Sisäinen teatteri

Sisäisen teatterin periaatteita löytyy pähkinänkuoressa täältä.

Täältä löydät joitakin harjoituksia, joissa hyödynnät minätilojasi itsesi tutkimiseen.

Sisäinen teatteri on psykoanalyyttinen työkalu, jota voi käyttää oman itsetuntemuksen  kehittämisen välineenä. Sisäisellä teatterilla on omat kotisivut ja se on myös facebookissa. Tervetuloa mukaan keskustelemaan ja seuraamaan ajatuksia monipuolisesta ihmisestä!

Toinen kirjani Sisäisestä teatterista on valmistunut (Sisäinen teatteri® – Luova kirjoittaminen tietoisuustaitona). Ensimmäinen kirjani  oli oikeastaan oma minätilojeni (tai siihen aikaan puhuin mielentiloista) prosessini, mutta siitä lukija voinnee jo tavoittaa aineksia omaan prosessiinsa.

Täällä Marja Leena Toukosen arvio kirjasta.

Kirjaa voit tilata vaikkapa täältä.

Tässä hieno Kaisa Huotarin tekemä sisäkansi, jossa hän kuvaa sekä maalaten että kirjoittaen omaa minätilaansa, Juuliaa:

Jokainen ihminen voi muuttua oman tietoisuutensa aktiiviseksi ohjaajaksi ja  kehittäjäksi. Itsetuntemus merkitsee Sisäisessä teatterissa oman luovan puolen ja järkevän puolen, oikean ja vasemman aivopuoliskon tiivistä yhteistyötä. Emme ratkaise ongelmiamme vain järjellä vaan tarvitsemme aina myös luovan puolemme yhteistyötä! Ihmistietoisuus laajeenee mielikuvituksen ja luovan leikin, ei vain järjen, avulla!

Sisäinen teatteri on facebookissa.

JOHDANTO KIRJAANI- MIELENTILOJEN TREENIKIRJA (kirjoitettu keväällä 2010)

Kun aloin kirjoittaa tätä sisäistä prosessiani puolitoista vuotta sitten, en arvannut, että siitä vielä muokkautuu kirja. Motiivini kirjoittamiseen lähti liikkeelle sisäsyntyisestä palosta ilmaista sitä tuskaa, kipua, ahdistusta, joka velloi muodottomana sisälläni. Epäonnistuneiden ihmissuhteiden pettymykset, työuupumukseni ja rintasyöpäkokemukseni synnyttämä trauma oli se kaoottinen lähtökohtatilanne, josta lähdin etsimään elämäni tarinalle uusia muotoja. Tarinani rakenteet lähtivätkin syntymään hämmästyttävän spontaanisti ja intuitiivisesti, kun hyödynsin hypnoterapiasta hankkimiani oppeja sekä aikaisemmista elämänvaiheista saamaani kokemusta ja tietoa. Kirjoittamisen rinnalla luin koko ajan kuhunkin keskusteluteemaan liittyvää kirjallisuutta. Kirja on siis alun perin kirjoitettu ensisijaisesti itselleni, sisäiselle lukijalleni, vaikkakin alusta lähtien minulle oli selvää, että olen halukas jakamaan kokemuksiani myös muiden ihmisten kanssa. Editoimatonta tekstiä onkin ollut koko prosessini ajan näkyvillä nettisivuillani (www.kuumussavirtaa.fi – ei näy enää! kirj.huomautus).

Kun ihminen kohtaa sairauden tai depression, hänen kaoottinen elämäntarinansa menee lähes säännönmukaisesti kokonaan uusiksi. Toivon, että tällä prosessillani voin havainnollistaa sitä, että sairauden ei tarvitse aina merkitä elämän kääntymistä huonompaan suuntaan vaan joskus voi käydä päinvastoin; saatamme löytää sairauden avulla uuden monipuolisemman merkityksen elämällemme. Onnellisimmassa tapauksessa voi tapahtua jopa niin, että sairaus saattaa auttaa meitä nauttimaan elämästä enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Tällä kertaa olen ollut onnekas, koska syöpäni ennuste on hyvä. Koen parantuneeni, eikä sairauteni huolestuta minua juuri lainkaan. Oma terapeuttinen prosessini on tuonut minulle jopa tunteita siitä, etten ole pelkästään lääketieteellisesti parantunut vaan olen myös sosiaalisena ja hengellisenä kehomielenä eheytynyt.

Prosessistani on jäänyt jäljelle tarve jatkuvaan lukemiseen ja kirjalliseen itseilmaisuun. Olen jälkeenpäin lukenut paljonkin skripto- eli kirjoitusterapeuttista kirjallisuutta ja olen tajunnut, millainen suurenmoinen eheytymisen väline kirjoittaminen parhaimmillaan voi olla. Ainoa, mitä tarvitsemme tähän eheytymiseen, on peili. Tätä peiliä voi pitää kädessään terapeutti, mutta se voi olla myös joku aikuinen ongelmanratkaisutaidot omaava osa meitä itseämme. Leo Tolstoin kerrotaan sanoneen: ”Pitäisi kirjoittaa vain silloin, kun on valmis jättämään palasen lihastaan mustepulloon, joka kerta, kun kastaa siihen kynänsä”. Olen noudattanut prosessissani tätä Tolstoin ohjetta.

Kirjoittaminen voi olla väline myös niille, joilla ei sairautensa kanssa ole yhtä hyvä tuuri kuin minulla. Myös kuolevalle kirjoittaminen voi antaa jäljellä olevan elämän ajaksi uutta merkityksellisyyttä. Väitetään, että ihmisillä on suuri tarve rakentaa elämästään eheä elämänkaari, vaikka lyhyempikin sellainen (Bolton 2009). Luulen, että tämä oli syy siihen, miksi minulla lähti käyntiin tämä suurenerginen prosessi. Tiesin, etten enää koskaan voi olla varma elämäni jatkumisesta ja halusin ennättää rakentaa elämästäni eheän kaaren. Kirjoittamiseeni on myös muita egoistisia syitä: Olen halunnut osallistua jollakin tavalla kuolemattomasti tähän ikuiseen ihmiskunnan ajatusvirtaan. Vaikka joskus kuolen, sanani jäävät jälkipolvilleni.

Julkaisemalla tämän kirjan haluan herättää toivon niissä ihmisissä, joiden elämän tarinoiden juoni on hukassa. Tämä kirja on tarkoitettu myös sinulle, jota kiinnostaa itsetuntemus, tarinat, psykologia ja filosofia. Jotta lukeminen helpottuisi, olen avannut vaikeampia käsitteitä lopussa olevaan sanastoon. Mielestäni itsetuntemus ja rauha oman sielun kanssa ovat kivijalka sille, että ihminen pystyy löytämään rauhan myös muiden ihmisten kanssa.

Olen nyt jälkeenpäin tajunnut, mikä mieletön voima ihmisen kirjallisella itseilmaisulla voi olla. Toki muitakin itseilmaisun muotoja on, ja esimerkiksi kuvaamataide tai musiikki voi tarjota samoja asioita. Muinaisessa Kreikassa Asklepioksen temppelissä ja hoivakodissa kreikkalaiset potilaat seurasivat näytelmiä ja sitoutuivat sisäiseen työhön, joka perustui unikuvien tulkintoihin. Idealistiosa minua on sitä mieltä, että maailma olisi paljon, paljon parempi paikka, jos osa pillereistä korvattaisiin taideterapeuttisella itseilmaisulla. Luulen, että terveyskeskukset kuormittuisivat huomattavasti vähemmän, jos rakentaisimme keskuuteemme uusia nykyaikaisia Asklepioksen temppeleitä. Näissä temppeleissä sitten söisimme terveellistä ravintoa, harrastaisimme mielihyvää tuottavaa liikuntaa, kylpisimme, ottaisimme erilaisia hoitoja ja voisimme harjoitella omien sisäisten tunteidemme ja mielikuviemme monipuolista ilmaisua.

Suuri osa ihmisiä elää elämäänsä kummallisina teatteriohjaajina siinä mielessä, että he eivät ole koskaan tavanneet ohjattaviaan. Tällöin pahimmassa tapauksessa joku satunnainen vihan tai ahdistuksen täyttämä roolihahmo voi tietämättämme kaapata teatterimme. Elämästä voi tulla suurenmoinen näytelmä ihan vain siten, että ihminen alkaa tutustua omaan sisäiseen teatteriinsa ja lähtee ohjaamaan sitä haluamaansa suuntaan. Kenenkään ei tarvitse antaa satunnaisten näyttelijöiden terrorisoida näyttämöä vaan voimme aina lähteä itse ohjaamaan omaa elämännäytelmäämme. Tämä on mielenkiintoinen työtehtävä siinä mielessä, että ohjaustyö voi olla läpi elämän jatkuva suuri seikkailu, jossa näyttämön kulisseina on koko elämän kirjo synkistä tunnelmista levollisiin paratiiseihin. Jos haluat lisää tietoa, kuinka työskennellä osapersoonien kanssa, suosittelen John Rowanin aiheesta kirjoittamaa (1993) erinomaista kirjaa.

Kiitokset psykologi ja hypnoterapeutti Satu Heinoselle, joka on jaksanut opettajuuden lisäksi olla minulle rinnalla kulkeva kanssaihminen. Leikillisesti eräässä Ratkes-lehteen kirjoittamassa jutussani toinkin esille, että ennen niin hyljätty sisäinen lapseni, Tyttönen, on adoptoinut hänet äidikseen. Sisäisessä näytelmässämme kaikki on mahdollista! Kiitokset myös muille hypnoterapeuttiopettajilleni, psykologi Martti Tenkulle ja psykiatri Hannu Lauermalle. Kiitokset kirjani editoijalle Saana Saariselle, joka on hellävaraisesti kohdellut sisäistä dialogiani säilyttäen prosessini, mutta muuntaen välillä kovinkin korkealentoista ajatteluani ja kieltäni helpommin lukijalle avautuvaksi. Luulen, että siinä on lukijalle edelleen riittävästi haastetta!

Kati Sarvela 7.3.2010        Tilaukset: katarina.sarvela@welho.com   Toimitusaika: 10.5.2010 lähtien   Hinta:  30 euroa, sis 8% alv:in