaa, vaan se on itsehoidollisten menetelmien, tietoisuustaitojen, opettelua.  Se soveltuu monille, mutta ei kaikille. Esimerkiksi psykosomaattisten vaivojen hoitamisessa sekä vakavassa masennuksessa, kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä ja skitsofreniassa kannattaa aina käydä myös lääkärillä/psykiatrilla/terapeutilla.  Voi olla, että aloitat lääkäristä ja/tai terapiasta, ja tietoisuutaidot tulevat sitten joskus myöhemmin…

James S. Gordon opettaa itsehoidollisia menetelmiä Yhdysvalloissa myös lääketieteen kandeille.  Soisin näitä taitoja opetettavan yhä enemmän myös suomalaisille kandeille ja muille terveydenhuollon ammattilaisille. Monet meistä ovat haavoittuneita parantajia; osaamme auttaa muita, mutta emme itseämme. Tämän näyttönä ovat korkeat lääkäreiden itsemurhaluvut. 

Olen arkijärjen, ihmisen luovien ongelmanratkaisutaitojen  ja sydämenviisauden puolestapuhuja.

Lähteitä:

James S. Gordon-  Unstuck – A Guide to Seven-State Journey out of Depression, Hay House, 2oo8.

Kun traumaterapeutti sairastuu syöpään

Amerikkalainen, nykyään Israelissa asuva, Naomi L. Baum on kirjoittanut erinomaisen kirjan rintasyövästä, ja sen synnyttämästä psykologisesta traumasta.  Baum on toiminut sota- ja luonnonkatastrofialueilla traumaterapeuttina (mm. hirmumyrsky Katerinen iskiessä New Orleansiin)  ja saatuaan rintasyövän,   hän sai  tilaisuuden ryhtyä kokeilemaan omia menetelmiään.


Baum kirjoittaa, että kun saat syöpädiagnoosin se on pääsääntöisesti aina trauma.  Se täyttää kaikki sen piirtet:  Sairaus tulee yllätyksenä, siihen liittyy voimakkaita pelkoja,  avottumuutta ja tunnetta kontrollin menettämisestä.


Mutta mitä on trauma?  Se on Baumin mukaan sitä, että ihminen saa haavan psyykeeseensä. Koska emme pysty kontrolloimaan tapahtumaa, ja se voi järkyttää perusteellisesti meidän turvallisuudentunnettamme.  Syöpä diagnoosi kirurgisine ja sädehoitotoimenpiteineen ei ole vain loukkaus ruumistamme kohtaan, vaan se on haava myös psyykessämme, eikä niitä voi oikeastaan erottaa edes toinen toisistaan.


Auttoiko Baumia itseään se, että hän oli traumaterapeutti? Hän vastaa yksiselitteisesti, että kyllä auttoi, aivan kuten minua on auttanut se että olen hypnoterapeutti. Hän käytti itsensä hoitamisessa ohjattuja mielikuvaharjoituksia, erilaisia hengitystekniikoita,  meditaatiota ja tunteiden ilmaisua mm. maalaamalla, psykodraamallisesti sekä kirjoittaen (aivan samoja asioita, joita minä käytin sairastuttuani syöpään ja  opetan nyt Toivovalmennuksessani).

Baumin mukaan kokemusten jakaminen ryhmissä ja läheistemme kanssa empaattisen kommunikaation kautta on tärkeää.   Tätä tarinamme jakamista voimme tehdä  kasvokkain vertaisryhmissä, mutta myös virtuaalisesti.


Niin kuin monelle syöpään sairastuneelle, myös Naomi Baumille syöpä oli hengellinen kutsu.  Hän kehoittaa syöpään sairastuneita pohtimaan omaa hengellisyyttään. Syöpä on tilaisuus kasvaa henkisesti. Baum kirjoittaa:


1. Syöpä on aikaa jonka voit käyttää hengellisen elämäsi rikastamiseen ja sen käytäntöjen toteuttamiseen.
2. Jos harjoitat jo jollain tavoin hengellisyyttä, on aika muokata se sellaiseksi, että se vastaa fyysisiä ja henkisiä tarpeitasi.
3. Jos et ole pitänyt itseäsi henkisenä ihmisenä, on aika pysähtyä miettimään, että jospa kuitenkin olet sitä.
4. Käytä  tukenasi henkioppaita, sielunhoitajia, sairaalan kappeleita, hengellisiä johtajia, joilta voit saada toisenlaista tukea kuin mitä lääkärisi voi antaa.
5. Kokeile uusia tapoja harjoittaa henkisyyttä kuten meditaatiota, runoutta taiteita ja kaikkea sitä, mikä voi auttaa sinua pääsemään kiinni ”rajattomuuteen” (the great beyond???)
6. Keskustele perheenjäsentesi kanssa perimmäisistä kysymyksistä. He voivat olla onnellisia siitä, että avaat keskustelun ollessasi itse myrskysi silmässä.
7. Muista että henksiyydellä voi ollla tärkeä merkitys parantavalla polullasi. Syöpä on aikaa, jossa sinun kannattaa antaa tilaa.


Naomi Baum on hakenut itselleen vastauksia omasta uskonnollisesta perinteestään, juutalaisuudesta  ja tietoisesta läsnäolosta. Hän itse luonut itselleen myös ohjattuja hengellisiä mielikuvia, esimerkiksi sellaisia, joissa  hän lepää Jumalan suurella kämmenellä.


Baum uskoo siihen samaan kuin minä: hän uskoo psykoedukaation eli koulutuksen voimaan.  Ihmiselle voidaan opettaa selviytymisstrategioita, joilla he voivat hoitaa itse omia haavojansa.  Tämä on tärkeää paitsi sodassa, sairaudessa tai luonnonkatastrofissa traumatisoituneille kansalaisille, myös terveydenhuollon ammattilaisille.  Toimiessaan terveydenhuollon alalla, monet saattavat työssään stressaantua ja joskus jopa joskus traumatisoitua.  Perinteisesti terveydenhuollon ammattilaiset eivät ole olleet kovinkaan hyviä hoitamaan itseään. Myös he tarvitsevat itsehoidollisia menetelmiä.


Baum itse käytti täydentäviä hoitomuotoja syöpien aikana, mm. hierontaa ja akupunktiota.  Hän antaa seuraavanlaisia vinkkejä täydentävistä hoitomuodoista kiinnostuneille:


1) Harkitse täydentävien hoitomuotojen liittämistä perinteisiin lääketieteellisiin hoitomuotoihin.
2) Tutki, mitä vaihtoehtoja sinulle olisi olemassa, ja mihin sinulla on varaa.
3) On loistava juttu, jos syöpälääkärisi yhdistää lääketiedettä täydentäviin menetelmiin.
4) Kun kokeilet jotain täydentävää hoitoa, anna aikaa hoitajalle, mutta vaihda vapaasti hoitomuotoa, jos et tunne tulevasi hoidoissa kohdatuksi.
5) Kuuntele ystävällisesti vaihtoehtoisten hoitojen ammattilaisia, mutta muista, että olet ainutlaatuinen, ja itse tiedät parhaiten, mikä on hyväksi itsellesi.

Tiesitkö muuten, että tutkimusten mukaan 53- 95 % syöpäpotilasta kokee syövän tuoneen mukanaan myönteisiä asioita elämään? Puhutaan posttraumaattisesta kasvusta. Itse en vaihtaisi syöpiäni pois.  Elämäni on huomattavan paljon onnellisempaa tätä nykyä kuin ennen sairastumistani.  Tiedän kyllä varsin hyvin, että toistaiseksi olen ollut onnekas syöpieni suhteen. Kaikilla ei käy yhtä hyvä tuuri.

PS. Syövän kokonaisvaltaiset hoidot on facebookissa.

Lähteet:

Baum, Naomi L. (2014-05-11). Life Unexpected: A Trauma Psychologist Journeys Through Breast Cancer (Kindle Locations 2862-2878).  . Kindle Edition.

Handbook of Posttraumatic Stress, Research and Practice, 2014, Lawrence G. Calhoun, Richard G. Tedeschi

Älä vain liiku vaan tule myös liikutetuksi!

Viime päivinä olen miettinyt paljon kehoni merkkejä ja niiden viisautta. Tajuan joskus valitettavasti vasta jälkeenpäin, että ruumiini on yrittänyt lähettää minulle merkkejä, joita en ole kuitenkaan tietoisesti vastaanottanut. Luulen kuitenkin, että intuitiivinen viisauteni on kasvanut huomattavasti viimeisen kymmenen vuoden aikana.  Osaan käyttää muuntuneita tajunnan tiloja intuitiivisen viisauteni kasvattamiseen.

Tiedämme hyvin, että älykkyyttä on monenlaista. Howard Garder loi omat älykkyytensä luokat 80-luvulla.  Hänen ajattelunsa vahvuus oli se, että hän tajusi monien erilaisten älykkyyksien merkitykset. Itse kuitenkin näen myös muita luokkia, kuin vain hänen määrittelemänsä.  Oli miten oli, moderni kulttuurimme on yliarvostanut matemaattisloogista älyä, joka on vain yksi älyn muoto.  Jos vain tämä älyn muoto ohjaa kulttuuriamme, vääristyy elämäntapamme pahasti.

Itse ajattelen intuitiivisen viisauden olevan olennainen viisauden laji.  Se ottaa huomioon sen, että myös kehomme voi olla viisas.  Intuitiiviseen viisauteen pääsee, kun päästää irti hetkiksi omasta perinteisestä opitusta luokittelevasta ajattelusta.  Henkilökohtaisesti ajattelen, että sen voi saavuttaa erilaisissa meditatiivisissa, taiteellisissa ja hypnoottisissa tiloissa. Itse olen saavuttanut sekä luovassa kirjoittavassa flowtilassa että luontokokemuksissa mystisen tuntuisia suoran tietämisen, sulautumisen, tapulikokemuksia.

Dan Siegel kirjoittaa (Mindsight), että tiedemies joka harjoittaa intuitiivista viisautta, kykenee yleensä vapautumaan hetkiksi omista mielentiloista (mind sets) ja niiden kategorioivasta ajattelusta.  Itse ajattelen, että valitettavan monet asiantuntijat roikkuvat kiinni omassa kategorisoivassa ajattelussaan ihan vain sen vuoksi, että pelkäävät menettävänsä kasvonsa asiantuntijahierarkioissa, kun he tunnustavat kuuntelevansa intuitiviista viisauttaan. Matemaattislooginen ajattelu on jyrännyt modernissa kulttuurissamme.

Olen saanut käsityksen, että monien ihmisten mielestä on pelottavaa irrottautua kategorisoivasta ajattelusta. Käsitteistä saa itselleen (harhaista?) kontrollin kokemusta. Itselleni on sen sijaan on ahdistavaa vain takertua toisten luomiin käsitteisiin, vaikka niitä voikin käyttää tikapuina syvempään ymmärrykseen.  Tiukat kategoriat varastavat vapauteni.  Joskus tunnen ylittäväni luovassa kirjoitusprosessani jotakin vanhaa ylittävää, saavutan oivalluksen hetkiä itselleni.  Siksi kirjoitan. Se on minulle oivallusmeditaatiota.

Siegel lainaa kirjassaan matemaatikko Henri Poincarèa, jonka kerrotaan sanoneen:  Logiikalla voimme todistaa, mutta intutiolla voimme löytää. Meille ei  juuri opeteta oman sisäisen viisauden –  ruumiimme merkkien –  kuuntelua.  Se tapahtuu tietoisuustaitojen mm. meditaation, hypnoosin, ja itseilmaisullisen taiteen kautta.

Amerikkalainen lääkärin Lissa Rankin kirjoittaa kirjassaan (Mind over Medicine), että lääkärin koulutuksessa hänet suorastaan opetettiin sivuuttamaan kehonsa viestit.  Hän ei saanut käydä pissalla kun pissatti. Hän ei voinut nukkua läheskään aina silloin kun nukutti. Hän ei saanut syödä kun oli nälkä, eikä hän saanut lopettaa työtä, kun olkapään lihakset olivat väsyneet.  Tiedekunnassa piti käyttäytyä kuin sotilas, eikä opastusta saanut oman ruumiin merkkien kuunteluun. Sen sijaan hän oppi erilliseksi kehostaan.  Opetuskulttuuri ”dissosioio” opiskeijan irti ruumistaan.

Psykoanalyytikko Elizabeth Lloyd Mayer (Extraordinary knowing) kiinnitti huomionsa siihen, että tutkimusten mukaan meditatiivissa flowtiloissa tietyt parietaaliset aivojenkuorikerroksen osat passivoituvat (verenkierto vähenee niissä).  Nämä kohdat aivoja ovat tekemisessä nimenomaan oman erillisyyden ja tilakokemuksen kanssa.  Näin meditatiivisissa syvissä flow-tiloissa ihminen ikään kuin sulautuu osaksi ympäristöään.  Hän alkaa näkemään asioita sellaisena kuin ne ovat ilman erillisyyttä.

Mayer esittää kirjassansa hypoteesinsä, että ehkä nk. paranormaalit kokemukset, joissa esim. esineitä löydetään meedion opastuksella selittyvät tällä intuitiivisella tietämisen tavalla.  Paranormaali onkin tavallaan ihan normaalia.   Hän kertoo kirjassan monia psykoanalyytikkojen kokemuksia tapausselostuksina ja tarinoina, joissa ihmiset tietävät epätavallisesti, intuitiivisesti asiota, jotka ovat normaalin tietämisen ylittäviä.

Jospa kulttuurimme on sairastunut  loogis-matemaattisen ajattelun vääristämään, kognitiivisesti jäykkään, materialistiseen luonnehäiriöön? Jos haluamme vähentää psykofyysistä pahoinvointiamme, pitäisi ihmiset opettaa kuuntelemaan edellisen lisäksi omaa kehoaan ja sen sisäistä viisautta. Heitä tulisi auttaa löytämään itselleen mielitajua. Ehkä tämä nk. rytmitalous on uusi elämäntapa, jossa osaamme kuunnella erilaisia älykkyyksiä, erityisesti kehome viisautta, jolloin pääsemme irti kasvavista terveys- ja sosiaalikuluista. Työkulttuurista kasvaa ihmisen eikä koneihmisen näköistä.

Voit oppia liikkua siten, että et liiku, vaan tulet liikutetuksi. Sulaudut yhteisen yhteisöllisen tanssin osaksi.   Et kirjoita vaan kauttasi tulee jotakin kirjoitetuksi, ja kynästä tai tietokoneesta tulee osa sinua.   Et maalaa, vaan maalaus tulee kauttasi maalatuksi.  Et laula  lauluasi, vaan laulu tulee lauletuksi. Elämäsi ei ole tämän jälkeen vain jotakin omaasi, vaan elämäsi tule eletyksi osana ikuista elämän ihmeellistä  kosmista verkostoa. Et ole enää leikattu irti ruumiistasi ja ympäristöstäsi ja sielullasi on jälleen koti. 

teatteri_jere

Tästä linkistä löytyy Lissa Rankinilta lainattu  Sisäinen teatteri-kirjoitusharjoitus, jonka avulla voit lähteä kuuntelemaan kehoasi.

Sisäinen teatteri on facebookissa.