Pintaraapaisua hitaaseen lääketieteeseen

Kirjoitin jo kolme vuotta sitten hitaasta lääketieteestä, mutta silloin käsite oli vielä sen verran nuori, ettei teemasta  löytynyt juurikaan aineistoa netistä.  Nyt Michael Flinkensteinin kirja ”Slow Medicine” tuntuu liikkuvan samassa henkisyyden, läsnäolon, meditaation ja luovuuden maaperässä kuin omassa terveysajattelussani liikun.  Taas tunnen mielihyvää sielunveljen kohtaamisesta, ja jatkan ajatuksieni ja oivalluksieni työstämistä hiljaisessa kammiossani, seuranani vain tietokone, kirjat, mies, metsäpeurat, sudet, karhut, lakkasuot ja lukemattomat mielentilani.Joulut%E4hti+punainen+75488

Hitaassa lääketieteessä on kysymys siitä, että teet töitä löytääksesi keskuksesi, eheyden tilan itsessäsi.  Se on sitä, että omaat todellisen ja syvällisen ymmärtämyksen suhteestasi ruumiiseesi, mieleesi, muihin ihmisiin sekä luomakuntaan ympärilläsi. Omaat hyvän suhteen ylipäätään kaikkeen maailmassa.  Kysymys on itseesi linjaamisesta ja suuntaamisesta luontevaksi osaksi maailmankaikkeutta.  Hidas lääketiede tarjoa apua taiten kuljettavaan tiehen kohti mielenrauhaa, sopusointua, onnellisuutta ja tervettä elämää.

Hidas lääketiede ei ole Flinkensteinin mukaan ”yhden koon” lääketiedettä.  Se on sen sijaan yksilöllistä:  Jokainen ihminen on ainutkertainen ja hänen polkunsa terveyteen erilainen.  Koululääketiede ahtaa meitä normaalin pukuun, erilaisilla mittauksilla (verenpaine, sokeri,  kolestroli, leukosyytit jne.). Tämä on tiettyyn pisteeseen ihan hyvä asia.  Kuitenkin, jos kaikki huomio keskitetään vain tähän näkökulmaan, rakennamme kalliin järjestelmän, joka keskittyy ongelmien jälkien siivoamiseen ja oireiden halitaan, eikä itse terveyden vaalimiseen. Krooninen sairaus on pitkällinen prosessi, jonka osatekijöihin voimme puuttua jo ennen sairauden puhkeamista.

Flinkensteinin hitaassa lääketieteessä on paljon yhtymäkohtia funktionaaliseen lääketieteeseen ja  Meta-Health ajatteluun. Ihmisen terveys ei ole irrallinen hänen historiastaan, tunteistaan, yhteisöstään  ja elinympäristöstään.  Meta-Healthin tavoin Flinkenstein yhdistää mm. erilaisia tunneongelmia ruumiin elinten ongelmiin.  Esimerkiksi tukahdutettu viha voi ilmetä maksaongelmina ja suru keuhko-ongelmina jne. Meta-Health kielellä vahingolliset uskomuksemme ja käsittelemättömät tunteemme meissä aiheuttavat elinkudosstressiä.

Flinksensteinin mukaan ei ole ihme, että tällä hetkellä erilaiset itsehoidolliset menetelmät ovat leviämässä meteoriitin lailla  kaikkiin kansankerroksiin. Ihmiset kaipaavat terveyden hoivaamiseen muutakin kuin vain materialistisia ratkaisuja.  Hidas lääketiede opastaa meitä terveyteen edistämällä mielenrauhaa ja sydämen viisautta. Suuri osa kansaa voi huonosti itse luomiensa draamojen keskellä, joista he voisivat valmennuksen opastamana käsikirjoittaa itsensä ulos, harjoittamalla hitaan lääketieteen erilaisia itsehoidollisia menetelmiä.

Kansalaiset opiskelevat nyt yhä enemmän terveellisempää elämäntapaa liikkumalla enemmän, noudattamalla erilaisia henkilökohtaisia ruokavalioita,  harjoittamalla erilaisia stressin purkumenetelmiä, kuten meditaatiota sekä henkistymällä.  Tässä lääketieteessä,  lääkäri on parantajana myös opettaja tai valmentaja.  Oma mielipiteeni on, että mikäli lääkärillä ei taitoja tähän ole, hankkii hän hyviä yhteistyökumppaneita itselleen täydentävien hoitomenetelmien osaajista. Potilaan hoitamiseen tulisi yhdistyä itsehoidollisten menetelmien opetus (joita minä kutsun kehomielimenetelmiksi ja tietoisuustaidoiksi).  Flinkenstein kutsuu hitaan lääketieteen menetelmien soveltamista integratiiviseksi holistiseksi lääketieteeksi (IHL).

Flinkensteinin mukaan perinteinen koululääketiede ja hitaan lääketieteen IHL menetelmät  täydentävät toinen toisiaan. Ne eivät suinkaan sulje toisiaan pois.  Terveytesi maksimoimiseen kannattaa ottaa ilo irti näistä molemmista suuntauksista.  Hidas lääketiede hyödyntää erilaisia kokonaisvaltaisia viisausperinteitä.  Flinkenstein nostaa idän ja alkuperäiskansojen parantavia kokonaisvaltaisia perinteitä kunniaan.

Hidas lääketiede on sairauksien ennaltaehkäisyssä sekä kroonisten sairauksien hoitamisessa parhaimmillaan. Krooniset sairaudet ja henkinen pahoinvointi kuormittavat ennennäkemättömän paljon terveydenhuoltoa tänä päivänä. Länsimainen lääketiede ja hidas lääketiede täydentävät ja tarvitsevat toinen toisiaan. Uskon, että kustannustehokkuus paranee ja inhimillinen kärsimys vähenee kun ihmiset löytävät itselleen hitaan lääketieteen IHL menetelmiä.

511qUG8KDZL._SX328_BO1,204,203,200_

Tarvitsemme paljon itsetuntemuskoulutusta ja itsehoidollisten menetelmien opetusta, jotta ihmiset kykenevät ottamaan vastuun omasta terveydestään ja terveyskäyttäytymisestään.  Tällä hetkellä sosiaali- ja terveydenhuolto kuormittuu ihmisistä, jotka eivät kykene käsittelemään tunteitaan, traumojaan ja stressejään. Hitaassa lääketieteessä  kannustetaan ihmistä tutustumaan itseensä, jotta terveiden elämäntapojen valinta ja taito harjoittaa niitä tulee helpommaksi.   Kun opit hyödyntämään hidasta lääketiedettä,  paranee olosi, olkoon terveysongelmasi sitten mikä tahansa, näin väittää Flinkenstein.
 Joulut%E4hti+punainen+75488
 Flinkensteinin resepti kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin lisäämiseen on seuraava:
1. Kysy itseltäsi oikeat kysymykset.
2. Valitse oma polkusi.
3. Muuta vastoinkäymisesi mahdollisuuksiksi.
4. Kasva henkisesti jokaisessa elämän käänteessä.
 Joulut%E4hti+punainen+75488
Kirjassaan Flinkenstain kysyy lukijalta 77 kysymystä, jotka johdattelevat ihmistä kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin.  Tässä joitakin niistä:
 Joulut%E4hti+punainen+75488
Koetko elämälläsi olevan tarkoitusta?
Millaisia ovat ihmissuhteesi?
Kuinka rytmität itsesi luomakunnan rytmiin?
Kuinka hoivaat yhteyttäsi menneeseen elämään ja tulevaan elämään?
Osaatko ilmaista vihan tunteitasi?
Osallistutko johonkin luovaan toimintaan työssäsi tai vapaa-aikanasi?
 Joulut%E4hti+punainen+75488
Kokonaisvaltaiseen hyvinvointiimme ei tarvita Flinkensteinin mukaan akateemista viisautta eikä hienoja teorioita, vaan elinvoimaamme ylläpitäviä eläviä käytäntöjä.
Hitaassa lääketieteessä ei ole  kysymys vain fyysistä paranemisesta, vaan tervehdyttävien elämänkäytäntöjen kautta kokonaisemmaksi ihmiseksi kasvamisesta. Omaksumamme materialistinen yksipuolistava elämäntapamme traumoineen ja stresseineen on ollut ihmistä ja yhteisöjä pirstovaa. Joudumme tekemään sisäistä työtä, jotta saamme kudottua  itsemme takaisin osaksi yhteisöämme ja  kasvaaksemme kokonaiseksi, omiksi itseiksemme.
 Joulut%E4hti+punainen+75488
Hitaan lääketieteen harjoittaja, esimerkiksi lääkäri, ei keskity vain jonkin ihmisen osan hoitamiseen.  Hidasta hammaslääketiedettä harjoittava hammaslääkäri ei hoida vain hampaita, vaan vaikka hän keskittyykin toimenpiteissään hampaisiin: hän hoitaa aina kokonaista yhteisöllistä ihmistä. Tämäntyyppinen työtapa on elämäntavassamme tehty vaikeaksi.  Yksipuolinen materialistinen lyhytnäköinen tehokkuusajattelu on vallannut joka paikan, myös terveydenhuollon. Olemme irrottaneet itsemme ruumiillisista kokemuksistamme ja perinteisistä yhteisöistämme.
 Joulut%E4hti+punainen+75488
Hitaan lääketieteen ohjaama elämä, sellaisena kun Flinkenstein näkee sen, sisältää taitavan (skillful) elämisen.  Tämän lähtökohtana on juuri se, että osaamme löytää itsellemme vastaukset tärkeisiin henkilökohtaisiin:  ”Mitä hyvä terveys merkitsee minulle? Miten juuri minun on mahdollista tavoittaa se?”  Ihmiset löytävät poluillensa erilaisia vastauksia.
 Joulut%E4hti+punainen+75488
Hyvät terveyttä mittaavat laboratorioarvot eivät välttämättä merkitse tervettä elämää.  Sen sijaan hyvään ja kokonaisvaltaiseen terveeseen elämään, sisältyy mielenrauha, harmonia, onni ja elämänhallinta. Kun löydät vastauksia kysymyksiisi, löydät samalla yhteyden omaan sisäiseen viisauteesi ja alat intuitiivisesti tuntemaan, mikä on hyväksi sinulle itsellesi. Löydät oman ainutkertaisen polkusi henkilökohtaiseen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiisi.
 Joulut%E4hti+punainen+75488
Parhaimmillaan elämä on silloin, kun ihminen saa tehdä asioita, joita hän rakastaa, kirjoittaa Flinkenstein.   Kirjoittaminen, itsetutkiskelu, maalaaminen tai haitarinsoitto eivät ole tehneet minua aineellisesti rikkaiksi, mutta ne ovat rikastuttaneet elämääni valtavasti. Saan ja voin toteuttaa itseäni monipuolisesti.  Tunnen itseni etuoikeutetuksi,  siksi että voin joka päivä tehdä elämässäni asioita joita rakastan. Tavallisimmin aloitan päiväni kirjoittaen mietiskelemällä. Sen jälkeen kun aloin kuunnella ruumistani, on kliininenkin työni alkanut jälleen maistua.  Kymmenkunta vuotta sitten olin henkisesti  valmis jäämään sairauseläkkeelle.
 Joulut%E4hti+punainen+75488
Hidas lääketiede neuvoo sinua kohtaamaan  kriisisi ja kuolevaisuutesi.  Sairaus on aina kriisi. Kiinalaisilla merkeillä ilmaistuna kriisi tarkoittaa sanoja  ”mahdollisuus ratsastaa vaarallisella tuulella.”  Sairaus on mahdollisuus ratsastaa vaarallisella tuulella. Se on eheytymisen mahdollisuus, olkoonkin vaikka kysymys kuolemaan johdattavasta sairaudesta.
 Joulut%E4hti+punainen+75488
Vanheneminen ja kuolema ovat Flinkensteinille luonnollisia asia.  Sen sijaan kuolemanpelkomme kuin myös jatkuva nuoruuden tavoittelu ”anti-aging”-kulttuuri on luonnoton asia. Hyvä vanheneminen on asia erikseen. On selvää, että mikäli meillä on kuoleman suhteen negatiivisia käsityksiä, tuottaa sen ajattelu paniikkia.  Kun löydämme hyväksyvän suhteen kuolemaamme, mahdollistuu todellinen eläminen, jatkuva kasvaminen ja sen mukaiset teot.
 Joulut%E4hti+punainen+75488
Vaikka kuolema on luonnollinen asia, elämänhaluamme täytyy jatkuvasti hoitaa.  Se merkitsee Flinkensteinin mukaan sitä, että emme koskaan lakkaa parantamasta itseämme, suhdettamme muihin ihmisiin  ja ympäristöömme.  Niin kauan kuin ihmisellä on tietoisuutta, voi hän eheyttää suhdettansa omaan ruumiiseensa, lähimmäisiinsä ja koko luomakuntaan.  Tämä merkitsee myös sitä, että pyrimme elämässämme pienine yksittäisine tekoinemme siihen, että maailma olisi kuolemamme jälkeen, oman  jättämämme  perintömme seurauksena, hieman parempi paikka ennen sitä.
 Joulut%E4hti+punainen+75488
Tunnen jatkuvaa myönteistä syyllisyyttä siitä, että syömme koko ajan lastemme ruokapöydästä. Siksi yritän kirjoituksillani kannustaa ihmisiä onnellisempaan, terveempään ja kohtuullisempaan elämään. Pieni, vaatimaton elämä voi olla rikkaampi, kauniimpi, terveempi ja onnellisempi kuin äveriäs luksuselämä vaikkapa Portugalissa.  Sen kun oivaltaa, niin elämästä tulee pajon helpompaa.
Mainokset

Kerro, kerro, kuvastin, ken on osistani viisahin!

Kun harjoitat Sisäistä teatteria, harjoitat samalla peiliä hyödyntävää itsereflektiota draamallisesti. Tärkeintä ei ole minkälaisen lopputuloksen tuotat vaan se oivallus, mitä erilaisilla näkökulmilla leikkiminen sinussa tuottaa. Et kirjoita tuottaaksesi taideteosta vaan teet taideteosta tuottaaksesi oivallusta.

Tiedätkö, me tiedämme paljon enemmän asioita kuin mitä tiedämme tietävämme! Meidät on kiltteinä pikku koululaisina ehdollistettu tuomaan esiin itsestämme vaan tiettyä maailmankuvaa tukevia osia itsestämme. Liian monessa ihmisessä leikkivä ja luova lapsi on tukahdutettu, mistä on seurauksena paljon pahoinvointia. Tietoisuustaitoja ja draama, ja niiden mukanaan tuomia peilaustaitoja, ollaan kuulemani mukaan tuomassa yhä enemmän kouluihin. Hyvä näin!

cc iceman_forever
cc iceman_forever

Hyväksyvä läsnäolo (mindfulness) ja positiivisia minätiloja mielikuvituksella ruokkiva suggestiivinen itse-hypnoosi täydentävät toinen toisiaan. Ne molemmat ovat tietoisuustaitoja. Niillä vahvistamme arvo- ja uskomustietoisuuttamme, sekä parannamme tunnetilojemme tuntemusta ja ohjausta. Avaamme teitoisuustaitojemme kasvaessa itseämme erilaisille tavoille nähdä maailmaa ja kokea todellisuutta. Siedämme paremmin erilaisuutta, ja jopa rikastamme itseämme sen voimalla. Kykenemme yhä paremmin imemään ”ei-tietämisen tilassa” itseemme informaatioita erilaisista viisausperinteistä käsin.

Kuten aikaisemmin toin blogissani esille, voimme aktivoida ja hyödyntää tietoisesti monenlaisia arjen transsejamme. On mahdollista ammentaa itseensä kokonaisvaltaista viisautta puhtaasta olemisesta, tajunnan tilasta, jossa ei ole mitään ajatuksia. Voimme iloita muutuneista fokusoituneista transsitiloista, joissa ajattelemme syvällisiä, lapsellisia, rationaalisia, mielikuvituksellisia ja typeriä ajatuksia. Leikimme kaikenlaisilla ajatuksilla ja näkökulmilla. Voimme laulaa tai soittaa tilojamme musiikiksi. Voimme tietoisuustaitojemme kehityessä halutessamme hiljentää mielemme melun tai voimme täyttää sen monenlaisilla erilaisilla leikillisillä fantasianäkökulmilla. Voimme valita tajunnan tilamme.

Yhteistä tietoisuustaitoiselle tajunnantiloissa surffaileville on se, että he kehittyvät jatkuvasti oman tietoisuutensa  ohjaajina. Heidän sisäistä aikakonettaan  ja sen ajatuksia ja toimintaa ei ohjaakaan enää autopilotti tai satunnainen tunnekaappari. He ovat oppineet fokusoimaan koneen ohjaajina huomioita haluamallansa tavalla. He ovat vapautuneet elämään tätä hetkeä yhä vapaamminen, levollisemmin ja eettisemmin.

Voimme halutessamme tietoisesti vahvistaa niitä näkökulmia, jotka tuntuvat sydämessämme hyviltä. Mikä parasta, tämä prosessi, jossa integroimme sydämen ja järjen viisautta toinen toisiinsa, vaikuttaa myös positiivisesti kokonaisvaltaiseen hyvinvointiimme. Monenlaisilla tietoisuustaitoharjoitteilla on eheyttävä (healing) vaikutus psykofyysiseen hyvinvointiimme.

Niin kuin hypnoottisessa transsissa, myös luovan kirjoittamisen tilassa voimme olla avoimia todellisuuden monille näkökulmille. Meidän ei kirjoittaenkaan tarvitse kiinnittyä pysyväksti yhteenkään näkökulmaan, vaan voimme leikkiä erilaisilla tavoilla nähdä ja kokea maailmaa. Paljon pahaa tapahtuu maailmassa, kun ihmiset assoioituvat tunnekaappariinsa ja elävät sen ajatuksia todeksi.

Voimme esimerkiksi peilaavasti kirjoittaen paljastaa erilaisin vertauskuvin rajoittuneet ajattelumallimme. Pääsemme prosessimme kautta kiinni peilitodellisuutemme loppumattomiin tapoihin heijastaa todellisuutta. Ja kas, heijastuksemme kuljettavat meidät yllätyshetkiksi  peilin taakse. Sielä hopeisen heijastavan pinnan takana on puhdas olemisemme: Se ihana, vapaa oleminen, jossa voimme vain kellua todellisuuden näkökulmavapaassa, olemattomassa, mutta samalla kaiken kattavassa, olevaisuudessa. Buddhalainen sanoisi, että olemme hetkeksi saavuttaneet valaistumisen. Kristitty puolestaan voisi vaikkapa sanoa, että löydämme kaiken elämän pyhyyden mystisinä rajattomana kokemuksena, lepona Jumalassa.

Peilaava kirjoittaminen merkitsee sitä, että uskallat hämmentää ja hämmästyttää joka päivä itseäsi arjen kauneudella. Junassa takanani istui tänään pikku-Urho (n. 4v?), joka tuli onnellisena konduktöörinkoppivierailultansa. Posket punoittaen hän halusi soittaa ukille, ja kertoa mitä kaikkea ihmeellistä siellä oli ollut. Tee Urhot! Heitä itsesi Urhon leikkivään ja hämmästystä täynnä olevaan ”ei-tietämiseen ” tilaan. Ei se ole vaikeaa. Lapsikin sen osaa!

Tutki leikillisesti elämääsi jokaisen päivän jokaisena hetkenä. Kaikkein oivaltavimmat ajatukset löydät yllättävästi useinmiten juuri varjossa olevista sensuroimistasi häpeällisistä kokemuksistasi, niistä,  jotka mieluimmin vain unohtaisit. Eämän eepoksen kirjoittaminen on oman tarinan jokapäivästä uudelleen kirjoittamista. Voit tehdä työtäsi kokreeettisesti kirjoittaen niistä vaikka näytelmiä, runoja tai piirtäen sarjakuvia. Mutta mahtavinta taidetta on ihan pelkästään elää sitä joka hetki todeksi.  Arjen kauneuden valaistuksessa, hiljaisuudesta voimaa ammentaen, voi Elämääsi eepos aueta yhä juurevampana ja aidompana.

Me voimme uudelleen rakentaa mielikuvituksemme avulla tapahtumia elämästämme. On  mahdollista löytää joka hetki uusia, tuoreita merkityksiä, omaa elämäämme kannattelevaan eepokseen. Toiset jäävät loppuelämäkseen kiinni  neuroottisiin tarinoihin, joissa he tukahduttavat puoliansa. He sensuroivat omaa elämäänsä toistamalla itselleen kerta toisensa jälkeen itseä rajoittavaa, uhriuttavaa  ja omia ikäviä puolia sensuroivaa, valheellista tarinaa. Valekansalaiset käyttävät suuren määrään energiaa elääkseen päivästä toiseen todellisen itseyden kätkevässä peitetarinassaan.

Autenttinen elämä merkitsee sitä, että hyväksymme itsemme kaikine puolinemme, epätäydellisinä ihmisinä. Paljon energiaa vapautuu, kun saamme olla monipuolisia epätäydellisiä itsejämme. Eepoksemme todellisuus on melkoisen absurdi. Rumuuden takaa voi löytyä kaunein puoli itseämme.

Itseohjautumisen lisääntymisen kautta vapaudemme jatkuvaan kaiken kyseenalaistamiseen. Opimme tuntemaan mukavuutta liikkuessamme kysymysten keskellä epävarmuudessa ja ”ei-tietämisessämme”. Kysymme itseltämme samoja kysymyksiä päivästä toiseen, emmekä ota vastaan valmiita vastauksia.

Itseohjatuvuuden lisääntyessä vapaudumme tekoihin, joissa tiedostamme entistä selvemmin, sen että kaikki tekomme ovat eettisiä valintoja. Elämämme on suurin poliittinen kannanotto ja tekomme. Emme ole sitä mitä sanomme, vaan olemme sitä mitä teemme.

Itseohjautuvuutemme lisääntyessä vapaudumme nauttimaan epävarmuudessa kellumisesta ja polskimista. Siirrymme hallinnankulttuurista uuteen kultuuriin, jossa tiedämme, että elämä on jatkuva tasapainoittelua, joskus kompurointiakin,  hämärässä, kuoppia täynnä olevassa maastossa. Elämän suurimat vastoinkäymiset ovat hyvin usein yllätyksiä. Ne tulevat odottamatta ja pyytämättä.

Hyväksyvä läsnolo ja itsehypnoosi, kuten työntekijän peilaamiskykyjen lisääminen vaikkapa luovasti kirjoittaen, ovat oppivan organisaation työvälineitä. Ne soveltuvat huonosti vanhanaikaisiin hierarkisiin laitoksiin, joissa takerrutaan vain johonkin vallanpitäjän yksittäiseen autoritaariseen käsitykseen määritellä totuutta.

Tietoisuustaitoja ei saavuteta siten, että löydetään ja omaksutaan viikonloppukurssilla jokin yksittäinen hyväksyvän läsnäolon metodi, jota sitten muutaman viikon ajan harjoitetaan. Sen sijaan tietoisuustaitojen lisääntyminen on oikeastaan vallankumous, jossa ihminen siirtyy oman elämänsä vastuulliseksi ohjaajaksi. Ihmisenkoko  elämä avautuu meditatiiviseksi vapauden aktiksi, jossa hän ottaa vastuun itsestään, elämästään  ja terveydestään. Ihmistä ei tietoisuustaitojen avulla vain kouluteta johonkin tapaan tutkia ja tulkita maailmaa, vaan hänen koko olemuksensa ja elämänsä muuttuu tutkivaksi uteliaaksi, itseään aina uusintavaksi luovaksi käytännöksi. Lakkaamme sensuroimasta itseämme. Ja samalla, kas, sivutuotteena alamme nähdä maailman intuitiivisesti yhä tarkemmin.

Tällaiselta näytti maailma tänään junassa, kun katsoin sitä taikapeilistäni. Jospa peili onkin se suurin viisautemme lähde?

Tietoisuustaidot naamakirjassa.