Ben Zyskowicz tarttui tärkeään asiaan, nimittäin yhteiskunnalliseen sairauteen, joka meillä ja jotakuinkin kaikissa länsimaissa on valitettavasti normalisoitu. Hän puhui Finnairin johdon palkkiojärjestelmän yhteydessä insestisistä pienistä johtajayhteisöistä, joissa ”hyvävelijärjestelmä” jakaa taloudellisia etuja kilpaa toinen toisilleen.
Siirtolan Emäntä huokaa helpotuksesta, kun hän huomaa, että jokaisessa puolueessa alkaa olla ihmisiä, jotka ovat oivaltaneet kulttuurissamme olevan sairasta ”normalisoitua” käyttäytymistä. Hän on tehnyt jo vuosia sitten oman diagnoosinsa yhteiskunnallisesta normalisoidusta hulluudesta. Sen nimi on ”materialistinen luonnehäiriö”.
Materialistisesta luonnehäiriöstä kärsivät monet ihmiset, taloudellisesta eliitistä köyhälistöön. Tyypillistä näille ihmisille on oman arvon rakentuminen ostettuihin esineisiin ja kokemuksiin. He ostavat itselleen arvoa. Ekologisesti erityisen tuhoisaa on, kun talouselämän ja poliittisen eliitin edustajat sairastavat tätä tautia.
Tyypillistä luonnehäiriöstä kärsivälle on, että hänen maailmankuvansa on ”realistinen”. Hänen elämäänsä ohjaa raha ja rahalla ostetut symbolit, faktat sekä numerot. Materialistisesta luonnehäiriöstä kärsivän todellisuuskuva on yksiulotteinen. Tämä tuppaa tekemään elämästä elämättömän ja hänen elämänsä on oikeastaan mykkä, se ei yleensä puhuttele ketään eikä varsinkaan häntä itseään. Luonnehäiriöiselle kun elämä ei aukea moniulotteisessa rikkaudessaan. Tällainen ihminen vakuuttelee jatkuvasti, että hän tietää, mikä on todellista ja mitkä ovat todellisuuden vaatimukset. ”Oikeasti” hänen todellisuuden kuvansa mielekkyys on vain yksi kapea numeerinen tapa hahmottaa maailmaa. Valitettavasti suuri osa poliittista, tieteellistä ja taloudellista eliittiä, näyttää kärsivän häiriöstä. Mikä pahinta, juuri nämä ihmiset käyttävät yhteiskunnassamme valtaa. Tämä on tehnyt sairaudesta ekologisesti ja eettisesti katsoen erityisen vaarallisen.
Taudin ”etiologia” on tavallisesti se, että lapsi ei saa kaikkea sitä rakkautta ja huomiota, mitä hän tarvitsee. Turrutettu, rakkauden nälkäinen lapsi irroittaa itsensä irti omasta sisäisestä kokemusmaailmastaan, ja siirtää tunnetarpeensa omistamiinsa esineisiin. Häiriökäyttäytyminen ilmenee ekologisesti tuhoisana käyttäytymisenä: jatkuvalla tavaroiden ja esimerkiksi matkojen ostamisen tarpeella. Elämätön elämä vaatii ostettuja tarinoita. Toisilla puolestaan sairaus ilmenee siten, että hän ”pidättäytyy” ostamisesta, ja jää tarkkailemaan päivästä toiseen omaisuutensa kasvua. ”Ostan – olen siis olemassa” tai ”Omistan – olen siis olemassa”, on monen materialistisesta luonnehäiriöstä kärsivän perusemotio elämässä.
Sairaassa kulttuurissamme tätä luonnehäiriötä käyttäytymistä on kouluissa siirretty lapsiin, koska tämä hulluuden laji on meillä normalisoitua. Koulutuksessa tähdätäänkin, että lapsi saadaan irrotettua mahdollisemman nopeasti omasta kokemusmaailmastaan osallistumaan häiriökäyttäytymiseen. Lapsille pyritään opettamaan vain mahdollisimman paljon ”faktoja”, jonka jälkeen heidät yritetään saada pikaisesti mukaan materialismille rakentuvaan häiriöjärjestelmään. Seurauksena kasvaa pieniä lapsi-ihmisiä, joilla on suuri ego, mutta oikea elämä jää heiltä yleensä elämättä. Moni näistä ihmisistä elää koko elämänsä ilman omatuntoa, kosketusta omaan sisäiseen kokemusmaailmaan. Kuten olemme saaneet huomata, väkivaltainen omasta kokemusmaailmasta irroitettu ihminen voi ilmentyä paitsi materialistisena luonnehäiriönä myös väkivaltakäyttäytymisenä.
Kun tauti saa täyden otteen harvoissa ja valituissa, muodostavat he pieniä ryhmähulluus kiteytymiä, jossa sairaat pönkittävät he egoansa erilaisilla optio- ja palkkiojärjestelmillä. Koska ekologiseselta ja egologiselta kannalta -ihmiskunnan tulevaisuuden näkökulmasta – tämä on valtavan tuhoisa sairaus, kannattaisi Siirtolan Emännän mielestä tämä luonnehäiriö äkkiä sijoittaa myös kansainväliseen ICD 10-tautiluokitukseen. Kuka tietää, vaikka ”kaikkitietävät” älypäät keksivät vielä tabletin tämänkin häiriön hoitamiseen? Siirtolan Emännän mielestä tämä on ollut oikeastaan erityisen vaarallinen mielipuolisuuden laji kulttuurissamme juuri siinä mielessä, että se on ollut normalisoitua. Onneksemme vaikuttaa siltä, että kaikissa puolueissamme alkaa olla ihmisiä, joiden silmät näkevät normaalissa kulttuurissamme asustavan hulluuden.
Emännän mielestä meillä on siinä mielessä parempi kulttuuri kuin koskaan, että yhteisössämme alkaa olla tilaa myös kohtuullisesta elämäntavasta lähtevälle henkiselle kasvulle ja siitä seuraavalle todelliselle elämänlaadulle. Yhä läpinäkyvämpi kulttuurimme ja yhteiskunnallinen avoimuus on luomassa nyt entistä moniäänisempää uutta yhteiskuntaa, jossa kulttuurissamme asuva normalisoitu hulluutemme alkaa näkyä yhä kirkkaammin. Siirtolan Emännän sydäntä lämmittää, kun hän huomaa joka puolella tapahtumassa olevan myönteisen muutoksen.