Eiköhän pistetä käyntiin kansalliset empatiavajeen korjaustalkoot!

Kiitos Jari Tervo suorasanaisesta kannanotostasi rasisimiin.  Tämä Suomen kuvalehden teettämä tutkimus on surullista luettavaa.

Meidän tarvitsisi  tehdä asialle muutakin, kuin ottaa kantaa, vaikka rohkeat kannanottot ovat tietty ehdottoman tärkeitä.  Rasismin juuriin  pitäisi puuttua.   Kirjoitin toisessa blogissani jokin aika sitten mm. Bostonin yliopiston sosiologian professori Liah Greenfeldin ajatuksista nationalismistaGreenfeld on tehnyt merkittävää tutkimusta nationalismin ja rasisimin tutkimuksessa.  Hänen mukaansa modernissa kulttuurissa ja senmodernin mielenelämäntavassa on paljon pahoinvointia, joka liittyy elämäntapamme vinoutuneisiin perusteisiin, kulttuuriin, jossa yhä useampi tuntee itsensä osattomaksi, syrjäytyneeksi tai luusereiksi.

Sen sijaan, että opettaisimme lapsille hyväksyvää läsnäoloa itselleen ja  toinen toisillemme,  alakoulusta lähtien olemme opettaneet lapsiamme kilpailemaan keskenään. Joidenkin osattomuus alkaa jo tällöin.  Kulttuurimme kärsii kroonisesta empatiavaajeesta. Siihen tulee korjausta, kun opetamme lapsiamme yhä enemmän siihen, että jokainen lapsi on lähtökohtaisesti arvokas ja lahjakas.   Heidän lahjansa on vaan erilaisia. Meidän täytyisi auttaa jokaista lasta ja nuorta kasvamaan aikuiseksi, jotka löytävät omat ainutkertaiset vahvuutensa.

Aikuisesta lähtöisin olevassa hyväksyvän läsnänolon ilmapiirissä, voimme edistää lapsen kykyä aistia, eritellä ja käsitellä erilaisia tunnetilojaan. Ulkoisen tiedon lisäksi meidän tulisi opettaa tunnetaitoja leikkien. Auttaa lapsia rakentamaan vakaata identiteettiä, sen sijaan että he jo seitsenvuotiaana päättävät urastansa tai tuntevat  jo tässä iässä osattomuutensa.  

Liah Greenfeld korostaa sitä, että avoimessa yhteiskunnassamme lukemattomilta ihmisiltä puuttuu sisäinen kompassi.  Kansalaiset eivät tiedä, keitä he ovat ja miten toimia avoimessa yhteiskunnassa.  Juuri näin minäkin ajattelen. Kansalaisemme eivät ole tyhmiä.  Sen sijaan heille ei ole opetettu tunnetaitoja, oman itsen ja toisen, erilaisen ihmisen, empaattista aistimista ja kuuntelua.

Modernin elämäntapamme ongelma on pysyvä empatiavaje ja rasismi, joka ei kohdistu vain ulkomaalaisiin vaan yhteisömme osattomiin ja syrjäytettyihin luusereihin.  Kun ihminen ei identiteettityhjiössään ole kukaan eikä mikään, saa hän arvonsa sitä kautta, että hän samaistuu johonkin yksipuoliseen uskonnolliseen tai poliittiseen ideologiaan. Joskus arvottomuuden ja osattomuuden kokemus voi suuntautua myös satunnaiseen silmittömään väkivaltaan.

Siksi lähtökohta pitkäjänteiselle väkivallattomalle rasismin vastaiselle elämäntavalle on empatian kulttuurissa, sellaisessa, jossa jokaiselle lapselle pyrittäisiin antamaan peilaavan aikuisen kautta kaikki se rakkaus mikä hänelle kuuluu. Puutteellista vanhemmuutta voimme paikata neuvoloiden ja koulujen empatiakoulutuksella.  Terve identiteetti muodostuu, kun ihminen saa palikoita empaattiseen omien sisäisten tilojen ohjaukseen. Hän löytää sisäisen kompassinsa. Kansalainen voidaan kouluttaa käsittelemään omia ristiriitaisia tunnetilojansa  ja  ongelmiansa. Ihmiset lakkaavat samaistumasta vahingollisiin tunnetiloihinsa. Puhutaan tunnetaidoista ja tietoisuustaidoista. Niiden avulla  kehittyy se, mitä psykiatri Dan Siegel kutsuu mielitajuksi.   Kun löydämme sisäisen kompassimme ja empatian itseämme kohtaan, tulee meistä empaattisempia myös toisia ihmisiä kohtaan.  Väitän, että empatiavajeen korjaus johtaisi kokonaisvaltaisesti paremmin voivaan kansaan, väkivalta vähenisi  ja sosiaali- ja terveysmenot alenisivat.

Sisäisen kompassinsa hukanneet ihmiset eivät ole henkisesti sairaita  kliinisessä mielessä. He eivät osaa vain ohjata erilaisia sisäisiä tilojansa. Terve ihminen on sinut erilaisten tilojensa kanssa ja hän kykenee surffaamaan luovasti erilaisilla tunnetiloillaan. Kompassittomat kansalaiset ovat  enemmän tai vähemmän selvästi sekavia, epävarmoja, mutta ei voida selkeästi jäsentää, mitä tapahtuu heidän mielessään ja sen ulkopuolella. He vain kärsivät motivaatiopulasta  ja alituisesta mielentilojen vaihtelusta. Heidän tahtonsa ei häiriinny siinä määrin, että he olisivat kykenemättömiä toimimaan yhteiskunnassa tai heidät diagnosoitaisiin sairaiksi.

Empatian puutteesta syntynyt pahoinvointi, yleinen henkinen huonovointisuus, johtaa siihen, että monet ajautuvat huumeisiin tai alkoholiin,  jotkut puolestaan ​​masennukseen, vihaan ja kateuteen. Joistain tulee hyvin sopeutuvaisia mihin tahansa vastaan tulevaan yhteisöön.  He saattavat jopa luopua kokonaan yksilöllisyydestään, koska tunnetaitojen ja sisäisen kompassin puutteessa he eivät kykene minkäänlaiseen kokemuksensa peilaukseen.

Empatiatyhjyydessä elänyt ihminen vain matkii, mitä muut hänen ympärillään tekevät.  Heitä, joilla kaoottinen sisäinen kokemus ottaa vihan tai kateuden muodon, vetää puoleensa  ideologiat, jotka johtavat ilmaisemaan väkivaltaisia tunteita yhteiskunnallisesti vahingollisesti. Pahimmaltaan tunnekompassin kadottaneet, samaistuessaan tunnetiloihinsa, eksyvät vakaviin väkivallan tekoihin.

Poliittisten vaikuttajien julkiset rasistiset tai nationalistiset kannanotot ruokkivat kompassinsa hukanneitten ihmisten vihatiloja.  Kateudella ja vihatiloilla empatiavajeeseensa reagoineet kansalaiset ovat valitettavasti jopa pienillä makupaloilla helposti ruokittavissa vihapuheeseen ja jopa väkivaltaan.  Tämän olemme viime kuukauden aikana nähneet erään kansanedustajan vihapuheiden jälkeen. Rasismin ja nationalismin ehkäisyn tulisi koostua kahdesta tärkeästä asiasta, kulttuurimme empatiavajeen korjaamisesta sekä ehdottomasta nollatoleranssista näkyvien poliittisten vaikuttajien vihapuheissa.

Empatiavaje ei ole vain syrjäytettyjen luusereiden ongelma. Myös näennäisesti hyvinvoivat reagoivat empatiavajeeseen.  Mevoittajatsaatamme ajautua yhtä lailla masennukseen, addiktioihin tai   vihaan ja kateuteen. Narsistinen omaa mielihyvää tavoittelevat mummot ja papat Espanjassa unohtavat lapsensa, lapsenlapsensa ja omat ystävänsä.  Entä kateus?  Filosofi Alain de Bottonin mukan kateus on voima joka ylläpitää  statustressissämme, sitä että  samaistamme itsemme statusesineisiin ja kilpailemme keskenämme niistä.  Se on voima, joka ylläpitää yhteiskunnallisesti sairaita rakenteita.

Me menestyjät teemme joskus oman heikon identiteettimme ja oman empatiavajeemme näkyväksi omistamillamme statusesineillä. Olen arvokas koska omistan tämän ja tämän esineen.   Empatiavajeesta kärsivä hyvinvoiva ihminen vähät välittää oman kulttuurin syrjäytettyjen ihmistensä hyvinvoinnista.  Hän vain matkii muita: keskittyy kilpailemaan uraputkiasemista,  statusesineistä ja -kokemuksista, jotta hän saisi kokea oman itsensä arvokkaaksi.   Oman sisäisen kompassin kadottaminen joillakin johtaa oman ulkonaisten tärkeyden, oman hierarkisen aseman  pönkittämiseen ja statussymbolien keräämiseen. 

Soisin, että poliittiset vaikuttajat puhuisivat tästä empatiavajeesta samalla intohimolla kuin he keskustelevat talouskasvusta.  Empatiavajeen korjaus lähtee paitsi poliitikkojen, taloudellisen eliitin ja tietty kaikkien kansalaisten selkeistä antinationalistisista ja -rasistista kannanotoista ja heidän omista elämänvalinnoistaan, myös ruohonjuuritason vapaaehtoistoiminnasta. Se lähtee liikkeelle tunnetaitojen ja tietoisuustaitojen koulutuksesta.  Se lähtee liikkeelle meistä tavallisista pelottomista ihmisistä, jotka osoitamme selkeästi omat mielipiteemme ja näytämme vapaaehtoista välittämistä paitsi ulkomaalaisista maahanmuuttajista myös omista kansalaisistamme.

On aika lähteä yhdessä aktiivisesti korjaamaan talkoilla kansallista empatiavajetta. Päättäjien tasolla olisi aika perustaa valiokunta tutkimaan, kuinka korjataan tämä kulttuurimme kaikissa kerroksissa pesivä vakava vaje.  Kansakuntamme tulevaisuuden kannalta sen korjaus on vähintään yhtä tärkeää kuin maamme talouden kuntoon saattaminen. Erityisesti vaikeina taloudellisena aikoina tarvitsemme paljon empatiaa.

Mainokset

Mindfulnessin syväluotausta

Psykiatri Dan Siegel selostaa hienosti mielestäni sen, mitä tietoisuustaidoilla  tarkoitetaan.

Siegel kirjoittaa näin:  Mindfulness laajemmassa merkityksessä on sitä, että ihminen herää automaattisen tietoisuuden elämästä, ja on herkkä arjen kokemusten ainutkertaisuudelle. Tietoisesti läsnä olevassa tietoisuudessa arvostamme ja kiinnitämme tietoisesti huomiota sisällämme virtaavaan energiaan ja informaatioon sekä sen sisältöön. Kykenemme säätelemään tätä tietoisuuden virtaamme uudella tavalla. Tietoisesti läsnä oleva tietoisuus, näkyväksi tullessaan, oikeastaan tarkoittaa enemmän kuin vain yksinkertaisesti olla tietoinen.  Se edellyttää että, ihminen on tietoinen mielen eri ulottuvuuksista. Sen sijaan, että tiedostaminen on vain automaattista ja ohjaamatonta, ”mieletöntä”, läsnäolo auttaa meitä heräämään, ja heijastamaan mielen sisältöjä siten, että meille tulee mahdolliseksi tehdä tietoisia valintoja ja tätä kautta muutos tulee mahdolliseksi.

cropped-dscn1628.jpg

Täsmentäisin asiaa vielä seuraavasti. Tietoisuustaitojen avulla kykenemme tunnistamaan sisällämme olevan informaatio- ja energiavirran, ja kykenemme säätelemään ja ohjaamaan sitä esimerkiksi erilaisten tietoisen läsnäolon harjoitusten, itsehypnoosin esim. luovien terapeuttisten menetelmien (esim. psykodraama ja Sisäinen teatteri-kirjoittaminen), erilaisten mielikuvaharjoitusten ja kehotietoisuusharjoitusten kautta. Kehitämme mielitajuamme.

Kykenemme tällöin hyödyntämään muuntuneita tajunnan tilojamme, luovia flow-tiloja, ”transseja” ja meditaatiota   kokemukselliseen oppimiseen. Tietoisuustaitojen avulla ei pelkästään tietomäärämme kasva, vaan myös viisautemme lisääntyy.  Dan Siegelin sanoin, kykenemme eheyttämään eli integroimaan tietoisuuttamme. Tietoisuustaidot ovat taitoja, joita ihmiset voivat oppia. Niitä voidaan mallittaa ja opettaa.

Yhteenvetoa tietoisuustaidoista:
– Kun jokin tunnepitoinen reaktiomalli meissä aktivoituu, se ei kaappaa meitä, vaan kykenemme valitsemaan tietoisesti suhteemme tapahtumiin. Emme ole menneisyyden tapahtumien tuottamien tunnetilojen automaattisessa ohjauksessa, vaan voimme aktiivisesti muokata niiden sisältöä haluamaamme suuntaan.
– Kykenemme eri tilanteissa olemaan keskittyneesti läsnä, emme ole henkisesti poissaolevia.
– Voimme tiedostavasti muuttaa tapahtumien tunnelatausta, esimerkiksi elämällä mielikuvituksemme avulla uudelleen menneisyyden tapahtumia, liittäen tapahtumaan nykyistä viisauttamme.
– Valitsemme aktiivisesti minkälaisia mielikuvafilmejä päässämme pyöritämme.
– Emme ole automaattisten ajattelumalliemme, tilojemme, uhreja, vaan valitsemme minkälaisessa tilassa haluamme olla.
– Opimme antamaan uutta muotoa (tunne)tiloillemme, esimerkiksi liikkeen avulla, kirjoittaen, maalaten tai musisoiden.<3

– Opimme olemaan kritisoimatta itseämme, vaikka välillä ikäviäkin tunnetiloja nousee tietoisuuteemme,  ja samalla hyväksymme yhä paremmin oman  ja toisen ihmisen ikuisen keskeneräisyyden.

Mikäli meillä on vaikeita menneisyyden kokemuksia, joskus pään selvittämiseen tarvitaan tietoisuustaitojen lisäksi terapiaa. On kuitenkin paljon asioita, joita voimme tehdä ihan vain opiskelemalla monipuolisesti tietoisuustaitoja. Epäilen, että tietoisuustaidot tulevat vähentämään monen ihmisen terapian tarvetta.

Tietoisuustaidoissa emme ole pelkästään tietoisesti läsnä, vaan tulemme tietoiseksi muistimme harhaisuudesta, ja opimme käyttämään sitä hyväksi: tapahtumiin liittyvä nk. episodinen muistimme on aina itseään uudelleen rakentavaa. Aina kun muistelemme tapahtumaa, muokkaamme sitä samalla hieman erilaiseksi. Tämä tiedetään hyvin tämän päivän neurotieteissä. Kukaan ei muista vuosia vanhoja asioita sellaisena kuin ne faktisesti olivat, vaan jokainen muokaa muistojaan aina muistellessaan, tiesi tai ohjasi hän prosessiaansa tai ei.

(Tässä vielä Siegelin lainaus englanninkielellä, koska en ole mikään ammattikielenkääntäjä. Voit halutessasi lukaista hänen lainauksensa myös englanniksi:

Mindfulness in its most general sense is about waking up from a life on automatic, and being sensitive to novelty in our everyday experiences. With mindful awareness the flow of energy and information that is our mind enters out conscious attention and we can both appreciate its contents and come to regulate its flow in a new way. Mindful awareness, as we will see, actually involves more than just simply being aware: it involves being aware of aspects of the mind itself. Instead of being on automatic and mindless, mindfulness helps us awaken, and by reflecting on the mind we are enabled to make choices and thus change becomes possible.)

Älä vain liiku vaan tule myös liikutetuksi!

Viime päivinä olen miettinyt paljon kehoni merkkejä ja niiden viisautta. Tajuan joskus valitettavasti vasta jälkeenpäin, että ruumiini on yrittänyt lähettää minulle merkkejä, joita en ole kuitenkaan tietoisesti vastaanottanut. Luulen kuitenkin, että intuitiivinen viisauteni on kasvanut huomattavasti viimeisen kymmenen vuoden aikana.  Osaan käyttää muuntuneita tajunnan tiloja intuitiivisen viisauteni kasvattamiseen.

Tiedämme hyvin, että älykkyyttä on monenlaista. Howard Garder loi omat älykkyytensä luokat 80-luvulla.  Hänen ajattelunsa vahvuus oli se, että hän tajusi monien erilaisten älykkyyksien merkitykset. Itse kuitenkin näen myös muita luokkia, kuin vain hänen määrittelemänsä.  Oli miten oli, moderni kulttuurimme on yliarvostanut matemaattisloogista älyä, joka on vain yksi älyn muoto.  Jos vain tämä älyn muoto ohjaa kulttuuriamme, vääristyy elämäntapamme pahasti.

Itse ajattelen intuitiivisen viisauden olevan olennainen viisauden laji.  Se ottaa huomioon sen, että myös kehomme voi olla viisas.  Intuitiiviseen viisauteen pääsee, kun päästää irti hetkiksi omasta perinteisestä opitusta luokittelevasta ajattelusta.  Henkilökohtaisesti ajattelen, että sen voi saavuttaa erilaisissa meditatiivisissa, taiteellisissa ja hypnoottisissa tiloissa. Itse olen saavuttanut sekä luovassa kirjoittavassa flowtilassa että luontokokemuksissa mystisen tuntuisia suoran tietämisen, sulautumisen, tapulikokemuksia.

Dan Siegel kirjoittaa (Mindsight), että tiedemies joka harjoittaa intuitiivista viisautta, kykenee yleensä vapautumaan hetkiksi omista mielentiloista (mind sets) ja niiden kategorioivasta ajattelusta.  Itse ajattelen, että valitettavan monet asiantuntijat roikkuvat kiinni omassa kategorisoivassa ajattelussaan ihan vain sen vuoksi, että pelkäävät menettävänsä kasvonsa asiantuntijahierarkioissa, kun he tunnustavat kuuntelevansa intuitiviista viisauttaan. Matemaattislooginen ajattelu on jyrännyt modernissa kulttuurissamme.

Olen saanut käsityksen, että monien ihmisten mielestä on pelottavaa irrottautua kategorisoivasta ajattelusta. Käsitteistä saa itselleen (harhaista?) kontrollin kokemusta. Itselleni on sen sijaan on ahdistavaa vain takertua toisten luomiin käsitteisiin, vaikka niitä voikin käyttää tikapuina syvempään ymmärrykseen.  Tiukat kategoriat varastavat vapauteni.  Joskus tunnen ylittäväni luovassa kirjoitusprosessani jotakin vanhaa ylittävää, saavutan oivalluksen hetkiä itselleni.  Siksi kirjoitan. Se on minulle oivallusmeditaatiota.

Siegel lainaa kirjassaan matemaatikko Henri Poincarèa, jonka kerrotaan sanoneen:  Logiikalla voimme todistaa, mutta intutiolla voimme löytää. Meille ei  juuri opeteta oman sisäisen viisauden –  ruumiimme merkkien –  kuuntelua.  Se tapahtuu tietoisuustaitojen mm. meditaation, hypnoosin, ja itseilmaisullisen taiteen kautta.

Amerikkalainen lääkärin Lissa Rankin kirjoittaa kirjassaan (Mind over Medicine), että lääkärin koulutuksessa hänet suorastaan opetettiin sivuuttamaan kehonsa viestit.  Hän ei saanut käydä pissalla kun pissatti. Hän ei voinut nukkua läheskään aina silloin kun nukutti. Hän ei saanut syödä kun oli nälkä, eikä hän saanut lopettaa työtä, kun olkapään lihakset olivat väsyneet.  Tiedekunnassa piti käyttäytyä kuin sotilas, eikä opastusta saanut oman ruumiin merkkien kuunteluun. Sen sijaan hän oppi erilliseksi kehostaan.  Opetuskulttuuri ”dissosioio” opiskeijan irti ruumistaan.

Psykoanalyytikko Elizabeth Lloyd Mayer (Extraordinary knowing) kiinnitti huomionsa siihen, että tutkimusten mukaan meditatiivissa flowtiloissa tietyt parietaaliset aivojenkuorikerroksen osat passivoituvat (verenkierto vähenee niissä).  Nämä kohdat aivoja ovat tekemisessä nimenomaan oman erillisyyden ja tilakokemuksen kanssa.  Näin meditatiivisissa syvissä flow-tiloissa ihminen ikään kuin sulautuu osaksi ympäristöään.  Hän alkaa näkemään asioita sellaisena kuin ne ovat ilman erillisyyttä.

Mayer esittää kirjassansa hypoteesinsä, että ehkä nk. paranormaalit kokemukset, joissa esim. esineitä löydetään meedion opastuksella selittyvät tällä intuitiivisella tietämisen tavalla.  Paranormaali onkin tavallaan ihan normaalia.   Hän kertoo kirjassan monia psykoanalyytikkojen kokemuksia tapausselostuksina ja tarinoina, joissa ihmiset tietävät epätavallisesti, intuitiivisesti asiota, jotka ovat normaalin tietämisen ylittäviä.

Jospa kulttuurimme on sairastunut  loogis-matemaattisen ajattelun vääristämään, kognitiivisesti jäykkään, materialistiseen luonnehäiriöön? Jos haluamme vähentää psykofyysistä pahoinvointiamme, pitäisi ihmiset opettaa kuuntelemaan edellisen lisäksi omaa kehoaan ja sen sisäistä viisautta. Heitä tulisi auttaa löytämään itselleen mielitajua. Ehkä tämä nk. rytmitalous on uusi elämäntapa, jossa osaamme kuunnella erilaisia älykkyyksiä, erityisesti kehome viisautta, jolloin pääsemme irti kasvavista terveys- ja sosiaalikuluista. Työkulttuurista kasvaa ihmisen eikä koneihmisen näköistä.

Voit oppia liikkua siten, että et liiku, vaan tulet liikutetuksi. Sulaudut yhteisen yhteisöllisen tanssin osaksi.   Et kirjoita vaan kauttasi tulee jotakin kirjoitetuksi, ja kynästä tai tietokoneesta tulee osa sinua.   Et maalaa, vaan maalaus tulee kauttasi maalatuksi.  Et laula  lauluasi, vaan laulu tulee lauletuksi. Elämäsi ei ole tämän jälkeen vain jotakin omaasi, vaan elämäsi tule eletyksi osana ikuista elämän ihmeellistä  kosmista verkostoa. Et ole enää leikattu irti ruumiistasi ja ympäristöstäsi ja sielullasi on jälleen koti. 

teatteri_jere

Tästä linkistä löytyy Lissa Rankinilta lainattu  Sisäinen teatteri-kirjoitusharjoitus, jonka avulla voit lähteä kuuntelemaan kehoasi.

Sisäinen teatteri on facebookissa.

Yhdeksän syytä ihastua Dan Siegelin ajatteluun

1.  Dan Siegelillä on tieteellinen tausta, mutta silti hän rikkoo rohkeasti perinteisiä ajattelumalleja

Vaikka Siegel on arvostettu, Havardin yliopistossa tutkitonsa suorittanut psykiatri, hän uskaltaa kyseenalaistaa vanhoja, perinteisiä, yksilökeskeisiä, ihmistä pirstovia ajattelumalleja.  Hän on integratiivinen tiedemies. Mielemme ei hänen mukaansa ole vain meissä, vaan se on myös meidän välillämme.  Mieli ja keho eivät ole erillisiä toisistaan, vaan mieli on energia- ja molekyylivirtaa. Se liikkuu sisällämme ja välillämme.  Siegel ei edusta vain perinteisiä tieteellisiä hierarkioita vaan hän on aidosti dialoginen.  Siegelin biografia löytyy täältä.

2. Siegel kykenee selittämään asioita kansantajuisesti

Siegelin käsimalli aivoista auttaa tavallisiakin kansalaisia ymmärtämään aivojen toimintaa.  Hän antaa myös neurobiologista ja muuta hyödyllistä tietoa ihmiselle ilman, että hän tekee siitä suurta rakettitiedettä.

handybrain

3. Dan Siegel on sekä kovanluokan tieteen ammattilainen että myös tavallinen ihmisenviranhaltija

Siegel ei pelkää tuoda esiin esimerkkejä omista puutteistaan ja heikkouksistaan. Hän kykenee reflektoimaan  paitsi onnistumisiaan, myö omia epäonnistumisiaan.  Hän kertoo hienotunteisti mutta valaisivasti tarinoita itsestään, perheestään, ystävistään ja potilaistaan. Tietänet tarinoiden voiman kuljettaa kokemuksellista viisautta ihmisten välillä.

4. Dan Siegel osaa käyttää käsitteitä ja vertauskuvia oivaltavasti

Mieli on syvä meri tai nuorella se on kuin huoneisto, jossa välillä sähköt ja vesi katkeaa. Tietoisuutemme on kuin pyörä, jonka napa edustaa tietoisuudessa tapahtuvaa tietämistä, kehä puolestaan aistihavaintoja ja henkisiä prosessaja.  Aivot ovat kuin käsi.

DrDanSiegel_WheelOfAwareness

5. Dan Siegel pitää ihmisen sisäisyyttä, mielitajun kehittämistä tärkeänä

Jotta kasvat ihmisenä, on sinun oman sisäisen työn kautta kasvettava itsesi parhaaksi ystäväksi.  Parhaimillaan nuoruus on oman minuuden eheytymistä, kun se saa monet puolemme yhdistymään. Tunteemme kesyyntyvät kun opimme tunnistamaan ja nimeämään niitä.  Kasvamme itsemme ystäviksi. Monilla eheytymisprosessi jää, enemmän tai vähemmän keskeneräiseksi, mutta voimme jatkaa koko elämämme läpi, kehittämällä mielitajuamme ja olemalla läsnä omille sisäisille kokemuksille. Jatkamme keskeneräistä tutkimusmatkaa sisäisyyteemme viettämällä sisäistä aikaa.

6. Dan Siegelille yhteisöllisyys ja empatia ovat hyvän elämän keskiössä

Kun opimme olemaan läsnä itsellemme myötätuntoiseksi, emme  kasva vain oman itsemme parhaiksi ystäväksi, vaan myötätuntomme erilaisia ihmisiä kohtaan lisääntyy. Mielitajumme kehittyessä, näemme yhä paremmin toisten ihmisten tilat ja osaamme virittäytyä myös erilaisten ihmisten erilaisille aallonpituuksille. Osaamme suhtautua kunnioittavasti ja arvostavasti itsessämme ja toisessa ihmisessä olevaan erilaisuuteen, emmekä yritä pakottaa häntä samanlaisuuteen kanssamme. Omaan kehoomme sitoutunut minä laajenee ja avautuu ”Minäme”:ksi  (englanniksi M We). Laajenemme yli yksilöllisen, kehomme rajaaman minän, ja liitymme yhdessä laajempaan kokonaisuuteen, minuuteen, joka määrittyy, ei vain minun, vaan meidän kautta.

7.  Dan Siegel uskoo ihmisen omiin voimavaroihin ja eheyttäviin luoviin kykyihin

Mieitajua voi jokainen kehittää ihan itse.  Voimme tehdä sen käyttäen peilinä muita ja itseämme. Emme tarvitse siihen yleensä kursseja tai terapiaa.  Toki,  jos mieli jäykistyy  tai muuttuu pitkäksi aikaa kaoottiseksi, niin että elämänhallinta heikkenee, hyödymme terapiasta ja psykiatrien näkemyksistä. Mielemme on itseään organisoiva prosessi, jonka ohjauskeskuksen voimme itsestämme löytää. Mielitajuamme kehittämällä voimme kasvaa oman itsemme parhaiksi asiantuntijoiksi.

8. Dan Siegel suhtautuu kunnioittavasti nuoriin ja heidän tapaansa ajatella

Hän kirjoittaa kirjassaan Aivomyrsky, että nuoruuden haaste ja lahja on juuri se, mitä myös aikuiset tarvitsevat saadakseen elinvoimansa säilymään.  Aivot jatkavat kasvamistaan koko ihmisen eliniän läpi.  Nuoressa olevat ominaisuudet, luovuus, tunteikkuus, sosiaalisyys ja elämyshakuisuus, ovat ominaisuuksia, joista myös aikuiset voivat hyötyä. Joustavuuteme lisääntyy, kun osaamme säilyttää itsessämme nämä nuoren ominaisuudet.

9. Ekologisuus ja eettisyys

Annan tässä viimeisessä syyssä ihastua Siegelin ajatuksiin puheenvuoron hänelle itselleen (Aivomyrsky – Nuoruuden aivomyrskyn voima ja sen merkitys):

Kun yhdistämme kykymme, intomme ja tietomme, meillä on paremmat mahdollisuudet ratkaista maailman käytännölliset ja moraaliset ongelmat. Käytän ilmausta ”moraalinen”, koska maailmanlaajuisten haasteiden käsitteleminen yhteistyössä on moraalinen velvollisuutemme. Meillä on yhteinen ilma, yhteinen vesi, yhteinen kotiplaneetta Maa. Hyviä planeettoja ei ole joka nurkan takana, joten pitäkäämme yhdessä huolta tästä, jonka olemme saaneet. Ihmisten on aika löytää uusi identiteetti ja kohdata vaikeat ajat yhdessä.

Joko sinä olet lähtenyt kehittämään mielitajuasi,  löytääksesi itsellesi identiteetin, jossa tunnet olosi kotoisaksi? Matka voi olla läpi elämän kestävä tie, ja sen sivutuotteena syntyy usein paitsi itseymmärrystä myös onnellisuutta.

Dan Siegelin Helsingin ja Turun luennoista keväällä 2015 löytyy tietoa täältä! 

Itsekurista lempeyteen – mielentilat itsetuntemuksen välineenä

Länsimainen elämäntapamme on ollut oikeastaan melkoisen kummallinen. Me olemme nojanneet jota kuinkin kaiken energiamme aineellisen todellisuuden näkemiseen, ei niinkään sisäiseen näkemykseen.  Tämä päivän suuri ongelma on ihmisten sisäisen maailman epämääräisyys, korostaa Dan Siegel. Tämä johtuu siitä, ettei meillä ole tietoisuustaitoja, kuten mielitajua.

Mielitajukartta lisää itsetuntemusta, jatkaa Dan Siegel.  Mielitajukarttojen tekeminen lisää itsetietoisuutta ja empatiaa.  Kun opimme hahmottamaan paremmin omaa mieltämme, ja toisen mieltä, ymmärrämme paremmin itseämme ja toisiamme.  Vuorovaikutuksestamme tulee vapaampaa ja joustavampaa. Meistä tulee minäme. Emme ole enää erillisiä toisistamme.

Dan Siegelin mukaan mielitaju on taito. Tämän erinomaisen, eheyttävän kyvyn harjoittaminen ei edellytä välttämättä millekään valmennusleirille ilmoittautumista. Voimme aivan itseksemme harjoittaa itsetutkiskelua ja käydä pohdiskelevia keskusteluja itsemme kanssa. Itse tunnustan kuitenkin saaneeni paljon oppia tietoisuustaitoihin hypnoterapiasta.  Siegelin kirjassa ”Brainstorm” on useita harjoituksia, joilla voi lisätä itsetuntemusta.

Voimme rakentaa monenlaisia vertauskuvia mielestämme. Kuvaan luovan kirjoittamisen menetelmässäni mieltä eri puoliemme tai tilojemme muodostamaksi Sisäiseksi teatteriksi. Sosiaalipsykologian professori Ellen Langer kuvaa mieltä enemmän tai vähemmän läpinäkyväksi taloksi, jonka joka soppeen meidän olisi hyvä nähdä. Siegel kuvaa mieltä sisäiseksi mereksi.  Voimme ryhtyä kartoittamaan sisäistä mertamme. Henkisen sisäisen elämän kehittyessä, mielitajumme lisääntyy ja alamme aistia yhä tarkemmin sisäistä mertamme.  Näemme sen muodot tarkemmin.

Jotta mielitajua voi ymmärtää, täytyy ensiksikin ymmärtää mitä mielellä tarkoitetaan, kirjoittaa Siegel.  Sillä tarkoitetaan usein sisäistä, henkilökohtaista kokemusta ja tiedostamisen prosessia.  Olennaista tietoisuustaitojen näkökulmasta on tämä Siegelin korostama asia:  Mielemme säätelee energian ja informaation virtausta.  Sisäisessä teatterissa puhun siitä, että meidän täytyy löytää tilojemme ohjaajatila. Siegelin ajatukset ovat samoilla linjoilla.  Mielemme säätelee, seuraa ja muokkaa energia ja informaatiomolekyylivirtojamme.  Opimme ohjaamaan virtaamme toivomaamme suuntaan ja alamme nähdä paremmin sisäisen maailmamme.  Itsetuntemuksemme lisääntyessä tietoisuutemme auttaa meitä suunnistamaan sisäisessä maailmassamme.

Jospa valaisen hieman edellistä. Kun minussa aktivoituu tietyn sosiaalisen tilanteen seurauksena ärtynyt ja pessimistinen  tila (luovassa kirjoittamisprosessissani kutsun tätä tilaa leikillisesti Rouva Otsarypyksi – se on melkoinen marttyyri ja kiukuttelija), havaitsen ja tunnistan sen nopeasti. Viimeksi muutama viikko sitten sattui parisuhteessa tilanne, jossa kyseinen tilani aktivoitui. Yhdistin sen nyt  nopeasti menneisiin kaukaisiin tilanteisiin, joissa puolisoni ei ole edes ollut mukana.  Tajusin nopeasti, että nyt taitaa Isäntä saada itselleen ansaitsematontakin reppuni sisältöä. Tiedostamisen lisääntymisen kautta, osasin ohjata tilani huomaavaisesti syrjään. Osaan nykyään paremmin keskittää huomioni myönteisimpiin tiloihini.  Kiitos, olen tarvinnut sinua joskus, Rouva Otsaryppy, mutta en tarvitse sinua tässä ja nyt.  Aikaisemmin nämä tilani aktivoituivat itsestään määrätyissä sosiaalisissa tilanteissa. Olin apina-ajatusteni orja.  Tietoisuustaitojen kautta vapautamme itsemme näiden ajatusten ja tunnetilojen orjuudesta.

WP_20150103_001[1](kuva Daniel Siegelin Brainstrom kirjasta)

Silloin joskus, ärtynyt ja pessimistinen, vatvova tilani, saattoi olla minussa päiväkausia. Se mellasti erityisesti öisin. Minulla ei ollut mielitajua ja olin masentunut.  Nykyään mieltäni terrorisoivat negatiiviset tunnetilat eivät jää yleensä pitkiksi ajoiksi mieltäni terrorisoimaan. Tiedostan tilani, olen tehnyt niistä karttoja.  (Itse käytän mielitajukarttana minätilojen terapian Jan Skyn kehittämää ESI:ä  HTT:tä   – Siegel on käyttänyt joskus enneagrammia).

Kysymys mielitajussa ei ole itsekurista.  Tämä on hirveä sana mielestäni.  Tarvitsemme kulttuurissamme VÄHEMMÄN itsekuria, mutta paljon enemmän itsetuntemusta ja LEMPEYTTÄ, sekä itseämme että muita kohtaan.   Emme pääse tiloistamme eroon torjumalla niitä, vaan tunnistamalla ja tutustumalla tiloihimme, suhtautumalla niihin uteliaasti, hyväksyvästi läsnä ollen.  Ja tämä hyväksyvä läsnäolo tulisi ulottaa paitsi itseen, myös toisten ihmisten eri puoliin.  Tätä kautta mielitajumme kehittyy.

Kas, mielitajumme kehittyessä alamme nähdä toisenkin ihmisen mielitajukartan selkeämmin. Se, että tuo ihminen käyttäytyy tuolla lailla, ei johdu siitä, että hän olisi paha ihminen, sen sijaan hänessä on nyt aktivoituneena jostain syystä tuollainen ilkeä tila.  Mistäköhän sosiaalisesta tilanteesta häneen on tuollainen tila syntynyt? Ehkä jo lapsuudessa? Tietysti on hyvä pitää mielessä, että hyväksyminen ja ymmärtäminen ovat kaksi eri asiaa. Joskus käy mielessä, että monet työpaikat  ovat fiksujen mutta  mielitajuttomien kansalaisten sisäisten lasten taistelukenttiä. Ihan vain siksi, että meillä ei ole tietoisuustaitoja eikä mielitajua.

Olen nähnyt Siirtolan Isännän tilojen kartan, mikä on auttanut minua tulemaan myötätuntoisemmaksi häntä kohtaan.  Kun hänessä aktivoituu v-mäinen Jorma (valehteleva tyranni), minun ärtynyt marttyyritilani ei yleensä enää aktivoidu.  Sen sijaan aika usein löydän jo myötätuntoa tätä kiukuttelevaa pikku-Jormaa kohtaan.  Ja kas, toistemme tilakarttatuntemuksen kautta me laukaisemme toisissamme yhä harvemmin ikäviä perheriitoja.  Empatiamme toisiamme kohtaan on lisääntynyt.  Kun ymmärrämme toistemme mielitajukarttoja, empatiamme lisääntyy, näinhän se Siegel kirjoitti!

Itsekuri ei lisää itsetuntemusta vaan se vähentää sitä. Torjuminen kun syö energiaamme.  Voimme vahvistaa tai heikentää mielitajuamme riippuen siitä, miten suhtaudumme sisäisiin kokemuksiimme. Torjumalle vähennämme mielitajua ja lempeydellä lisäämme.

Kun meillä ei ole mielitajua, huomaamme vain ympärillämme olevien kohteiden pinnan, emme näe niiden sisäisen meren ulottuuvuksia. (Emme tunnista toisen Sisäisen teattein hahmoja).  Se, että teemme erilaisia tilojamme itsellemme tutuiksi ja meistä tulee parempia mielemme ohjaajia, eheyttää eli integroi aivojamme, kirjoittaa Siegel kirjassaan.  Samalla otamme ohjakset omasta elämästämme itsellemme. Kannattaa sinunkin miettiä, kuka ohjaa elämääsi sinä vai automaattiset opitut ajattelumallit.

Mielitajumme kehittyessä sosiaaliset tilanteet yhä harvemmin aktivoivat meissä ikäviä tiloja.  Voimme yhä useammassa tilanteessa valita tiedostavasti tilamme.  Tiedämme, mikä tilamme kutakin tilannetta hallitsee. Siegel kehottaa meitä joka päivä suuntaamaan katseemme sisäiseen maailmaamme. Voimme päivittäisissä rutiineissa käytää aina muutaman hetken oman mielitajumme kehittämiseen.

Dan Siegel kirjoittaa omista mielentiloistaan Brainstorm-kirjassa: Minulla esimerkiksi, kuten monilla ihmisillä, on erilaisia mielentiloja, erilaisia oman itseni puolia, joilla on erilaiset tarpeet.  Minulla on sosiaalinen puoleni ja minulla on yksinolo rakastava puoleni.  Mitä minun pitäisi tehdä? On mahdotonta tyydyttää näitä erillisiä tarpeita yhtaikaa. Teen elämästäni sopusointuisempaa järjestämällä päivän mittaan aikaa erilaisille ja keskenään ristiriitaisille tarpeilleni. Erilaisten tarpeiden huomioiminen ja tasapainottaminen lisää sisäistä joustavuutta, mukautuvuutta, yhteydentunnetta, energisyyttä ja vakautta.  Myös minä elän nykyään pajon mukavampaa elämää, kun toteutan itseäni monipuolisesti.

Kun olemme kiinnostuneita toisten ihmisten sisäisestä merestä, olemme virittäytyneet hänen sisäisen elämänsä aallonpituudelle.  Virittymällä häneen, laadit sisälläsi häntä kuvaavan mielitajukartan.  Sitä on empatia, kirjoittaa Siegel..

Mielitajun kehittäminen auttaa eheytymistä.  Se on Siegelin mukaan erillisten ja erilaisten osien liittämistä yhteen. Itsetuntemusprosessin edetessä aivoissamme tapahtuu muutoksia. Ne integroituvat.  Mikäli tätä eheytymistä ei tapahdu, meistä tulee  kognitiivisesti jäykkiä.  Samaistumme joihinkin yksittäisiin tiloihin, emmekä tunnista ja osaa nimetä muita tilojamme, koska  ”itsekurillamme” torjumme niitä.  Toinen vaihtoehto on, että systeemimme menee kaaokseen.  Vakava sairaus tai psyykkinen trauma voi viedä tilat kaaokseen, jolloin pitäisi tehdä töitä, jotta löydetään tiloille uusi järjestys ja tasapaino.  Näihin ongelmiin kannattaa joskus hakea terapia-apua.

Lähteitä:

Dan J. Siegel, Brainstorm, Nuoruuden aivomyrskyn voima ja merkitys, Viisas Elämä

Kati Sarvela,  Sisäinen teatteri ja luova kirjoittaminen tietoisuustaitona, Kuumussa Virtaa Oy

Jan Sky, Mielesi monet puolet, Kuva ja mieli

PS.

Dan Siegel tulee keväällä Suomeen.  Facebookissa on ryhmä hänen vierailustaan Helsingissä ja Turussa.

Minätilojen kartoittamisesta ja niiden käytöstä on Helsingissä kaksi työpajaa, joissa australialainen Jan Sky opettaa ESI eli  HTT- menetelmäänsä = hallitsevan tilan tunnistus.  Tietoa työpajoista löydät täältä ja täältä.