eMindfulness – Tietoisuustaidot verkossa

Tiesitkö, että pienet lapset, jotka viettävät paljon aikaansa tablettinsa kanssa, ”kehittävät” itselleen helpommin ADHD:n.  Heidän kokemustilansa eivät pääse vahvistumaan, kun he vaihtavat jatkuvasti levottomasti sisäistä kanavaansa. Vastavuoroinen kaikille aisteille rakentuva inhimillinen tunnevuorovaikutus jää tapahtumatta.

Se on myös vahingollista aikuiselle ihmiselle, joka hengailevat passiivisesti sosiaalisessa mediassa, vaihtaen jatkuvasti huomionsa fokusta paikasta toiseen. Pahin yhdistelmä on se, että katselee telkkaria ja surffailet samalla sosiaalisessa mediassa.  Dementia iskee näille aikuisille neljä kertaa todennäköisemmin kuin ihmisille, jotka eivät tätä tee.

On tärkeää myös, että chattaillu ei korvaa kasvokontakteja.  Depressioriski kasvaa kääntäen verrannollisesti tekstiviestiesi ja chattiviestiesi määrään.  Mitä enemmän viestittelet ihmisten kanssa vain tekstiviesteinä tai virtuaalisesti, sitä suurempi todennäköisyys on, että masennut.  Tekstiviesteistä puuttuu syvyys, merkitysten täsmentäämis- ja syventämismahdollisuus moniaistillisesti, mikä rikastaa ja selventää kasvokkain tapahtuvaa viestintää. Pelkkä kirjallinen viestintä synnyttää helpommin väärinymmärryksiä.

Kun ihmisellä ei ole tietoisuustaitoja verkossa, voi hän helposti ohjautua nettikiusaajien ryhmään.  Verkossa tyhmyys voi tiivistyä ja kasaantua. Tietoisuustaitojen puutteesta kertoo se, että ihmiset impulsiivisesti menevät mukaan erilaisiin kiusaamisjoukkoihin ja viharyhmien toimintaan.  Tutkimusten mukaanhan nämä ihmiset eivät ole yleensä onnellisia ennen tai saatikka sen jälkeen, vaan he saattavat kärsiä moraalisesta krapulasta.   Virtuaaliseen viestitään pätee sama kuin normaaliin viestintään, ennen kuin painat lähetä nappia, pidä pieni viive. Kun ihmisillä on tietoisuustaitoja, he eivät anna vihaisten tilojensa ohjata elämäänsä, vaan he itse ohjaavat tilojansa yhteisöllisesti ja globaalisti rakentavaan myötätuntoiseen suuntaan.

Lähtökohtaisesti tietokoneen tarjoama virtuaalinen maailma ei ole hyvä eikä paha. Sen sijaan olennaista on se, miten sitä käytät.  Jos virtuaalinen todellisuus korvaa kasvokkain tapahtuvat ihmissuhteet ja luontosuhteen,  on suuri todennäköisyys, että ongelmia ilmenee.

Joskus kannattaisi kokeilla sitä, että keskittyy vain yhteen asiaan kerrallaan myös virtuaalisessa todellisuudessa.  Tätä olenkin itse tehnyt tietämättämäni melko paljon, vaikka satunnaisesti kirjoittaessa tai lukiessani olenkin käynyt  kurkkimassa, mitä naamakirjan puolella tapahtuu.  Kun nyt olen lukenut ja peilannut omiin käytäntöihini tietoisuustaitoja verkossa,  eMindfulnessia, voin selkeästi parantaa vielä mentaalisen hygienian käytäntöjäni virtuaalimaailmassa.

Käytän paljon aikaani kirjoittamiseen, johon huomioni keskus tule imaistuksi siinä määrin, että hengailu samanaikaisesti muilla sivustoilla ei enää onnistu. Kun ihminen on syvällisessä flow-tilassa, huomio ei luontaisesti siirry mihinkään muualle, vaan prosessi imaisee koko tietoisuuden tekemiseen. Näitä flowtilojahan työssä olisi hyvä tavoitella!  Kindle-kirjastossa minulla on kolmattasataa kirjaa, ja sielläkin tulee paljon hengailtua.  Naamakirjaa käytän etupäässä jakaakseni ”mindfulness ym. maailmanrauhaa tavoittelevaa propagandaa”, mutta kieltämättä joskus siellä tulee muutenkin hengailtua.  Tämän hyväksyn, kunhan entistä enemmän kehitän tietoisuustaitojani verkossa.

Sinulla on tietoisuustaitoja verkossa, ”eMindfulness-taitoja”, jos osaat asettaa itsellesi rajoja.  Keskityt esimerkiksi yhteen asiaan kerrallaan ja määräät itsellesi ajankohdat, jolloin katsot sähköpostisi. Väitetään, että aamu ei ole välttämättä paras viestien luku aika, vaan silloin voi käydä läpi päivän ohjelmana. Osaat olla myös rvirtuaalimaailmassa reagoimatta nopeasti tunteella toisten luomiin pelkomielikuviin tai aggressiivisiin viesteihin.  Et reagoi ”takapuoli edellä” reaktiivisesti,  vaan viiveellä, harkiten.

Sähköpostihygieniastani olen jo  huolehtinut vuosia. En yleensä katso illalla enkä sunnuntaisin sähköpostiani. Olen ollut helposti reagoiva, mutta proaktiiviset taitoni (reagoiminen viiveellä) ovat kehittyneet huomattavasti viimeisen kymmenen vuoden aikana.

Joitakin ehdotuksia eMindfulness taitojesi lisäämiseen:

  • Pidä joskus some-paasto:  Vietä laatuaikaa kasvokkain tapahtuvissa ihmissuhteissa ja vaikkapa luonnossa.
  • Kun olet verkossa, kokeille olla joskus niin, että keskityt vain yhteen nettisivuun kerraallaan.  Pidä siis auki vain yhtä sivua kerrallaan ja sulje se sitten, kun olet perusteellisesti hoitanut asiasi tällä sivustolla.
  • Kun vastaat tunteellisesti sähköposteihisi tai naamakirjasi viesteihin, pidä pieni hengitystauko, tee vaikka yksi hyväksyvän läsnäolon harjoitus, ennen kuin painat ”lähetä” nappia.
  • Kun olet vastannut tunteikkaasti jonkun ihmisen viestiin, ja suunnittelet viestisi lähettämistä, katso hetki viestiäsi ja mieti, mikä osistasi on sen kirjoittanut.  Onko sen kirjoittanut viisas puolesi vai ehkä kiukkuinen lapsellinen puolesi tai autoritäärinen vanhemmilta omaksumasi pomottelija tai joku muu.  Tiedäthän, meitä on moneksi!

Lähteenä jutussa on käytetty tätä kirjaa:

PS.  Mielen monet puolella blogissani tein yhteenvetoni Toivovalmennuksesta! Käy katsomassa miten hyväksyvän läsnäolon taitoja voi kouluttaa organisaatioissa.

Tietoisuutesi on kuin metsä – tallaa sinne uusia polkuja!

Joskus minusta tuntuu siltä, että meidät on koulutettu passiiviksi, aivojemme uhreiksi. Liian harva vielä tietää, että voimme muokata tietoisuustaitoharjoituksilla aivojamme läpi elämän. On mahdollisa hyödyntää omalla toiminnalla aivojemme muovautuvia ominaisuuksia. 

Voimme hillitä stressissä yliaktiivisen sympaattisen hermoston toimintaamme ja vahvistaa parasympaattisen hermostomme toimintaa esimerkiksi tietoisen läsnäolon harjoituksin. Itse kun olen tällainen ajattelijatyyppi, joka käy jatkuvaa luovaa sisäistä dialogia sisälläni, pyrin keskittymään työmatkoilla kävellessäni tietoiseen läsnäoloon.  Siitä on tullut tapa. Saatan keskittyä ympäröivään äänimaailmaan tai vaikkapa siihen miltä lumihiutaleet ja tuuli tuntuvat kasvoillani. Aivot täytyy välillä nollata.


Aivomme hermoverkostot ovat kuin metsä, jossa on polkuja.  Olemme erilaisissa tiloissa tottuneet käyttämään tiettyjä samoja polkuja. Metsään on muodostuneet selvät, hyvin tallatut polut, joita olemme tottuneet esteettömästi kulkemaan. Kun lähdemme rakentamaan uutta reittiä, täytyy meidän raivata metsää, ja polun tallaaminen on aluksi hiukan vaikeampaa, mutta pienen raivaustyön ja muutaman kymmenen kävelykerran jälkeen, vähitellen uusi polku syntyy ja tulee helposti kuljettavaksi. Ensimmäinen kerta uudella polulla on kaikkein vaikein.

Kun alkaa tehdä mieli vaikkapa jotain herkkua, aivot käynnistävät automaattisen apina-ajatusten ohjaaman prosessin, jossa tallustamme jääkapille tyydyttämään mielihalujamme. Vanha polku aktivoituu. Sen jälkeen iskee monelle armoton itsensä sättiminen ja panettelu, kun kriittinen tilamme hyökkää armottomasti kimppuumme.  Vaatii hieman harjoitusta lähteä uudelle polulle ja oppia eroon vanhasta tottumuksesta ja taltuttaa motkottava sisäinen puhe.

Kaikki lähtee siitä, että tunnistamme ja annamme nimen tilallemme. Se voi olla tunnesyöjällä vaikkapa juuri tämäSyöppö”.  Mikäli haluamme  eroon ylimääräisistä kiloistamme, meidän ei pidä siis samaistua tähän tilaan.  Sen tunnistaminen ja  nimeäminen on ensimmäinen askel onnistumiseen.

neuro_right_left_brain
kuva: http://www.lefthandersday.com/

Mathew Lieberman kirjoittaa artikkelissaan (Subjective responses to emotional stimuli during labeling, reappraisal, and distraction, Emotion, 2011 (3) ), että dissosioituminen eli irrottautuminen tunteesta on ensimmäinen askel onnistuneeseen tunnetilan ohjaukseen.  Eli se on juuri tätä mitä ESI:ssä ja Sisäisessä teatterissa teemme:  Nimeämme tunteemme tiloiksi, irrottaudumme niistä ja alamme tutkimaan leikillisesti niiden käyttäytymistä. 

Mielenkiintoinen juttu on sekin, ettei tunnetilojen tietoinen ohjaus ole kovinkaan menestyksellistä. Se että sanomme Syöpöllemme ettäHäivy siitä, ilkimys!”, harvoin toimii.  Sen sijaan voimme vaikuttaa kiertotietä, alitajuntamme ohjauksellamme, tilojemme toimintaan  tehokkaammin. Aktivoimme tällöin prosessissamme myös luovaa vasempaa aivojemme puolta.  Mielen fokuksen ohjaus, mielikuvituksemme, suggestiot  ja spontaanit uudet assosiaatiot mielikuvineen ovat tässä työskentelyssä avainasemassa.

Henkilökohtaisesti ajattelen alitajuisen hallinnan olevan vaikkapa seuraavanlaisia suggestiivisia mielikuvaharjoituksia.  Voimme esimerkiksi rakentaa itsellemme myönteisiä affirmaatioita,  joita toistamalla vahvistamme itsessämme olevia tavoitteen suuntaisia tunnetiloja. Astumme ennen Syöppö-tilamme täyteen mittaan pääsyä toiseen, tavoitteemme kannalta, myönteisempään tilaan. Joskus voi auttaa, että nimeämme ja uudelleen määrittelemme Syöpön, hän voikin olla vaikkapa Ihmemaan Liisa, se pikkutyttö sisällämme, jota liian harvoin kukaan aikuinen kuunteli hyväksyvästi ja läsnä olevasti.  Se on se Liisa, joka etsii syömisestä edelleen itselleen lohtua.  Uudelleen määrittelymme kautta voimme löytää armollisuutta itseämme kohtaan.


Tehokas keino etsiä uusia polkuja on myös se viidentoista minuutin sääntö.  Kun tila tulee paikalle, tiedosta tila ja nimeä se, ja sano sille, kello on nyt puoli neljä.  Jos vielä viidentoista minuutin kuluttua haluat syödä, niin okei, sitten syödään. Mutta hei, Liisa, jos tehtäisiinkin yhdessä jotain muuta kivaa.  Mennäänkö vaikka hoitamaan puutarhaa? Tai soittamaan haitaria? Vaihdat hallitsevan tilan.

Yleensä ohjaus, jossa tilaa säädellään jollain tavoin, edespienesti”,  parantaa vähitellen sen ohjattavuutta.  Teet selväksi tilallesi, että sinä ohjaat hienovaraisesti Liisaa , eikä tämä tila sinua.  Saattaa olla, että viidentoista minuutin kuluttua syöminen ei enää kiinnosta, ja olet uppoutunut Liisan kanssa Luovassa tilassasi vaikka puutarhan hoitoon. Vaikka syöminen kiinnostaisikin vielä viidentoista minuutin päästä, huomaat vähitellen kykeneväsi viidentoista minuutin kikalla ja tilojesi uudelleen määrittelyllä, ohjaamaan tietoisuuttasi entistä paremmin. 


Sekä muistimme että oppiminen on tilasidonnaista. Kun kuljemme jollain polullamme, jokainen kerta kun kuljemme sitä, vahvistaa se polkuamme. Kun tila aktivoituu, muistoketju aktivoituu.  Kun alakuloinen tila meissä aktivoituu, kaikki siihen liityvät mustat ajatukset aktivoituvat.  Voimme muuttaa mieltämme.  Joskus tarvitsemme siihen apua, mutta hyvin paljon voimme tehdä itse. Muutoksesta tulee pysyvä, vasta kun riittävän monta kertaa olemme toistaneet uutta käyttäytymismallia. 


Mikä parasta, kun opit ohjaamana tietoisuuttasi, voit mielikuvituksesi avulla rakentaa itsellesi uutta identiteettitarinaa tässä hetkessä.  Jo se, että muutat Syöpön Ihmemaan Liisaksi, voi muuttaa tarinaasi huomattavasti. Syöppö osa sinua ei olekaan enää ongelmasi, vai se voi olla lohdutuksen ja kuuntelevan läsnäolon kohde. Tarinasi muuttuu pehmeämmäksi. Ole lempeä osillesi!


Kun Rouva Otsaryppy, alakuloinen, joskus jopa ahdistunut tila minussa aktivoituu, alan muistamaan kaikenlaisia ikäviä jopa ahdistavia tapahtumia elämästäni.  Ensimmäinen askel parempaan tilaan on tunnistaa tila, ja siirtyä kulkemana tietoisesti jotain muuta polkua pitkin. ”Kas, sieltähän se Rouva Otsaryppy taas tulee, vaan ei kiitosen aio samaistua sinuun.” Valitsen mieluimmin tällä kertaa kirjoittavan tilani. Melanooma diagnoosin jälkeiset paniikkikohtaukset sain kesytettyä EFT:lla ja suggestioilla:  ”Vaikka minulla on tämä ahdistus, hyväksyn itseni syvästi ja täysin…”.  Tilojen torjuminen ei onnistu ja syö energiaamme. Sen sijaan hyväksyvä läsnäolo jollain menetelmällä toimii huomattavan paljon paremmin.


Pystyn nopeammin kuin aikaisemmin ohjamaan itseni myönteisempiin ja rakentavimpiin tiloihin. En takerru vatvonnan ja negatiivisen ajattelun kierteeseen samalla lailla kuin joskus 10-20 vuotta sitten.  En tiedä kiitänkö vain ikääni vai tietoisuustaitojeni karttumista.  Ehkä kiitän molempia.  Vanheneminen on parasta, mitä minun elämässäni on tapahtunut. En ole vieläkään täydellinen, mutta olen paljon onnellisempi ihminen kuin nuoruudessani.

PS.  Avasin ESI-työkalulle (omien tilojen kartan rakennustyökalu)  oman blogisivuston, se löytyy täältä.

Jan Skyn vierailun jälkimaininkeja

Kiireinen, mutta mielenkiintoinen viikko Helsingissä, on nyt takana.  Jan Sky vieraili kahdeksan päivän ajan Suomessa ja piti kaksi Kuumussa Virtaa Oy:n organisoimaa työpajaa.  Toinen oli tarkoitettu terapeuteille, valmentajille, työnohjaajille ja henkilöstöjohtajille. Työpajassa oli mukana monta vanhaa tuttua ja pari uutta mielenkiintoista tuttavuutta. Mukana oli sekä kauniimman että rumemman sukupuolen edustajia (kumpi sitten onkin kenenkin mielestä kumpi). Koulutustapahtuman henki oli mielestäni erinomainen: Oivallus yhdistyi mukavaan yhdessäoloon.

WP_20150110_005

Toinen ESI-kurssimme oli luovuusryhmä, jossa pohdimme kuinka voimme käyttää tilojamme hyväksi terapeuttisessa liikkeessä ja kirjoittamisessa. Kyseessä oli pilottikokeilu:  Osien työskentelyä yhdisteltiin luoviin itseilmaisumenetelmiin. Tässä ryhmässä – Jan Skyn sanoin – oli ainutlaatuista naisenergiaa. Kolmas ryhmän ohjaajista, joogan opettaja ja terapeuttisen tanssin ohjaaja, siskoni,  Annika Sarvela ihaili Skyn naisellisuutta, lempeyttä ja kykyä improvisoida hypnnoosirentoutuksia.

Niin, meissä kypsissä naisissa ON voimaa ja viisautta.  Toivon, että me naiset siirtäisimme rohkeasti viisauttamme yhä enemmän kulttuuriimme meemeihin. Tämän seurauksena voisi elämäntapaamme tulla, keskinäisen kilpailun ja ankaruuden sijaan, yhä enemmän lempeyttä, tietoista läsnäoloa ja yhteisöllisyyttä.

WP_20150110_003

ESI menetelmä perustuu minätilojen terapiaan: Tietoisuutemme muodostuu osista, joita (minä)tiloiksikin voi kutsua. Tämä on vähintäänkin tuttu asia minulle.  Huomaan, silti aina voi silti syntyä uutta oivallusta. Niin kauan kuin elämme, tietoisuudessamme on laajentamisen ja korjaamisen varaa, koska ympäristömme vaateet muuttuvat joka päivä. Jokainen läsnäolon hetki tuo muutoksen tiloihimme. En usko kirjaviisauden koskaan korvaavan kokemuksellista oppimista.

Entistä kirkkaammaksi minulle kävi, kuinka monipuolinen työkalu ESI (HTT® Hallitsevan tilan tunnistus) on.  Voimme vaikka katsoa itseämme videolta, ja ruveta tunnistamaan tilojamme asennoistamme ja puhetavastamme.  Voimme käyttää minätilojamme luovassa kirjoittamisessa, maalauksessa ja musiikissa,  Voimme käyttää tilojamme psykodraamassa, terapiassa, hypnoterapiassa ja urheiluvalmennuksessa.  Voimme käyttää niitä työnohjauksessa.  Voimme käyttää minätilojamme oman itsemme johtamisessa, tietoisuustaitojemme kehittämisessä. Ja mikä parasta, tiloillamme on neurobiologinen vastineessa ruumiissamme.  Monitilainen tai -osainen minuus vastaa nykypäivän nerotieteiden käsitystä ihmisestä.

Mitä mieltä Jan itse oli Suomesta ja vierailustaan.  Hän kirjoitti minulle, että vierailu oli hänen kolmas vierailunsa ja ensimmäinen näin talvella. Vaikka talvi on kylmä, ihmiset ovat olleet Janin mukaan lämpimiä ja mukaansatempaavia. Kati Sarvela on toiminut emäntänäni, ja olemme ohjanneet tällä kertaa, ainakin omasta mielestämme, onnistuneen ESI-työpajan. Me kehitämme yhdessä uusia luovia tapoja hyödyntää ESI:ä. Aion tulla uudelleen upeaan maahanne opettamaan ihmisille osiensa tuntemusta. 

Niin, meissä jokaisessa on monta osaa, joita tiloiksikin voi kutsua.  Voimme suhtautua hyväksyvän läsnäolevasti ja armollisesti puoliimme. Se lisää paitsi omaa henkistä hyvinvointiamme, myös empatiaa toista ihmistä kohtaan. Psykiatri Dan Siegel kutsuu tätä ihmisen taitoa mielitajuksi.

Täältä voi löytää erään tapausselostuksen, jos minätilojen kartan rakentaminen ESI-menetelmällä kiinnostaa! Peruskursseja on yhden tai kahden päivän mittaisia.  Ensimmäisenä päivänä käymme läpi, kuinka yksilövalmennuksessa ja -terapiassa rakennetaan minätilojen karttoja.   Toisena päivänä pohdimme, miten minätiloja voi hyödytää kahden välisissä suhteissa, esimerkiksi parivalmennuksessa ja -terapiassa.

Jos  työskentely mielen osien kanssa kiinnostaa,  kysy lisätietoa tulevista koulutuksistamme täältä:   esisuomi (at ) gmail.com.  Tulen myös mielelläni pitämään lyhyen esittelyn ESI-työkalusta yhteisöösi, mikäli haluat saada työkalusta lisävalaistusta.

Jan Skyn sivut ovat täällä.

Itsekurista lempeyteen – mielentilat itsetuntemuksen välineenä

Länsimainen elämäntapamme on ollut oikeastaan melkoisen kummallinen. Me olemme nojanneet jota kuinkin kaiken energiamme aineellisen todellisuuden näkemiseen, ei niinkään sisäiseen näkemykseen.  Tämä päivän suuri ongelma on ihmisten sisäisen maailman epämääräisyys, korostaa Dan Siegel. Tämä johtuu siitä, ettei meillä ole tietoisuustaitoja, kuten mielitajua.

Mielitajukartta lisää itsetuntemusta, jatkaa Dan Siegel.  Mielitajukarttojen tekeminen lisää itsetietoisuutta ja empatiaa.  Kun opimme hahmottamaan paremmin omaa mieltämme, ja toisen mieltä, ymmärrämme paremmin itseämme ja toisiamme.  Vuorovaikutuksestamme tulee vapaampaa ja joustavampaa. Meistä tulee minäme. Emme ole enää erillisiä toisistamme.

Dan Siegelin mukaan mielitaju on taito. Tämän erinomaisen, eheyttävän kyvyn harjoittaminen ei edellytä välttämättä millekään valmennusleirille ilmoittautumista. Voimme aivan itseksemme harjoittaa itsetutkiskelua ja käydä pohdiskelevia keskusteluja itsemme kanssa. Itse tunnustan kuitenkin saaneeni paljon oppia tietoisuustaitoihin hypnoterapiasta.  Siegelin kirjassa ”Brainstorm” on useita harjoituksia, joilla voi lisätä itsetuntemusta.

Voimme rakentaa monenlaisia vertauskuvia mielestämme. Kuvaan luovan kirjoittamisen menetelmässäni mieltä eri puoliemme tai tilojemme muodostamaksi Sisäiseksi teatteriksi. Sosiaalipsykologian professori Ellen Langer kuvaa mieltä enemmän tai vähemmän läpinäkyväksi taloksi, jonka joka soppeen meidän olisi hyvä nähdä. Siegel kuvaa mieltä sisäiseksi mereksi.  Voimme ryhtyä kartoittamaan sisäistä mertamme. Henkisen sisäisen elämän kehittyessä, mielitajumme lisääntyy ja alamme aistia yhä tarkemmin sisäistä mertamme.  Näemme sen muodot tarkemmin.

Jotta mielitajua voi ymmärtää, täytyy ensiksikin ymmärtää mitä mielellä tarkoitetaan, kirjoittaa Siegel.  Sillä tarkoitetaan usein sisäistä, henkilökohtaista kokemusta ja tiedostamisen prosessia.  Olennaista tietoisuustaitojen näkökulmasta on tämä Siegelin korostama asia:  Mielemme säätelee energian ja informaation virtausta.  Sisäisessä teatterissa puhun siitä, että meidän täytyy löytää tilojemme ohjaajatila. Siegelin ajatukset ovat samoilla linjoilla.  Mielemme säätelee, seuraa ja muokkaa energia ja informaatiomolekyylivirtojamme.  Opimme ohjaamaan virtaamme toivomaamme suuntaan ja alamme nähdä paremmin sisäisen maailmamme.  Itsetuntemuksemme lisääntyessä tietoisuutemme auttaa meitä suunnistamaan sisäisessä maailmassamme.

Jospa valaisen hieman edellistä. Kun minussa aktivoituu tietyn sosiaalisen tilanteen seurauksena ärtynyt ja pessimistinen  tila (luovassa kirjoittamisprosessissani kutsun tätä tilaa leikillisesti Rouva Otsarypyksi – se on melkoinen marttyyri ja kiukuttelija), havaitsen ja tunnistan sen nopeasti. Viimeksi muutama viikko sitten sattui parisuhteessa tilanne, jossa kyseinen tilani aktivoitui. Yhdistin sen nyt  nopeasti menneisiin kaukaisiin tilanteisiin, joissa puolisoni ei ole edes ollut mukana.  Tajusin nopeasti, että nyt taitaa Isäntä saada itselleen ansaitsematontakin reppuni sisältöä. Tiedostamisen lisääntymisen kautta, osasin ohjata tilani huomaavaisesti syrjään. Osaan nykyään paremmin keskittää huomioni myönteisimpiin tiloihini.  Kiitos, olen tarvinnut sinua joskus, Rouva Otsaryppy, mutta en tarvitse sinua tässä ja nyt.  Aikaisemmin nämä tilani aktivoituivat itsestään määrätyissä sosiaalisissa tilanteissa. Olin apina-ajatusteni orja.  Tietoisuustaitojen kautta vapautamme itsemme näiden ajatusten ja tunnetilojen orjuudesta.

WP_20150103_001[1](kuva Daniel Siegelin Brainstrom kirjasta)

Silloin joskus, ärtynyt ja pessimistinen, vatvova tilani, saattoi olla minussa päiväkausia. Se mellasti erityisesti öisin. Minulla ei ollut mielitajua ja olin masentunut.  Nykyään mieltäni terrorisoivat negatiiviset tunnetilat eivät jää yleensä pitkiksi ajoiksi mieltäni terrorisoimaan. Tiedostan tilani, olen tehnyt niistä karttoja.  (Itse käytän mielitajukarttana minätilojen terapian Jan Skyn kehittämää ESI:ä  HTT:tä   – Siegel on käyttänyt joskus enneagrammia).

Kysymys mielitajussa ei ole itsekurista.  Tämä on hirveä sana mielestäni.  Tarvitsemme kulttuurissamme VÄHEMMÄN itsekuria, mutta paljon enemmän itsetuntemusta ja LEMPEYTTÄ, sekä itseämme että muita kohtaan.   Emme pääse tiloistamme eroon torjumalla niitä, vaan tunnistamalla ja tutustumalla tiloihimme, suhtautumalla niihin uteliaasti, hyväksyvästi läsnä ollen.  Ja tämä hyväksyvä läsnäolo tulisi ulottaa paitsi itseen, myös toisten ihmisten eri puoliin.  Tätä kautta mielitajumme kehittyy.

Kas, mielitajumme kehittyessä alamme nähdä toisenkin ihmisen mielitajukartan selkeämmin. Se, että tuo ihminen käyttäytyy tuolla lailla, ei johdu siitä, että hän olisi paha ihminen, sen sijaan hänessä on nyt aktivoituneena jostain syystä tuollainen ilkeä tila.  Mistäköhän sosiaalisesta tilanteesta häneen on tuollainen tila syntynyt? Ehkä jo lapsuudessa? Tietysti on hyvä pitää mielessä, että hyväksyminen ja ymmärtäminen ovat kaksi eri asiaa. Joskus käy mielessä, että monet työpaikat  ovat fiksujen mutta  mielitajuttomien kansalaisten sisäisten lasten taistelukenttiä. Ihan vain siksi, että meillä ei ole tietoisuustaitoja eikä mielitajua.

Olen nähnyt Siirtolan Isännän tilojen kartan, mikä on auttanut minua tulemaan myötätuntoisemmaksi häntä kohtaan.  Kun hänessä aktivoituu v-mäinen Jorma (valehteleva tyranni), minun ärtynyt marttyyritilani ei yleensä enää aktivoidu.  Sen sijaan aika usein löydän jo myötätuntoa tätä kiukuttelevaa pikku-Jormaa kohtaan.  Ja kas, toistemme tilakarttatuntemuksen kautta me laukaisemme toisissamme yhä harvemmin ikäviä perheriitoja.  Empatiamme toisiamme kohtaan on lisääntynyt.  Kun ymmärrämme toistemme mielitajukarttoja, empatiamme lisääntyy, näinhän se Siegel kirjoitti!

Itsekuri ei lisää itsetuntemusta vaan se vähentää sitä. Torjuminen kun syö energiaamme.  Voimme vahvistaa tai heikentää mielitajuamme riippuen siitä, miten suhtaudumme sisäisiin kokemuksiimme. Torjumalle vähennämme mielitajua ja lempeydellä lisäämme.

Kun meillä ei ole mielitajua, huomaamme vain ympärillämme olevien kohteiden pinnan, emme näe niiden sisäisen meren ulottuuvuksia. (Emme tunnista toisen Sisäisen teattein hahmoja).  Se, että teemme erilaisia tilojamme itsellemme tutuiksi ja meistä tulee parempia mielemme ohjaajia, eheyttää eli integroi aivojamme, kirjoittaa Siegel kirjassaan.  Samalla otamme ohjakset omasta elämästämme itsellemme. Kannattaa sinunkin miettiä, kuka ohjaa elämääsi sinä vai automaattiset opitut ajattelumallit.

Mielitajumme kehittyessä sosiaaliset tilanteet yhä harvemmin aktivoivat meissä ikäviä tiloja.  Voimme yhä useammassa tilanteessa valita tiedostavasti tilamme.  Tiedämme, mikä tilamme kutakin tilannetta hallitsee. Siegel kehottaa meitä joka päivä suuntaamaan katseemme sisäiseen maailmaamme. Voimme päivittäisissä rutiineissa käytää aina muutaman hetken oman mielitajumme kehittämiseen.

Dan Siegel kirjoittaa omista mielentiloistaan Brainstorm-kirjassa: Minulla esimerkiksi, kuten monilla ihmisillä, on erilaisia mielentiloja, erilaisia oman itseni puolia, joilla on erilaiset tarpeet.  Minulla on sosiaalinen puoleni ja minulla on yksinolo rakastava puoleni.  Mitä minun pitäisi tehdä? On mahdotonta tyydyttää näitä erillisiä tarpeita yhtaikaa. Teen elämästäni sopusointuisempaa järjestämällä päivän mittaan aikaa erilaisille ja keskenään ristiriitaisille tarpeilleni. Erilaisten tarpeiden huomioiminen ja tasapainottaminen lisää sisäistä joustavuutta, mukautuvuutta, yhteydentunnetta, energisyyttä ja vakautta.  Myös minä elän nykyään pajon mukavampaa elämää, kun toteutan itseäni monipuolisesti.

Kun olemme kiinnostuneita toisten ihmisten sisäisestä merestä, olemme virittäytyneet hänen sisäisen elämänsä aallonpituudelle.  Virittymällä häneen, laadit sisälläsi häntä kuvaavan mielitajukartan.  Sitä on empatia, kirjoittaa Siegel..

Mielitajun kehittäminen auttaa eheytymistä.  Se on Siegelin mukaan erillisten ja erilaisten osien liittämistä yhteen. Itsetuntemusprosessin edetessä aivoissamme tapahtuu muutoksia. Ne integroituvat.  Mikäli tätä eheytymistä ei tapahdu, meistä tulee  kognitiivisesti jäykkiä.  Samaistumme joihinkin yksittäisiin tiloihin, emmekä tunnista ja osaa nimetä muita tilojamme, koska  ”itsekurillamme” torjumme niitä.  Toinen vaihtoehto on, että systeemimme menee kaaokseen.  Vakava sairaus tai psyykkinen trauma voi viedä tilat kaaokseen, jolloin pitäisi tehdä töitä, jotta löydetään tiloille uusi järjestys ja tasapaino.  Näihin ongelmiin kannattaa joskus hakea terapia-apua.

Lähteitä:

Dan J. Siegel, Brainstorm, Nuoruuden aivomyrskyn voima ja merkitys, Viisas Elämä

Kati Sarvela,  Sisäinen teatteri ja luova kirjoittaminen tietoisuustaitona, Kuumussa Virtaa Oy

Jan Sky, Mielesi monet puolet, Kuva ja mieli

PS.

Dan Siegel tulee keväällä Suomeen.  Facebookissa on ryhmä hänen vierailustaan Helsingissä ja Turussa.

Minätilojen kartoittamisesta ja niiden käytöstä on Helsingissä kaksi työpajaa, joissa australialainen Jan Sky opettaa ESI eli  HTT- menetelmäänsä = hallitsevan tilan tunnistus.  Tietoa työpajoista löydät täältä ja täältä.

Kannattaisiko sinunkin olla tänä 2015 vuonna enemmän oma itsesi?

Uuden vuoden lupaukseni oli, että olisin yhä enemmän aidosti oma itseni.  Mitä tämä minulle käytännössä merkitsee?

Aitous merkitsee sitä, että olen läsnä yhä paremmin arkisissa asioissa joita teen.  Hovardin yliopiston sosiaalipsykologian professori Ellen Langer puhuu mielentiloista (mindsets).  Tilanteen tulisi määrätä, mikä tiloistamme on kussakin sosiaalisissa tilanteissa läsnä. Mikäli se ei tätä tee, olemme kognitiivisesti jäykkiä.  Autopilottimme on päällä.  Tämä on minulle tuttua.

Huomaan monesti kirjatessani potilaskorttiin potilaan sairaskertomusta, että autopilotti ohjaa prosessiani. Meinaan kirjoittaa rutiininomaisesti tietyt paikka-aineet ja joudunkin korjaamaan muistiinpanoni, koska en ole läsnä kirjoittamisessani. Enhän käyttänyt tälle potilaalle Supreme-muovia vaan Tetric bulkia, puudutin Septocainilla enkä Citanestilla. Itse asiassa varsinaisissa hammaslääketieteellissä toimenpiteissä olen tavallisesti melko hyvin läsnä oleva. Huomioni on fokusoitunut mielekkäästi. Pyrin olemaan sekä läsnä sekä itse tekniselle työlle kuin myös potilaalle.  Aistin hänen tuntemuksiaan, jotta tarvittaessa voin käyttää kivun lievitystä.

WP_20141231_03120141231170405[1]

Langer kertoo kirjassaan (Mindfulness Anniversary Edition) surullisen tarinan Air Floridan lento 90 onnettomuudesta, jossa kone syöksyi päin Washingtonin siltaa  (yli 70 ihmistä kuoli).  Syyksi onnettomuuteen selvisi se, että ”jään esto” ei ollut päällä. Ennen kun lentokone lentää, lentohenkilökunta tarkistaa rutiinisti kaikki laitteet, jotta lukuisat kytkimet ja asetukset ovat oikeissa asennossa. Kyseinen lentäjä ja apupilotti eivät olleet aikoihin lentäneet kylmissä olosuhteissa, ja he ilmeisesti olivat molemmat poissaolevia kytkinten tarkistusrutiinissa.  Jäänesto oli ”off” asennossa vaikka sen olisi pitänyt olla päällä.

Luulisin, että itse kullakin tarinan lukijalla omantunnon kellot soivat.  On monia tärkeitä asioita, kuten autolla ajo, joissa heittäydymme liian usein poissaoleviksi.  Kuinka monta kolaria syntyy sen vuoksi, etteivät ihmiset olle läsnä ajamisessaan?  Itse veikkaan, että olen henkisesti poissaolevana ajanut yhden porokolarin.

Toki jokaisella on tilanteita, jolloin joudumme henkilökohtaisten aivomyrskyjen valtaan, ja nämä myrskyt kyllä verottavat läsnäoloamme. Esimerkiksi viime keväänä, kun sain melanooma diagnoosin, vaikutti tämä minun läsnäolevuuteen työssäni. Emme ole koneita. Osa läsnäoloa on myös se, että kykenemme olemaan armollisia itsellemme. Tietyissä tilanteet voivat olla niin energiasyöppöjä, että ne aktivoivat meissä olevia vanhoja ahdistavia tiloja.

Ei ole mikään ihme, että kansalaiset ovat toiminnassaan usein poissaolevia – mielettömiä.  Koko systeemimmehän on rakennettu mielettömille aktiviteeteille. Meille ei ole opetettu tietoisuutemme fokusointia (tietoisuustaidot ovat tulossa kouluihin!).  Me olemme olleet siilojen ja henkisen poissalon kulttuuri. Teemme valtavasti  juuri niitä asioita, jotka ovat Langerin mukaan tietoisen läsnäolon esteitä:  Vertailemme jatkuvasti itseämme toisiin, luulemme itseämme vähemmän lahjakkaaksi kuin toisia ihmisiä ja pelkäämme virheitämme.  Meitä oikein opetetaan kädestä pitäen koulutuksessamme tähän.  Olemme rakentaneet poissaolon kulttuurin, jossa keskinäinen kilpailu ja saavutetut ansiot (tulot, tittelit, statussymbolit, voitot jne.) ovat tärkeämpiä kuin miellyttävä ja merkityksellinen työprosessi.

Liian monen ihmisen toimintaa ohjaa mielettömät säännöt ja päämäärät, sen sijaan, että he ottaisivat ilon irti prosesseistaan.  Läsnäolo on sitä, että iloitsemme luovuudestamme, osaamme olla läsnä ja kykenemme valitsemaan kuhunkin tilanteeseen otollisen mielentilan. Osaamme avata itsellemme uusia maailmoita.  Emme karsinoi itseämme siiloihin, vaan uskallamme ylittää tietämisen ja vanhojen toimintamallien rajoja.

Valoja on kulttuurissamme jo näkyvissä! Olen tietoinen uusista nuorista yrittäjistä, joissa luovuus, leikillisyys ja yhdessä tekeminen ja toinen toisten auttaminen ja kannustus ovat sallittuja. Ja on  jopa yrityksiä, jotka iloitsevat veronmaksusta ja yhteisen hyvän tekemisestä. Idealisti minussa on ainakin sitä mieltä, että nyt on nousemassa esiin uusi, meitä vähemmän ahne sukupolvi. Aineellinen hyvä voi olla mielyttävän, työpaikkoja luovan, ja sen mielekkään työprosessin sivutuote.

Miten vanhoja siltoja ylitetään? Katselin YLE Areenasta ”Arvokas työelämä” juhlaseminaaria.  Sen mukaan suurin tuottavuuden este on tällä hetkellä juuri tämä, että ihmiset on tungettu mielettömiin siiloihin. Tämän vuoksi on päädytty älyttömiin ratkaisuihin, joissa ihmisten yhteistyömuotojen este on siila-ajattelu.  Koska minut on koulutettu hammaslääkäriksi, en voi tehdä mitään muuta työtä. Minun on pysyttävä karsinassani.

Taiteet rikkovat raja-aitoja, niin juhlaseminaarissa sanottiin. Läsnäolon kulttuuri on oman monipuolisuuden ja sen tuottaman luovuuden ja innovatiivisuuden herättämistä. Voin löytää monet erilaiset tilani, ja kuinka voin luovasti käyttää niitä erilaisissa tilanteissa.  Voin löytää erilaisia maailmoita.  Saan laajentaa omaa toimenkuvaani muihin karsinoihin. Saan ylittää rajoja. Kun prosesseja arvostetaan, työstä voi tulla hauskaa yhdessä tekemistä, improvisaatioteatteria. Ja kas, yhdessä tekeminen laskee stressitasoamme. (Suosittelen Innosuden ”teknillisen tuotantotalouden innovaatiojärjestelmien professorin”  blogia. Vesa Harmaakorpi näyttää murtautuneen ulos omasta siilastaan.)

Suonette anteeksi, kun nyt sallin kärttyisän Annan ystävän purkaa tunteitaan. Tämä ”niin järkevä” moderni nykykulttuuri on ollut hänen mielestään tavallaan typerää. Olemme yltiörationaalisella, mielettömällä yksipuolisilla karsinoinneilla ja yltiöindividualistisella numeerisen järjen ajattelullamme kahlinneet ihmiset. Henkisen poissaolon kulttuurista (mindlessness) on tullut normi. Tarkoitus on ollut hyvä, ja monia hyviä asioita on tehty tällä ajattelulla.  Ylijärkevästä kulttuuristamme on valitettavasti vähitellen tullut vankilamme.  Erilaiset byrokraattiset sääntökokoelmat, jotka on suunnattu kusipäille, tappavat luovuutemme. Puhumme suureen ääneen innovatiivisuudesta, mutta luutuneet rakenteet edelleen ohjaavat meitä, yksipuolisten älypäiden hierarkisten laitosten sääntökokoelmilla, karsina-ajatteluun ja yksipuolisen numeerisen järjen ratkaisuihin. Ja valitettavasti hierarkisten vanhanaikaisten rakenteiden vallankäyttäjät näyttävät oivaltavan dialogisen, luovan kulttuurin, potentiaalin jälkijunassa. He samaistavat egonsa omistamiinsa tittelihin ja statussymboleihin. Ja he rakastavat hierarkioita ja ohjaavat edelleen laivaa innokkaasti vanhaan suuntaan, jossa mieletön yksipuolinen talousajattelu on normi.

Kärttyisä ystäväni taitaa olla ainakin osittain oikeassa. Optimisti minussa näkee kuitenkin, että muutos on jo alkanut myös poliittisessa kentässä.  Ellen Langer väittää, että byrokratia ja säännöt ovat tarpeellisia, mutta liiallisina ja kirjaimellisina, ne ovatkin luovuuden tappajia. Luovuus ja läsnäolo ovat tulleet rikkomaan perinteisen hierarkisen ja siila-ajattelun raja-aitoja.  Olemme menossa yksipuolisista ajattelumalleista todelliseen moniääniseen dialogiseen kulttuuriin, jossa erilaisia viisausperinteitä, humanistista tietoa että taideparadigmoja arvostetaan.  Työtä voidaan tehdä yhdessä, ja se voi tuottaa elämään sisältöä ja merkitystä, ja se voi parhaimmillaan tuottaa lisää myös  mielekkäitä työpaikkoja. Se on paljon tärkeämpää kuin mitkään ostetut statussymbolit.

Juhlaseminaarissa YLE Areenassa muuten korostettiin sitä, että meillä on paitsi hankala taloustilanne ja valtion velkaa, myös ekologista velkaa (varastamme koko ajan edelleen hyvinvointia tulevien sukupolvien hyvinvoinnista) sekä sosiaalista velkaa (teemme töitä monien ihmisten  terveyden kustannuksella).  Luovassa läsnäolon kulttuurissa voimme lähteä kohentamaan myös näitä jälkimäisiä.

Työssä läsnäoleminen ja viihtyminen, sekä ekologisen omatunnon kehittäminen, ovat asioita, jotka pitkällä tähtäimellä vaikuttavat talouteen ja ihmiskunnan tulevaisuuteen myönteisesti. Yksipuolistava talousajattelu alkaa olla tiensä päässä, näin uskon.

Toivon, että mahdollisimman moni vuonna 2015 löytää itsestään ja yhteisöstänsä luovuuden ja läsnäolon. Tie omaan aitoon itseyteen kulkee tietoisen läsnäolon kautta. Erityisesti toivon tätä poliittiseen päätöksentekoon ja talousajatteluun. Meidän on aika muuttaa laivamme suunta uusille merille. Voimme tehdä sen yhdessä, astumalla vain ulos hyteistämme, ja nostamalla metelin:  Laivan henkilökunnan on vähitellen kuunneltava meitä; kurssi on muutettava uusilla terveemmillä uskomuksilla ja arvoilla.

. PS.  Jos luovuus ja mielen eri tilat kiinnostavat, tule mukaan Jan Sky:n,  Annika Sarvelan ja Siirtolan Emännän pilottikurssille Helsinkiin!  Omien tilojen tuntemus on tärkeää, jos haluat olla joustava ja  aidosti oma itsesi.  Tilojen tuntemus on osa läsnäoloa, luovuutta  sekä  mieitajua.  Sinua ja minua kun on moneksi.