Kun Helsingin ilmassa on kevään tuoksuja, versoaa mieleeni heti aamusta seuraavia ajatustiivistymiä liittyen tietoisuustaitoihin.
Hyvän, onnellisen ja terveen elämän kannalta on olennaista, että ihminen oppii tuntemaan itseään ja ilmaisemaan tarpeitaan. Itsensä tunteva ihminen tietää ja osaa ilmaista, mitä hän todella haluaa ja mitä hän tuntee. Aika harva kulttuurisamme on kyennyt tähän. Meidät on ehdollistettu tavanomaisiin, yleisesti hyväksyttyihin uskomuksiin, jotka ohjaavat käyttäytymistämme automaattisesti perinteisiin käyttäytymismalleihin. Tämä johtaa vääjäämättä sisäisiin ristiriitoihin.
Tietoisuutaitojen lisääntyessä ihminen oppii erottamaan ja jäsentämään uskomuksiaan ja hän tulee tietoiseksi arvoistaan. Metaforisesti ilmaisten tämä merkitsee pakkopaidasta vapautumista. Rentoutunut, keskittynyt tila, jota esimerkiksi hyväksyvässä läsnäolossa tavoitellaan, on oikeastaan vasta alkusoittoa varsinaisille tietoisuustaidoille. Niiden avulla tietoisuus vapautuu itseään rajoittavista uskomuksista.
Mielen keskittäminen (medi-taatio), keskittymistä häiritsevän hälyn hiljentäminen, on erinomaisen tärkeä taito. Sitä tarvitsee monessa työssä ja tehtävässä. Esimerkiksi hammaslääkärinä huomana, että työni laatu kärsii, mikäli en kykene keskittämään tietoisuuttani. Välillä se vaeltelee minne milloinkin, mutta iän kanssa olen tullut paremmaksi mielenkeskittämisessäni. Kun huomaan, että tietoisuuteni ohjautuu fantasiamaailmoihin, ohjaan sen takaisin tähän hetkeen, tyhöhöni, tähän hetkeen. Työn laatu kärsii, mikäli ihminen ei kykene tekemään työtään virtaavasti, läsnäolevasti.
Tietoisuustaitojen kehittyessä edelleen, ihminen erottaa vähitellen ajatuksensa tosiasioista. Hän tajuaa entistä kirkkaammin, että hän on omien valintojensa summa. Otetaanpas eräs esimerkki. Kysymyksessä on Ville, joka käy töissä, koska hänen on ”pakko” näin tehdä. Hänen täytyy mennä joka päivä toimistoonsa, jotta hän kykenee elättämään perheensä ja hoitamaan velkansa. Koska Villelle ei ole kehittynyt vielä tietoisuustaitoja hän luulee, että hänen täytyy. Sillä todellisuudessa tämä on hänen valintansa. Hän valitsee näissä olosuhteissa ja tässä hetkessä tämän elämäntavan, koska hän ei ole löytänyt vielä itsellenssä parempia vaihtoehtoja.
Kun tietoisuustaidot kehittyvät, ihminen tajuaa, että hän tekee elämässään joka hetki valintoja, jotka vaikuttavat tulevaan elämään. Kun ihminen tulee tietoiseksi vaihtoehdoistaan ja valinnoistaan, pääsee hän eroon automaattisista ajattelutottumuksistaan ja käyttäytymismalleista, jotka ohjaavat edelleen suurimman osan ihmisiä elämäntapaa.
Samalla ihminen kasvaa vastuulliseksi omasta elämästään. Hän ei uhriudu vaan tajuaa, että hän itse aktiiviseseti rakentaa omaa tarinaansa. Hän erottaa ja kykenee kyseenalaistamaan ne kulttuuriset uskomukset, jotka häneen on iskostettu. Tämän jälkeen hän itse alkaa valita niitä uskomuksia, jolle hän maailmankuvansa haluaa rakentaa. Seurauksena hän ei ole enää satunnaisten kultuuristen uskomusten tuote, vaan hän on henkilö, joka valitsee, mitkä ovat ne arvot ja uskomukset, jolle hän elämänsä haluaa rakentaa. Hänestä tulee aktiivinen oman elämäntarinansa luoja. Ajatukset eivät enää satunnaisesti vaeltele hänessä, vaan hän itse valitsee ajatuksensa.
Tietoisuustaitoja kultivioidaan tilassa, joka on valvetilan ja unen rajamailla oleva tajunnan muuntunut tila. Luovassa Sisäinen teatteri-kirjoittamisryhmissäni kutsun tätä psykodraamalliseksi transsiksi. Hypnoterapeuttina kutsun tätä tilaa myös itsehypnoottiseksi tilaksi. Tämän luovan tilan, jossa voimme työstää tietoisuuttamme, voi saavuttaa monella muullakin tavalla. Luovat terapiat, erilaiset meditaatio- ja mietiskelytekniikat, johdattavat ihmisen tilaan, jossa hän kykenee työstämään itse omia arvojaan ja uskomuksiaan.
Uskonnoissa on harjoitettu tuhansia vuosia erilaisia meditaatio- ja mietiskelyperinteitä, joilla voi laajentaa tietoisuuttaan. Itse näen uskonnot kaksinapaisesti. Perinteiset holhoavat fundamentalismille rakentuvat uskonnot kaventavat ihmisen aidon elämän valinnan mahdollisuuksia: Ne – ja erityisesti niiden autorisoimat henkilöt – pakottavat ihmiset tiettyihin kapeisiin uskomusjärjestelmiinsä. Tällöin uskonto voi olla henkisen väkivallan järjestelmä.
Toisaalta kautta aikojen uskonnollisissa rituaaleisessa on harjoitettu tervettä sisäisyyttä, meditatiivisia rituaaleja, joissa uskonnon harjoittajan tietoisuus voi laajentua ja elämänymmärtämys lisääntyä. Kun ihminen tajuaa uskonnot kokemuksellisen oppimisen metaforatiivistyminä, voi ihminen hyötyä suuresti niiden käsitejärjestelmistä. Tällöin uskonnot ovat viisausperinteitä, jotka johdattavat vertauskuvineen ihmistä kohti rakkaudellista elämää.
Kun ihmisen tietoisuustaidot kehityyvät, pääsee hän vähitellen kiinni transrationaalisen ajatteluun, mutta se on jo seuraavan blogin aihe se. Nyt painun Kallion uimahalliin, hoitamaan kipeätä selkääni!
Tietoisuustaidot on facebookissa!
Anna ja hänen ystävänsä 