On kaksi tapaa säteillä ympärilleen valoa. Ole kynttilä tai ole peili, joka heijastaa sitä. – Edith Wharton
Hiljaisuus.
Se on hyväksyvän läsnäolon lähtökohta.
Ollaksesi peili.
Hiljennä sisällä oleva ääniesi kakofonia.
Odota kärsivällisesti.
Näet, kuulet ja tunnet.
Sisälläsi olevat vaiennetut äänesi.
Arvottamatta ja hyväksyen, hengittäen, hiljentyen.
Harjoittele.
Aisti.
Huomaat.
Osaat keskittää elämänenergiasi!
Olet liekki.
Se sulaa sisäisyyteesi.
Kaiken oivaltavaan ruumiiseesi.
Kaikkeen kiinnittyvään ruumiseesi.
Vähitellen.
Havaitset.
Olet peili.
Olet peili, joka heijastaa kaikki elämän värit.
Lähdet virtaamaan.
Annat väriesi sisälläsi leikkiä.
Huomaat.
Olet alkukesän koivun vihreää, olet multavan maan mustaa.
Olet maksoittuneen veren punaista, olet keltasirkun keltaista.
Olet suolammen ruskeaa. Olet kannussinisiiven sinistä.
Se on elämän ihme.
Lähdet virtaamaan.
Ja näet.
Kaikki sulaa yhdeksi valoksi.
Elämän ihmeen valkeudeksi.
Olet sittenkin.
Vain valoa.
Ja tiedät.
Olet lohduttaja ja lohdutettu.
Ja riemuitset.
Et ole koskaan yksin.