Erään ”downshiftarin” vastaus Björn Wahlroosille

Björn Wahlroosin, ehkäpä humoristisen puolen, mielestä vapaa-aikaa pitäisi verottaa ja downshiftarit ovat tämän päivän kommunisteja. Downshiftaava Siirtolan Emäntä lähettää lämpimiä terveisiä Nallelle täältä Kuhmon perukasta, Kuumusta. Hän yrittää valottaa Nallelle hieman oman ”downshiftaamisensa” periaatteita.

Emännän mielestä downshiftaajan eli leppoistajan periaatteita ovat mm. seuraavat:

1)Downshiftaaja elää vähemmän kuluttavaa elämää, jossa hän pyrkii säästämään luonnonvaroja tuleville sukupolville. Hän ei ole ”kuluttaja” vaan hän on ”säästäjä”.

2)Puhdasrotuinen downshiftaaja ei laiskottele, hän vain tekee asioita, jotka vähemmän rasittavat luontoa. Hän esimerkiksi kerää ruokaa lähiluonnosta, hän tekee vapaaehtoistyötä, hän osallistuu kulttuurisen, aineettoman pääoman lisäämiseen esimerkiksi taiteen tekemiseen.

3)Downshiftaaja on irrottautunut statusstressistä. Eräs tärkeimpiä luontoa vahingoittavia ajattelumalleja on se, että ihminen samaistaa oman identiteettinsä ja sen arvon omistamiinsa materiaalisiin hyödykkeisiin. On vapauttavaa, kun ei tarvitse kadehtia naapurin kotielokuvateatteria, hänen Indonesian matkaansa tai minkkiturkkiansa.

4)Downshiftaaja tavoittelee oman itsensä ja luonnon kanssa harmonista elämää. Hän pohtii henkisiä ja hengellisiä kysymyksiä ja kuuntelee omaa sisäistä ääntään.

5)Downshiftaaja hoitaa terveyttään esimerkiksi kuuntelemalla juuri tätä sisäistä ääntään, pohtimalla ravintotottumuksiaan ja kunnioittamalla omaa sisäistä rytmiään. Kun useammat näin tekisivät, vähentyisi terveyspalveluiden tarve huimasti. Stressisairaudet kuormittavat tämänpäivän terveydenhoitojärjestelmäämme.

6)Downshiftaaja toteuttaa omia lahjojaan monipuolisemmin. Hän tavoittelee inhimillistä työkulttuurista muutosta, jossa ihmisen työtä ei yksipuolisteta liiallisessa määrin ja jossa huolehditaan työn oikeanlaisesta rytmityksestä, riittävästä työnohjauksesta ja kaiken työn arvostuksesta.Työ itseisarvona on downshiftarille tärkeää, eikä se ulkoinen status, jota se hänelle mahdollisesti tuottaa.

Siirtolan Emäntä ei siis laiskottele. Nykyään hänellä ei ole edes televisiota. Hän keskittyy kirjoittamiseen, lukemiseen, hyötyliikuntaan, ruumiillisen työhön, opettamiseen, haitarinsoittoon ja hammaslääkärintyöhönsä. Hän toteuttaa itseään monipuolisemmin kuin koskaan aikaisemmin. Jako työhön ja vapaa-aikaan onkin Emännän mielestä keinotekoinen ja seurausta siitä, että ihminen on leikannut itsensä irti aidosta elämästä.

Siirtolan Emäntä tiedostaa, että ”downshiftaaminen” ja ”downchillaaminen” ovat kaksi eri asiaa. Se, että Emäntä on vapaaehtoisesti ”köyhdyttänyt” elämänsä on siis täysin eri asia kuin se, että ihminen joutuu elämään köyhyydessä. Emäntä pitää kuitenkin tärkeänä, että länsimainen ihminen ei myisi köyhällekään tällaista rikkaan ihmisen kuluttavaa elämäntapaa jonakin tavoiteltavana elämäntapana.

Onko downshiftaaja Siirtolan Emäntä kommunisti? Ei, sitä hän ei ole. Hän on äänestänyt jotakuinkin kaikkia puolueita, vasemmistoliitosta kokoomukseen. Hänen mielestään todellisuus on moniääninen dialogi, jossa on kuunneltava yhä tarkemmin maailmankaikkeuden ääniä. Minkään nykyisen puolueen ideologia ei vastaa hänen poliittista kantaansa. Kaikki puolueet yhdessä vastaavat parhaiten Emännän poliittista kantaa.

Onko Siirtolan Emäntä idealisti? Luultavasti on. Asia on kuitenkin niin, että maailma muuttuu vain ihmisten kautta, joilla on uudenlaisia visioita maailmamme tulevaisuudesta. Tämän hetkiselle aineelliselle talouskasvulle, kestämättömälle kuluttamiselle ja kulutushyödykkeille rakentuva todellisuudessa eläminen kuluttajana vasta suurta illuusiota onkin. Kupla puhkeaa luultavasti nopeasti, jos kaikki downshiftaavat, mutta ehkä näin olisi parasta. Tällöin emme ehdi syödä etukäteen kaikkea lastemme ruokaa.

Ilman downshiftaamista kuplastamme kasvaa vielä isompi, ja sen puhkeamisella on vieläkin rajummat ja vakavammat seuraamukset. Tälla hetkellä Emännän mielestä tulisikin keskittyä pohtimaan entistä enemmän sitä, kuinka kuplamme puhkeamisen seuraukset minimoidaan. Tällaista työtä tekevät esimerkiksi ihmiset Aalto yliopiston ennakkoluulottomat ihmiset www.degrowth.fi :ssä.

Mainokset

Kainuulaiset, mekö kateellisia, vai statusstressikö meitä vaivaa?

Opin muutama kuukausi sitten uuden, mutta samalla tutun tuntuisen käsitteen. Sveitsiläinen kirjailija Alain de Botton väittää, että merkittävä osa länsimaisista ihmistä kärsii statusstressistä. Ahdistumme jatkuvasta itsemme vertailusta toisiin ihmisiin, työtovereihin, naapureihin jne. Botton ei tarkoita käsitteellään pelkästään perinteistä kateutta, vaan hän näkee asian laajemmin, yhteiskunnallisena ilmiönä. Statusstressin uhrilla on loppumaton tarve verrata omaa menestymistään toisten ihmisten menestymiseen, ja ensisijaisesti aineelliseen menestykseen. Kysymys on kilpailuasemasta hierarkiassa. Suurinta tuskaa, (unihäiriöitä, alakuloa, vatsahaava, verenpaineen nousua, addiktioita) tuottaa statusstressistä kärsivälle ihmiselle lähimpien ihmisten menestys. Isännän kateuden kohteita voivat olla esimerkiksi naapurin hulppea uranousu työelämässä tai hänen hankkimansa uusi Audi (A4 Business-malli). Rouva voi puolestaa kadehtia naapurin emännän oivallista Avotakka-sisustusta, hänen safarinsa Botswanaan,Choben kansallispuistoon, tai rouvan kalliita Ranskan Rivieeralta hakemiaan muodinmukaisia vaatteitaan sekä rouvan nuorekasta, aivan varmasti taitavan ja hyvin kalliin, kirurgin kiristämää naamaa. Huomattavasti vähemmän statusstressiä tuottaa Cayman Islandseilla lepäävä Kroisos. Kun henkilö on riittävän etäinen, Botton huomasi, että tätä stressiä tuottavaa itsensä vertailua muihin ei tarvitse tehdä. Johtuneeko siitä, että kyseinen henkilö kilpailee toisessa hierarkiassa? Yhtä kaikki, statusstressi on globaali ilmiö, joka ylläpitää tuhoisaa elämäntapaamme maapallolla.

Botton oli muuten sitä mieltä, että tämän statusstressin takana vaikuttaa ihmisen pohjaton rakkauden nälkä. Eroottisen rakkauden ja perheen perustamisen jälkeen ihminen syöksyy elämän tarkoituksettomuuden tunteensa kanssa yhä syvemmälle tyydyttömättömään rakkauteensa. Tämän valheellisen tunteensiirron kautta statusstressistä kärsivä ihminen, luulee saavuttavansa maailmallisen rakkauden, ”sitten kun” hänellä oli riittävän korkea valtaasema hierarkiassa. Sairauskierrettä pahentaa se, että kovasta ponnistelusta huolimatta, aina jollakin naapurilla on vähän vielä enemmän.

Hävytön osa minua ehdottaa, että tästä statusstressistä kärsivästä ihmisestä tehtäisiin oma lääketieteellinen DMS- luokituksensa, jotta tämä ympäristöämme ja ihmisen kokonaisvaltaista hyvinvointia vahingoittava luonnehäiriö saataisiin hoidettua. Huolimatta siitä, että lääketehtaat varmasti pystyisivät kehittämään tähänkin lääkkeen, ehdotan, että tätä luonnehäiriötä ei hoidettaisi lääkkeillä, vaan sen sijaan siedätyshoidolla. Statusstressistä kärsivää ihmistä voitaisiin terapeuttisissa vertaistukiryhmissä opastaa, kuinka hän voi jakaa omaisuuttaan hymyssä suin, pelkästä puhtaasta antamisen ilosta, naapureille ja erilaisille hyväntekeväisyysyhdistyksille, kuten esimerkiksi Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksille.

Botton itse ehdottaa, että statusstressin voi selättää yksinkertaisesti puhumalla asiasta. Useimmat meistä ovat tätä tautia ainakin jossain elämänvaiheessa sairastaneet! Paranemisprosessia voi edistää lukemalla historiaa, kirjallisuutta, runoutta ja filosofiaa – hankkia omaan todellisuuteensa useita erilaisia näkökulmia. Statusstressistä kärsivän kannattaa pysähtyä ja hiljentyä miettimään, mikä hänelle on ihan oikeasti tärkeätä elämässä. Olen jo monen kuhmolaisen suulla kuullut, että me kainuulaiset olemme kateellisia. Voimme olla levollisin mielin, sillä vastalääkettä statusstressiin ovat myös taiteet (Kuhmon kamarimusiikkijuhla), itsetuntemusta lisäävien metodien harrastus (tuleva kirjani) ja eheyttävien luontokokemusten harrastus (kaikki kuhmolaisethan hulluna juosta jolokottavat pitkin soita ja korpia). Bolton korostaa, että kannattaa kokeilla ja ispiroitua erilaisista boheemeista elämäntavoista, kuten dadailaisista taiteesta tai elämäntapaintiaani -kulttuurista. Jälkimmäisestä elämäntapapuolesta erityisesti me uudet kuhmolaiset ekohörhöt olemme yrittäneet pitää huolen.