Patologia – oppia taudeista vai kärsimyksen ymmärtämystä?

Pidän luovuutta ja vapautta uuden kosmisen etiikan tärkeimpänä arvoina.  Jotta ihmiset voimaantuvat luomisesta ja vapaudestaan, heitä ei pidä opettaa liikaa. Jos näin teemme, he vain seuraavat muita. Tämä pilaa heidän siipiään ja rajoittaa heidän vapauttaan.  – Henryk Skolimowski

Sanojen etymologia paljastaa mielenkiintoisia asioita lääketieteen käsitteiden  historiasta.  Wikipedian mukaan patologia tarkoittaa oppia taudeista. Kun sanan etymologiaa tutkii, antaa se kuitenkin aivan toisenlaisen merkityksen patologialle.

Pathos – tarkoittaa kärsimystä ja logos – ymmärrystä, ajattelua, järkeä ja oppia.  Patologia sanana on johdettu sen historiallisessa merkityksessä kärsimysopista tai ymmärryksestä.  Minusta tämän pitäisi tuoda meille lääketietoilijöille painavasti esille,  muistutuksen siitä, että lääkäri tarvitsee paitsi tavanomaista patologista tietoa myös syväpsykologista ymmärtämystä kärsimyksen luonteesta.

En ehdota, että muutettaisiin patologia takaisin vain sen alkuperäiseen merkityksen.  Sen sijaan haluaisin, että kaikki lääketieteen ammattilaiset, jotka opiskelevat patologiaa, muistaisivat ja pysähtyisivät myös sen alkuperäisen merkityksen äärelle. Emme tutki vain ihmisen patologisia prosesseja, vaan meidän tulisi koko ajan kehittää myös taitojamme ymmärtää paremmin kärsimyksen luonnetta.

Kärsimyksen luonteen ymmärrykseen minulle eräs eniten eväitä antanut henkilö on ekofilosofi Henryk Skolimowski.  Hänen tapansa ajatella osuu ja uppoaa minuun kuin kainuulaisen saapas suohon.  ”Let there be light – The mysterious Journey to Cosimc Creativity” -kirjaa suosittelenkin kaikille niille terveydenhuollon ammattilaisille, jotka haluavat laajentaa ymmärtämystään kärsimyksestä.

51tCzm0nVqL._SX313_BO1,204,203,200_

Kivusta ja epäonnesta seuraava kärsimys on annettu meille siksi, että löytäisimme itsestämme sen mitä Henryk Skolimowski kutsuu Valoksi.  Uskonnot ovat erilaisia Valon filttereitä.  Tässä näkemyksessä Skolimowski näyttäisi olevan samaa mieltä kuin Mahatma Gandhi.  Hänhän oli sitä mieltä, että uskonnoilla on yhteiset juuret ja runko; ne ovat henkisyytemme lehvästöjä ja erilaisia lehtiä(kts. edellinen blogini).

Seuraavassa Skolimowsksin kirjan ajatuksia, hiukan sekalaisessa ja mielivaltaisessa järjestyksessä:

  • Sisäinen rauha on kaiken ymmärryksen lähtökohta. Yksinäisyys ja hiljaisuus ravitsevat sisäistä rauhaasi.
  • Henkisyyden harjoittaminen on lentämistä.  Lennä, lapsi lennä!  Mutta lennä hallitusti!  Olemme nähneet monta haavoittunutta Ikarosta. (Tarun mukaan Ikaros lensi liian lähelle aurinkoa, jonka vuoksi siivet sulivat ja hän putosi ja hukkui mereen).
  • Ajatteleminen on lahja.  Se, että osaat ajatella itsenäisesti on vielä suurempi lahja. Käytä tätä lahjaasi. On etuoikeus saada olla ajatteleva ihminen.
  • Ota liittolaiseksesi ihmisiä, jotka etsivät elämään arvokkuutta, oikeudenmukaisuutta, totuutta ja kauneutta.
  • Jalo ajatus on sinänsä jo rukous. Jalo elämä on jatkuvaa rukousta.  Rukous on sielun matkaa taivaaseen; henkinen energiasi antaa sinulle siivet.
  • Fyysiset työmme jäljet katoavat nopeasti, mutta mielikuvituksemme ja viisautemme tuottamat asiat säilyvät pidempään. Tavoittele luovuudellasi korkeuksia, sillä toiveesi ovat osa kohtaloasi. Ilman toiveita et todenna omaa luontoasi, etkä voi tavoittaa elämääsi pyhää ulottuvuutta.
  • Kun löydämme Valoa elämäämme, löydämme runsaasti elävyyttä elämäämme, löydämme ilon ja löydämme luovuutemme. Älä aliarvio koskaan Valosi voimaa! Syleile Valoasi. Valo on siinä mielessä tasapuolinen, että se palvelee sekä pyhää että synnintekijää. Siksi Valoa pitää käsitellä varovaisesti, sillä muuten se voi kärventää ja polttaa sinut.
  • Et voi olla aina optimistinen, mutta yritä olla sitä! Optimismi ja toivo ovat kestäviä voimia ja paljon tärkeämpiä kuin järki ja rationaalisuus. Muista aina, että on rajaton määrä lepotilassa olevia mahdollisuuksia, jotka voivat elämäsi kautta todentua. Kiitä joka päivää elämääsi.  Et koskaan tiedä, mikä päivistäsi on viimeisesi.
  • Rakasta, sillä rakkaus ja pyhyys ovat lähellä toisiaan. Rohkeus, anteliaisuus, myötätunto ja altruismi ovat edellytyksiä sille, että pääset polullasi eteenpäin.
  • Luovalla rohkeudellasi voit pystyä ylittämään koko ajan aikaisempaa ymmärrystäsi. Luovuutesi avulla voit saada eheyttä, syvyyttä ja merkitystä siihen mitä teet. Se on se, että kokeilet jatkuvasti uusia asioita.  Opit erehdyksen ja onnistumisen kautta.
  • Luovuutesi on sinussa olemassa mahdollisuutena. Sinun ei tarvitse ponnistella löytääksesi luovuutesi.  Luovuudessa unohdat itsesi ja sulaudut tekemiseesi.  Älä pelkää alla rohkea vaan ole rohkeasti luova.  Luovuus luo uutta rohkeutta.
  • Kun työtä tekee oikeista syistä, on se terapeuttista. Suuri elämä elää vaatimattomuudessa ja yksinkertaisuudessa. Elä arvokkaasti yksinkertaisuudessasi. Meditaatio hiljaisuudessa on tie sisäiseen rauhaan ja  henkiseen valaistumiseen.
  • Syleile Valoasi.  Pyri elämään jokainen päiväsi kunniakkaasti ja ylistäen.  Kun viimeinen päiväsi tuee, ota tavoitteksesi, että kohtaat sen levollisesti ja hymyssä suin.  Kuvittele kaunein hymysi, ja näe mielikuvituksissessasi, kuinka kuolet tämä hymy kasvoillasi.

+++++

On mielenkiintoista itse huomata omat tunnereaktionsa, kun lukee Skolimowskin ajatuksia. Eniten minua liikautti viimeinen näistä lainauksistani:  ”Kuvittele kaunein hymysi, jä näe mielikuvituksissasi, kuinka kuolet tämä hymy kasvoillasi.”   Tämä johdattelee minut siihen ajatukseen, että tämä lause on juuri se lause, jota minun täytyisi mietiskellä omassa henkilökohtaisessa prosessissani.  Miksi juuri tämä lause kosketti minua niin, että kyynel nousi silmäkulmaan?

Oliko Skolimowskin ajatuksissa  jotakin, joka kosketti erityisesti sinua?

Tietoisuustaidot – uskon, toivon ja rakkauden näkökulmaa

Uskonnot ovat samaan puun lehvästöjä lehtineen

Vakava sairaus tai muu kriisi kuljettaa meidät pääsääntöisesti aina kärsimyskysymysten äärelle. Ihminen seisoo vakavaan sairauteen sairastuttuaan kuin kuilun reunalla.  Kriisin keskellä oleva voi syöksyä toivottomuuteen tai hän voi lähteä nousemaan toivon vuorelle.

Toivo-vuorelle noustessamme meidän on joskus muutettava koko elämäntapamme itseämme, lähimmäisiämme ja koko luomakuntaa kunnioittavaksi. Uskonnollisissa eri perinteissä on puhuttu meditatiivisesta tai mietiskelevästä elämäntavasta, jota eri uskontoja edustavat papit, nunnat ja munkit ovat kautta aikojen eläneet.  

Globaalissa moniuskonnollisessa ja -kulttuurisessa maailmassa yhä useammat kaipaavat uudenlaista henkisyyttä. Terveellä järjellä on epäuskottavaa, että vain minun uskontokuntani olisi se ainut ja oikea. Monet ihmiset jo etsivät vastavuoroista dialogista suhdetta eri kristillisten yhteisöjen kuin myös erilaisten uskontojen välille.  

Siirryt mietiskelevään elämäntapaan tietoisuustaitojen avulla:  Työstät  sisäistä maailmaasi itseä eheyttävin ja samalla toivoa elämään luovin menetelmin; hyväksyvän läsnäolon, mielikuvaharjoitusten, taiteen ja uskontojen mietiskely- ja meditaatioperiteiden avulla. Edellytys uuden toivon heräämiselle on, että keskityt  läsnäolevasti omaan elämääsi; avaat itsellesi sen merkityksiä.  Kärsimys ei ole pelkästään psykologinen ongelma. Kriisiin liittyvä alakulo on hyvin usein kokemus kaiken turhuudesta ja tarkoituksettomuudesta.  Se on elämän merkityksien ja tarkoituksen kriisi, jossa uskonnot voivat tarjota apunsa syvempään elämän oivallukseen.

Vaikka buddhalaisuus ja siitä johdettu mindfulnesson tämän päivän uusi trendi, en väheksyisi kristinuskoa länsimaisen henkisen oivalluksen tuottajana ja tietoisuustaitojen kehittäjänä. Se kun läpäisee pitkällisenä historiallisena jatkumona koko länsimaisen elämäntapamme. Unelmoin vain, että siihen liitetään tämän päivän maailmassa yhä enemmän gandhilainen asenne: Niin kuin puulla on yksi runko ja monia haaroja ja lehvästö lehtineen, niin on uskonnoilla yksi runko.  Uskonnot tulevat samoista juurista ja rungosta, ne vain muuttavat muotoaan läpäistessään inhimillisen kokemuksen väliaineen (lainaus alla mainitusta Lionel Corbettin kirjasta). Psykologi Carl  Jungin sanoin sama:  Kollektiivinen tiedostamaton (yliyksilöllinen tiedostamaton mielemme, jonka kautta olemme yhteydessä toinen toisiimme) sisältää koko ihmiskunnan evoluution henkisen perinnön, ja se syntyy uudestaan jokaisessa yksilössä.  (CW 8:158)

Törmäsin amerikkalaisen jungilaisen analyytikon Lionel Corbettin (The Sacred Cauldron – Psychotherapy as Spiritual Practice) kirjassa katoliseen teologiin Paul Knitteriin.  Hänen ajattelunsa sisältää gandhilaisen pluralismin (uskonnot juotavat samasta yhteisestä kielestä, ja ovat sen erilaisia ilmentymiä). Totuus paljastuu Knitterin mukaan siksi, koska sillä on kyky olla suhteessa muihin totuuden ilmenemistapoihin ja se kasvaa näissä suhteissa. Hän mainitsee eräässä artikkelissaan, että lähimmäksi totuutta pääsemme mielikuvituksemme avulla. Mielikuvituksella sekä herätämme uusia mielikuvia että luomme uutta totuutta. Voi jopa ajatella että Pyhä Henki meissä ilmenee ja toteuttaa itseään mielikuvituksemme kautta. Tuuli puhaltaa, missä tahtoo, ja sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee… (Joh. 3:8)

Kansalaiset ovat vieraantuneita uskonnollisista dogmaattisista rakennelmista

Tämän päivän ongelma on, että yhä harvempi kokee nykyiset uskonnolliset yhteisöt omakseen. Moni kaipaa henkisyyttä, mutta ei kykene samaistamaan itseänsä autoritaarisiin, hierarkkisiin ja vanhoillisiin uskonnollisiin koulukuntiin, jossa uskonnolliset koulukunnat kilpailevat totuudesta keskenään. 

On mielestäni lohdullista, että voit itse kutoa rakkauden ilmapiirissä tietoisuustaidoin ”eepostasi”, identiteettiäsi kannattelevaa tarinaa: Voit tehdä sitä mielikuvituksesi ja luovuutesi avulla.  Voit liittää siihen mukaan oman kristillisen maailmankatsomuksesi, jos tunnet sen omaksesi. Samaan aikaan sinun ei  tarvitse lähteä kristittynä mukaan kilpailuun totuudesta muiden uskontojen kanssa.

Vieroksun autoritaarisia karismaattisia hengellisen ja henkisen prosessin ohjaajia, olkoon sitten kysymyksessä lääkäri,  terapeutti tai pappi, koska he ohjaavat ihmisen kokemusta haluamaansa suuntaan.  Aito omannäköinen kokemus syntyy, kun ihminen synnyttää oivalluksensa itse, omien tietoisuustaitonsa ja samalla  peilinsä kautta. Tämä tietty vaatii ihmiseltä oman juurevan ja turvallisen peruskokemuksen löytämistä.  Kun suhde lääkäriin, terapeuttiin tai pappiin on dialoginen, sellainen jossa molemmat ovat avoimia muutokselle, syntyy totuutta. Se ei synny järjen kautta, vaan järjestä irti päästämällä. Dialogisella asiantuntijalla itsellään on tietoisuustaitoja!

En ajattele, että uskonnot muodostavat mitään seisovaa herkkupöytää, josta  voit koota itselleen haluaman laisen totuuden.  Uskonto muodostaa itsessään kokonaisuuden, joten syvällistä oivallusta ei saa elämästä, muuta kuin syventymällä sen kokonaisuuteen.  Mikään ei kuitenkaan estä meitä maistelemasta välillä muidenkin uskontojen ajatuksia, ja saatamme onnistua mietiskellen integroimaan omaan ajatteluun myös aineksia muista uskonnoista.

Tietoisuustaitojen ytimessä on mielikuvitus

Tietoisuustaitojen kautta tulet tietoiseksi myyteistäsi, sisäisyytesi muodostavista tarinoista, niiden uskomuksista ja arvoista. Tarinan työstäminen on pikemmin taiteellinen luova mielikuvitusprosessi kuin tieteellinen prosessi. Se on mietiskelyn ja meditaation kautta päivittäistä aukeamista ja antautumista jollekin itseä suuremmalle.

Ihmiseksi kasvaminen tietoisuustaitojen kautta ei ole siis akateeminen tieteellinen näyttötyö vaan kokemuksellinen kontemplatiivinen eli mietiskelevä oppimisprosessi, jossa rohkeasti peilaat kokemuksiasi omaan sydämeesi ja erilaisiin viisausperinteisiin ja tosiasioihin. Tutkimalla uskomuksiamme rakennamme uskoamme.  

Peilaavan mietiskelyn  jälkeen saatat tulla yhä enemmän tietoiseksi erilaisista uskomuksistasi ja tätä kautta valinnan mahdollisuuksistasi, joiden kautta voit toteuttaa hyvää elämään.  Voit tehdä tietoisen valintasi, haluatko elää länsimaista konsumerismille rakentuvaa kilpailuelämää, vaan valitsetko jonkin poikkeavan ja erilaisen myytin tai myytit elämällesi.  Itse olen valinnut itseydekseni myytin virtaavasta, ikuisesti muuttuvasta, minuudestani.

Myytit ohjaavat käyttäytymistämme, mutta toisaalta on hyvä muistaa, että käyttäytymisemme on myös tulkittavissa erilaisista myyteistä käsin.  Jos esimerkiksi poimin marjoja pakastimeen, voi luontorakastavalla kokemustilallani olla erilaiset motiivit kuin vaikka emäntäosallani.  Yhtä kaikki, tietoisuustaidoin tulemme tietoiseksi erilaisista myyteistä, ja pystymme tekemään tietoiseksi erilaisia motiiveitamme.

Tarvitsemme monikulttuurisessa maailmassa uudenlaisen identiteetin, joka kykenee olemaan rakentavassa dialogissa erilaisten maailmankatsomusten kanssa.  Robert J. Lifton puhuu kirjassaan (Protean Self-  Human Self in an Age of Fragmentation) proteaani minuudesta, joka jatkuvasti muuttaa muotoaan suhteessa erilaisiin sosiaalisiin tapahtumiin  ja totuuksiin.

WP_20141202_007[1]

Rakkauden merkityksestä

Toivo aukeaa rakkaudessa.  Rakkaudesta voisin kirjoittaa useita kirjoja, mutta yritän hiukan avata mitä rakkaus minulle merkitsee. Siinä on niin monia ulottuvuuksia, että sitä on oikeastaan toivotonta kuvata. Se on muun muassa sitä, että annamme itseämme toisille ihmisille, ilman että odotamme saavamme vastalahjaa. Se on työtä, jota teemme pyyteettömästi.  Rakkauden ilmapiirissä yksinäisyydessäkin voimme kokea liittyvämme luomakuntaan, tekemällä jotakin hyvää muille ihmisille tai luomakunnalle. Rakkauden olemus on sellainen, että se taipuu huonosti faktojen kielelle.  Siksi siitä puhutaan tavallisesti symbolein ja vertauskuvallisesti. Raamattu on minulle Rakkauden kehittymisen runoutta. Montakohan miljoonaa runoa on rakkaudesta kirjoitettu!

Henkinen opettaja Krishnamurti aikoinaan sanoi, että on helpompaa kuvata sitä, mitä rakkaus ei ole. Rakkaus ei ole halua, ei mielihyvää, ei omistuksenhalua, ei himoa, ei riippuvuutta, ei eron surua, eikä monia muita asioita, joita erehdyksessä luullaan rakkaudeksi. Perimmiltään nämä yleensä rakkaudeksi luulemmamme asiat ovatkin egomme huolenaiheita.

Rakkaus voi olla amerikkalaisen lääkärin ja jungilaisen analyytikon Lionel Corbettin mukaan (The Sacred Cauldron: Psyhotherapy as a Spiritual Practice)  tie jumalallisuuden kokemukseen itsessämme.  Rakkauden kautta toteutamme inhimillistä kollektiivista yhteisöllistä olemustamme.  Se on siis yliyksilöllistä, transpersonaalista. Rakkaudessa on kuitenkin tuhoava komponenttinsa, joten henkinen prosessimme täytyy tehdä Corbetin mukaan mahdollisimman oivaltavaksi, tietoiseksi ja erilaistuneeksi.  Rakkaus pitää siksi aina liittää tietyssä määrin Logokseen: tietoon ja järkeen. Tähän tarvitsemme juuri näitä tietoisuustaitojamme kuin myös hyvää realiteettitajuamme!

Rakkautta emme voi hallita. Kun löydämme imaginariumme,  luovan mielikuvituksemme tilan, olemisemme jumalallisen perustan, (tai miksi sitän haluammekaan kutsua), on mahdollista että olemisestamme tulee rakkaudellista. Löydämme hyväksyvän, läsnäolevan ja totuuttamme laajentavan yhteistyön muihin totuuksin. Kristinuskon käsittein sanon, että olemisemme lepää tällöin Jumalassa.

Kun rakkaus on ovi toivoon, sitä kannattelee usko. Jos meillä ei ole ollut uskoa, joka kannattelee luottamustamme elämään ja toivoon, joudumme tekemään tarinallista peilaustyötä rakkaudessa ja  hyväksyvässä läsäolossa (Sisäinen teatteri on eräs tapa tehdä kokemustilojemme peilaustyötä!).

Uskomme on identiteettiämme kannatteleva eepos

Uskon ajattelen olevan pikemminkin tietoiseksi tehty,  tarinallistettu erilaisten uskomustemme kokoelma. Samaan tapaan kuin Kalevala kannattelee suomalaista identitettiä, uskosi on oma eeppinen myyttikokoelmasi, joka voi kannattella sinua. Omassa eepoksessani on aineksia monista syväpsykologisista näkemyksistä, kristillisestä teologiasta mutta myös buddhalaisuudesta.  Eepoksemme muuttaa mietiskelymme kautta joka päivä  muotoaan, jolloin muutumme virtaavaksi minuudeksi tai proteaaniksi minuudeksi, joka jatkuvasti muuttaa muotoaan.

Usko ei ole sitä, että olet varma jostain lopputuloksesta, vaikkapa siitä, että parannut sairaudestasi. Sen sijaan se on luottamusta siihen, että ”kävi miten kävi”, elämäsi kantaa.  Tiedät, että oli lopputulos mikä hyvänsä, kaikki menee niin kuin kuuluu mennä.  Tämä ei tarkoita sitä, että sinun pitää heittää hanskat naulaan, ja vain odottaa.  Voit silti olla hyväksyvästi läsnä itsellesi ja tehdä paljon asioita terveytesi eteen.

Toivomme olemme löytäneet, kun saavutamme kokemuksemme siitä, että maailmankaikkeus on jollain lailla älykäs ja viisas, ja elämälläni on sen osana itseäni laajempi tarkoitus. Täällä kirjoittamani blogini tekstit ovat oikeastaan uskomusteni ilmaisuja, uskoni tunnustusta. Blogeissani ilmaisemilleni asioille rakennan luottamukseni elämään ja blogini kertovat toivon tiestäni.  Ne sisältävät kirjalliseen muotoon kirjoitettuna oman elämäni eepoksen, tarinan jolle rakennan identiteettiäni.

Tiedän kahden syöpädiagnoosin jälkeen, että voin syöksyä hetkeksi taas toivottomuuden kuiluun, mutta tiedostan, että minulla on jo taitoja, joiden avulla voin nousta jälleen Toivo-vuoren rinnettä ylös. Ryhdyn aktiivisesti taas tekemään toivon työtä.

LÄHTEITÄ:

Corbett, Lionel. The Sacred Cauldron: Psychotherapy as a Spiritual Practice. Chiron Publications. Kindle Edition (2011)

Corbett, Lionel, Depth Psychology, Meditations in the Field, Daimon (2004)

Knitter, Paul F., Religious Pluralism and Religious Imagination: Can a Pluralistic Theology Sustain Christian Faith, Louvain studies 27 (2002).

Pintaraapaisua hitaaseen lääketieteeseen

Kirjoitin jo kolme vuotta sitten hitaasta lääketieteestä, mutta silloin käsite oli vielä sen verran nuori, ettei teemasta  löytynyt juurikaan aineistoa netistä.  Nyt Michael Flinkensteinin kirja ”Slow Medicine” tuntuu liikkuvan samassa henkisyyden, läsnäolon, meditaation ja luovuuden maaperässä kuin omassa terveysajattelussani liikun.  Taas tunnen mielihyvää sielunveljen kohtaamisesta, ja jatkan ajatuksieni ja oivalluksieni työstämistä hiljaisessa kammiossani, seuranani vain tietokone, kirjat, mies, metsäpeurat, sudet, karhut, lakkasuot ja lukemattomat mielentilani.Joulut%E4hti+punainen+75488

Hitaassa lääketieteessä on kysymys siitä, että teet töitä löytääksesi keskuksesi, eheyden tilan itsessäsi.  Se on sitä, että omaat todellisen ja syvällisen ymmärtämyksen suhteestasi ruumiiseesi, mieleesi, muihin ihmisiin sekä luomakuntaan ympärilläsi. Omaat hyvän suhteen ylipäätään kaikkeen maailmassa.  Kysymys on itseesi linjaamisesta ja suuntaamisesta luontevaksi osaksi maailmankaikkeutta.  Hidas lääketiede tarjoa apua taiten kuljettavaan tiehen kohti mielenrauhaa, sopusointua, onnellisuutta ja tervettä elämää.

Hidas lääketiede ei ole Flinkensteinin mukaan ”yhden koon” lääketiedettä.  Se on sen sijaan yksilöllistä:  Jokainen ihminen on ainutkertainen ja hänen polkunsa terveyteen erilainen.  Koululääketiede ahtaa meitä normaalin pukuun, erilaisilla mittauksilla (verenpaine, sokeri,  kolestroli, leukosyytit jne.). Tämä on tiettyyn pisteeseen ihan hyvä asia.  Kuitenkin, jos kaikki huomio keskitetään vain tähän näkökulmaan, rakennamme kalliin järjestelmän, joka keskittyy ongelmien jälkien siivoamiseen ja oireiden halitaan, eikä itse terveyden vaalimiseen. Krooninen sairaus on pitkällinen prosessi, jonka osatekijöihin voimme puuttua jo ennen sairauden puhkeamista.

Flinkensteinin hitaassa lääketieteessä on paljon yhtymäkohtia funktionaaliseen lääketieteeseen ja  Meta-Health ajatteluun. Ihmisen terveys ei ole irrallinen hänen historiastaan, tunteistaan, yhteisöstään  ja elinympäristöstään.  Meta-Healthin tavoin Flinkenstein yhdistää mm. erilaisia tunneongelmia ruumiin elinten ongelmiin.  Esimerkiksi tukahdutettu viha voi ilmetä maksaongelmina ja suru keuhko-ongelmina jne. Meta-Health kielellä vahingolliset uskomuksemme ja käsittelemättömät tunteemme meissä aiheuttavat elinkudosstressiä.

Flinksensteinin mukaan ei ole ihme, että tällä hetkellä erilaiset itsehoidolliset menetelmät ovat leviämässä meteoriitin lailla  kaikkiin kansankerroksiin. Ihmiset kaipaavat terveyden hoivaamiseen muutakin kuin vain materialistisia ratkaisuja.  Hidas lääketiede opastaa meitä terveyteen edistämällä mielenrauhaa ja sydämen viisautta. Suuri osa kansaa voi huonosti itse luomiensa draamojen keskellä, joista he voisivat valmennuksen opastamana käsikirjoittaa itsensä ulos, harjoittamalla hitaan lääketieteen erilaisia itsehoidollisia menetelmiä.

Kansalaiset opiskelevat nyt yhä enemmän terveellisempää elämäntapaa liikkumalla enemmän, noudattamalla erilaisia henkilökohtaisia ruokavalioita,  harjoittamalla erilaisia stressin purkumenetelmiä, kuten meditaatiota sekä henkistymällä.  Tässä lääketieteessä,  lääkäri on parantajana myös opettaja tai valmentaja.  Oma mielipiteeni on, että mikäli lääkärillä ei taitoja tähän ole, hankkii hän hyviä yhteistyökumppaneita itselleen täydentävien hoitomenetelmien osaajista. Potilaan hoitamiseen tulisi yhdistyä itsehoidollisten menetelmien opetus (joita minä kutsun kehomielimenetelmiksi ja tietoisuustaidoiksi).  Flinkenstein kutsuu hitaan lääketieteen menetelmien soveltamista integratiiviseksi holistiseksi lääketieteeksi (IHL).

Flinkensteinin mukaan perinteinen koululääketiede ja hitaan lääketieteen IHL menetelmät  täydentävät toinen toisiaan. Ne eivät suinkaan sulje toisiaan pois.  Terveytesi maksimoimiseen kannattaa ottaa ilo irti näistä molemmista suuntauksista.  Hidas lääketiede hyödyntää erilaisia kokonaisvaltaisia viisausperinteitä.  Flinkenstein nostaa idän ja alkuperäiskansojen parantavia kokonaisvaltaisia perinteitä kunniaan.

Hidas lääketiede on sairauksien ennaltaehkäisyssä sekä kroonisten sairauksien hoitamisessa parhaimmillaan. Krooniset sairaudet ja henkinen pahoinvointi kuormittavat ennennäkemättömän paljon terveydenhuoltoa tänä päivänä. Länsimainen lääketiede ja hidas lääketiede täydentävät ja tarvitsevat toinen toisiaan. Uskon, että kustannustehokkuus paranee ja inhimillinen kärsimys vähenee kun ihmiset löytävät itselleen hitaan lääketieteen IHL menetelmiä.

511qUG8KDZL._SX328_BO1,204,203,200_

Tarvitsemme paljon itsetuntemuskoulutusta ja itsehoidollisten menetelmien opetusta, jotta ihmiset kykenevät ottamaan vastuun omasta terveydestään ja terveyskäyttäytymisestään.  Tällä hetkellä sosiaali- ja terveydenhuolto kuormittuu ihmisistä, jotka eivät kykene käsittelemään tunteitaan, traumojaan ja stressejään. Hitaassa lääketieteessä  kannustetaan ihmistä tutustumaan itseensä, jotta terveiden elämäntapojen valinta ja taito harjoittaa niitä tulee helpommaksi.   Kun opit hyödyntämään hidasta lääketiedettä,  paranee olosi, olkoon terveysongelmasi sitten mikä tahansa, näin väittää Flinkenstein.
 Joulut%E4hti+punainen+75488
 Flinkensteinin resepti kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin lisäämiseen on seuraava:
1. Kysy itseltäsi oikeat kysymykset.
2. Valitse oma polkusi.
3. Muuta vastoinkäymisesi mahdollisuuksiksi.
4. Kasva henkisesti jokaisessa elämän käänteessä.
 Joulut%E4hti+punainen+75488
Kirjassaan Flinkenstain kysyy lukijalta 77 kysymystä, jotka johdattelevat ihmistä kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin.  Tässä joitakin niistä:
 Joulut%E4hti+punainen+75488
Koetko elämälläsi olevan tarkoitusta?
Millaisia ovat ihmissuhteesi?
Kuinka rytmität itsesi luomakunnan rytmiin?
Kuinka hoivaat yhteyttäsi menneeseen elämään ja tulevaan elämään?
Osaatko ilmaista vihan tunteitasi?
Osallistutko johonkin luovaan toimintaan työssäsi tai vapaa-aikanasi?
 Joulut%E4hti+punainen+75488
Kokonaisvaltaiseen hyvinvointiimme ei tarvita Flinkensteinin mukaan akateemista viisautta eikä hienoja teorioita, vaan elinvoimaamme ylläpitäviä eläviä käytäntöjä.
Hitaassa lääketieteessä ei ole  kysymys vain fyysistä paranemisesta, vaan tervehdyttävien elämänkäytäntöjen kautta kokonaisemmaksi ihmiseksi kasvamisesta. Omaksumamme materialistinen yksipuolistava elämäntapamme traumoineen ja stresseineen on ollut ihmistä ja yhteisöjä pirstovaa. Joudumme tekemään sisäistä työtä, jotta saamme kudottua  itsemme takaisin osaksi yhteisöämme ja  kasvaaksemme kokonaiseksi, omiksi itseiksemme.
 Joulut%E4hti+punainen+75488
Hitaan lääketieteen harjoittaja, esimerkiksi lääkäri, ei keskity vain jonkin ihmisen osan hoitamiseen.  Hidasta hammaslääketiedettä harjoittava hammaslääkäri ei hoida vain hampaita, vaan vaikka hän keskittyykin toimenpiteissään hampaisiin: hän hoitaa aina kokonaista yhteisöllistä ihmistä. Tämäntyyppinen työtapa on elämäntavassamme tehty vaikeaksi.  Yksipuolinen materialistinen lyhytnäköinen tehokkuusajattelu on vallannut joka paikan, myös terveydenhuollon. Olemme irrottaneet itsemme ruumiillisista kokemuksistamme ja perinteisistä yhteisöistämme.
 Joulut%E4hti+punainen+75488
Hitaan lääketieteen ohjaama elämä, sellaisena kun Flinkenstein näkee sen, sisältää taitavan (skillful) elämisen.  Tämän lähtökohtana on juuri se, että osaamme löytää itsellemme vastaukset tärkeisiin henkilökohtaisiin:  ”Mitä hyvä terveys merkitsee minulle? Miten juuri minun on mahdollista tavoittaa se?”  Ihmiset löytävät poluillensa erilaisia vastauksia.
 Joulut%E4hti+punainen+75488
Hyvät terveyttä mittaavat laboratorioarvot eivät välttämättä merkitse tervettä elämää.  Sen sijaan hyvään ja kokonaisvaltaiseen terveeseen elämään, sisältyy mielenrauha, harmonia, onni ja elämänhallinta. Kun löydät vastauksia kysymyksiisi, löydät samalla yhteyden omaan sisäiseen viisauteesi ja alat intuitiivisesti tuntemaan, mikä on hyväksi sinulle itsellesi. Löydät oman ainutkertaisen polkusi henkilökohtaiseen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiisi.
 Joulut%E4hti+punainen+75488
Parhaimmillaan elämä on silloin, kun ihminen saa tehdä asioita, joita hän rakastaa, kirjoittaa Flinkenstein.   Kirjoittaminen, itsetutkiskelu, maalaaminen tai haitarinsoitto eivät ole tehneet minua aineellisesti rikkaiksi, mutta ne ovat rikastuttaneet elämääni valtavasti. Saan ja voin toteuttaa itseäni monipuolisesti.  Tunnen itseni etuoikeutetuksi,  siksi että voin joka päivä tehdä elämässäni asioita joita rakastan. Tavallisimmin aloitan päiväni kirjoittaen mietiskelemällä. Sen jälkeen kun aloin kuunnella ruumistani, on kliininenkin työni alkanut jälleen maistua.  Kymmenkunta vuotta sitten olin henkisesti  valmis jäämään sairauseläkkeelle.
 Joulut%E4hti+punainen+75488
Hidas lääketiede neuvoo sinua kohtaamaan  kriisisi ja kuolevaisuutesi.  Sairaus on aina kriisi. Kiinalaisilla merkeillä ilmaistuna kriisi tarkoittaa sanoja  ”mahdollisuus ratsastaa vaarallisella tuulella.”  Sairaus on mahdollisuus ratsastaa vaarallisella tuulella. Se on eheytymisen mahdollisuus, olkoonkin vaikka kysymys kuolemaan johdattavasta sairaudesta.
 Joulut%E4hti+punainen+75488
Vanheneminen ja kuolema ovat Flinkensteinille luonnollisia asia.  Sen sijaan kuolemanpelkomme kuin myös jatkuva nuoruuden tavoittelu ”anti-aging”-kulttuuri on luonnoton asia. Hyvä vanheneminen on asia erikseen. On selvää, että mikäli meillä on kuoleman suhteen negatiivisia käsityksiä, tuottaa sen ajattelu paniikkia.  Kun löydämme hyväksyvän suhteen kuolemaamme, mahdollistuu todellinen eläminen, jatkuva kasvaminen ja sen mukaiset teot.
 Joulut%E4hti+punainen+75488
Vaikka kuolema on luonnollinen asia, elämänhaluamme täytyy jatkuvasti hoitaa.  Se merkitsee Flinkensteinin mukaan sitä, että emme koskaan lakkaa parantamasta itseämme, suhdettamme muihin ihmisiin  ja ympäristöömme.  Niin kauan kuin ihmisellä on tietoisuutta, voi hän eheyttää suhdettansa omaan ruumiiseensa, lähimmäisiinsä ja koko luomakuntaan.  Tämä merkitsee myös sitä, että pyrimme elämässämme pienine yksittäisine tekoinemme siihen, että maailma olisi kuolemamme jälkeen, oman  jättämämme  perintömme seurauksena, hieman parempi paikka ennen sitä.
 Joulut%E4hti+punainen+75488
Tunnen jatkuvaa myönteistä syyllisyyttä siitä, että syömme koko ajan lastemme ruokapöydästä. Siksi yritän kirjoituksillani kannustaa ihmisiä onnellisempaan, terveempään ja kohtuullisempaan elämään. Pieni, vaatimaton elämä voi olla rikkaampi, kauniimpi, terveempi ja onnellisempi kuin äveriäs luksuselämä vaikkapa Portugalissa.  Sen kun oivaltaa, niin elämästä tulee pajon helpompaa.

Tietoisuustaitoja monikulttuurisesti

Olkoon sitten kysymyksessä mikä tahansa kärsimys elämässä, menetys, alakulo, krooninen kipu, vakava sairaus kuten syöpä, hyödyt siitä että hankit itsellesi tietoisuustaitoja.  Niiden avulla pääset vähitellen kiinni kokonaan uuteen olemisen tapaan.

Oikeastaan ajattelen tällöin ihmisen siirtyvän tekemisestä olemiseen.  Länsimaisella, kuvittelemme niin järkevällä, elämäntavalla on toki ollut omat vahvuutensa.  Elämäntapamme huono puoli on ollut se, että se on leikannut meidät irti toinen toisistamme, ruumiillisuudesta  ja sen kokonaisvaltaisesta viisaudesta.  Tietoisuustaidot ovat nyt kuljettamassa meitä takaisin tähän yhteyteen. Ruumiillaamme on viisautta annettavanaan, kun vain opettelemme kuuntelemaan mitä sillä on sanottavaa.

”Mindfulness f or Health” kirjassa Vidyamala Burch havainnoi meissä mahdollisena olevaa kahta eri tilaa, moodia.  Länsimainen ihminen on tottunut olemaan enimmäkseen tekemisen tilassa sen sijaan että hän olisi olemisen tilassa.  Kun selkää särkee, on äkkiä tehtävä jotakin, jotta kivusta pääsee eroon.  Kun alakulo tulee vieraaksemme, on äkkiä tehtävä jotain, jotta surkeasta mielestä pääsee eroon.  Pillerihän on se nopein tekeminen, jolla päästää eroon meitä kohtaavista ikävistä kivuista ja säryistä.

Tähän meidät on opetetettu:  Onnellisessa elämässä ei saa olla kärsimystä, vaan äkkiä on päästävä kiinni takaisin mielihyvää tuottavaan myönteiseen olemiseen tapaan olla.  Ja taas, kuitenkin, hemmetti vieköön, alakulo/turhautuminen/ahdistus taas tulevat kiusaamaan minua. Pois ne minusta äkkiä!

Itse näen nyt sen, että elämmme globaalisti uutta aikakautta. Vielä tietoisuustaitoja omaavat ihmiset ovat vähemmistönä. Silti yhä useammat ihmiset, ovat löytämässä takaisin sen vanhan olemisen tavan, jossa ihminen taas osaa olla.  Kristitty minussa sanoo,  että olemisemme lepää tällöin Jumalassa. Tahtomme oleskelee tällöin jossakin itseämme suuremmassa, ja elämämme avautuu Hänen tahtonsa kautta, rakkaudessa.   Joku toinen voi puhua kosmisesta elämän tarkoituksesta, Taosta tai buddhatilasta.  Yhteistä näille ajattelumalleille on, että tunnemme olevamme osa olemisen suurta verkostoa. Kykenemme olemaan tietoisesti läsnä elämämme kivuille, jolloin niiden aiheuttama kärsimys vähenee.

Minulle länsimainen psykoanayysi edustaa vain yhtä mystiikan suuntausta, sitä kuinka ihminen voi harjoittaa itseä eheyttävästi sisäisyyttä.  Siinä mielessä psykoanalyysi on edustanut samaa linjaa kuin uskonnolliset kristityt valtaperinteet, että se on ominut mietiskelyperinteet vain sen ”pappien”, psykoanaalyytikkojen, yksinoikeudeksi. Tyhmälle kansalle sen saloja ei paljasteta.

Länsimaisesta mystiikkaperinteestä tulee mieleeni kehomieli siltauksen (mindbody bridging) kehittäjän, psykiatri Stanley Blockin luento Pasilassa jokin vuosi sitten. Häneltä kysyttiin, että onko hänen ajattelunsa takana buddhalainenen perinne.  Blockin  vastaus oli, että ei.  Sen sijaan häneen on vaikuttanut kristillinen mystiikka.  Niin, länsimaiset mietiskelytapamme ja hypnoosi- ja  esimerkiksi taiteelliset transsiperinteet ovat myös huomionarvoisia.  Näen parhaillaan olevamme globaalisti siirtymässä uuteen yhteisöllisen tiedostamisen vaiheeseen.  Heräämisiä tapahtuu joka päivä kansalaisten keskuudessa. Ihmiset tiedostavat sisäisyyden harjoittamisen ja sen tuottaman viisauden tarpeellisuuden.

Yhä useammat maallikot harjoittavat sisäisyyttä soveltamalla itämaisia mm. buddhalaisia ja joogan periaatteita, mikä sinänsä on oikein hyvä asia.  Islamilaisia mietiskelytraditioita ei tulisi silti väheksyä eikä myöskään omia kristillisiä ja alkuperäiskansojemme  tietäjien shamanistisia perinteitä.  Uskon vakaasti, että länsimaisista mietiskely- ja rippiperinteistä juontavat ”mietiskelytraditiot”, erilaiset psykoterapeuttiset viisausperinteet,  ovat yhdistettävissä itämaisiin perinteisiin. Yhdistämällä viisausperinteemme meidän on mahdollista nousta täysin uusille tiedostamisen tasoille.  Tässä videossa tanssii mietiskelevää tanssiaan muuten  sufilaismunkki (suufilaisuus on islamilainen mystinen suuntaus). Vaikuttavaa, vai mitä?

Jos nämä mystiset asiat kiinnostavat enemmänkin, suosittelen Marja Leena Toukosen kirjaa  Sanaton – Silta myyttisen tietoisuuteen.  Uskon, että olen lukeva tämän kirjan useamminkin:  Siinä on paljon tietoa, joka edesauttaa oman sanattoman kokemukseni hahmottamista. Tähän kirjaan tulen vielä palaamaan.

Seuraavan olen kirjoittanut jo aikaisemmin jossain blogissani, vaan pistänpä asian tähän vielä loppusanoiksi toistamiseen. Sen sisältö on nimittäin mielestäni todellisen eri uskonnollisten järjestelmien rajat ylittävän ekumenian ytimessä. Vietnamilaissyntyinen buddhalainen opettaja  ja  rauhanaktivisti Thich Nhat Hanh on sitä mieltä, että kaikissa suurissa uskonnoissa on tärkeää hyvää elämää koskevaa tietoa. Hän kehottaa meitä maistamaan välillä oman hedelmän lisäksi muita hedelmiä.  Eli jos olet syönyt normaalisti vain banaaneja, kannattaa joskus maistaa hiukan mangoa tai mandariiniakin. Ei ole hyväksi ihmiselle, eikä ihmiskunnan tulevaisuudelle, että  yrittää pakottaa kaikki syömään vain banaaneja. Myötätunto muista ihmisiä kohtaan syntyy siitä, että näemme koko hedelmävadin kirjon, riippumatta omasta mieltymyksestämme.

Kristityistä vaikuttajista katolilainen munkki Thomas Merton on kyennyt omat perinteiset uskonnolliset rajat ylittävään ajatteluun.  Näitä kristittyjä ajattelijoita tarvittaisiin nyt kipeästi lisää.  Itse luterilaisena näen oman suuntauksen puutteena mystisten harjoitteiden köyhyyden.  Toivoisin, että kristillisiä mietiskelytraditioita herätettäisiin henkiin.  Osa sielustani tunteekin suurta vetoa ortodoksisuuteen.

Minuun eniten vaikuttanut kristillinen teologi ja filosofi on ollut Sören Kierkegaard, joka oli intohimoinen ihmisen sisäisyyden puolesta puhuja.  Oma aikakauteni on kärsinyt sisäisen elämän  puuttumisesta, mutta ajat muuttuvat parhaillaan tietoisuustaitojen levitessä. Sisäisyyden harjoittaminen alkaa normalisoitua ja tajutaan yhä paremmin sen ihmistä eheyttävä merkitys.

Tietoisuustaitoja voi harjoittaa toki myös irrallisena uskonnollisista traditioista, mikä mahdollistaa sisäisyyden harjoittamisen ilman uskonnollisista viitekehystä.  Se on hyvä asia se.  Itse kaipaan myös historiallista perspektiiviä asioihin. Siksi peilaan mielelläni sieluani myös  esi-isieni uskonnollisiin perinteisiin. Kirjoittaminen on minulle yksi tapa harjoittaa mietiskelyä.  Fokusoin huomioni johonkin teemaan, ja sen jälkeen katson mitä näppäimet luovat tietokoneen näyttölle.  Ja välillä en voi kuin ihmetellä, mistä tuo taas mahtoi tulla? Kuka minussa puhuu?

Tikapuut uuteen tietoisuuteen

Tietoisuustaidot eivät ole jotakin, jota opimme vain yhden viikonlopun kurssilla. Sen sijaan ne ovat käytäntöjä, joita meidän tarvitsee harjoittaa joka päivä. Taidot voivat kasvaa jokaisen päivän jokaisena hetkenä ja näin matkaat kohden yhä parempaa elämää. Opit näkemään arjen kauneuden.
Kaikkein tärkein taito on löytää myötätunto omaa itseään kohtaan. Sisäinen teatteri on myötätunnon harjoittamista omia kaikenlaisia kehon ja mielen tiloja kohtaan. Kun opimme (keho)mielitajua, näemme kirkkaammin itseemme kaikkine puolinemme, ja samalla lisääntyy myötätuntomme paitsi itseämme myös muita kohtaan. Mielitajumme kehittyy.

Steve Flowers sanoo Elisha Goldsteinin kirjassa A Mindful Dialogue seuraavasti:

Elämme mentaalisissa ja tunnemaailmoissa, jotka itse aktiivisesti luomme: Me ylläpidämme mielemme totunnaisia tapoja ajatella tarinoissa, joita kerromme jatkuvasti itsellemme. Me tuppamme samaistamaan itsemme täysin tarinoihin, joita toistamme itsellemme. Tätä kautta luomme itsellemme mentaalisia ja emotionaalisia tiloja, jotka tuovat paljon kärsimystä elämäämme… Juuttumalla totunnaisiin mielemme kuvioihin, emme näe elämän todellista olemusta: Olemme jotakin paljon enemmän kuin totunnaiset ajattelutapamme. Hyväksyvä läsnäolo mahdollistaa sen, että löydämme itsetämme tarkkailevan minuuden, emmekä jää kiinni tietoisuutemme tiloihin. Myötätunto mahdollistaa sydämemme rauhoittumisen ja kuljettaa meidät elämään, jossa kykenemme tuomaan lohtua myös toisten elämään.

sisakansi.indd

Sisäinen teatteri alkaa minätilojen kartoittamisesta. Suuri askel itseohjautumisen kehittymiseen on, se että emme samaistu negatiivisiin tiloihimme vaikka vihaan tai ahdistukseen. Sen sijaan tervehdimme niitä kuin vieraita. ”Kas sieltä se taas saapuu, mitä asiaa sinulla on minulle tänään?”
Masentuneella ihminen on melkoisen tiukasti kiinni negatiivisissa laseissa. Niistä voi olla haastava päästä eroon. Jodut tekemään tosissaan töitä silmälasiesi kanssa. Elisha Goldstein sanoo, etteivät he ota mielellään tietoisuustaitoryhmiin masentuneita ihmisiä, koska lasit on hyvä poistaa ennen kuin ryhmään tullaan. Ryhmässä voi saada kuitenkin apua siihen, etteivät masennus jaksot uusi samalla intensiteetillä kuin aikaisemmin.
Masentuneen minätilasta irti pääsemiseen tarvitaan usein toista ihmistä: asiantuntija-apua. Itse en ole pelännyt käsitellä omia tunnetilojani ja tälläkin hetkellä pidän huolta omasta työnohjauksestani. Asiantuntijoiden hallitsemassa kulttuurissa, itse kunkin on kuitenkin hyvä muistaa, ettei hyvä elämä ole näyttöön perustuva projekti. Sen sijaan se on silmien avautumista luoviin ongelmaratkaisutaitoihin ja tähän hetkeen.

Maadoittavien harjoitusten kautta kuten liikunnan ja tukevien, rakkaudellisten ihmissuhteiden avulla, saatat pystyä pääsemään eroon negatiivisen tilan päähäsi asettamista laseistasi. Myös hyväksyvän rakkauden harjoitus omaa itseä kohtaan voi auttaa lasien riisumisessa: Kyllä, minun on lupa olla haavoittuvainen ihminen kaikkine puolineni. Se on ihmisyyttä.

Ihmisenä kasvamista on se, että lakkaa samaistumasta tuhoisiin tiloihin. Kaikki uskonnolliset järjestelmät parhaimmillaan (pois lukien fundamentalistiset näkemykset) ja psykologiset teoriat, mukaan lukien Sisäinen teatteri, ovat vain tikapuita, joiden avulla voit nousta uuteen hyväksyvään ja rakkauden täyttämään tietoisuuteen. Tämän jälkeen voit kyetä elämään elämääsi yhä läsnäolevammin. Saat kasvaa omaan täyteen mittaasi kaikkine puolinesi.

Sisäinen teatteri on facebookissa.

PS. Jos minätilatyöskentely kiinnostaa, tule mukaan kursseillemme. Harjoitamme luovaa minätilatyöskentelyä tällä kurssilla ja tällä puolestaan teemme minätila kartat ja tutustumme siihen, kuinka minätiloja voidaan hyödyntää pariterapiassa ja -valmennuksessa.