Hyväksyvästi läsnäollen säästöjä terveydenhuoltoon

Yhteiskunnallisella päätöksentekijätasolla puhutaan jatkuvasti siitä, kuinka ihmisten pitäisi tehdä tehokkaammin töitä ja pidentää työuria.   Ja samalla yksipuolisen tehokkuuden nimissä, perheet kärsivät: Uupuneiden ja ylivelkaantuneineen vanhempien lapset, jäävät liian usein ilman läsnä olevaa ja tunnetiloja peilavaa vanhemmuutta. Tällä vahingoitamme jo etukäteen lapsiemme – tulevien aikuisten –  terveyttä. Ilman läsnä olevaa aikuista, ihminen lähtökohtaisesti altistetaan psyykkiselle pahoinvoinnille – mielenterveysongelmille, addiktioille ja hyväksi käytölle. Nykyisten psykoneuroimmunologisten tutkimusten mukaan puutteellinen vanhemmuus altistaa ihmisiä myös psykosomaattiselle oireillulle ja jopa fyysisille sairauksille.

Psykiatri van der Kolk väittää, että traumatisoituminen esiintyy kulttuurissamme epidemiana. On suuria traumoja (insesmiä, pahoinpitelyä), mutta on myös kehityksellisiä traumoja, traumoja, joissa lapset jäävät perheissä näkymättömäksi tai heitä kohdellaan kaltoin. Heidän tunteensa jäävät peilaamatta ja heitä ei kohdata hyväksyvästi läsnä ollen.

Traumat ovat olleet kautta ihmiskunnan historian suuri ongelma. Itse asiassa Pohjoismaissa asiat ovat olleet tässä suhteessa van der Kolkin mukaan melkoisen hyvin.  Lapsista on huolehdittu paremmin kuin USA:ssa.  Tämän on hänen mukaansa yksi keskeisempiä tekijöitä, minkä vuoksi terveydenhuollon kustannukset ovat olleet meillä Pohjoismaissa huomattavan paljon pienemmät kuin USA:ssa. Lasten hyvinvointiin ja ennaltaehkäisytyöhön on perusterveydenhuollossa satsattu. Meillä on ollut Suomessa hyvä neuvolajärjestelmä.

Olen ollut äärettömän ylpeä neuvolatoiminnasta.  Valitettavasti vain tämä neuvolasysteemimme näyttää parhaillaan rapistuvan, vaikka säästääksemme yhteiskunnan sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksia,  meidän tulisi sunnata sinne resursseja. Kehittämällä neuvolatoimintaa ja syventämällä sekä laajentamalla sen toimintaa, olisi mahdollista tehdä tulevaisuuden terveydenhuoltoon suuria säästöjä puhumattakaan inhimillisen kärsimyksen vähentämisestä. Mikäli tällainen vääristä paikoista säästämisen kulttuuri jatkuu, rakennamme samanlaista kallista terveydenhuoltokulttuuria kuin USA:ssa. Pienillä säästöillä saadaan aikaan suuria kulueriä. Tämä kehityskulku näkyy jo hammashoidossa.  Kun ennaltaehkäisevästä hoidosta neuvoloissa on vähennetty, on lasten hampaiden reikiintyminen jälleen lisääntynyt. Hampaiden korjaaminen tulee yhteiskunnalle huomattavan paljon kalliimmaksi kuin ennaltaehkäisevä työ.

Meidän olisi nykyisellä tietotaidolla mahdollista satsata entistä enemmän varhaiskasvatukseen, ennaltaehkäisevään, valmentavaan, neuvolatyöhön. Meillä on olemassa yhä enemmän opetukseen tarvittavaa itsehoidollista tietotaitoa. Voimme kouluttaa ihmisiä  hyväksyvään läsnäoloon ja itsetuntemukseen sekä tätä kautta terveyttä edistäviin käytäntöihin. Peruskivi hyvään terveyteen laskeutuu, kun vanhemmat antavat lapsilleen hyväksyvän läsnäolon.

On mahdollista oppia tekemään aikuisena se ruumiin ja mielen peilaustyö, joka lapsena meiltä jäi uupumaan. Mykistetty sisäinen lapsi voidaan herättää henkiin. Erittäin tavallista on esimerkiksi se, että ilman peilaavaa vanhemmuutta kasvanut lapsi kasvaa sisäisesti epäavarmaksi aikuiseksi, jolloin hän ei kykene erottamaan elämässään olevia todellisia uhkakuvia vaan kaikki näyttää pelottavalta. Hänen elimistönsä on tällöin jatkuvassa stressitilassa, joka vahingoittaa asianomaisen henkilön kokonaisvaltaista terveyttä. Ihmisen kyky tunteiden peilaukseen on kadoksissa.

Kun lapsilla ei ole läsnä olevaa vanhemmuutta syntyvät kehitykselliset traumat. Vaille hyväksyvää läsnäoloa ja tunteiden peilausta jääneet laiminlyödyt lapset kadottavat tunnetilojensa lisäksi kosketuksensa ruumiiseensa. Omassa mielessäni on heränyt ajat sitten kysymys siitä, että onko tällainen ihminen kulttuurissamme pikemminkin normi kuin poikkeus?  Laiminlyödyt lapset aikuisina ylittävät ruumiinsa sietokyvyn rajat. He ajautuvat siksi mm. addiktioihin – myös työaddiktioon sekä masennukseen ja tietty myös psykosomaattisiin oireisiin ja jopa fyysisiin sairauksiin. Tämän jälkeen he kuormittavat aikuisena terveydenhuoltoa. He sairastuvat muita helpommin sekä psyykkisesti että fyysisesti.

Ihminen voi löytää onneksi aikuisena itsestään paitsi järjen myös kadottamansa tunneälyn. Palautamme henkisen valmennuksen tai terapian kautta kosketuksemme tunteisiimme ja niiden mukana ruumiiseemme. Suhtaudumme hyväksyvästi ja armollisesti itseemme – myös ruumiiseemme.  Psykiatri Van der Kolk suosittelee terapian rinnalla aikuisille mm. joogaa, meditaatiota, EFT:aa, EMDR:tä ja teatteria.

Me emme ole koneita, niin kuin yhteiskunnallisessa päätöksenteossa edelleen näytetään ajateltavan liian usein. Rikottujen yhteisöjen seurauksena syntynyt pahoinvointi on liian usein sysätty yksilöiden kannettavaksi. Hyväksyvän, peilaavan vanhemmuuden puute, mutta myös sosiaaliset tapahtumat, esim. kiusaaminen, stressi ja traumat aktivoivat geenejämme.  YLE:ssä oli juuri uutinen, että jo yhden yön huono nukkuminen muuttaa geenejämme. Tiedämme varsin hyvin, että stressin tavallinen oire on unettomuus. Psykiatri van der Kolkin mukaan sosiaalisia ongelmia siirretään sairausdiagnooseilla ihmisten – myös lasten – harteille. Tämän hetkinen terveydenhuollon esineellistävä ihmiskuva on osa ongelmakenttää.  Laiminlyötyjä lapsia lääkitään pillerillä, joilla usein Kolkin mukaan aiheutetaan enemmän vahinkoa kuin hyötyä. Niillä saatetaan esimerkiksi estää psyyken kannalta hyödyllinen tunteiden peilaus. Todelliset sairauden yhteisölliset juuret laiminlyönteineen lakaistaan maton alle.

WP_20130813_003

Työsuupumuksen ja kahden syövän jälkeen olen alkanut kuunnella oman ruumiini tarinaa… Olen korjannut terapeuttien ja oman peilaustyön – reflektiivisen kirjoittamisen ja esimerkiksi EFT:n avulla omia haavojani.  Olen tehnyt sen peilityön, sen joka jäi lapsuudessani suuren lapsikatraan keskellä puuttelliseksi.  Ja tätä samaa peilaustyötä joutuvat nyt lapseni tekemään oman puutteellisen vanhemmuuteni vuoksi. Hienoa on se, että meidän ei tarvitse jäädä lapsuutemme traumojen vangeiksi. Voimme katkaista hyväksyvällä läsnäololla traumojemme periytymisen. Voimme kannustaa ihmisiä uuteen yhteisölliseen elämäntapaan, jossa olemme itsellemme ja toinen toisillemme läsnä. Tulisi yhteiskunnallisesti huomattavan halvaksi, että jokainen lapsi saisi sen hyväksyvän läsnäolon, mikä hänelle kuuluu.

Mikäli emme halua kuormittaa järjestelmäämme traumatisoituneilla ja stressaantuneilla ihmisillä, täytyy meille aikuisille opettaa vanhemmuutta, erilaisia itsehoitomenetelmiä ja tietoisuustaitoja (tarpeen tullen terapialla täydennettynä). Meidän täytyy katkaista sosiaalinen traumojemme periytyminen. Tavoitteemme tulisi olla, että mahdollisimman moni lapsi saisi itselleen vähintään yhden kuuntelevan ja hyväksyvän vanhemman. Meillä on olemassa se kaikki tietotaito, jota tarvitaan terveeseen elämäntapaan. Uusien asenteiden ja itsehoidollisten taitojemme kautta voimme kasvaa vastuullisiksi oman itsemme parhaaksi asiantuntijoiksi, ja lakkaamme olemasta ulkopuolisten asiantuntijoiden ja geeniemme tahdottomia heittopusseja.

Kasvamme sisäisyytemme kehittymisen kautta aitoon yhteisöllisyyteen. Alamme jälleen välittää toinen toistamme enemmän. Sisäistämme sen, että vähemmän voi olla enemmän. Mitä enemmän suuntaamme rahaa syventääksemme ja laajentaaksemme neuvolatoimintaa ja varhaiskasvatusta, sitä vähemmän kuormittuu sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmämme huonosti voivista aikuisista.

Addiktioiden, stressin ja masennuksen ensisijainen hoito harvoin on lääketieteellistä. Parhaat tulokset tulevat siitä, että koulutamme kansalaisista mahdollisimman vähän traumatisoituneita, tietoisuustaitoja, tunneälyä ja hyvän realiteettitajun omaavia kansalaisia. Ja mikä parasta, tällöin meidän fyysisten sairauksien sairastavuuskin vähenee.

Lähteenä:  Bessel van der Kolk, The Body Scores the Mind, Penquin Books 2003

Mainokset

Harjoitatko mieletöntä poissaoloa? … Älä lannistu!

Meidän perheessä on sellainen tilanne, minä osaan tietoisuustaitoja. Teoriassa. Mieheni tuntuu – ainakin joiltain osin – osaavan niitä enemmän käytännössä.  Esimerkki.  Isännällä oli syntymäpäivä, ja hän sain kymmeniä ja kymmeniä syntymäpäivä onnitteluja naamakirjassa.  Hän vastasi jokaiseen huomaavaisesti ja läsnä olevasti, aistien ja muistaen heidän elämäntilanteitaan.  Kateeksi käy. Minulla muka ei ole aikaa sellaiseen.

Toisaalta, jos rehellisiä (tai omahyväisiä???) ollaan, olen minäkin käytännössäkin  jo vähän tietoisuustaitoja oppinut.  Oma vahvuuteni on läsnäoleva luovuuteni. Saavutan helposti flow-tiloja esimerkiksi kirjoittaen ja maalaten.  Sosiaalipsykologian professori Ellen Langer kirjoittaa kokonaisen kirjan siitä, kuinka avautuminen omalle luovuudelle, voi olla suuri askel hyväksyvään läsnäoloon. Löydämme joskus taiteen harjoittamisen kautta  taiteilijan asenteen koko elämäämme. Voimme siirtää läsnäolomme paperille, valokuvaan  tai kankaalle taiteelliseksi muodoksi.

WP_20150228_008

Rehellisyyden nimissä sanottakoon, että olen harjoittanut,  ja edelleen harjoitan joka päivä valitettavasti myös mieletöntä poissaoloa.  Onko ehkä sinullekin seuraavan tapaiset mielettömän poissaolon harjoittamisen muodot tuttuja?

Ajan autolla, ja huomaan, että on mennyt monta kilometriä siten, etten ole havainnut mitään ympäristöstäni. Tuntuu siltä kuin olisin lentänyt silmät suljettuina paikasta A paikkaan B.  Syön vahingossa, naamakirjaa päivittäessä, pinon voileipiä, vaikka ei ole edes nälkä.  Kuuntelen toista, muka keskittyneen näköisenä minuuttikaupalla, enkä ymmärrä yhtään mistä hän puhuu. Luen kirjaa sivullisen, ja yhtäkkiä huomaan, ettei minulla ole minkäänlaista tietoa lukemastani.  Kun kuuntelen toista henkilöä, tiedän jo etukäteen, mitä seuraavaksi sanon, ilman, että kuuntelen toisen asiaa edes loppuun.  Hukkaan tavaroitani. Löydän esimerkiksi etsimäni avaimet jääkaapista.  Menen suihkuun ja unohdan pestä tukkani.  Menen suihkuun ja pesen tukkani, vaikka minun ei pitänyt pestä niitä.  Kun harrastan seksiä, ajattelen samalla suklaakakkua, jonka aion leipoa poikani syntymäpäiville.  Laitanko banaaia ja vanilijakastiketta kerrroksittain kakkuviipaleiden väliin vai ehkä sittenkin teen juustokakun?

Nykyään en ole kamalan huolissai itsestäni. Olen nimittäin huomannut, että pystyn nykyään jo hiukan paremmin fokusoimaan huomioni takaisin haluamaani asiaan tai tehtävään. Sehän on se tietoisuustaitojen yksi keskeisin asia. Saat karkaavan mielesi yhä useammin kiinni, ja kykenet keksittämään (me-di-toi-maan) sen tarkoituksellisesti haluamaasi asiaan.

Uskon, että oppini tietoisuustaidoista eivät ole menneet hukkaan. Tiedän jo  varsin hyvin sen monenlaiset hyödyt. Hiukan jo käytännösäkin!  Läsnäoloa ei opi muutamassa viikossa, vaan mestari tietoisuustaidoissa kasvaa vasta vuosikymmenien käytännönharjoitusten kautta. Niitä kannattaa siis harjoittaa sitkeästi päivästä toiseen. Sivutuotteena elämänlaatusi ja terveytesi kohenee.

Tietoista hyväksyvää läsnäoloa kannattaa harjoittaa…

1) Kun kykenet ohjaamaan halutessasi ajatuksesi tähän hetkeen, ahdistavat, pelottavat tai aggressiiviset tunnetilasi eivät kaappaa sinua helposti.

2) Opit katsomaan asioita arvottamatta.  Osaat katsoa tilannetta toisen näkökulmasta ja kärpäsenä katosta.  Kun et arvota asioita, ei-toivoitut kokemustilat eivät kaappaa kavalasti tietoisuuttasi.

3) Kehität kokonaista viisasta mieltä, jossa tilasi toimivat eheänä kokonaisuutena.

Viisas mielesi tekee esimerkiksi terveyspäätöksiä kuunnellen sekä rationaalisia järkeviä tilojasi että kehosi tunneviisaita puolia.  Kehomme tietää välillä asioita, joita rationaalinen mieli ei tiedä. Syvimmät tunteemme kun meissä ovat kehollisia kokemuksia.

Tietoisuustaidot facebookissa.

Tietoista läsnäoloa arkeen – Mindfulnessin perusteita vasta-alkajalle

Lauantaina 1.8.2015  on tilaisuus tutustua tietoiseen läsnäoloon työpajassamme Siirtolassa. Pieni ja vaatimaton tilamme sijaitsee Pohjois-Kuhmon pohjoisimmassa kylässä, Kuumussa, luonnon rauhan keskellä.  Suot ja korpimetsä ovat työpajamme maisemana.

Kouluttajana toimii tietokirjailija, hammaslääkäri ja hypnoterapeutti Kati Sarvela. Mindfulness eli tietoinen läsnäolo on vauhdilla alkanut vallata tilaa sekä kouluissa, terveydenhuollossa että työelämässä.

*
Tutkimme Mindfulness-johdantokurssillamme mm. seuraavia aiheita:
Mitä tietoinen hyväksyvä läsnäolo on?

Kuinka sen periaatteita voin soveltaa omassa arjessani?

Mitä hyötyä siitä on?

Millaisia käytännönharjoituksia voin tehdä?

Lisäksi teemme joitakin kokemuksellisia harjoituksia, koska oma kokemus on tietoisen läsnäolon lähtökohta.

DSCN1434

Kurssin hinta on 115 euroa (sis alv 24%), sisältäen tervetuliaiskahvit, lounaan ja iltapäiväkahvit. Jos tulet kauempaa, kysy majoitusta!
Varaa ulkoilukamppeet matkaan, sillä teemme harjoituksiamme myös ulkotiloissa .

TERVETULOA!
Lisätietoja ja ilmoittautuminen:  Kati Sarvela, HLL,   esisuomi (at) gmail.com tai liity facebook-ryhmäämme   Kuumussa Virtaa Oy, missä vastaamme ilolla kysymyksiisi.

*
PS. Mukaan mahtuu max. 8 henkilöä.

Hyväksyvä läsnäolo ja itsetutkiskelu itsekästä toimintaa?

Oletteko huomanneet saman kuin minä, että silloin kun puhuu itsensä hyväksymisestä ja myötätunnosta itseä kohtaan esim. meditaation, mietiskelyn tai terapeuttisen kirjoittamisen avulla, monet ihmiset latelevat sinulle kummallisia uskomuksia. Ehkä tavallisin, mihin minä olen törmännyt, on se, että se on itsekästä toimintaa. Pitäisi keskittyä johonkin ulkoisen hyvän tekemiseen.

Se, että meille ladellaan näitä uskomuksia, on itse asiassa tapa käyttää valtaa.  Kulttuurissamme on ollut toivottavaa, että kategorisoisimme ajattelumme vain tiettyihin totunnaisiin ajattelumalleihimme, emmekä lähtisi luovaan ajatteluun ja itsetutkiskeluun.  Itsetutkiskelun kautta nimittäin päädymme vääjäämättä siihen, että maailmankuvia voi olla tuhansia, eikä ne mitkä meille on opetettu, ole välttämättä niitä ainoita oikeita! Tämä on erittäin ajankohtainen teema, koska moni meistä on alkanut tuntemaan itsessään, että tämä nykyinen kulttuuri ja sen uskomus- ja arvomaailma, alkaa olla tiensä päässä.  Yhteiskunnallinen myönteinen muutos voi lähteä liikkeelle itsensä tuntevista ihmisistä.

Hyväksyvässä läsnäolossa keskeisiä asioita on myötätunto omaa itseä kohtaan ja oman itsen hyväksyntä ehdoittaPsykoterapeuttien kouluttaja ja akateemikko Windy Dryden kiinnittää huomionsa siihen, että monet ihmiset eivät halua näitä asioita elämäänsä, koska heillä on vääriä, rajoittuneita uskomuksia liittyen asiaan.

WP_20131003_034

Itsetuntemusta rajoittavia uskomuksia voivat olla mm. seuraavat uskomukset, jotka ovat esteenä omalle henkiselle kasvulle.

1.  En ansaitse hyväksyntää, joten minun ei tarvitse osoittaa myötätuntoa itseäni kohtaan.

Tämä uskomus on helppo osoittaa vääräksi kysymällä esimerkiksi, eväisikö kyseinen henkilö rakkautensa esim. lastaan kohtaan, koska hän osoittautuu epätäydelliseksi.

2. Itsen hyväksyntä ja myötätuntoisuus itseä kohtaa eivät edistä muutosta.

Tämä uskomus on myös väärä.  Kun ihminen tiedostaa heikkoutensa ja vajaavaisuutensa, voi hän keskittää enemmän energiaansa hyviin puoliinsa, ja näin vahvistuu toivottu muutos.

3. Hyväksyntä ja myötätunto itseä kohtaan estää vastuun ottamista elämästä.

Tämäkin on Drydenin mukaan väärä uskomus.  Voit ottaa vastuuta elämästä tällöinkin, ja mitä parasta teet sen yleensä vähemmillä itsesyytöksillä.  Hyväksyt itsesi epätäydellisenä ihmisenä.

4. Hyväksyntä ja myötätuntoa itseä kohtaan johtaa omahyväisyyteen.

Taas väärä uskomus.  Omahyväisyys tarkoittaa sitä, että lepäät lakeereilla itsetyytyväisellä tavalla. Itsen hyväksyntä eikä myötätunto itseä kohtaan tue tällaista toimintaa.  Päinvastoin ne motivoivat sinua muuttamaan itsessäsi sitä, mikä on muutettavissa.

5. Oman itsen hyväksyntä ja myötätuntoa itsekohtaan johtaa oman itsen hemmotteluun.

Tässä jotenkin oletetaan, että itsehyväksyntä johtaisi aktiviteetteihin, jotka eivät ole sinulle hyväksi.  Tämäkin uskomus on väärä, koska se ei ota huomioon, että tällainen ajattelu johtuu lyhyen tähtäimen ajattelusta, hedonismista ja itsekkyydestä. Dryden painottaa, että hyväksyntä ja myötätunto ohjaavat sen sijaan yleensä pikemminkin itsekuriin ja siihen, että kykenemme oppimaan virheistämme.

6. Hyväksyntä ja myötätunto itseä kohtaan johtaa yleensä siihen, että ihminen keskittyy itseen.

Tämäkin uskomus on väärä. Kun jatkuvasti moitit ja kritisoit itsesi, yleensä mielesi täyttää nämä negatiiviset ajatukset ja olet enemmän täynnä itseesi keskittyviä ajatuksia.  Itse asiassa itsen hyväksyntä ja myötätuntoa itseä kohtaan auttaa sinua vapautumaan vain itseen keskittyvistä ajatuksia.  Asioiden vatvominen vähenee kun vahvistat myönteistä muutosta itsessäsi.  Suuntaat huomiosi enemmän ulkopuolellesi.

(Muokattu  Windy Drydenin kirjasta, Rationality and Pluralism, Selected Works by Windy Dryden, Routledge, 2013)

Stressiä? Pehmeää hengitystä, tärinää ja piirrustamista

Amerikkalainen psykiatri, Havard yliopiston kasvatti, psykiatri James S. Gordon, siinäpä mielenkiintoinen tiedemies ja ihmisenviranhaltija. Psykiatreissa, erityisesti rapakon toisella puolella,  löytyy näitä uuden ajan yhteisöllisiä ajattelijoita. Luen parhaillaan hänen kirjaansa masennuksesta. Suosittelen. On hyvä kirja.

Masennus tuntuu olevan lähellä hänen sydäntään, ehkäpä siksi, ett hän itse kävi opiskeluaikoina läpi vaikean masennuksen. Gordonin mukaan masennus ei ole päätepiste, vaan se voi olla uuden alku. Masennus on epätasapaino tai umpikuja, jota täytyy lähteä tutkimaan tarkemmin. Se ei ole sairaus tai epäonni. Sen sijaan se on kutsu matkalle.

Masennus matkalle kutsuna ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö se olisi biologista. Gordonin esimerkki: Jos joku haukkuu häntä erilaisilla nimityksillä, saattaa hän pahoittaa mielensä ja jopa suuttua. Jos tämä paha olo pitkittyy, voi siitä seurauksena olla masennus.  Sympaattinen hermosto rasittuu pitempiaikaisesti, ja elimistön biologinen tasapaino häiriintyy.

Vaikka joitakin yhteisiä piirteitä ihmisten masentuneisuudessa on, jokaisen ihmisen masennus on Gordonin mukaan ainutkertainen. Masennus liittyy hyvin usein johonkin menetykseen. Menetät läheisen ihmissuhteen, esimerkiksi avioeron tai kuoleman  kautta, menetät työpaikan tai menetät toisen ihmisen arvostuksen.

Kannattaako masentuneen käydä edes lääkärissä?  Kyllä kannattaa, sanoo Gordon. Masennus voi liittyä joihinkin fyysisiin sairauksiin, kuten syöpään, sydänsairauksiin tai kilpirauhasen vajaatoimintaan.

Hän  sanoo eräässä haastattelussa , että lääketieteen on muututtava.  Jos haluamme ehkäistä kroonisia stressiperäisiä sairauksia, meidän täytyy auttaa ihmisiä ymmärtämään paremmin itseään ja auttaa heitä auttamaan itse itseään. Suuri osa ihmisen fyysisistä sairauksista ja psyykkisistä ongelmista johtuu stressistä. Hän esittää huikean lukunsa tästä, eli 80 %.

Meidän täytyy antaa tavallisille ihmisille tukea, jonka he tarvitsevat, jotta he voivat muodostaa parantavia yhteisöjä.  Muutoksen tulee alkaa hänen mukaansa meistä lääketieteilijöistä itsestämme.

Traumaattiset kokemukset, olkoon sitten kysymyksessä sodan trauma tai syövän tuottama trauma, rasittavat hermojärjestelmäämme kauan sen jälkeen, vaikka uhka olisi jo ohi.  Näin se menee. Reagoime ”pakene ja taistele”  reaktiolla uhkaan, kuten tiikeriin. Sympaattinen hermostomme aktivoituu. Ongelma on juuri tämä stressin pitkittyminen. Tämä tuottaa meissä psykofyysista pahoinvointia. Moni meistä kantaa tiikeriään matkassa kuukausia jopa vuosia. Seurauksena on masennus. Siksi stressin purku on tärkeää.

Gordon kertoo melkoisen tarinan jugoslavialaisesta miehestä, joka oli kolme kuukautta yhteen pötköön nähnyt mielessänsä kauhukuvia teurastuksesta, jossa hän oli todistajana. Mm. hän näki toistuvia mielikuvia tapahtumasta, jossa hänen vaimonsa yritti epätoivoisesti peitellä kuolleiden lasten ruumita. Kolmattakymmenettä hänen omaistaan tapettiin. Gordon oli liikuttunut voimakkaasti miehen tarinasta.

Traumatisoitunut mies oli mukana Gordonin työpajassa, jossa mm. täristiin tanssien viiden minuutin ajan.  Mies kertoi vapautuneensa ensimäistä kertaa mielikuvista tämän tanssin aikana.  Mielikuvat  murhista olivat vain valuneet tärinän mukana johonkin. (Tärinää muuten käytetään myös TRE-menetelmässä, jota monet terapeutit käyttävät).

Gordonin mukaan on tyystin mahdoton ajatus, että kaikki traumatisoituneet ja stressaantuneet ihmiset voisivat vapautua paineistaan terapiassa. Meillä ei ole yksinkertaisesti resursseja tällaiseen. Siksi Gordon haluaa opastaa meitä parantaviin yhteisöihin, joissa voimme oppaiden avulla vapautua itsehoidollisin keinoin sisäisistä traumoistamme ja stressipaineistamme.

Parantavaa ryhmää ei ohjata ylhäältä alaspäin, vaan prosessin fasilisoija, on tasa-arvoinen ryhmän jäsen. Ryhmässä ei asiantuntijat sanele totuuksia, vaan yhdessä jaetaan kokemuksia ja kokeillaan erilaisia parantavia menetelmiä.  Näille kokonaisvaltaista hyvinvointia edistäville menetelmille on myös tyypillistä, että kaikille ei käy sama resepti.  Ihminen voi yhdistää erilaisia itsehoidollisia menetelmiä (luovia menetelmiä, joogaa, ohjattuja mielikuvaharjoituksia, autogeenista harjoittelua, meditaatiota jne.) sen mukaan mitä hänelle itselleen sopii.  Olemme erilaisia ihmisiä, eikä sama stressinpurkuresepti sovi kaikille.

Gordonin kolme tekniikkaa vapautua kotona stressistä:

1.  Pehmeä vatsahengitys

Istu mukavasti, jalat lattialla ja silmät suljettuina.  Hengitä syvään nenän kautta ja ulos suun kautta ja tunne vatsan alue pehmeänä ja rentoutuneena.  Kun hengität sisään sano itsellesi ”pehmeä”  ja ulos   ”vatsa”.  Jos muita ajatuksia tulee mieleesi, annan niiden tulla ja mennä.  Palauta mielesi takaisin lauseeseen ”pehmeä vatsa”. Aloita tekemällä harjoitus pari kolme kertaa päivässä viiden minuutin ajan.  Harjoittelun kautta koet yhä enemmän meditatiivisia hetkiä, joita harjoitus voi tuoda tullessaan.

2. Tärise ja tanssi

Tämä harjoitus tehdään seisten.  Pidä jalkasi hartioiden etäisyydellä toisistaan.  Anna polvien olla hieman koukoussa ja silmien suljettuna. Anna tärinän nousta jalkateristä polviin, lantionalueelle, hartioihin, käsiin ja päähän siten, että koko keho tärisee.
Viiden minuutin jälkeen pysähdy ja rentoudu. Aisti kehoasi ja hengitystäsi.   Parin minuutin kuluttua voit toistaa harjoituksen. Tärinä vapauttaa energiaa joka liittyy stressiin. Tanssin välissä oleva paussi antaa tilaa tietoiseen läsnäoloon.
Voit valita jonkun räväkän musikkikappaleen, vaikkapa reggen tärinän ajaksi.  Ja väliaikana kuuntele hiljaisuutta, hengitystä ja kehoasi. Ja tämän jälkeen voit taas valita jonkin inspiroivan kappaleen.

3. Käytä piirroksia pistämään mielikuvitusta liikkeelle

Gordonin ryhmissä käytetään myös piirroksia. Varaa paperia ja liituja tai tusseja. Piirrä ensimmäiseen paperiin kuva itsestäsi. Seuraavaan kuvaan piirrä kuva suurimmasta ongelmastasi ja kolmanteen piirrä kuva itsestäsi kun ongelma on ratkennut.
Piirrokset auttavat ohittamaan tietoisen sensuurin, joka usein estää meitä puhumasta asioista. Kuvat kuljettavat meidät leikilliseen lapsen mielikuvitustilaan. Ensimmänen kuva pistää mielikuvitukseen liikkeelle. Toinen kuva auttaa meitä identifioimaan ongelmamme ja kolmas pistää liikkeelle ratkaisuja jotka saattavat ylittää meidän loogisen ajattelun.

Mikäli mielimme ihmisille pitkiä työuria, täytyy meidän opettaa meille kansalaisille erilaisia stressinpurkumenetelmiä. Ja harjoituksia olisi hyvä tehdä työpaikoilla.  Uskon, että täten on mahdollista päästä eroon monista sairauksista mm. kansantaudistamme, masennuksesta.

Ei ihme, että taiteet, leikillisyys  ja tietoinen läsnäolo ovat valtaamassa työelämää. Yksipuoliselle  tehokkuusajattelulle rakentuva asiantuntija- ja työkulttuurimme on kuitenkin  valitettavasti  suurimmaksi osaksi edelleen sairas.  Parantumisen merkkejä on onneksi jo näkyvissä.

Uskon, että parantavilla yhteisöillä on mahdollista laskea vuosikymmenestä toiseen nousseita sosiaali- ja terveysmenoja.  Tarvitsemme tähän ainoastaan yhteistä hyvää tahtoa ja kokonaisvaltaisesti viisaita tavallisia ihmisiä.

Täältä löytyy mielenkiintoisia artikkeleita ja haastatteluja James S. Gordonista.