eMindfulness – Tietoisuustaidot verkossa

Tiesitkö, että pienet lapset, jotka viettävät paljon aikaansa tablettinsa kanssa, ”kehittävät” itselleen helpommin ADHD:n.  Heidän kokemustilansa eivät pääse vahvistumaan, kun he vaihtavat jatkuvasti levottomasti sisäistä kanavaansa. Vastavuoroinen kaikille aisteille rakentuva inhimillinen tunnevuorovaikutus jää tapahtumatta.

Se on myös vahingollista aikuiselle ihmiselle, joka hengailevat passiivisesti sosiaalisessa mediassa, vaihtaen jatkuvasti huomionsa fokusta paikasta toiseen. Pahin yhdistelmä on se, että katselee telkkaria ja surffailet samalla sosiaalisessa mediassa.  Dementia iskee näille aikuisille neljä kertaa todennäköisemmin kuin ihmisille, jotka eivät tätä tee.

On tärkeää myös, että chattaillu ei korvaa kasvokontakteja.  Depressioriski kasvaa kääntäen verrannollisesti tekstiviestiesi ja chattiviestiesi määrään.  Mitä enemmän viestittelet ihmisten kanssa vain tekstiviesteinä tai virtuaalisesti, sitä suurempi todennäköisyys on, että masennut.  Tekstiviesteistä puuttuu syvyys, merkitysten täsmentäämis- ja syventämismahdollisuus moniaistillisesti, mikä rikastaa ja selventää kasvokkain tapahtuvaa viestintää. Pelkkä kirjallinen viestintä synnyttää helpommin väärinymmärryksiä.

Kun ihmisellä ei ole tietoisuustaitoja verkossa, voi hän helposti ohjautua nettikiusaajien ryhmään.  Verkossa tyhmyys voi tiivistyä ja kasaantua. Tietoisuustaitojen puutteesta kertoo se, että ihmiset impulsiivisesti menevät mukaan erilaisiin kiusaamisjoukkoihin ja viharyhmien toimintaan.  Tutkimusten mukaanhan nämä ihmiset eivät ole yleensä onnellisia ennen tai saatikka sen jälkeen, vaan he saattavat kärsiä moraalisesta krapulasta.   Virtuaaliseen viestitään pätee sama kuin normaaliin viestintään, ennen kuin painat lähetä nappia, pidä pieni viive. Kun ihmisillä on tietoisuustaitoja, he eivät anna vihaisten tilojensa ohjata elämäänsä, vaan he itse ohjaavat tilojansa yhteisöllisesti ja globaalisti rakentavaan myötätuntoiseen suuntaan.

Lähtökohtaisesti tietokoneen tarjoama virtuaalinen maailma ei ole hyvä eikä paha. Sen sijaan olennaista on se, miten sitä käytät.  Jos virtuaalinen todellisuus korvaa kasvokkain tapahtuvat ihmissuhteet ja luontosuhteen,  on suuri todennäköisyys, että ongelmia ilmenee.

Joskus kannattaisi kokeilla sitä, että keskittyy vain yhteen asiaan kerrallaan myös virtuaalisessa todellisuudessa.  Tätä olenkin itse tehnyt tietämättämäni melko paljon, vaikka satunnaisesti kirjoittaessa tai lukiessani olenkin käynyt  kurkkimassa, mitä naamakirjan puolella tapahtuu.  Kun nyt olen lukenut ja peilannut omiin käytäntöihini tietoisuustaitoja verkossa,  eMindfulnessia, voin selkeästi parantaa vielä mentaalisen hygienian käytäntöjäni virtuaalimaailmassa.

Käytän paljon aikaani kirjoittamiseen, johon huomioni keskus tule imaistuksi siinä määrin, että hengailu samanaikaisesti muilla sivustoilla ei enää onnistu. Kun ihminen on syvällisessä flow-tilassa, huomio ei luontaisesti siirry mihinkään muualle, vaan prosessi imaisee koko tietoisuuden tekemiseen. Näitä flowtilojahan työssä olisi hyvä tavoitella!  Kindle-kirjastossa minulla on kolmattasataa kirjaa, ja sielläkin tulee paljon hengailtua.  Naamakirjaa käytän etupäässä jakaakseni ”mindfulness ym. maailmanrauhaa tavoittelevaa propagandaa”, mutta kieltämättä joskus siellä tulee muutenkin hengailtua.  Tämän hyväksyn, kunhan entistä enemmän kehitän tietoisuustaitojani verkossa.

Sinulla on tietoisuustaitoja verkossa, ”eMindfulness-taitoja”, jos osaat asettaa itsellesi rajoja.  Keskityt esimerkiksi yhteen asiaan kerrallaan ja määräät itsellesi ajankohdat, jolloin katsot sähköpostisi. Väitetään, että aamu ei ole välttämättä paras viestien luku aika, vaan silloin voi käydä läpi päivän ohjelmana. Osaat olla myös rvirtuaalimaailmassa reagoimatta nopeasti tunteella toisten luomiin pelkomielikuviin tai aggressiivisiin viesteihin.  Et reagoi ”takapuoli edellä” reaktiivisesti,  vaan viiveellä, harkiten.

Sähköpostihygieniastani olen jo  huolehtinut vuosia. En yleensä katso illalla enkä sunnuntaisin sähköpostiani. Olen ollut helposti reagoiva, mutta proaktiiviset taitoni (reagoiminen viiveellä) ovat kehittyneet huomattavasti viimeisen kymmenen vuoden aikana.

Joitakin ehdotuksia eMindfulness taitojesi lisäämiseen:

  • Pidä joskus some-paasto:  Vietä laatuaikaa kasvokkain tapahtuvissa ihmissuhteissa ja vaikkapa luonnossa.
  • Kun olet verkossa, kokeille olla joskus niin, että keskityt vain yhteen nettisivuun kerraallaan.  Pidä siis auki vain yhtä sivua kerrallaan ja sulje se sitten, kun olet perusteellisesti hoitanut asiasi tällä sivustolla.
  • Kun vastaat tunteellisesti sähköposteihisi tai naamakirjasi viesteihin, pidä pieni hengitystauko, tee vaikka yksi hyväksyvän läsnäolon harjoitus, ennen kuin painat ”lähetä” nappia.
  • Kun olet vastannut tunteikkaasti jonkun ihmisen viestiin, ja suunnittelet viestisi lähettämistä, katso hetki viestiäsi ja mieti, mikä osistasi on sen kirjoittanut.  Onko sen kirjoittanut viisas puolesi vai ehkä kiukkuinen lapsellinen puolesi tai autoritäärinen vanhemmilta omaksumasi pomottelija tai joku muu.  Tiedäthän, meitä on moneksi!

Lähteenä jutussa on käytetty tätä kirjaa:

PS.  Mielen monet puolella blogissani tein yhteenvetoni Toivovalmennuksesta! Käy katsomassa miten hyväksyvän läsnäolon taitoja voi kouluttaa organisaatioissa.

Mainokset

Monkey Mind or Mindsight – Which One Do You Choose?

 

 

What qualities do happy people have?

There are important qualities in people which make them harmonious and happy. Abraham Maslow described them perfectly with these characteristics:

·         The ability to perceive reality efficiently

·         Tolerate ambiguity or uncertainty

·         Accept themselves and others for what they are

·         Creativity

·         Autonomous and independent

·         Compassion for humanity

If we lack these qualities, is there anything we can do? Yes, there is! Each and every one of us can develop these qualities by cultivating self-awareness: we can practice mindsight and mindfulness.

+ + +

Ego states can be used as mindsight tool.

Mindsight is a concept which has become well known by the psychiatrist Dan Siegel. According to Siegel, mindsight is your capacity to perceive the mind of yourself and others. He is not the first one who uses mindsight concept, though. Philosopher Colin McQuinn writes about two sights: Body’s usual way to see and to see with mind’s eye. With the latter he refers to human ability to use imagination. It is the faculty which creates our conceptual understanding, too.

I use mindsight to describe our ability to use imagination to sense, describe and integrate our inner worlds, including emotional experiences. This sensing is work we do with our inner images.  The better we get in interpreting our inner world’s messages, the better we get in seeing other persons as they are. Imagination is a very important, and undervalued, part of us. It is a part of each and everyone’s true existence.

One simple tool for starting to develop mindsight is to map your ego states. These ego states are parts of your ego; they are emotional and cognitive conscious states and they are somatic as well. They often represent different kind of memories and belief systems inside of you. By listening in altered conscious states (hypnosis, self-hypnosis, creative trances, meditation) to your emotions and feelings, we can get cues about our deepest ego states.

Our body may hold several negative emotional ego states, sometimes filled with hatred and fear, which in the long term can damage to our health and (social) surroundings. To become the authentic YOU, you have to heal these states. Unfinished narratives have to get their resolutions.

You are not just one of your ego states. In a healthy state, you are your body and you are the integration of all of them. Both mindsight and mindfulness practices enhance your ability to get in touch even with your unconscious core beliefs. In this healing process you can exploit your ego states. They can be seen as gestalts of your Inner Theatre, which you can use for experiential learning. They and you! With imagination they help you to categorize and integrate your thoughts, emotions and bodily feelings. Ego states can be used in therapy, coaching and counselling. They can become tools for self-actualization since ego states can enhance the above mentioned Maslow´s qualities.

+ + +

First – find your Meta State.

In Ego state journaling process (Inner Theater) you cultivate your drama intelligence. When you get in a dialogical drama process using ego states, you can become a true architect of your own ever-flowing experience.

Your imagination and ego states can create smaller or bigger miracles in your life. Reflection with our Inner Theater can offer you mindsight, a path to true existence. Too many people in the Western world have as executive ego states transformed introjection of their peers. When you are not who you really are, it makes you conflicted and easily suggestible by authorities. Many of us are not walking the paths with our own feet.

With the ego state process, you can find a new center of your consciousness, called observer or meta state (third person’s view =“director state” outside all the other states). That makes a new kind of inner drama possible. In other words, within the meta state you can start to make a mindful self-inquiry for developing your mindsight. Your feet start to carry you to your own path of life and this makes you feel happy and more congruent.

You can turn off the autopilot of your mind and become the producer, the director and actor of your own inner play. And actually with this imaginative work, you integrate and create new connection in your neural networks. This makes new real life actions and experiences possible.

You have to be able in this self-actualization process to forgive your old hurts and disappointments. The negative emotional ego states (for example, anger and fear filled ones) are not negative in short term, they are invitations for new drama dialogues and new insights. The message of your ego states (especially faded states) has to be listened in an atmosphere of nurturing for resolution. It can be best done in therapeutical groups or in therapy. Getting to know and heal your parts is a reflexive, therapeutic creative process, which can utilize many kinds of wisdom traditions and their metaphors. In Inner Theater you can integrate the ones that resonate to your inner feelings.

+ + +

Ego states are always somatic reactions.

In new integrative health views (using both science and old wisdom traditions), as in Meta Health views, emotional blocks can be mapped from your body. Certain negative emotional ego states cause stress in your bodymind system and that is why they should be healed. You can get cues from their origin from Meta Health maps.

Gregg Braden writes that with each nonphysical feeling, emotion, and belief that we create within our bodies, there is the physical equivalent of that experience that becomes the makeup of our cells.

Many of our physical illnesses are impacted or connected to our conflicted or faded ego states. It could explain why some people with same genes do get certain illnesses and others not.

Here is a chart from Louise Hay of our emotional pain. It can give you clues to where your somatic problem’s emotional root is located, but most of all, you have to trust on your own experience. You are the best professional regarding your own identity narrative.

Kuva: Louise Hay

How to begin?

Jan Sky from Australia, author of “The Many Parts of You” has developed a very simple and clever tool for mapping your go States. You can map your conscious and sometimes even some pre-conscious ego states with a therapeutic tool, called ESI (Executive State Identification).

After mapping, you become already more conscious of yourself. It opens you to meta state. People get a lot of unnecessary problems in their lives because they use inappropriate ego states in current situation time and place. The ego state may have been appropriate in past situations, but the array of minds have not been updated.

So in ESI® , we map our ego states. We all have at every moment one ego state active. It is called executive etate. In addition we have some non-executive states in which we have easy access. They support the executive state and these states in certain social situations can be easily activated. We can carry these so-called retro states, which can sometimes pose inner conflict. Additionally, we have underlying states which rarely come to the surface. They have often been created in our childhood for your protection. They can be traumatic faded states, which carry difficult feelings and an image of a forgotten person or thing.

Introjections are very important part of being. By modelling you can even create new introjections. Actually in successful therapy, the therapist becomes your new healing introjection. We can start to consciously and emphatically use our mirror-neurons to mimic and imitate other persons as new introjections. That gives us a great possibility for change.

In my experience ESI® is a simple method which we can use in therapy, coaching, counselling and in therapeutic artistic methods, like reflexive journaling (Inner Theater). Ego states can be great tools for “contemplative learning”, cultivating self-awareness. In the journaling process we must first make sure that we have nurturing, mature and realistic adult ego states. If you haven’t got such, you have to find them first. If you have serious mental problems, it is always good idea to consult your therapist, before starting journaling. The mature adult states are best developed in hypnotherapy or in therapeutic group.

+ + +

In Inner Theater, you exploit ego states in journaling.

As I mentioned, in Western culture there is, in philosophy and contemplative practices, a long tradition of creative reading and reflexive writing.  In Ego state journaling process we first map our ego states and then cultivate creative writing in self-hypnosis.

Self-hypnosis means just that you encourage yourself to be able to close your mind from disturbing stimuli and start to use your mindsight: self-listening and imagination. With your adult, nurturing, realistic parts you can become little by little a therapist of yourself.

Reflection happens by reading different kind of healing traditions and self-help books (a good book to start with is Gordon Emmerson’s Happy Parts, Happy Selfhttp://www.egostatetherapy.com) and intuitively finds new subjects to write about from the texts you have previously written. You intuitively find new ideas to journal, trusting your new knowledge and body messages.

If you succeed in your self-hypnotic journaling process, you can reach even your underlying states, so you cultivate self-awareness by making unconscious material conscious. This also means that, at the same time, your destructive ego states can be transformed or replaced by life-affirming ones.

+ + +

Free yourself from Monkey Thoughts!

Hypnotherapist Alex Parker writes that there are two ways to get in touch with your unconscious material:

1.  Relax or distract the conscious defences and Free Radical Thoughts through focus and the control of arousal.

2.    Bombard the Array of Mind with a consistent and repetitive stream of new information (affirmations, religious study).

Before starting the therapeutic journaling process it is important that you can make your monkey thoughts (Free Radical Thoughts of your introjections) visible by practicing mindfulness. I personally did this by being mindfully in nature.

After finding your observing meta state by practicing mindful exercises and mapping your ego states, you can start to bombard the array of mind with a repetitive stream of new information. This is created by different beliefs of your ego states involving various memories, views and belief-systems (including the ideas of your nurturing adult ego state). You use your ego states to improvise play in your Inner Theater. You exploit spontaneous flow of different ego states, which makes your parts verbally more visible and conscious. Within their dialogue, in a respectful atmosphere, you promote their integration. All of your ego states must be treated with compassion. During this “contemplative learning work”, you can utilize different kinds of visual symbols and verbal metaphors.

Your ego states are your helpers. You have to listen their voices, which sometimes are heard just as subtle inner whispers or felt by tiny little cues of your body. By practicing mindsight, emphatically listening to yourself, your chosen peers and their new introjections, little by little, you find the way to listen yourself and other people more honestly. Your mindsight gets more and more exact with your imagination.

When you bombard your unconscious mind with the existing ego states and their ideas, new views and sometimes even old, underlying states start to emerge. Your ego states represent different parts of your brains and body. In the field of hypnosis, we have for decades known that body and mind are not separate unities – actually, you might even say that your unconscious mind is your body. The deepest parts of you can be subtle somatic feelings, which can be verbalized by using your imagination. To know your self is to integrate your ego states. After integration, your states are not faded, retro or conflicted. They are normal. You know yourself; you have integrated your parts.

As Parker writes, the new information which arises in the process has to become assimilated as part of the individual’s whole. It needs to be accommodated by an adaptable array of mind, otherwise they will be incongruent and will cause serious anxiety as the individual struggles between the values of opposing introjects. So in the person’s mind there has to occur a systemic change. This happens through guided-imagination negotiations, providing your faded states what they need.

My suggestion is that you start the self-awareness process by setting as a goal the above-mentioned Maslow’s characteristics of a self-actualized person. It is a huge goal, but with support of your therapist and/or coach you can work to accomplish it.  Complicated? No, it really is rather simple: Healthy Parts = Happy Self!

+ + +

Is cultivating self-awareness by Inner Theatre journaling dangerous?

Difficult emotions can arise in the process. If you are not sure about your personal resources, it is best to start the process in a therapeutic group or in therapy. My opinion is, that life is about taking risks and challenges. Too many people have quite foolish ideas about their inner worlds with rigid, restricting core beliefs. This can be dangerous for your health. You can choose to allow the fear of unknown and introjected, unquestioned core beliefs guide you through your whole life, but that means you never get to know who you really are.

Another possibility is that you become autonomous and authentic. You start to listen to your emotions and body; you accept the responsibility and gift of creating and defining your inner world. This gives you resources to protect yourself and live purposefully and compassionately your own authentic life for the benefit of yourself, and for your local and global community.

The transformation of your mind can sometimes result in drastic alteration in your physical reality. I have witnessed it happen in many persons, including myself.

References: 

Emmersson, Gordon, Healthy Parts, Happy Self

Parker, Alex, Hypnotherapy with Hypthetical Mindfulness in Counselling and Hypnotherapy

Sarvela, Kati, Sisäinen teatteri – luova kirjoittaminen tietoisuustaitona

Sky, Jan, Many Parts of You

 

Sulje minuutesi syleilyysi!

Minua on mindfulness-ajattelussa häirinnyt jokin asia. Daniel Siegeliä lukiessani tajuan yhä tarkemmin, mikä se on ollut.  Hyväksyvässä läsnäolossa (mindfulness) ei ole riittävästi korostettu tätä toista tietoisuustaitojen puolta eli sydämen silmiä (mindsight, käännetty myös mielitajuksi). Sydämen silmiemme avulla voimme nähdä itsemme ja vähitellen myös toisen luontokappaleen olemuksen selkeämmin.

Sydämen silmiämme kehittämällä rakennamme itsellemme identiteettiämme kannattelevan tarinan, Sisäisessä teatterissamme Elämän eepoksen. Tämän tarinan rakentamisessa länsimainen psykoterapiaperinne näyttää kyntensä. Ilman vakaata identiteettitarinaa kyky olemiseemme häiriintyy. Länsi ja itä täydentävät toisiaan.

Sisäisen teatterin vahvuus on mielestäni siinä, että se konkreettisesti auttaa ihmistä luomaan ja tunnistamaan minätilansa eli minuutensa osat. Meitä on moneksi – näin myös UCLA:n psykiatrian professorin Daniel Siegelin mukaan. Moniminuus kuvaa hänen mukaansa  paremmin aivojen todellista neurobiologista luonnetta kuin se, että olisimme vain yksi normaali kokonainen ihminen.

Daniel Siegel puhuu minän tiloista (states) kun itse puhun minätiloista (ego states). Tämä ei aiheuta oikeastaan välillemme  ristiriitaa. Kertaus on opin äiti eli minätilat luodaan Sisäisessä teatterissa seuraavasti:

  1. Ne syntyvät eri elämämme vaiheessa syntyneinen totunnaisina ajattelu- ja käyttäytymismalleina. Kullakin minätilalla on oma tunnelatauksensa, motivaatiorakenteensa ja esimerkiksi omat muistot.

  2. Ne voivat olla introjektioita – sisäistettyjä toisia ihmisiä meissä. Sisäisessä teatterissa voimme myös halutessamme sisäistää uusia henkilöitä teatteriimme. Tällöin puhutaan empaattisesta samaistumisesta. Voimme luoda uusia introjektioita. Ne eivät ole kuitenkaan tietenkään kyseisiä henkilöitä, vaan oman mielikuvituksemme luomia vääristyneitä peilikuvia heistä.

  3. Meillä voi olla arkkityyppisiä minätiloja (esimerkiksi sisäinen lapsi ja vanha viisas mies/nainen).

 Daniel Siegel korostaa näitä kahta ensimmäistä. Hän ei puhu suoranaisesti introjektioista, mutta hän puhuu kyvyistämme empaattiseen samaistumiseen, jota kautta voimme päästä kiinni ”me-kokemukseemme”.

Jokaisella meistä on traumoja, jotka edesauttavat dissosioituneitten, systeemistä irrallisten, minätilojemme syntymää. Dissosioitumisasteemme vain vaihtelee riippuen traumojemme suuruudesta ja geneettisestä rakenteestamme. Hyvin huonosti integroitunut ihminen kulkee minätilasta toiseen huomaamattaan. Pahasti pirstoutunut ihminen, epävakaa (DID-dissociative identity disorder) ihminen ei muista, mitä hän on toisessa minätilassa tehnyt.

Olemme luontaisesti enemmän tai vähemmän pirstoutuneita, mutta luontaisesti myös integroimme, kokoamme, itseämme jatkuvasti yhtenäiseksi systeemiksi.  Pirstoutuneessa kulttuurissamme liian monelta ihmiseltä puuttuu oman sisätodellisuuden ohjaus- ja systeemin integroimiskyky.  Tietoisuustaitojen avulla voimme aktivoida näitä itseämme integroivia voimia.

Hyvinvoiva ihminen ei ole erillinen ihminen, vaan olemme osa ihmisyhteisöämme, ihmisluontoa  ja luontoa. Luonnon pahoinvointi ja toisen kärsimys on haava terveen ihmisen sielussa. Terveinä osaamme samaistua toinen toisiimme ja osaamme suhtautua hyväksyvästi ja läsnäolevasti erilaisuuteen. Em-pathy sinänsä jo merkitsee toisen tunnetilaan samaistumista.

Arkkityyppinen ajattelu Sisäisessä teatterissa juontu taideterapiamuotoihin: monissa niistä on Jungin ajattelu vahvasti jalkaantuneena. Me voimme samaistua paitsi toisen ihmisen tiloihin myös ihmisyyden arkkityyppisiin muotoihin. Myös Siegel puhuu ihmisen luovuudesta ja kyvystä työstää asioita mielikuvin ja taiteen avulla. Kirjoittamismenetelmässäni korostan juuri tätä ihmisen kykyä luoda uusia hermoratayhteyksiä symboli- ja metaforatyöskentelyn avulla.

Huolimatta tila-käsitteemme pienistä painotuseroista, Siegelin ajattelu tukee ja on yhdistettävissä  Sisäiseen teatteriin. Hänen ajattelunsa vahvuus on muun muassa siinä, kuinka hän kykenee integroimaan ajatteluansa nykyaikaiseen neurobiologiseen tietoon.

Siegelin mukaan kokonaisvaltaisesti hyvinvoiva ihminen on tilojensa FACES-systeemi.

WP_20131003_0502013100317122320131004165516[1]F flexible joustava

A adaptive sopeutuva

C coherent koherentti, yhtenäinen

E energized energinen

S stable vakaa

Jokainen meistä kasvaessaan ja kehittyessään rikkoontuu ja samalla sisäiset tilamme erilaistuvat. Lapset ja nuoret, jotka eivät ole saaneet hyväksyvää läsnäoloa rikkoontuvat erintyisen pahasti. Valitettavan moni rikottuina syrjäytetään. Se on helppo tehdä ihmiselle, jonka oma itseohjautuvuus on täysin hukassa.  Voi perustellusti väittää, että olemme olleet kylmä, ihmistä rikkova yltiörationaalinen kulttuuri. Kärsimme kroonisesta hyväksyvän läsnäolon vajeesta. Meitä ei ole opetettu tunnistamaan tilojamme saatikka ohjaamaan niitä. Rikkonaisen ihmisen satunnaiset tunnetilat saavat paljon pahaa aikaiseksi.

Voimme onneksi itse auttaa itseämme. Se mitä tarvitsemme on tietoisuustaidot, kykyä muodostaa erilaista minätiloistamme FACES-systeemi, joka on joustava, sopeutuva, koherentti, energinen ja vakaa. Prosessimme lähtee käyntiin siitä, että tunnistamme tilamme, jonka jälkeen peilityöskentelyn (reflektion ja refleksion) avulla muodostamme itsestämme systeemin.

Vakaata systeemiä on haasteellista ylläpitää. Systeemi helposti kellahtaa aina johonkin suuntaan. Mitä enemmän tietoisuustaitomme kehittyvät, sitä vakaampi systeemimme on. Tällöin kohtaamamme, vaikkapa vastemieliset tai ikävät asiat, eivät aktivoi meitä tunnetiloihimme, vaan kykenemme pitämään itsemme objektiivisina haasteellisissakin tilanteissa.

Seuraavassa esimerkki omasta epävakaudestani. Olen kehittynyt tasapainoisemmaksi, mutta edelleen joskus satunnaiset tunnetilat kaappaavat tietoisuuteni ohjauksen. Etsin passiani eräänä päivänä, muutama kuukausi sitten, vaan en löytänyt sitä. Yleensä se on mummoltani perimän kaapin alalaatikossa. Sitä ylösalas kääntäessäni, joudin hösöttävään tunnetilaan (”Apua, se ei olekaan täälä!). Paniikkitilassa (hössöttävä Tyttöseni) mylläsin koko kämpän löytääkseni passini. Onneksi mieheni tuli apuun, ja aarteeni löytyi. Se oli siellä mummon kaapin laatikossa, missä sen kuuluu ollakin.

Kun satunnaiset tunnetilat kaappaavat meidät, katoaa vakautumme, joustavuutemme ja objektiivisuutemme. Epätasapainoinen sisäinen minätilojemme järjestelmä on monella tavallisella ihmisellä tänä päivänä joko kognitiivisesti jäykkä tai kaaottinen. Kun osaamme pitää itsemme FACES systeeminä haastavissakin tilanteissa, paranee suorituskykymme.  Minätilamme kaappaavat meidät yhä harvemmin.  Tällöin kykenemme näkemään tilanteen yhä useammin rauhallisesti, kokonaisvaltaisesti ja viisaasti.

Terve minuus ei ole yksi ja kokonainen vaan se on FACES systeemi. Kokonaisvaltaista hyvinvointia ja terveyttä on se, että ihminen tunnistaa minätilansa, ja hän kykenee tietoisuustaitojen avulla integroimaan tilojansa toinen toisiinsa. Tässä yhdistämistyössä käytetään hyväksi sekä hyväksyvää läsnäoloa (mindfulness) että sydämen silmiä (mindsight).

Sisäinen teatteri on menetelmä, jonka avulla kykenemme näkemään oman mielemme sekä toisen mielen entistä selkeämmin. Menetelmääni yhdistetään myös hyväksyvää läsnäoloa.  Tunnistamme minämme tilat (mindsight) ja kykenemme keskittämään tietoisuuttamme yhä paremmin, suhtautuen hyväksyvästi tiloihimme (mindfulness). Tulemme yhä tietoisemmaksi tietoisuudestamme eli tietoisuustaitomme kasvavat. Integroimme itseämme monella eri tasolla, rakentaen elämästämme koherenttia tarinaa.

Sen jälkeen kun olemme tunnistaneet minätilamme, otamme ne syleilyymme: suhtaudumme niihin arvostavasti. Monet primitiivisistä tiloistamme (Tiina takertuja, Näsäviisas pikkuprofessori, Pupupöksypelkuri, Ville Viettelijä) ovat jäänteitä lapsuudestamme. Ne ovat niitä, jotka kasvaakseen täyteen mittaansa, tarvitsevat turvallisen aikuisen minätilan ja sen hyväksyvän läsnäolon. Sen saman rakkauden voimme tietoisuustaitojen kehittyessä antaa itsellemme, joka meille olisi jo lapsena perusoikeutena kuulunut.

Lapsellisten osiemme torjunta syö enenergiaa.  Suhtautumalla armollisesti ja hyväksyvästi osiimme, voimme ottaa nämä aiemmin elämäämme terrorisoineet tilamme voimavaroiksemme. Usein juuri nämä kaikkein lapsellisimmat osamme voivat olla luovan energiamme lähteitä.

Sisäinen teatteri on facebookissa.