Siirtolan Emännän muotiblogi – siivoa kenkävarastosi!

Siirtolan Emäntä on ollut laiskanpuoleinen kirjoittaja viime aikoinaan, tai ainakin hän on ollut saamaton blogin kirjoittaja. Hän kun työstää parhaillaan lukemalla ja kirjoittamalla omaa kirjaansa terapeuttisesta kirjoittamisesta ja henkisestä kasvusta. Tällä hetkellä hän lukee jo edesmenneen perheterapeutin Virginia Satirin kirjaa, ”Monet kasvosi – ensimmäinen askeleesi rakkaudessa olemiseen” (Your Many Faces – The First Step to Being Loved).

Virgina Satir, amerikkalainen perheterapian uranuurtaja, on jo 70-luvulla kirjoittanut ”monikasvoisesta minuudesta”, joka erilaisina variaatioina (mm. dialoginen minuus, virtaava minuus, proteaani minuus) on ottamassa koko ajan lisää tilaa nykypsykologian kentällä. Satir kirjoittaa siitä, kuinka monet meistä olemme osiemme, ”kasvojemme”, kanssa epätasapainoisessa tilassa, mikä aiheuttaa meissä fyysisiä sairauksia, sisäisiä ongelmia, ongelmia työmotivaatiossa ja henkistä tyhjyyttä. Suuri osa meistä ihmisistä elää elämää, jollaista meidän ”kuuluu” elää, ja liian harva elää kasvoilla, jotka tuntuvat omilta. Olemme kadottaneet minuutemme keskuksen. Kun katsomme peiliin, harva meistä tuntee enää itseään.

Kun voimme pahoin henkisesti, ei ole kyse siitä, että meidän pitäisi yrittää muuttua sellaisiksi kuin muutkin ovat. Kyse on sen sijaan siitä, että meidän tulisi muuttua enemmän itsemme näköiseksi. Virginia Satirin mukaan kasvomme ovat kuin kenkiä. Tarvitsemme erilaisiin tilanteisiin mukavan kenkävaraston. Joskus voi olla syytä heittää vanhat lempilenkkarimme roskikseen, ja tilalle voi löytyä jopa paremmat, hieman erilaiset, juoksutossut kuin ennen. Voi olla, että joudumme ”ajamaan kengät” sisään, jotta ne alkavat tuntua mukavilta. Juhliin laitamme erilaiset kiiltävät kengät kuin mitä mukavat Koti-Ainomme ovat.

Jokaiseen kenkäpariimme liittyy muistoja ja tunteita. Joskus saattaa koko kenkävarastomme mennä uusiksi. Huomaamme, että olemme käyttäneet samoja kenkiä liian pitkään. Tämä voi olla hyvinkin masentava tilanne. Tuntuu pahalta luopua kaikista vanhoista ihanista töppösistä. Joskus meillä voi olla kertakaikkiaan sellainen olo, että jalkamme ovat kasvaneet, eivätkä mitkään kengät enää mahdu jalkaamme.

Ja joskus käy niin kuin Siirtolan Emännälle kerran. Hän löysi mielestään ihanat ja vihdoinkin muodikkaat talvisaappaat. Yhden käytön jälkeen hän tajusi, ettei hänen jalkoja oltu luotu näihin kenkiin, sanokoon muoti mitä tahansa. Tämän päivän ongelma Siirtolan Emännän mielestä on itseasiassa se, että liian moni kävelee päivittäin epämukavissa muotikengissä. Mikä pahinta, he luulevat, että muita kenkiä ei edes kannata kokeilla!

Erilaiset kasvomme, kenkäparimme, eivät edusta pelkästään ”rooleja”, vaan jokaisen roolimme takana on kokonainen maailmankatsomus tunne- ja muistoarsenaaleineen. Ihmisenä olemisen ihana ja kamala kohtalo on olla näiden erilaisten tilojemme, kenkävuorien, keskellä tasapainoilevia ihmisiä. Joskus meitä v***aa, joskus ihastuttaa, joskus pelottaa. Osa ihmisenä olemista on se, että ihminen kokeilee jatkuvasti erilaisia kenkiä, erilaisia suhteita maailmaan. Ja tämä on jännittävää, joskus pelottavaakin… Vastakohdat ja niiden välillä tapahtuva jatkuva tasapainoilu ovat luovuutemme ja merkityksellisen elämämme henkinen voima.

Sen jälkeen, kun Emäntä on tajunnut vastakohtien tuottaman energian, on hänen elämästä tullut helpompaa. Nykyään hän tajuaa, että on luonnollista, että välillä oma sisäisten tilojen arsenaali on epätasapainossa. Joudumme joka päivä vastaamaan uudelleen elämämme haasteisiin. Näissä tilanteissa mitkään kengät eivät ehkä tunnu jaloissamme hyvältä. Tällöin Emäntä tekee juuri niin kuin Virginia Satir kehottaa: Kun hän kuulee sisältään SOS-hälytysmerkin, hän istahtaa tuolille ja alkaa kuuntelemaan sisältä päin tulevia viestejä. Ja Emäntä kuuntelee sisäisiä tuntemuksia ja hän alkaa kirjoittaa… Ja jeeees, löytyipä taas tilanteeseen sopivat kengät.

Meidät on oikeastaan Virginia Satirin mukaan ajattelemaan liian yksinkertaisesti. Pohditaanpa vaikka sellaista asiaa, että tänään Siirtolan Emäntä havahtuu hirveään päänsärkyyn. Hän voi ajatella, että se johtuu siitä, että hän on tehnyt taas kolme pitkää työpäivää hammaslääkärinä, jossa työssä hän väistämättä joutuu välillä työskentelemään epäergonomisissa asennoissa. Entä jatkuva kirjoittaminen ja haitarinsoittaminen, ovatko ne hyväksi hartioille ja niskalle? Päänsärky voi kuitenkin johtua myös siitä, että hän stressaa tulevaa kirjaansa, tai siitä, että hänellä on muita sisäisiä ristiriitoja tai ulkoisista tekijöistä johtuvia ristiriitoja. Ehkä päänsärky johtuu siitä että hän on juonut liian vähän vettä, tai entä jos asianlaita onkin niin onnettomasti, että Emännällä on päässään aivokasvain.

Kun tajuamme kenkävarastomme kasvun mahdollisuudet, ymmärrämme, että selityksiä voi olla pahalle olollemme monia, ja silloin kun on kysymys omasta sisäistä tunne- ja ajatusmaailmastamme, olemme itse kenkävarastomme parhaita asiantuntijoita. Tiedämme itse parhaiten, mitkä kengät istuvat jalkoihimme tänään parhaiten. Mitä suuremman määrän kenkiä koekäytämme, sitä parempia oman sisäisen maailmamme asiantuntijoita meistä kasvaa. Jos kannamme monen vuoden jälkeen avioerostamme vielä ahdistusta sisällämme, kysymys on siitä, että emme ole inventoineet ja siivonneet riittävän perusteellisesti kenkävarastoamme emmekä ole hankkineet tarpeellisia uusia kenkiä. Emme voi muuttaa menneisyyttä mielessämme, mutta tapahtumien merkityksillä voimme loppumattomasti leikkiä erilaisista kengistä käsin.

Kun rakennat elämäsi valtavirtaperiaattelle, jossa sinun täytyy aina marssia etujoukoissa voittoisissa muotikengissäsi, voivat jalkasi väistämättä pahoin. Tästä ei hyvää seuraa. Jotta saavutat sisäisen tasapainon, sinun on opittava valitsemaan elämässäsi mukavia kenkiä, jotka sopivat ja tuntuvat sinusta hyviltä mahdollisimman monissa tilanteissa. Sinun on oltava itse aktiivinen oman kenkävarastosi luoja ja niiden koekäyttäjä. Voit löytää tuurilla jopa taikakenkiä, joiden avulla lennät uusiin kiehtoviin maailmoihin.

Erilaisissa tilanteissa tarvitaan erilaisia kenkiä. Muotikengillä voi olla joskus käyttöä. Jotkut kengistäsi voivat olla hyviä metsäkenkiä, mutta ne ovat kömpelöt kaupunkikävelyyn. Joskus reikäisillä vanhoillakin kengillä voi olla käyttöä. Siirtolan Emäntä maalaa ulkorakennuksia vanhoissa lenkkareissa. Emäntä ei usko jatkuvan materialistisen taloudelliseen kasvun mahdollisuuteen. Kengät ovat poikkeus. Niitä ihmisen tulisi hankkia itselleen jatkuvasti lisää, siis näitä symbolisia kenkiä, ei oikeita kenkiä.

PS. Jos ”kengät” kiinnostavat, kannattaa osallistua australialaisen Jan Skyn HTT-kurssille syksyllä. Lisätietoa hänen menetelmästään löytyy täältä.

Mainokset

Terveydenhuolto ”hullunmyllynä”

Toivon, että pikkuhiljaa ollaan oivallettavan, että terveydenhuollon kuormitus vähenee, kun organisaatioista tehdään vähemmän toimenpidetehokkaita. Elämä on tarina ja narratiivisessa lääketieteessä terveydenhuollon ammattilainen on osa potilasta eheyttävää tarinaa, sairausnarratiivia. Tästä tarinallisesta näkökulmasta katsottuna perinteisessä mielessä ”tehokas” terveydehuoltojärjestelmä tuottaa yhtä tehokkaasti uusia asiakkaita järjestelmäänsä. Tälläistä järjestelmää voidaan kutsua vaikkapa ”hullunmyllyksi”. Asianlaita nimittäin lienee niin, että aika mikä tuhlataan narratiivisessa hoitamisessa potilaan kuunteluun, säästetään vähempinä virheinä ja hoitomyöntyväisyydessä.

Toden totta, kun asiaa syvemmin ajattelen, mielestäni tämä nykyinen terveydenhuollon järjestelmä tehokkuuskriteereineen on ”hullunmylly”. Mitä nopeammin pyörä pyörii, sitä enemmän hoidettavia asiakkaita, ja yhä suurempi osa näistä asiakkaista on terveydenhuollon omaa henkilöstöä. Meidän terveydenhuollon ammattilaisen pitäisi pyrkiä näyttämään omaa esimerkkiä hidastamisessa. Voimme olla edelläkävijä osa tätä ”degrowth” ja ”leppoistamis-” tai ”kohtuullistamiskulttuuria”. Hitaus  ja hiljentyminen ovat nimittäin narratiivista tehokkuutta.

Tiedän kiireisistä päivistyspäivistä, että aina tämä ei ole yksinkertaista. Olen kuitenkin alkanut pitämään entistä tomerammin kiinni kahvitauoistani ja ruokatunneistani, mikä ei ole ollut helppoa. Olen myös yrittänyt oppia hetken verran kuuntelemaan tarkkaavaisesti potilasta, kun hän tulee vaivoineen sisään. Toivon, että meistä terveydenhuollon ammattilaisista löytyy yhä enemmän ihmisiä, jotka kieltäytyät tekemästä talousmiesten tehokkuuskriteerein töitä. Meidän on löydettävä uudet kriteerimme työmme ”tehokkuuden” arvioinnille. Kokonaisvaltainen hoitava ihmisten välinen suhde eheyttää molempia osapuolia, sekä hoitajaa että hoidettavaa. Luultavasti se myös vähentää terveydenhuollon asiakkaita.

Simone, feministinen, monia lukijaa varmasti ärsyttävä hippiosani minua, hihkuu mielennäyttämölläni:

”Nouskaamme yhdessä kaikki terveydenhuollonammattilaiset eduskunnan portaille kyltteinemme. Niissä voisi lukea vaikkapa

ELÄKÖÖN HITAUS JA FEMINIININEN HOIVA!

ALAS KAIKEN NUMEROIKSI MUUTTAVA PATRIARKAN KULTTUURI!

ELÄKÖÖN TARINAT!

AHNEUS JA KIIRE EIVÄT OLE HYVEITÄ!

HALUAMME TAKAISIN TYÖN SISÄISEN ILON!

IHMISEN ELÄMÄN INHIMILLINEN RYTMI ON PALAUTETTAVA!”

Hei, kuka lähtisi minun kanssani barrikaadeille:)? (Voi kuinka suloisia mielikuvia nousee Simonen mieleen 60- ja 70-luvuilta!)

Virtaa Kuumusta

Poikani kehoituksesta päätin nyt sitten alkaa kirjoittaa ihan oikeaa blogia. Se vanha blogihan ei ollut mikään oikea blogi, vaan siitä tuli vahingossa kirja. Tällä kertaa yritän päästä kiinni nykyiseen elämänmenoon ja virtuaalitodellisuuteen ryhtymällä tähän uhkayritykseen. Etukäteen ei voi tietenkään tietää, kuinka kauan tätä intoa riittää.

Varmasti intoni määrä riippuu siitä, kuka mielentiloistani on ohjaksissa. Sisäinen lapseni Tyttönen innostui ajatuksesta, että hän haluaa haitarin, josta hän oli aina lapsena unelmoinut. Eipä mennyt kuitenkaan kuin muutama viikko, kun hän unelmoi jo saksofonista. Mahdanko olla ainut ihminen, muuten, jolla erilaiset tilat vaihtelevat päivän mittaan? Mikäli kirjoihin on luottamista en ole mikään mutantti, vaan pikemminkin tänä päivänä alkaa olla sääntö kuin poikkeus, että ihminen muodostuu erilaisista persoonanosista, jolla kullakin on oma ikänsä, historiansa, oma maailmankatsomuksensa, oma tarkoituksensa, omat pelkonsa ja omat vahvuutensa. Ja tietysti oma muistinsa!

Minulle oli äärettömän eheyttävä kokemus kun pystyin pirstomaan itseni osapersooniksi ja sen jälkeen järjestämään tämän kaaoksen uudeksi merkitykselliseksi kokonaisuudeksi. Nyt olen sitten tällainen enemmän tai vähemmän ehyt kokonaisuus – osapersoonien ryhmä. Kerronpa teille yhden esimerkin siitä, miten mielentilamme (osapersoonamme, alteregomme, egotilamme, minätilamme tai miksi ikinä niitä haluammekaan kutsua) voivat ilmetä. Ei tästä ole kuin muutama viikko, kun mieheni toi veljensä ja meidän postin postilaatikosta, ja kehoitti minua viemään naapuriin Jukka-veljelle hänen postinsa, kun puoliskoni ei viitsinyt mennä sinne lumisilla kengillään. Lupauduin auliisti tekemään hänelle tämän pienen palveluksen. Tarina jatkuu siten, että hetken kuluttua näin keittiön pöydällä Jukan postin ja ihmettelin, että miksi ihmeessä hän oikein tuo postinsa meidän puolelle. Seuraavana päivänä mies tulee reissusta, ja vihaisena ihmettelee, että miksi ihmeessä en voinut hoitaa tätä postiasiaa, kun kerran sen olin luvannut tehdä. Nyt oli sellainen mielentilani paikalla, joka heti muisti, kuinka mieheni oli pyytänyt tätä palvelusta.

Kuinkakohan monella muulla mahtaa olla tällaisia kokemuksia? Onneksi eri mielentilat eivät ole pelkkä rasite, vaan ihminen voi alkaa käyttämään heitä hyväkseen oman eheytymisensä välineenä. Puhutaan reflektiosta. Sillä tarkoitetaan sitä, että ihminen katsoo peiliin, ja kysyy siltä ”Kerro, kerro kuvastin, kuka puhuu tänään ja kenen äänellä?”. Narratiivinen, tarinallinen, etiikka lähtee liikkelle siitä, että ihminen kypsyy eettiseksi, kun hän alkaa tajuamaan ”kenen lauluja hän laulaa” ja alkaa opettelemaan tietoisesti itselleen uusia lauluja. Mielentilojen näkökulmasta voisi ajatella, että ihminen alkaa aktiivisesti luoda itseään. Hän on tietoinen olemassa olevista minuuksista ja lisäksi hän uteliaasti etsii niitä kaikkia uusia mahdollisia minuuksia, joita hänessä voisi olla. Rohkeasti hän sitten lähtee kokeilemaan erilaisia rooleja ja niiden lauluja, ja omaksuu sitten niistä itselleen sellaiset, joiden avulla hän uskoo oman ja yhteisönsä elämän laadun paranevan.

Näin siis alkaa tämä toinen blogini. Yritän olla tekemättä tästä kirjaa tällä kertaa. Vaikka…. kuka tietää… ehkä tästä voi muokkautua vielä uusi kirja? Tai oikeastaan kolmas. Toinen elää jo synnytystuskiaan. Mutta tällä kertaa haluaisin mukaan muidenkin ihmisten mielentila-tarinoita.