Älä vain liiku vaan tule myös liikutetuksi!

Viime päivinä olen miettinyt paljon kehoni merkkejä ja niiden viisautta. Tajuan joskus valitettavasti vasta jälkeenpäin, että ruumiini on yrittänyt lähettää minulle merkkejä, joita en ole kuitenkaan tietoisesti vastaanottanut. Luulen kuitenkin, että intuitiivinen viisauteni on kasvanut huomattavasti viimeisen kymmenen vuoden aikana.  Osaan käyttää muuntuneita tajunnan tiloja intuitiivisen viisauteni kasvattamiseen.

Tiedämme hyvin, että älykkyyttä on monenlaista. Howard Garder loi omat älykkyytensä luokat 80-luvulla.  Hänen ajattelunsa vahvuus oli se, että hän tajusi monien erilaisten älykkyyksien merkitykset. Itse kuitenkin näen myös muita luokkia, kuin vain hänen määrittelemänsä.  Oli miten oli, moderni kulttuurimme on yliarvostanut matemaattisloogista älyä, joka on vain yksi älyn muoto.  Jos vain tämä älyn muoto ohjaa kulttuuriamme, vääristyy elämäntapamme pahasti.

Itse ajattelen intuitiivisen viisauden olevan olennainen viisauden laji.  Se ottaa huomioon sen, että myös kehomme voi olla viisas.  Intuitiiviseen viisauteen pääsee, kun päästää irti hetkiksi omasta perinteisestä opitusta luokittelevasta ajattelusta.  Henkilökohtaisesti ajattelen, että sen voi saavuttaa erilaisissa meditatiivisissa, taiteellisissa ja hypnoottisissa tiloissa. Itse olen saavuttanut sekä luovassa kirjoittavassa flowtilassa että luontokokemuksissa mystisen tuntuisia suoran tietämisen, sulautumisen, tapulikokemuksia.

Dan Siegel kirjoittaa (Mindsight), että tiedemies joka harjoittaa intuitiivista viisautta, kykenee yleensä vapautumaan hetkiksi omista mielentiloista (mind sets) ja niiden kategorioivasta ajattelusta.  Itse ajattelen, että valitettavan monet asiantuntijat roikkuvat kiinni omassa kategorisoivassa ajattelussaan ihan vain sen vuoksi, että pelkäävät menettävänsä kasvonsa asiantuntijahierarkioissa, kun he tunnustavat kuuntelevansa intuitiviista viisauttaan. Matemaattislooginen ajattelu on jyrännyt modernissa kulttuurissamme.

Olen saanut käsityksen, että monien ihmisten mielestä on pelottavaa irrottautua kategorisoivasta ajattelusta. Käsitteistä saa itselleen (harhaista?) kontrollin kokemusta. Itselleni on sen sijaan on ahdistavaa vain takertua toisten luomiin käsitteisiin, vaikka niitä voikin käyttää tikapuina syvempään ymmärrykseen.  Tiukat kategoriat varastavat vapauteni.  Joskus tunnen ylittäväni luovassa kirjoitusprosessani jotakin vanhaa ylittävää, saavutan oivalluksen hetkiä itselleni.  Siksi kirjoitan. Se on minulle oivallusmeditaatiota.

Siegel lainaa kirjassaan matemaatikko Henri Poincarèa, jonka kerrotaan sanoneen:  Logiikalla voimme todistaa, mutta intutiolla voimme löytää. Meille ei  juuri opeteta oman sisäisen viisauden –  ruumiimme merkkien –  kuuntelua.  Se tapahtuu tietoisuustaitojen mm. meditaation, hypnoosin, ja itseilmaisullisen taiteen kautta.

Amerikkalainen lääkärin Lissa Rankin kirjoittaa kirjassaan (Mind over Medicine), että lääkärin koulutuksessa hänet suorastaan opetettiin sivuuttamaan kehonsa viestit.  Hän ei saanut käydä pissalla kun pissatti. Hän ei voinut nukkua läheskään aina silloin kun nukutti. Hän ei saanut syödä kun oli nälkä, eikä hän saanut lopettaa työtä, kun olkapään lihakset olivat väsyneet.  Tiedekunnassa piti käyttäytyä kuin sotilas, eikä opastusta saanut oman ruumiin merkkien kuunteluun. Sen sijaan hän oppi erilliseksi kehostaan.  Opetuskulttuuri ”dissosioio” opiskeijan irti ruumistaan.

Psykoanalyytikko Elizabeth Lloyd Mayer (Extraordinary knowing) kiinnitti huomionsa siihen, että tutkimusten mukaan meditatiivissa flowtiloissa tietyt parietaaliset aivojenkuorikerroksen osat passivoituvat (verenkierto vähenee niissä).  Nämä kohdat aivoja ovat tekemisessä nimenomaan oman erillisyyden ja tilakokemuksen kanssa.  Näin meditatiivisissa syvissä flow-tiloissa ihminen ikään kuin sulautuu osaksi ympäristöään.  Hän alkaa näkemään asioita sellaisena kuin ne ovat ilman erillisyyttä.

Mayer esittää kirjassansa hypoteesinsä, että ehkä nk. paranormaalit kokemukset, joissa esim. esineitä löydetään meedion opastuksella selittyvät tällä intuitiivisella tietämisen tavalla.  Paranormaali onkin tavallaan ihan normaalia.   Hän kertoo kirjassan monia psykoanalyytikkojen kokemuksia tapausselostuksina ja tarinoina, joissa ihmiset tietävät epätavallisesti, intuitiivisesti asiota, jotka ovat normaalin tietämisen ylittäviä.

Jospa kulttuurimme on sairastunut  loogis-matemaattisen ajattelun vääristämään, kognitiivisesti jäykkään, materialistiseen luonnehäiriöön? Jos haluamme vähentää psykofyysistä pahoinvointiamme, pitäisi ihmiset opettaa kuuntelemaan edellisen lisäksi omaa kehoaan ja sen sisäistä viisautta. Heitä tulisi auttaa löytämään itselleen mielitajua. Ehkä tämä nk. rytmitalous on uusi elämäntapa, jossa osaamme kuunnella erilaisia älykkyyksiä, erityisesti kehome viisautta, jolloin pääsemme irti kasvavista terveys- ja sosiaalikuluista. Työkulttuurista kasvaa ihmisen eikä koneihmisen näköistä.

Voit oppia liikkua siten, että et liiku, vaan tulet liikutetuksi. Sulaudut yhteisen yhteisöllisen tanssin osaksi.   Et kirjoita vaan kauttasi tulee jotakin kirjoitetuksi, ja kynästä tai tietokoneesta tulee osa sinua.   Et maalaa, vaan maalaus tulee kauttasi maalatuksi.  Et laula  lauluasi, vaan laulu tulee lauletuksi. Elämäsi ei ole tämän jälkeen vain jotakin omaasi, vaan elämäsi tule eletyksi osana ikuista elämän ihmeellistä  kosmista verkostoa. Et ole enää leikattu irti ruumiistasi ja ympäristöstäsi ja sielullasi on jälleen koti. 

teatteri_jere

Tästä linkistä löytyy Lissa Rankinilta lainattu  Sisäinen teatteri-kirjoitusharjoitus, jonka avulla voit lähteä kuuntelemaan kehoasi.

Sisäinen teatteri on facebookissa.

Mainokset

Tietoisuustaitoja Jouluun

Kun kuuntelen täällä Kalliossa kirkonkelloja ja aistin kaupunkitunnelmaa, mieleeni nousee ajatus, ettei joulu ole kaikille ilonjuhla, vaan se voi olla alakulon tai stressin täyttämän ahdistavan tilan vankila. Sitä se oli minullekin vielä aikoinaan, kun en ollut saavuttanut olemisen taitoja. Joulu oli yhtä stressiä ja riittämättömyyden kokemusta.

Nykyään olotilani on enimmäkseen levollinen.  Tiedän jokaisessa on kaksi ydintilaa:  olemisen tila ja tekemisen tila.  Olemisen tilassa olemme omien mielentilojemme ja niiden ajastusten havainnoijia kun taas tekemisen tilassa olemme samaistuneena johonkin mielentilaamme. Sillä voi olla joskus hyvinkin kapea ymmärrys elämästä.

Kun kehitämme tietoisuustaitojamme, kykenemme tunnistamaan ja irrottautumaan mielentiloista, joita luonnehtivat itseään ruokkivat, kielteiset ja vatvovat ajattelumallit. Meistä tulee prosessiajattelijoita, joiden huomio on miellyttävissä sisäisissä ja ulkoisissa prosesseissa eikä vain päämäärissä.

Jos emme kykene saavuttamaan olemisen tilaa, on seurauksena pahimmassa tapauksessa syöksykierre syvään masennukseen.  Olemisen tilassa opimme nimittäin siirtymään yhdestä hallitsevasta tilasta toiseen. Oppimme tunnistamaan ja kuuntelemaan erilaisia tilojamme. Toisesta mielentilasta käsin elämä ei näytäkään välttämättä lainkaan negatiiviselta, vaan sen mielentilan nimi saattaakin olla esimerkiksi Toivo. Se on ainakin minulla leppoisa ja myönteinen kaveri.

Olemisen taidot  saavat meidät oivaltamaan, että kaikki mielentilamme ovat vain hetkellisiä, ohikiitäviä. Olemme ikuisessa muutostilassa olevia tietoisuuden kehollisia prosesseja.  Kun opimme tietoisuustaitoja, voimme tietoisesti valita, millaisiin luokkiin sijoitamme itsemme ja muut ihmiset. Mitä suuremman määrän erilaisia kategorioita kykenemme rakentamaan, sitä enemmän tajuamme olemisen ylittävän kaiken käsitteellisen ajatteluun.

Kun saamme otteen sekä olemisen tilasta että tekemisen tilasta, oivallamme ettei ajatustemme sisältö olekaan niin olennaista kuin se, kuinka prosessoimme, havainnoimme ja ohjaamme omaa tietoisuuttamme.

Löydämme uusia tietoisuustaitoja oppien  työkaluja elämäämme:  Peruskeino hyvän elämän saavuttamiseen on vahvistaa omaa tietoisuutta monipuolisemmaksi ja samalla paremmin ohjattavaksi.  Voimme oppia vaihtamaan tietoisesti mielentilaamme.  Opimme käyttämään mielemme vaihteita.

Voimme löytää tietoisen läsnäolon elämäämme.  Mitä enemmän tietoisuustaitomme kehittyvät, sitä nopeammin kykenemme vaihtamaan vaihteemme negatiivisesta tilasta positiiviseen.  Salaisuus on siinä, että suhtaudumme lempeydellä vihaan tai alakuloomme.  Ne on ystäviä, jolla on meille kerrottava, mutta meidän ei tarvitse samaistua niiden ajatteluun ja  niiden ehdottamiin ajatuksiin ja  tekoihin, vaan voimme valita itsemme toisin.

Ystävät hyvät, olkaa tarkkoja millaista vaihdetta käytätte jouluna.  Joulu voi olla yksinäisyyden, alakulon, raivon, levollisuuden tai rauhan juhlaa.  Tiedän, kaikille ei ole opetettu tietoisuustaitoja, mutta ehkä pian on.  Tämä ajatus ruokki Toivoani. Se kun on sitä mieltä, että tietoisuustaidot ovat mahdollisuutemme maailmanrauhalle. Sydämemme täytää eri uskontojen ja kulttuurien rajat ylittävä rakkaus.

Toivo  kun on sitä mieltä, ettei rauha ei rakennu vihalle ja sodalle  vaan lempeydelle, rakkaudelle ja hyväksyvälle läsnäololle. Erilaisuus on sekä globaali että sisäinen rikkautemme,  ei vihollisemme.

Sisäinen teatteri facebookissa ja kirjana.

Mielitaju – keskeinen osa tietoisuustaitoja

Huomaan mielen salojen tutkimusretkilläni palaavani aina toistuvasti psykiatri Dan Siegelin ajatuksiin.  Hän on kokonaisvaltaisen, integratiivisen lääketieteen, uranuurtaja. Hänen käsitteensä mielitaju, on laajentanut huomattavasti käsitystä hyväksyvästä läsnäolosta (mindfulness) tai tietoisuustaidoista niin kuin niitä itse mieluiten kutsun.

Vähitellen tietoisuustaidot alkavat yleisestikin lähentyä sitä käsitystä, mikä itselläni on ollut niistä jo pitkään. Käsite tietoisuustaidot pitää sisällään valtavan kirjon erilaisia meditatiivisia, mielikuva- ja itsehypnoosimenetelmiä. Tietoisuustaitoja voi harjoittaa myös luovilla menetelmillä. Yhtäkaikki tietoisuustaitojen harjoittaja käy läpi usein hyvin syvällisen tietoisuuden muodonmuutoksen jokapäiväisten arkisten tietoisuustaitoharjoitusten kautta.

Haastattelussa Dan Siegel kuvaa tietoisuustaitojen kautta tapahtuvaa mielitajun kehittymistä seuraavalla tavalla:

Paljon siitä, mitä tapahtuu mielessä, tapahtuu tietoisuutemme ulkopuolella, mutta silti nämä ei-tietoiset prosessit vaikuttavat terveyteemme. Kun nämä negatiiviset ajatukset, kuten pelko, vihamielisyys, pettyminen, suru, tuodaan tietoisuuteen, ne muuttuvat osaksi terveyttämme. Nämä ajatuksemme, joita minun alalla kutsutaan integroitumattomiksi hermoprosesseiksi, ovat pohjimmiltaan kuin mustia aukkoja. Niillä on niin paljon painovoimaa, että he imevät energiaa irti elämästä. Ne vaikuttavat terveyteemme, mieleen, sen joustavuuteen ja sujuvuuteen, sen tunneiloon ja kiitollisuuteen.

Tilamme vaikuttavat myös ihmissuhteisiimme. Ne tekevät meistä jäykästi käyttäytyviä tai ne  saavat meidät olemaan räjähtävällä tavoilla vuorovaikutuksessa. Ne myös vaikuttavat kehoon itseensä, mukaan lukien hermosto ja immuunijärjestelmän.

Tutkiva prosessi, kuten hyväksyvä läsnäolo, tuo näitä pelottavia negatiivisia ajatuksia tietoisuuteemme ja se voi olla erittäin hyödyllistä. Joskus sinun täytyy nimetä ja kesyttää tilojasi. Useat tutkimukset viittaavat siihen, että kun tuot jotain tietoisuuteesi, ja kuvaat sen, voit siirtyä tämän negatiivisen energiatyhjennyksen kautta uuteen ajatukseen tai tajunnan uuteen muotoon.

Mielitajun näkökulmasta Jan Skyn ESI työkalu (hallitsevan tilan tunnistus) on erittäin käyttökelpoinen työkalu. Mielestäni Skyn menetelmä on nerokkaampi apuväline tietoisuustaitoihin, tilojemme nimeämiseen ja tunnistamiseeen, kuin esimerkiksi enneagrammi, koska se antaa asiakkaalle itselleen täyden vapauden antaa omalle tietoisuuden tiloille omien tuntemusten ja  havaintojensa mukainen muoto, ilman minkäänlaisia etukäteisoletuksia. Valmentaja tai terapeutti on vain prosessin fasilisaattori. Asiantuntija ei määrittele asiakastaan vaan asiakas koulutetaan määrittelemään itse itsensä.

Meissä on lukemattomia erilaisia tunnepitoisia tiloja, jotka ihminen itse voi tietoisuustaitojensa kehittymisen kautta tunnistaa. Mitä paremmin kykenemme tunnistamaan, erilaistamaan ja integroimaan tilojamme, sitä paremmaksi mielitajumme kehittyy.

Tilamme lakkaavat syömästä energiaamme.  Löydämme vähitellen armollisuutta itsessämme ja toisissamme olevaa erilaisuutta kohtaan, mikä saa meidät voimaan  kokonaisvaltaisesti paremmin.

Australialainen ystäväni Jan Sky

Mitäköhän siitä mahtaa olla vuosia, kun tutustuin Janiin? Varmaankin se tapahtui joskus neljä viisi vuotta sitten. Olin innostunut hypnoosikoulutukseni kautta minätilojenterapiasta ja minua kiinnosti tietää, käyttääkö joku menetelmää ilman hypnoosia esimerkiksi työnohjauksessa ja valmennuksessa. Ja löytyihän sellainen henkilö, pieni mutta tiivis energiapakkaus toiselta puolelta maailmaa, Jan Sky, hypnoterapeutti, valmentaja ja työnohjaaja.

IMG_1815

Jan on käynyt pari kertaa aikaisemmin Suomessa kouluttamassa ja olemme saunottaneet hänet täällä Kuhmossa Jokijärvellä. Jan Sky asuu Sydneyssä, Australiassa. Hän on kahden lapsen äiti ja pienen pojan isoäiti. Vapaa-aikana hän nauttii erityisesti lukemisesta ja merenrannalla kävelemisestä, olkoon sitten kesä tai talvi. (Mahtaako siellä talvea edes olla, kysyy kuhmolainen… 🙂 ) Viime aikoina hän on alkanut käydä myös Personal Trainerillä, koska hän pitää kehonsa terveyttä tärkeänä.

Jan Sky on kehittänyt yksinkertaisen menetelmänsä minätilojen terapiasta. Sillä voi näppärästi ja nopeasti kartoittaa henkilön minätiloja. Menetelmää voi käyttää siis myös ilman hypnoosia.

Oikeastaan alkuvaiheessa en edes tajunnut menetelmän neroutta, niin yksinkertainen ESI-menetelmä (Suomeksi HTT eli hallitsevan tilan tunnistus) on. Se, että menetelmää osaa käyttää omaksi, työyhteisön tai parisuhteensa eduksi, vaatia vähän opiskelua ja erityisesti oman mielen työstämistä. Terapeutille, työnohjaajalle tai valmentajalle menetelmästä voi tulla erinomainen työkalu valmennustyökalupakkiin.

ESI-enetelmän (Suomeksi HTT – hallitsevan tilan tunnistus) avulla ihminen nopeasti oppii tiedostamaan nopeasti mielensä tiloja. Me löydämme mahdollisesti ongelmia itsellemme tuottavan tilan ja hyväksyvän ohjauksellisen suhteen omaan mielemme tiloihin. Kun tunnistamme erilaisia tilojamme, voimme oppia olemaan samaistumatta tiloihimme, jotka tuottavat ongelmakäyttäytymistä. Autamme sisäisiä tiloja kommunikoimaan keskenään ja näin yhdistämme, ”integroimme”, erilaisia tilojamme. Jotta onnistumme tavoitteissamme, täytyy tilojemme vetää rekeä yhdessä samaan suuntaan.  Olemallamme hyväksyvästi läsnä omille erilaisille tiloillemme kehitämme samalla mielitajuamme.

Itse käytän minätiloja valmennuksessa, tietoisuustaitojen opettamisessa, ja kutsun niiden muodostamaa ryhmää Sisäiseksi teatteriksi. Jan Sky puolestaan on tehnyt paljon töitä erilaisissa organisaatioissa, ja hän nimeää kunkin ihmisen minätilajoukon sosiaaliseksi maisemaksi (Social landscape). Yhtä kaikki , samasta asiasta puhumme. Kun minä kehotan sinua avaamaan luovuutesi ja tutustumaan Sisäiseen teatteriisi, Jan kehottaa sinua navigoimaan omassa sosiaalisessa maisemassasi!  Käyttämämme vertauskuvat ovat erilaiset.

Perimmiltään tilamme ovat tunnelatautuneita, opittuja hermostollisia käyttäytymismalleja, joita olemme oppineet sosiaalisissa suhteissamme. Kullakin tilalla on omat muistonsa, kun ne kukin aktivoituvat erilaisten ulkoisten ärsykeiden seurauksena. Meissä voi olla lapsenomaisia tiloja, jotka aktivoituvat esimerkiksi työpaikan tai parisuhteen erimielisyystilanteissa.

Hyvin useinhan erimielisyyksissä, vaikkapa parisuhderiidoissa, on kysymys siitä, että molemmat heittäytyvät lapsiksi, minkä näemme syntyneestä draamasta. Kun opimme tunnistamaan omia ja parin tiloja, löydämme armollisuutta itsemme lisäksi toisiamme kohtaan. Mikäli parin lapsellinen tila aktivoituu, kannattaa itse pysyä aikusessa, hyväksyvässä, läsnäolevassa tilassa, eikä antaa itsensä mennä lapselliseen tilaan. Toinen esimerkki toisesta epäsuotuisesta tilanteesta on, että toinen heittäytyy lapsenomaiseen tilaan, ja vastapeluri valitsee tilanteessa ylimielisen aikuiseen tilan. Lopputulos huonoista tilavalinnoista voi olla tragediaa (perheväkivaltaa), useinmiten kuitenkin onneksi tragikomediaa. Lapsellisissa tiloissamme ei ole mitään vikaa, joskus niiden tarpeita ei ole vain kuultu ja ne ilmaantuvat vääriin paikkoihin vääräänä aikana.

Sekä parisuhteessa että organisaatioiden kanssa työskennellessä kartoitetaan yksilöllisesti kunkin parin/tiimin jäsenen minätilat ja korttien (ESI Cards) avulla yhdessä tunnistetaan minkälaiset minätilat vahvistavat parin/työtiimin tavoitteita ja mitkä sabotoivat. Yhteistyöskentely mahdollistaa parin tai tiiimin jäsenten henkilökohtaisen oivalluksen omista parin tai yrityksen yhteistä tavoitetta sabotoivista tai tukevista tiloista.

Näistä linkeistä lisätietoa tammikuun 2015 koulutuksista:

Navigointimatka omaan sisätodellisuuteen – Minätilat pari- ja yksilövalmennuksessa

Silta sisätodellisuuteen – Lähde navigointimatkalle omaan itseesi

PS.  Jos haluat Jan Skyn työnohjaajaksesi työpaikallesi, vielä se voi olla mahdollista. Kysy tarjousta!

Lisätietoja:   sarvela.huotari ( at ) gmail.com

Tikapuut uuteen tietoisuuteen

Tietoisuustaidot eivät ole jotakin, jota opimme vain yhden viikonlopun kurssilla. Sen sijaan ne ovat käytäntöjä, joita meidän tarvitsee harjoittaa joka päivä. Taidot voivat kasvaa jokaisen päivän jokaisena hetkenä ja näin matkaat kohden yhä parempaa elämää. Opit näkemään arjen kauneuden.
Kaikkein tärkein taito on löytää myötätunto omaa itseään kohtaan. Sisäinen teatteri on myötätunnon harjoittamista omia kaikenlaisia kehon ja mielen tiloja kohtaan. Kun opimme (keho)mielitajua, näemme kirkkaammin itseemme kaikkine puolinemme, ja samalla lisääntyy myötätuntomme paitsi itseämme myös muita kohtaan. Mielitajumme kehittyy.

Steve Flowers sanoo Elisha Goldsteinin kirjassa A Mindful Dialogue seuraavasti:

Elämme mentaalisissa ja tunnemaailmoissa, jotka itse aktiivisesti luomme: Me ylläpidämme mielemme totunnaisia tapoja ajatella tarinoissa, joita kerromme jatkuvasti itsellemme. Me tuppamme samaistamaan itsemme täysin tarinoihin, joita toistamme itsellemme. Tätä kautta luomme itsellemme mentaalisia ja emotionaalisia tiloja, jotka tuovat paljon kärsimystä elämäämme… Juuttumalla totunnaisiin mielemme kuvioihin, emme näe elämän todellista olemusta: Olemme jotakin paljon enemmän kuin totunnaiset ajattelutapamme. Hyväksyvä läsnäolo mahdollistaa sen, että löydämme itsetämme tarkkailevan minuuden, emmekä jää kiinni tietoisuutemme tiloihin. Myötätunto mahdollistaa sydämemme rauhoittumisen ja kuljettaa meidät elämään, jossa kykenemme tuomaan lohtua myös toisten elämään.

sisakansi.indd

Sisäinen teatteri alkaa minätilojen kartoittamisesta. Suuri askel itseohjautumisen kehittymiseen on, se että emme samaistu negatiivisiin tiloihimme vaikka vihaan tai ahdistukseen. Sen sijaan tervehdimme niitä kuin vieraita. ”Kas sieltä se taas saapuu, mitä asiaa sinulla on minulle tänään?”
Masentuneella ihminen on melkoisen tiukasti kiinni negatiivisissa laseissa. Niistä voi olla haastava päästä eroon. Jodut tekemään tosissaan töitä silmälasiesi kanssa. Elisha Goldstein sanoo, etteivät he ota mielellään tietoisuustaitoryhmiin masentuneita ihmisiä, koska lasit on hyvä poistaa ennen kuin ryhmään tullaan. Ryhmässä voi saada kuitenkin apua siihen, etteivät masennus jaksot uusi samalla intensiteetillä kuin aikaisemmin.
Masentuneen minätilasta irti pääsemiseen tarvitaan usein toista ihmistä: asiantuntija-apua. Itse en ole pelännyt käsitellä omia tunnetilojani ja tälläkin hetkellä pidän huolta omasta työnohjauksestani. Asiantuntijoiden hallitsemassa kulttuurissa, itse kunkin on kuitenkin hyvä muistaa, ettei hyvä elämä ole näyttöön perustuva projekti. Sen sijaan se on silmien avautumista luoviin ongelmaratkaisutaitoihin ja tähän hetkeen.

Maadoittavien harjoitusten kautta kuten liikunnan ja tukevien, rakkaudellisten ihmissuhteiden avulla, saatat pystyä pääsemään eroon negatiivisen tilan päähäsi asettamista laseistasi. Myös hyväksyvän rakkauden harjoitus omaa itseä kohtaan voi auttaa lasien riisumisessa: Kyllä, minun on lupa olla haavoittuvainen ihminen kaikkine puolineni. Se on ihmisyyttä.

Ihmisenä kasvamista on se, että lakkaa samaistumasta tuhoisiin tiloihin. Kaikki uskonnolliset järjestelmät parhaimmillaan (pois lukien fundamentalistiset näkemykset) ja psykologiset teoriat, mukaan lukien Sisäinen teatteri, ovat vain tikapuita, joiden avulla voit nousta uuteen hyväksyvään ja rakkauden täyttämään tietoisuuteen. Tämän jälkeen voit kyetä elämään elämääsi yhä läsnäolevammin. Saat kasvaa omaan täyteen mittaasi kaikkine puolinesi.

Sisäinen teatteri on facebookissa.

PS. Jos minätilatyöskentely kiinnostaa, tule mukaan kursseillemme. Harjoitamme luovaa minätilatyöskentelyä tällä kurssilla ja tällä puolestaan teemme minätila kartat ja tutustumme siihen, kuinka minätiloja voidaan hyödyntää pariterapiassa ja -valmennuksessa.