Tietoisuustaidot ja luovuus

Koska olen saanut mindfulness-koulutuksen lisäksi hypnoterapeutti ja NLP Trainer koulutuksen, minua on kiinnostanut pitkään jo tietoisuustaidot laaja-alaisesti. Erityisesti minua on kiinnostunut tietoisuustaidoissa ihmisen luovuuden ja mielikuvituksen hyödyntäminen. Opetan koulutuksissani sekä nk. sosiokognitiivista tietoista läsnäoloa sekä perinteistä meditatiivista tietoista läsnäoloa.

Kun kartoitamme minän osat, ja käymme luovaa leikillistä keskustelua omien eri puoliemme (kokemustilojemme) kanssa, ( Sisäinen teatteri- Luova kirjoittaminen tietoisuustaitona), harjoitamme nimenomaan sosiokognitiivista tietoista läsnäoloa emmekä perinteistä meditatiivista tietoista läsnäoloa.  Voimme oppia tietoisuustaitojen avulla  käyttämään mielikuvitustamme itseämme rakentavasti, kun esimerkiksi ahdistuneen  voi ajatella käyttävän mielikuvitustaan itseään vahingoittavasti. 

Itseäni on häirinnyt, että kun ihmiset puhuvat ”mindfulessista”, he liian usein yksinkertaistavat asian. He käsittävät tavanomaisesti hyväksyväksi läsnäoloksi ainoastaan meditatiivisen mindfulnessin vaikka toinen, vähintäänkin yhtä tärkeä tietoisuustaitojen alalaji on, ja se on sosiokognitiivinen mindfulness.

cropped-kirjat.jpg

 Tietoisen hyväksyvän läsnäolon eli mindfulnessin kaksi eri tyyliä:

1.  Sosiokognitiivinen mindfulness

Kun olet sosiokognitiivisesti tietoisesti läsnäoleva, olet herkkänä asiayhteyksille ja avoinna uudelle informaatiolle.  Kykenet löytämään uusia erittelyjä ja ajattelunkategorioita ja olet avoinna monille erilaisille näkökulmille. Tämä on juuri sitä tietoista läsnäoloa, jota harjoitan lähes joka päivä kirjoittaen. Myös Sisäinen Teatteri (hyödyntäen Jan Skyn ESI:ä, mielitajukarttaa) edustaa juuri tätä tieotisen hyväksyvän läsnäolon tyyliä.

Sosiaalipsykologian professori Ellen Langer on  tämän tietoisen läsnäolon alalajinhienoimpia edustajia. Hänen ajattelunsa nojaa erityisesti länsimaiseen psykologiseen perinteeseen.  Jotkut tutkijat pitävät sosiokognitiivista mindfulnessiä meditatiivisen mindfulnessin kognitiivisena sovellutuksena. Pistäisin myös psykiatri Dan Siegelin mielitajun tähän luokkaan.

Kun olet sosiokognitiivisesti mieletön (mindless), ajatuksesi kulkevat autopilotilla. Ne seuraavat tiettyjä ennalta opittuja sääntöjä.  Nämä opitaan kognitiivisesti jäykissä opetustavoissa. Opimme tiettyihin yksipuolisiin ajattelun rutiineihin.  Monet kansalaiset, taviksista asiantuntijoihin, kärsivät tästä mielettömyyden lajista. Et kykene iloitsemaan tietämisen tapojen erilaisista variaatioista. Onneksi monissa lääketieteellisessä tiedekunnassa kandit harjoittavat jo tietoista läsnäoloa,  draamaa ja reflektiivistä kirjoittamista.

Keskeinen asia tässä läsnäolossa on peilaavaan tarkkailijaminuuden löytäminen. Oma olettamukseni on, että tämä sosiokognitiivinen mindfulness on “itsehypnoottinen” luova transsitila.  Taideterapiat ja hypnoosi hyödyntävät tätä hyväksyvän läsnäolon lajia, flow-tilaa, jossa mieli vapautuu leikkiin.

Ellen Langerin mukaan olemme hyväksyvästi läsnäolevia:

1) Kun katsomme asioita monesta eri perspektiivistä. 2) Näemme tilanteen tuoman informaation tuoreesti.

3) Astumme tilanneyhteyteen, josta informaatio nousee.

4) Luomme uusi ajattelumme luokkia,  kategorioita, jota kautta informaatio voidaan ymmärtää.

2. Meditatiivinen mindfulness

Tämä paremmin tunnettu tietoisen läsnäolo tyyli keskittyy tähän hetkeen.  Sen juuret ovat buddhalaisuudessa. Meditatiivinen mindfulness suhtautuu avoimella uteliaisuudella, hyväksyvästi  ja arvottamatta kuhunkin hetkeen sellaisena kuin se on.  Tulet tietoiseksi siitä, kuinka tietoisuutesi elää jatkuvassa erilaisten kokemusten virrassa.  Kun olet meditatiivisesti mieletön (mindless), reagoit asioihin, kuten edellisessäkin läsnäolon tavassa, oppimillasi totunnaisilla tavoilla.  Vietät paljon aikaa menneisyyden kokemuksissasi tai tulevaisuudessa.  Arvotat ja arvioit tällöinkin jatkuvasti eri kokemuksia ja tilanteita, ennalta oppimillasi luokitteluilla  ja mielesi on poissaoleva. Se toimii autopilotilla. 

Sekä sosiokogntiivinen ja meditatiivinen mindfulness ovat molemmat tärkeitä tietoisuustaitoja ja metakognitiivisia taitoja. Voit näiden molempien tapojen yhteistyössä alkaa nähdä maailmaa ja itseäsi uudella leikillisellä tavalla.  Tietoisuutesi laajenee ja alat havainnoida taitojesi lisääntyessä vähitellen maailmaa yhä puolueettomimmin, läsnäolevasti ja erilaisten näkökulmien jatkuvassa vuorovaikutuksessa.

Terveydenhuollon ammattilaisella näiden molempien hyväksyvän läsnäolon taitojen yhdistyminen tuo tullessaan terapeuttisia kykyjä, eli tällöin he voivat auttaa läsnäolon kautta potilaansa lumevoimien aktivoitumisessa.

Omassa Toivovalmennuksessani opetan molempia mindfulness-menetelmiä. Meidän on opittava keskittämään mielemme meditatiivisen tietoisen läsnäolon harjoituksin (esim. hengitysharjoitukset, läsnäolo luonnossa). Toisaalta meidän on vapautettava ajattelumme leikki kankeudestaan sosiokognitiivisen hyväksyvän läsnäolon avulla.  Voimme päästää irti vanhasta luokittelevasta ajattelustamme, kun opimme leikkimään ajatuksillamme.  Maksimoidaksemme kognitiiviset taitomme, meidän on pystyttävä torjumaan totunnaiset kriittisten  ym. puoliemme häly leikillisyydellä. Emme ota itseämme ja erilaisia ajatuksiamme liian vakavasit. Voimme oppia näkemään  maailman monipuolisemmin ja peilaavasti. Hyväksyvä läsnäolo voi olla paitsi rauhoittavaa myös hauskaa!

Hyväksyvä tietoinen läsnäolo tarjoaa  uuden tavan oppia kokemuksellisesti asioita ja katsoa joustavasti maailmaa. Erityistieteiden dogmaattinen, yksipuolinen järki, tarvitsee rinnalleen leikillisyyttä,  joustavuutta ja näkökulman vaihtamisen taitoja. 

Voimme muuttaa kokemusta kustakin tilanteesta

a) muuttamalla tarkkailun näkökulmaamme

b)  luovalla ja leikillisellä asenteellamme ja erilaisilla kokeilla.

Sosiokognitiivinen mindfulness ja meditatiivinen mindfulness täydentävät toinen toisiansa. Tämä tarkoittaa käytännössä juuri sitä, että leikillisellä näkökulmilla itseemme,muutamme jatkuvasti kokemusta maailmasta ja itsestämme. Voimme mielikuvituksellamme löytää uusia näkökulmia asioihin emmekä vain toista apinana oppimiamme ajattelumalleja. Voimme leikkiä erilaisilla kokemustiloillamme ja voimme oppia uusia empaattisen samaistumisen kautta.

Oppimisemme tapahtuu syklissä, jossa sekä aistimme todellisuutta läsnäolevasti ja toisaalta tartumme siihen erilaisista näkökulmista käsin.  Kun löydämme läsnäolevan että peilaavan leikillisen tarkkailijaminuutemme, opimme jatkuvasti uusia  asioita maailmasta. Opimme koko ajan uusia tapoja hahmottaa todellisuutta,uusia käsitteitä ja loppumattomasti uusia luokitteluja. Erottelukykymme kirkastuu.  Emme jää jäykistyvien uskomustemme ja luokittelujemme vangeiksi.

Uuden tehokkaan kokemuksellisen oppimisen ja sen mukanaan tuoman, aina vain  uuden kokemisemme tapojemme kautta, kykenemme yhä paremmin taas olemaan avoimena ja läsnä todellisuudessa. Opimme jatkuvasti uutta ja elämänlaatumme paranee. Pääsemme tietoisuuden laajenemisen nousevaan sykliin. Näin, hyödyntäen muuntuneita tajunnantilojamme (transsi, meditaatio, flowtilat),  meistä tulee joustavampia ja  kykenemme käsitteellistämään todellisuutta aina vain monipuolisemmin.

Tämän päivän kulttuurimme kärsii jäykästä ajattelusta, olkoon sitten kyseessäuskonnollinen dogmatismi, erityistieteellinen yksipuolinen ajattelu tai nationalismi. Tarvitsemme kipeästi tietoisen hyväksyvän läsnäolon mukanaan tuomaa integratiivista,moniammatillista yhteistyötä, ja leikillistä “antidogmattista” ajattelua. Tiede on tuonut meille realiteettitajua, mutta tarvitsemme myös luovuutta. Jokainen voi löytää leikillisyyden kautta omat osaamisalueensa ja vahvuutensa. 

Onneksi läsnäoloa on jo ilmassa!  Maailmamme on muuttumassa kovaa vauhtia, eikä vain huonoon suuntaan.

x)  Joidenkin tutkijoiden mukaan empaattiset ilmiöt ovat olennainen osa hypnoosia.  Se, että suhtaudumme kokemustiloihimme empaattisesti  on on itsehypnoottinen transsitila.  Kun yhdistämme sosiokognitiivisen mindfulnessin ja meditatiivisen mindfulnessin, yhdistämme nimenomaan idän ja lännen meditatiivisen perinteen hypnoottisiin transsi- ja terapeuttisiin flow-ilmiöihin.

LÄHDE:

https://weatherhead.case.edu/departments/organizational-behavior/workingPapers/WP-09-01.pdf

Kati Sarvela, Sisäinen teatteri – Luova kirjoittaminen tietoisuustaitona, 2013, Kuumussa virtaa Oy