Sisäinen teatteri® – Harjoitus #5 Sisäinen viisaus II

teatteri_jereErilaiset hiljentymis- ja läsnäoloharjoitukset auttavat meitä tekemään tilaa itsemme tarkkailijatilalle. Tarkkailijatilan tavoittaminen  (Sisäisen teatterin ohjaajan) löytäminen on tärkeä osa luovaa kirjoittamistamme .  Monelle kokemus tästä tilasta muuttaa koko elämän. Emme olekaan enää minätilojemme orjia vaan ne ovat meidän apureitamme, joiden leikissä voimme saavuttaa uudella tavalla sisäisen viisautemme.

Itsereflektio minätilojen avulla on oikeastaan oivallusmeditaatiota, jossa voidaan hyödyntää länsimaisen psykoterapiaperinteen tietoa.  Voit saavuttaa tarkkailevan tietoisuutesi avulla avoimen suhteen itseesi; ajatuksiisi ja tunnetilojasi.  Voit paitsi mielikuvaharjoitusten myös  luovan kirjoittamisen avulla harjoitella tätä.  Vähitellen  voit saavuttaa luovan ”psykodramaamallisen transsin”,  joka on passiivinen, tarkkailija tila. Sisäisen teatterin tilojen dialogi alkaa virrata spontaanisti, estottomasti.

Onnistuneessa prosessissa käännät vähitellen Sisäisen teatterisi minätilat oman tietoisuutesi luovuuden virraksi.  Parhaimmillaan ne voivat olla kokonaisvaltaisen viisauden lähde. Kun tulet syvällisesti tutuksi Sisäisen teatterisi kanssa, et samaistu mihinkään minätiloistasi, vaan olet yhtä kokonaisvaltaisen viisautesi kanssa.

Voit siis saavuttaa yhteyden Sisäiseen viisauteesi kahdella tavalla:

1)      Hiljentymis- ja rauhoittumis- ja erilaisilla kehollisilla harjoitteilla.  Olemalla läsnä itsellesi kaikeilla aisteillasi.

2)      Harjoittemalla minätilojen avulla erilaisten tarinallisten näkökulmien vaihtoa. Tällöin voimme puhua oivallusmeditaatiosta.  Myös oivallusmeditaatiossa voit saavuttaa viisautesi, huomaat, että oivallat todellisuuden vähitellen ilman mitään näkökulmaa.  Ikään kuin tavoitat sen puhtaasti sellaisenaan.  Oivallusmeditaatio voi olla myös reflektiivistä oppimista.

Harjoitus 5.  Keskustelu minätilojesi kanssa aluksi jostain mieltäsi askarruttavasta arkisesta kysymyksestä.  Annatko lepoa itsellesi riittävästi?  Teetkö sopivasti työtä?  Mikä on unelmatyösi ?  jne. Muista, että kaikkien sisäisten keskustelujen päämäärä minätilojen terapiassa ja Sisäisessä teatterissa  on,  suhtautua hyväksyvästi minätiloihisi . Jos ne riitaantuvat, laita teatterin ohjaajasi töihin: Jokainen tila ansaitsee tulla kuulluksi. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että luet välillä tekstisi, ja katsot oletko ollut kohtelias ja hyväksyvä kaikkia minätilojasi kohtaan.  Erityisesti sisäistä lasta kannattaa käsitellä silkkihansikkain. Jos hän mellastelee, se johtuu siitä, ettei hän ole saanut aikoinaan kaikkea sitä rakkautta, jonka hän on ansainnut. Omat aikuiset osasi voivat korjata tilannetta. 

(Vakavissa mielenterveysongelmissa kannatta konsultoida terapeuttia, ennen kuin ryhtyy työstämään minätiloja.  Ylipäätään kirjoittaminen on turvallisinta ryhmässä tai siten,  että sinulla on mahdollista jakaa kokemuksia jonkun kanssa.  Yksin kirjoittaessa on tärkeää, että sinulla on turvallisia, aikuisia, kehittyneitä minätiloja, jotka kykenevät kantamaan prosessissa nousevia, joskus kipeitäkin tunteita.  Joskus vasta keski-ikäisellä tällaisiä minätiloja on.)

Sisäinen teatteri on facebookissa.

PS. Muistathan, että Domnan Pirillä on lokakuun loppupuolella parisuhdekurssi, jolla opettelemme tunnistamaan omia ja puolisomme minäilojamme. Näin parannamme itsetiedostamisen kautta keskinäistä vuorovaikutusta.

Mainokset

Sisäinen teatteri® – Harjoitus #4 Sisäinen viisaus I

Sisäinen viisaus asuu meissä jokaisessa. Toimimme luonnollisesti, aidon itsemme ja todellisten arvojemme mukaan silloin, kun meillä on yhteys sisäiseen viisauteemme.

teatteri_jereMiten saavutan yhteyden sisäiseen viisauteeni?  Helpompi on oikeastaan sanoa, miten en sitä saavuta:  Silloin kun samaistun voimakkaasti joihonkin yksittäiseen totunnaiseen minätilaani, en ole yhteydessä sisäiseen viisauteeni. Sen sijaan silloin, kun olen maadottanut itseni, esimerkiksi aistieni kautta (come to my senses) todellisuuteen tai keskittymällä rauhalliseen hengitykseen, ilman että mikään Sisäisen teatterin minätila  minua ohjaa. Juurruttamalla ja keskittämällä tietoisuuttani (meditoimalla) avaan kanavan sisäiseen viisauteeni. Siksi mindfulness-harjoitukset ovat tärkeitä.

Kuinka tunnen, että minulla on yhteys viisauteeni? Tunne sen siitä, että minulla on kehollisesti rento ja hyvä olo. Olen kiinni aidossa olemisessani. Sisäisen viisautemme harvoin puhuu. Sen sijaan se on voimakas intuitiivien levollinen kokemus;  tunne siitä, että näin minun kuuluu tehdä. Juuri näin on hyvä. Sen sijaan kun olen samaistuneena viisauteni ulkopuoliseen yksittäiseen minätilaan, koen sen jännityksenä kehossani tai ristiriitana mielessäni. Kun puolisoni suuttuu, voimme olla levollisessa tilassa, yhteydessä sisäiseen viisauteemme. Vaihtoehtoisesti voin olla ärtynyt minätilani (rva Otsaryppy), jolloin pulsini nousee ja rintaa puristaa.

Sisäinen viisauttaemme ei tule sotkea tähän autoritäärinen ääneen, monella hän on tiukka isähahmo (kulttuurista ehdollistettu ääni), joka patistaa ja piiskaa meitä tekemään asioita.

Harjoitukset:

A. Mieti millaisessa elämäntilanteessa olet tuntenut, että olet toiminut sisäisen viisautesi ohjaamana? Kirjoita siitä tarina.

B. Jos sisäinen viisautesi olisi henkilöitymä. Miltä se näyttäisi ja kuullostaisi? Kirjoita vaikka tarina, jossa kohtaat sisäisen viisautesi.

Itse valitsin aikoinani Sophien, joka imitoi Raamatun Sofiaa, kokonaisvaltaista naisellista viisautta. Mielikuva  hänestä syntyi spontaanissa kirjoittamisen luovassa tilassa.
(Vakavissa mielenterveysongelmissa kannatta konsultoida terapeuttia, ennen kuin ryhtyy työstämään minätiloja.  Ylipäätään kirjoittaminen on turvallisinta ryhmässä tai siten,  että sinulla on mahdollista jakaa kokemuksia jonkun kanssa.  Yksin kirjoittaessa on tärkeää, että sinulla on turvallisia, aikuisia, kehittyneitä minätiloja, jotka kykenevät kantamaan prosessissa nousevia, joskus kipeitäkin tunteita.  Joskus vasta keski-ikäisellä tällaisiä minätiloja on.)

MBB vai Sisäinen teatteri?

WP_20130830_00220130830175259201308320130830180300

Olin loppuvikosta erinomaisella Suomen Mielenterveysseuran järjestämällä Mind-Body Bridging (MBB) kurssilla. Pidin todella paljon sisällöstä. Itse olen persoonaltani luova tyyppi, joten minulle henkilökohtaisesti ehkä tämä menetelmä on liian ”insinöörimäinen”. Voi olla, että keskityn jatkossakin enemmän tähän Ego state -menetelmästä kehittämääni Sisäiseen teatteriin, joka sekin on Keho-Mieli menetelmä (minätiloihin liittyy usein kehollisia kokemuksia, esimerkiksi jännityksiä ja muita fyysisiä oireita). Hypnoterapiamenetelmä eli tämä Ego state -menetelmä, jolle Sisäinen teatteri rakentuu, on perusluonteeltaan myös kehomielimentelmä.

Ego state -menetelmä näyttäisi painottavan enemmän ihmisen spontaania tarinallista mielikuvitusta ja taiteellista luovuutta ongelmienratkaisutaidoissa. Silti olen sitä mieltä, että Stanley H. Block on kehittänyt loistavan menetelmän. Varmasti monelle MBB sopii erinomaisesti. Ei sitä tiedä, vaikka innostuisikin vielä jatkamaan pitemmälle MBB:tä. Kuka tietää? Annan asian muhia. Ehkä minun täytyy kasvattaa itselleni uusi minätila, insinööri sellainen :D.

Uskon, että ne jotka kokevat itsensä vieraaksi liiallisessa luovuudessa ja mielikuvituksessa, voivat saada enemmän Blockin menetelmästä kuin Sisäisestä teatterista, joka voi jonkun mielestä tuntua vieraalta ja lapselliselta peilleilyltä. Olemme erilaisia ihmisiä. Onneksi.

Oli miten oli. Olen äärimmäisen onnellinen siitä kaikesta viisaudesta ja kokemuksesta, jota Stanley H. Block jakoi meille. Pystyn integroimaan monia hänen ajatuksiaan Sisäiseen teatteri-menetelmääni ja sain paljon vahvistusta jo keräämälleni teoreettiselle ja kokemukselliselle ymmärrykselleni. Löysin myös itsestäni henkilökohtaisia kehittämisalueita. Emmehän ole koskaan valmiita.

Seuraavassa vertailen vähän Blockin MBB:tä ja Sisäistä teatteria (sanottakoon vielä, että tämä vertailu perustuu kahden päivän kurssilla saamaani MBB-ymmärryksen asiasta).

  1. Aina kun tunnemme tekemisessä jännitystä kehossamme, kannattaa miettiä, mikä minätila minussa toimii. Olenko varmasti sopusoinnussa sen vaatimusten kanssa? Näin siis Sisäisesessä teatterissa. Blockin teoriassa on kaksi ”tilaa” masentaja (depressor) ja korjaaja (fixer). Myös minätilat Sisäisessä teatterissa voivat olla tällaisia. Esimerkkejä:

    MASENTAJA (itse nimesin omani Sisäisessä teatterissa rva Otsarypyksi): ”En ole mitään”. ”Mitä sinä oikein esität? Luuletko, että ihmiset uskovat sinua?” ”Olet ruma läski” jne.

    KORJAAJA (minulla Simone): ”Sinun täytyy laihtua. Nyt karppaat viikon!” ”Sinun täytyy saada vakuuttavuutta! Mene esiintymistaitojen kurssille!” jne.

    Kun tutustut Sisäiseen teatteriisi, ei varmasti ole huono ajatus miettiä, että onko näistä minätiloista osa masentajia tai korjaajia. Miltä tilat tuntuvat kehossani? Jos jännitystä tuntuu, kyseessä on aidon olemisesi kannalta tila, jota kannattaa korjata.

  2. Toisin kuin Blockin teoriassa, Sisäisessä teatterissa lähdetään liikkelle siitä, että meissä on myös paljon muitakin tiloja, joita kutsutaan minätiloiksi. Blockin teoriassa puolestaan aina kun olet masentajan tai korjaajan puheen vankina, olet kiinni epäterveessä ajatus- ja tunnesyklissä (I-System). Meidän tulisi saavuttaa tavoitettila: luonnollinen syklimme. Sisäisessä teatterissa puolestaan ajatellaan, että näilläkin tiloilla voi olla myönteinen tarkoituksensa. Kun tulemme tietoiseksi niiden myönteistä tarkoituksista kussakin elämän vaiheessa, niiden tarinoista, vapaudumme niiden vallasta. Keho jännityksemme samalla poistuvat. Minätiloista tulee orjiamme emmekä ole enää niiden orjia. Sama muutos tapahtuu MBB:ssä. Stanley Blockin sanoin: Häntä ei heiluta enää koiraa vaan koira heiluttaa häntää. Blockin menetelmässä ei näytetä olevan syvällisemmin kiinnostuneita niinkään näistä tarinoista, vaan jo näiden tilojen tiedostaminen ja yksinkertainen karttatyöskentely (ajatustottumusten kartoittaminen ja ketjuttaminen opastetusti), auttaa meitä vapautumaan kielteisestä syklistä.

  3. Persoonallisuusteorettiinen lähtökohta Blockin teoriassa näyttäisi olevan toinen kuin Sisäisessä teatterissa. Block korostaa tervettä, luonnollista, ajattelusykliä (yhteys viisauteemme) ja viallista (default I-System) sykliä (masentaja, korjaaja). Sisäisessä teatterissa autetaan henkilöä puolestaan tulemaan tietoiseksi (itse)hypnoositilassa minätiloistansa, ja hän saa itse ne nimetä haluamallaan tavalla. Jokaisella on siis oma ainutkertainen teatterinsa. Perusluonteeltaan minätilat ovat yleensä sekä hyviä että pahoja. Ne ovat esimerkiksi vanhoja opittuja käyttäytymismalleja, jotka eivät ole enää ajankohtaisia. Todellisuus on pluralistinen ja meillä jokaisella on loppumaton määrä silmiä, joita avaamalla paljastamme tarinoittemme juonirakenteita. Samalla vapaudumme yksipuollistavista minätiloista ja niiden kapeista totuuksista. Minätilojamme ohjaamalla voimme saavuttaa luovuutemme ja  virtaavan minuutemme. Sisäinen teatteri ei ole viholliemme vaan ystävämme. Tätä muuten Blockin korosti. Myöskään I-systeemi on tehtävä ystäväksi.

  4. Yleensä ihmisellä on Sisäisessä teatterissaan vain kaksi arkkityyppistä tilaa (jotka yleensä kaikilla on). Ne ovat Sisäinen lapsi ja Sisäinen Viisaus (niitä kukin nimeää omalla tavallaan). Myös Block puhui sisäisestä viisaudesta, mutta MBB:ssä siitä ei tehdä minätilaa, vaan olemme yhteydessä Sisäiseseen viisauteemme silloin, kun tietoisuutemme on normaalissa, luonnollisessa syklissänsä. En tiedä, voisiko Korjaajaa ja Masentajaa kutsua arkkityyppisiksi tiloiksi – niiltä ne minusta ainakin näyttävät. Sisäisessä teatterissakin ajatellaan Sisäisen viisauteemme olevan tärkeä identiteettiämme ohjaava tila. Tämä tila voidaan kuitenkin myös  ”animoida”, tehdä hahmoksi, minätilaksi, jolloin mahdollistuu sen kanssa käyty luova keskustelu kirjoittaen tai vaikkapa hyödyntämällä muuta taiteellista itse-ilmaisua. Työskentely tapahtuu itsehypnoosissa tai ”meditatiivisessa tilassa” (kutsun tätä tajunnan tilaa ”psykodraamalliseksi transsiksi”).

    Tuotamme paljon sairautta itsellemme sillä, että pakotamme itsemme tekemään asioita, jotka eivät tule sisäisestä viisaudestamme ja historiallisten tilojemme muodostamasta koherentista minuudestamme, vaan ovat tällaisten korjaajatilojen, fiksereiden, vaatimuksia. Tällöin tekemisemme ei ole sopusoinnussa kehomme eikä viisautemme kanssa, vaan myös ruumiimme oireilee. (Kahvipöytäkeskustelussa mietimme muutaman uuden tuttavuuden kanssa, että onko koko valtakulttuurimme korjaajien – suorittajien ja piiskaajien- hallussa. Nuoria patistetaan mahdollisemman nopeasti suorittamaan opintonsa loppuun jne. Toivottavaa olisi, että tulevaisuudessa yhä useamman elämää ohjaisi levollisuus ja sisäinen viisaus, jolloin olisimme myös fyysisesti terveempiä.)

  5. Miten saavutan sisäisen viisauteni kanssa sopusointuisen elämäntavan

    A) Erilaiset mindfulness-harjoitukset. Meidän täytyy juurruttaa itsemme. Näin tehdään Sisäisessä teatterissa. Block korosti: ”You have to come to your senses”. Tämä oli hyvin sanottu. Suomeksi tätä on hankala kääntää, koska lauseella on kaksi merkitystä. ”Tulla järkiinsä” ja ”Palata aisteihinsa” – olemmaan läsnä todellisuudelle kaikeilla aisteillansa.

    B) Sekä MBB:ssä että Sisäisessä teatterissa merkitään ajatuksia (thought labeling). Sisäisessä teatterissa vielä pohditaan, minkä minätilan ajatuksia ajattelemme, joista sitten luodaan hahmot, minätilat.

    C) Itserelfektiolla. Voimme tutkia Sisäisen teatterin luovassa (itse)hypnoottisessa tilassa mielikuvituksen avulla, tutkia itsessämme olevia tarinoita, ja näin löytää identiteettiämme kannattelevan väkevän jatkuvassa muutoksessa olevan tarinan. Vapaudumme uhritarinoista. Voimme työstää tietoisuuttamme hyödyntäen eri psykoterapiasuuntauksia ja niiden metaforia. Blockin menetelmässä itsereflektio tapahtuu kognitiivisten karttojen avulla.

  6. Ehkä kliseisestikin ilmaistuna: Tarvitsemme sekä juuret että siivet. (Itse pääsin huomattavan askeleen omassa prosessissani sairastuiseni ja maalle muuton jälkeen. Minulla oli aikaisemmin pää täynnä masentajia ja näitä korjaajia. En ollut näiden tilojen ohjaaja, vaan ne elivät spontaania elämää minussa. Tiedän, että minun täytyy vielä kasvattaa itselleni vahvemmat juuret. Tällä hetkellä Sisäinen teatterini on kääntynyt luovaksi, ja olen nykyään sen ulkopuolinen tarkkailija. Harvemmin kirjoitan enää dialogeja, samaistun minätiloihini, vaan nykyään minätilani toimivat synergiassa suht eheänä ryhmänä yhdessä Sisäisen viisauteni kanssa. He ovat luovuuteni lähde. Tarvitsen kuitenkin vielä lisää näitä juurruttajia. Lennän liikaa. Voi, voi sentään, sieltä se fixeri taas ilmaantui :D. Itse asiassa olenkin tässä jo pitemmän aikaa tehnyt myös mindfulness-harjoituksia.)

  7. Molemmissa menetelmissä, sekä MBB:issä että Sisäisessä teatterissa pyritään saavuttamaan ”observoiva minuus”. Sisäisessä teatterissa kutsun tätä teatterin ohjaajaksi. Emme ole erilaisten tilojemme orjia vaan ohjaamme sisäistä puhettamme ja sen tuottamaa luovaa prosessia haluamaamme suuntaan. Opimme käyttämään hyväksin tajuntamme muuuntuneita tiloja. Kykenemme säätelemään tietoisuuttamme siten, että vaikka toinen provosoisi meitä ikävään tunnetilaan, kykenemme olemaan maatuneita ja onnistumme säilyttämään yhteyden sisäiseen viisauteemme. Vaikka toinen olisi kuinka ilkeä, ei pitäisi katkaista omia juuriaan.

  8. Päämäräämme on olla mahdollisimman paljon tässä ja nyt, luonnollisessa ihmisen läsnäolevassa virtaavassa tilassa. Tekemisemme ei tulisi rakentua itsemme piiskaamiselle ja vaatimuksille. Sen sijana meidän tulisi avata itsestämme tekemisen ja olemisen  ilo. Block kertoi esimerkin siitä, kuinka koko olemisemme, vaikkava vessansiivouskin, voi olla ihmisen ”rukousta”. Tämä läsnäolo voi olla myös luovaa prosessia, eli olemme auki myös itsessämme olevaan luovuuden lähteeseen. Osaamme olla avoimena ”tyhjän pään tilassa” sekä suhteessa ulkoiseen että sisätodellisuutemme. Tässä kohden MBB ja Sisäinen teatteri ovat samalla linjalla.

Mistä on onnelliset ihmiset tehty? Mistä on onnelliset ihmiset tehty?

kuva: flickriver.com

Mistä on pienet tytöt ja pojat tehty?

Mistä on pienet tytöt ja pojat tehty?

Leikeistä, saduista,

mielikuvituksesta, läsnäolosta,

niistä on pienet tytöt ja pojat tehty.

Niistä on pienet tytöt ja pojat tehty.

Mistä on isot tytöt ja pojat tehty?

Mistä on isot tytöt ja pojat tehty?

Kulttuurisista uskomuksista,

sen arvoista,

ennakkoluuloista,

faktoista,

niistä on isot tytöt ja pojat tehty.

Niistä on isot työt ja pojat tehty.

Mistä on isot ihmiset tehty?

Mistä on isot ihmiset tehty?

Pienistä pojista, tytöistä,

hyvistä ja pahoista

aikuisista,

niistä on isot ihmiset tehty.

Niistä on isot ihmiset tehty.

Mistä on onnelliset aikuiset tehty?

Mistä on onnelliset aikuiset tehty?

Läsnäolosta, mielikuvituksesta,

leikistä, tarinoista

pojista, tytöistä,

aikuisista,

vapaudesta

oman pään ohjaajista

niistä on heidät tehty.

Niistä on onnelliset aikuiset tehty.

PS. Olipa outo kesäinen aamu. Runosuoni avautui. Tätä ei ole minulle aikaisemmin tapahtunut. Mistä mahtaa olla kysymys?

Sisäinen teatteri ja intuitio

Mielestäni Sisäisen teatterin olemus istuu erinomaisesti intuitiiviseen viisauteen, josta Tony Dunnerfelt on kirjoittanut kirjansa ”Intuitio ja sisäinen viisaus” (2008). Hän tuo esille sen, minkä minäkin olen huomannut: Psyyken olemus dynaamisena ja elävänä luovana kokonaisuutena mitätöityy nykyajan valtavirtapsykolgiassa, missä sitä tutkitaan yhtenä elottomana esineenä muiden joukossa.

 Sisäisen teatterin kaltainen draamallinen  menetelmä vastaa mielestäni huomattavan paljon paremmin psyykeen dynaamista, jatkuvassa liikkeessä olevaa virtaavaa ja kuhisevaa olemusta. Tämän ovat näköjään muutkin oivaltaneet (esimerkiksi Marja Leena Toukonen kirjassaan ”Kuvittele itsesi”).

cc http://vinodtbidwaik.blogspot.com/2011/11/do-you-consider-your-intuition-while.html
cc http://vinodtbidwaik.blogspot.com/2011/11/do-you-consider-your-intuition-while.html

 Intuitotahan pidetaan usein väylänä äärettömään ”tietovarastoon”; joka on ihmisen sisällä tai ainakin hänen ulottuvillaan, Dunnerfelt kirjoittaa. Intutiolla ”katsotaan” tai ”kuunnellaan sisääpäin” eli havainnoidaan, mitä alitajunta tuottaa vastauksena tiettyyn ongelmaan, jatkaa Dunnerfelt. Sisäisessä teatterissa tämä merkitsee juuri sitä, että voimme olla jatkuvassa vuorovaikutuksellisessa elävässä dialogisessa oppimissuhteessa ympäristöömme sekä sisäisiin ristiriitaisiin osiimme, minätiloihin. Normaali ihmisen ei tarvitse olla keskiarvohirviö, vaan hän voi olla halutessaan intutiivisesti ristiriidoistansa ymmärrystä ja oivallusta tuottava monitilainen, sisäistä dialogiansa, hyödyntävä ihminen.

 Minulle itselleni on ollut äärimmäisen helpottavaa oivaltaa, että lukemattomista asioista saan olla montaa eri mieltä. Joudun  neuvottelemaan jatkuvasti intuitiivisen monitilaisen itseni kanssa kompromisseja. Viime aikoina olen joutunut käymään vähemmän näitä neuvotteluja, koska osaan elää elämääni läsnäolevammin, intuitiivisen viisauteni ohjaamana.

 Sisäinen Teatteri on nimenomaisesti intuitiivisten taitojen harjoittelua, sillä me kaikki olemme tietoisia vain pienestä osasta siitä, mistä voisimme olla tietoisia.  Sisäinen teatteri on aktiivista mielikuvitusta, joka on puolestaan eräs tapa harjoittaa tietoisuustaitoja. Kun Sisäinen teatterimme henkilöistää tiedostamattoman materiaalia aina uusiksi minätiloiksi ja mielikuvien ja kehotuntemustemme tuottamiksi metaforisiksi tarinoiksi, pääsee ihminen luovuutensa avulla kiinni sisäiseen maailmaansa, jossa myös Sisäinen viisautemme asustaa. Se harvoin puhuu faktojen kieltä, koska se ymmärtää ihmisen sisällä olevia monia todellisuuksia ja erilaisia rationaalisuuden tapoja.

Alitajuntamme muodostu Dunnerfeltin mukaan miljoonista skripteistä. Sisällämme on siis teatterimme  käytössä loppumaton määrä mahdollisia käsikirjoituksia. Ne ohjaavat käyttäytymistämme tavallisesti lähes tiedostamattomasti. Ne vain toimivat, kun jotain on aikaisemmin aistittu ja koettu. Ihmiset ovat yleensä hyvin epätietoisia omista skripteistään. Ongelmia syntyy, kun toimimme maailmassa vanhentuneiden käsikirjoitustensa ohjaamana.

 Psyykkeemme prosessoi automaattisesti tietoa. Voimme Sisäisen teatterin kaltaisilla menetelmillä saavuttaa ohjausta omiin sisäisiin intuitiivisiin prosesseihimme. Pysymme luovuutemme avulla tehdä tietoiseksi yhä enemmän tiedostamatonta materiaalia, jolloin meistä voi tulla oman elämämme tietoisempia käsikirjoittajia. Emme ole vain automaattisten luutuneiden, jäykkien skriptiemme tuotteita, vaan olemme aktiivisesti omaa  ainutkertaista elämäämme toteuttavia ihmisiä.

 Inutitio on ennen kaikkea havaitsemisen oppimista. Opimme tietoisuustaitojen kautta intuitiivista viisautta: Näemme tämän jälkeen todellisuuden olemuksen realistisella tavalla, ilman että meidän tarvitsee edes pysähtyä ja tutkia tilannetta suhteessa menneisyyden malleihimme. Kun tietoisuustaitomme kehittyvät, alitajuntamme tuottaa automaattisesti tilanteeseen nähden oikean käyttäytymismallin. Alamme nähdä todellisuuden perimmäisen luonteen automaattisesti objektiivisesti monipuolisen Sisäisen viisautemme ohjaamana.

Kehitämme intuitiivista viisauttamme mm. tarinoiden ja myyttien avulla. Tiede on mielestäni vain yksi realiteettitajuamme kehittävä myytti. Kun heijastamme erilaisia tarinoita Sisäiseen taetteriimme, eläydymme samalla syvempiin kerroksiimme tietoisuuttamme ja voi olla mahdollista saavuttaa tervehdyttävä ja tyydyttävä yhteys oman itseyden keskukseen ja samalla koko ihmiskuntaan.

 Sisäinen teatteri on elämyksellistä matkaa omaan sisätodellisuuteen, jota kautta ihminen saavuttaa kokemuksellisen yhteyden maailmankaikkeuteen. Prosessini läpikäytyä huomaan olevani merkityksellinen ja tarkoituksellinen osa  yhteisöni sekä maailmankaikkeutta. Elämälläni on tarkoitus.

 Tony Dunnerfelt huomauttaa kirjassaan, että vain rentoutuessamme sisäinen intentionaalinen viisautemme pääse toimimaan. Itse kutsun tätä tilaa Sisäisesssä teatterissa psykodraamalliseksi transsiksi. Yhtä hyvin voimme puhua, että ihminen on luovassa meditatiivisessa tilassa. Vasta tässä tilassa ihmisen intuitio näyttäytyy välähdyksenomaisena ideana, symbolina, kehon tuntemuksena tai unena.

 Tony pukee kirjassaan sanoiksi hienosti asioita, jotka pätevät myös Sisäiseen teatteriimme. Tavallinen ajatteleminen vaatii hänen mukaansa puristamista, kontrollia, supistamista. Inuitiivinen luova ajattelu vaatii avautumista, hellittämistä ja vastaanottamista. Jos vain keskityy tavalliseen ajatteluun ja aistimiseen, saattaa Dunnerfeltin mukaan sulkea tien intuitiolta. Psykodramallinen transsi vaatiiiin rohkeutta päästää irti totunnaisista ajattelumalleista.

 Kaikilla ei ole uskallusta heittäytyä täysillä erilaisten näkökulmien väliseen leikkiin. Joskus se voi olla viisastakin. Ihminen tarvitsee aikuisia vahvoja egon osia, jotta hän kykenee kantamaan tässä leikissä nousevat moninaiset ristiriitaiset tunteet. Silti retki omaan tietoisuuteen kannattaa tehdä vaikka yhdessä terapeutin kanssa. Niin kauan kun et itse ohjaa teatteriasi, joku toinen tekee sen.