Myönteisen ajattelun voiman rajoitteet

Makke Leppäsen ja Eija Kalson  tavoin minäkin uskon myönteisen ajattelun voimaan. Silti olen sitä mieltä, että on hyvä tiedostaa myönteisen ajattelun rajoitteet. Me emme voi piilottaa maailman epäoikeudenmukaisuuksia positiivisen ajattelumme peittoon. Asia nimittäin on niin, että toisille positiivinen ajattelu on helpompaa kuin toisille.

Tämä kuva kiersi naamakirjassa. Ehkä olet sen jo nähnytkin…  Joskus yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

Yhteiskunnallisiin epäoikeudenmukaisuuksiin kannan ottamisen sekä aktiivisen työskentelyn niiden poistamiseksi pitäisi yhdistyä myönteiseen ajatteluun, jotta kykenemme luomaan  ihmiskunnalle parempaa tulevaisuutta.

Mainokset

Ajatuksiani Sonja Lyubomirskyn onnellisuusaktiviteeteista, osa 2

Tässä kuvassa näet miltä näyttää, kun peilaan ajatuksiini uusia muotoja.

Palataanpas kuitenkin asiaan, siis näihin Sonja Lyubomirskyn onnellisuusaktiviteetteihin. Hänen mukaansa kannattaa muuten pitää mielessä, ettei onni ole jotakin, joka tipahtaa taivaalta. Jos haluat juosta maratonin, joudut tekemään töitä paljon ja säännöllisesti, jotta pystyt tämän unelmasi toteuttamaan. Samaan tapaan jos haluat olla satasella onnellinen, täytyy sinun löytää omat onnellisuusaktiviteettisi, joita sinun täytyy toteuttaa aktiivisesti ja pitkäjännitteisesti. Lybomirsky siis ajattelee samoin kuin Henryk Skolimowski, että onni on jotakin joka tulee sivutuotteena silloin, kun ihminen keskittyy tekemään joitain itseä  palkitsevia asioita aktiivisesti ja intohimoisesti.

3)  Älä vatvo äläkä vertaile itseäsi sosiaalisesti muihin

Asioiden liika pyörittely ja märehtiminen sisällä päässä, ei tuota yleensä muuta kuin harmia ja se syö energiaamme. Lyubomirsky kehottaa ihmisiä yksinkertaisesti kiinnittämään huomion muualle silloin kun märehtiminen on alkamassa päässämme. Mene vaikka marjastamaan tai ala siivoamaan kaappeja. Toinen konkreettinen tapa on sanoa itselle yksinkertaisesti ”Seis!” silloin kun pyörittely meinaa aloittaa päässämme toimintansa. Eräs hyvä vaihtoehto on etsiä toinen ihminen peiliksi. Voit keskustella viisaan ja luotettavan läheisesi kanssa märehtimästäsi aiheesta, ja saatat löytää uutta näkökulmaa hyödyttömään lukkiutuneitten ajatusten pyörittelyyn. Älä tee kuitenkaan tätä liian usein, sillä masennus on ”sosiaalisesti tarttuva sairaus”.  Ystäväsi voi väsyä. Neljänneksi voit harjoitella rentoutumista tai meditaatiota ja viimeiseksi Luybomirsky kehottaa ihmisiä kirjoittamaan ajatuksensa paperille. Tämä kirjoittaminen on juuri se, joka lopetti minun märehtimiseni.

Kun olin masentunut, vatvoin päiväkaudet ja etenkin yöt ongelmiani. Tällä tarkoitan sitä, että olin negatiivisen ajatteluni noidankehässä, josta ei tuntunut olevan ulospääsyä. Kärsin vuosikaudet unettomuudesta ja pessimistisestä maailmankuvasta. Tätä kutsun sisäisessä teatterissani oman depressiivisen rva Otsaryppyni sisäiseksi monologiksi. Pääsin tästä monologista eroon, kun lähdin leikkimään omilla mielenosillani ja tein tämän nimenomaan kirjoittaen. En siis käyttänyt peilinäni vain muita ihmisiä, vaan rakensin itselleni mielentilat, joita käytin oman sisäavaruuteni peileinä. Löysin minänosiani ja loin uusia mahdollisia minuuksia. Käyttäen mielikuvitukseni voimaa ja psykoterapeuttista tietämystäni loin itselleni sisäisen mielenmaisemani ja mielen teatterin. Prosessi oli improvisoitua näkökulmien välistä leikkiä. Hyödytön vatvominen muuttui myönteiseksi muutosenergiaksi. Taiteen keinoin, esimerkiksi kirjoittaen, musisoiden tai kuvataiteiden kautta, voimme siis antaa ajatuksillemme uusia muotoja, ja voimme vapatua  lukkiutuneista ajatusmalleista. Tässä prosessissa voi parhaimmillaan vapautua suuret määrät tietoisuutta laajentavaa myönteistä energiaa.

Lyubomirsky korostaa, että kirjoittaa ihminen sitten päiväkirjaan, tietokoneelle tai paperinpalalle, asioiden pyörittely kirjoittaen voi auttaa järjestämään ajatukset. Se voi auttaa myös ymmärtämään itseämme ja saattamme havaita niissä toistuvat lukkiutuneet kuviot. Kun yhdistin tähän kirjoittamiseen vielä aktiivisen mielikuvitukseni ja psykoterapeuttisen tietämykseni, vuoden aikana minussa tapahtui valtava muutos. Seurauksena elämäni laatuni parantui ja lähdin katsomaan elämää uudesta näkökulmasta. Tiedän, etten ole koskaan elämässäni ”varmalla alustalla” siinä mielessä,että voisin olla ehdottoman varma, etten koskaan joudu enää syöksykierteeseen pimeään kaupunkiini. Edelleen on huonompia ja parempia päiviä, mutta elämäni perusvire on muuttunut. Kirjoittaminen on meditaatiotani ja joskus oikeastaan rukoustani, jossa annan ajatuksilleni uusia muotoja.

Sosiaalinen vertailu on oravanpyörämme ytimessä, sen voi ajatella olevan ekologisesti tuhoisan elämäntapamme energiaa. Ihminen ei voi olla samanaikaisesti kateellinen ja onnellinen. Se johtaa yleensä vain alemmuudentunteeseen, ahdistukseen ja omanarvontunnon laskuun. Jos vertaat itseäsi muihin, vertaa mieluiten itseäsi niihin, joilla menee huonommin kuin sinulla. Äläkä tyydy pelkästään vertailuun vaan toimi. Onnelliset ihmiset eivät Lyubomirskyn mukaan yleensä vertaa itseään toisiin ”menestyneempiin ihmisiin”. Olen päässyt pääsääntöisesti irti tästä sosiaalisesta vertailusta (edelleen joskus joudun tsemppaamaan), mikä on tehnyt elämästäni huomattavan paljon helpompaa.

4) Hyvien tekojen harjoittaminen

Oman kokemusmaailmani puitteissa tuon esiin vielä sen, että on tärkeää tietää omat rajansa. On kilttejä ihmisiä, jotka eivät ikinä ilkeä kieltäytyä erinäisistä vapaaehtoisuustehtävistä, ja näitä ihmisiä saatetaankin ”käyttää hyväksi”. Siksi on hyvä auttaa, mutta on hyvä tietää omat rajansa. Henkilökohtaisesti vanhemmiten olen alkanut toimimaan mukana erilaisissa yhdistyksissä ja niiden vapaaehtoisessa toiminnassa, mikä on tuottanut samalla lisäarvoa omaan elämääni. Pyrin myös muistamaan erilaisia hyväntekeväisyysjärjestöjä pienillä avustuksilla. En voi kehua olevani suuren mittakaavaan hyväntekijä, mutta uskokin, että jokainen ihminen kun tekee elämässään eri kokoisia pieniä ja suurempia hyviä tekoja, voimme saada aikaiseksi hyvän kierteen. Joskus köyhän ropo voi olla arvokkaampi kuin rikkaan suurempi lahjoitus.

Lyubomyrski muistuttaa, että toistaiseksi on tutkittu hyvin vähän sitä, että onko asia todella niin, että muuttuminen jalomielisemmäksi, myötätuntoisemmaksi ja epäitsekkäämmäksi tekisi ihmisestä onnellisemman kuin suuret tulot. Anekdoottista todistusaineistoa sen sijaan tästä on jo paljon. On paljon esimerkkeja varakkaista ihmisiä, jotka ovat luopuneet suuresta osasta omaisuuttaan toisten ihmisten hyväksi. Esimerkiksi Bill ja Melinda Gates säätiö on lahjoittanut vuoden 2000 jälkeen yli 6 miljardia dollaria köyhien maiden terveydenhuollon parantamiseksi. Toisena esimerkkinä Lyubomyrski ottaa Sherry Lansingin, entisen Paramount Picturesin naisjohtajan, joka luopui vallastaan, maineestaan ja rikkauksistaan tehdäkseen päätoimisesti humanitaarista työtä. Oma skandinaavinenkin esimerkki meillä on tästä; hän on Peter Hoeg. Hän on tanskalaisten Robin Hood, joka lahjoittaa koko ajan suuren osan tuloistaan kehitysmaiden naisille ja lapsille. Nämä ihmiset ovat pitäneet ilmeisesti rahasta luopumista palkitsevampana toimintana kuin sen keräämistä.

Ajatuksiani Sonja Lyubomirskyn onnellisuusaktiviteeteista, osa 1

Sonja Lyubomirsky to esille kirjassaan ”Kuinka onnelliseksi? Uusi tieteellinen lähestymistapa” kaksitoista onnellisuusaktiviteettia, joista ihminen voi hyötyä etsiessään mielekkyyttä omaan elämäänsä. Kirja kolahti sen verran voimakkaasti, että päätin peilata omia kokemuksiani hänen kahteentoista onnellisuusaktiviteettiinsa.

Mitä on onni? Henkilökohtaisesti pidän tästä Aristoteleen määritelmästä, jonka mukaan ihmisen onni tulee siitä, että hän kokee oman elämänsä jotenkin merkitykselliseksi ja sillä on siis tarkoitus. Tämä oman elämän merkityksellisyyden löytäminen on vaativa, usein koko elämän läpi tapahtuvaa jatkuvaa etsimistä ja löytämistä.  En tiedä, ehkä toiset pääsevät helpomalla kuin minä, ja jotkut eivät puolestaan löydä koskaan elämällensä mitään mielekkyyttä.  Elämän merkityksettömyyden ja merkityksellisyyden kokemukset saattavat vaihdella samallakin yksilöllä, mutta yksilöitymisprosessin onnistuessa, uskon, että hänen  voi olla mahdollista  löytää itselleen sisäinen, entistä vakaampi, elämän onnellisuuden ja  merkityksellisyyden levollinen kokemus. Monille ihmisille hengelliset merkitykset yhdistyvät tärkeäksi osaksi elämän tarkoitusta ja ne ovat siis näille ihmisille keskeinen osa tätä prosessia.

Lyubomirsky korostaa, että meillä jokaisella on tietty onnellisuuslähtötaso, jonka perimä määrää eli toisilla on geneettisesti taipumusta enemmän melankoliaan kuin toisilla. Moni ihminen vaihtaa toistuvasti asuinympäristöään tullakseen onnelliseksi. Tällä ympäristön vaihdoksella on kuitenkin hyvin vähän osuutta onnellisuuteemme. Enemmän voimme vaikuttaa tyytyväisyyteemme erilaisilla onnellisuusaktiviteeteilla. Lyubomirsky korostaa, että kaikille ei sovi kaikki aktiviteetit. Jotkut näistä voivat tuntua mielestäsi typeriltä, ja silloin kyseessä ei ehkä ole sillä hetkellä sinun juttusi. Osa hänen onnelisuusaktiviteeteistaan voi olla kliseisiä, mutta hän painottaa, että jos ne ovat sellaisia, tieteelliset faktat osoittavat aktiviteettien olevan kuitenkin tehokkaita. Lyubomirsky kehoittaa meitä valitsemaan itsellemme ne onnellisuusaktiviteetit, jotka sopivat parhaiten omaan mielenmaisemaamme.

  1. Kiitollisuuden ilmaiseminen

Sonja Lyubomirsky väittää, että kiitollisuuden ilmaisemisella on suora syy-yhteys fyysiseen ja psyykkisen hyvinvoinnin lisääntymiseen. Esimerkiksi kirjoittaminen on hyvä tapa harjoittaa kiitollisuutta. Voit kirjoittaa päiväkirjaa pienistä arkisista kiitollisuuden hetkistäsi. Voit kirjoittaa myös vaikkapa kirjeitä niille eläville ja kuolleille ihmisille, joille koet olevasi kiitollisuuden velassa myönteisistä asioista elämässäsi. Kirjeet voi lähettää asianosaisille, jos se on mahdollista ja jos se tuntuu hyvältä. Kirjeet voi myös pistää säilöön omaan pöytälaatikkoon ihan vain itselle muistoksi.

Kiitollisuus auttaa meitä irrottautumaan hedonistisesta jatkuvan kasvun oravanpyörästä. Voimme tuntea kiitollisuutta ja hyvää olo arjen pienistä kauniista asioista. Se ilo, mikä voi syntyä lapsen hymystä tai ystävän halauksesta, voi olla kestävämpi ja merkittävämpi ilo kuin se mikä tulee uuden asunnon hankkimisesta.

Omassa eheyttävässä kirjoittamisprosessissani huomaan saavuttaneeni tilan, jossa olen kiitollisempi elämääni kuin aikaisemmin. Kuten aikaisemmin olen tuonut esille, yritän muistaa kiittää Luojaa jokaisesta päivästä, jonka olen saanut. Tämä ei tarkoita sitä, että kaikki päiväni olisivat euforisen hyvänolon täyttämiä. Joskus on kurjiakin päiviä, mutta olen oppinut kiittämään myös näistä päivistä. Luulen, että olen niitä ihmisiä, jotka tarvitsivat kunnon ravistelun (=työuupumus, syöpä), ennen kuin opin kiittämään elämän lahjasta ja arjen kauniista pienistä asioista. Tällä hetkellä koen omaavani vilpittömän lapsen tilan, joka tuntee päivittäin aitoa elämän pienten ihmeiden hämmästystä.

  1. Optimistmin vaaliminen

Optimistmi vaaliminen ei tarkoita Lyubomirskyn mukaan sitä, että ihmisen pitäisi teeskennellä elävänäsä ”parhaassa mahdollisessa maailmassa”. Sen sijaan optimismi voi olla esimerkiksi positiivisen tulevaisuuden odotusta tai esimerkiksi uskomusta siitä, että voin saavuttaa oman tavoitteeni. Optimismia/pessimismiä voi edustaa tapa jolla selität epäonnistumistasi. Tästä esimerkkinä tulee mieleen poikani, joka 6-vuotiaana hävisi juoksukilpailun, koska hänellä oli ”väärät lenkkitossut jalassa”. Selitys oli pienen optimistin selitys. Pessimisti hakee epäonnistumiseensa selityksiä omasta persoonastaan: ”Olen synnynnäinen epäonnistuja, aina minulle käy näin.”

Oma optimismini nousi oikeastaan ratkaisevasti eräässä kataraktisessa kokemuksessa. Eräs menestynyt yrityssaneeraja piti tulevaisuudentutkimusesitelmänsä eräässä psykoterapeuttisessa seminaarissa. Odotin, että häneltä tulee jotakin ”jatkuvan kasvun ideologian-propagandaa”, mutta mies pääsikin yllättämään. Hän pitikin hyvin humaanin ja ekologisen esityksen siitä, kuinka maailmasta voi tulla parempi paikka elää. Hän toi esille, ettei tämä elämäntapamme tällaisenaan voi jatkua. Tarvitsemme tieteellistekniistä kehitystä, mutta tarvitsemme samanaikaisesti myös ihmisten asenteiden ja kulutustottumusten muutosta. Oikeastaan oli aika koomista, että minä purskahdin lopuksi kunnon itkuun. Tajusin, etten enää ole yksin polskimassa vastavirtaan, vaan meitä alkaa olla koko ajan yhä enemmän ihmisiä, jotka haluavat löytää uudenlaisen ekologisesti kestävämmän elämäntavan.

Yllätyksekseni on siis myös ekologista ekonomiaa. Entiset pessimistiset skenaarioni pikaisesta maailmanlopusta ovat kadonneet. Uskon globaaliin horisontaaliseen ihmisten väliseen yhteistoimintaan. Maailmasta voi tulla parempi paikka elää. Uskon siihen, että jokainen voi omilla henkilökohtaisilla elämänvalinnoillaan, toiminnallaan ja asenteillaan olla rakentamassa entistä parempaa maailmaa. Voimme esimerkiksi kierrättää tehokkaasti tavaramme ja ostovalinnoillamme voimme tukea ekologisesti vastuullisia yrittäjiä. Meidän ei tarvitse suostua osaksi oravanpyörää. Me voimme yhdessä vaikuttaa asioihin ja me voimme yhdessä hyötyä uusista näkökulmista.

Jos optimistinen, myönteinen ajattelu ei onnistu, niin kuuntele tämä video, ehkä musiikkikin voi joskus helpottaa oloa.

Tässä professori Sonja Lyubomirsky pitämässä virtuaalista luentoansa.